Kotona Gilillä taas, elämä on ihanaa!

Houm sviit houm

Aaaaah. Olen kotona Gilillä taas. Ja elämä on ihanaa.  Mutta ei mennä asioiren edelle, jatketaa siitä mihi viimeks jäätii.


Mellakointia
Kuala Lumpurin lauantaiset mielenosotusmellakat kääntyvätkii päivän mittaan vallan mielenkiintosiks. En tiiä tarkkaan mitä kaikkea tapahtu, mutta vallan hyytäväksi meininki meni siinä vaiheessa kun väkijoukkoja ruvettiin hillittemään kyynelkaasulla. Koitin alkuillasta hipsiä muina hippeinä regeibaariin oluselle, mutta vastaan tuli mellakkapolliisien rykelmä ja heijjän isoja autoja. Ja sitte Chinatown savustettiin. Silmiä kirvels ja henki salpautu ja kipitin kiiireen vilkkaa takasin hotelliin oottamaan että ilma raikastuu. Pysyinki sitte ihan siinä hotellin välittömässä läheisyydessä loppuillan, seurailin vastapäisesta kiinalaiskuppilasta käsin kun punanaamasia ja vuotavasilmäsiä mielenosottajia hoippu märät pyyhkeet naamalla ohitte. Kreisi meininki. Mutta seuraavana aamuna kaikki oli palautunu normaaliks. Chinatownin kaupat aukes ja elämä jatku ennallaan. Kuala Lumpur, ehottomasti yhä miun ykkössuosikkikaupunki, jos nimittäin kaupungeissa pitää aikaansa viettää.

Maanantaina miä sitte lensin Balille. Onnenkyynel kuulkaa tirahti jo lentokenttäbussissa ja lentokoneessa uusiks, oli niin hianoa päästä taas matkustamaan kohti omaa hiekkakikkaretta. Mutta perkeleen lento oli myöhässä jonku puoltoista tuntia ja miul oli kauhee hätä et ehinkö Balille kylille viel sillee et joku matkatoimisto on auki ja myy miulle aamuks lipun Gilin veneeseen ja ehinkö supermarkettiin ostaa kissanruokaa ja hirvee panikue päällänsä. Ni eikö sitte kaiken saatanan tohinan ohessa tullimiehet päätä miun kohalla pitää hiukan hauskaa, eli hirveet kuulustelut et missä oon ollu ja miks tuun tänne ja kauanko oon ja mussunmussun ja lopuks toki halusivat syynätä koko miun omaisuuden läpi. Pää meinas räjähtää ihan täysin ja koitin hämmentää tyyppejä heittelemällä esiin tamppoonit ja tissiliivit heti ekana, mut paskat siinä mikään autto, mylläsivät koko Assholen ihan päreiks. Että oli hermojen menetys lähellä, varsinkin ku kaiken huipuks rinkan päällä tepasteli taas yks perkeleen lutikka. SAATANA!

Mutta pääsin lopulta tulliukoista eroon, sain taksin alle, pääsin majottumaan (rinkka meni suoraan kylpyammeen pohjalle oottamaan myrkytystä), löysin matkatoimiston, sain venelipun aamulle, kerkesin supermarkettiin ostamaan kissanruokaa ja myrkkyjä. Kaikki asiat sain hoidettua ja ku sit viel taas kertaalleen liotin koko omaisuuden myrkyissä ni palkittin itteni Bintangilla ja sushilla. Avot.

