Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2012.

Hupsuttelupäivä ja mielenosotuksellinen paluu Kualaan

Kuva
Singapore on IHANA! Vaikka oon sen kautta useasti jo kurvannu, ni vasta nyt oli aikaa ottaa paikka kunnolla haltuun. Ja voi juma että tykkäsin, kaikesta muusta paitti hintatasosta. Kolme päivää Singaporessa ahmas sellasen määrän rahaa, etten uskalla ees laskee paljonko meni. Satoja euroja kuitenkin, sellasia summia joilla jossain hiekkakikkareella porskuttaa ainakin viikon. Mutta muuten Singaporesta ei oo ku kehuttavaa: se on hiano, viihdyttävä, toimiva, puhas, outo, jännittävä ja kertakaikkisen ihana. Miä voisin vallan hyvin muuttaa sinne ja ruveta tärkeenoloseks pilvenpiirtäjien välissä kiireisenä kipittäväks kännykkäänpuhujaks, joka hoitais tärkeitä pisneksiä helvetin tärkeenä. Tarviiks hei joku IT-orjaa siellä päin? Laiska, työtä vieroksuva, äkänen rojektipäällikkö lähtis tästä kohtuuhinnalla Singaporen konttorille piirtämään powerpointteja ja tekemään excel-taulukoita (sit joskus kun töihinpaluu on rahatilanteen sanelema pakko). Joo.


Enivei, myä sikailtii Singaporessa ihan täysi…

Matoja ja luteita ja hutsuja

Kuva
Singaporesta hutsahtavaa iltaa kaikille! Asutaan täällä nimittäins kadulla misä vaaleenpunaset valot kutsuvina hutsuloista loimottavat. Pienet on pimuilla vaatteet ja saaneen olosia miekkosia hiippailee huudiloilla. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, siis.

Mutta ennen Singaporeen pötkähtämistä myö vietettiin kolme yötä Kuala Lumpurissa, minne tultii linjuriautolla lauantaina Tanah Ratasta. Kuala Lumpurissa on aina niin mukavaa, yleensä, ja niin oli enimmäkseen nyttekii. Mutta tunnelmaa hiukan pilas se, et miun mato-situeissön rupes taas vilkastumaan, kutina ei lainkaan ottanu loppuakseen. Rupesin olee henkisesti jo aika lailla niillä rajoilla, että kohta pettää kontrollifriikin tahdonvoima ja hajoan ihan täysin. Sunnuntaina sillävälin ku Camipami oli suhaamassa nähtävyyksillä, miä hoisin Tärkeitä Asioita, sekä surffasin netissä tutkimassa mitä ihmeen lääkettä se miun Tanah Ratan tohtorilta saama troppi oikee on, et onko se ollenkaa mikä matoihi auttais. No ei tieteskää ollu saatananvittu…

Ylävillä mailla hallan vaara

Kuva
Nonii. Nyt jos jätetään ällöttävät loiseläinhorinat vähemmälle ja keskitytään itze asiaan, eli mis myä ollaa ja mitä myä on tehty ja millasta on ollu ja sellasta...hmmm... ei-niin-jännää, ehkä. Mutta siitähän täs on kysymys, matkustamisesta ja matkalla tapahtuneista.

Koska kuiteskii kaikkia kiinnostaa miun perseen kunto ja Mato Valtosten tilanne ni hoian sen täs heti alkuun pois: kutittaa yhä ihan vitusti, madot ei etene, mutta roppa yhä täynnä kaikenlaisia paukamia ja muita ihovammoja.  Mutta viime yönä nukuin, luajan tähren, miä nukuin. Johonkii kolmeen asti ens kierin ja rapsuttelin ja hajoilin, ja sit petti hermo. Lääkebägistä panacodi naamaan ja gudbai, taju pois ja hyviä unia. Oih, kemialliset tainnuttimet, AI LAV JYY! Pääsin sängystä ylös vasta joskus ysin jälkeen ja olin yhäti hiukan hönössä, mutta jumaliste että uni teki hyvää! Nukkuminen, parasta. Syömisen ja juuston lisäks.


Mutta se siitä. Otetaan kartta käteen ja katotaan missä nyt ollaan! (Jos ette oo huomannu ni miun mat…

Kato, mato!

Kuva
Sitten viimeksi kirjotellun on ollu vähän kaikenlaista,ja täs tulis puuduttavan pitkästi tarinaa jos jaksais kaiken kirjottaa, mutta miul on nyt ollu pitkä retkeilypäivä takana, väsyttää kovin. Joten miä kerron teille nyt ihan vaa Perhentianin viimeisten päivien asiat ja painotan erityisesti jännittäviä sairaskertomusjuttuja. Nimittäin, muuttui mielenkiintoseksi tämä elämä. Sain uuden kumppanin, tai oikeestaan useita. Mutta alotetaan siitä mihi viimeks jäätii.


Oli siis kohtaaminen bedbugsien kanssa, luulin. Kutina oli yhtä saatanaa, eikä mikään auttanu. Hauskaksi homma muuttu todenteolla vasta viime maanantaina, kun aamulla herätessä huomasin et jumalaare saatanan perkele, puremapaukamistahan lähtee ihan selkeitä ihonalasia käytäviä etiäpäin. Vittu. Reiden nahan alla vipels joku ihan helvetillistä kyytiä (tarkottaa useita senttejä päivässä), vattassa samoin, persettä hädin tuskin uskalsin ees vilkasta, mutta sama innokas tunneleiden kaivuu menossa niilläkin tonteilla.  Miä olin ens a…

Perse ja Perhentian

Kuva
Heti alkuun varotus. Tämä postaus sisältää kuvan miun perseestä. Lapset, heikkohermoset ja kaikki muutkin, varovasti sit jos uskallatte scrollailla täst yhtää enää alaspäin. Saattaa kuolla lipido ja lähtee näkö, et omalla vastuulla sitte. Vanhan puuman pylly ei ole nätti näky missään tilanteessa, eikä varsinkaan tässä.

Noniin. Koitti se sitten tääkin elämys. Olen päässyt tekemään tuttavuutta luteiden elikäs bedbugsien kanssa. Tiesin, että jossain kohtaa reissua noihin kivoihin pieniin veitikoihin tulen törmäämään, mutta en hurjimmissa kuvitelmissakaan kyenny arvaamaan millasta jälkeä luteet saa ihoon iskettyään aikaseks. Viimiset pari-kolme päivää olen huojunu hulluksi tulon rajoilla, koko 5 ja puolen kuukauden aikana kerätty zeniläinen sisäinen rauha on ollu helvetillisessä koetuksessa, murtumispiste on käynyt lähellä, mutta hammasta purren olen vielä toistaseks saanu piettyä itteni sekoamispisteen terveemmällä puolella. Tiukkaa on tehny, vitsit on ollu vähissä, itku lähellä. Mutta m…