Pili-pili-pom


Terveisiä hiekkakikkareelta, maailma! Pitkästä aikaa! Kaikki on ihan okei, ei ole hätäpäivää, kissat voi hyvin ja sillai. Mutta on myrskyävät kelit vähä aiheuttanu onkelmia, se on nyt sitte se sadekausi vissiin tässä kohilla parhaillaan, ja on antanu pikkusen niiku kyytiä. Täällä ollaan meinaan oltu vähän motissa, ja ollaan kyl viäläkii. Myrskyin ja mylväysten (jotka kuuleman mukaan jyllää pahiten Balin suunnalla) takia ollaan oltu niin informeissön haivein kuin matkailijoita tänne ja täältä pois kuskaavien pikaveneitten tavottamattomissa. Balin edustalla on tiettävästi ollu niin hurja aallokko että pikaveneliikenne pysäytettiin, ja nettiyhteyksii ei oo kotosalla ollu aikoihin. Mutta nyt löytyi nettiputka jossa justiisa tällä hetkellä on koneksöni maailmalle. Whoo-hoo. Kotona Kakkosella ei oo ollu wifistä tietookaan sitten maanantain, hitto soikoon.

Ja siitä veneliikenteestä. Ainoa mahis tänne ja täältä pois kulkemiseen on nyt viimisten muutamien päivien (ei hajuu miten nyt on) ajan ollu Lombokin kautta, joko lentäen tahi sitten hiiiiiitaalla laivalla, joka kuuleman mukaan ei ole mikään Caribbean Star eikä edes Tallink Princess. Ei ole kateeks käyny heitä joitten on ollu pakko se setti vetästä jotta ehtii Balilta lähteville lennoille, matkaan menee ainaki sellasta 12-15 tuntia kaikkinensa. Ja kuulin tuossa että jo pelkästään paikallisvenekyyti hiekkakikkareen ja Lombokin välillä on ollu hetkittäin poikki valtavan aallokon takia, ja silloinkin kun vene on tosta kulkenu niin ollu hurja kyyti, ihmiset on siellä itkeneet paniikeissa ja ollu ihan silkkaa kuolemanpelkoa koko homma. Tyytyväistä olen ite senku makaillu katosten alla sadetta pitämässä ja ollu onnellinen siitä, ettei oo ollu pakollista tarvetta jatkaa matkaa. Peukut on olkapäitä myäten papanaluukussa jotta tää keli rauhottuu lähiviikkoina, ainaki siinä kohin ku miun on päästävä Balille.


Kreisit aallot ja surffareita (on siel, kattokaa tarkasti!)
Ja arvakkaa mitä: ei tää sade oo haitannu oikeestaa yhtää, vaikka Esterin perse on pusertanu todellakin parastaan. Miulla on kirjoja ja katto pään päällä ni antaa tulla vaan, sadekausi, vettä niskaan. Ei tippaakaan harmita että saari on hiljentyny huomattavasti, ei haittaa että ei voi rannalla makailla (tai mikäs sen estäis mut enivei, oishan se ny vähä outoo kaatosatees ja kirjaki kastuis) tai et snorklailut on aika vähissä ku meri peuhaa tuos ihan raivona. Pikkasen kyl huusin vittua kun kävin yks iltapäivä vetämässä fillarilla saaren ympäri, kattomassa hurjia aaltoja joka puolella, tuijottamassa eteläkärjen jättiaalloilla meuhkaavia surffareita ja muuten vaa suhailemassa, ni just 50 metriä ennen kotia tömähti niskaan sellasena märkänä seinänä taivaalta putoova vesimassa et ei eteensä nähny. Siinä kohin sai hetken kaivaa huumorisulaketta ennenku alko vaan naurattamaan. Ja okei, murju on kostee, kaikki vaatteet on kosteita, tavaroista oon pongannu homettaki jostain ja on sellain yleinen nihkeys ku mikään ei kuivu eikä oo mitään kuivaa vaatetta päälle laitettavaks. Että ne helmikuussa oottavat ilmastoidut hotellimajotukset... näen niistä märkiä unia jo ja hekumoin miten aion vaa maata ötökättömässä tiivissä oikeessa hotellihuoneessa, puhtaassa hiekattomassa kuivassa sängyssä, valkosissa pehmosissa sileissä KUIVISSA lakanoissa, ilmastoinnin puhaltaessa niin että silmämunat kuivuu päähän ja tukka vetää huurteeseen. Ai jumalavita se tulee olee ihanaa!

Ja arvakkaa mitä? Olemiseen täällä on tullu jotenki arkinen ja uuella tavalla kotoisa olo. Tajusin tuos yks ilta sängyssä kirjan kans makoillessa et onpa muuten jotenki ihan älyttömän kotosaa, kodikasta tai jotain sellasta asettunutta oloa, mitä ei aikasemmin oo ihan ollu. Tähä asti ollu koko ajan sellanen "käymässä vaan"-fiilis, mutta nyt yhtäkkiä törähti sellanen oikeen niiku olemisen tunnelma. Ei oo jatkuvaa sellasta takomista alitajunnassa et tarttis tehä jotain et apua en oo tänää koskenukkaa snorkkeleihin tai nyt pyärälenkille jumalauta ku kerta pyärä on ostettu tai et kääk en oo käyny missää muualla syömässä moneen päivään tai jotai. On tullu sellanen rauha sialuun et ei tarvi vittu tehä yhtään mitään, et jos haluan joka päivä syyä oman baarin murkinaa ni fine, tai jos en jaksa raivolla vetää räpylät tulessa tota koralliriutan reunaa ni so what, tai jos tekee miäli vaan hakee kaupasta sipsipusi ja maata riippumatossa lukemassa ja sipsiä nakertamassa ni siitä vaan.  Mahtava olo! Ja tämmösen parin kuukautta samassa paikassa se näemmä vaati ennenku oikeesti, kunnolla ja vilpittömästi osaa antaa itelleen luvan asettua ja lopettaa höyryymisen. No, helmikuussa sit tunnelmat onkii aivan toiset, se on saletti että niis ilmastoiduis hotellihuoneissain en vittu todellakaan malta makailla ku on ei-niin-tuttua ja jopa ihan uutta huudiloo ympärillä ni tulee stressi ja suorituspaine ja pakko juosta pää hies jotaa kokemas koko ajan. Ihmisluonto, mikä ihmeellinen asia.

Sitte  muihi aiheisiin, viuh.


Mirrikasa
Kissat: voivat hyvin, kaikki 3. Pirkkokin tokeni parissa päivässä ja nyt on ihan entisenlainen puissa kiipeilevä ja ruokaa hotkiva riiviö, ja pojathan olivat ihan ennallaan jo lääkärivisiittiä seuraavana aamuna. Arvostin muuten kovin kun Tohtori Gede tiedusteli kissojen vointia textarilla tuos päivää operaatioitten jälkeen, kertoo miusta siitä, että on hyvä ja potilaistaan välittävä tohtorisetä. Pirkolla viel toki haava kyljessä paranemisvaiheessa muttei näytä menoa haittaavan. Piän sitä toki tiiviisti silmällä koko ajan, ja oon Pirkkoon muutenki niin kiintyny, et ihan hirvittää jo ku helmikuun oon täältä pois. Mutta luotan että Kakkosen Koralpiitsin väki pitää miun mirrilaumasta huolta, et kyllä Pirkko ja myös Ministigu ja Poika Nimeltä Ritva täällä pärjää. Miulla se vaan tulee olemaan hurjan rankka paikka lähtee täältä pois, eroahistus tulee olemaan taas kauhia ja varmaan hirvee ressi et kui se Pirkko nyt pärjää. Ku oon aina pelkästään yön ajan ihan huolissani et kauhia ku sataa et missähä Pirkkokii on ja onko se ny varmasti löytäny sateelta suojasan nukkumispaikan ja huokasen vasta aamulla ku Pirkko tulee naukumaan osuuttaan miun aamiaisesta. Miks pitää aina mennä kiintymään kissoihin? Mutta ku ei sille voi mitään et jos pitkän aikaa jossain on niin tutuiks tulee kaikki lähitienoon hommelit... ja miten tuommosiin pieniin kissanpoikasiin vois olla kiintymättä?

Maanjäristykset ja tsunamivarotukset: Sumatran suunnalla vissiin ollu joku järistys josta seuras tsunamivarotus tuossa männä päivänä. En ole lähelläkään Sumatraa eli täällä ei järissy eikä tuu tsunamia ku kaatosateena taivaalta. Muistutan taas, varsinki sinne Rautakorpeen äipälle joka on huolissaan kaikesta mahollisesta, että Indonesia on valtavan kokonen maa et mittasuhteet on toista ku Mordorissa. Et jos uutisoidaan jotain että Indonesiassa tapahtu ni ei se tarkota että koko maa on jonku hässäkän alla. Se on sama ku täällä uutisoitais et Euroopassa purkautuu tulivuori, ni eihän Helsinkikään laavaan peity jos se tulivuori on Islannissa. Eli ei miusta tarvi olla huolissaan ennenku uutisissa mainitaan tarkemmin Bali tai Lombok (olen niitten välissä lilluvassa meressä, siis). Mainittakoon muuten, et en oo ensimmäistäkään maanjäristystä täällä täl kertaa tuntenu. Viime huhtikuussahan ku tääl edellisen kerran olin ni niitä oli useempia, jotka bungalowia välillä ravisteli, joskus oikee kovastikii.


Myrskyinen taivas
Mordorilaiset: ovat poistuneet suurin osa tästä pikkuhiljaa, mut on meit täs viel muutama jälel. Mutta kyl joka suunnas tuntuu koko ajan joku mordorilainen olevan, millo kävelevät tuost ohi tai notkuvat baarissa. Emmiä tajua miten justiisa nyt niit (meit) tääl näin paljo kuhisee, ku meni alus moooonta viikkoo ettei ollu ketn misn, paitti jotaa miun tuttuja. Saankohan syyttää tästä itteeni ku oon niin leuhottanu kui mukavaa tääl on ? Unohtakaa kaikki mitä oon hourinu. PASKA PAIKKA! ETTE TUU TÄNNE ENÄÄ! (paitti ne keille annan luvan)

Jalkineet: joku rupiperseinen runkkari nyysi miun upeet Wonderwoman-varvastossut tuost bungalowin eestä. Ei niin et niit oisin paljon käyttäny, varpasillain oon kipittäny melkee koko ajan ja jalkapohjiin on parkkiintunu sellaset platform-kenkien tyyliset kivettymät jo, mut silti. Jouduin siis ihan kreisinä törsäämään uusiin varvastossuihin, saatana. Mihin voi valittaa? No tänne plokiin näköjään. Mut onpahan nyt uuet valaanpunaset lätyskät joita voi tuos kuistilla seisottaa ku ihan saatanan ahistavalta tuntuu nekii. Saisin varmaan shokin ku vetäsis tennarit jalkaan, hyvä ihme sentäs.

Sää: saatana, siellä paistaa aurinko! Hurjaa! Nyt äkkiä takas kotiin ja kaikki kosteet lumput pihalle kuivumaan. Vaikka aavistan kyllä että tää porotus ei kauaa kestä, kohta tulee taas vettä silviisii että saa kahlata kadulla. Ei se mittää, miul on kirjoja! Miul on kissat! On kaljaa! On regei! On ihana elämä! Moi!

(Seuraava päivitys tulee sit joskus ku internetti suostuu palaamaan miun murjulle saakka, et ei piä huolestuu taas jos ei pitkään aikaan kuulu mitään. Ku eihän täällä mitään ees tapahu ni ette missaa mitn)

(Nii ja joo, kaverit ja frendit: textarilla tavottaa parhaiten, en lue emaileja enkä hillu feispukissakaan ku kert ei oo sitä internettiä kotona, jynöy)


Sataa. Pili-pili-pom.


Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hei me rakennetaan!

Työlupauutiset