Vesiputouksia, karhuja ja elämänviisauksia (?)


Huomenta, Mordor ja muu maailma. Luang Prabangin aamu, se on vilpoinen. Aamutupakille mennessä oikeen hengitys höyrys ja aamupalalla pihalla istuksiessa varpaita palels oikee kunnolla. Villasukkaa oli melkein ikävä, mutta kestän nää aamun ja illan holotnat koska päivällä sit taas vastaavasti on niin kuuma, että meinaa pökertyy. Weather Undergroundista katoin, että mitähän siellä sanotaan, ja siel kerrotaan että päivällä +34 ja illalla/yöllä/aamulla +14. PLUS NELJÄTOISTA! Sehän tarkottaa että Mordorissa oltais jo älästi ihan kreisinä jossain kaljaterassilla naamat muikeena ku nyt on KESÄ. Mutta miuta nyt paleltaa tuos lämpötilas. Piti aamupalaki hotkasta vaa ja äkkiä takas omaan kammariin sulamaan. Ootan tovin et lämpenee ja sit lähen taas ramppaamaan kylille. Vähä vaa, ja sit otan päivänokoset jossain kohin, ja oon vaa, rennosti tän päivän. Koska eilen kävin retkeilemässä.

Ostin naapurin matkatoimistosta eiliselle siis retken Tat Kuang Si -vesiputouksille ja viidakkopuistoon. 50 000 kipiä maksoi kyyditys sinne ja takasin, eli piirun alle 5 euroa. Paikan päällä piti sit maksaa vielä 20 000 kipin pääsymaksu puistoon. Ei paha kustannuserä miusta ollenkaa.  Ja vaikka etukäteen olin vähä taas epäluulonen et miten nyt sit sujuu ku tiedossa ns. seuramatka, eli minivänillinen kanssamatkustajia, saleen taas seassa jotain hitaita ketä saa oottaa ja jotain ärsyttäviä, mutta täl kertaa nää tyypit osas kattoa kelloa eikä jääny johonki lorvimaan. Eiväkkä tunkeneet juttusille, mistä yllätykseksein olin vähä jopa pettyny. En oo moneen, moneen päivään puhunu kenenkään kans, muuta ku pakolliset ruoka-tilaukset, retken ostot ja semmoset, koska oon epäsosiaalinen mörkö enkä osaa enkä oikee haluakaan ottaa oma-alotteisesti kontaktia vieraisiin ihmisiin, viihyn itekseni, ni alkaa olla sisällä jonkinmoinen pulputtava räjähdysherkkä puheripuli paisumassa sellasiin mittakaavoihin, että kuhan tää täst laukee niin puhun jonkun pyärryksiin. Oisko vähän jonkinlainen seurankipeys jo tuloillaan tai jotain, en tiiä. Mutta onneks kaks viikkoa enää, sit oon jo kotona Gilillä, on tuttuja, on kissoja, on regei, ja on varsinkin ihan parasta seuraa ku tulee hyvä ystävä Mordorista sinne kans. Pälä-pälä, seli-seli, sori-sori!

Aika nättiä oli, oijoijoi.



Vesiputous sielt alhaalta katottuna


Puisto oli hieno, vesiputoukset oli huikeita ja komeita ja hyvänen aika minkä värinen se vesi siellä on. Oikeen kaunista katteltavaa ja tottakai, perinteet velvotti, piti sit mennä kapuamaan sinne ylös ylös vesiputouksen päälle, liukastellen varvastossuilla ja paljain varpain (sen jälkee ku ekan kerran lipesin miltei turvalleni ku luisti hiukan tuo flipitiflopiti). Tämä on siis perinne, joka saatanan reissulla jossain kohtaa tulee eteen yhdistelmä vesiputous-viidakko-kiipeys-liukkaus-varvastossut-kompastelu-hätäännys. Mutta kannatti taas pelko persessä kavuta kapeeta vuoren rinteen lipevää polkua, maisemat ylhäältä oli hianot.

