Festarit, punkkarit, pössyttelijät

Raju bile ät SamaSama

Regeifestivaalit on vietetty, saari tyhjenee bilevieraista ja sienimäisenä muodostelmana hiekkakikkareen yllä leijunut pössypilvi alkanee lähitunteina haihtua. Hyvät oli kemut, suosikkipändi ja helvetisti komeita miehiä on nähty, paljon kaljaa juotu, mutta huokasen kyllä helpotuksesta että homma on ohi ja vasta ens vuonna uusiks.

Festarihommiinhan liittyy tiettyjä sääntöjä. Yks niistä, ja äärimmäisen tärkee, on se, että ottaa päivää ennen bileen alkua ns. "löysät pois". Tää siks, ettei sit oo varsinaisen juhlan alkaessa liian innoissaan. Senhän tietää mitä liiasta innokkuudesta saattaa seurata kun siihen yhistää pienen tissuttelun. Nimittäin. Uskokaa vanhaa festarikääpää, joka on käyny rokkivestivaaleilla jo... öööö .... no vittu ennenku tyä ipanat ette ollu ees syntyny. Ees teijjän vanhemmat ei ollu viel syntyny. Ehkä just ja just teijjän isoisoisoisovanhemmat on tavannu niil vestareil mis miä oon ekoja kertoja käyny. Paskat, sillo ku miä oon käyny ekan kerran rokkifestareilla, niitä vietettiin puussa, koska myä ei viel oltu sieltä laskeuduttu. Kyllä näin on,

Täs kuvas on tunnelmaa. Löysien poisto -tunnelmaa!


Tämä "löysien poistaminen" tarkotti siis täl kertaa sitä, et alotettiin krebaaminen (jos tätä varhaiskeski-ikästen akkojen kippistelyä voi ees tolla termillä kutsua) jo keskiviikkona. Kikka toimi tälläki kertaa, eli ku regeifestari torstaina alko ni meil oli krapula ja väsymys. Käytii kuitenkii kattomassa ku meijjän oman paarin pändi oli avaamassa festaria. Ai juma oli kivaa et pojat sai kerranki soitella yleisölle joka bailaa ankarasti, ku meijjän kotipaarissahan paikallaolijat on aika kovin veteliä ja enemmän makaavissa asennoissa. Nyt villisti siel porukka joras ja pojil oli lavalla ihan sairaan hyvä meininki.

SamaSaman uus rantabaai


Vaikka Sama-Sama regeipaari, joka festarin tukikohtana toimi, mukava kuppila onkin ja vaikka siel oli komeita könsikkäitä ja - jumalauta! - jopa indonesialaisia punkkareita, ni myä ei paria tuntia kauempaa jaksettu. Sitäpaitti, mein omassa paarissa oli ihan normimeno eli oma pändi soitti päivän toisen keikkansa siel. Sinne siis, seljälleen baarin makaamoon, ja ajoissa nukkumaan et perjantaina sit jaksaa. Koska perjantai oli se kemun  varsinainen rajuin päivä, ainakii miulle, kert ohjelmas suosikkipändilöö ja kaikkee.

Meil meinas vaan ilmojen jumaluuret pistää koko helvetin perjantai-illan ihan vituiks. En ihan muista onko tääl ikinä moista rankkasadetta ollu. Sade alko alkuillasta ja jatku miltei aamuun saakka, ja vettä tuli oikeesti niin paljo et rantakatu muuttu sellaseks kymijoki-tyyppiseks toiminnaks. Mutta koska kemuissa esiinty Ray D'Sky kuulemma kymmeneltä, ni paikalle oli mentävä, vaikka sit sukellusveneellä, saatana. Tyydyttiin heppataksikyytiin, mut ei sekää paljo auttanu, pirssin sisään sato ihan kivasti sinneki, ja ku miun piti viel kipasta ostamassa tupakkia baarin naapurista ni likomärkänä siäl sit vaa et ya, maaaaan, regei ogei.



Ray D'Sky rämpytirämpyti. Ihan parasta!
Mutta Ray D'Skyn keikka nähtiin ja se oli huikeen hyvä. Pakko mainita et heil on koskettimaspimputtimas sellanen vikkeläsormi, et en oo ikiin nähny kenenkää silläviisii soittavan. Se oli leuka lattiaan ja syvää hämmästystä ku kyseinen heppu soitteli menemään. Ja joku Muhammad-jotain-vai-mikä-se-ny-oli jotaa siin ohes räppäili  ja muutenkii loistava esitys, kerrassaan, ja oikee miulkii rytmitajuttomal apinal jalka naputti tahtia ja ettei siin ois vähä polvetkii notkahellu. Ja keikan jälkee jaksettii jopa viel jonkuu aikaa turista Antti Tuiskun Kaverin kans mukavia ja kaljaa lipittää, mut joskus sit vissii yhen maissa on kahlattu takas kotiin. Uitettu koira kuvaa kondista hyvin siin kohin ku kotio vihdoin päästii. Ei kuivaa kohtaa yhessäkään vaatekappaleessa, ja käsväskykii rahoja myäten siinä kuosissa niiku sitä ois illan säilöny meressä.



(en keksi tähä mitää)
Festivaali ikäänku oli siis vaa torstaina ja perjantaina, mutta toki suurin osa bilevieraista jäi viikonlopuks tänne hillumaan. Ei minuu sinänsä haitannu, arvostin ku komiat punkkarit ja rastaregeimiähet pyöri meijjän paarissa kaiket päivät ja osin illatkii, kitaraa rämpyttivät ja komeina käyskentelivät, et kyllähän niitä siin ilomielin silmämunat killillään kaukaa varovasti ihaili. Ja sit ku eilen jopa viel Ray D'Skyn ihana laulaja tuli meijjän paarii iltaa istumaan ja kävi pari piisiä laulamassa mein kotipändin kans ni olin ihan et ai että. Niiku et ihanaa ja jännää ja hauskaa ja erikoistakii ja noin.

Mutta.

Vittu. Ooottakee, käyn hakee kukkahatun ja laitan päähä ni tulee oikeenlainen tunnelma ku alan mäkättämään.

Nii. Miä oon helpottunu et festivaali on ohi ja saari on tyhjentyny, koska täs on vähä sellain juttu, et aika ulkopuolinen olohan se on kun ei ite veä humehia, paitti kaljaa. Eilen illal just ystävättären kans tuli puheeks et alkaa ihan oikeesti jo tympästä katella noita punasilmäsiä röhnöttäjiä ja pikkusen rupee tää jatkuva ganjanhajukii jo vituttamaan. Et aika eri leveleillä ollaan muun porukan kans täs oltu ku meil ei oo aamusta saakka jolperi suussa. Rupes jo vähä nyppimään. En tiiä miks just nyt, ainahan täällä porukka on sätkää väkertämässä jossain puskassa, eikä miuta oo laisinkaa häirinny, mut ehkä se nyt jotenkii korostu ku sitä porukkaa oli ihan vitusti ja kaikilla sama yhteinen kiva harrastus. Paitti meil oudoil möröil jotka vaa bintangia lipitellää.


Fakta on, et tääl on aika hankalaa luikertaa mihinkää porukoihi (jos kiinnostais, saati osais), ja ku on täs vierest tarkkailtu ni selvää on, että jos noi tommoset ganjahommat on siun kuppi pirtelöö, ni siin on hyvin nopeesti ihan vitusti uusia kavereita ympärillä. Näin se vaa visii on. Ja ku miä en oo se hauska vanha biaats kaukaa suamesta joka kylvää good karmaa good marihuanaa ympärilleen, ni joudun tuttavani keräämää tääl sellasel lähinnä väsytystaktiikalla. Et vittu tuo akka se ei lähe kulumallakaan tuolt makaamon pohjalta, kai sille voi jo ruveta moikkaamaan. Tai emmiä tiiä. Mut sivusta seuraajana miusta tuntuu nyt tänää tältä.


Toinen asia mikä jotenkii alko tympäsee ni toi et joka saatanan regeijätkällä on länsimainen pimppara kainalossa.  Miä hyvin toki asian tajuan, myä länsimaiset pimut ku ollaa ehkä... miten sen ny muotoilis.... huolimattomia tavarastamme, toisin ku ehkä  paikalliset tsirbut on. Ja sit indonesiassa ku ollaa ni miähet on ajoittain niin vitun komeita et niis ei oo mitään helvetin järkee. Ni match made in heaven ja sillai. Ja siis päivänselväähän on, et miä vaan kateuttani täs ny aiheeseen sohasen, ku miul ei oo sitä rastajätkää täs köyrittävänä, mut ei toisaalta enää ees vittujakaan kiinnosta. Jotenkii viimiin niitti asialle oli ku se Ray D'Skyn laulaja pamahti eilen mein paarii KOLMEN länsimaisen pimun kans ja vetäyty heijjän kans johkii makaamoon kyhjää, tai siis varmaan ne vaa keskusteli kukkien kastelusta ja musiikista siel mut ihan vitun sama. Miust se meni vaa jo niin överiks et olin ihan et eiiiiiih, ei toikii, ja ei tollee pahimpana sonnina kaikista. Mut kylä näi oli asiat. Et on AINA, AINA se rastapoika ja sit se länsimainen gimuli kiehnäämäs siin. Tai lauma gimuleita.

Vitun rastajätkät. Miä tahon oman punkkarin. Äh.


Et tällee. On menny vissiikii hiekkaa vaginaa ku on alkanu jopa jotkuu asiat hiukkasen tääl ärsyttämää. Mut miusta on hyvä vaa et alkaa vähä se vaaleenpunasuus niist rilleist rapista minkä läpi tätä trooppista elämää on tähä saakka aika kritiikittomöstikii kattellu. Ja em. napinasta huolimati miä en yhäkää oo missää niin hyvin ikiin viihtyny ku tääl miun hiekkakikkareella. Piste.


No mut joo. Jos totta oikee puhutaa, ni just nyt miä oon ihan tyytyväisnä omis oloissani ja omalla planeetallani, ilman rastajätkiä ja punkkareitakii jopa. Tuisku läks tänää pikkuhiljaa valumaan kohti Mordoria, ja oli ihan vitun ihanaa pitkäst aikaa nähä ja tääl lomailla, mut ku on kuiteskii melkee 4 viikkoa täs sen kans kotkotettu ja röhnötetty, ni miuta ei kiinnosta nyt jutella kenekää kans niiku yhtää. Tarvin sitä omissa oloissa olemista ja sellasta totaalista epäsosiaalista mörköilyä, ja vaik Tuiskukii sen asian hyvin osaa ja tuos on useina päivinä maattu rannalakii sillee et se toises pääs ja miä toises, ettei vaa tarvi jutella, ni silti, ohan se ystävän läsnäolo asia, jonka koko ajan tiedostaa. Nyt on muutama päivä aikaa olla ihan omis oloissaan. Pitää levätä ja ladata akkuja, ihan vitusti. Kert torstaina nähää Camipamin kans Singapores ja sit on ees 4 viikkoa Malesian kiertelyä ihmisen kans, joka on - herra paratkoon - sosiaalinen! Arvelen et tulen ton 4 viikon aikana saamaan varsinaisen oppitunnin siitä, miten vieraille ihmisille puhutaan ja miten niistä lypsetään kahessa sekunnissa kaikki perustieto ulos, kengännumerosta alkaen. Jännittävää.

Hui.


Ystävyys, läheisyys, kissarakkaus

Ja lopuks viel sananen kissoista: kaikki voi hyvin eikä uusia kissoja oo miun laumaan ilmestyny. Pien Herttaki syö ihan vitusti ja koko ajan kerjäämäs tuolla jo ihmisiltä et mulle kans ja jopa leikkii ja peuhaa ja on muutenkii kissamaisempi eli luottavaisin mielin hänenkii suhteen täs jo. Meijusuvas menee kiipelistä toiseen, kuinkas muuten, viimisimpänä tuos sellain säikäyttävä tilanne oli yhtenä superkuumana päivänä ku Meijusuvas  sai vissiinkii lämpöhalvauksen, rupes suu auki läähättämään ja pumppu hakas ihan raivolla ja sitte se pyörty. Miä heittelin viileetä vettä niskaan ja juoksutin mirrin ilmastoituun bungalowiin vartiks jäähtymään ja katti siitä sit oitis tokenikii.

Apua enää huominen täällä ja sit taas joudun tost tippa silmäs lähtemää heppataksin kyytii ja kissat jää rantapaariin vilkuttamaa. Byhyy! Mutta on miusta tosin hirmusen kivakii lähtee taas käymää vähä muualla, ja parasta on varsinkii hyvän ystävän näkeminen viien kuukauden jälkee. Ihan kreiseeee semmonen! Ja ku käy välil jossaa ni sit on taas kahta ihanampaa tulla takas omalle hiekkakikkareelle kissojen kans retkottaa. Sit jaksaa taas katella sätkää kääriskeleviä hupsuttelijoitakii ihan toisel taval.

Jahas. Ruoka-aika. Kissoilla on varmaa jo kauhia nälkä. Lähen siis syättämään ne, ja ehkä saan itekii siin pari haarukallista jotaa napaani. Seuraavat kuulumiset tulee sit... ööö.... ehkä Balilta, ehkä Singaporesta, ehkä jostaa muualta. Saa nähä.


Pirkko joogaa römpsä levällään

Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Järjestysnatsi

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely