perjantai 30. joulukuuta 2011

Morjens 2011 ja tervetuloa 2012!

Taksi


Jaaha. Vuoden toiseks viiminen päivä. Ja koska on pilvistä ja sadetta ounastelevaa ni ei jaksa makailla rannalla ja koska huomenna on varmaan raju meno aamusta alkaen ni pitänee tehä vuoden viimiset internet-asiat jo tänää. Ni saa sit huomisen olla siltä osin rauhassa ja keskittyä ihmettelemään sitä party-mayhemiä joka täällä epäilemäti velloo kaiken päivää. Sen verta on paljon ihmisiä ja ollu jo parina aamuna oma ranta ihan hirveessä kuosissa ku siel on kekkuloitu aamuun asti. Itzehän olen nyt pitäny hiukan matalampaa rohviilia ja ryäminy neitseellisen murjuni rinsessapetiin jo ihan naurettavan aikasin, hyvä jos oon kymmeneen saakka kyenny tuol paaris löhöömään ja hädintuskin yks tai kaks pintankia oon saanu siin tissuteltua illan aikana. Oijoi. Vanhuus ei tuu yksin ja sillai, siin oon sit vaa vähä kateellisena kattellu ku nuariso se jaksaa jumalaare temmeltää aamusta saakka ja pimut ne jaksaa kiähnätä regeipoikien kylessä ja ganja senku palaa ja ettei sienipirtelöitäkii siinä ryysteltäis. Nykyajan nuariso, ai jumalaare!



Pirkko ja Ministigu aamiaisella
Täältähän ei o mitään uutisoitavaa, mut miul on muuta asiaa. Kerrotaa ny kuitenki kaikki todella miälenkiintoset kuulumiset alta pois: Pirkko on käytetty suihkussa ja siinä meinas lähteä miulta henki. Mirri huus suoraa huutoa ja tappeli vastaan minkä kerkes ja raateli miut verille. Mutta jälkeenpäin ku tein Pirkosta pyyhkeeseen käärityn muumion ni se anto anteeks ja kehräs ihan tyytyväisenä. Molemmat oltii kyllä pahoillamme et tämmönen koettelemus piti käyä läpi. Suurin osa kirpuista onneks lähti, mutta muutama sitkee sissi sinne jäi viel möyrimään, joten uus kylpysessio on vielä luvassa. Seuraavaks aion olla viksu ja lainata pesuvatia, luulen että mirrin märäks saaminen onnistuu paremmin dippaus-menetelmällä ku suihkun alla kattia roikottamalla. Pirkon kuurauksen lisäks olen nähny meressä mureenan ja saanu hämmökin ripustettua terassille. Nii ja täs Kakkosella majottuneet mordorilaiset poistu tänää et nyt edustan sit taas itekseni tääl. Ja vattassa on ollu eilisestä saakka lupaavaa pulputusta ja pörinää, ounastelen et kohta tapahtuu jotain, ja kiireellä. Siin taitaakii sit olla ne jännimmät asiat täältä.

Mutta muihin juttuihin. Vuosi loppuu justiisa, kiitos 2011, olit minulle hyvä ja annoit paljon, mutta 2012 lienee sitäkin parempi. Siitä ei sen enempää mutta nyt vois jotain huomioita kirjata ylös kun on jotakuinkii 2 kuukautta reissua takana (ja vielä ehkä reilu vuosi edessä, tai jotain, saa nähä, asiat riippuu asioista... ja rahasta).


Pyärälenkillä villieläinten seassa
Kahesta kuukaudesta oon 6 viikkoa ollu täällä Gilillä, ja miä tiiän oikee hyvin että siel jotkuu on sitä miältä et vittu mitä pelleilyä et eikö vois vaihtaa maisemaa ja niiku "oikeesti" matkustaa johonki "oikeisiin" rajuihin paikkoihin, mutta se on heijjän ongelma. Tää on miun reissu, ei kenekään muun, saan tehä just ihan niiku sattuu huvittamaan. Ja aikaa, sitähän miulla viäl on, voin kiärtää vaikka kuinka paljo maailmaa. Jos sattuu huvittamaan.

Voin vilpittömästi sanoo et tää 6 viikkoa täällä on ollu ihan vitun ihanaa ja on varsinkin tullu tarpeeseen. Reissua edeltäneet 6 kuukautta oli nimittäin sellasta stressiä ja helvetillistä työmäärää ja säätämistä asioitten kans, että onnittelen itteeni oikeesta päätöksestä alottaa tää ittenihoitovapaa tämmösellä helpolla, eikä millään helvetillisellä säntäilyllä ja paikkojen ahnehtimisella. Et ihan vaan tuun tänne, missä tiiän että viihyn, ja oon vaa, ilman mitään stressiä ja suoritustarpeita, ja laskeudun lepposasti siihen todellisuuteen että NYT, ekaa kertaa sitten...ööö... vuoden 1976 (voi luoja että olen vanha!) kun kouluun ekalle luokalle menin, ni NYT ei tarvi elää minkäänlaisten aikataulujen ja velvollisuuksien ja suorituspaineitten kans (vaikka ohan se et klo 17 alkaa happy hour ni eräänlainen elämää rytmittävä kiinnekohta ja aikataulullinen asia, joskin oon oppinu siitäki jo luistamaan, välil en mee happy hourille ennenku vasta vaikka kuuen jälkee, enkä saa siitä ees enää minkäänlaista syrämmentykytystä on oo-äm-gee, olen MYÄHÄSSÄ, maailma pysähtyy...miä, jolla on kakarasta asti ollu aika vaikee myöhästymisfobia! Rebel rebel!).

Kahessa kuukaudessa olen myäskin havainnu että mukaan otetuista tavaroista on äärimmäisen loistavia hankintoja olleet vesipullon viilenä pitävä termoskortsu, Pacsafen travelsafe -pussukka, tää oma tietsikkaminiläppäri sekä silkki-makuupusi. Mukaan pakkasin sit tietysti jotain turhaakin paskaa, jolla ei oo toistaseks ollu mitn käyttöä, esmes muutama vaate on jota en oo vieläkään pitäny ku ehkä kerran tai kaks ku on ollu öbaut kaikki muu pyykissä, eli jos jonkuu neuvon haluu matkaanlähtijöille antaa niin se on sen vanhan viisauren kertaus että valitte mahollisimman vähän vaatetta mukaan ja sit heivaa niistä viel puolet helvettiin ennenku sullot mitään sinne rinkan uumeniin.


Pyärälänkillä
Mordorista kaipaan: omaa sohvaa ja jääkaappia ja kissoja (voi luoja mikä ikävä!) ja muutamaa ihmistä (en montaa, sori vaan) ja kirjahyllyä mis on hyviä kirjoja ja Pirkka-pestokastiketta ja raejuustoa. Kaipaan myäs rehtiä paskanjauhamista kavereitten kans, sellasta yleistä juoruumista kun päivitellään tuttavapiirin ihmissuhrehäsläyksiä ja muita sekoiluja, ja kaipaan kunnon sellasta mordorilaista huonoa huumoria, missä on pissaa ja kakkaa ja pieruja. Kaipaan keikkoja, niitä vasta kaipaanki, antasin aika paljon jos sais teleportattua ittensä ees yheks illaks johonki kattomaan rehtiä mordorilaista mekkalansoittoa, jotain hevinpaskaa, kiitos, tai - oijoijoijoi - Von Hertzen Brotherseja (se lienee tullut selväksi jo aikasemminki...). Kaipaan Kannaksen musavisa-iltoja missä ei ikinä pärjätty (paitsi iskelmävisassa) ja kaipaan Santun myymiä Loosen vartalolonkeroita. Kaipaan komeita mordorilaisia könsikkäitä, jotka ei turhia lässytä eikä lepertele, jollei oo aihetta.

Mutta mitään en kaipaa niin paljon että olis mitenkään koti-ikäväinen olo. Mitä toki helpottaa sekin ettei Mordorissa ole enää edes kotia.

Parasta on ollu yleisen kaiken ihanuuden lisäks sellanen omissa oloissaan oleminen. Se, että on ollu aikaa. Aikaa lukea, ja nukkua, ja ihan olla vaan, ilman mitään ylimääräsiä hössötyksiä.  Ja se sellanen irtautuminen kaikesta "normaalista" ja miksei epänormaalistakin, mitä elämä Mordorissa oli. Välimatka, sekä henkinen että fyysinen, on tehny monen asian suhteen hyvää.  Silti, haluun mainita, et tässä reissuun karkaamisessa ei ole todellakaan ollu kyse mistään että lähtisin pakoon tai karkuun jotain ihmisiä tai asioita, jos joku sellasta on ajatellu.  En suunnittele elämääni muiden ihmisten mukaan, sen verran oon jo oppinu, että jos niin tekee niin se on loputon polku kohti jatkuvaa tyytymättömyyttä. Täs ei oo takana mitään muuta ku yhen unelman toteutus ja oon ihan järkyttävän onnellinen että oon just nyt tässä, oman murjun omalla terassilla, hiki virraten, tipusten sirkutusta kuunnellen. Päivääkään en ole lähtöä katunu, en edes ripulissa, ja joka päivä on vahvempana se ajatus, et tää on elämäni paras päätös. Ainoo mitä vois katua on se, että en tehny tätä jo vuosia sitte, mutta toisaalta vuosia sitte ei olis ehkä ollu mahollisuutta, eikä rahaa, eikä kykyä tehä sitä päätöstä et lähtee. Ja uskon siihen, että kaikella on joku tarkotus, ja ehkä sillä, että tää matka on just nimenomaan tässä ja nyt, ni sehkä silläkin on joku tarkotus. Se tarkotus selkenee ja sen tajuaa varmaan vasta sitte joskus kun on palannu takas Mordoriin ja alottaa siellä vähä niiku alusta ja uuelleen.



Pirkko. Kissanpäivät!
Kohta alkaa uusi vuasi ja oon ajatellu, että ku vuosi vaihtuu ni alan ajatella vähä muutakii ku bintangia, eli pikkusen rupeen miettimään mitä tässä nyt sitte tekis. Eka rasti on pähkäillä että mitä teen ku viisumin jatko helmikuun alussa umpeutuu: käynkö Lombokin imigrasissa vaan vai pyrähdänkö vaikkapa Kuala Lumpuriin tai Singaporeen. Imigrasi-visiitin onkelma voi olla se, että koittavat nyhtää edellistäki kertaa enemmän rahaa kun on jo toinen visa extension kyseessä (tätä huhua oon vähä kuullu mutta täytyy taas jututtaa kaikki ketkä sellasen ovat käyneet hakemassa et kui se on hoitunu ja miten se kannattaa tehä ja mitähän vittua). Toisaalta siirtyminen täältä Balille, lennot johonkin, majotukset jossain jne, ei siitäkään mikään ilmanen kakku kerry. Tavallaan kuitenkin aika kovasti kiehtoo pieni piipahdus jossain kaupungissa, kenties hyvä ILMASTOITU hotelli, varusteiden täydennys kunnon kaupoissa mis on hintalaput.... Mutta samaan aikaan lähteminen täältä tuntuu jotenki ihan mahottomalta, vaikka tietäis että kyse ois vaan muutamasta päivästä. Tätä asiaa tarttee nyt tässä sit riippumaton pohjalla makoillessa miettiä. Joka tapauksessa aion enimmäkseen ainaki pysytellä täällä Gilillä nyt sinne maaliskuun loppuun saakka, kert maaliskuussa tänne tulee kavereita käymään. Ja sit vasta ihan siel maaliskuun lopulla on tärät Camipamin kans Singaporessa ja sit lähetää kuukaudeks nuohoomaan Malesian niämimaata ja jotain, en tiiä mitä, mutta pahaa pelkään että Camipami tulee lentokoneesta minuuttiaikataulun ja lukujärjestyksen kanssa, ja miun ei tarvi muuta ku kavellä perässä ja napista et emmiä jaksa suorittaa koko ajan. Sen jälkeen suunnitelmat vielä ihan auki (pitää ehkä levätä ja toipua ensin vähän aikaa jossain jahka on saateltu ystävä takasin Mordorin koneeseen), mutta varovasti oon Lonely Planettia jo selaillu ja arvuutellu et mitähän sitte.  Maailmassa, ja ihan vaan täällä aasiassakin, on paljon paikkoja mistä valita ja paljon asioita joita kokea. Mutta jatkan sen asian pohtimista sit tos tammikuussa. Kun jaksan. Ja asioilla, niillä on sellanen hassu taipumus järjestyä. Jännä nähä mitä ens vuonna eessä oikeen on.



Häh? Poliisit telttailemassa täällä vai mitä helvettiä?
Yks asia muuten joka rupee ihan just kohta kunnolla vituttamaan on noi tekstiviestit, joita tulee miun suomen numeroon. Suurin osa ihan ookoo ja tulee vaan kertaalleen (ei niin että niitä tosin montaa olis), mutta parin ihmisen, varsinkin Vähiksen, textarit tulee KAIKKI noin tsiljoona kertaa. Joka aamu on kännykässä joku 12 viestiä ja joka ainoa on joku ikivanha jo tuhat kertaa vastaanotettu old news -tyyppinen viesti.  No mutta niiku aikasemminki sanoin ni saa ees sen hetken ennen viestien tsekkausta kuvitella että miul on ehkä joku muukii ystävä viel joka lähettää textaria, mut ei, se on Vähis joka noin kahexalla viestillä kertoo olevansa just menossa Motörheadin keikalle (joka oli joskus ennen joulua tai vastaavaa) tai sitte joku yksittäinen jouluntoivotus joltain. ARGH!

Ei muuta, miul on nälkä (jihuu, ruoka melkeen maistuu jo, tervetuloa takaisin läskeys!), lähen johonkii vetää murhast jotaa mässyy.

Et hyvää ens vuotta sinne Mordoriin sit vaa! Koittakaa pärjätä, tai siis hyppikää, pomppikaa ja riemuitkaa, kert en usko että tuun viäl ens vuonnakaan takasin.




Tämmönen bile tääl on huomenna ohjelmas (ps. miks on muuten ikivanha kuva pändistä? Ei siin enää noi kaikki tyyopit ole)
taidekuva

Pirkko lepää, vatta pullollaan munakokkelia





keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kyläilyä Lombokilla

Mataramissa


Uu mama, poistuin eilen hiekkakakulta! Ihmeiden aika ja sillai, ja yks ainoita kertoja ku en oo veneen rannasta irtautuessa itkua tuhertanu. Tällä kertaa ku tiäs että takas tullaan jo iltapäivällä tai alkuillasta ni eroahistus ei päässy niin mojovaks et tämmöin sisältä kuollu tunnevammanen kylmä kalkkuna ois ollenkaa herkistyny ja ruvennu kyyneltä tiristään. Ehei!


Kiikkerän paikallisveneen kyydissä on tunnelmaa
Mentiin Edin kans aamulla kiikkeräl huojuval täyteen ahdetul paikallisveneellä tuost ylitte, hirviän merenkäynnin läpi, Lombokille, kauheaan Bangsalin venesatamaan. Se on hirvee paikka, jos sinne menee länsimaisella pullukkanaamalla yksinään. Tuhat ja yks säätäjää ja linssiinviilaajaa iskee heti kiinni ja koittaa nyhtää rahaa ihan mistä tahansa maan ja taivaan välillä. Mutta nyt ku olin tärkeenä ja leuhkana ja nokka pystys koska miul oli paikallinen MIÄSseuralainen ni sai olla ihan rauhassa. Veneen rantaan tullessa Edi varmuuen vuoks ohjeisti että et sitte ala kenenkää juttusille, hää hoitaa ja järjestää kaiken, miun tehtävä oli vaa kävellä peräs ja ojennella rahaa venelippusedälle ja moponvuokraaja-jolpille. Venekyyti: 10 000 rupiaa per nokka, ja mopon vuokraus koko päiväks 100 000 rupiaa.

Mopedi alle, miulle potta päähän ja sinne takariksalle kiljumaan ja sit mentii. Lombok on hiano ja vehree tulivuorinen ja viidakkoinen saari ja tiet siellä on silkkaa spagettia ja ylämäkee (what can I do?) ja alamäkee ja tiukkaa kurvia. Edi ajaa ku hullu ja miä pelkäsin ja jossaa vaihees tuli huomautusta kuskin paikalta et voisinko lopettaa ton tärisemisen ku vittumaista ajaa ku yks vapisee siäl. Parhaani yritin kyllä, mutta pelotti kuitenki, vaikka samaan aikaan olin vauhdin hurmasta ihan liäkeissä. Ja en väitä etteikö ois ollu mukavaa piiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa olla likistyneenä komeeta pitkätukkasta kollia vasten, tuli vähä niiku läheisyyttä kaupan päälle. Vaikka se oliki vaa Edi, jota kohtaan ei mitää hinkuja onneks ole. Mukavaa kuiteski. Kaahattii viidakkoreittiä Monkey Forestin läpi, apinoita tien posket täynnänsä, mut niit ei onneks tarvinu jäähä kattomaa, kaahattii ohi vaan. Ne on nimittäin varastelevia apinoita, satun nähkääs tiätämään, kert oon käyny siel tien poskes aikasemmin ja sillo oli aikeena siin hillitysti ja viileen kuulina tarjoilla apinoille phäkinöitä silleen phäkinä kerrallaan. Mut ehä miä ehtiny ku autosta ulos natsipussukkani kans ku joku helvetin pitkähäntänen paskiainen tuli ja vei kaiken. En tykkää apinoista. Siksipä täl kertaa kaasu pohjassa ohi ja kohti Mataramia ja Immigrasi-toimistoa, mihin piti päästä naukumaan viisumiin jatkoa, ettei vaa - helvetti sentään - tartte ens viikolle olevaa lentolippua käyttää ja pyrähtää Singaporeen.




Miälenosotus ät Mataram
Siel Imigrasissa homma meni tällee: jonneki luukulle 5000 rp rahaa ja vastineeks nippu lomakkeita. Sitte yläkertaan missä joku pullukka Edin tuttu vastassa, ja sit joku neuvotteluhomma siinä (en tajunnu sanaakaan) ja sen päätteeks annoin miun passin ja 800 000 rp rahaa sille pullukalle ja sutasin allekirjotuksen johonki paperiin ja sit komennus tulla parin tunnin päästä takasin. Tällä saisin kuukauden lisää viisumiaikaa, ja se 3 kk ois kans hoitunu mutta passi ois pitäny jättää sinne herra tiäs kuinka pitkäks aikaa ja jotenki en halua passiani mieluusti jättää mihinkään virastoihin ja ku Ediki sano että älä todellakaa jätä passias tänne muuta ku muutamiks tunneiks, ni siihen mentii sit. Lähettii sit kylille Edin kans (siitä lisää myähemmin) ja tultii takas sen parin tunnin päästä mutta saatii vaa käsky tulla takasin uuestaa parin tunnin pääst kert oli sähköt poikki tai jotaa eikä tietokoneet ollu toiminnassa. Kannatti silti käyä kert siin vieres oli meneillää miälenosotus ja kävin äkkiä räpsäsees kuvan, en uskaltanu jäähä toljottaa ku oli niin paljo poliisei ja ei oikee tiiä miten nää miälenosotukset täällä päin käsitellää. Eniveis, painuttii Edin kans takasin kylille siis, ja sit iltapäivällä uuemman kerran toiveikkaana Imigrasi-konttorille ja nyt suorilta miut vietii johonkii toimistotiloihin ja käskettii paheksuen laittaa jotaa päälle ku olin riettaana ihan vaa hihattomas topis, mokomaki länsimainen  tollo ja horo, mut onneks olin osannu varautuu ja oli pitkähihain paita mukaan. Sellain ylle ja sitte valokuvattaks, sormenjäljitettäväks ja kertaalleen viel nimmaria sutimaan ja sen jälkee se pullukka tuli ja löi passin kouraan ja siel oli ihana leima joka antaa luvan olla maassa tuonne helmikuun alkupäiviin saakka. Onnellisuus!

800 000 rupiaa on hurja summa, mutta toisaalta arvostin sitä, että asia hoitui ilman jonottelua luukuille, ilman odottelua ja ilman mitään lomakkeiden täyttelyä ja ilman mitään helvetillistä byrokraattista vaikeutta. Tost vaan viuh asiat hoitu, se tuppaa rahalla olemaan sellanen vaikutus täällä päin maailmaa. Ja vaikka tiesin et homma järjestyy kyllä, ni jotenki alitajusesti olin kuitenki vissii vähä stressannu ku sen jälkee ku oli se passi kourassa ja siinä se leima ni tuli jotenki ihan vitun vapautunu olo. Että nyt saa viitisen viikkoo olla täs tekemättä mitään, ilman huolen häivää, ja vasta sit joskus ihan tammikuun lopussa pitää käyä uuestaa heittämäs samanlainen keikka, jos aikoo tääl viel löhöillä (ja miksei aikois? Miks ihmeessä ei?)


Mataram Mall, ostoshelvetti
Se viisumihommista, sitte muuhun toimintaan. Mel kert oli aikaa tapettavana siin välis ku miun passia siel Imigrasissa hiplattii ni Edihän pyöritti miuta ympäri ämpäri Mataramia ja lähiseutuja. Käytii ensteks Mataram Mall-ostarilla, ku miä tarvittin uuet aurinkokakkulat ja kaikkii samppoita ja semmosia, ku ne on tääl Gilil ihan ryäväyshinnoissa ni hamsteroin niitä nyt sit isoja purnukoita. Ja Pirkolle on kirppusamppoo, se ei tiiä sitä viel, mutta kohta pyykätään mirri. Sapuskoitii siäl myäs (nasi gorengia, what else?) ja ostettii Edille tukkapampuloita.  Sitte mentii johonki paikkaan missä ne valmistaa palmuviinaa, sitä saatanan litkua, sitä joukkohaudalle haisevaa vaaleenpunasta kiljua, ku Edi halus ostaa sitä mukaan (halvempaa seki siäl ku tääl). Miä tarjosin, oli nimittäin niin kallista et ihan parin euron verran meni rupioita pariin isoon puteliin.

Vuohi
Mutta se oli muuten kiva paikka, siel oli paljo ankanpoikasia ja kananpoikasia ja yks äkäin kana joka meinas nokkasta minuu koipee, ja sit oli KOIRANPENTU! Tässä ku viikkotolkulla on vaa mirrejä rapsutellu ni ku toki heti olin sen koiranpennun äärellä rähmällää lässyttämäs ja paijaamas ni hetken olin sillee et hei mitä vittuu, tää on rikki, tää ei kehrää. Ku on niin tottunu siihe et ku jotaa pientä ja karvasta vähä rapsuttaa ni se sanoo et purrrrrrrrrr. Siel oli myös sellain pikkupoika ja Edi tulkkas ku se poika selvitti siitä koiranpennusta että tämä on hänen vuohensa. Kukaa ei oo viittiny kakaralle tarkentaa että itse asiassa tämähän ei ole vuohen poikanen vaan koira, mutta ei kai se niin tarkkaa ole. Ja sitte, voi pillu, siel oli kettinkin päässä apina. Vaikken tykkää apinoista ni en tykkää kyllä ollenkaa että apinaa pietää jossai pihan nurkassa lyhkäses kettinkis. Ja vaikkei se ei toisaalta ole miun paikka ollenkaa ruveta siin paikallisille sormi sojos olemaa et soo soo ni Edille kyllä rähjäsin pää savuten et vittu helvetti et en tykkää yhtää mutta Edi ei kattonu aiheelliseks tulkata miun räpättämist ollenkaa.





Tipusia
Kalmisto

Palmuviinat saatii ostettua ja sitte lähettii käymää Edin kotona. Siinä jossai Mataramin ihan kupees joku kylä ja sinne sit vaa sukkana sisään, oli sellasii kaposii kujii kaikenmaaliman hökkelien seas. Harvemmin siäl vissii länsmaista sammakon näköstä tatuoituu punkeroo naisihmist käy kyläilemäs ni olo oli vähä niiku julkkiksella ku ihmiset toljotti ja jotkuu halusivat kätellä ja koskee muutenkii (AAARGHHHHH!), ja ku Edi vei miut kattomaa hautausmaata (tietää että tykkään kovin hautausmaista), missä senki kaikki edesmennet perheenjäsenet ja sukulaiset makaa, ni tuntu et pualet lähitianoon ihmisistä tunki mukaan sinne hautojen sekaan tuijottaan et no nysse sammakko ottaa kuvia heijjän haudoista. Muuten hengattii Edin kotimurjulla, missä vissii sen sisko asuu nyt, miulle kannettii heti penkki siihe pihalle ja tuotii kahvia ja siskontyttö, sellain pien ihmiin, tuijotti miuta aivan monttu auki ja kylän vanhinkii tuli kättelemää, sellain hiano harmaapartanen kumara ukkeli, joka oli varmaan joku 150-vuotias.


Siskontyttö
Edi perkele sit hylkäs miut hetkeks sinne ku lähti käymää isänsä kans jossaa asioil ja huikkas vaa siskollee et toi puhuu vähä indonesiaa, jutelkaa jotaa. Joo, puhuu, mutta avainsana VÄHÄN. Ei siitä tullu hevonpersettä, ymmärsin pikkusen jotaa mutta suurin osa meni ihan yli hilseen ja lopulta siin sit penkillä istuttii tuppisuina, ku kunnon mordorilaiset konsanaan, ku ymmärrettii molemmat et keskustelusta ei nyt kyllä tule minkäänlainen bondaustilaisuus ku miä en tajua mitää. Onneks Edi tuli takas pelastamaan miut vaivaannuttavasta tilanteesta, kertoili perheensä asioita ja kaikkia juttuja ja sit jossai kohin huolestuneena et totes et toivottavasti miä en nyt ajattele hänest mitenkää huonosti, ku oon nähny mistä hää on kotosin ja jotain vastaavaa kummallista ja miä olin ihan et kamoooon, senkin pölvästi, että oon kyllä ihan ollu tilanteen tasalla ja tienny ettei hää oo mistään palatsista kotosin, ja miä otan tän homman muutenkii aika kunnioituksella et sain tavata Edin perhettä ja nähä sen kotikylän ja kaikki, et oon niiku tosi otettu et hää miut sinne vei.





Pojat
Kummallisii keskusteluja välil tääl saa kyl käyä. Kulttuurihommat ja muut on niin erilaisii. Mutta kaikki on aina vaa miälenkiintosta ja opettavaista.


Aikamme siäl Edin huudiloil notkuttii kunnes sit oli aika lähtee hakemaa miun passia Imigrasista, ja sen jälkee myä sitte vaa kaahattii saatanallista ravia takasin Bangsalin satamaan oottamaan kyyditystä takasin Gilille, eli kotiin. Tovi siin saatii vartoo ja istuttii jossai paikallises kioskis, Edi siemaili palmuviiniään ja miä toljotin monttu auki ku jotkuu ipanat siin vieres peuhas kuolleen kanan kans jossaa paskaliejuses likaojas. Kaikenlaista, en muuta sano. Onneks sit koht lähti vene takas omalle hiakkakikkareelle, ja sai jättää autoisen ja mopoisen ja apinaisen ja koiraisen ja paikoittain kaatopaikkamaisenkii Lombokin taakseen. Kiva oli käyä ja oli mahtavan hauska päivä, ja oli hianoo nähä kaikkii asioita ja noin, mutta kyl se niin on et home sweet home. Edi oli kauheen kiitteleväinen et kiitos kiitos siun ajasta ja kaikesta ja palmuviinistä ja mitähän viälä ja miä olin et mitä helvettiä siä siin kiittelet, et miä täs oon kiitollisna ku veit miut hoitamaa tän viisumiasian ja käytit koko päiväs tähän reissuun ja kaikkee.


Kotoisa hiekkakikkare siintää siel taivaanrannas
Kotona suoraan suihkuun ja kerkesin just vetää kalsaria jalkaan ku tuli textaria Kakkosen baarista, et hei, happy hour alko just! Jack Sparrown huusholli is back, ja se suamalain hippipimatsu sieltä ihmetteli et kui en oo jo paikalla ku happy hour on ollu jo monta minuuttia. Sinne siis ja todellakin ansaittua bintangia ja kuulumisten vaihtoo ja salmiakkivotkulihan siinä tuhottiin sitte kans. Mukava päätös mukavalle päivälle.

Nyt jos lähtis vaikka ettimää sen kirppusen Pirkon ja pistäis mirrin suihkuun. JOOOO! Mitähä siitäkii tulee? Veikkaan et miun käy huanosti.

Hiano joenranta pilattu roskilla ät Lombok. DISLIKE!
Kuppila ät Bangsal

maanantai 26. joulukuuta 2011

Uus murju ja Lemmyn synttärit




Uus murju


Polku kotiin



Viime naputuksessa napisin vuotavaa murjua, ja siitä suivaantuneena meninkii sit kysymää saman tien et oisko jompi kumpi naapurin vastaavista bambuhökkeleistä kenties vapaa et vittu ku ei oikee toi huumorisulake enää jaksa sitä että suoraan sänkyyn sataa, se on varsinki öisin vittumaista sit yrittää vääntää ittesä sellasiin ongenkoukkumaisiin asentoihin et just ihan suoraan päälle ei sada. Naapurin murjuun oli kyllä varaus het seuraavasta aamusta alkaen mutta tehtii temppu ja miä sain muuttaa naapuriin ja varaus siirrettiin miun entiseen siivilä-mallin hökkeliin. Nyt ei oo satanu sen koommin et en tiiä mikä on nykysen mörskän vedenpitävyys, mutta on muuten kyllä kivampi läävä ku entinen. On ensinnäkii hiukan isompi, ja sitte on romantillinen kukallinen valaanpunertava hiano ja ehjä moskiittoverkko ja on - herra paratkoon - kokovartalopeilillinen KAMPAUSPÖYTÄ, johon mahtuu miun miltei koko omaisuus leviteltynä. Olen liäkeissä. Tuuletin oli vähän romu mutta miä ovelana luikin naapurin murjuun hakemaan sieltä kunnon tuulettimen ja vein sinne romun tilalle.  Pahis olen. Ainoa napina uuesta kodista on ehketi se, että seinien tuuletusritilöis ei oo minkäännäköstä verkkoa, eli sieltä voi ryämiä sisään ihan mitä tahansa maan ja taivaan välillä, hoikemman puoleinen kikolokii sieltä saattaa luikahtaa (elän toivossa!), mutta toistaseks ei oo ollu mitää muutamaa exynyttä kärpästä pahempaa. Terassilla istu pyyhkeen päällä aamulla melko kookas hämähäkki, mutta ei ollu sitä sellasta Jurassic Park -mallia minkä edellisen läävän vessassa kohtasin ni hyvä ku ees korvaani lotkautin, ei tuntunu missään ja Baygonin myrkkyputelilla siitäki selvittii. Ja uuen murjun terdelle en oo saanu viel hämmökkiä ripusteltua, ei oo oikee mihin sen mukavasti sais laitettua mutta ku jaksan ni usutan jonkun noist pojista virittämään jotain millä saa riippumaton tähä heilumaan. Mutta silti oon nyt eri tyytyväinen uuteen kotiin, tässä kelpaa vallan olla ja laiskotella. Ja avotakkamaisia, tai jonku Glorian Koti -lehen tyyppisiä kuvaesittelyjä tähän viel perään, olkaat hyvät.

Romantillinen rinsessapeti


KAMPAUSpöytä ja miltei koko omaisuus



Lemmyn syntymäpäivä on Gililläkin nyt juhlittu. Olipas mukavaa ja heittämällä paras Lemmy koskaan, vaikka kyllä siinä vähän pyöri tonttuhattuporukkaa ja laittoivat perkeleet kuusenkin keskelle baaria. Pikkusen ehkä kävi mielessä et ai ku ois täällä perinteinen Loosen Orpojen Joulu -porukka, mutta ei sit kuitenkaa järin paljo ikävä ketää ollu, ja mukavia textareita tuli tyypeiltä pitkin iltaa ja yätä ni silviisii oli liikkistä et ihan kaikki ei oo miuta viel kokonaa unohtanu ja pyyhkiny puhelinmuistioistaa pois. Pändi siin pitkin iltaa rämpytteli, soittivat oikee regeiversion kulkusista ja sellasta yleistä hässäkkää, mutta miä kippistelin Lemmylle vaan ja ojensin välil meri-kristmas-määkijöitä et EI, ku et merry Lemmy. Mut eihän noi kaikenmaaliman ämerikkäläiset nuarisot ja paikalliset varsinkaa ymmärtäny yhtää et mitä toi akka yrittää hourailla. Oli tääl myäs Lemmy-illallinen elikäs buffettityyppinen homma, mikä makso vaan 50 000 rupiaa per vatta, ja siin oli rillattua kalaa ja jotain papusalaattia ja riisiä ja soija-jotain-papanoita, vissiin tempehiä se oli, ja sitte gado-gadoo eli semmosii vihanneksii laitettuna ja jälkiruuaks hetelmiä. Ja oli riisiviini-alkudrinkki. Oikeen hyvää oli, paitsi riisiviini, mutta koska sisälty hintaan niin rypistelin senkin napaani.
6puu
Dinnerin söin Mordorilaisten kans (joilta sain NELJÄ pusia turkin pippureita!!!!! Jihuu!!! Vähä niiku olis pukki sittenki käyny! )  ja ku hyö painuivat nukkumaan ni jäin viel örveltämään muitten tuttujen kans, mutta ihan siivosti kuitenki, vaikka aika monta Bintangia siinä Lemmyn kunniaks tuli otettua. Todella sivistyneestihän miä bailasin, itse asiassa, kun vertas esmes yhteen Georgeen, sellain brittikundi joka kaiketi kans vähä niiku on jämähtäny tänne, hää oli jo alkuillasta ihan ding-dong ja kampes pändin kanssa koko ajan lavalle mölisemään ja oli sellain omanlaisensa ohjelmanumero kyllä. Laittoivat onneks siltä mikin kiinni jossain vaiheessa ku eihän siitä tullu hevonvittua kun pändi koittaa siinä soitella ja yks mylvii siel taustalla ihan eri biisejä. Hassua. Hirveesti oli porukkaa, oikee sellain kreisibile, et yks sun toinen kävi eilen tuos huokailemas ku on hirviä rapula. Miul ei ollu, ku pysyin kaljassa vaan ja lähin jo puolilta öin nukkumaan, vaikka meininki alko siin vaihees vasta kunnolla riahaantumaa. Ja yks mitä en ihan  ymmärrä ni ilotulitusraketteja ampuivat ihan perkeleesti. Ei viäl oo uus vuas! Niitä paukku myös eilen joka suunnassa et niiku tätäkö tää nyt on ens viikkoon saakka?


Tyhjät Bintangit lähössä pois. Oon juonu noista noin puolet.
Pientä sesonkia tääl on ilmassa edelleen, ja se kestänee sinne ens viikkoon rakettien paukkeen kans. Ku on saatu 2012 aluilleen niin kuuleman mukaan saari aika lailla tyhjenee. Kelpaa miulle ihan vallan mainiosti, vaikka ei tää ns. high season nyt niiiiiin kauhee ole ku mitä pelkäsin. Ilmeisesti kuitenkin on hiljasempaa ku männä vuosina, tässä Kakkosellakaan ei oo ollu viel kertaakaan kaikki bungalowit buukattuna, koko ajan on ollu pari kolme mökkiä tyhjänä, ja näkyy tuol kylil muuallakin olevan joka paikassa et rooms available.  Mutta et baaris on joka ilta ihmisiä ja tuos kylänraitillakii liikkuu muutakii ku kissoja ja kanoja myös iltahämäris ni kyllähän se high seasonista sit käy.

Paikallisia vieraita on aika paljon tääl hillumas ja niitten touhua eilen tuos rannalla makoillessa silmät ymmyrkäisnä seurailin. Että nuaril pimuil on niin meikit ja systeemit ja sit on huivi päässä ja sen päällä PIPO, näytti olevan kovasti muodikas asia sellanen. Vittu, lämmintä joku plus tsiljoona ni pipo pääs??? Ku ite kuolee hikeen vaikka on vaa pelkis phikhineis ni mitä helvettiä? Joku hikirauhasten asennus ihmisiin on vissii tääl maailmankolkas jätetty tekemättä tai jotain.


Aurinkonlaskua kattomassa
Huamenna olis vissiin se päivä et pitäs lähtee käymään Lombokilla kinuumaan viisumiin jatkoa. Samalla vois pyrähtää jossain ostarilla kert tarvis vähän kaikkee, ja tiettävästi Lombokin ns. pääkaupungissa Mataramisssa, mihin siis ollaan menossa, ni siel pitäs olla joku ostoshelvetti. Mutta katotaan, tärkeintä on saaha leimaa passiin ja lupa olla täällä viel ens viikon jälkeekii, ja kaikki muu on mukavaa extraa. Edin kanssa mennään ja se ajaa mopolla ja miä vikisen siel tarakalla ja menen mihin se viä.

Muutenhan tänne ei kuulu mitään kummosempaa. Stigua en oo nyt pariin päivään nähny mutta tuossa muutaman sadan metrin säteellä se pyörii ja millon missäkii sen näkee välil ruokaa kerjäilemäs tai jonkuu sylis istuvan tyytyväisnä rapsutettavana. Välil käy täs Kakkosellakii mut ei nyt sit kuitenkaa kunnolla asettunu takas tähän. Pirkko kasvaa ja voi hyvin, kirppuja on yhä mutta josko Lombokin reissulla löytyis jostaa marketista kirppusamppoo ni joutuupi mirri (ja pari muutaki mirriä, ainaki noi piänet eli Ritva ja Ministigu) suihkuun. Yks hollantilain Ester, sikamukava tyyppi, joka asuu ja on töis tääl hiekkakikkareel yhes resortis ja seukkaa yhen ton regeipändin hepun kans, ni kerto et ku oli omat kissansa pessy kirppusamppool ni ei tajunnu pestä mirrien päitä kans. Kaikki kirput oli sit pennu samppoota kissojen päihin et niit oli sit ruuhkaks asti siel korvien seas ni tuli uusintapesu heti perään. Et jos samppoo löytyy ni pitää muistaa antaa tukkapesu kans.


Aurinko laskee pilvien taakse

Oon siis viettäny aikaa ihan niiku muutenkii tähän asti, eli lukenu, löhönny, ottanu nokosia (ja bintangia), snorklaillu (ei mantoja viäläkään, vittusaatana) ja fillaroinu ja eilen oikee koitin mennä kattomaan auringonlaskua tonne tois pua saarta mut oli kauheet pilvet ees ni meni ihan läskiks se auringonlasku, mitää ei oikee näkyny. Oon käyny syämässä suhia ja intialaista ihan tuol sykkiväs ytimes ja ruoka on ollu ihanaa mut kirpasee aina ku yhen tommosen hianon aterian hinta on olusen kera jotain 150 000 rp ni ei tuu sillee joka päivä lellittyä itteesöä moisilla exoottisilla herkuilla. Ku omassa tahi naapurin paarissa saa vaik sen nasi gorengin jollain 30 000 rupialla.

Mistä päästäkii aiheeseen raha, kert just makselin luottokorttilaskuja ja tein piäni excel-budjetti-laskelma-päivityksiä. Koko reissun aikana tähän mennessä, marraskuun alusta alkaen siis, majotusten keskiarvo-hinta per yä on siinä hiukkasen alle 17 euroa, eli mainiosti alle budjetin (mikä oli sen max. 25 egee yä). Kortilla oon nostanu rupioita vajaalla 1300 eurolla tän joulukuun aikana, ja viel on rahaa tuol lompsassa sillai ettei tartte automaatilla käyä ainakaa enää tänä vuanna. Eli toi 1300 euroa sisältää siis kaiken: majotuksen, sapuskat, bintangit, myrkyt, pari vaatetta, fillarin shopautuksen + pimppauksen ja sit mitä nyt sit mahtaakaan toi Lombokin reissu ja imigrasi-setien moikkaaminen kustantaa. Vähemmälläkin tääl pärjäis, ja varsinki jos menis halvempaan Indonesiaan, mut miä olen nyt lomalla enkä oo köyhä enkä kipee, enkä jaksa pihistellä ja nillittää.  Ja eihän toi oo mitn jos miettii paljonko olis rahaa Mordorissa joulukuussa menny, herran piaxut sentäs.

Nyt ei muuta enää täl erää. Miä lähen nyt ettimään Edin jostaa et sovitaa huominen Lombok-reissu ja sit meen toho rannalle makaamoon pötkölleen, vähä snorklailen ja sellasta. Ai että. Elämä on hianoo.

Vessan seinässä hiano kilpparimaalaus
Hiekkakakun ainoa laituri

Ritva kiipes puuhun

Pirkkoki kiipes puuhun

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää sitä



Arskan lasku teki taas hianoja värejä
Jouluaatonaattoa oi joulustressaantunut Mordorin kansa. Täällä hiekkakikkareella jytistää ukkonen ja stressikäyrä on silkkaa suoraa viivaa, menee synkassa aivotoiminnan kanssa. Ei siis stressiä, ei aivotoimintaa, ei oikeen mitää muutakaa toimintaa (lomaummetuski täs taas eli ei toimintaa ees sualessa). Kohta katkennee sähköt mutta katotaan kerkiääkö plokipäivityksen ennen sitä tehä.

Sananen joulusta. Vaikka lopetin joulun vieton jo vuosia sitten (koska joulu on miun mielestä ihan mölö ehkä ymmärrä miks pitäis pinnat kireenä kärvistellä jonkun kuusipuun katveessa jakamassa ihmisille tavaroita joita ne ei tarvi, eikä halua, ja siinä ohessa syyä viattomien sikojen perseitä niin että tulee ähky ja viis lisäkiloa jne jne jne) ja oon viettäny männäjoulut lähinnä töissä ja baarissa, niin tää se vasta kuulkaa onki parasta: joulu muslimimaassa jossa joulua ei kummosemmin noteerata. Ei minkäänmoista tip-tap-tip-tap-tipe-tipe-hysteriaa eikä vouhotusta eikä kilkutusta eikä ostoshysteriaa tahi ruuan hamstraamista tahi väkinäistä yhdessäoloa  ihmisten kans. Okei, tuol saaren sykkiväs ytimes on muutamas paikas joku onneton joulukuusi koristeineen, ja oman paarin bändikorokekin eilen sai vilkkuvat jouluvalot, mutta sellaset piänimuatoset hommat miä kestän kyllä. Ja nekii on lähinnä meitä tolloja turisteja varten, meitä jotka tullaan jouluhysteerisistä maista eikä muka osata olla ilman. Täällä vietän siis jouluaki ihan niiku mitä muutaki tahansa päivää: retkottelen rannalla, ja illalla ehkä sipasen pari Bintangia ja katon ku regeipändi rämpyttää. Parhautta. Ja kert luulen ettei joulupugi tänne hiekkakikkareelle löyä niin sen verran ajattelin kuitenki vanhasta tottumuksesta joulua noteerata että ostan itelleni lahjan. Ai että kuulkaa miten yllätyn ilosesti huomenna ku annan ize izelleni lahjaksi iiiiison Bintangin. Omat lahjat, parhaat lahjat! Se siitä ja hyvää sitä sinne Mordoriin, pistäkää imellettyjä perunalaatikoita napaanne ja koittakaa olla tappamatta sukulaisianne. Ei muuta tästä aiheesta.



Villieläin
Paitsi sen verran muuta siitä aiheesta, että joulusesonki pamahti ihan näkyvästi kehiin eilen. Tarkoittaa siis hurjaa ihmismäärää, ainakin illan regeipileessä. Olin ihan närkästyneenä et vittu, laumoittain ihmisiä MUN paarissa, kattomassa MUN regeitä ja juomassa MUN oluita ja - herra paratkoon - rapsuttamassa MUN mirrejä. Perkele. Ja ku on tämmönen sisäänpäin kääntyny jumittaja, joka ei omaa atomiakaan sosiaalisuutta (paitsi kekkulissa) niin miähä menin aivan lukkoon kauheest ihmismääräst. Tässä on nyt sillai aikaa ja mahollisuutta suorittaa itsetutkiskelua ja vertailua ja se on nyt tullu oikee alleviivaten selväks että ihan täysillä valoilla en kyllä käy, että aika vaikee sulkeutunu mörkö olen. En todellakaan ota vapaaehtosesti ja oma-aloitteisesti kontaktia mihinkään ihmisiin, ja melko vaivautuneesti murahtelen vaan jotain jos joku koittaa tupata juttusille. Tuttujen kans kyllä kotkotan mut sit eilenki ku regeipojat innolla jotain plondia pimua koittivat esitellä että hei tääki on suomesta ni hyvä ku en lähteny saman tien murjuun pakoon et voi vittu en todellakaan ala juttelemaan, eih. Tokasin vaa jotaa et ai moi, ja käänsin selän. Ja sitte ku tarkkailee muitten ihmisten toimintaa ni aika sukkelasti tulee se olo että joo, miut on adoptoitu ja ihan jostain muusta aurinkokunnasta. En kertakaikkiaan vaa oo sellanen estoton seuranainen joka ois silkkaa hymyä ja perseenkeikutusta. Ja en tiiä miten sitte joskus jos ja kun täältä Mordoriin palaa et osaanko enää siälkää olla, ku täs nyt aika lailla omissa oloissani tyytyväisnä löhöilen ja totun normaaliaki (??) enemmän sellasee ulkopuolisena olemiseen.

Toisaalta oon aina ollu sitä miältä et jos ihminen ei osaa olla keskenää ittensä kans ni ei sekää ihan normaalia ole. Et jos on vaik sellain läheisyysriippuvainen jolla on ina oltava joku haniböö ja suhre et ei pysty olee yksin ni joku vinttihän se siinäkii kyl on pimeenä. Itehän oon toki vetäny tänki asian vähä äärimmäisyyksiin, mut kaikessahan oon vähä kaikki-tai-ei-mitää-ihmiin (et vaik jos niiku lähetää reissuun ni lähetää sit kunnolla, näin niiku esimerkkinä mainittakoon). Vartokaa vaa ku tää miun ihmissuhteitten ei-mitään-vaihe menee ohi ni kaahaan suorilta sinne toisee ääripäähä, ja meen naimisii rinsessamekossa ja rupeen nelikätiseks ihmishirviöks jonkuu paukapään kans joka siihen haksahtaa. Joo. Et tarkkana siäl niitten kosimisten kans, jahka tästä tokenen ni saatan vastata et kyllä tahron. Ja siinä sit ollaa, saatana.



Kanootti
Kas, vähän lähti sivuraiteille tää juttu, mutta siis eilisestä regeipileestä piti viel sanomani et oli ihan sikasiistiä ku yks Indiana meni laulamaan. Indiana on sellain... miten sen ny sanois... vähä erikoinen persoonallisuus. Saaren intiaani, niinku. Pukeutuu aina inkkarivaatteisii ja on tukka letitetty ja mokkasiinit jalas ja sil oli viel joku aika sitte ehta tiipiikii tuos nurkan takana. Sen kotona on seinät täys inkkaritauluja ja ku sen siel kämpillä miulle vuos sitte tehtii tatuointia ni inkkarileffat siin pyöri telkkarissa koko ajan. Mainio tapaus, kertakaikikiaan. Tätä taustaa vasten ni oisha se pitäny arvata että ku se menee laulamaan ni inkkarijollotusta sieltä tulee. Ja se oli oikeesti miun mielestä ihan vitun siistiä. Sellasta jotaa joikaamisen ja jodlaamisen välimuootohan se niiku oli, ja sit välillä mikrofoonin ympärillä jotain inkkarihyppelyä ja siit ei oikeestaa puuttunu ku sulka päästä ja tomahawk käestä. Ihan älyttömän hianoo.

Ja oli myös pari jotain länsimaista kollia jotka soitteli pändin väliajan aikana vähä jotaa Green Daytä ja semmosta ja olihan se ihan yllättävänki mukavaa pitkästä aikaa kuulla livenä muutakii ku jotaa Good karma, good marihuana -jollotuksia ja No woman no cryta. Mutta kyllä miä regeistä silti kovasti tykkään, eihän tähä trooppiseen paratiisiuteen mikään kauhee mäiske ja örinä oikee sopiskaa. Vaikka on tuol sienipaarissa välil laitettu miun kännykästä vähä rokkia soimaan, jännältähän ne Stam1nat ja Kotiteollisuudet näis olosuhteis kuulostaa. Sen sijaan Von Hertzeenit sopii tähän maisemaan ihan vitun hyvin. Ai että. Voisko ne tulla tänne keikalle, pliis? Kiitos, nam.

Jaaha, ja nyt alko tulla vettä sit ihan niinku vitusti. Kohta lähtee sähkö ja nettiyhteys, ääk ja kääääk, ja alkaa murjun katto lorottamaan. Napunapu siis ja vähä äkkiä tää valmiiks. (Pitääpä muuten kysyä oisko naapurin jompikumpi paskamurju vapaana, voisin vaikka vaihtaa, kert katon vuotaminen suoraan sänkyyn ei miun miälestä tarvis sisältyä hintaan...)



Pilvistelyy
Tuli myäs lauma Mordorilaisia eilen, tähä kakkoselle asustelemaan, ja heijjän kans oon ihan jopa jutustellu, ku miähän ne tähän buukkasinki. Mukavan olosta sakkia, eli ei häiritte ollenkaa ja ohan se mukavaa puhua pitkäst aikaa taas suamee muillekkii ku kissoille. Mordorilaisil on kuulemma miulle tuomisina turkinpippureita, et laitan kyl votkulit pulputtelemaan täs joku ilta. Saan sitte taas kostaa regeipojille, niillä on aina jotain hirveitä tärpättejä mitä ne tuo maisteltavaks. Anggur menee, ja arakkisotkotukset, mutta riisi- ja palmuviinit on ihan kauheita litkuja. Oksennukselta haisevaa kiljua, sillai kai niitä vois niiku parhaiten kuvailla. Irvistelee ne iteki niitä siemaillessaan, eikä mikn ihme.

Mitäs sitte? Nii, eiku joo, ohan miulla stressi! Snorklausstressi! Villit huhut kertoo, ja ihan faktaakin oon kuullu, että ihan tuas kotirannan snorklaamossa on eilen nähty manta ray -kaloja. Ne on niitä semmosia mustavalkosia ihan saatanan isoja littanoita lätysköjä jotka leijailee vedes sillee hianosti ja on ihan sairaan hienoja otuksia. En oo sellasii koskaan nähny paitti akvaarios Kuala Lumpurissa ja jossai, ja nyt oon sit ihan vattahaavan partaalla et saatana, jos sellasia tuos käy pulikoimas ihan muina mantoina ni niitä on pakko nähä. Tänääkii aamul varmaan tunnin räpylöin riutan reunaa ees taas ihan patti punasena et noniiiii, missä ne mantat luuhaa, mutta mitää en nähny. Joku kilpikonna siin koitti tulla räpiköimää ja olemaa hiano mut tuhahtelin vaa et vittu, teit on niiiiin nähty, ja jatkoin matkaa. Ei silti vilaustakaan mantoista. Kyttäys siis jatkuu, heti ku tuo salamointi loppuu et uskaltaa pulahtaa veteen.

Apua nyt jyrähti niin lujaa että melkeen lähti lomaummetuskii.  Hiinä ja hiinä ettei lojahtanu lusikallinen housuun.  Nää kauhiat ukkosmyräkät on hianoja mutta huojuvas ja vuotavas ja huteras bambumurjus niihi liittyy aina pieni kuolemanpelko.

Ei muuta siis tällä erää, eiköhä täs ollu jaaritteluu taas enempi ku tarpeeks. Tuskin jaksan huomenna internetteillä ni olkoo täs ny sit viäl kertaallee kuiteskii et hyvää jouluu sinne Mordorii, evribadi. Ja varsinki jouluterkkuja maailman hianoimmalle gummipojalle Sisulle ja sinne Rautakorpeen muutenki joulumoikka. Ja sit miun mirreille Viiskulmaan rapsutusta. Ja kavereille ja tyypeille kans jotaa et hyvää joo kaikkee ja heippa.

Ja lopuks viel kuva ku eilen tapahtu ihme ja sensaatio. Yks purjevene parkkeeras tonne kauas ja sielt tultii sit kumiveneen kans käymään rannassa. Mukana oli KOIRA! Ehkä ensmäinen hauvva joka kuunaan on täl hiekkakikkareella koipeesa käyny nostamassa. Oli söpö ja ystävällinen ja sai rapsuttaa. Vuh!

Hurtta tuli käymään

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kosteus, nihkeys, nuha

Ja viidakkoflunssa osa 666 on täällä. Tääl on vissiin nyt joku flunssapöpö kierroksessa, tuol kylil ku fillaroi ni joka toinen vastaantulija pärskii ja köhii. Eli miäkii olen taas potilaana, mutta en oo sentäs käyny viel hysteerisenä määkimäs tual klinikalla. Ei oo kuumetta, räkä vaa valuu ja tukkonen olo, ja parantelen tätä nyt ihan markettien veikeen värisillä pillereillä, yskänlääkkeellä ja Kuuman&Komeen keittelemällä kauheenmakusella puunlehtiteellä. Hyvin toimii, parempi olo taas, eilisen ihan vaan nukuin ja möhkin kuuman kostees murjussani. Mikä oli ihan jees, jotenki sosiaalisuussulakkeet tapissa ja ei jaksanu ollenkaa mitää höpinää kenenkää kans.


Regei ogei
Toissailtana satoi vettä ihan vitusti, mutta regeikemu oli silti. Arvostin ku kaikki makaamotki vuoti niin et katoista vaan vesi loris ni pojat komens miut ns. pändipäkkärille istumaan. Se tarkotti että sinne soittokorokkeen takaosaan, rumpujen taakse, lattialle piknikhommiin. Pojil oli popkornia ja drinkkiä ja kiitollisna lahjotin heille Monsteriseriseriserin levyn, jonka Vähis jätti miulle johonki tuupattavaks. Nyt jännityxellä ootan millo tulis orkesterin ohjelmistoon Miitriseri-regeiversioita. Tuskin ihan äkkiseltään, luulen. Kaljaa join ja katoin ku pojat rämpytti ja oli mukavaa. Keikan jälkee nukkumaan heti viuh, ku en jaksanu jäähä hengaa nuarison kans. Oon vanha ja väsyny, jynöy. Eilen ei regeitä sit ollukaa, välipäivä, mut tänää taas pändi rämpyttää. Aion juua pari kaljaa oikee sen kunniaks. Rajua.

Tääl on yhä tavattomat hiljasta, nyt tosin pikkiriikkisen tuntuu siltä että ihmisiä alkaa valumaan hiekkakakulle ku joulu lähenee. Kakkosen Bungaloweissaki on jo useissa asukkaita, olin täs nimittäin taas muutaman päivän ihan keskenäni, ei ketn misn.

Pari aika sateista päivää oli tuos ja rupes jo tympäseen ihan vitusti ku kaikki kamat kosteen nihkeitä ja murjun katto rupes vuotaan yhen järkyttävän kauheen öisen ukkosmyrskyn aikana, suoraan sänkyyn alko loriseen vettä ja sellain ylein kokovartalonihkeys ja nahkeus oli vallalla, ni yllätin itteni jo haaveilemasta jostain suurkaupungin luksushotellista, mis on ilmastointi ja sänky mis on oikeet lakanat ja peitto ja ötökättömät olosuhteet. Mut nyt taas ku aurinko paistaa ja alkaa murju kuivumaan ni ei oo enää yhtää sellasii mielenhäiriöit et tekis mieli lähtee täältä mihinkään. Koitan silti täs varovaisesti aina välil ajatella et oo Sumbawa... ooo Flores.... ooo meininkii, matkustelua, toimintaa oooo... mut sit rojahan takas rippumaton pohjalle ja oon vallan tyytyväisenä siinä enkä halua liikkua mihinkään.

Ens viikolla tosin joutuu pakosta liikkumaan hiukan, on käytävä Lombokilla imigrasi-setien luona vinkumassa viisumiin jatkoa. En tiijä kuinka se sitte oikein hoituu ja paljonko on korruptio-korotuksin se hinta mitä siitä köyhtyy, ristiriitasta tietoo oon saanu, kaikilla vähä erilaisia kokemuksia kenelt vaa oon kyselly. Edillä on onneks joku tuttu siel töis ni lupas soitella etukäteen ja kysellä et millasella rahasummalla sais laakista 2 kk jatkon. Mitä ei sinänsä oo virallisten paprujen ja tiedotteiden mukaan ees olemassa, mutta toisaalta eipä 60 vrk:n viisumia pitäs virallisten tietojen (= mm. suurlähetystön nettisivut) mukaan olla mahollista jatkaa ollenkaan, mutta käytännössä jatko siihen hoituu ihan tost vaan, niin ne maahan tullessa ne lentokentän immigration-setätki sano ku Bandungiin tuos marraskuun alkupäivinä rojahettii. Ärsyttää kyl nää korruptio-hommat, vaikka toisaalta ohan se mukavaa ja helppoo et kaikki hoituu ku lyö vaan oikeelle tiskille tarpeeks rahaa. Silti, välil kaipaa sitä sellasta skandinaavista hintalapullista yhteiskuntaa, missä säännöt on selvät ja kaikki maksaa kaikille saman verran. Sinisilmäsenähän ennen reissuu ajattelin että ehei, mitään lahjomisrahoja en maksa mihinkään, mutta käytännössä ilman sellasia tääl ei paljo viranomaisten kans asioida, näin oon antanu itelleni kertoa.



Pirkko päivänokosilla
Eli tänne ei kuulu oikeestaa yhtää mitää. Oon nuhassa, aurinko paistaa, kissat kasvaa, regei soi 5 iltaa viikossa, kalja on kylmää ja kaikki on jees. Enkä osaa puhua indonesiaa enkä oo ajatellu mitään järkevää, enkä oo kirjottanukaan mitään paitti näistä paskoja plokijuttuja. Olen lomalla. Mut tammikuussa meinaan ajatella jotain ja tehä vähä tulevaisuuen suunnitelmia ja semmosta, miättiä et miten tästä eteenpäin, ja sillai. Oho.

Päällisin ajatus kuitenki kaikkien nuhien ja nihkeitten kosteuksien lomassa on vaan se, et miten vitussa täältä voi ikinä lähteä mihinkään? Se on niiku se ongelma joka valvottaa öisin. Vaikka ei tarvi viel pitkään aikaan lähtee täältä mihinkää ni silti, ku miä oon miä, ni stressailen jo nyt sitä hetkee ku on joskus poistuttava. Mutta ohan täs viel reilut 3 kk aikaa kyllästyä paratiisisaarella retkottamiseen ja regein kuunteluun. Sitä päivää ootellessa.


Oma ranta, paras ranta

perjantai 16. joulukuuta 2011

Punain Puuma

Kaaharitaksi menee hirveetä kyytiä


Hikinen vinkaisu täältä takapihan bambumurjun terassilta. Nightwish pauhaa ja miä hikoilen. Harmaus ja uggoin mäni jo ja nyt on sit taas tää julmettu porotus. Mutta ei se enää haittaa, ja avot että jotenki se sellanen vahingonilo... se kummasti maksimoi hyvää fiilistä, ku lueskelee feispukista kavereitten napinaa Mordorin keliolosuhteista. Pimiää on, synkkää ja märkää. Voi voi. Oon NIIIIIIN onnelliin että miun ei tällä kertaa tarvi olla siellä synkkyydessä masentumassa. Yli 40 talvea sitä paskaa riitti, kiitos vaan, ja ihme että olen selvinny niistä hengissä.


PUNAIN PUUMA!
Sillä siunaaman sekunnilla ku viime postauksen tänne roiskasin ni Edi tuolta suhas miun uuen hianon fillarin kans. Ai että on hiano! Punain! Ja musta! On jarrut! Vaihteetki (melkeen) toimii! Sen nimeks tuli Punain Puuma (kiits ja halipusupumppernikkeli Jounille nimen keximisestä) ja on kastettu bintangtilkalla. Nyt nimittäin kelpaa suhailla tuol pitkin poikin saarta, moottoritiällä todellakin on Puuma, se on punain ja se menee lujaa, siin jää heppataxit ja muut yskimään pölyä ku Punain Puuma kaahaa moottoritiällä ohi. Punain Puuma selviää myös kohtuullisen hyvin tuol satunnaisesti vastaan tulevil upottavil hiakkakohil mihi pyärä yleesä jää jumiin ja on muutenkin oiva menopeli. On testattu saarenympäriajolla ja hyvin meni. Jihaa!


Stigu. Syränsyränsyrän.

Kissauutiset: Stigu on nyt ainaki toistaseks asettunu Kakkosen Baariin ja oon siitä niin onnelliin, ja Stiguki vaikuttaa rauhalliselta ja tyytyväiseltä. Ripulinen ja laiha se on mutta jahka Kreisi Kätleidi vähän paapoo ni eiköhän se siitä. Kirppu-Pirkolla on matoja, niin varmaan saaren kaikilla muillaki mirreillä, mutta omin silmin näin eilen kun Pirkon ikäänku rectumista ryömi sellanen joku valkonen matomainen asia ulos. Näky, jota en olis halunnu olla todistamassa. Onneks on mirrien matolääkkeet mukana, joten tänää oli ohjelmassa het aamutuimaan matolääkitys. Liotin matonapin palasen veteen ja pumpulipuikolla koitin Pirkolle sitä tunkee mutta lopputulos oli se että oltiin molemmat yltä päältä matolääkeessä ja Pirkko ihan saatanan suivaantuneena. Ei menny niiku Strömsöössä, sanoisinko, mutta ehkä sinne jotain meni kuonovärkistä sisäänkin. Otamma aiheesta uusinnan tuossa jonkun viikon päästä.


Arja Koriseva oli yks aamu terassilla narisemassa ku heräsin
Ihmisistä: vittu, rannallavoimistelijat. Siin on kans yks helvetin sakki. Okei, tämä saattanee olla vaan rupsahtaneen läskin kateellista marmatusta, mutta hei pliiii-iiiis pimut: onks pakko tulla siihe rantahietikolle pelkis liian piänis pikineis vääntää jotain pelviksen nostoja ja punnerruksia ja pyllistelyjä ja joogasolmuja, vaikka siul kuinka ois työllä ja tuskalla ja rairuoholla aikaansaatu nollan rasvaprosentin kuivakka nolla-koon kurviton vinkuheinävartalo? Hirveetä kattoo. Nimim. Närkästynyt punkero sieltä makaamon pohjalta.  Peeäs. Komeet pojat saa kyl tulla venyttelyhommii tohon piitsille ihan koska vaan! Ja ihan vaikka ÄLÄSTI!

Ja miten täs heltees kukaa voi ees ajatella lenkkeilyä? Niitä hulluja täällä juoksee ohi yhtenää. Ite meinaan kualla hienpaisumukseen jo pelkästään suhauttelemalla fillarilla saaren ympäri, mutta nuo jotkut sekopäät näyttäis vetävän saarta ympäri ihan juosten ja vittu, koko ajan. Mikä niitä vaivaa?




Tipusia

Ens viikolla tänne tulee taas Mordorilaisia, mutta en tunne heitä entuudestaa. Että ei tässä järin kauaa tarvinu lorvia ennenku taas tulee ilmastopakolaisia huudiloille hillumaan. Tämä ploki nähkääs poikii ihmeellisiä asioita, ja tällä kertaa pääsin heittäytymään terhakan matkatoimistotätin rooliin, eli hoitelin vähän majotusvarauksia tyypeille. Ei se mitää, ei tässä kuulkaa niin kiirettä tuos riippumaton pohjalla oo että ois jotenki ollu huikee vaiva kipasta siitä tonne respaan kysyy et molo, onks muutamaa bungalowia vapaana tälle ja tälle ajalle, ai on, no laitetaas varaukseen, kitoos, moi. Moottoripuuman Matkatoimisto Oy Ab CD ehkä jopa DVD täällä siis vallan hurjassa nousukiidossa! Et tiedoks muilleki et jos tarttee jotai vastaavaa jeesiä ni täällähä miä oon, miulla ei muuta ookkaa ku aikaa, ja miun Matkatoimisto toimii ihan turkinpippuri- ja kirja/lehti-palkalla. Halpahan miä oon aina muutenki ollu, ellen jopa ilmain. Bisnesnaista miusta ei siten oo koskaa tullu. Huono sellain oisin ollu.

Ja mitäs muuta? No mitäs luulisitte? Ei minkään tekemistä ja sit illalla vähä regeitä. Harvinaisen vähän oon kaljaakaan juanu, ollu ihan sellasia bintangittomiaki päiviä täs useita. Selkeesti oon kipee, jotain outoo täs nyt kyl on meneillää ku jos ei kaljakaa oikee maistu. Eilen kyl join jopa 3 olutta ja jaksoin kattoa molemmat regeisetit loppuu, eli ihan puolille öin kuulkaa kupuroittelin. Raju on meininki. Edin kanss luettiin Inferno- ja muita rokenroul-lehtiä mitä Pirre toi ja Edi oli ihan liäkeissä etenki Nightwishistä, ihan pelkkien kuvien perusteella. Käski lähettää terveisiä pändille että voitteko tulla tänne kiitos, ihan vaa hengailee. Itse lähettäisin samat terskat mm. Von Hertzen Brotherseille ja Mokomalle. Moottoripuuman Matkatoimisto iloisna varailis bungaloweja tästä huudiloilta, ette uskokaan kuinka iloisna.


Sellasta. Punkero painuu nyt suihkuun ja sit aikoo revitellä ja lähtee ihan tuonne kylille syömään. Jos ruoka vaik ees vähä maistuis ku koklaa jotain ihan uutta pöperöö. Hurjaa. Koitan lietsoontua nälkäseks nyt jotenki. Ihan kreisii tää kun ei maistu ruoka. Miä joka voisin normaalisti mussuttaa itteni vaikka tajuttomaks esmes. juustonaxuilla. Kaikkee sitä kokee ku tarpeeks vanhaks elää, on se jännää.

Käktyksii

Sunset barin luona kukkii puut

Gilipukki

Villit lehmät makoilee varjossa