Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2011.

Mureenaa grilliin

Kuva
Tiistaipäivää sinne Mordoriin. Marraskuu sutii kohti loppua, siellä lienee hirvee jouluun liittyvä älämölö ja pikkujoulusesonki kuumimmillaan? Täällä ei onneks näy joulun läheneminen millään tavalla, jos ei lasketa kolmea turistiurpoa jotka lauantain megabileissä pöljäili tonttuhatut päässä. Teki mieli mennä repimään ne hiippalakit niitten kupoleista ja tunkea ne niiden leipäläpeen, mut koska oon nyt niin regeihippi niin oon vaa ihan et ya man, piis vaan kaikelle. Mutta luojan kiitos nuo tonttulakkiurpot on kaikki mikä on joulun lähenemisestä täällä päin muistuttanu. Jännityxellä ja pienellä kauhulla ootan et millanen toi joulu-uusvuos-tienoo täällä on, huhu kertoo että saari on sillo ku nuijalla lyöty ja kauhee bilemayhem, mutta toivottavasti se ei tuu olee aivan kamalaa. Ainakaan tääl mun huudiloil. Räyh.




Sairastelin siis sunnuntain ja eilen kun ryömin aamusella bungalowistani pihalle niin tuntu et kilometrin säteellä kaikki tietää että no nysse yks punkero on oksennustaudissa ku k…

Vaivaismatka

Kuva
Oho. Piti päivitellä plokia eilen, mutta kuinka ollakaan, tästä on tulossa näemmän jonkinlainen vaivaismatka. Eilen kellistyin päivällä taas petipotilaaksi, ensin ylettömän väsymyksen vuoksi jonka luulin johtuvan edellisillan mojitoista, mutta joka osottautuki sitte taas jonkin sortin mahapöpöksi. Tällä kertaa vatsan sisältö ulostautu yläpäästä, eli sellanen explosive-tason oksenteluhomma oli eilisen viihteenä. Päräytti mylös mojovan kuumeen, jonka tasosta en tarkkaan tiedä, koska sen jälkeen ku mittari oli näyttäny vajaata 38-kuumepojoa niin lähti taju ja seikkailin totaalisen sekavissa unimaailmoissa. Nyt olo on taas ihan okei, lukuunottamatta yskää ja nuhaa, joka ei lähe näemmä millään. Niitten takia kävin jo muutama päivä sit lääkärillä hakees nappeja, mutta köh köh edelleen.

En valita, elämä on ihanaa silti, mutta arvostaisin tervettä päivää jo. Viimiset kaks viikkoa ollu yhtäsoittoa joku saatanan pöpö riesana ni alkaa hippasen kyllästyttää tää potilaana olo.

Toisaalta arvostin …

Mukavuuden ihanuus

Kuva
Olipas eilen touhukas ja mukava ja ihana päivä. Kun toissapäivä piettiin bintangitonta ja ihan teetä vaan regeipileessä join ja sillai ni eilen jakso tehä muutakii ku maata.

Kävin ensinnäkii tapaamassa Gili Eco Trustin pimua ja oon nyt sopinu et ens viikol alotan puuhastelut. Mukavan tuntunen mimmi oli, joskaan ei sillai hirveesti innostunu ku kysy et no mitä siä tahtoisit niiku tehä, ja sanoin et no, haluisin pelastaa kaikki Gilin kissat. Faktahan on et täällä on ihan vitusti kissoja, ja ymmärrän että niitä on liikaa, mutta kun on kreisi catlady niin on kreisi catlady, ei voi mitää. Mutta kissojen pelastamiseks ei oo nyt mitää erikoistoimintaa tekeillä, eli puuhaan sitä ihan itekseni täs. Miul on jo menestyksekäs kissabaari terassilla (raikasta vettä mirreille) ja Kirppu-Pirkko on tuol rannalla jo ruokittu ja hoivattu pulskaan kuntoon. Mirri kerrallaan, jynöy. Mutta GET:ssä alan muihi hommii, ja ens viikolla kuulemma maalataa jotai kylttejä johonki tarkotuksee ja meen niihi talkoisi…

Esinahkaseremonia

Kuva
Flunssaista, sateista ja krapulaista päivää, armaat lukijani. Köhin tässä keuhkojani pihalle ja niistelen vihreää liisteriä, ja kaiken päälle on vielä mojova kanuuneissön. Vähän pillastuttiin gintoniccien kanssa eilen regeipileessä. Tänään on siis sellanen päivä ettei tuu ollenkaa Bintang Time. Ei, ei, ei. Ei vaikka Happy Hour sellasta halvalla tarjois. EI.



Sitten viime naputtaman tässä on tehty kyllä muutaki ku maattu ja röhnötetty ja kekkuloitu. On snorklattu kilpikonnain kans tuol meres ihan solkenaa, on käyty Samasamas naukuilla ja kattomassa regeitä, ja ai että oli mukavaa ku sieltä pändin poijjaat huuteli että tervetuloo takas kotiin. Ja toissapäivänä löytyi Stigu! Voi että! Edi oli sen tuolta naapurista pongannu ja nappas heti kainaloo ja kiikutti miulle. Herkkä hetki siinä vietettii, mutta Stigu on nyt kasvanu kolliks ja sil on kollin hommat ja ku just sillo ei siin ollu ruokaakaa tarjota ni eihän se siin kauaa ollu. Joku toinen kollikii siin alko puun takaa pahaa silmää anta…

Kissat ja potilaat rannalla

Kuva
Aamupäivää rannalta! Kyllä saa oltua, etten sanois!

Myö ei olla tehty täällä oikeestaan mitään. Tässähän kävi niin, että ku miä jo rupesin toipumaan ja pykään niitä kuivia pieruja, niin Vähis alko sitte voipumaan täysin. Toissaillan makas sikiöasennossa synnytyskrampeissa bungalowissaan, oli meinannu pyörtyäki kylppäriin ja homma meni sellaseks "Hana Auki ja Kirkas Maissikeitto"-meiningiks (söi maissia tuossa männäiltana nääs). Mutta hain eilen marketista vähä paikallista troppia, ni nythä tuo tuol jo iloisna snorklaa eikä juokse ees yhtenää vessassa. Selkävoitto suolesta on siis otettu. Miul tosin nyt pukkaa flunssaa, mut antaa tulla, seki on näis olosuhteis ihan mukavaa. Ja tietty täs on nyt alkanu kunnolla se kaikenlaisten outojen ihottumien ja puremien sesonki oikee kunnolla, et raps raps siellä ja kaps kaps täällä, paisetta ja paukamaa on joka läves. Lihavat potilaat rannalla -meiningillä mennään, siis.



Ja koska ei oo tehty mitää muuta ku maattu ja luettu kirjoja ja li…

Kuumaa ilmaa ja kuravettä

Kuva
Aaaahhhhhh. Gilillä ollaan, vihdoinkin. NYT alkaa lomailu ja loppuu säntäily, saatana.

Lähettiin siis keskiviikkona Jakartasta (Vetelen Jakartan yhteen: ei ikinä enää.) ja lennettiin Balille. Balillahan on justiisa menossa joku ASEAN diibadaaba-megahäpening, eli joku joittenki aasian maitten joku jotain, ja siel on paikalla kaikki mahrolliset ääsiän residentit ja muut sekä erikoisvieraana Obama of the uu ääs aa. Meille se näky silläviisiin että kone ei saanu laskeutua kentälle sillo ku piti, koska joku vip-lento oli tulossa samaan aikaan. Siinä sitte pyörittii ilmassa Balin edustalla joku puolisen tuntia ennenku vipit oli saatu maahan ja meille tuli lupa rojahtaa tantereeseen. Taksimatkalla hotellille näky myös noin tsiljoona polliisia tien varsilla, mikä ei varsinaisesti ilahduttanu Jakartan kokemuksen jälkeen, mutta onneks heil oli täl kertaa turistien säikyttelyn sijaan muunlaiset agendat.

Olin varannu jo kuukausia sitte meille huoneet Swastika Guesthousesta, ja ku sinne lopulta l…

Anak-anak Bodom

Kuva
Otsikko on indoneessiaa ja tarkottaa että Children Of Bodom. Ehkäpä parasta Jakartassa, koskaan, ikinä. Eikä tule toistumaan, luulen, sillä yhtä lailla kuin ize viivaan Jakartan maailmankartastani yli, saman taitaa tehä Bodomit. Meitä polliisit pikkusen vaan peljästytti aamuyön tenttaustuokiolla, mutta pändiä oli seisotettu pari tuntia immigrationissa Jakartan lentokentällä ja kiristetty rahaa ennenku antoivat passit takasin. Lentokentällä! Ja tyypeillä oli tietysti jo viisumit valmiina, eli mitä helvetin vittua? Jakarta - pidä tunkkis, en tule enää.

Mutta sen minkä tämä kaupunki muuten olemuksellaan sössii, sen pelasti eilinen päivä kera hevimetallin. Kaikki paska ja nahju ja ähellys tänne tulemisen kanssa ja tällä olemisen kanssa oli sen arvoista. Meil oli eilen niin mukavaa että työ jotka leuhotatte timanttisten meininkienne ja parhaitten seurojenne kanssa ni työ ette ees tiiä mistä puhutte. Meil nimittäin oli eilen just sitä ja molempia, ja oikeesti.

Mentiin jo tuos puolilta päiv…

K-juna Keravalle

Kuva
Noniin. Piti naputella jo aikasemmin Jakartahommia mutta iski joku ihme homma tuos päiväl. Täräytti liki 39 pojoo kuunmetta ja veti miulta tajun kankaalle tuos jokuseks tunniks. Nyt on puuman lämpötila palannu normaaliks viileen kuuliks jääpuikoks ja jään siis ehkä henkiin. Tarkkailuasemissa ollaan yhä, et nouseeko kuume uudelleen, pitääkö lähteä lääkäriin ja mitähän vittua helvetti. Mutta täl hetkel olo siis ihan kiva hei, jeejee.

Mutta tänne Jakartaan siirtyminen Pangandaranista, siinäpä vasta mahtava hässäkkä! Haluttiin yödösä tai vastaavaa, että matkustettais yä ja saavuttais Jakartaan maanantain puolella reippaasti. Iltabussien lähtöajoista saatii kuitenki niin vaihtelevaa tietoo, sekä huhuja siitä et ne saattaa olla täys eikä kyytiin aina pääsekään, ni ku yhes matkatoimistos sit sanottii et no menkää hyvät ihmiset yöjunalla ni myöhä innostuttii. Ai että, junassa penkit sais makuuasentoon ja mikäs siin ois matkatessa, vessat ois ja ehkä ravintelivaunukii ja sais jalotella ku siltä…

Pangandaranin vappu

Kuva
Onpas tapahtunu asioita sitten viime päivityksen, vallan täs ollaan päät pyärällä. Jouduttii yllättäen sellasee internetittömää tilaa ni siks ei oo plokikaa päivittyny, sori. Mut nyt ollaan jo Jakartassa, hyvässä hotlassa, on nettikuppila alakerrassa jee. Mutta se tänne äheltäminen kaikkine hässäköineen ja paskanhaukkaamisineen vaatii ihan oman tarinansa, joten vetelen tässä ny nopsaan yhteen Pangandaranin viimiset päivät. Ja tuun sitte myöhemmin tilittämään Jakartahommat oikeen syränverellä. Mutta nau päk ty Pangandaran.

Ensinnäki perjantai-iltana meijjän majatalon täti tuli kysymään että koskas myö ollaan lähössä pois, ku ois vähä sellanen homma että heijjän Pondok Mangga olis huomiseks täytee puukattu, on joku raju bile tiedossa ja sukua tulossa niin perkeleesti ku sisko pusaa kaksosia maailmaan ja sillai. Myö oltii sit et no nähtävästihän huomenna siis lähetää ainaki muihin majotuksiin mutta Pangandaranista poistutaan vasta sunnuntaina tai maanantaina. Täti oli niin pahoillaan ja …

Piikkisikoja!!!!!!!

Kuva
Pitkästä aikaa tänää tehtii muutaki ku maattiin. Meil oli viidakkoretkipäivä! Valtavaa! Mahtavaa! Upeeta! Jo aamusta heti ku heräs soi päässä Welcome to The Jungle, mutta googlentajalla suomennetuin lyriikoin tietty. Sinä olet viidakon vauva! Ai että!

Lähettiin aamusta oitis tarpomaan tuonne viidakkopuiston sisäänkäynnille ja jahka saatiin viel meijjän viidakko-opas paikalle ni avot. Otettiin vaan sellanen parin tunnin pieni viidakkovaellus, oli niin vitun kuuma et se toinen vaihtoehto, noin 5 tunnin setti, se nyt ei tullu kuuloonkaan. Ei näillä helteillä, ei tässä rapakunnossa, ei vaikka siel syvemmällä kunnon kreisis ja villis viidakos ois ollu vesiputous ja hirveeltä lemuuvia harvinaisia rafflesia-kukkasia. Meil oli yks ainoo päämäärä, ja se oli et pois ei tulla ennenku piikkisikoja on nähty.


 Viidakkokierros alko kuitenki muilla jutuilla, eli ensiks japanialaisten kaivelemiin bunkkereihin. Saatanan mukavaa ja hianoo, varsinki ku on sellain ihmiin joka hermostuu missä vaan tunnele…