tiistai 29. marraskuuta 2011

Mureenaa grilliin

Mini-Stigu ja Kirppu-Pirkko nokosilla


Tiistaipäivää sinne Mordoriin. Marraskuu sutii kohti loppua, siellä lienee hirvee jouluun liittyvä älämölö ja pikkujoulusesonki kuumimmillaan? Täällä ei onneks näy joulun läheneminen millään tavalla, jos ei lasketa kolmea turistiurpoa jotka lauantain megabileissä pöljäili tonttuhatut päässä. Teki mieli mennä repimään ne hiippalakit niitten kupoleista ja tunkea ne niiden leipäläpeen, mut koska oon nyt niin regeihippi niin oon vaa ihan et ya man, piis vaan kaikelle. Mutta luojan kiitos nuo tonttulakkiurpot on kaikki mikä on joulun lähenemisestä täällä päin muistuttanu. Jännityxellä ja pienellä kauhulla ootan et millanen toi joulu-uusvuos-tienoo täällä on, huhu kertoo että saari on sillo ku nuijalla lyöty ja kauhee bilemayhem, mutta toivottavasti se ei tuu olee aivan kamalaa. Ainakaan tääl mun huudiloil. Räyh.



Kauhian makunen lääkejuoma

Sairastelin siis sunnuntain ja eilen kun ryömin aamusella bungalowistani pihalle niin tuntu et kilometrin säteellä kaikki tietää että no nysse yks punkero on oksennustaudissa ku kaikki kävi kysymässä mikä on vointi. Kuuma&Komee kävi ottaa koittamassa et onko pullukalla kuumetta ja keitteli miulle kupillisen jotain puunlehtiteetä joka kuulemma auttaa kaikkeen. Siit en tiiä auttoko mihinkää, mutta voi helvetin perse että oli pahaa. Join sen silti, kaikkee pitää kokeilla, paitti aika montaa asiaa, mut kyl miun seikkailunhalu yhteen puunlehtiteehen venyy. Kävin tänää ny enivei ihan oikeella lääkärilläki ja sain toivottavasti sellaset napit ja tinkstuurat että tää takova yskä lähtee. Ensivaikutelma lupaava, ainakin yskänlääkkeestä tuli hetkellisen hupsu olo eikä meinaan yskitä enää. Aivan hyvä! Paikallista codesan comppia taitaa olla siis, arvostan!



Vähixen uus tatuaatio
Vähis läks eilen aamulla Edin kanssa Lombokille hakemaan tatuaatioo, ku Kucit ei ny jostain syystä saanu itteään tänne Gilille raahattua. Heil oli kuulemma ollu tapahtumarikas mopoilumatka Lombokin halki, kuolemanpelko oli ollu takasintulomatkalla varsin tanakka kun oli satanu aivan saatanasti ja mopolla siel kiemuraisii mäkisii teitä Edi kaahaillu. Mutta pääsivät hengissä takasin ja tatuointi on aivan saatanan hiano. Siitä piti tulla The God of Wine elikäs Bacchus, millä on tukka viinirypäleistä ja semmosta, mutta tuliki Goddess of Wine. Törkeen hiano.

Ja tänäähän tuos aamulla Vähis pakkaski kimpsusa ja kampsusa ja lähti kohti Balia. Saattohoito loppui siis tähän ja tervemenoo vaan! Ja kiitos seurasta, oli sairaan mukavaa, mutta en ny varsinaisesti jääny rannalle mitenkää ruikutushommiin. Ei nimittäin vituta yhtään että ite sai jäähä tänne vilkuttamaan perään. Ai jumalauta, että se onki ihanaa. Se tänne jääminen.

Asuntohomma ratkes ny ainaki toistaseks niin et muutan torstaina tuonne kakkosen Koralpiitsin takapihan bambumurjuun. Sievä on, ja siin on raikkaan veen suihku ja tuuletin ja mukava muutenki. Ja pääasia on et se on täs kotona eli Kakkosella, mis on tutut kuviot ja kissat ja internetti ja varsinki REGEI. Saattaa tulla ilmastointia ja lämminvetistä ruiskua ikävä mutta saa jo luvan loppua tää luksustelu, tässä olla millään saatanan possumatkoilla porsastelemassa. Hintaki putoaa nyt puoleen, eli uus maja maksaa vaan noin 12,5 euroa yö eli aijai, mahtava homma. Miun matkabudjettihan on suunniteltu sen mukaa et max. 25 egee yö ois majotus, ja kaikki mikä menee sen alle on vaan huikeeta plussaa.



Mureena pääs hengestää
Äsken tuolt merest tuli sellain turistipaskiainen, harppuunakalastaja, saatanan apina. Oli sitte seivästäny perkeleellisen mureenan ja raahas sen tähä Kakkosen Baariin. Ilkeen näkönen otus, herrantähren. Poijjaat pistämään krilliä tulille ja mureenaa kappaleiks ja voin sanoo et mureenan teurastus on asia jota en taho toista kertaa nähä. Vittu, sen pää oli jo leikattu irti siitä muusta ruhosta, mutta suu senku auko edelleen vaikka kuinka vitun pitkään. Olin ihan et voi vittu oliko tuoki ny oikeesti pakko tappaa, et ois antanu olla siel meres vaa iloisna säikyttelemäs snorklaajia, ja siihe tuli sit joku sellain pimu joka veti hirveet pultit ja rähjäs sille apinalle että etkö oo vitun idiootti ikinä kattonu mitään National Geographiccia ja Ssäk Kustööta ja Animal Planetteja että etkö vittu tajua että tollanen hupikalastelu ei oo ollenkaan hupia. Komppasin siin sivus kovalla tohinalla et NII KERTA! PERKELE! NII! ETTÄS TIIÄT! Ja tuossa ku tyypit alko laittaa mureenaa grilliin (heh, kuulostaapas härskiltä...niiku silviisii puita-sun-kaminaan-hengessä. Meenpä joku ilta joltain regeipojalta kysymää et "haluisiks siä laittaa vähä mureenaa miun grilliin?" Joo.) ni mitä tekee tää vitun sankari? Painuu takasin mereen tappamaan lisää jotain. Et niiku onks hänel joku yhen miähen missio tyhjentää toi lätäkkö kaikesta mikä siel polskii? Vittu.

Itsekin syön kalaa. Huono ihminen olen. Mutta en syö tota mureenaa vaikka poijaat tuos äsken meuhkas et koht on pötyy pöydässä ja maiskis vaan. En syö ehkä mitää muutakaa, enää ikinä, ruoka ei maistu ei sit pätkääkään. Mut kuhan alkaa maistumaan ni sit syän jotain, mutta en ainakaan kakkosen Koralpiitsin mainion maukasta Fish Curryä lähipäivinä, oon ihan varma että ne tuikkaa mureenan curryyn jos en oo tarkkana.

Kakkosen Koralpiitsil on ollu kolmen päivän regeipiletauko. Lauantaina pändi oli siel toisen kuppilan avajaisis, sunnuntain ukkosmyrsky ja sähkökatkot peruutti kaiken elämän koko tältä hiekkakakulta ja eilen oli pändin vapaailta. Jota ne onneks vietti täs mein baaris. Mutta tänää illalla on sit taas perusmeininki elikäs pändi soittaa ja letkeä meininki. Jihuu!

Ja kappas, sieltähän ne mussukat paikalle justiisa tepsutti. Alkaapi kohtsillään saundtsekki ja se on signaali miulle painua suihkuun ja semmosta. Ni kerkiää sitte ihan asemiin  heti ku häpi hauör alkaa. Se on suomeks et BINTANG TIME!


Kotipiha

maanantai 28. marraskuuta 2011

Vaivaismatka

Ei saa olla nakupelle


Oho. Piti päivitellä plokia eilen, mutta kuinka ollakaan, tästä on tulossa näemmän jonkinlainen vaivaismatka. Eilen kellistyin päivällä taas petipotilaaksi, ensin ylettömän väsymyksen vuoksi jonka luulin johtuvan edellisillan mojitoista, mutta joka osottautuki sitte taas jonkin sortin mahapöpöksi. Tällä kertaa vatsan sisältö ulostautu yläpäästä, eli sellanen explosive-tason oksenteluhomma oli eilisen viihteenä. Päräytti mylös mojovan kuumeen, jonka tasosta en tarkkaan tiedä, koska sen jälkeen ku mittari oli näyttäny vajaata 38-kuumepojoa niin lähti taju ja seikkailin totaalisen sekavissa unimaailmoissa. Nyt olo on taas ihan okei, lukuunottamatta yskää ja nuhaa, joka ei lähe näemmä millään. Niitten takia kävin jo muutama päivä sit lääkärillä hakees nappeja, mutta köh köh edelleen.

En valita, elämä on ihanaa silti, mutta arvostaisin tervettä päivää jo. Viimiset kaks viikkoa ollu yhtäsoittoa joku saatanan pöpö riesana ni alkaa hippasen kyllästyttää tää potilaana olo.

Toisaalta arvostin jotenkin yrjöömisen suomaa sellasta hyvää syytä olla epäsosiaalinen, olin tossa jo miettiny et kuha Vähis lähtee kotiin niin lukittaudun vuorokaudeksi bungalowiini. Sosiaalisuussulakkeet tässä vähän käy jo punasella, ja huomasin että ensimmäinen asia mitä Mordorin elämästä kaipaan on sellaset ihanat sunnuntaipäivät jolloin ei tarvi nähdä ainootakaan ihmistä eikä puhua kenenkään kanssa.  Täällä sen sijaan on pakko olla edes hiukan sosiaalinen koska joku on koko ajan kysymässä miten menee ja tuol kylilkii koko ajan joku tulee jotai höpöttämää. Mutta paskat, tekee hyvää vaan tämmöselle jörölle olla pakosti ihmisten ilmoil, ja opetella sellaseen ettei oo ihan hirvee mörkö. Ja kamoon, niin kauan ku tuos muutaman askeleen päässä pyörii hianot regeipojat ni tässä mihkään lukkojen taakse jäähä varpaita kaivelemaan. Aina voi olla epäsosiaalinen myös tuos baarin makaamossa.


Liikaa ihmisiä

Lauantai-iltana tuonne saaren sykkivään ytimeen avattiin uus baari/majapaikka/jotn ja oli kreisi bile, jossa oli koko saaren väestö paikalla, siltä se ainaki näytti. Oli pändilöi (myös mejjän regeibändi, siks sinne mentiikii ku ne ei ollukaa omas baaris soittamas) ja hulluu juomakilpailuu ja ihan älytön meno. Sellanen goom-risteily-meinininki, ku siel oli aika paljo nuorta turstiporukkaa tuhannen päreissä, mutta kyl siel seas mm. Kakkosen Koralbiitsin omistajagubbeki näytti aika tumussa joraavan. Ja tekno soi niissä kohin missä ei pändi soittanu tai ollu juomakilpailu, jossa juontajaukko selosti koko ajan, DO NOT TOUCH IT, JUST SUCK IT ja ihmeteltii et mitä vittua siel tapahtuu, ku mitää ei nähny hirveen ihmismäärän takia. Hurja meininki, ihan liikaa miulle. Totesinki et tän jälkee en varmaan 5 päivään poistu tuolt seesteisest saaren pohjoispäästä lähellekään tätä hulisevaa keskustaa.

Mutta olihan mein regeibändin varmaan kiva vaihteeks soittaa sillee et oli hulluna yleisöö ja kauhee meininki, eikä vaa sellast et pari akkaa retkottaa makaamos kuolaamas ja vähä laiskasti taputtelee.

Lombokin yllä zalamoi


Tääl on ny ollu useempana päivänä aika rajuja ukkosia, tais eilen varsinki olla ihan hirvee myräkkä, jos oikein kuumehuuruisten unieni läpi tulkitsin. Tai olla aika rajuja sähkökatkojaki, sellanen hämärä tunne on et jossai vaiheessa pimeni ilmastoinnit ja kaikki. Suurimnmaks osaks noi ukkoset jyllää onneks tuol Lombokin yllä, mutta välillä ne tärisyttää täälläkii.

Mitäs muuta? Ei kai kummempaa. Vähis lähtee huomenna pikkuhiljaa Balin ja Singaporen kautta valumaan kohti Mordoria, miä jään tänne makailemaan. Joulukuun asunnosta en viel tiiä mutta päätän tässä ny ihan lähipäivinä, torstaina ku pitäs sitte siirtyä johonki. Ellei sit täst Kakkoselta saa viel tingattua siedettävää hintaa.

Kanootteja rannalla


Ja ketkä ovat huolissaan kissoista, tai siitä että ku niitä ruokin ja juotan, ja sit ku lähen ni ne jää tänne ihmeissään ja kuolee janoon ja nälkään ja viluun ja poruun niiku kesäkissat Mordorissa ni EI. Okei, Kirppu-Pirkko on ehkä päässy kiintymää liikaa, se on jo seurannu minua kotiin eli bungalowille ja käyny ottamasssa torkkuja tuos terassilla, mutta pitää olla tiukkana ettei sen pitemmälle tää homma pääse etenemää, et pysyis enempi tuol baarikissana. Eikä näille kissoille tosiaankaan hätä tuu, luojan tähren en ole ainoa urpo joka mirreistä tykkää, kyllä nuo ruuassa ja juomassa pysyy. Ja tossa pari päivää sitte ku käytii lounaalla naapurissa Gili Viewssä ni poijaat kiikutti miulle yhen mirrin,  joka oli yks viime huhtikuussa miun mökin alla asuneista ihmenelosista. Ykshän niistä sllon kuoli (nyyh), muut on selvinny hengissä. Ja tuo yks kenet sain rapsutettavaks oli sellain surkee tapaus kans kenel oli molemmat silmät muurautunu umpee ihan koko ajan, mut miä ramppasin joka päivä niitä putsaamas ja lopulta sil rupes jo pysyy silmät auki ja rähmiminen loppumaa. Nyt hää oli hiano mustavalkonen kovasti maukuva ja hellyyrenkipeä  mirri. Ymmärrän toki senki näkökulman et ei pitäs sekaantua, varsinki ku kissoja on täällä ihan liikaa, mutta oo siinä sit sekaantumatta jos nälkänen kissanpentu huutaa pää punasena siin pöyän alla ku ite mättää jotain laardia napaan. Kyl miun lautaselta aina mirreille vähän liikenee.

Ja pöperöstä tuliki mieleen: Pitäsköhän nyt uskaltautua poistumaan bungalowista ja mennä kokeileen aamiaista? Toivottavasti pysyis sisällä, on vähä hutera olo ku ei oo vuorokauteen pystyny ku mehua vähä juomaan. On ollu muuten ihan tehokas tää tämmönen mahataudilla-bikinikuntoon-homma. Miullakii ku on sellain hirvee pötsi ja ikäänku sillai muotoja ni ans olla ku pari päivää paskantaa ja sit viimeistelee sen vuorokauden oksentamisella ni alkaa tippuu pöksyt jalasta kohta. Et niiku suosittelen kaikille kyllä. Ja ohan noi vattataudit aina sellain jonkinlainen puhdistautumisriitti, zeniläistä meilenrauhaa ja sillai... joo.

Alla sit viel pari lehmäkuvaa, ku eilen nähtii et lehmät menee veneeseen huomattavasti näppärämmin ku esim. kiinalaiset moshpittiin.

Lehmät tuotii ens rannalle....

...ja laitettii sitte veneeseen ja vietiin naapurisaarelle

perjantai 25. marraskuuta 2011

Mukavuuden ihanuus

Kirppu-Pirkko


Olipas eilen touhukas ja mukava ja ihana päivä. Kun toissapäivä piettiin bintangitonta ja ihan teetä vaan regeipileessä join ja sillai ni eilen jakso tehä muutakii ku maata.

Kävin ensinnäkii tapaamassa Gili Eco Trustin pimua ja oon nyt sopinu et ens viikol alotan puuhastelut. Mukavan tuntunen mimmi oli, joskaan ei sillai hirveesti innostunu ku kysy et no mitä siä tahtoisit niiku tehä, ja sanoin et no, haluisin pelastaa kaikki Gilin kissat. Faktahan on et täällä on ihan vitusti kissoja, ja ymmärrän että niitä on liikaa, mutta kun on kreisi catlady niin on kreisi catlady, ei voi mitää. Mutta kissojen pelastamiseks ei oo nyt mitää erikoistoimintaa tekeillä, eli puuhaan sitä ihan itekseni täs. Miul on jo menestyksekäs kissabaari terassilla (raikasta vettä mirreille) ja Kirppu-Pirkko on tuol rannalla jo ruokittu ja hoivattu pulskaan kuntoon. Mirri kerrallaan, jynöy. Mutta GET:ssä alan muihi hommii, ja ens viikolla kuulemma maalataa jotai kylttejä johonki tarkotuksee ja meen niihi talkoisii nyt aluks sutimaan vähä pensselillä. Kivaa!

Sitte käytii eilen ettimässä miulle uutta kotia, ja kaikenlaisii murjui on katottu ja useat oikeen kivoja. Yks kiva oli semmoin mitä pitää sellain harvinaisuus ku paikallinen nainen kenel on tatuointi, naisil ei tääl tatuointei nimittäin oo oikeestaa kenelläkää. Mutta sen maja on tuol niin kaukaan ja keskel ei-mitää etten ikipäivänä löytäis sinne pimiällä. Ja sit käytii yhes mis näytti hengaavan nuo mein regeipändin pojat, ja aluks jo kovast innostuin et noniii, tänne muutan jumaliste, kert oon kehittäny pienen teinimäisen ihastuksen pändin uuteen laulajaan, joka on siis kertakaikkiaan niin sievä et voi hyvänen aika. Mutta onneks ajattelen järel enkä housul, ja ymmärrän että sinne ei piä ollenkaa mennä majailemaan, käy viel huionost jos asettuu samoihi nurkkii noitten rastapoikien kans. Ja sitte on yks sellain Andy, tekee tatuointeja ja niit tuputti tuos kylänraitil yks päivä mut ku sanottii että ei, meitä tatuoittee vaan meijjän oma tatskatyyppi Kucit ni Andy heti ilmotti et no jos ei tatskoi ni vuokrakkaa bungalowi. Eilen sit pyysin kertomaan lisää ja ois tuos aivan nurkan takana pari bungalowii, ilmastointi ja kaikki ja sikahalpa, sijainti mainio ja sillai, mutta siel näytti hengaavan yks vitun rasittava gubbe, joka on sellain saatanan ärsyttävä joka lähtee aina seuraamaa ja pyrkii pitämää käestä, ja miul kärähtää sulake sellasen homman kans ihan sekunnissa. Mutta tuommoset reviirilletunkijat toki saa piettyä aisoissa, et jos ei parempaa löydy ni saatan muuttaa sinne enivei. Koitan viel tän Kakkosen Koralpiitsin managerisetän kans neuvotella et vittu, vuokrakkaa miulle ny yks bungalowi sopuhintaan saatana, kannan tähä paikkaan kuitenki niin perkeleesti rahaa ja tuon asiakkaitakii, et johan on helvetti jos ei saaha jotaa diilii aikaseks. Tää on kuitenkii se eniten koti tällä saarella. Ja on Kirppu-Pirkko ja kaikki, miten täst mihinkää voi muuttaa, saatana?

Mutta asioilla on tapana järjestyä, ja pikkuhiljaa nää hommat täs jotenkii rakentuu. Uusi elämä ät Gili, jee!

David otti uuen tatuaation


Ku päästii kaiken fillarisuhaamisen jälkee takas rantaa ni sielt tulikii sit Kucit vierailulle. Meijjän tatuointimestari siis. Kucit on rouvinee ja tyttärinee muuttanu takas Lombokille, rouvan äitee on vissii vähä huonos kuosis ja sellast, mut tossahan toi Lombok on lähellä. Edi oli sille soittanu et myö ollaa täällä ni Kucit vähä niiku karkas kotoo ja tuli morjestaa. Vähis ottaa silt ny tatuoinnin täs ennenku lähtee kotio ja niit pisneksii sopivat tuos, ja sit tuli kans käymää David, se brittiheppu kenet tavattii jo viime huhtikuus tääl. Davidin piti tulla vaa sanoo Kucitille moi, mutta eipä aikaakaan ku siin oli tatuointihommat sovittu. Sairaan hienon jutskan Kucit sille sitte teki, voi jumpe.

Iltaa istuttii sit taas tietyst kotipaarin regeipileessä. Katottii ku paariin lampsi sellain oikee superhipsteri, viikset ja hassu hattu oli, et voi morjens, mutta osottautukii tavattoman mukavaks Jerry-nimiseks lontoolaishepuks, joka anto Kirrpu-Pirkolle ranskanperunoita (miulta saa aina pointsit jos on kissoille kiva). Oli tullu edellisenä päivänä tänne ja kerto sit on et on jotenkii vähä riistetty olo et ku majotus maksaa 600 000 rp yö. Myö oltii aivan pöyrist-pöyrist, ja oltii et ihan saaki olla riistetty olo et jos kysees ei oo joku spektaakkeliluksus mis on joka päivä joutseneks taiteltu pyyhe sänkyssä ja pianisti huoneen nurkas ni hirviä hinta. Ja kuulemma ei puhettakaa mistää luksuksesta oo et ihan peruspaska murju jossaa täs lähistöl. Kävin siltä istumalta kysymäs onks Kakkosella vapaita bungaloweja ja on täällä, eli Jerry muuttaa tänne tänää.

Welcome brother and sister to Coral Beach 2 regei bar, sanoo Edi.


Regeipändi soitti, baari oli melkee tyhjä, mutta oli kauhian mukavaa. Edi kävi laulamas, ja Davidkii kävi jotai mylvimäs ja oli vaa kauhian kivaa ja lupsakka meininki. Edi piti miulle luentoo et nyt ku jään tänne niin pitkäks aikaa ni saatan yllättyy vähä ku varmasti nyt oikeesti tuun näkemää mikä tääl on oikee meininki. Että tulee erilainen käsitys täst paikast ja ihmisist, et ei näil tämmösil aikasemmil kuukauden rantamakailu-reissuilla oo nähny mistää mitää. Et raadollista rahan pyörittämää hommaa on kuulemma joka suunnassa. Jääpi nähtäväks nyt sit.

Tällä hetkellä nimittäin tuntuu siltä et oon ihan sujuvasti täällä tonne maaliskuun loppuun saakka. Mikäs kiire tässä mihinkää. Ja ku viihtyy ja on sellain yleinen mukavuuden ihanuus -olo ni avot!


 Nii ja hei: mitäs sinne Mordoriin kuuluu? Onks mitää uusii juarui? Kaikki tietää mitä miulle kuuluu, mutta sielt Morodorista ei kuulu oikee kenestäkää mitää. Mut arvasinkii et näin täsä käy ja ei se mitää.

Apua kello on jo yli kahexan, oon myähässä makaamosta! Sinne viuh! Kirppu-Pirkolla on varmaan jo hurja nälkä, aamiaista pöytään niiku olis jo!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Esinahkaseremonia

Tois pua saarta


Flunssaista, sateista ja krapulaista päivää, armaat lukijani. Köhin tässä keuhkojani pihalle ja niistelen vihreää liisteriä, ja kaiken päälle on vielä mojova kanuuneissön. Vähän pillastuttiin gintoniccien kanssa eilen regeipileessä. Tänään on siis sellanen päivä ettei tuu ollenkaa Bintang Time. Ei, ei, ei. Ei vaikka Happy Hour sellasta halvalla tarjois. EI.

STIGU!!!!!!!!!!


Sitten viime naputtaman tässä on tehty kyllä muutaki ku maattu ja röhnötetty ja kekkuloitu. On snorklattu kilpikonnain kans tuol meres ihan solkenaa, on käyty Samasamas naukuilla ja kattomassa regeitä, ja ai että oli mukavaa ku sieltä pändin poijjaat huuteli että tervetuloo takas kotiin. Ja toissapäivänä löytyi Stigu! Voi että! Edi oli sen tuolta naapurista pongannu ja nappas heti kainaloo ja kiikutti miulle. Herkkä hetki siinä vietettii, mutta Stigu on nyt kasvanu kolliks ja sil on kollin hommat ja ku just sillo ei siin ollu ruokaakaa tarjota ni eihän se siin kauaa ollu. Joku toinen kollikii siin alko puun takaa pahaa silmää antamaa ni Stigu katto parhaaks ottaa käpälät alle. Seurasin sitä hetken ja ku huutelin et Stiguuuuu ni se kävi vähä puskemas mut sit se jolkotti matkoihisa. Miun pitää nyt kai vaa hyväksyä et hänel on oma elämä tuol jossaa pusikois eikä se jaksa olla miun retuutettavana koko ajan. Mutta oli mukava nähä et hänel on kaikki kunnos ja turkki kiiltää. Ja Kirppu-Pirkko on täs Kakkosel antamas kissaterapiaa, se on niin miun mirri et oikee liikuttaa välil ku se nyhjää kyles ja kehrää. Ja hää on nyt jo paljo paremmas kunnos ku tänne ekaa kertaa tullessaa, on syötetty ja juotettu niin maan perkeleest et Pirkol on jo hirvee killivatta ja alkaa karvakii jo kiiltämää ja melkee niiku kirppujen määräkii ois vähenemää päin. Hiano Pirkko!

Ranta mihin puunkarahkat tulee kuolemaan


Eilen vuokrattii fillarit ja suhattii perinteinen saarenympäriajelu ja siin ohes kartotettii mitä tääl oikee tapahtuu. Isoa resorttia nousee tuonne toiselle puolelle saarta ja tääl on nyt pankkiautomaattejakii varmaan kuus. Hurja meininki, ku miettii et siit ei oo ku puoltoist vuotta ku tänne ekaa kertaa tultii, ni et mitä kaikkee tääl on tapahtunu sen jälkee. Sillo ei ollu ku yks kämänen rahamasiina, ei ollu Kakkosen Koralpiitsillä ees paaria, internettiputkia oli vaa kaks ja meininki muutenki sellast iisimpää. On täällä ihan järkyttävän mukavaa ja ihanaa edelleen, ja miä arvostan et on ihmiselle palvelut olemas, mutta nyt vois täs kohin miun mielest laittaa stopin kaikelle kehityksen kehittymiselle.

Esinahkaseremonia


Mein regeipändi oli vissii Lombokilla muutaman päivän soittelemas mutta tadaaa, eilen oli taas kotipaarissa pile! Sitähä juhlittii sitte ryystämällä perkeleesti Bintangia ja sitte drinkkejä päälle ja olo on sen mukain. Ennen regeitä ihmeteltii et mitä vittua oikee tapahtuu, oli niin maan perkeleesti populaa tuos hyörimäs, kaikil ukoil mekot pääl ja hatut ja sit ne levitteli ravinteliin mattoja ja oltii ihan et täs nyt alkaa joku pyllistelyhomma vissii et moskeijaako ne tuoho nyt askartelee. Koht siihe keräänty kaikki ukot ens istuksimaa ja polttamaa tupakkia rinkiin ja sit nousivat seisomaa ja alko joikaaminen. Sellain pien poika sinne vietii ja aateltii et oisko nää vähän niiku nyt nimenantokemut vai mikä, mutta Edi sitte selvens että tässä messutaan ny sitä että ipanalta lähtee huomenna esinahka. Et sille sit kaikki ukot ringissä jollotti, hyvästejä esinahalle niinku. Hiano ja komia tilaisuus ja oli tavattoman siistiä nähä tommonenki homma. Nyt oon nähny ruumiinpolttajaiset Balilla, häät tääl Gilil ja sit ton Esinahkaseremonian. Kaikkee sitä saaki kokee ku tarpeeks elää.

