Ihana Jaava


Meillä oli eilen hieman pitkä päivä. Herätys klo 3:30 Kualan aikaa, taksi alle ja lentokentälle (90 MYR ja yks tunti), missä hirveetä jonottamista joka saatanan kohassa. Ihme homma muuten, että kaikkialla muualla Air Asian tsek-init ja assholen droppaukset hoituu ihan sormen napsautuksen ajalla, mutta Kualan LCCT, joka on niien kotikenttä, ni vittu siellä ei toimi mikään. Helvetillinen mayhem joka vitun luukulla. Mutta ehittiin kuitenki koneeseen ja ennen sitä vetään perinteiset hot tuna puff –kolmiot kuppilassa, kyllä maistu taas. Sitte senku lentely Bandungiin, Indonesiaan. Jaavan saarelle! Ekaa kertaa! Neitsyys ja sillai.

Mie olin etukäteen hirveen hermona, niiku aina ku uus paikka eessä, et miten siel hoituu kaikki asiat. Ressasin ihan patti punasena et varmaan on lentokentäl heti hirvee ahistusmeininki ja tyyppejä hyökkää kimppuun tuputtamaan ties mitä kyytiä ja rahanvaihtoo ja hommelii, mut herranpiaksut, vaikka saatiin taas jonottaa ihan urpona immigrationiin, ni voi että kun oli mukava maahantulo. Immigrationissa ne otti kaikilta sormenjälet ja valokuvas ne, paitti meiltä. Meijjät vaa haastateltii et mihis tytöt on menossa ja tuli matkailuvinkkejä ja kehotus jatkaa viisumeja ja olla kauemmin. Sama kohtelu tuli tullisedältä. Tää on just se yks asia miks Indonesiaan oon niin tykästyny, ku kyllähän sitä miunki kaltanen ihmisvihaaja on ihan et voi juma, ku ihmiset on ihmiselle mukavia.

Bandungin lentokentältä taksi alle, ilman mitään ylimäärästä hässäkkää ja hyökkimistä jee,  ja Cicaheumin (tms) bussiasemalle vähä kaupunkin ulkopuolelle. Sitäkii ressasin taas et no siel jos jossai tulee piiritys- ja tuputustoimintaa, mutta paskat, sielkii avuliasta setää joka suunnasta huuteli vaa ohjeita et mihin päin ja missä on oikee pussi. Hetki jouduttii oottelee ja ku ei siin paljo muit ihmisii näkyny ni kerettii siin haaveilee et juu ei varmaan oo pussi täynnä et salee saahaa molemmille kahen penkin setti ni voi ilosest nukkua. Tää on jotenkii menny tää reissu just noin et mistä vaa vähä äänee sanotaa et ”varmaan nii on sillai ” ja ”huomenna ei muuten tehä mitään” ni menee just toiste päin.

Bussissa on tunnelmaa
Näihän se sit kävi. Pussi tuli paikalle ja jostain tyhjästä räjähti joku miljoona ihmistä tunkemaan kyytii. Kaikki ei tainnu mahtuukaan, mut setät hoiti meijjät mukaan. Saatana mikä meininki. Samaan aikaan ku ne kaikki miljoona matkustajaa tunkee kamoineen kyytiin ni sinne änkes joku sata kaupustelijaa, jotka myi luoja ties mitä evästä ja lehtee ja sälää, ja joku kanto jotaa käetöntä ja jalatonta torsoo ja kerjäs sen varjolla rahaa, et hei miul on tämmöin rampa täs, anna hiluja. Siin oli melkee munakii suussa (niitäki joku myi, jotai viiriäisen tai pulun munia) ku tungos oli niin järetön. Sentäs ei ollu kellää mukana mitää kanoja tai muuta elävää, joskin ku kakarat alko rääkymään ni Vähis totes vaa et voi vittu, oispa mielummin niitä kanoja. Mut  onneks homma rauhottu ku lähtii liikkeelle. Ja myö oltii jotenkii vaa niin innoissaa ensivisiitistä Jaavalle et kaikki hommat tuppas vaa naurattamaa. Heti seuraavalta pysäkiltä kyytiin tuli joku epävireinen tyyppi kitaran kans ja matkusti hetken mukana, pojotti siin käytäväl ja rämpytti ja laulo, ja ennen poistumista kerjäs kolehdit. Tää tapahtu toisenkii kerran jossai Jaavan syvässä ytimessä ku hetkeks pysähyttii, sielt ponkas kyytii pari poikaa soittamaa ja laulamaa, ja ne oli ihan okei, huuliharppuakii soittivat. Annoin niille vähä rahoja.

Meijjän kyyti
Matka kesti jotain 6,5 tuntia, puolessa välissä oli 20 minsan varikkopysäys. Vähis nukku siel välil monttu ammollaa ja miekii taisin ihan vähä torkahtaa. Yllättävän helposti tuo koko matka meni, vaikka oli ahasta ja täyttä, mutta ku oli niin suuri innostus vaa päällä ja komiat maisemat. Bussi jyräs kiemuraisii teitä ylös ja alas, tulivuoria ja muita nyppylöitä molemmin puolin, vihreetä viidakkoo, riisiterasseja, jaavalaista elämää, värikkäitä taloja. Aivan mahtavaa! Ikävä juttuki ohitettii, oli vissiin joku pien ipana jääny mopon tai jonkuu alle ja ajettii siitä ohi just ku se oli tapahtunu. Äiti istu tien poskes verinen lapsimytty sylissä ja huus suoraa huutoo. Bussissa ihmiset säntäs ikkunoihin ja akat kirku. Tunnelmaa, hei. ja koko pussimatka kaikkine elämyksineen makso vaa 40 000 rupiaa eli oisko se vaikka noin 3,5 euroo tms. Ja huom, oli bisnesluokan bussi! Ilmastoitu!

Meijjän kotit. Vähiksen ovi oikealla, miun vasemmalla.
Pangandaranii tultii joskus neljän jälkee iltapäiväl, ja reteesti kieltäydyttii kaikist kyytitarjouksist pussipysäkil et vittu myö kävellää. Miul 19 kilon Asshole ja varmaan saman painonen reppu, vitun hyvä idea toi kävely, ku varsinaisesti ei ollu tää rantahomma ihan siinä vieressä. Mutta havuja, perkele, ei lannistuttu vaik joku fillaririksa-muumio meit sinnikkäästi seuras, ootti vaa et millo noi tajuaa et ei hyvä idea. Mut päästii perille, hiest märkinä mut kuitenki. Mentii suoraa tsekkaa meijjän ykkösmajapaikkatoivomus eli Mini Tiga Guesthouse, mutta se oli täys (haista paska, Lonely Planet, ku pilaat suosituksillas kaikki paikat!). Jätettii kamat sinne kuiteskii  ja lähtii kylille ettii jotai korvaavaa murjuu.  Muutama käytii kattomassa mutta valittii sit tämmöin Pondok Mangga –majatalo, ihan rannan lähel, molemmille omat huoneet toki, ja onki valtavat huoneet ku kummallekki tuli 3 hengen huone. Ja on IKKUNA! hallelujaa! Tosin suihkusa kylmä vesi, eikä ilmastointia, mutta ilmastointii ei tarvikkaa, ei oo mikää porotuskuuma, ja tuuletin on aivan kelpo. Vähä on karu mutta antaa olla. Aamiainen sisältyy (nahkeit lettui ja teetä jotka tuolt meijjän majatalon täti heti kiikutti miulle ku avasin ovee vähäkää ku heräsin), on pyykkipalvelu ja äsken tulivat touhukkaana kertomaa et kyl on heil sittekii langaton internetti, ku eilen luulivat viel ettei oo. Hintaa täl hommal on  100 000 indoesian rupiaa elikäs joku 8-9 euroo yö.  Jestas! Eilen kyl mietittii et mahetaako olla täs koko aikaa, ja käytii kattelees muita murjui, mut ne joko vielkii karumpia tai sitte kalliimpia. Ja myö ei saatana aleta maksaa 20 euroo yö ku kerta alle kympilläki voi majottua. Ja nyt ekan yön jälkee ni miul ei ainakaa oo mitää napistavaa, tää on ihana ja tuo majatalon täti käy tos yhtenää kertomas asioita ja hoitamas miun pyykkejä ja kaikin tavoin on ihan mahtava meininki.

Ensimmäinen BINTANG TIME!
Eilen ku oltii majotuttu ni eka rasti oli saaha bintangia ja nasi gorengia ja sellain paikkahan löyty heti tuost rannalta. Mukava baari, AC/DC soi ja heti joku paikallishullu tuli juttusille ja mahottoman mukavaa. Ja hieno, HIENO, mahtava spektaakkelimainen elämyshomma nähtii ku tuost rannan pääst alkaa luonnonpuisto, ja siel asuu vitusti helvetin isoja lepakoita, ja ne auringonlaskun aikaan joka ilta lähtee sieltä viidakkoluolistaan laumana ruokailemaan. Lentävät ton rannan yli miltei mustana mattona. Vau! Käytii ruuan jälkee myös vähä tepastelemas koska oli äärimmäisen suuri hätäännys päällä hyttysmyrkkyhommien kans ku sellasia ei ollu, saatii suihketta ostettuu sit, mut muutenhan sightseeing jäi vähä köpöks ku tuli jo pimiä. Tänää katotaa sit vähä tarkemmin et mis myä oikee ollaa. Ja loppuilta meil meni tietyst rantabaarien bintang-hommeleissa, vallan mukava meininki ja snadit kekkulit. Aijjettä. Vähä indoneessiaaki koitin puhua ja nauratin paikallisia kertomal omia käännöksiäni. Spiderman eli laba-laba laki-laki herätti suurta hilpeyttä.

Pangandaranista mainittakoon myös sellain että täänne törähti valtava tsunami 2006 joka pyhkäs paikan aika lailla maan tasalle. Siks täällä on kaikki aika uuen näköstä. Ja tänne on pääsymaksy, eli tuos jokunen sata metriä ennen rantaa on portit missä pitää maksaa 2500 rupian pääsymaksu ja kirjottaa nimi vieraskirjaan.

Nyt on siis aamu ja Vähis tuol nukkuu viel, mie polttelen tupakkia ja naputan plokia ja oon vaa yleisesti ihan vitun liekeissä. Ensivaikutelma tästä paikasta on loistava, kyllä tääl kuulkaa kepeesti viikon viihtyy. Sää tosin näyttää pilviseltä ja ranta on surffariranta eli saatanalliset aallot, en tiiä tuleeko uimisesta mitn, mutta so what. Aiotaan nyt vaa pari päivää retkottaa tekemättä mitään, ja sit ku jaksetaa ni lähtää tuonne luonnonpuistoo viidakkoseikkailulle (siel on piikkisikoja ja jotain poroja ja vaikka mitä). Myöskin joku päivä vuokrataa fillarit ja otetaa mestat kunnolla haltuun. Mutta nyt ei oo lähipäiväin ohjelmas muuta ku kirjojen lukemist ja olemist. Bagus!


Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely

Järjestysnatsi