Rakas Päiväkirja, kävin Kanawalla

HYVÄÄ PÄIVÄÄ INFORMEISSÖN HAIVEI JA VIRTUAALIMAAILMAN IHMISET! Ja sähköt ja kaupat ja ravintolavaihtoehdot ja autot ja mopot ja ihmiset ja kanat ja kaikenlainen muukin sivistynyt höpsötys ja vilkas elämä. Olin tovin ihan pimennossa ja melko alkeellisissa oloissa tuol yhel saarel, nyt oon Labuan Bajossa ja löytyi wifi-kuppila. Tässä teille miun Rakasta Päiväkirjaa menneiltä päiviltä, olkaat hyvät! Ja paaaaljon kuvia kans!




Sunnuntai 3.6.2012

Olosuhteet on nyt sellaset, että sinne jäi sivistys ja kaikenmaailman informeissön haiveit, nyt ei oo ees sähköä ku muutaman tunnin illassa. Siksi, oi Rakas Päiväkirja, kirjoitan Sinua, kun en pääse plokiin tahi ees feispukkiin leuhkimaan. Ei nimittäin toimi edes indoneessian puhelin täällä, paska liittymä on se mikä miulla on, huomaan, mutta ihan sama.

Rinjanin vierestä lennettiin
Eilen illalla varmistin viel pariin otteeseen, että mahtavan Merpatin  lento Balilta Labuan Bajoon todellakin lähtee aamulla vähä vaille ysi, kuten luvattiin. Eikä esimerkiks lähe aamuyöllä, tai vasta illalla, tai ens viikolla, tai ei ikinä. En silti jättäny mitään sattuman varaan, vaan viieltä ylös ja kuuelta taksiin ja kentälle, et oon ainaki ajoissa, saatana. Ja kyllä vain, pieni Merpatin ropeli-put-put kone lähti aikataulussa (melkein) ja pöristeli Gilien vierestä, Lombokin hienon Rinjani-tulivuoren ohi, Sumbawan yli ja rojahti Labuan Bajon lentokentälle siinä puali yhentoista jälkeen. Alkoi näyttää lupaavalta, siis.

Lentokentältä pirssi alle ja kyyditys Kanawa Islandin toimistolle Labuan Bajon sykkivään ytimeen. Siinä kohin olin itse asiassa ihan tyytyväinen, että vietin ylimääräsen yön Balilla. Ei tuo Labuan Bajo järin viihtysältä vaikuttanu, noin niikun taksin ikkunasta pikasesti nähtynä, ja pienellä katukävelyllä todettuna. Olin varsin ilahtunu että pääsin liki suorilta veneeseen ja puolentoista tunnin hitaan puuvenekyydin päähän Kanawa islandille retkottamaan. Täällä ollaan, siis, Kanawalla.


Kanawa Island
Lion fish
Kanawa on pieni saarenkikkare, jossa on pieni kumpare ja iso ranta. Koralliriuttaa edustalla, kuulemma mainiot snorklaamot. Mut ku miä saavuin vasta iltapäivällä, laskuvesi oli vieny meren enkä päässy kunnolla sutimaan räpylien kanssa. Kävin laiturin nokasta kylläkin pienen kierroksen tekemässä syvemmällä ja kaukana rannasta ja siel oli hienoo. Valtavasti kaloja ja hyvässä kuosissa olevia koralleja ja vau heti näin pari lion fishiä, mitä ne ny sit suomeks onkaa, siipisimppuja vai leijonakaloja, niitä sellasia supermyrkyllisiä ruskee-valkosia hienoja otuksia enivei joista sojottaa helvetisti jotain asioita. Edellisen kerran oon semmosia nähny Borneolla Pulau Mabulilla.