Vesiputouksen päälle kiipesin
Komiat maisemat


Kävin myäs pulahtamassa jorpissa, vesi oli kauhian kylmää eikä siitä nähny läpi, piti varpaalla koko ajan kokeilla seuraavaa askelta et pääs sinne lätäkköön ja sellain ylein hätä oli siin taas käsillä. Vedes oli näykkäileviä kalojakii ja sit taas koko ajan pelkäsin et joku ui takapualeen. Kert oon lukenu lehistä shokkiuutisia, että jossain näis eksoottisis mais on makeis vesis niitä kaloja jotka tost vaan kroolaa johonkii ruumiinonkaloon. Ni tää on miun yks sellain painajaisskenaario et pulahan jossai komees järves ja ku sielt nousen ni jonkun monnin pyrsto vaan vilahtaa phikhinin lahkeesta ja katoaa mustaan aukkoon. Hyvä luaaja. Lukekaa tästä, jos ette usko! On se mahollista! Et aina pulikoides tommosis erikoisemmis paikois menee koko enerkia siihen pelkäämiseen ja perskannikoitten jännittämiseen. Nii.

Vesiputoukset oli siis hianoja ja selvisin dippauksestakii ilman et mitään ylimäärästä sujahti mihinkään. Ja aina vesiputoksilla muistuu mieleen ku aikoinaa oltii Lady Runebergin kanssa Thaimaassa ja käytii Kanchanaburissa Erawanin vesiputouksilla. Ne oli samannäköset ku noi Tat Kuang Si -hommat, mutta Erawanit ehkä viel isommat ja hienommat. Siellä mentii kans uimasillee ja Lady Runeberg siel vesiputouksen alla hädässä ku vettä tuli niskaan kauheella paineella. Sielt sit joku setä tarjos auttavaa kättä et nostaa Ladyn pois hädästä, ja Lady Runeberghan ei nähny kunnolla ku vettä pärski päähän ja haparoi sit johonkii suuntaa missä oli nähny et joku sitä räpylää ojentaa ja nappaskii vahingossa kiinni suoraan setän jalkovälistä. Auttavaa kättä tarjottiin, mutta Auttavaa Munaa otti. En tiiä kumpi siinä yllätty enemmän, setä (jonka yllätys oli varmasti iloinen) vai Lady Runeberg. Mutta Tat Kuang Si ei ollu Auttavan Munan Vesiputous, miulle tarjottiin vaan rohkasevia kommentteja ku haparoin sinne lammikkoon. Hitto soikoon.


Karhuja! IIIIIIKKKK!

Mutta vitut vesiputouksista, koska tuol oli myös karhujen pelastuskeskus! Hianot maisemat jeejee, jännät viidakkohommat uumama, mutta miuta aina kiinnostaa enempi eläimet. Ja karhut, ne on söpöjä, ne on ihania, ne on hauskoja, ne peuhas ja ne lötkötti riippumatoissaan ja ihan älyttömän siitejä tyyppejä. Kaahasinki noi vesiputoukset läpi ihan kauheella vauhilla ja sit kipitin tölläämään nalleja. Siin sujahti tovi jos toinenki ku seuras tyyppien touhuiluja. Pari makoili rentoina riippumatoissa, muutama peuhas keskenää ihan kreisinä, yks istu lammikossa vilvottelemassa, ja hirvee äksöni joka suunnassa. Ja heil oli oikeen virikkeelliset isot aitaukset ja ilosilta otsoilta vaikuttivat. Ostin oikee t-paidankii sielt, vaik on shoppailukielto, mutta menipä rahat hyvään tarkotukseen. Karhulaa ylläpitää Free The Bears Fund ja niitten nettisivut on tääl.


Nallet peuhaa


Viidakkopuiston jälkeen kotimatkalle, mutta matkalla sit tietty pakollinen stoppi jossain alkuasukas-kylässä. Aina, AINA, kaikkiin helvetin valmisretkiin on tungettu tämmönen vierailu jossain paikalliskylässä mihin mennää sit pällistelemään "aitoa" kyläelämää. Thaimaassa ne on yleensä ns. sea gypsy -villageja jossain saarella, niitä on jumalauta nähty enempi ku tarpeeks. Nyt käytiin sit semmosessa risumaja-kylässä, jonka läpi meni oikee petonilla päällystetty polku jota pitkin turistit sitte tarpo kylän ympäri ja tölläs miten paikalliset kyläihmiset elää. Tuli olo niiku ois taas oltu jossain sosiaalipornon disneylandissa, enkä tiiä oliko paikassa yhtään mitään aitoa. Varmaan ne kaikki ihmisetki asuu oikeesti jossain ihan muualla, tulevat vaa päiväks sinne teemapuistoon esittämään että tässä nyt täti käy pesulla kaivon vierellä ja tässä setä hakkaa halkoja ja on niin autenttista että aivoihin sattuu. Mist sen tiätää. Mutta tuskin ihan oikeessa aidossa laosilaisessa alkuasukas-syrjäkylässä on päällystettyä polkua jonka varrella on vieri vieressä rihkama- ja tekstiili-myyntikojuja. Ja sit laitettu viel aika moneen paikkaan lapsia sinne tiskin taakse,   ja äkäsiä lapsia kaikenlisäks. No kai ny ovat äkäsiä, mielumminha tommoset pienet ipanat ois vaikka tikulla tökkimässä vesipuhvelin jättämää lantakasaa ku pojottamassa jonku turistilauman eessä myymässä jotain langanpätkiä. En tykänny, ahisti jotenkii, mut oli siel kaks koiranpentua ja toinen iloin ystävälliin ketä sai kapsuttaa. Ei ollu siis ihan hukkareissu.


Ihan aito sosiaalipornon teemapuisto.


Tänää miä en tee mitään erikoista, lähen tonne kohta vähä tallailemaan vaan, salee meen johonki temppeliin taas hakemaan buddhilta hieman zeniläisyyttä ja sit käyn ostamassa huomiseks jonkun retken johon liittyy norsuja. Yks överihieno retkihomma ois tiedossa jo, mutta järjettömän hintanen (79 dollaria koko päivän norsuspektaakkeli) ja vaikka vamaanki ois elämystä koko rahalla ja rahat menee oikeasti hyvään tarkotukseen ni pitää viel vähän miettiä. Ja kattella muitaki vaihtoehtoja. Johonkin norsuhommaan pääsee myös veneilemällä ja sellanen kiinostais kovasti kans, tulis hoiettua se jokiristeily sit samalla. Ja voi perse, tuos ois viikonloppuna muutaman tunnin automatkan päässä oikeen norsufestarit. Joojoo, Mordorissa ryypätään ens viikonloppu FME:ssä, mutta kyllä norsufestarit sen päihittäis. En silti tiiä jaksanko lähtee äheltämään niihin kemuihin, tuli vähän yllättäen ja ois pitäny tajuta aikasemmin ni ois voinu suunnitella kunnolla. Paikka on kaiketi sellanen ettei sinne ihan päiväretkikään oikee onnistu, ja miul on majotus täs omas kopperos maksettu viel muutamia päiviä eteenpäi, et senkää suhteen ei viittis ruveta muuttamaan mihinkää. Ja hei, ohan ne norsufestit ens vuannaki! Nii!

(Kääk, miut ajettii huoneesta ulos, siirryin siis pihalle nakuttamaan tän suolloksen loppuun. Joku käsittämätön sängynvaihtospektaakkeli, en tajunnu oikee et mist on kyse mutta sängynpalasia nyt kantavat ees taas. No, ei se mitää, tääl onkii jo lämmin ja miä oon justiisa kohta valmis lähtemää tepsuttelemaan tuonne jonnekii. Temppeleitä, juujuu.)

Mut lopuks viel vähä vakavampaa asiaa, ku oon tässä aika paljon kaikenlaista ajatellu. On aivotoimintaa, hei! Nonii. Asiaan. Hattu pois päästä, nyt mennää syvällisten viisausten äärelle.