Koti ät Kakkosen Koralpiits


Kämppähommat ei oo mihinkää edistyny, nihkeesti on tönöjä nyt tarjolla mis ois raikas vesi. Suolavetisiä torppia ois tarjolla vaik kuinka, mutta miun mukavuudenhalu ei ihan sellasee taivu. Jollei taloo löydy ni muutan ehketi sit vaa halvempaa bungalowipaikkaan, ja Edin kaveril on tuos Kakkosen Koralpiitsin melkee takana sellain söpö bungalowipaikka, pitää käyä kattomas millasii mökkei on, kert Edi sano että saattais onnistuu kuukaudeks sellasen vuokraaminen kahella miljuunalla. Mutta se on sit ens viikon hommia, oon loppukuun ainakii täs kotona Kakkosella.

Tääl on ihanaa ja viihyn ihan perkeleen hyvin ja oikee pitää välil itteesä nipistellä et jumalauta, nyt saan olla täällä niin pitkää ku huvittaa. Ei tarvi lähtee kesken kaiken mihinkää Mordorin pakkasiin pohraamaan.

Nii ja tiedoks vaan asiaa jo kysyneille ja muilleki uteliaille: EI. Ei ole romantillisia toimintoja nyt ollenkaa minkää kuumien ja komeitten kans. Semmoset ylimääräset hermostumiset ei oo ny ollenkaa lukujärjestykses.

Ja lopuks sit viel iloinen uutinen vessasta: Vähis kävi just naama hangon kexinä tuos tiedottamas että oli pykertäny toiletissa ihmeen. Kiinteän kakan! Jihuu!

Villieläimiä

Kilpikonnat on ihania

Regei ät Samasama

Tyypil oli SUOMI-paita

Kiivettii kukkulalle kattomaan maisemia



sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kissat ja potilaat rannalla

Kotiranta


Aamupäivää rannalta! Kyllä saa oltua, etten sanois!

Myö ei olla tehty täällä oikeestaan mitään. Tässähän kävi niin, että ku miä jo rupesin toipumaan ja pykään niitä kuivia pieruja, niin Vähis alko sitte voipumaan täysin. Toissaillan makas sikiöasennossa synnytyskrampeissa bungalowissaan, oli meinannu pyörtyäki kylppäriin ja homma meni sellaseks "Hana Auki ja Kirkas Maissikeitto"-meiningiks (söi maissia tuossa männäiltana nääs). Mutta hain eilen marketista vähä paikallista troppia, ni nythä tuo tuol jo iloisna snorklaa eikä juokse ees yhtenää vessassa. Selkävoitto suolesta on siis otettu. Miul tosin nyt pukkaa flunssaa, mut antaa tulla, seki on näis olosuhteis ihan mukavaa. Ja tietty täs on nyt alkanu kunnolla se kaikenlaisten outojen ihottumien ja puremien sesonki oikee kunnolla, et raps raps siellä ja kaps kaps täällä, paisetta ja paukamaa on joka läves. Lihavat potilaat rannalla -meiningillä mennään, siis.

Mini-Ripuli-Ritva, Pikku-Pirkko ja Ministigu puussa


Ja koska ei oo tehty mitää muuta ku maattu ja luettu kirjoja ja lilluttu meres ni ei oo paljo kerrottavaa. Eli jauhan siis kissoista. Stigu on yhä kateissa ja sitä on etitty tässä ny monta päivää ja alan jo hermoilemaa pikkusen. Toivon että se ny jostai täst huudiloilt löytyy ja saan sen tuotua takas kotio ja pistettyä hyville pöperöille ja paijattua kunnolla. Mutta onneks täs on toi Ministigu, joka on ihana kans, ja sen sisko Mini-Ripuli-Ritva, ja sit sellain oranssinen likanen kirppunen Pikku-Pirkko, joka pari aamua sitte tuli tuolta naapurista surkeesti huutaen. Miähä oitis vettä antamaa ja ruokkimaa ja tässä on nyt sitte vähän käyny niin että miulla taitaa olla uus mirri, hää on jämähtäny tähä Kakkoselle hengaa ja haluaa nyhjää kyljes koko ajan. Tässä jännityksellä ootan koska miullaki on kirppuja ku eihän noist pienist osaa erossa pysyä ku ovat niin hellyyttäviä. Äsken just pelastettiin Pikku-Pirkko puusta ku tolvana oli kiivenny ihan liian korkeelle ja parku siel sit pää punasena. Huutelin kiskis puun alla ja saatii se pöljä sieltä sit turvallisesti alas. Ny hää nukkuu kirppujensa kans tuol miun rantapetil.

Kakkosen Koralpiits


Ilolla olen tervehtiny Kakkosen Koralpiitsin sellasta uudistusta joka on tuonu tänne Happy Hourin! Ai että! Iso Bintang vaa 25 tonnia, se on ihan hyvä hinta. Muutenhan tääl Gilil on jotenkii pöyristyttävän kallista kaikki, tai siltä ainaki tuntuu. Esmes ku säkillisen vaatteita pesetti Pangandaranissa ni makso 9000 rp, ni tääl hinta oli 50 000 rp. Ei sekää paha sillee oo, alle 5 euroa, mutta kuitenki. Mutta kyllähä se tiiettii että Gilit on kappale kalleinta Indoneessiaa. Eikä tässä konkurssia oo tulossa kuiteskaa, sitäpaitti tästä kaikesta mukavuudesta ilolla maksaakii vähä enämpi.

Muuten en osaa viel sanoo mikä tääl o meininki, ku ei oo liikuttu täst omalt huudilolt oikeestaa mihinkää, on pitäny pitää tuo vessa juoksuetäisyydellä, niinku. Mutta kyl täs koitetaa kylille lähtee kattomaa mikä hulina tuol oikee on. Täällä saaren pohjoispäässä on kuitenki yhä ihan lupsakan rauhaisa meininki, ei oo kasinoita eikä ostoskeskuksia, mist oon aina painajaisii nähny. Meren korallit on enemmän kuralla ku viimeks, mutta se ei ollu yllätys, vituttaa silti. Onneks tuonne meree on nyt tuotu sellasii juttui mihi saa veneet kii, ettei enää noi ankkurit viuhu koko ajan ja silppua sitä vähää mitä koralleist on jälel. Mutta on tuol viel perkeleesti kaloi ja kilpikonnejakii nähty, et peli ei oo ihan täysin menetetty viel.

Pikku-Pirkko tutii


Miun suunnitelma on nyt olla vaa täällä, Gilillä, toistaseks. Asun täs Kakkosen Koralpiitsis ainakii siihe asti ku Vähis lähtee ja sit toivottavasti muutan omaan taloon. Edi on laittanu viidakkorumpuun tiedotteen et etin vuokrattavaa taloa, ja lupaili et täs lähiaikoina varmaan jotai löytyy mitä pääsis kattomaa. Sithä eläminen halpenee kummasti ku majotuskustannukset kutistuu ehkä ihan kreisisti. Vaatimuksen tönön suhteen on et pitää olla tääl pohjoispääs saarta, on oltava istumavessa ja suihkussa makia vesi. Ilmastoinnista voin luopua, kuha on tuuletin. Katotaa millain murju löytyy, jee. Viisumi on voimas tammikuun alkuu mutta sen jatkaminen ei oo onkelma, Edi on miun paikallissponsori (sellain pitää olla jos aikoo tääl hengailla kauemmin) ja kävästää joskus joulukuun lopulla sit Lombokilla Imigrasi-toimistossa hakemassa leimaa passiin.

Oon muuten aika kova puhumaan indonesiaa jo (siis "kova"). Eilenkii ku kaupas kävin hakee Vähikselle lääkettä ni osasin ihan indonesiaks kysyä et onks sellast-ja-sellast lääkettä ku kaveri on kipiä. Ja muutenki oon koittanu ny kovast hoitaa ravinteliasiat ja sellaset helpot jutut indoiks. Mut ei täs niiku missään keskustelu-tasolla viel olla, läheskää. Pikkuhiljaa ny ehkä kuitenki edistyy tää homma.

Ohjelmas tänää: bungalowin vaihto, koska nykysestä on kylppärin ovi vähä mäsänä ja oon meinannu jäähä kylppäriin jumiin jo useemman kerran ku en saa ovea auki. Ohjelmassa myös makaamista ja lukemista ja merihommia, illalla ehkä vähä bintangia.

Aamu. Rinjani siel pojottaa takana.

Vähiksen ruokavalio eilen

Ministigu vetää patongin jämiä


perjantai 18. marraskuuta 2011

Kuumaa ilmaa ja kuravettä

Oma ranta


Aaaahhhhhh. Gilillä ollaan, vihdoinkin. NYT alkaa lomailu ja loppuu säntäily, saatana.

Lähettiin siis keskiviikkona Jakartasta (Vetelen Jakartan yhteen: ei ikinä enää.) ja lennettiin Balille. Balillahan on justiisa menossa joku ASEAN diibadaaba-megahäpening, eli joku joittenki aasian maitten joku jotain, ja siel on paikalla kaikki mahrolliset ääsiän residentit ja muut sekä erikoisvieraana Obama of the uu ääs aa. Meille se näky silläviisiin että kone ei saanu laskeutua kentälle sillo ku piti, koska joku vip-lento oli tulossa samaan aikaan. Siinä sitte pyörittii ilmassa Balin edustalla joku puolisen tuntia ennenku vipit oli saatu maahan ja meille tuli lupa rojahtaa tantereeseen. Taksimatkalla hotellille näky myös noin tsiljoona polliisia tien varsilla, mikä ei varsinaisesti ilahduttanu Jakartan kokemuksen jälkeen, mutta onneks heil oli täl kertaa turistien säikyttelyn sijaan muunlaiset agendat.

Olin varannu jo kuukausia sitte meille huoneet Swastika Guesthousesta, ja ku sinne lopulta löyettii ni vittu siel mitää varausta ollu. Ja respan setä oli niin hapan gubbe et meinasin jo pikkusen siinä hiiltyä. Onneks majatalossa oli kuiteski hiukan sijaa, eli saatii kahen hengen ilmastoitu huone (340 000 rp), ja oltii ihan tyytyväisiä siihen. Kipitettii heti ulos, ja jostaa kulman takaa pimeeltä sivukadulta löydettii matkatoimisto, joka myi meille seuraavaks aamuks pikavenekyydin Gilille kätevään 375 000 rupian hintaan. Normihinnathan pyörii siinä 600 000 rupian kohilla, eli tuo polkuhinta kävi meille hianosti. Balilta ei muuta sanottavaa eikä yhteenvedeltävää, ei pal kiinnostanu, oli ilta, väsytti, ripulit, ja mielessä siinti vaan Gili.

Eile aamulla sitte Ekajaya-puljun auto tuli seiskalta hakemaan ja vei Padang Bain satamaan ja sieltä sit reilu tunnin kaahaus meren yli Gilille. Edi oli satamassa vastassa ja meinas pää nyrjähtää sellaseen helpotuksen tunteeseen. Et kotona ollaan, kaikki on hyvin, elämä on hianoo. Ai että. Heppataksi alle ja Kakkosen Koralpiitsiin ihmettelemään et mitä on oikee tapahtunu. Kolosseumi rannalle valmistunu, pändistagekii oikee on, uuet makaamot ja kaik. Henkilökunta aika lailla vaihtunu, ei montaakaan tuttua poikaa töis enää (Kuuma&Komee täällä yhä on, se ny ei lähe kulumallakaan), mutta jotain ny kuitenki. Stiguki on muuttanu johonki naapuriin, en oo löytäny sitä viel, mutta tiiän missä se hyörii, eli haen sen kotiin kuhan saan kiinni (ja yleinen hälytystila lähistölle annettu, kaikki tietää että Stigua kaivataan täällä). Pienen arpomisen ja hintaneuvottelun jälkee (normihinta nykysin jo huikeet 370 000 rp, saatii 300 000 rupial, mikä tuntuu hirveeltä Pangandaranin jälkee) päätettii kuiteski jäähä Kakkoseen asumaan, ohan tää kuitenki vähä niiku hima, ja ei haitannu sekää et nyt tääl on Wifi, eli internet it is! Ja joka ilta baarissa soittaa S2B eli Sulawesin regei-ihmeet. JOKA ILTA! Voi ruveta jossain kohin pikkusen tympimään, luulen.... Takapihalta saatii komiat bungalowit, ja sijainti on hiano, kert toi regeinrämpytys ei tänne niin paljo raikaa.

Rannalla retkoteltii, snorklaa ei viel maltettu, ku sellasta yleistä saapumispäivän asettumis-malttamattomuutta oli tanakasti ilmas. Käytii vähä kävelemäs ja Gili Viewssä tos naapuris moikkaas tuttuja, käytii alkohoolikaupassa ostamassa votkulia ja laitettii lakushotit tuleentumaa. Edi tuli käymään (sekää ei oo tääl enää töis ja se on iso iso ISO miinus, mutta onneks on uues duunis tos ihan lähellä) ja sen mukana yks brittiläinen kundi, joka nähtii täällä viimeks ku huhtikuussa oltii. Miten sattukii et ollaa tääl taas samaa aikaa! Ömeising! Sikahauska tyyppi, joka otti sillo huhtikuussa Kucitilta elämänsä ekan tatuoinnin ja sen jälkee sitte lähteny aivan lapasesta tuo tatuointihommeli, niitä nimittäin nyt sitte hiukan on. En meinannu tyyppiä ens ees tunnistaa, ku naama raksutti tuttuutta mutta ne tatuoinnit ei yhistyny samaan ihmiseen. Ja hän on myös ainoa ihminen jonka tiedän joka on oikeasti joutunu tullissa sellaseen papanaluukun syynäykseen, sehä on sellain juttu josta aina puhutaan mutta kukaan ei oo semmoseen ikinä oikeesti joutunu.

Illalla regeikemu mein baarissa ja kekkulihommaa, mutta myö aika aikasin hyydyttii, on ollu vähä raskaat nuo viimepäivät, paljon matkustamista ja asioita ni ei jaksettu villisti krebaa. Ja meijjän normaali nukkumaanmenoaikahan on siinä kahexan pintaa, et raskaaks käy jos yli yheksään ees kekkuloittelee.

Tänää ohjelmas ei-minkään tekemistä. Stigu pitää löytää, mutta onneks Kakkosen Kortalpiitsil hyörii sellain Mini-Stigu, pien kissanpoikain joka on ihan Stigun näköin ja samanlain hölmö, joka kehrää jo pelkästä katseesta ja jonka saa vääntää vaikka solmuun. Mini-Stigu saa tuurata ny vähä, ennenku Iso-Stigu löytyy. Ihan parasta ku on rapsutuskissoja, ai että!

Ainii, oon unohtanu kokonaa raportoia tästä tärkeästä aiheesta: kakkani ei ole enää kiinteää. Maanantain outo kuumeilu tais johtua jostain systeemistä joka on elimistöön päässy, kert homma on ollu oikeestaa keskiviikkoaamusta saakka sellasta Kuumaa Ilmaa ja Kuravetta -tyyppistä räjähtävää toimintaa. Siinä tilassa oli vitun kiva matkustaa toi koko keskiviikko, voin kertoa, vitsit oli vähän vähissä niin sanotusti. Ruoka ei oo maistunu kohta viikkoon, mut ei se sillai haittaa, läskin on helppo olla pienellä ruualla, ei täsä ihan äkkiä näivettymään pääse. Ja juoma, sehän maistuu kyllä, eli ei täs mitää hätää oo! Voin silti sanoa, että jos täs viel joku päivä, toivottavasti, tulee sellanen ihme ku kuiva pieru niin itken onnesta. Ja Vähiksellä vähä samantyyppistä toimintaa ollu viimepäivinä ilmassa, et mikäs tässä, paskannellaan menemään vaan, jei!

Ei muuta tällä erää, miä painun nyt rannalle makaamaan. Kakkaamisiin!

(kuvia ei ny kauhiast oo, en oo kaiken paskantamisen välis ehtiny räpsimää)


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Anak-anak Bodom

IIIIKKKKK!


Otsikko on indoneessiaa ja tarkottaa että Children Of Bodom. Ehkäpä parasta Jakartassa, koskaan, ikinä. Eikä tule toistumaan, luulen, sillä yhtä lailla kuin ize viivaan Jakartan maailmankartastani yli, saman taitaa tehä Bodomit. Meitä polliisit pikkusen vaan peljästytti aamuyön tenttaustuokiolla, mutta pändiä oli seisotettu pari tuntia immigrationissa Jakartan lentokentällä ja kiristetty rahaa ennenku antoivat passit takasin. Lentokentällä! Ja tyypeillä oli tietysti jo viisumit valmiina, eli mitä helvetin vittua? Jakarta - pidä tunkkis, en tule enää.

Mutta sen minkä tämä kaupunki muuten olemuksellaan sössii, sen pelasti eilinen päivä kera hevimetallin. Kaikki paska ja nahju ja ähellys tänne tulemisen kanssa ja tällä olemisen kanssa oli sen arvoista. Meil oli eilen niin mukavaa että työ jotka leuhotatte timanttisten meininkienne ja parhaitten seurojenne kanssa ni työ ette ees tiiä mistä puhutte. Meil nimittäin oli eilen just sitä ja molempia, ja oikeesti.

Mentiin jo tuos puolilta päivin tuonne retkujen hotellille ja oltii ihan silmät pyäreenä et jopas on meininki. Astetta paremmassa majatalossa asuivat musikantit sitte. Aulassa soitti joku flyygeliä ja oli uima-altaat ja meiningit ja baarit ja hässäkät ja kimalletta ja blingblingii. Ihan kelpo hostelli, sanoisin, oikeen sellanen sievä. Käytiin hotellia vastapäätä jossain rähmäsessä katukuppilassa syömässä kesken hurjaa ukkosmyrskyä ja siinä saatto jo ruveta aavistelemaan että jonkin verran voipi olla fanipiiritys-tyyppistä toimintaa ilmassa tänään, ku sinne visvaseen kuppilaanki kesken kaatosateen pari Bodomi-fania ryömi nimmareita pyytämään ja valokuvia räpsimään. Mutta se oli vasta pientä, se saatiin myöhemmin huomata.

Keikkapaikka


Lähettiin jo siin päivällä Jasgan kyydityksellä keikkapaikalle pällistelemään, ja sellanen joku sisäpiha-tyyppinen ulkoilmahommahan se oli. Takahuone ei varsinaisesti luksusta ja glamuuria huokunu, mutta oli siellä kaljaa ja viintä, ja vessa, eli ihan okei. Myö hilluttiin siel koko päivä ja oltii jossain kohtaa huolissaan kun security alko häätämään turhaa väkeä ulos eikä meil mitään passeja ollu, mutta saatiin sit huomata että länsimainen sammakkonaama, ja ehkä myös tissit, riittää tällä keikalla takaamaan pääsyn mihin vaan. Tekniikan poijaat asens asioita minkä kykenivät mutta kuulemma kaikki oli päin helvettiä ja meininki oli "kuin juustoraastimella masturboisi", kuten eräs totesi. Tämä maa kuulemma perustuu sellaselle Eivittuismi-tyylisuunnalle, mikä toki ainakin Jakartan osalta pitää täysin paikkansa.

Backstage tihkui glamuuria


Keikka alko joskus siinä seittemän hollilla ja näytti ens että porukkaa ei oo pal paskaakaan, mutta jostain, tai oikeestaan joka puolelta, sitä yhtäkkiä vyöry sisään ihan vitusti. Kreisi meininki ja raju meno, ja ihan valtavan hianoo. Ei se toi hevikeikkameininki sinänsä eroa täällä siitä mitä se on Mordorissa, ehkä vähän hillitymmin yleisö käyttäyty, mutta kyllä täälläki alko pitti pyörimään kun Alexi sitä tarpeeks monen fuckin kanssa lavalta vaati. Isoin ero mordorilaiseen keikkakulttuuriinhan täällä lienee se, että porukka oli selvinpäin (paria länsimaista luuskaa lukuunottamatta, ne saatanan pulsut!).

Raju meno


Keikan jälkeen pändi lähti samantien hotlaan, myö varrottiin hetki crewn bussikyytiä ja mentiin sillä perässä. Hotellin baariin, Bintangia ja paskanjauhantaa, niin mukavaa ja rattosaa, suomen puhumista ja huonoa huumoria, aina parasta. Mutta sitte alko se fanilaumojen paikalle hyökkiminen, ja se meinas jossain kohin karata vähän lapasesta, porukkaa oli paarin ovella hirvee määrä ja luikkivat sieltä sisään ja videokamerat suris ja kamerat räpsy ja nimmarin pyytämistä ja sellanen yleinen mayhem eikä hetken rauhaa. Baarin henkilökunta onneks sit laitto ovet kiinni jossai vaiheessa ni juomarauha vähä palautu. Jonneki kahteen asti meil meni aika siin niin rattosasti, oli kaljaa ja mojitokannuja ja kavereita ni mikäs siinä oli tissutellessa. Ai että oli mukavaa! Kiitos!
 

Ny meil on sit kostoks hauskasta hirvee rapula ja kohta pitää lähtee lentokentälle ja aaah pääsee pois täältä Jakartasta. Balille jeee ja siel meil on hommana ainoostaa hoitaa huomisaamulle pikavenekyyti Gilille (JESH! JESH! JESHHHHHHHHHH! Vihdoinkin!) ja käyä ostamassa supermarketti tyhjäks kaikista myrkyistä. Balilla on muuten vissiin just menossa joku konferenssi jossa on ääsiän maitten johtajia ja vieraana myös joku ihme Barack Obama, et saapa nähä mikä siellä on meininki.

Palataan asiaan sielt Gililt sitte, moi!

Täälläki osataa kansainväliset käsimerkit

Kaljaa nam!



maanantai 14. marraskuuta 2011

K-juna Keravalle

Noniin. Piti naputella jo aikasemmin Jakartahommia mutta iski joku ihme homma tuos päiväl. Täräytti liki 39 pojoo kuunmetta ja veti miulta tajun kankaalle tuos jokuseks tunniks. Nyt on puuman lämpötila palannu normaaliks viileen kuuliks jääpuikoks ja jään siis ehkä henkiin. Tarkkailuasemissa ollaan yhä, et nouseeko kuume uudelleen, pitääkö lähteä lääkäriin ja mitähän vittua helvetti. Mutta täl hetkel olo siis ihan kiva hei, jeejee.

Mutta tänne Jakartaan siirtyminen Pangandaranista, siinäpä vasta mahtava hässäkkä! Haluttiin yödösä tai vastaavaa, että matkustettais yä ja saavuttais Jakartaan maanantain puolella reippaasti. Iltabussien lähtöajoista saatii kuitenki niin vaihtelevaa tietoo, sekä huhuja siitä et ne saattaa olla täys eikä kyytiin aina pääsekään, ni ku yhes matkatoimistos sit sanottii et no menkää hyvät ihmiset yöjunalla ni myöhä innostuttii. Ai että, junassa penkit sais makuuasentoon ja mikäs siin ois matkatessa, vessat ois ja ehkä ravintelivaunukii ja sais jalotella ku siltä tuntuu. Viimiseen maholliseen junaan sitte ostettii liput sekä autokyydit jonneki hevonvittuun juna-asemalle ja oltii et  jeejee. Kunnes sitte lauantai-iltana yhes ruokapaikas sellain inkkarin näköin kiva gubbe rupes juttusille. Hää ensinnäki soitti junakonttoriin ja varmisti että sellain juna mikä meille on myyty oikeesti ees menee ja selvitti muutki asiat. Että kyse on ns. ekonomi-luokan junasta, ja siellä ei sitte todellakaan nukuta koska kamat pöllitään samantien. Ja et juna tulee olee ihan turvoksissa ja sellasta. Oltii siin hiukan et ettei ny ois sitte paskaa oikeen kunnolla haukattu mutta koitettii kovast olla et nooooooo juna menee kuitenki mukavasti suoraan eikä mitään kiemuraisii vuoristoteitä ja siel on silti vessa ja voi kävellä. Liikuttavaa optimismia, sanoisin, voi että.

Sunnuntaina iltapäiväl meijjät sit haki auto joka vei meijjät Sidareja-nimiseen paikkaan. Juna-asemalla saatii heti oma setä joka vei rinkat odottamoon ja sano et ootte täs ja hän hakee sit ku juna tulee ja vie oikeaan vaunuun. Ei ollu paljoo porukkaa mestoilla ni oltii siinäkii viel varovaisen toiveikkaita et hyvin tää menee. Kuha ei tuu vieree istuu mikää yöjunarunkkari ni kaikki okei.


Elämyslippu

Juna tuli paikalle ja totuus valkeni saman tien. Olemme ostaneet matkan helvettiin, ja sinne kuljetaan ns. K-juna Keravalle -tyyppisellä muinaisjäänne-lähijunavekottimella. Keinonahkaset persettä hiostavat penkit, jotka ei todellakaan kallistu mihinkään, ilmastointi oli yhtä ku ikkunat ja junan ovet auki, juna ihan täynnä, risasuutta ja paskasuutta ja ötököitä (myös torakoita juoksenteli ympäriinsä), kaupustelijoita IHAN VITUSTI ("roti roti" ja "ayam ayam" ja "nasi nasi" ja "kopi kopi" ja mitähän vielä). Pari ehkä huoraa kiersi junassa laulamassa ja kilkuttamassa jotain vitullista kilkutinjuttua ja kinuumassa rahaa ja toinen viel alko vittuilee ku ei annettu hiluja. Välil tuli jotai jannuja suihkasee ötökkämyrkyllä jalkoihin ja siitäki ois pitäny rahaa antaa, jossain asemalla tuli jätkä joka konttas lattialla lakasemassa roskia ja paskaa ja siitäki ois pitäny rahaa antaa, ja voi hyvä jumalauta mikä meininki. Joku vanha patu räki ikkunasta koko ajan ja kaikenlaista rääkymistä ja korinaa raikas joka suunnasta.

Ja junan vessa. Vitun jees. Reikä lattiassa -mallin yltä päältä kusessa oleva rähmänen putka, mutta pakko siel oli käyä useemmanki kerran. Sattu meikäläisellä sellanen naiseuden ihanuus, eli menkat, just sopivasti tälle junahelvetille, ja voin kertoa että sellasessa kusessa lilluvassa heiluvassa paskakopissa tampoonin vaihtaminen on kokemus, jota en hetkessä unoha.

Eka tunti oltii ihan silmät lautasena et voi vittu, YHEXÄN tuntia tätä paskaa saatana, tapetaan ittemme mielummin. Mietittii kuumeisesti oisko joku juna-asema mis vois hypätä ulos ja vaihtaa vaikka bussiin mutta siinhä sit toki tuli taas se et vittu ku on maksettu ni tää koetaan loppuun. Ja kuinka ollakaan, sin meni pari ekaa tuntia ihan hujauksessa ku seuras sitä käsittämätöntä toimintaa mikä siel oli vallalla. Ja sittehä Vähis jo tietysti nukahti, se saatanan ämmä, jonka unenlahjat ei ole tästä maailmasta. Mie sain torkahettua hetkisen silloin  ja toisen tällöin, mut tuo yks Prinsessa Ruusunen kuorsas menemää varmaan yhteesä kuus tuntia siitä noin 9 tunnin matkasta.

Hämmentävää kyllä, hermoromahdusta ei tullu ja kestettiin koko matka, vähän ennen neljää aamuyöllä saavuttii Jakartan Kota-asemalle, hengissä jee jee eikä kukaa ollu pölliny ees kamoja. Elämys siis oli tuokin, ja näin jälkeenpäin vituttaa ainoastaan se älytön hinta joka meiltä tosta paketista kynittiin, se oli ihan silkkaa riistoa. Junalippu itessään makso näemmä naurettavat  21 500 rp, mutta ku se oli meille paketoitu autokyydin kans mojovaks pakettimatkaks ni maksettii 225 000 rp per naama. Vitun urpot! Siis myö. Mutta opiksemme otettiin, ja jatkossa asioista otetaan hiukan paremmin selvää ennenkui ostellaa vittu MITN pakettimatkoja mihinkää.

Että joo, olipahan matka, elämys isolla ELÄllä. Et ELÄ vittu ikinä enää ekonomi-luokan junalla matkusta, ota se bisnis klas, kiitos, nam. (Aim sou sori ku en ottanu junas kuvia, en kehannu ihmisistä räpsiä, enkä ois uskaltanu kameraa oikeestaa ees esiin kaivaa, siel piettii kaikin puolin matalaa rohviilia tavaroitten kans ja repuista rystyset valkosena kiinni)

Pääsimme siis Jakartaan aamuyöllä. Saatanan väsyineinä, mutta toki onnellisna siitä että toi koettelemus kestettiin. Taksi alle ja taksikuskille selvittämään et hotellin nimi ois Prasada Mansion ja katu ois Jalan Komando Raya. Jees jees sanoo taksikuski ja ämmät kyytiin. Päästään ehkä muutama sata metriä kun tien poskessa pojottaa poliisit ja viittilöi taksin pysähdyksiin. Eka ajatus oli et puhalluttavat kuskin tms mutta kun poliisit tulivat suoraan takapenkin ikkunalle meijjän kimppuun niin iski ihan täys paniikki. Et mitä vittua nyt, nytkö se ryöstö sit tapahtuu ja viel poliisien voimin et apuaaa. Niin paljo kuullu juttua tommosista et jos täällä päin polliisit pysäyttää ni sit loppuuki leikki siihen ja seuraa helvetillistä paskaa. Kädet täris ja melkeen tuli paskat housuun ku polliisit vaativat passeja ja tenttasivat että mitä tehään Indonesiassa ja kauanko ollaan ja mistä tullaan ja mitä tehään työksemme, ei kai olla toimittajia (ei tod! Älä KOSKAAN ole journalist jos joku kysyy!) jne jne jne ja ku alko viel kysymään miulta ku istuin reppu sylissä et mitä tuolla on, avaa se, ni olin jo ihan varma et nonii, kohta ne muka "löytää" sieltä huumeita tai jotain ja sit ollaan joko tyhjentämässä pankkiautomaattia lahjomisrahojen saamiseks tai sitte pyllistellään ruskean kanjonin naarauksessa jossain sivukadulla. Mutta onneks ku vetelin repusta esiin vaa huivia ja Lonely Planettia ni siin vaihees sit kiinnostus lopahti ja saatii passit takas ja lupa jatkaa matkaa.

Käet täris varmaan viel tunnin tuon säikyttelyn jälkee mutta onneks tuli muutaki ajateltavaa. Nimittäins meijjän taksikuski jolla ei nähtävästi ollu hajuakaan et missä mein hotla on, tai sitte se vaan esitti, koska vaadittiin et mittari päälle, joten sittehä ajeltiin saatana. Kurvailtii kaikenmaailman sivukatuja ja kuski juoks joka kulmalla kysymään jostain neuvoa mutta ei muka tajunnu niistä mitää ja seikkailu vaa jatku. Lopulta se kuitenki vihdoin löys meijjän hotlan ja siin kohin miltei tirahti onnen kyynel. Oltii niin väsyneitä ja mäsänä et mentii respaan ja sanottii et meil on varaus kyl vaa ma-ke-öille mutta jos huone vapaa ni antakaa se jo nyt ja velottakaa mitä vaan, nyt on saatava sänky alle, kiitos. Saatii sit huone ihan perushinnalla jo sillo aamuyöstä ja eiku nukkumaan heti.

Tänää herättii kuitenki jo kasin jälkee, ja hyörittii hetki yleisii asioit, koitin käyä aamiaisella mut ruoka ei oo maistunu yhtää pariin päivään ja sain vaa muutaman melooninpalan alas. Sit lähtii kävelee johkii ostarille toho lähelle ja huomattii et Jakarta ei ole kävelijän kaupunki, siel pahrustettii liikennekaaoksen seassa sit. Ostarilla käytii varvastossuja ostamassa ja sit miul tuli jotenki tosi huono olo ja otettii taksi alle ja takas hotlaan. Aattelin et varmaan vaan univelkaa ja sillai, ku pari edellistä yötä valvonu melkee kokonaa, mut oli niin outo viilis et tirvasin kuumemittarin kainaloon. Kuumetta oli siin kohin jo melkee 38 ja nous nopeesti melkee 39 asteesee ja olin ihan nonii vittu, malaria tää ny vähintää on saatana, pitääkö lähtee sairaalaan tästä. Mutta ku pari tuntia nukuin ja nappailin panadolia ni kuume putos yhtä äkkiä ku nousikii. Kyllä tässä viel Bodomi-keikka-kunnossa huomiseks ollaa, joskin tänää ei poikain kans kaljottelemaan ainakaa meikäläinen lähre, pysyn kuumemittari perseessä peiton alla. Ja hyö olivatki vasta tuos ihan äsken laskeutunu, matkalaukkuhihnalta laittovat viestiä et nonii, olemme laskeutuneet, mikäs meininki. Ilmotin et nou meininki for miiiiii viel tänää mut huomenna sit.


Maisema meijjän parvekkeelta

Meijjän hotelli on ihana. On oikeet kunnon sängyt ja lakanat ja peitot ja ilmastointi ja parveke ja puhast ja kiiltävää ja mukavaa. Ja TELKKARI, jumalauta.  Hotellin esite sanoo et tää on "fully designed for urban citizens with vibrant spirit like you" ja "it is the best sanctuary beyond everyone's desire and imagination". Ehkä vähä liiottelua mut ihana hotelli silti.



Tämä Jakarta sen sijaan... ei saa miulta pisteitä ollenkaa. En tykkä yhtää, tosin enpä oo täällä mitään viel nähnykkää, mutta se vähä mitä oon ni ääääähhhhhh, ei nappaa, ei yhtää.

Nau bäk ty sänky. Seuraavat kuulumiset saattaapi tulla sitte vasta Gililtä tuos loppuviikosta, jos ei ennen sitä jaksa naputella. Huominen meil menee rokkihommissa, keskiviikkona matkustetaan taas niin perkeleesti ja sit torstaina toivottavasti saavutaa Gilille. Ai että miä ootan sitä et saa oman bungalowin ja saa levitellä kamat sinne ja pääsee makaamoon pötkölleen ja ees on snorklaamo ja saa vaa olla ja tehä sitä missä on hyvä: ei mitään.






Iltamaisenma mein parvekkeelt




Pangandaranin vappu

Onpas tapahtunu asioita sitten viime päivityksen, vallan täs ollaan päät pyärällä. Jouduttii yllättäen sellasee internetittömää tilaa ni siks ei oo plokikaa päivittyny, sori. Mut nyt ollaan jo Jakartassa, hyvässä hotlassa, on nettikuppila alakerrassa jee. Mutta se tänne äheltäminen kaikkine hässäköineen ja paskanhaukkaamisineen vaatii ihan oman tarinansa, joten vetelen tässä ny nopsaan yhteen Pangandaranin viimiset päivät. Ja tuun sitte myöhemmin tilittämään Jakartahommat oikeen syränverellä. Mutta nau päk ty Pangandaran.

Ensinnäki perjantai-iltana meijjän majatalon täti tuli kysymään että koskas myö ollaan lähössä pois, ku ois vähä sellanen homma että heijjän Pondok Mangga olis huomiseks täytee puukattu, on joku raju bile tiedossa ja sukua tulossa niin perkeleesti ku sisko pusaa kaksosia maailmaan ja sillai. Myö oltii sit et no nähtävästihän huomenna siis lähetää ainaki muihin majotuksiin mutta Pangandaranista poistutaan vasta sunnuntaina tai maanantaina. Täti oli niin pahoillaan ja ehotti heti että työ tuutte hänen kotiin asumaan loppuajaks, ei maksa mittää, mutta eihän myä epäsosiaaliset mordorilaiset lähetä toisten nurkkiin loisimaan. vallanki ku se puuttuvan uuen majapaikan ettiminen osottautu maaliman helpoimmaks: omasta portista ulos, seuraavasta sisään, ja onks teil kahta huonetta, on heil, kiitos, otamme nämä ja tullaan aamulla, moi.

Aurinko laskee siun selkäsi taa


Uuen majan löytymisen jälkee iltaa istuttii rannalla, mainio auringonlasku ja bacardilogojen (lepakoiren!) ylilento, pieni tuulenvire, surffareita meres siihe asti et pimiä tuli. Dinnerille uuteen johonki paikkaan ja siel se sitte tapahtu, se mitä oon aina pelänny ja tienny että joskus se osuu kohalle. Ravintelin katosta jysähti suoraan päähän sellanen valtava torakka. Oli ainaki kissanpennun kokonen, ja kasvaa vaan mitä useemmin tätä horrorstooria kerron. Nyt se on jo ainaki ponin kokonen.  Mut onneks ravintelin henkilökunta tuli heti apuun ja se torakkakaa ei onneks sujahtanu mihkää tissivakoon tai jääny tukkaan kii vaan kopsahti päähän ja kimpos siitä heti pois. Hirviää silti, argh. Mutta vaikka siin meinas lurahtaa lusikallinen housuun ja pumppu jätti muutaman lyönnin väliin, ni en kuitenkaa kuollu. Nyt se on koettu, selviän mistä vaan tän jälkeen. (Ja se tuli testattua jo, oottakaahan ku pääsen siihe Jakarta-hommaan...)



Komodo Hotel. Mein huaneet tuol yläkerras.

Lauantaiaamuna sit kamat kasaan ja naapurin Komodo Hotelliin muutto. Mukavat kakkoskerroksen huoneet, tuulettimella tietysti, hintaa 120 000 rupiaa per yä. Parvekkeen ees kasvo mangopuu ja pihaa vahti noin satavuotias koira ja rapsuteltava kissa. Tosin kauhia ikävähän meil oli meijjän alkuperäsen majatalon tätin tarjoilemia iltapäiväkahveja, voi että.



Vappu tms ät rantsu

Mutta sitte lauantaina alkoki niin seesteisen rauhaisas Pangandaranis tapahtumaa. Jo aamusta ihmeteltii jatkuvaa bussien virtaa, kasvavaa ihmismäärää ja mekkalaa. Vähän matkan päähä rannalle nous iso lava ja huhuja megakonsertista kuultii. Ennen niin hiljasella rannalla alko ihmismäärä lisääntymää, liikenne varmaan satakertastu, mopojen pärinä, vaeltavat ihmislaumat ja huutelevat, mölisevät, seuraamaan lähtevät känniset paikallisurpot... alko pikkusen ahistamaa. Käytii konserttialueella ehkä 10 minuuttia kattomassa jotain kauheeta paskaa ja todettiin et EI. Ei meille. Iltakaljojen jälkee vetäydyttiikii majapaikan turviin, mutta nukkumisesta ei tullu kyllä mitää. Hirviä mekkala joka suunnassa, ja ku ihmisten aiheuttama mayhem pikkusen aamuyöstä rauhottu ni iski sellanen ukonilma et koko torppa täris. Sato ihan saatanasti ja tyyny oli huanosti ja hiki oli ja aaaarrrggghhhhhhh.



Konserttihommaa
Että jos ois saavuttu Pangandaranii ekaa kertaa kesken ton lauantaisen vapun, ois oltu tasan yks yö ja todettu et ihan hirvee mesta ja lähetty saman tien jatkamaan matkaa muualle. Ja ku paikallistutut kerto et tääl on melkee yhtä raju hulina joka viikonloppu ni vinkiks tänne suuntaaville sanottakoon: tulkaa sunnuntaina, ja poistukaa viimestää lauantaiaamuna.

Mutta lauantain vappumaista helvettiä lukuunottamati ei pahaa sanottavaa Pangandaranista. Eli, vetelen Pangandaranin yhteen:
Hiano paikka, jossa parasta on yltiömukavat ihmiset. Helvetin ystävällistä ja avuliasta porukkaa. Hintataso edukas, eli rahaa ei oikee saa kulumaan ku kaljaa juomalla. Viidakkopuisto on hiano ja lähellä on muutaki elämystä tarjolla, mutta ei ny jaksettu ahnehtia kaikkee kerralla (mm. joku Green Canyon on kuulema hiano, mutta kaikki sano et sateista johtuen se on täl hetkel  brown canyon ja myö ei nyt jaksettu olla minkää ruskeen kanjonin ritareita). Miinusta viikonloppuhulinasta ja uimisen hankaluudesta isolla rannalla. Majotus mukavas majatalos noin 100 000 rupiaa/yö , iso Bintang 28-30 000 rp, nasi goreng 12-20 000 rp sisällöstä riippuen, aski Malporo Black Mentholia 12 600 rp. Tän hetken kurssilla 100 000 rp taitaa olla pikkusen päälle 8 euroa.

Palaan Jakarta-raportilla hieman myöhemmin. Pitää vielä vähän sulatella kokemuksia ennenku voi kirjottaa mitn!

Perhoin syä mätää mangoo

Pangandaranin kalmisto

Hiano, hiano, HIANO aurinkonlasku

perjantai 11. marraskuuta 2011

Piikkisikoja!!!!!!!

PIIKKISIKOI!
Pitkästä aikaa tänää tehtii muutaki ku maattiin. Meil oli viidakkoretkipäivä! Valtavaa! Mahtavaa! Upeeta! Jo aamusta heti ku heräs soi päässä Welcome to The Jungle, mutta googlentajalla suomennetuin lyriikoin tietty. Sinä olet viidakon vauva! Ai että!

Lähettiin aamusta oitis tarpomaan tuonne viidakkopuiston sisäänkäynnille ja jahka saatiin viel meijjän viidakko-opas paikalle ni avot. Otettiin vaan sellanen parin tunnin pieni viidakkovaellus, oli niin vitun kuuma et se toinen vaihtoehto, noin 5 tunnin setti, se nyt ei tullu kuuloonkaan. Ei näillä helteillä, ei tässä rapakunnossa, ei vaikka siel syvemmällä kunnon kreisis ja villis viidakos ois ollu vesiputous ja hirveeltä lemuuvia harvinaisia rafflesia-kukkasia. Meil oli yks ainoo päämäärä, ja se oli et pois ei tulla ennenku piikkisikoja on nähty.


Punkkerin uloskäynti
 Viidakkokierros alko kuitenki muilla jutuilla, eli ensiks japanialaisten kaivelemiin bunkkereihin. Saatanan mukavaa ja hianoo, varsinki ku on sellain ihmiin joka hermostuu missä vaan tunneleissa ja saa klaustrofobisia kohtauksia ihan jo makuupussissaki jos vetää vetoketjun liian kiinni. Mutta sinne vaan, ku on kerta maksettu kiarros ni kaikki tehään, vaikka pahalta tuntuis. Matalia ikäviä punkkereita oli rinteeseen japanialaiset kaivellu, siel oli vankityrmä, toinen luola oli kidutuskammio ja sitte jostai kohtaa kapeeta kuilua kiivettii takas maan pinnalle.

Pitkin viidakkoa jolkotettiin, tuli jonku ikivanhan hindutemppelin jäänteet, apinoita, rantaa, kalastelijoitten veneparkkia, isoja hienoja puita ja yleistä viidakkohommaa. Ja sitte lähettiin luonnon luolaan, saatana. Just ku syrämmen syke vähä bunkkerivierailusta tasaantunu ni eiku säkkipimiään tippukiviluolaan heikkojen taskulamppujen kans liukastelee.

PIIKKISIKOI!!!!!!!!


Mutta siellä ne oli, syvällä luolan uumenissa: PIIKKISIAT! Söpöintä ehkä ikinä! Kesyjä, ihania, hassuja röhkäsyjä päästeleviä mahtavia otuksia, joita varten oltii tuotu vähä peanutseja eli maanatseja. Ja piikkisikaset söi käestä!!!! Kreisii, ja ihanaa! Ollaan viäläki ihan saatanan liäkeissä. Että sai tämmösenki kokea, voi helvettilääne.

Isompi peura ja piänempi peura. Tai jotain porojas tms.


Piikkisikojen jälkeehä oikeen mikää ei tuntunu enää miltään, mut oli hianoa myös ku törmättiin peuramamaan kenel oli pien peuran pentu, tai poikanen, tai vasa, vai mitä ne nyt niitten lapset onkaa. Hiivittii lähelle ja nehän ei ollu milläskää. Villieläimiä kuitenki, ja ihan siihen vaan sai kävellä viereen räpsimään kuvia.

Luala


Mein opas vei meijjät sit vähä väkisin ihan sellaseen syväviidakkoon ja alko jo vähä ahistaa taas kiipeillä liukkaita rinteitä (koko viime yön satanu eli mutaa ja liukkaita lehtiä evriwhere) ja rämpiä jossain poluttomassa rämeikössä varvastossuissa. Mutta nää seikkailut viidakossa lipsuvissa jalkineissa tuntuu kuuluvan jollain lailla perinteisiin aina ku miä tropiikkiin matkustan. Hengissä selvittiin tälläki kertaa, eikä ees rypästy.

Musta apina


Nähtii viel isoja mustia apinoita, joitten nimi on, loogisesti, black monkeys. Mut ne oli onneks ujoja ja pysyvät puussa, sellaset lotkot ku ois alkanu lähestyy ja vaatimaan kameraa ja tupakkaa ni siin ei ois voinu ku heittää repun siihe et olkaa hyvät vaan ja juosta vähän vitun lujaa muihin ilmansuuntiin.

Sit lopuks käytii viel pulahtamas Pasit Putih -rannalla mut oli niin nälkä ja sellain et lähtii takas kylille sen jälkee. Ja tääl nyt huomaa et viikonloppu, saatanasti enempi porukkaa hyörimässä, mut meil on yhä ihan yksityinen majatalo, ei muita asukkaita.

Sellain viidakkopäivä meil tänää. Ja illalla on muuten ehkä BINTANG TIME! Oho!

Viidakkoranta

Viidakon vauva. Polvet, polvet!

Viidakkopuu