Tiistaina sit aamusta noutaja haki ja kiikutti Padang Bain satamaan, mistä pikavene alle ja kaahaus Gilille. Hyvä luaaaja että oli tunnelmat huikeet ku vene karahti Gilin rantaan ja siel rannas jo heti joka toinen heppataksikuski ja muu häärääjä tervehti iloisna et welcome back! Hepon kyytiin ja kotiin Kakkosen Koralpiitsille, missä heti Pirkko oli vastassa ja Meiju kans, Ministigukii jostain retkottamasti hiippaili moikkaamaan. Mutta Ritvaa en meinannu ens ees tunnistaa, pihassa makas laiha rähmänen räkänen surkee kissaressu ja kesti hetken että tajusin et jumalaare, sehän on Poika Nimeltä Ritva. Niin roteva ja pullukka oli ku lähin, ja nyt hää on laihtunu ihan vitusti ja kauheessa kunnossa. Itku melkee tuli, mutta ei ku rähmän ja rään pesu samantien, matolääke mirrin leipäläpeen ja kunnolla ruokaa eteen.  Hirvee huolestus tietysti, mutta Ritva on nyt parin päivän paapomisen jälkeen jo paremmassa kunnossa ja ruoka maistuu.


Hertta löytyi!
Toinen suuri kissahuoli oli kun pientä Herttaa ei löytyny mistää ja joku sitte sano että ei sitä oo näkyny enää pitkään aikaan. Meinasin saaha slaagin niille sijoilleni ja rähjäsin et miten ei oo jumalaare katottu perään ollenkaa, ja pojat sitte ihan hädässä et soriiii. Onneks tuo yks baarin poika korjas asiaa ja sano että ei oo ku päivä tai pari ku Hertta on ollu tässä baarissa pyörimässä että ei se kaukana oo. Miä juaksin koko lähitienoon läpi ja näytin puhelimesta kuvia ja hössötin kaikille että Hertta on kadonnu ja jos joku näkee ni napakkaa se kii ja tuokaa tuonne Kakkosen Koralpiitsille se. Ja eilen aamupäivällä sitte ku tuol rannalla makoilin ni joku poika tuolta jostain touhukkaana naama hymyssä kipitti pien kissa sylissä että tääkö se on se siun mirri. Ja Herttahan se oli! Hyvässä kunnossa, kasvaneena, sööttinä. Ruokaa eteen heti, että ymmärtäis missä kannattaa hengailla. Ja ei oo tästä ny karkaillu mihinkään, seuraa miuta ku hai laivaa.

Jotta kissahuolista sikäli selvittiin. Ritva tosin pärskii ja yskii yhä, mutta eläinlääkäri tulee jo huomenna käymään, josko vähä antipioottia tai jotain antais sitte. Ja samalla steriloiraan Meijusuvas ja pien Herttakii jos noin pienen viel voi steriloira, ja ku lääkäri kerta paikalla on ni koitan pyydystää myös Iso-Stigun ni pääsee sekii palleistaan, ja taidan kustantaa viel naapurin marketin pihassa asuvan pienen mustan Kissa69:n pallileikkauksen (kaupan täti on koittanu Kissa69ä miulle kovasti tuputtaa et vie ny tuokii mutta koitan pysyy kylmänä ja olla haalimatta enää yhtää mirriä tähä miun laumaan). Pyysin lääkäriä myös tuomaan miun koko kissapesueelle (Pirkko, Ritva, Ministigu, Meijusuvas, Hertta ja Iso-Stigu) kaikki maholliset rokotukset. Tuleepi kallis pläjäys mutta pitäähä nuo mirrit laittaa kuntoon ja rokotella.


Toho tulee uima-allas ja allasbaari
Jotta kissat on kaikki enempi vähempi ookoo, ja kaikki on täällä muutenkin ookoo. Vaikka onkii kaikenlaista tapahtunu sil aikaa ku miä olin pois. Baarin pomo Rose on pullauttanu tyttövauvvan maailmaan. Jack Sparrow on palannu hiekkakikkareella ja pändin riveihin, ilman suomalaista hippityttöystäväänsä, helpottuneen olosena sinkkuna siis, ja yhä ihan pöhkön komiana ja mukavana. Ja kaikenlaista pientä mutta ei mitään ikävää missään. Tosin en tiiä kuinka suhtautuu siihen että tuoho kotipihaan on kuokittu helvetillinen monttu ja siihen pykätään uima-allasta. Tulee allasbaari ja on sukelluspuotitoimintaa jo aloteltu ja mitähän vielä. Asiat muuttuu liikaa, miun mielestä. Siit ei oo ku 2 vuotta ku ekan kerran tähän tulin, sillo ei ollu rantabaaria, ei pändilavaa, ei kolosseumin kokosta katosta rannalla. Oli pien keittiö ja respa, jonka nurkassa jääkaappi mistä myytii bintangia. Meininki oli rento ja lupsakka, ja on se sitä vieläkii, mutta ihan toisel taval. Uima-allas, jumalauta! No, sama se miulle, kuhan eivät nosta majotuksen hintoja, ainakaa miulta. Sopuhinnalla saan ainakii viel asuu, ja sikailen oikee ilmastoidus lämminvetises mökis, ainakii nyt jonkin aikaa. Jossai kohin pitää palata bambumurjun halpuuteen, mutta viel en jaksa. On flunssa ja kaikkee, tarvin mukavuutta nyt.

Mukava on ollu palata tänne kotosalle hiekkakikkareelle. Jotenkii niin kivaa ku joka suunnasta huuellaa et tervetuloo takasin ja regeipändin pojatkii koko tiistai-illan rämpytti kaikki piisit miulle ja huutelivat välispiikeis et tää on siulle, kivaa ku tulit takasin. Edin kanssa kotkotettiin ja juoruttiin kuulumisia ja juotiin bintangia ihan kunnon kekkuliin saakka ja oli niin mahottoman mukavaa.

Kyllä Malesiassakin oli mukavaa ja ihmiset kivoja, mutta jotenkin tää Indonesia ja indonesialaiset ihmiset on vaan ihan parhautta. Vaikka ne ei kainostele sanoa että ootpas siä lihonu (syötiin Camin kanssa koko huhtikuu ihan poskettomasti, olen läski). Ja koska ne huutelee aamulla että hyvää huomenta sie seksikäs ja kaunis nainen, ku miä viipotan tukka pystyssä kaupalle hakemaan vettä. Aikamoisia epeleitä ovat.

Tykkään olla täällä enkä lähe täältä enää ikinä mihinkään. Paitsi kesäkuun lopussa lähen ku pitää mennä kiertämään Sulawesia pariks kuukaudeks. Mutta en ajattele sitä nyt ollenkaa, keskityn vaa olemisen sietämättömään keveyteen.

Ainii. Talouspoliittinen budjettiselkkaus: huhtikuussa meni rahaa ihan vitusti, noin 2500 euroa suunnilleen. Sisälsi tosin joitakin tulevaisuuteen ajottuvia lentoja parilla sadalla mutta muuten meni kaikki ihan vaan possumatkailuun. Huh huh. Ja koska justiisa tuli tismalleen 6 kk reissua täyteen ni vilkasin miun spektaakkelimaisia excel-taulukoitani joissa kulunkeja seuraan, ja kerron teille että rahaa on puolessa vuodessa reissuamiseen menny muutaman satkun alle 10 000 euroa. Tekee reilut 1500 egee per kuukausi jos keskiarvoja laskeskellaan.

Semmosta. Ny miä painun suihkuun ja sit lähen suhaamaan fillarlla kylille. Käyn vaihtamassa kirjoja divarissa ja haen automaatista hirveesti rahaa jotta saan huomenna maksettua eläinlääkärin palkkiot. Ja sitte otan kyllä vähä bintangia ehkäpä. Kyyyyllä!

Tuun kertoo sit miten lääkärihommat meni, kuhan tilanne on palautunu siihen kuntoon et miä voin tehä jotaa muutakii ku vahtii potilaita.

Iso-Stigulla on isot pallit
Jack Sparrow läpsyttelee rumpua
Meijusuvas ja Hertta vahtii miun oven takana ku koitan tehä blogihommia

Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse