Ylävillä mailla hallan vaara

Cameron Highlands on vihree

Nonii. Nyt jos jätetään ällöttävät loiseläinhorinat vähemmälle ja keskitytään itze asiaan, eli mis myä ollaa ja mitä myä on tehty ja millasta on ollu ja sellasta...hmmm... ei-niin-jännää, ehkä. Mutta siitähän täs on kysymys, matkustamisesta ja matkalla tapahtuneista.

Koska kuiteskii kaikkia kiinnostaa miun perseen kunto ja Mato Valtosten tilanne ni hoian sen täs heti alkuun pois: kutittaa yhä ihan vitusti, madot ei etene, mutta roppa yhä täynnä kaikenlaisia paukamia ja muita ihovammoja.  Mutta viime yönä nukuin, luajan tähren, miä nukuin. Johonkii kolmeen asti ens kierin ja rapsuttelin ja hajoilin, ja sit petti hermo. Lääkebägistä panacodi naamaan ja gudbai, taju pois ja hyviä unia. Oih, kemialliset tainnuttimet, AI LAV JYY! Pääsin sängystä ylös vasta joskus ysin jälkeen ja olin yhäti hiukan hönössä, mutta jumaliste että uni teki hyvää! Nukkuminen, parasta. Syömisen ja juuston lisäks.


Tanah Rata
Mutta se siitä. Otetaan kartta käteen ja katotaan missä nyt ollaan! (Jos ette oo huomannu ni miun matkareitti kartan kera löytyy tästä klikkaamalla, jos ei oo tosta yläpalkin valikosta sitä viel pongannu). Ollaan vuoristossa, Cameron Highlandsilla, Tanah Rata -nimisessä sympaattisessa pienessä kaupungissa. Kuala Besutista tänne oli sellanen kuuen tunnin kutiseva kyyti, ja matkaa tästä Kuala Lumpuriin on joku 3-4 tunnin bussikyydin verran.  Hieno, hieno paikka! Ei näytä yhtään Malesialta, vaan pikemminkin pelkkiä rakennuksia mulkasemalla vois arvella sijottuvansa jonnekin britteihin, tai pohjois-germaniaan, tai vaikka alpeille. Näkyy tuo länsimaalasten vaikutus täällä valtavasti, vaikka nykysin vissiin ravintoloista päätellen täällä on lähinnä kiinalaisia ja intialaisia. Ilmasto on viilee, eli Camipami on liekeissä, ja miä jäädyn hengiltä. Hupparit, oikeet kengät, pitkähihaset paidat, pitkälahkeiset pöksyt ja sukat on ihan must, ja melkee eilen illalla ostin piponkii ku ihan pää huurussa saa tääl iltasin viipottaa. Iltapäivällä sataa, joten viileen lisäks on helvetin kosteeta.

Meijjän keskiviikkonen minivani kyyti Kuala Besutista ajoi suoraan tämmösen Eight Mentigi Guesthousen pihaan, ja vaikka noin yleensä ärsyttää tuommonen väkisin johonki vieminen, ni tähän jäätiin kuiteski. Ulkona sattui satamaan, eli huvitus lähtee rinkkojen kans ettimään majaa oli tanakasti pakkasella, plus tästä löyty mukavat puhtaat huoneet sulavaan 80 RM hintaan yö. Viiminen niitti diilille oli respassa pojottava jääkaappi jossa näkyi ISOJA Tiger Beer -pulloja (14 RM). Tähä saakka on oltu ihan vaan tölkkien ja pikkupullojen varassa, joten isoja olutputeleita tervehdittiin riehakkaalla ilolla. Ja majapaikka on muutenkin mukava, ei oo mitään napistavaa, hiukan jotain eläimistöä hilluu nurkissa, mutta myö on koettu jo niin paljon kohtaamisia kaikenlaisten olentojen kans et yks torakka sinne ja toinen pikkuhämis tänne, ei tunnu missään.

Keskiviikkoilta meni lähinnä lääkärille pääsyä ootellessa (iso Tiger Beer nopeutti ajan kulumista) sekä diagnoosin jälkeen kaljalla asiaa juhlistaessa. Eiliselle myä kuiteskii ostettii majapaikan setältä kreisi retkipaketti, joka piti sisällään likimain kaiken mitä täällä Cameron Highlandsilla on nähtävää. Koko päivän spektaakkeli kustans 80 RM per naamio ja järjestävä taho oli Eco Cameron -toimisto. Mainostan, koska retki oli ehottomasti rahan arvonen ja oppaana/kuskina toiminu Francis -niminen intialaisheppu oli kertakaikkisen pätevä ja asiantunteva opas, sekä ajoittain hyvinkin huumorimiäs. Suosittelen.


