maanantai 20. helmikuuta 2012

Vang Vieng onkii ihan okei

Kylänraitti


Noniin, possut, nyt jännittävää reportaasia Vang Viengistä!

Lähin siis eilen aamulla kahexalta Luang Prabangista minivanilla kohti Vang Viengiä. Pelonsekaisin tuntein, mutta seikkailumielellä. Käsitys Vang Viengistä oli lähinnä se, että siäl krebaava nuariso tubeilee eli pyärii huumepäissään jorpissa uimarenkaitten kans ja mölyää kaiket yöt. Etukäteistunnelma oli siis että en tule viihtymään. Mut ai miks sit pitää väen vängällä moiseen paikkaan painella? No siks, että en jaksanu noin 12 tuntia yhtä kyytiä jurnuttaa autolla Vientianeen, ja tää Vang Vieng on sopivasti just melkee siin puolivälissä. Ja Vientianeen ei ole kiire vielä, joten miksipä ei siis kävis kattomassa mikä se helvetin meininki Vang Viengissä on.  Yks ruksi lisää maailmankarttaan, kokemus se on paskaki kokemus, ja sillai. Ja pääsehän täältä pois jos on ihan kamalaa. Jihuu!


Maisema yheltä stopilta jostain vuoristosta
Autokyyti Luang Prabangista Vang Viengiin oli kertakaikkisen hiano, ai saatana miten komiat oli maisemat koko matkan ajan. Vuoristoisia kippurateitä kaahattiin, välillä hirvitti oikee ku tien reunan alta putoo satoja metriä rotkoa. Mentiin niin ylös että oltiin pilvessä ja tultiin haipakkaa alas. Alun vuorennyppylät vaihtu puolessa välissä kyytiä komeiks kalkkikivinyppylöiks ja ihan huikeeta oli vaa transsissa tuijotella vaihtuvaa maisemaa. Eikä ollu huano maisema autossa sisälläkään, oli sellanen niin helvetin nätti epsanjalaiskolli, semmonen Jonne VHB, vähän plondimpi, mutta herrantähren mikä TORO (kuvankaunis tyttöystävä toki kylessä kiinni, mutta nätti poika oli katella, oijoi). Musiikkia kuuntelin koko matkan, ja kaikesta vähän herkistyin. Oli aikaa taas ajatella asioita ja elämää, se tekee ihmiselle hyvää, ja suosittelen lämpimästi kaikille sellasta ittesä kanssa hiljaa olemista ja ajatustyätä. Kyyti kesti 6 tuntia, siin oli 3 stoppia, eli ei tarttenu kusikupla ottassa matkustaa.

VITTUSAATANAJUMALAUTA!
Ekalla stopilla jossain vuoren ylhäällä olevassa kuppilassa näin jotain niin pöyristyttävää etten tienny sellasta olevankaan. Karhuntassuponua. Vittu, oikeita karhujen jalkoja viinasaavissa. Ja eikö yks vitun ärsyttävä meijjän autolainen, sellanen känädäläinen leuhka rasittavuus, menny heti että hän toki maistaa naukun karhuntassuviinaa, oon niin vitun raju ja ennakkoluuloton ja rohkee sälli, kattokaa kaikki ja varsinkii ottakaa kuvia. Teki mieli mennä potkasemaan mutta lähin siitä vaa pois, ku tommonen piittaamattomuus ja sivistymättömyys vie joskus ihan sanat suusta. Miten kukaan voi olla noin tollo? Eikö ihan yleissivistys ja terve järkikii sen sano, että tommosiin tuotteisiin ei kajota? Mutta tää jätkä oli niin retee et syö varmasti pandapurilaisia ja pukeutuu tiikerintaljaan jos niitä jossain on tarjolla. RÄYH!

Siinä kahen maissa iltapäivällä saavuttii Vang Viengiin ja lähin siitä sit vaa oitis lampsimaan suuntaan jossa ajattelin että kreisibailun keskus saattaa olla. Kohti joen rantaa ja siitä eka majatalo, onks huonetta, onks siin ilmastointi, onks lämmin vesi suihkussa, mitäs maksaa, saaks kattoo ens, okei otan tän. Phoubane Guesthouse joen rannassa, 150 000 kipiä yö. Ei paha, maisema terdeltä komia, iso huone, yheks yöks aivan passeli. Mutta jotenkin paska tunnelma, eli sellanen viba että tähän en jää, etin jonkuu vieläki halvemman murjun, kert täällä niitä on, mutta tahon sellasen missä on hyvä fiilis. Sellanen sit löytykii tuolt ku kävin kylää jolkottamassa, Champa Lao Guesthouse, Tripadvisorissakin korkeelle rankattu ja kovasti kehuttu. Ei o kummoset huoneet, ei ees ilmastointia, siistit ja hyvät kuiteskii. Pelin ratkas oikeestaa halpa hinta (120 000 kipiä yö), helvetin ystävällinen, kiva ja mukava tyyppi respassa, rennot makaamot ja riippumatot pihalla, joka puolella makoilevat koirat sekä se, et respan poika ylpeenä kerto myös että heille on tullu perheenlisäystä. Siel on 8 vikisevää piäntä viikon vanhaa koiranpentua  tiluksilla kans. IIIIKKKK! Olin sit et joo, otan tän, jihuu! Sinne muutin tänää aamusella, siis, ja koiranpentuja oon käyny heti jo kattomassa, siel ne yhes majas sängyn alla vikisee, silmät on viel kii eikä jalatkaa kanna mut voi hellyytyksen multihuipennus! Arvatkaa vaa kui herkistyin ku sellasen pienen haisevan inisevän pötkylän sain syliin. Niisk ja snif! Niist hianouksista ei oo kuvii viel ku ei ollu kamera mukana mutta käyn kyllä niitä kattomassa varmaan vartin välein niin kauan ku täällä lorvailen ni pitää jossain kohtaa sit räpsiskellä sata kuvaa.



Selleck-Conneryn baarista otettu maisemaräps
Ja nyt on muutenki hyvä fiilis! Huoneen vapautumista aamulla ootellessa menin naapuriin kahveelle ja sielläkii niin perkeleen lupsakka meininki et jumituin sinne pitkäks ajaks. Sellain länkkärisetä siel hääräs ja heitti läppää ja kanto kahvetta eteen, semmoin Tom Selleckin ja Sean Conneryn risteytyksen näkönen viixekäs harmaantunu seppo. Asustaa tääl ja pitää sitä kuppilaa ja on opettajana kans ja tavattoman mukava ukkeli. Kivoja koiriaki siinä hääri jaloissa ja meininki erittäin hyvä.

Viihtyvyys siis koheni muuttamalla huikeesti, vaikkei siinä ekassakaan paikassa vikaa ollu, mutta jotenki vaa ankee tunnelma ja happamat akat respassa ja sellasta. Emmiä jaksa asioia minkää naama norsunvitulla olevien ämmien kans. Jos sellasia tahon kattella ni voin mennä takas Mordoriin ja kattoa peiliin, perkele. Iloset setät ja pojat eli ilosetät ja ilopojat on kivempii ku happamat eukot. Nii!

Ja noin muutenki ei ensivaikutelma Vang Viengistä ainakaa ihan niin kauhee ollu, komiat on maisemat ja sillai. Vitusti kaikenlaista matkailijaa joka suunnassa, joo, mutta se ny oli tiedossakin et niitä on, eikä siinä sinänsä mitään pahaa.  Itekin oon matkailija, joten ohan se melkosta nirppanokkasuutta sit paheksua et ai kauhee ku on turisteja, ku ite omalta osaltaan lisää tätä torveloitten määrää täällä ja kaikkialla missä käy.

Illan hämärtyessä eilen lähin sit rohkeena kattomaan et mikä on meininki. Löysin tuos joesta pojottavasta bilesaaresta jopa ROCK BAR -nimisen läävän, johon heti ottamaan kaljaa ja innosta kihisten oottamaan et nyt rokkia perkele, ja lujaa, kiitos. Ei tullu rokkia, mutta ihan kiva paikka, sellaseen makaamoon menin lötköttään ja kattelemaan meininkiä. Yhtäkkiä viereisen makaamon riippumatosta nous jonku nahistuneen gubben pää, en ollu ees huamannu et siin on joku, ja alko sielt sit mongertaa jotain. Äijä oli niin soseessa et shössötyksest ei meinannu saaha tolkkua, mutta itävällasta se tais olla ja on ollu täällä Vang Viengissa jo pitkään. Siltä näyttiki, oli sellanen Klonkku. Koitin sit kohteliaisuuren vuaks kysyy et no mitäs kaikkee täällä ny sit ois näkemistä, mutta tyyppi ei osannu sanoo muuta ku et on lualia. "I rheally rheeeallly lhike cavessssshhhhhhhh", totes Klonkku ja ootin vaan et koska se halaa drinkkiämpäriään ja suhisee et "my precioussssshhhhhhh". Olin että justiisa joo, että sitte ku vihdoin jonkun kanssa joutuu juttusille ni eikö oo heti tommonen ties minkä aineittein marinoima mörkö. Baarinvaihto tuli aika äkkiä ajankohtaseks.

Komiaa on


Törmäsin sitte kadulla aamupäivän miniväniporukkaan ja koska siinä oli se julmetun nätti epsanjalaispoikakii messissä ni lähin sit heijjän kans kaljalle, ku kelasin et kaljaa enivei viel tarvii ni mikäpä ettei sitä vois juua silviisii et on myäs silmänruakaa. Ajatella! Olin seurallinen! Vieraitten ihmisten kans oikee baariin! Samaan seurueeseen istumaan! Juttelemaan! Hyvät hyssykät sentään. Epsanjalaiskomeen nimi on Tito, tyttöystävänsä nimee en tieteskää muista koska muistan vaan tärkeet asiat, Madrista ovat ja 3 vuotta sitte lähteneet epsanjasta vähä reissaamaan, joskin olivat pitkään ausseissa töissä ja oppimassa enklantia, vasta tos viime vuoden lopulla sit lähteneet kiertelee aasiaa muuten. Helvetin mukava pariskunta, kerrassaan. Mutta siin oli pykälässä se vitun karhunjalkoja juova känädäläinen paskapää joka ärsytti minuu niin paljo et oli vaikee oikee olla. Siin oli muutama mimmi kans ja kysyin et mist he ovat (ränskäst ja känädäst) ja se karhunjalkamulkero siinä et hän on venäjältä. Tiesin jo siinä kohtaa et se vittu venäläinen ole ku olin päivällä minivänissä kuullu ku se kailotti et KÄNÄDÄ. Olin et good for you, miä oon suamesta. Ni sit se totes et ai, luulin et oot ryssä, ni ajattelin et hauskaa valehella et miäki oon ni sit rupeet puhuu mulle venäjää, heh heh heh HEH. Jumalauta. Vittu miten hauska jätkä, kertakaikkinen humoristi oikee, onkohan se harkinnu vaik uraa stand-up koomikkona? Vitutuskäyrä ihan tapissa siin kohin. Pari kaljaa siin kuitenkii heijjän kans sipasin, ja sit hilpasin nukkumaan. Hirveessä kekkulissa olin, kolmesta (isosta) kaljasta! Mutta ku ei oo aikoihin kunnolla juopotellu, se on ollu ölyt tahi max. kaks per päivä ja kasilta viimestää nukkumaan. Nyt hilluin ihan puol-kymmeneen saakka. Aivan kreisi meininki.

Tyypit pyys miuta myös mukaan tubeilemaan tänää, mutta vaikka niin mieluusti kattelisin sitä epsanjalaispoikaa ni sen känädäläisen persereiän lärviä en kestä enää sekuntiakaan, joten kieltäydyin kohteliaasti ja selitin jotain et joet pelottaa, en uskalla. En kehannu kertoo totuutta, eli et oikeesti miuta pelottaa persereikiin ryömivät kiipijäkalat. Plus jotenki ei nyt tunnu muutenkaa hyvältä ajatukselta lähtee jokeen uimarenkaan kans lillumaan ja ryyppäämään koko vitun päiväks, varsinki ku tuo alkoholinsietokyky on menny noin säälittävii lukemii. Huonostihan siinä kävis ennenku ton lillumisreitin olis juonu kotiin saakka. Ja niin hauskaa ku tuo meininki saattais ollakii, ni kyllä miä sen haluisin tehä jonkuu oikeen kaverin kans, jos ois pakko.

Jännäähän täällä on myäskin se, että baareista saa mitä vaan. Ihan tulee menu eteen missä on kaikenlaisia marihuanakakkuja ja magic mushroom pitsoja ja ties mitä oopiumisotkotuksia. Siitä voinee jo päätellä jonkin verran mikä täällä on meininki. Ihan vaan kaljalla toimiva tissuttelija tuntee ittesä ihan kalkkeutuneeks touhottajaks, ku suurin osa porukasta baareissa retkottaa selällään silmämunat väärinpäin.

Mutta positiivinen yllätys tää Vang Vieng on kuiteskii ollu. Ei oo niin kauheeta ku luulin, ja nyt ku löyty hyväfiiliksinen majotus ja mukavat huudilot muutenkii ni saa tässä varmaan viäl muutaman yön oltua.

Miä keskityn tääl siis vaa tallustelemaan mestaa ympäri sen verran ku jaksan, pari yätä ehkä viel. Ku ei ole kiire Vientianeen ja nyt on ihan mukavat oltavat. Ja on koiranpentuja! Iiik! Mutta tunnustettakoon se, et ei oikeestaan kiinnosta mitkään Vientianetkaan enää, on vähä sellanen ajantappomeininki täs kovasti päällä. Koska ootan oikeestaan vaan sitä et pääsee ens viikolla lähtemään takas kohti Giliä! Sinne on ihan hirvee ikävä ja  haluun vaa takasin kotiin Kakkosen Koralpiitsille. Siel on kissat ja regei ja MERI! Aaahhh! Pussaan Pirkon ruttuun ku saan sen syliin!


Ei kommentteja:

Tsekkaa myös nämä