Hyvät munkit


Uuh tätä zeniläistä mielenrauhaa. Oo tässä sitte mitenkään ku nukkumatti noutaa jo ennen ilta-kahexaa ja kellistää vanhan kääkän pahnoille. Koitin eileen oikeen olla kapinallinen ja nuorekas, koska huomasin että miun majatalossa on, jumalauta, KOTIINTULOAIKA. Siel on naulakon alla lappu missä lukee että pitää olla puolita öin kotona nukkumassa, ja yksin, tai muuten. Olin ihan kapinahenki varvastossuissa et joojoo, nyt nimittäin lähtee vanha nauta krebaan, aamuun asti bailaan tuol like there's no tomorrow mut olikohan kello puali kahexan illalla ku haukottelin tuol jossain kuppilassa ihan monttu ammollaan ja totesin et joo, heiheiiiiii, Isla De Höyhenäs kutzuu ja lujaa. Mikä sinänsä on ihan okei, koska täällä menee kaikki paikat kiinni siinä kymmenen jälkeen. Huhu kertoo et jokunen mesta olis auki kauemminki, jopa jonnekin aamuyön tunneille, mutta siin on huhu jonka paikkansapitävyyttä ei meizi kerkiä ikinä tarkentamaan.


Aurinko väritti maiseman
Sinne se putos, vuorten taa

Mutta ennen simahtamista ehin kattomaan komian auringonlaskun, sinne tipahti mollukka vuoren taa, värjäs Mekongin punaseks ja oli hiano. Kävin myös hiukan markkinoilla, tääl on joka ilta viiestä eteenpäin kauhia katukauppa-mayhem, missä myyään vaikka mitä hianoo. Nyt oli ihan oikee tarve ostaa jotain, koska lompsan vetoketju lähti vihreemmille niityille ja piti saaha uus rahanyssäkkä. Hiano kissapussukka löytykii, ja tinkasin niin saatanasti että melkeen nauratti. Lähtöhinta oli 5000 kipiä (vähä alle 50 senttiä) mut miä siinä määkimään et eeeeeiiiiiiiii ooooo noin kalliseen varaa. Kolmella tonnilla lähti, täti joka myi oli hiukan hapan (mukamas) mutta miä tyytyväisnä lähin hianon kissapussukan kanssa juomaan kymppitonnin oluen onnistuneen kaupanteon kunniaks.


Kennyt menee majatalon ohi
Täällä Luang Pranbangissa se suuurin nähtävyys liänee joka aamunen munkkien ruuankeräyskulkue. Aamuhämäris oranssikaapuset Kennyt tuolta temppeleistään ja luostareistaan lähtee jonona vaeltamaan ympäri kylää ja sit paikalliset on kadun varres riisiämpäreitten kans valmiina. Miähet seisaaltaan, naiset nöyränä maton päällä polvillaan. Munkit menee ohi ja jokain vippasee kourallisen riisiä munkin ämpäriin. Hotellin täti jo tähän muuttaessa sano että munkit menee sit täst ohi joka aamu, et voi hiukan olla sellasta riisiämpärin rapinaa, ja olin siitä sit aika innoissani et jehuuuu, aitiopaikka hei, kert on hiano parveke ja kaikkee, kelpaa sieltä sit töllistellä. Aamul sit heräsin puol-7 ja olin jo ihan varma et oon missannu kaiken äksönin ku aurinkoki jo ihan noussu mut ehei, kävipä hei tajuton munkki, kert siin oli vasta porukka valmiusasemissa oottamassa ja ehin hianosti kattomaan ku kennyt (nii, South parkin Kenny, oranssi huppari, jynöy) rupes valuun paikalle. Hienoa oli, ja aikani parvekkeelta sitä vahtasibn enkä uskaltanu mennä pihalle, ku Lonely Planettiki sano et turstit häpäsee koko paskan kameroineen, mut ku pihal oli muitakii turistei ja ihan siivosti kaikki osasivat olla tien tois pua kunnioittavasti ja antovat rauhan tolle hommalle ni rohkenin iteki mennä sit ihan  kadun poskeen kyttää ja räpsimään kuvia. Komia oli homma, mutta katotaan montako aamua menee ennenku se riisikippojen kolina alkaa vituttamaan.



Pelkäsin tos
Sitte olin kattonu kartasta että tuos joes lilluu joku hiekkakikkare mihin pääsee bambusiltaa pitkin, ja sinne oli aikomus mennä ihan vaa olee keskelle virtaavaa vettä. Ja bambusillan löysin ja menin yli ja pelotti ihan vitusti, sellanen huojuva hutera risupaska ja alla virtaa joki ihan niiku tappo-meiningillä, mutta... no, se tuttu tarina, kun on maksettu ni mennään. 5000 kipiä on ylitysmaksu (sillä saa tulla sieltä poiskii). Mut eihän se ollu oikea silta eikä se hiekkakikkare, ku se olikii toinen pala mannerta mihi jouduin. Ei se mitää, siel oli hei temppeleitä, buddhia, munkkeja. Niitähä täs ei oo montaa viel nähtykää. Mutta siel oli kissoja ja koiria ja nättiä ja löyty hieno sellain kuppila jokinäköalalla ja sielt pääs alas koittaa varpaalla Mekongia, et ei ollu silleen hukkareissu, vaikka kävelinkii varmaan tuhat kilometriä ja tarvoin jossain hämähäkin seittien piirittämissä pusikoissa. Bambusiltaa vapisin takas kylälle ja aikomushan oli suoraan kotiin, mut oho oli matkalla taas joku sata temppeliä missä en -ihme kyllä - viel ollu käyny ottamassa kuvaa kullitetuist buddhist ja pömpeleist.  Ihan sikahienoja oli toki, ei siinä mitään, mut ohan noita nyt jo nähty. Alan buddhalakkoon, en kato sinne päinkään ny ainakaan vähään aikaan. Paitsi varmaan huomenna otan taas tuhat kuvaa siitä samasta kullanvärisestä kääkästä joka istuu, seisoo tai makaa jossain krumeluurien keskellä.

Hyvämaisemainen kiva baari

Kappas, hyvät munkit!

Muuta jännää en oo sit tänää tehnykkää. Kävin kaljalla, ja pitsalla, taas, koska oon kyl kokeillu paikallisruokaa mutta en tykänny, ku sain heti ekal yrityksel sellasta harmaata munaisaa kalapuuroa joka oli niin maustettua et meinas ekasta haarukallisesta sinkoo paikat hampaista ja sisuskalut housuun. Kauheeta kamaa, herran tähren. Annan kyl laosilaiselle mässylle viel mahollisuuren mut en nyt ihan heti uskaltanu ruveta sen kans lottoomaan.

Ja sitte ostin huomiselle retken. Lähen käymään vesiputouksilla ja siin ohes meen kattomaan karhuja. Varmasti sielläkin on temppeleitä ja buddhia! Siitä lisää lähiaikoina, siis. Nyt täs kotikuppilan terassilla uhkaavasti siivotaan pöytii ja tualei pois, ikäänku koittasivat vihjata jotain. Poistun siis nukkumaan, kellokin tulee taas jo kahexan. Zzzzz. Näin riehakas on meininki ku Moottoripuuma kiärtää vähä mualimaa. Juu.

Ja kauhee läjä kuvia taas perään. Näitähän en tod jaksa tekstittää, on niin monta räpsäsyy et äh. Sori. Mut tältä tääl on tänää näyttäny. Hyvää yötä!


Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hei me rakennetaan!

Työlupauutiset