Karhuki sanoo et NII!
Tässä kaikenlaisten elämysten ja buddhankuvien äärellä valaistumisen keskellä ku oon, ja sitte ku on Mordorissa käyny viikatemiäs puuhastelemassa ja hakemassa yllättäin pari sellasta semituttua hahmoa,  ystäville kovastikin läheisiä ihmistä, ni oon sitte vähän myöskin miettiny just sitä ihmiselämän lyhyyttä. Sitä miten yllättäin se ilma siitä kosmisesta pierunhenkäyksestä saattaakaan loppua. Että sitä ku miettii ja sen ajatuksen kanssa painii, ni jotenki tuli tarve sanoo tässä ja nyt sellanen itsestäänselvyys, et ei kannata tuhlata tätä lyhyttä elämää paskoihin asioihin. Jos asia on päin vittua ni harvoin se tilanne siitä pelkästään ajan kanssa ja kärsimällä ja valittamalla miksikään muuttuu. Pitää tehä hommalle jotain. Jos on paska parisuhe, ni jätä se urpo/biaats. Jos siä et tee muuta ku valitat siun työpaikasta ni ota loparit. Jos elämäs on ihmisiä joista ei tuu ku paha miäli, ni vetäydy helvettiin sellasista ihmissuhteista. Keskity elämässäs asioihin ja ihmisiin, mistä tulee hyvä miäli. Älä tuhlaa vuosia miettimällä et mitähän sekii miusta ajattelee tai tykkääköhän se miusta, jos asia vaivaa ni kysy suoraan, älä pelaile. Ja jos ite jostain tykkäät niin kerro se sille, ei siitä kukaan pahastu. Ole itsekäs, tee asioita ittes takia, älä muitten. Kerää elämänkokemusta, älä käsilaukkuja, paitsi jos MIKÄÄN ei tee siuta onnellisemmaks ku ne käsilaukut. Ja se vanha viisaus kissan hännän nostosta pitää paikkansa, ei siun häntääs tuu kukaan muu nostamaan, se on tehtävä ihan ite. Näin niiku kärjistäen. Nää asiat oon ite kantapään kautta tajunnu, ja oon tuhlannu elämästä ihan vitusti aikaa paskana olemiseen ja masentumiseen, kun oon ollu nynny ja ajatellu liikaa sitä muut miusta ajattelee ja tai miulta haluaa tai miulta odottaa.

Ja nyt miä oon tääl, elän yhtä unelmaa ja elämäni parasta aikaa, enkä oo ikinä ollu näin onnelliin. Jos huomenna norsu istuu päälle ja pihauttaa miusta sen viimisen kosmisen pierun pihalle ni onnellisena lähen. Ja jos näin sattuis käymään ja jos kummittelu on mahollista ni Karmilan keittiössä tavataan!


Karhut, kuten myäs miä, tykkää relaa komfortisti.

Ai että!
Huikopalaa nallelle
Moi! Miä oon aito koiranpentu ja ihan sikasöpö!
Äkäin pimu koittaa myyä jotain juttuja
Täti ja tollain pallopää tuli seuraks kun koitin rauhassa vaan kaljaa juua ku oottelin et viidakkoretken kyyti lähtee takas kotii. (On kert pyyetty niitä kuvia ihmisistä, tässä ois ny yks)
Virtaava vesiki aiheuttaa muuten mielenrauhaa. Päätän tän jutun nyt siis tähän.

Kommentit

Zepa sanoi…
Karhuista tykkäänkin heti kissojen jälkeen eniten. Tai seassa :-)
Anonyymi sanoi…
Hyvä meininki. Lisää vain kuvatuksia ihmisistä. Tönöt on sitten kuitenkin vain tönöjä, vaikka hienoja ovatkin, ihmisistä näkee toisia asioita.
Anonyymi sanoi…
Aivan upeita elamanviisauksia. Kylla sa kohta guruksi sinne jaat jakamaan elamankokemusta nuoremmille. Ei nayta matkasuunnitelmassa viela paluulippua olevan. Nauti! Niina

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse