Hyvää sitä



Arskan lasku teki taas hianoja värejä
Jouluaatonaattoa oi joulustressaantunut Mordorin kansa. Täällä hiekkakikkareella jytistää ukkonen ja stressikäyrä on silkkaa suoraa viivaa, menee synkassa aivotoiminnan kanssa. Ei siis stressiä, ei aivotoimintaa, ei oikeen mitää muutakaa toimintaa (lomaummetuski täs taas eli ei toimintaa ees sualessa). Kohta katkennee sähköt mutta katotaan kerkiääkö plokipäivityksen ennen sitä tehä.

Sananen joulusta. Vaikka lopetin joulun vieton jo vuosia sitten (koska joulu on miun mielestä ihan mölö ehkä ymmärrä miks pitäis pinnat kireenä kärvistellä jonkun kuusipuun katveessa jakamassa ihmisille tavaroita joita ne ei tarvi, eikä halua, ja siinä ohessa syyä viattomien sikojen perseitä niin että tulee ähky ja viis lisäkiloa jne jne jne) ja oon viettäny männäjoulut lähinnä töissä ja baarissa, niin tää se vasta kuulkaa onki parasta: joulu muslimimaassa jossa joulua ei kummosemmin noteerata. Ei minkäänmoista tip-tap-tip-tap-tipe-tipe-hysteriaa eikä vouhotusta eikä kilkutusta eikä ostoshysteriaa tahi ruuan hamstraamista tahi väkinäistä yhdessäoloa  ihmisten kans. Okei, tuol saaren sykkiväs ytimes on muutamas paikas joku onneton joulukuusi koristeineen, ja oman paarin bändikorokekin eilen sai vilkkuvat jouluvalot, mutta sellaset piänimuatoset hommat miä kestän kyllä. Ja nekii on lähinnä meitä tolloja turisteja varten, meitä jotka tullaan jouluhysteerisistä maista eikä muka osata olla ilman. Täällä vietän siis jouluaki ihan niiku mitä muutaki tahansa päivää: retkottelen rannalla, ja illalla ehkä sipasen pari Bintangia ja katon ku regeipändi rämpyttää. Parhautta. Ja kert luulen ettei joulupugi tänne hiekkakikkareelle löyä niin sen verran ajattelin kuitenki vanhasta tottumuksesta joulua noteerata että ostan itelleni lahjan. Ai että kuulkaa miten yllätyn ilosesti huomenna ku annan ize izelleni lahjaksi iiiiison Bintangin. Omat lahjat, parhaat lahjat! Se siitä ja hyvää sitä sinne Mordoriin, pistäkää imellettyjä perunalaatikoita napaanne ja koittakaa olla tappamatta sukulaisianne. Ei muuta tästä aiheesta.



Villieläin
Paitsi sen verran muuta siitä aiheesta, että joulusesonki pamahti ihan näkyvästi kehiin eilen. Tarkoittaa siis hurjaa ihmismäärää, ainakin illan regeipileessä. Olin ihan närkästyneenä et vittu, laumoittain ihmisiä MUN paarissa, kattomassa MUN regeitä ja juomassa MUN oluita ja - herra paratkoon - rapsuttamassa MUN mirrejä. Perkele. Ja ku on tämmönen sisäänpäin kääntyny jumittaja, joka ei omaa atomiakaan sosiaalisuutta (paitsi kekkulissa) niin miähä menin aivan lukkoon kauheest ihmismääräst. Tässä on nyt sillai aikaa ja mahollisuutta suorittaa itsetutkiskelua ja vertailua ja se on nyt tullu oikee alleviivaten selväks että ihan täysillä valoilla en kyllä käy, että aika vaikee sulkeutunu mörkö olen. En todellakaan ota vapaaehtosesti ja oma-aloitteisesti kontaktia mihinkään ihmisiin, ja melko vaivautuneesti murahtelen vaan jotain jos joku koittaa tupata juttusille. Tuttujen kans kyllä kotkotan mut sit eilenki ku regeipojat innolla jotain plondia pimua koittivat esitellä että hei tääki on suomesta ni hyvä ku en lähteny saman tien murjuun pakoon et voi vittu en todellakaan ala juttelemaan, eih. Tokasin vaa jotaa et ai moi, ja käänsin selän. Ja sitte ku tarkkailee muitten ihmisten toimintaa ni aika sukkelasti tulee se olo että joo, miut on adoptoitu ja ihan jostain muusta aurinkokunnasta. En kertakaikkiaan vaa oo sellanen estoton seuranainen joka ois silkkaa hymyä ja perseenkeikutusta. Ja en tiiä miten sitte joskus jos ja kun täältä Mordoriin palaa et osaanko enää siälkää olla, ku täs nyt aika lailla omissa oloissani tyytyväisnä löhöilen ja totun normaaliaki (??) enemmän sellasee ulkopuolisena olemiseen.

Toisaalta oon aina ollu sitä miältä et jos ihminen ei osaa olla keskenää ittensä kans ni ei sekää ihan normaalia ole. Et jos on vaik sellain läheisyysriippuvainen jolla on ina oltava joku haniböö ja suhre et ei pysty olee yksin ni joku vinttihän se siinäkii kyl on pimeenä. Itehän oon toki vetäny tänki asian vähä äärimmäisyyksiin, mut kaikessahan oon vähä kaikki-tai-ei-mitää-ihmiin (et vaik jos niiku lähetää reissuun ni lähetää sit kunnolla, näin niiku esimerkkinä mainittakoon). Vartokaa vaa ku tää miun ihmissuhteitten ei-mitään-vaihe menee ohi ni kaahaan suorilta sinne toisee ääripäähä, ja meen naimisii rinsessamekossa ja rupeen nelikätiseks ihmishirviöks jonkuu paukapään kans joka siihen haksahtaa. Joo. Et tarkkana siäl niitten kosimisten kans, jahka tästä tokenen ni saatan vastata et kyllä tahron. Ja siinä sit ollaa, saatana.



Kanootti
Kas, vähän lähti sivuraiteille tää juttu, mutta siis eilisestä regeipileestä piti viel sanomani et oli ihan sikasiistiä ku yks Indiana meni laulamaan. Indiana on sellain... miten sen ny sanois... vähä erikoinen persoonallisuus. Saaren intiaani, niinku. Pukeutuu aina inkkarivaatteisii ja on tukka letitetty ja mokkasiinit jalas ja sil oli viel joku aika sitte ehta tiipiikii tuos nurkan takana. Sen kotona on seinät täys inkkaritauluja ja ku sen siel kämpillä miulle vuos sitte tehtii tatuointia ni inkkarileffat siin pyöri telkkarissa koko ajan. Mainio tapaus, kertakaikikiaan. Tätä taustaa vasten ni oisha se pitäny arvata että ku se menee laulamaan ni inkkarijollotusta sieltä tulee. Ja se oli oikeesti miun mielestä ihan vitun siistiä. Sellasta jotaa joikaamisen ja jodlaamisen välimuootohan se niiku oli, ja sit välillä mikrofoonin ympärillä jotain inkkarihyppelyä ja siit ei oikeestaa puuttunu ku sulka päästä ja tomahawk käestä. Ihan älyttömän hianoo.

Ja oli myös pari jotain länsimaista kollia jotka soitteli pändin väliajan aikana vähä jotaa Green Daytä ja semmosta ja olihan se ihan yllättävänki mukavaa pitkästä aikaa kuulla livenä muutakii ku jotaa Good karma, good marihuana -jollotuksia ja No woman no cryta. Mutta kyllä miä regeistä silti kovasti tykkään, eihän tähä trooppiseen paratiisiuteen mikään kauhee mäiske ja örinä oikee sopiskaa. Vaikka on tuol sienipaarissa välil laitettu miun kännykästä vähä rokkia soimaan, jännältähän ne Stam1nat ja Kotiteollisuudet näis olosuhteis kuulostaa. Sen sijaan Von Hertzeenit sopii tähän maisemaan ihan vitun hyvin. Ai että. Voisko ne tulla tänne keikalle, pliis? Kiitos, nam.

Jaaha, ja nyt alko tulla vettä sit ihan niinku vitusti. Kohta lähtee sähkö ja nettiyhteys, ääk ja kääääk, ja alkaa murjun katto lorottamaan. Napunapu siis ja vähä äkkiä tää valmiiks. (Pitääpä muuten kysyä oisko naapurin jompikumpi paskamurju vapaana, voisin vaikka vaihtaa, kert katon vuotaminen suoraan sänkyyn ei miun miälestä tarvis sisältyä hintaan...)



Pilvistelyy
Tuli myäs lauma Mordorilaisia eilen, tähä kakkoselle asustelemaan, ja heijjän kans oon ihan jopa jutustellu, ku miähän ne tähän buukkasinki. Mukavan olosta sakkia, eli ei häiritte ollenkaa ja ohan se mukavaa puhua pitkäst aikaa taas suamee muillekkii ku kissoille. Mordorilaisil on kuulemma miulle tuomisina turkinpippureita, et laitan kyl votkulit pulputtelemaan täs joku ilta. Saan sitte taas kostaa regeipojille, niillä on aina jotain hirveitä tärpättejä mitä ne tuo maisteltavaks. Anggur menee, ja arakkisotkotukset, mutta riisi- ja palmuviinit on ihan kauheita litkuja. Oksennukselta haisevaa kiljua, sillai kai niitä vois niiku parhaiten kuvailla. Irvistelee ne iteki niitä siemaillessaan, eikä mikn ihme.

Mitäs sitte? Nii, eiku joo, ohan miulla stressi! Snorklausstressi! Villit huhut kertoo, ja ihan faktaakin oon kuullu, että ihan tuas kotirannan snorklaamossa on eilen nähty manta ray -kaloja. Ne on niitä semmosia mustavalkosia ihan saatanan isoja littanoita lätysköjä jotka leijailee vedes sillee hianosti ja on ihan sairaan hienoja otuksia. En oo sellasii koskaan nähny paitti akvaarios Kuala Lumpurissa ja jossai, ja nyt oon sit ihan vattahaavan partaalla et saatana, jos sellasia tuos käy pulikoimas ihan muina mantoina ni niitä on pakko nähä. Tänääkii aamul varmaan tunnin räpylöin riutan reunaa ees taas ihan patti punasena et noniiiii, missä ne mantat luuhaa, mutta mitää en nähny. Joku kilpikonna siin koitti tulla räpiköimää ja olemaa hiano mut tuhahtelin vaa et vittu, teit on niiiiin nähty, ja jatkoin matkaa. Ei silti vilaustakaan mantoista. Kyttäys siis jatkuu, heti ku tuo salamointi loppuu et uskaltaa pulahtaa veteen.

Apua nyt jyrähti niin lujaa että melkeen lähti lomaummetuskii.  Hiinä ja hiinä ettei lojahtanu lusikallinen housuun.  Nää kauhiat ukkosmyräkät on hianoja mutta huojuvas ja vuotavas ja huteras bambumurjus niihi liittyy aina pieni kuolemanpelko.

Ei muuta siis tällä erää, eiköhä täs ollu jaaritteluu taas enempi ku tarpeeks. Tuskin jaksan huomenna internetteillä ni olkoo täs ny sit viäl kertaallee kuiteskii et hyvää jouluu sinne Mordorii, evribadi. Ja varsinki jouluterkkuja maailman hianoimmalle gummipojalle Sisulle ja sinne Rautakorpeen muutenki joulumoikka. Ja sit miun mirreille Viiskulmaan rapsutusta. Ja kavereille ja tyypeille kans jotaa et hyvää joo kaikkee ja heippa.

Ja lopuks viel kuva ku eilen tapahtu ihme ja sensaatio. Yks purjevene parkkeeras tonne kauas ja sielt tultii sit kumiveneen kans käymään rannassa. Mukana oli KOIRA! Ehkä ensmäinen hauvva joka kuunaan on täl hiekkakikkareella koipeesa käyny nostamassa. Oli söpö ja ystävällinen ja sai rapsuttaa. Vuh!

Hurtta tuli käymään

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Oletko harkinnut ilmapullon kanssa veteen menemistä? Ettekös te sitä koittaneet jollain reissulla Vähiksen kanssa? Pääsisit mantoja katsomaan lähempää.

T

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse