Kosminen pierunhenkäys kävi temppeliraunioilla

Angkor Wat. (huomatkaa UFO kuvan ylälaidassa)

Tässä on ny ollu kaikenlaista, mutta tää postaus olkoot keskittyny temppeleihin, raunioihin ja kivikasoihin. Muista asioista naputan sitte myöhemmin, ku jaxan, lisää. Mutta nyt olen nähny vanhoja kivexiä loppuelämän tarpeiks, se sanottakoon. Reisiä pakottaa ja perseeseen sattuu, eli ei menny hukkaan eilinen päivä, saatana. Tuli tarvottua kilometrejä, kiivettyä aika monta tuhansia vuosia sitten rakennettuja rappusta millon minkäki sortumiskuosissa olevan kivikasan ylätasanteelle ja hikoiltua joku tynnyrillinen kuonaa elimistöstä pihalle. El Grande Temppelitour, suoritettu, saatana!

Hommahan alko sillälailla hienoissa merkeissä, että (pitääkö tästäki ny avautua, vittu, mutta menkööt, elämä on tämmöstä et on välil kaikenlaista ongelmaa alapään kans) heräsin aamuyöstä siinä nelijältä. Pissitti. Menin pissille. Pissiminen sattu ja kirvels. Ei jumalaare, ei oo naisella pillusta ku harmia, se oli sitte virtsis kohilla ja ärhäkkänä kovin. Mistä helvetistä seki nyt tuli? Ei oo rähmäkäpäläinen kikkolo käyny värkkiä rassaamassa eikä oo muutakaan äksöniä siel suunnalla ollu, meininki on ollu viittä vaille pisteessä et koko toosan vois palauttaa tehtaalle ihan turhana kapistuksena. Luajan tähren oli antipiootit mukana, eli nappia huuleen, litroittain vettä naamioon jotta pöpöt huuhtoutuuu pois ja silkalla raivolla kohti aamu-kahexaa jollon oli lähtö temppelikiertueelle. Pöpö tokeni siitä kyllä nopiasti, kiitos pillerin, eli kykenin lähtemään tuk-tukin kyytiin ja kohti valaistumista, mutta tunnustettakoon rehellisesti et ekat parin tuntia siel muinaisten raunioitten äärellä olin paljo enempi kiinnostunu siitä missä pojottaa kyltti vessaan. Pfffft tos on joku ennen ajanlaskua pykätty temppelispektaakkeli, mutta mihin voi pissiä?



Bayon
Mutta pissit pissinä, temppeleitä menin  kattomaan. Olin siis ostanu tuk-tuk-kuskin 15 dollarilla koko päiväks, ja sen lisäks päiväpassi temppeleille makso 20 dollaria. Tällä kustannuserällä sain siis ns. Big Tourin, jossa käytiin joku ainaki 10 eri kivikasaa kattomassa, enemmänki ois kai ollu ohjelmassa mutta jossain seittemännen kaheksannen raunion kohal olin jo kurkkuuni myäten täynnä japanialaisturistilaumojen (niitä oli joka helvetin kohteessa ihan vitusti) kansottamia muinaismuistoja ja sanoin kuskille et nyt alkaa riittää, en jaksa enää. Vie miut enää parille pakolliselle ja sit takas hotelliin tänks. Oli siinä kohin jo pyörtymispiste lähellä ku saatanallinen helle ja hiestys ja joka mestassa piti joko kävellä helvetisti tai sitte oli jotain hengenvaarallisia rappushommia, ja ku aina on PAKKO kiivetä niin ylös ku pääsee. Kert sielt näkee huudilot ja se on jännää kuulkaa ku kapuaa semmosia hurjia jyrkkiä rappusia joissa jokainen askelma huokuu mahollisuutta hengenlähtöön.

Vinkiksi muuten kaikille sanottakoon, että kannattaa ehottomasti jättää se varsinainen Angkor Wat viimiseksi. Se tulee temppelireitillä kyllä vastaan ekana, mutta kannattaa ens käyä kattomassa kaikki muut, koska Angor Wat on aika massiivinen ja pysäyttävä pytinki, ja jos sen käy heti alkuun kattomassa ni eihän mikään muu kivikikkare missään enää tunnu.

Täst aiheesta ei sinänsä ole enemmän sanomista, kuvat puhukoot puolestaan. Mutta jotain tunnelmaa voin kuitenki viel koittaa selittää. Koska kyllähän tollanen historiallisten monumenttien äärellä käyminen herättää ajatuksia ja antaa sellasta mittakaavaa ihmiselämään.



Mikä se muuten on se sellanen syndrooma joka voi iskee tommosten historiallisten, kultturellien, taiteellisten juttujen äärellä? Se minkä valtoihin joutuneita sekoilee jossain Roomassa ku käy Colosseumilla ja pyörtyilee Pariisissa ku näkee Mona Lisan? Vittu ku en muista, mutta joku nimiki sille kohtaukselle on. Jos joku tietää mistä hourin ni pliis komment.

Tämän norsun perse herätti ajatuksia
Sellasen yhen hapertuneen norsupatsaan persettä vähän hivelin ni tuli sellanen pökerryttävä tunne. Että tässä miä vanha sammakko vuonna 2012 kosken tän norsun persettä, mutta kuka ja mikä tänki perseen on sillo joskus tuhansia vuosia sitte nikkaroinu, millanen sen kivenhakkaajan elämä on ollu? Ja tuhansien vuosien päästä ehkä joku muu hiplaa samaa hanuria ja miettii ihan samaa asiaa. Jonneki temppelin katolle kiivetessä mietti et millanen on ollu se kulttuuri ja jokapäivänen elämä ihmisillä sillon ku täällä on se yhteiskunta kukoistanu, se järetön kylddyyri joka nää älyttömät rakennelmat on pusannu? Että aika onnettoman lyhyt ja mitätön on yhen ihmisen elämä, mutta tuommoset huikeet rakennelmat ne jää tänne hämmentämään jälkipolvia. Ystävättärelle tästä jo meilissä avauduin, ja se kiteytti niin hienosti et pakko lainata se tänne: "ihmiselämä, se on vaan yks kosminen pierunhenkäys".

Onneks sillo ennen ku ei ollu koneita eikä tekniikkaa ja on rakennettu kaikki hirveellä vaivalla, ihmisvoimalla ja käsin, ni on toi arkkitehtuurinen silmä ollu vähä parempi ku nykysin. Tuhansien vuosien päästä tuskin turistilaumat vaeltaa kattomaan Merihaan tai Pikku-Huopalahden raunioita. Tästä meijjän nykyhetkestä ei varmaan ensinnäkään jää mitään jälelle, vessakaakelilähiöt hajoaa itestään jo ennenku niitä asuttava sivistys katoaa, ja vaikka joku onneton tönö jäiski pystyyn ni siinä ei oo kyllä mitään näkemistä. Ollaa myä ja kans, meil ois välineet ja taito ja kaikki rakentaa vaikka mitä hianoa, mut ei ku tehää elementtiä ja päälystetään kaikki vessakaakelilla, on se komiaa. Saa olla kyllä ihan tolkun ylpeä tästä ajanjaksosta, mut hyvä puoli täs on tosiaan se et nää meijjän rakentamat paskat ei säily jälkipolville.


Tää oli mun suosikki. Joku patsas mistä ei ollu perse jäljellä. Kovin sympaattinen.

Sellasta kosmista ja arkkitehtuurista ajatusta herätti vierailu Angor Watissa + lähihuudiloitten temppeliraunioilla. Mainittakoon viel, et tottahan toki sillon 2008 ku ekaa kertaa täällä kävin noita kivikasoja kattomassa ni vaikutus oli hurjempi, nyt tää meni ihan kertaamiseks, vaikka kävinkin tosi monella rauniolla mis en sillo käyny. Silti, ku sen Angor Watin ja Bayonin ja Ta Promhin on kerran nähny, ni seuraavalla kerralla ei näemmä tuu sitä monttu-auki-oloa. Silti, kannatti ehdottomasti käydä ja oli ihan vitun hienoja kaikki.

Ei vältsyyn kuiteskaan ois  vähään aikaan tarvetta nähä yhtään temppeliä enää. Onneks siis reissuvie seuraavaks Laosiin Luang Prabangiin. Se on kuuluisa temppeleistään. Hell yeah!



Ja ihan vitusti kuvia vanhoista kivikasoista tähän perään. En jaksa tekstittää mut täs on mm. Angor Wat, Bayon, Ta Promh, Prean Khan, ja jotain muita.



Täs ei oo yhtään vanhaa kivestä. uuh.


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Komiat kivexet!!!

Pitänee piipahtaa tuollakin.

- Ryyppis
Anonyymi sanoi…
Se fiilisjuttuhomma, joka voi aiheuttaa vaikka pyörtyilyä taiteen äärellä, on nimeltään Stendhalin syndrooma.

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hei me rakennetaan!

Työlupauutiset