Mättähältä mättähälle sammalmettässä
Lähettii siis eilen aamulla, ja jeepillä mentiin 8 hengen porukalla. Ensteks kiemuraisia teitä johonkin, missä oli niin vihreet tee-viljelmä-maisemat että pyärrytti. Kaunista, ja vihreää. Seuraavaks yhä ylöspäin, ja sit jeeppi tien poskee ja saatii hiano luento kaikenlaisista erikoisista kasveista mitä tääl versoo ja lyhyt opastus viidakoissa selviämiseen ja semmosta. Sit lähettii rämpimään märkiä polkuja pitkin kohti sammaleista mettää, reitti oli välillä hyvinkin vettynyttä ja ajoittain vähän vaikeetakin, mikkihiiri mättähältä mättähälle kävi, ja välil vähä tennarilla mulas, mutta miusta mettä/viidako-seikkailut on aina kivoja vaikka ny vähä kurasta ja märkää oliskii. Ja nyt ku oltii niin korkeella, pari kilsaa merenpinnan yläpuolella, ni kasvikset kaikki oli aika erilaista ku muissa tropiikin mettissä on näkyny. Välillä näytti ku ois jossain Mordorin tuntureilla (missä en siis oo ikiin käyny) ku jäkälää ja jotaa kipparaa pusikkoo vaa. Mutta mossy forest eli sammalmettä oli hiano! Ihan sellanen et ois voinu ootella et polulla tulee hobitteja vastaan, satumettämäisen olonen ja hiljanen ja komee paikka, siis.


Komeit perhosii
Sit käytii Gunung Brinchangin laella (sinne pääs suoraa autolla, eli ei sentäs kiipeilty omin sorkin), mutta oli pilvistä, joten maisemaa ei paljo ollu kateltavaks. Mutta yli 2 km korkeudessa oltiin. Lisäks ohjelmas oli visiitti Boh-tee-tehtaalle, mis saatii selostus kui teetä tehää ja sit maisteltii teetä ja Camipami osti kaupan tyhjäks kaikenlaisest teesälästä. Mansikkafarmilla pyörähettii kans, jossai kiinalaises temppelis, sekä perhos- ja ötökkäfarmilla, mikä oli miulle hiukan liikaa. Sutasin paskan läpi omin nokkinee viuh vaan ja painuin pihalle polttelemaan tupakkia, en jotenkii pystyny kattomaa ku siel käärmeitä ja ties mitä hirvityksiä esiteltii. Perhoset oli toki hianoja ja isoja, mutta ku oli myös surkeissa häkeissä olevia marsuja ja kaneja ja muita kotosempia elukoita ni rupes vaa ahistamaan. Pihalla oli helpompi olla. Ja sit oli viel hämmentävä Time Tunnel -museo, joka kai koitti olla jonkinmoinen historiallinen katsaus Cameron Highlandsin menneisyyteen, mut se oli lähinnä pitkulamainen halli täynnä sekalaista krääsää. Siin ei ollu päätä eikä häntää, eikä järjen hiventäkään. Ja ennen kotiinpaluuta oli viel stoppi jossain hetelmämarkkinakojuilla, ja thäts it. Pitkä päivä, täynnä kaikkee, hintansa väärti. Nyt on nähty kaikki mitä tääl on näkemistä.

Jäätii tänne viel kuiteskii täks päiväks, aateltii et ihan jees olla yks päivä et ei tartte hirveesti touhottaa mitää, senku lampsitaa kylillä ja lorvaillaan. Hupsuteltii kyl sen verran, et miä kävin kampaajalla (!!!!!) ja Camipami jossaa jalkakopeloinnis. Miun tukkaväri + hiuksen leikkuu kustans kreisit 100 RM eli noin 25 euroo. Ihanan kallista!

Cameron Highlands on kiva. Komeet maisemat ja edullista. Kiinalaisis ja intialaisis kuppilois syä kepeesti pötsin pulleeks, oluen kera, alle 20 ringitillä (alle 5 euroo, siis) ja ruoka on mahottoman hyvää. Kaikki tarvittavat palvelut on kätevästi yhen kadunpätkän varrella ja erilaisia majotuspaikkoja on paljon. Ni että täällä kannattaa kyl käyä, varsinkii jos rannoilla makoilu ja jatkuva hiki alkaa tympäsee ni kannattaa pyhkästä tänne jäätymään pariks yöks, sen jälkee varmaan taas helteet maistuu (ainaki miulle).

Huomenna myä lähtää aamubussilla Kuala Lumpuriin (bussilippu 28 RM per naama),  isoon kaupunkiin. Siällä on kuuma! AI LAV IT! Kualassa ollaan tiistaihin saakka ja sit palataan lähtöpisteeseen eli Singaporeen. Malesian kiertue alkaa siis olla lopuillaan.



Tos kasvaa teetä
Pilvessä
Komiaa on
Jännii rehui
Keltain jännä rehu
Time Tunnel -museossa oli kaikenlaist
Hetelmämarkkina
Yhen kaupan kissa
Sveitsi

Kommentit

Anonyymi sanoi…
En kerinnyt, kuin pari ekaa kappaletta, niin täytyi tulla kommentoimaan, eli: Samaa miältä -Nukkuminen on parasta syömisen ja jyystön lisäksi.. noh, ni.. jatketaan lukemista :)
Anonyymi sanoi…
Noh, olishan tossa ollu paljon muutaki kommentoitavaa, mut se on pelkkää positiivist, ni ei jaksa.. ;)
Kiitosta vaaa..

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse