Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2012.

Yö persetehtaassa, betoninen Buddha Park, vänkä Vientiane

Kuva
Terveisiä saatanan kuumasta Vientianesta, Laosin pääkaupungista siis, oi Mordorin kansa joka kinoksissa kahlaa. Päivälämpötilat siinä +37 hujakoilla, eli se on käytännössä niin että iltapäivisin ei ulkona liikuta vaan ollaan ilmastopakolaisina visusti hotellihuoneessa ilmastointilaitteen alla. Ulkona sulaa, palaa, pökertyy ja hikoilee.

Miä pahoittelen etten oo plokia kerenny moneen päivään tässä päivittämään. Olen ollu laiskalla tuulella, on ollu hyvä kirja kesken, eikä päässä vellovia ajatuksia oo nyt jaksanu oikein jäsentää kirjalliseen muotoon. Sekä oon täällä Vientianessa törmäilly tuttuihin liki enemmän ku Helsingin kaduilla konsanaan. Sellanen on vaatinu sitte höpöttelytuokioita, sekä iltaisin kaljaa. Ei ole kerenny notkumaan netissä naputtamassa liirumlaarumia. Eikä täältä ny niin kovasti mitään kerrottavaakaan ole. Mutta nyt kun tutut on poistunu kaupungista ja olen aamupäivän juossu kylää ympäri, vetäny kahviöverit (=päivänokoset voi unohtaa) ja paennut sen jälkeen hotelliin …

Laiskat päivät

Kuva
Se on viimonen päivä Vang Viengissä. Kyyti Vientianeen on huomisaamuksi ostettu. Tuli vaan aamulla herätessä vahva feeliksi, jotta on aika taas vaihtaa maisemaa. Suattapi olla että viitisen päivää Vientianessa on liikaa, mutta emmiä jaksa täällä Vang Viengissäkää enää olla. Vaikka ilonen yllätys tää olikin, ei ollenkaan niin kauhee mesta ku luulin.





En oo jaksanu tehä täällä MITÄÄN. Muil on ehkä aina välil varmat päivät, mut miul on ollu nyt ihan vaa laiskat päivät. Päivisin on niin saatanan kuuma, että ulkona kärventyy hengiltä, ja ku mummoutuneen muumion nukkumaanmenoajat ei anna mahollisuutta rajuun kreisibailaamiseen, ni vähissä on ollu äksöni. Oon siis keskittyny täällä Vang Viengissä lähinnä nukkumiseen ja makoiluun kirjan kanssa. Välillä kipassu sapuskalla, sillon kun on ruoka maistunu (pari päivää oli tuos et mikään ei mee alas, paitsi hetelmäpirtelöt ja ohrapirtelöt ja kahvipirtelöt). Laiskottelu on ihanaa. Silti on koko ajan vähä jonkinmoinen stressi et pitäs ny jotai…

Vang Vieng onkii ihan okei

Kuva
Noniin, possut, nyt jännittävää reportaasia Vang Viengistä!

Lähin siis eilen aamulla kahexalta Luang Prabangista minivanilla kohti Vang Viengiä. Pelonsekaisin tuntein, mutta seikkailumielellä. Käsitys Vang Viengistä oli lähinnä se, että siäl krebaava nuariso tubeilee eli pyärii huumepäissään jorpissa uimarenkaitten kans ja mölyää kaiket yöt. Etukäteistunnelma oli siis että en tule viihtymään. Mut ai miks sit pitää väen vängällä moiseen paikkaan painella? No siks, että en jaksanu noin 12 tuntia yhtä kyytiä jurnuttaa autolla Vientianeen, ja tää Vang Vieng on sopivasti just melkee siin puolivälissä. Ja Vientianeen ei ole kiire vielä, joten miksipä ei siis kävis kattomassa mikä se helvetin meininki Vang Viengissä on.  Yks ruksi lisää maailmankarttaan, kokemus se on paskaki kokemus, ja sillai. Ja pääsehän täältä pois jos on ihan kamalaa. Jihuu!


Autokyyti Luang Prabangista Vang Viengiin oli kertakaikkisen hiano, ai saatana miten komiat oli maisemat koko matkan ajan. Vuoristoisia kippurateitä…

Hei sun patongeilles, Luang Prabang!

Kuva
Hupsis. Olenkin jo jättänyt Luang Prabangin zeniläisen munkkimayhemin taakseni ja siirtyny ihan toisenlaisiin mayhemeihin. Hyvää iltaa Vang Viengistä, siis. Mutta ei mennä asioitten edelle, miä tilitän ny äkkiä alta pois piänesti jonkuu yhteenvetelyn Luang Prabangista.

Hieno, hieno paikka, mutta jotenki miulla tuli eilen mitta täyteen. Rupes vaan ärsyttämään kaikki piänet asiat ja tuli jonkinlainen leipääntyminen kehiin. Tai patonkoituminen, koska patongit, nuo ranskalaisten veikeet pötkylät, ne oli munkkien lisäks semmonen paikan niin sanottu homma, patonkia tuli aamiaisella ja niitä tuli ostettua katukioskeista ja kaljan kyytipojaks silviisii et tulee jo korvista.

Niin mukava kaupunki ku Luang Prabang onkaan ni ehketi sain siitä vaan tarpeekseni. Ei jaksanu enää yhtää kullitettua temppeliä eikä kattoa enää ainootakaan oranssikaapusta hiipparia kadulla, rupes keittämään tosissaan jaloissa pyörivät kaupustelijakakarat ja se valtava turistien määrä. Ai tuos taas tulee yks lauma haarem…

PAI! PAI! PAI!

Kuva
Norsu ei istunut eilen päälle, vaan miä istuin norsun päälle, eli pirtelökone ei Karmilan köökissä vielä surahtele ns.  ittestään. Mut nyt raportoin eilisen retken, jossa oli ihan liikaa kaikkee ja ihan liian vähän aikaa ja jäi vähän sellanen "haukkasinko paskaa"-olo. Ehkä haukkasin, ehkä en, näin kuitenki aika paljon kaikkee ja opin puhumaan pari sanaa norsua ja kävin elefantin kans Mekongissa kylpemässä. Joo. Mutta...

Selvittelin tuos siis kaikenlaisia retkihommia, joihin sisältyis ainaki ny vähä jotain norsuhommia. Muutamat oli kauheen hintasia (liki 80 dollaria ykskii) joten ku sitte oli joka paikassa tarjolla sellasia yhistelmäreissuja mis oli norsuja ja Pak Oun luolia (missä halusin kans ehottomasti käyä) ja vähä veneilyä ja viskikylässä käymistä, ja aikani matkatoimistoja rampattuani yhestä sellasen sai 40 dollarilla (hintahaitari tolle ihan samalle retkelle oli matkatoimistosta riippuen 55 dollaristra alkaen alaspäin) ni ostin, ku aattelin et saan sit yhellä rykäsyll…