Miun mökki oikeella
Kanawalla on tasan tää yks majapaikka eli Kanawa Beach Bungalows. Majotusvaihtoehot on punkalowit tahi teltta. Arvakkaa kummassa miä asun? Täällä ei  oo sähköä majataloissa ku klo 18-23 iltasin. Ei siis oo ilmastointeja eikä tuulettimia, on hieno mökki rannalla kyllä. Riippumatto terassilla, ulkoilmavessa, makkarissa sänky ja moskiittoverkko, eikä mitään muuta. Hieno on. Suihkussa käynti on jännää kun vessa/suihku-kopperon seinät on matalat ja siinä itteensä kuuratessaan voi vaikka moikkailla naapureille tai tuijotella kukkulalle tai illemmalla vaikka tähtitaivasta. Ja tästä johtuen Ujon Sulkijalihaksen Syndroomani (USS) räjäytti saman tien ryppynarun umpisolmuun. Mie en pysty vessa-asioihin, jos naapurimökin porukat on kotona, ku eihän näissä trooppisissa olosuhteissa koskaan tiiä mitä tapahtuu jos pöntöllä rentoutuu. Saattaa tulla räjähtävä tilanne ja kaikenlaista pauketta ja pommitusta. Mutta miä taian kakata seuraavaks vasta ku oon takas Balilla. Joo.

Kallistahan täällä on ku helvetissä. Mökki kustantaa näin high seasonina 300 000 rupiaa yö. Ruoka on sentäs ihan siedettävän keskitason hintasta tämmöseen syrjäseen saarihommaan (perus-riisisetit lähtee 30 - 40 000 rupialla). Vesi maksaa ihan vitusti (10 000 rp iso pullo), mutta onneks saa pullon täytettyä 5 tonnilla. Kaikkiin hintoihin tulee viäl 10% veroja päälle. Mut ei kai noi hinnat nyt niin hirveitä oo ku miettii että KAIKKI pitää tuua tänne tuolta mantereelta.

Miulla on varaus täällä perjantaihin saakka ja luulen että se on kelpo aika olla täällä. Joku päivä miulla menee ku ähellän retkellä, meen kattomaan ne perketin Komodo Dragonit ny vihdoin, nääs.

Ja josko sen hoitais heti laakista pois päiväjärjestyxestä. Eli nymmiä lähen käymää tuol ravintelissa kysyys oisko huomeen retkelle lähtijöitä. Ku retkiin tarttee aina vähintää 2 ihmistä ni pakko saaha seuraa, saatana. Arvatenkin täällä ei miun lisäks oo muuta ku pariskuntia, kattokaas ku tämmönen syrjänen saarenkikkare on niin helvetin römänttinen et kaikki tulee tänne vaa pussailee ja panee, ni et Kolmas Pyärä is my middle name ja sillai.

Rakas Päiväkirja, palaan huomenna asiaan.


Maanantai 4.6.2012

Rakas Päiväkirja,

heräsin aamulla omaan nauruuni. En muista mikä oli unessa niin lystikästä, liekö joku hupsu sutkautus vai mikä, mutta suorastaan ulvoin naurusta ja siihen heräsin. Lupaa aina hyvää jos päivä alkaa hekotuksella. Ja hyvää olikin luvassa, oli retkipäivä. Suorittamista ja näkemistä ja kokemista, tiättekste.

Löysin saaren ravintelista parikin innokasta pariskuntaa, jotka retkeillä halusivat, joten meit oli 5 hengen porukka ku lähettii tänää suorittamaa Rinca-retki. Rinca on iso saari tuos vähän matkan pääs, kuuluu Komodo National Parkkiin. Ja kuten myös siellä varsinaisella Komodon saarella, ni Rincalla on kans Komodo Dragoneita. Niitä kattomaan siis!



Ja niitä siel olikii. Meit heti oli opas siel vastassa (ilman opasta ei oo liikkuminen, opas eli ranger osaa pitää nuo tappavan vaaralliset dinosaurukset etäällä ja on muutenkii hyvä olla pykälässä) ja heti tiedottamaan et kylläpä meillä kävi tuuri! Dragonit tappovat aamulla jonkun poron ja popsivat sitä tuol nyt antaumuksella, mennääs heti kattomaan. Ai jumalauta, oli toudella onnekas olo ku sinne sit talsittii pällistelemään ku pari vitun isoo sisiliskoo jyystää naamat veressä jotain onnetonta sorkkaeläintä. Ei ihan sellasta viihykettä jota ekana aamulla haluis kattella, mutta komeitahan ne liskot toki oli. Ja isoja. Mutta jotenki aattelin et olisivat vieläkii kookkaampia. Ku nää ny kert oli ihan todellakin aitoja ja oikeita Komodo Dragoneita.

Sisiliskot aterioi


Oon nähkääs muutama vuos sitte Thaimaksessa Koh Lantan lähellä käyny jollain retkellä jollain saarella, mis oli kans tommosia vitun isoja liskoja hyörimässä. Kerjäsivät melkee pöyän äärellä ruokaa ku koitettii siin lounastaa. Paikalliset sano niitä Komodo Lizardeiks tai Komodo jokskuu enivei, mutta ku kerran asiasta mainittin ni yks Asiantuntija miuta valisti että "no siis Komodon liskojahan ei TOU-DEL-LA-KAAN ole muualla ku Komodo National Parkissa...". Aim sou sori, nääs, ku ei ollu lajinmäärittelyopas matkassa mukana ja kuuntelin vaa mitä paikalliset niistä sano. Mutta ny ku oon noi OIKEET komodo dragonit nähny ni emmiä tiiä.... ihan saman kokoluokan tapauksia ja saman näkösiä olivat ku ne Thaikkulan väärännimiset. Ja ku en oo piolooki ni miulle Vitun Iso Lisko on Vitun Iso Lisko, vaikka ne tulis Kouvostoliitossa kadulla vastaan.

Vesipuffeli kylpemässä


Liskojen aamupalan ihmettelyn jälkeen vaelleltiin pusikoissa pitkä pätkä. Nähtiin lisää liskoja ja nähtiin vesipuhveleita ja apinoita ja kaikenlaisii juttui mitä ny trooppisissa pusikoissa on. Ja kyse oli nimenomaan pusikosta. Täällä noi saaret näyttää kauempaa olevan lähinnä sellasen kuivakan sängen peitossa, ei oo sellasta tuuheeta vihreetä viidakko-tuheroo. Mutta hianoo oli kuiteskii.

Rincan liskojen ja pusikkokierroksen jälkee iltapäivän ohjelmas oli ihan silkkaa snorklaamista. Viiitttuuuuu miten hienoa oli, varsinki päivän vikan paikan vedenalaset maisemat. Huikee väriloisto koralleissa ja kaloja niin vitusti että hyvä ku sekaan mahtu. Miuta tosin hiukan ahisti ku oli aika rajut virtaukset ni tuppas pelottamaan hippasen, mutta en onneks joutunu virran viemäks. (Ja aim sou sori ettei oo kuvia snorlaushommista, mutta ku vesitiivis kamerani ei ole enää vesitiivis. Koitan ostaa uuen kameran jahka pääsen joskus johonki mis on jotain.)


Tyypit tuli töllistelee. Tän kuvan ottamisen jälkee väkimäärä laiturilla kymmenkertastu.

Takas tullessa pysähyttii tos aika lähel olevan hiekkakikkareen laiturissa, ku venesetien piti hakee sieltä saarelta jotain. Saari näytti olevan tyystin paikallisasutusta, ja siellä ei näemmä useasti pysähy laiturilla vene jonka kyydissä on kalpeita ja puolialastomia länsimaisia tyyppejä. Laiturilla oli kovasti pian ihan helvetisti porukkaa tuijottamassa et mitä NOI oikeen on.

Hieno, hieno päivä! Retki kustans 250 000 rupiaa (sis. juomaveet ja lounaan). Lisäks piti maksaa Komodo National Parkin pääsymaksy (20 000 rupiaa) sekä kameramaksu (50 000 rupiaa) sekä Rincan rangerin liksa (50 000 rupiaa per opas, eli meil se teki kybädonan per naama). Ei paha hinta miusta, koko päivä oltii retkeilemäs ja nähtii kaikkee ja tarpeeks.

(Päivässä oli toki huonoa tuo yleinen seuramatkailu. Toinen pariskunnista myöhässä koko ajan kaikesta, toisen pariskunnan mies halusi valokuvata KAIKEN ja katoili koko ajan Rincan pusikoihin. Loppuajasta aloin olla toiveikas että dinosaurus ehkä syö sen, kun kymmenettä kertaa seistään jossain puskassa venaamassa sitä yhtä tampiota joka ei jätä risuakaan ikuistamatta.... et ku niiku ollaan paikassa missä se ranger tulee saattamaan jopa kun menee käymään vessassa, ettei iso lisko matkalla haukkaa, ni tartteeko sitä erikseen sanoa että ku mennään mettään ni pysytään porukassa eikä sinkoilla se Canoni tanassa jokaisen kärpäsen perässä ties mihin metiköihin?)

Nyt meen ravinteliin syömään pitsan ja juomaan yhen pintankin. Huomenna miä en tee mitää, makaan vaa kotirannas ja snorkkeloin omat huudilot tutuks.



Tiistai 5.6.2012

Rakas Päiväkirja,

kuolen tylsyyteen tänne saarenkäkkänälle! Oon tänää snorklannu niin vitusti, että kiv... KIDUKSET (miks meinasin kirjottaa että kivekset?) kasvaa jo, oon kiivenny kumpareen nyppylälle tuijottamaan maisemia, oon maannu rannalla ja riippumatossa, oon lukenu ja syöny ja tuijotellu horisonttiin, kävelly rantaa ees taas, kirmaillu laskuveden aikaan tuuppimassa kuivalle jääneitä meritähtiä takas veteen, oon kattonu aurinkonlaskun ja kaivellu napaani. Oon siis tehny lähes kaiken mitä täällä tehtävissä on.

Arska laski


Lähes kaikki muut asukkaat täällä on pariskuntia ja nyhjää keskenään. Omistajapoppoo on italialaisia, ja vitun happamia sellasia, niiku italialaiset usein on, nehän näyttää ja kuulostaa aina siltä niiku joku ois syöny niien spagetit. Paikalliset painaa duunia. Ei oo kun kaks kissaa ja niitäkää ei saa ruokkia. Saaren kolme koiraa säntäilee vaan. Ravintelin ruokalista on suppea näin lihaa syömättömälle, ja on kallista. Tupakatkii loppuu huomenna.

Miä en tarkota, että seuraa oisin vailla (mut ei haittais jos joku isomunanen tatuoitu könsikäs tulis tohon NYT ja toteis et oi beibi, mites ois... koska ei täällä muutakaan tekemistä sinänsä ole... ja okei, vitut tatuoinneista ja muusta, kuhan sil ois ees pulssi ja pippeli ni okei), mutta vittu ku täällä ei oo ees ihmisiä joitten toimintoja sivusta tarkkailla. Ketää ei näy missää paitti aamiaisen, lounaksen ja iltapalan aikoihi. Rannalla on kyllä rantabaari, mutta sitä ei oo kukaan vaivautunu avaamaan kertaakaan. Musiikkia ei soi missään. On ihan vitun hiljasta.

Kanawan laituri


Tää on silti huikeen hieno mesta. Tai sanoisinko että sijainti on mahtava. On upeet korallihommat saaren ympärillä, yks parhaita, ellei jopa paras, snorkkelointipaikka mis oon majaillu. Et siihe tarkotukseen ihan sikahienot huudilot. Mutta muuten... tääl on tylsää. Miun on ollu vaikia ittelleki sitä myöntää, että en nyt ihan oo liekeissä, ku tänne tuleminen oli niin mahoton ähellys ja kaikkee, ni sitä tappelee viimiseen asti ittesä kanssa ennenku myöntää et voi molo, emmiä tääl jaksa olla.


Miun on siis pakko lähtee täältä vittuun tai pimahan. Perjantaihin saakka miulla on täällä varaus mutta lähen jo torstaina. Huomisen oon vielä, koska meressä on huikeat snorklaamot ja niitä jaksan viel huomisen suhata ees taas, mutta sit tää saarenkäppänä on kyllä nähty. Lähen Labuan Bajoon ja oon siellä yhen yön, ja perjantaina lennän takasin Balille, hiukan siis aikataulusta edellä, jopa (piti lentää vasta la tai su).

Miun pitää päästä nimittäins myös lääkäriin.

Koska jalassa on mato.



Keskiviikko 6.6.2012

Rakas Päiväkirja,

olen tänään snorklannut. Ja snorklannut. Ja snorklannut. Olen nähny huikeita korallihommia ja kilpikonnan (pienen vaa) ja rauskuja ja vaikka mitä kaloja.

Muuta raportoitavaa ei ookkaa. Tääl ei tapahu MITÄÄN. Lähen huomenna takas mantereelle. Kiitos, Kanawa, olit ihan tosi jees mut moiiiido! Ja kiitos Rakas Päiväkirja, päätän siut tällä erää tähän.

----THE END-----
 



Nyt miä oon siis palannu mantereelle. Oon tääl Labuan Bajossa yhen yön, majotuin ihan hirveeseen läävään (Gardena nimeltään), mutta on halpa. Ja ihan vitun kamala. Kyykkyvessakii ja niin rupsahtanu et pitää vetää tänää useempi pintanki et siel pystyy nukkumaan. Mutta en jaksanu juosta ettimässä mitään majotuksia patti punasena, otin ekan mikä vastaan tuli. Lähen jo huomenna takas Balille, ni sama se ny on missä sitä yhen yön majailee.


Kanawa oli siis hiano, mutta kävi vähän tylsäks, varsinki sen jälkee ku oli snorklaamot tarkastettu joka suunnasta ja moneen kertaan. Rupes myös nyppimään, ku joka perkeleen aamu ku heräs ni moskiittoverkossa (ulkopuolella, onneks) kiipeili torakoita. Kestän torakat kyllä, en saa niistä enää hepulia, mut ohan ne ny vähä vittumaisia kämppäkavereita kuitenki. Pääasia on että Komodon liskoseikkailu on suoritettu, sitä vartenhan tänne tulin.

Labuan Bajo


Kävin tääl Labuan Bajossa jo toiveikkaana apteekissa ettimässä matokuuria mutta sieltä ohjeistettiin vaan että "go to Bali". Tämä selvä. Jalassa siis puuhastelee mato, mutta yks vaan, eli kutina on joten kuten siedettävissä mittasuhteissa. Oli ihan minipieni haava jalkapohjassa, ja sieltä on suikannu mato inessiiviin ja siellä se ny kantapään syrjässä jyystää käytäväänsä, hirmusta kiemuraista moottoritien liittymää hää siellä näyttää määrätietosesti väsäävän. Hirmu kivaa. Mutta ei tää miuta mitenkään järkytä enää, tämmöstä sattuu, matokuurilla se hoituu.

Näin muuten viime yönä unta, että näin unta, missä pääsin pussailemaan Palefacen kanssa. Tähän on tultu. Uneksin märistä unista.

Ei muuta. Miä jatkan nettisurffailua, ja oottelen että yks kaveri (kekä on tääl sukellushommissa töissä) ilmottelee elonmerkkejä ja oon toiveikas että saan hänestä kenties pintanki-seuraa. Se on tältä erää moido, ja seuraavat kuulumiset tuleepi muutaman päivän sisällä ehkä Balilta, ehkä vasta Gililtä. Koska plääni on se, että lento Balille, lääkäri + varusteiden täydennys ja yks yö siellä, sit pikavene Gilille, missä retkotan lataamassa akkuja pari viikkoa. Sen jälkee on sit luvassa kaks kuukautta kestävä Seikkailu Sulawesillä. Ootan sitä jo kovasti, kaikki on niin kovin Sulawesia kehunu (ja jos jollain siel on Sulawesi-vinkkejä, siis sellasta muutaki ku mitä Lonely Planet kertoo, ni pistäkeehän viestiä tulemaan, kitoooos!).

Ja nyt viel ihan vitusti kuvia tähä loppuun. Moiiiii!

Lennettiin Gilien ohi (noi 3 pientä tuhrua tuos keskel tuhrusta kuvaa)


Labuan Bajon lentsikkakenttää
Maisema miun Kanawan mökin terdeltä
Laiturilla
Aurinko laski....
...kuutamo nousi.

Liskot syä poron

Sisiliskot lepäilee

Vesipuhveli meni jorppiin

Meijjän rangeri
Fiikus syä palmun
Snorklasin ton ympäri (melkein)
Joku nyppylä
Kylä keskellä ei-mitään
Jätkät veneilemässä
Kanawa nyppylältä katottuna
Hauvvojen vesileikit
Äkäin rapu
Labuan Bajo
Meritähti. Näitä oli Kanawan vedet täynnänsä.

Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse