Sananen sukeltelusta

No nyt niihi sukellusjuttuihin. Skipatkaa jos ei kiinnosta tää aihe, mut miun pitää nyt avautua, huolella ja pitkästi, jaaritellen ja jauhaen.

Vaikkasiis... miähän en haluis olla sellain rasittava sukeltelija, joka ei muusta puhukkaa ku sukeltamisesta. No mut sori, miä oon tuore tulokas alalla, miul on oikeus ny vähä mesota. En hirveesti oo ajatellu muuta ku sukeltelemista täs ny sen jälkee ku sain sen elämäni ekan hyvän sukelluskokemuksen viime viikon...öö... maanantaina. Taisin mainita jo jossai kohin et ku miä jostaa innostun ni miul on paha tapa sännätä asiaan ku asiaan sellasel kaikki-tai-ei-mitään-tyylillä. Että nyt sitte on vuorossa tää sukeltaminen, saatana.

Enkö halvempia pillastumisen aiheita pysty keksimään? En.

Miä oon nyt sukeltanu 6 kertaa (tai oikeestaa 7, mutta en laske sitä 2 vuoden takasta kauhukokemusta mukaan, koska se ei ollu sukeltamista, se oli maksullinen paniikkikohtaus), eli nythän miä tiiän aiheesta kaiken (tai siis "tiiän" ja "kaiken") ja miulla on asiasta mielipiteitä. Tää varotuksena mainittakoon näin alkuun.

Sukelluksista 2 viimosta ollu sellasia "oikeita", eli miä oon ollu virallinen kurssin läpässy sukeltaja, enkä mikää paniikissä räpiköivä oppilas. Molemmat oli Gilillä ja Lutwala Diven järkkäämiä, tiäteskii. Näist kahesta sukelluksesta eka oli kivan Jamesin kans, jonka kans sain ihan kahen kesken pulikoia. Se oli hyvä, sain rauhallisesti harjotella sukeltamista jonkuu muun ku miut kurssittaneen ihanan Davidin kans. Ja meil oli Jamesin kans sikahyvä pulahdus, missä miäkii osasin melkee kaiken. Nähtii paljon kaikkia juttuja ja oltii niin syvällä ku miun kanssa saa olla ja oli ihan sikasiistiä. Mutta ku sukelluksen lopussa nähtii eagle ray -fisuja, ni miä huomasin et miun ykkösongelma on et jos miä innostun tai jos muuten tapahtuu jotaa erityistä, ni miun hengitys sekoaa, ja sillo katoaa totaalisesti tilanteen hallinta. Ja nyt ku ne eagle rayt tärähti näkökenttään ni miä meinasin pökertyä innostukseen, unohin hengittelyn, hukkasin kaiken opitun ihan saman tien. Aloin sit vaa ihan korkkina kohota pintaan, enkä päässy takas alas enneku James tuli nappaamaan kiinni ja hinas miut takas syvyyksiin. Mutta nymmiä tiiän onkelman ja osaan ens kerral ehkä sen kans jotenkii paremmin toimia, ilman että tartten apua.

Toka "oikee" sukellus oli pienes ryhmäs, vetäjänä oli sellain joku gimuli, jota en aikasemmin ollu tavannu ja jonka kans ei ollu niin kivaa sukeltaa ku Davidin ja Jamesin kans. Sukelluksen aikana tuli jotenkii olo et sitä tyyppiä ei kauhiasti kiinnostanu paimentaa meit alottelijoita, tuntu et meit ei viety niin syvälle ku ois voitu ja et tuupattii pintaan vähä jotenkii hätäsee, et äh ei jaksa enää. Se ei myäskää havainnoinu siel meres oikeestaa mitää, ihan toisin ku David ja James jotka pongas koko ajan vaikka mitä otuksia. Miä en tiiä kuuluuko se asiaan, et se ns. sukellusopas myös osottelee jos vastaan tulee jotaa erityistä, ehkä miä vaan opin semmosille tavoille ku David ja James oli molemmat sellasia intoilijoita et ettivät oikee kaikkee jännää mitä miulle sit sai esitellä. Ja se on miusta ihan mahtavaa, koska ku ei oo ite täs paljoo sukeltanu ni ei osaa viel huomata kaikkia juttuja mitä tuol meres voi nähä. Et aika paljon menee ohi jos ei oo joku viksumpi siin sormel osottamas et katoha, tuol kivenkolos on mureena. Mut on koettu ny sit tämmönenki, et joutuu sukeltaa ihmisen kans jonka kans ei kemiikat oikee kohtaa.

Et tämmöset kokemukset oli miun 2 ekaa "oikeeta" sukellusta ja ootan innolla et pääsen sukeltelee lisää.

Mutta siis sukeltaminen noin yleensä. Oon miättiny sitä ihan vitusti, ja kaikenlaisia siihen liittyviä juttuja. Ja on mielenkiintosia tuntemuksia mitä siihen hommaan liittyy.


En ihan tiiä miks miä innostuin tästä nyt niin täysillä. Ehkä miä viäl leijun täs ihan siitä syystä, et tuo sukelluskurssin läpäsy oli miulle sellain asia jota en ikipäivänä voinu ees kuvitella että suorittaisin, saati että sen läpäsisisisisisisisisisin. Pää meni sekasin pelkästään siitä syystä, et tein jotain joka on miulle oikeesti ollu ihan 100% varmuudella ei-ikinä-tason hommia. Mutta ittensä ylittämisen lisäks miä oon aivan pähkinöinä siitä, et pääsen näkemään asioita joita ei oikee muulla tavalla pääse kattomaan. Oon toki yhä sitä miältä, et herra ties mitä otuksia meressä elää, kaikkia ei todellakaan tartte tavata, mutta ohan se ny ihan mahtavaa päästä kunnolla pinnan alle. Se on ku toinen todellisuus, toisenlainen maailma. Ja ne otukset mitä siäl on... emmiä tiiä. Ohan tota variaatioo maallakin, mutta vittu mitä tyyppejä tuol meris elää. Pistää miun uskon evoluutioon koetukselle. Ei voi olla et noi kaikki on vahingossa kehittyny jonkun sattuman kautta, et eka oli big bäng, sit pulputti alkuliemi, tupsahti joku yks solu ja tuli snadi mutaatio ja zzzzäp, seuraava mitä tajutaa ni meil on hummereita ja tiikereitä ja haikaloja ja Von Hertzen Brothers. Epäilen, et mein evoluutio on ollu tarkotuksella ohjattua toimintaa by ulkoavaruuden olennot. Uskokaa pois!

Yleisen uuen maailman kattelun lisäks sukeltelutoiminnas on miulle muutakii jännää. Ensinnäkii, huomasin jo siinä kurssia äheltäessäni, et sen lisäks et opettelen sukeltamaan, joudun opettelemaan aika nöyränä muutamia muitaki asioita. Päällimmäisenä ehkä sellain et ku sukelletaa, nii siinä on pakko luottaa toiseen ihmiseen, ja useimmiten vieläpä ihan ventovieraaseen. Miä oon sitä miältä, noin lähtökohtasesti, että ihmisiin ei piä luottaa, ennenku ne luottamuksen ansaitsee. Sukelteluhommassa joutuu tästä tinkimään, ja luottamaan siihen, et se siun sukelluskaveri ei siun selän takana polskiessaan sahaa siun ilmaletkua poikki, eikä täytä siun rotsin taskuja kivillä. Pitää luottaa siihen, että jos tulee hätä, ni tuo ihminen auttaa, vaikkei miuta ollenkaa ees tunne.

Sitte sellanen läheisyys ja koskettelu, ilman panemistarkotusta. TODELLA outoa miulle ja miulla oli hyvin epämukava olo jo kurssin aikana ku piti opettajan kans olla läheisis tekemisis ja kosketella ja muutaman sukelluksen aikanakii on oltu ihan märkäpuku märkäpukuu vasten tai menty jopa käsi käessä. Miun se oma sellain reviiri on aika iso ja ahistun heti jos on ihmisiä jotka tulee seisoo liian lähelle tai muuten tuppaa miun ilmatilaan ni hermostuttaahan se.  Sukellushommissa joutuu olee vieraitten ihmisten lähellä, välil melkeen älästi ja enimmäkseen märkäpuku päällä. Tosi jännää hommaa miulle.

Ja ylipäätään se sellanen vähä rasittavakii sosiaalisuus nois sukelluspiireis. Ollaa niin big happy familyy heti ja noin. Et pikkusen miulle vaikeeta toimintaa, välil, ku ei koko ajan jaksais jaaritella jotaa ja olla koko ajan länkyttämäs joittenkii ventovieraitten kans et no mist siä oot ja kauanko oot ollu tääl ja missäs oot sukeltanu ja blaablaa, ku ei miuta vittu kiinnosta tietää jokaisesta samas venees istuvasta kaikkee, tai oikeestaa yhtää mitää. Mut sukellushommis on se hyvä puoli, et ku mennää sinne meree ni loppuu se smooltoolkki, saatana, siel ei kommunikoia ku viittomakielellä. Ja okei, myännän, että siihe sukelluskurssin suorittamiseen verrattuna tommonen pienimuotonen sosiaalinen toiminta on ihan pala kaakkua. Tai ainakii pitäis olla.

Mutta koska miä oon mikä oon, eli seitinohkasesti moniongelmainen, ni miulle on ihan hyväks ja opettavaista että joudun nyt väkisin olemaa sosiaalinen ja peuhaamaan ventovieraitten ihmisten kans, jos meinaan tätä harrastusta jatkaa. Ja meinaanhan miä, saatana. Miulla on jo nyt hinku syvemmälle, mutta räpiköin nyt näillä luvilla sen aikaa että alkaa sujumaan ilman ylimäärästä hermoilua. Sitte ku sujuu ilman häslinkiä ni sit alan kattelee jotaa jatkokursseja.

Sukeltamisesta vois aatella et siin on erotiikkaa ja kiimaa kehissä koko ajan, et sukellusresorteissa on varmaan rietas meno. Kyllähän melkee kaikki sukellusjätkät ketä oon nähny on ihan vitun komeita ja niist huokuu joku sellanen itseluottamus ja yleinen cooleus, mikä on aina vetoavaa, ja miä niit aina oon jo ennenkii ihaillu sillee varovasti salaa et ohhoh, onpas siinä, ja kylläpäs kertakaikkiaan huh-huh. Ja oon miettiny et varmaan pelkkää vonkaamista ja flaksia toi noittenkii, ja ylipäätään kaikkien ketkä sukeltelee, elämä.  Ku siin kuitenkii vähis vaatteis peuhaillaan ja aurinko paistaa ja matkalla sukelluspaikalle ja sieltä pois makoillaan puolnakuina veneen katolla ja ollaan kuumia ja ruskeita. Mutta kyl miun miälestä sukellushommista on erotiikka ihan helvetin kaukana. Ensinnäkii toi märkäpukuhan on ihan pitkiin kalsareihin verrattavissa oleva seksintappaja, sanoisin. Ei tullu yllätyksenä, että märkäpuku yllänsä ihmiin ei varsinaisesti tihku seksiä. Mutta se kui paljon sukeltamiseen liittyy sellasta räkää ja limaa, se oli aika ylläri. Ei tietty kaikilla, mutta miulla ainakii tuntuu et sisuksista tulee ämpärillinen jotain liisteriä ulos ku tunnin puljaa merenpohjas. Pintaan tullessa tuntuu joka kerta et maski on puolillaan räkää ja eka minuutti pinnalla on ihan pelkkää visvan kaapimista naamasta. Mut miä toivon et toi homma rauhottuu, jahka keuhkot on saanu tuupattua kaiken paskan pihalle näin röökinpolton lopettamisen jälkitunnelmissa.

Tosin, se et miä pärskin räkää ja näytän märkäpuvussa vanhalta kurttuselta makkaralta, ei tarkota sitä etteikö kaikkien muitten sukeltelijoitten elämä ois yhtä eroottista festaria. Mut ei se mitää, miä keskityn sukeltelemisee.

Oiskohan täs nyt kaikki mitä miul on asiasta sanottavaa, täl hetkel? Ehkä. Paitsi ainii, sellasen oon kans huomannu et aika ei mee missää niin nopeesti ku meres. Joka kerta oon ollu pintaan tulles sitä miältä et vastahan myä tonne jorpakkoon kuperkeikattiin, ja aina yllätyn ku oon kuullu et siel syvyyksis sujahtikii keskimäärin se tunti, mitä siel uppeluksis aina suunnilleen ollaa. Jännää. Ehkä se paine kuiteskii tuuttaa myös ajan jotenki lyttyy? Tai ainakii ajantajun.

Nii, sit lopuks viel, huamiooooo, sukeltelevaiset menstruaalisessa iässä olevat naiset, miul on kymysys! Uskaltaahan varmaan käyttää kuukuppia jos menee sukeltaa sillai et on menkat? Varmaan joo? Rupesin vaa miettimää et mistäs miä tiiän mitä noi paineen vaihtelut tekee, et emmiä taho sellastakaa tapahtumaa olla kokemas et ku tullaa pintaa kohti ni miulta sinkoo kuukuppi pildestä suoraan takana tulevan ottaan. Näin niiku kärjistäen, ku antaa mielikuvituksen vähä laukata.

Aiheesta ei muuta tällä erää. Täs menee nyt ehkä pari viikkoa, ennenku oon seuraavan kerran sukellushuudiloilla. Sulawesillehan siis oon suuntaamassa ja siel käyn ensteks vähä muualla ku rannoilla tahi saarilla. Mutta viimestään kun saavutan Togeanin saarikikkareet niin painelen hetimiten merenpohjaan, molskis ja loiskis vaan!

Kommentit

eve sanoi…
Terve,

Luinpa sitten sun blogisi lopusta alkuun kun hypisteli ns. sielusta ajatus pidemmästä reissusta. Bali on itselle tuttuja huudiloita, kun siellä tuli roikuskeltua Hanurissa (tirsk!) tuossa '10 -keväällä enemmältikin.

Myöskin, ystävällis-tuttavallinen sukelluskouluttaja täällä päivää, ei tarvi huolehtia kuukupin singahtelusta. Paineenvaihtelu saattaa hitusen aiheuttaa falskausta, mutta omakohtaisten kokemusten perusteella värivahinkoja voi välttää tyhjentelemällä kippoa ennen ja jälkeen dyykin.

Chillisti vaan, mitä hitaammin hengaat, sitä enemmän näet ja ehdit rentoutua. Silmä tottuu maisemiin ja alat bongailla sieltä niitä ihan mielipuolisia ötököitä.

Myös protip, kannattaa piipahtaa Nusa Penidan huudeilla väijymässä mantoja ja mola mola -fisuja, molemmat on aivan tajunnanräjäyttäviä tyyppejä. Tosin kannattaa hommata painovyön alle vielä kymmenkunta dyykkiä, jotta homma on takuulla räpylässä. Siellä kun nuo olosuhteet toisinaan on aika arvaamattomat.

Loistoreissua sinne huudiloille, lippu ja häntä korkealle!
-kummitus- sanoi…
Ei hyvää päivää... XD Kannatti lukea, sai päivän naurut tuosta kuukuppiajatuksesta. Luojan kiitos ne ajat ovat takanain. :-D
Anonyymi sanoi…
Sukeltamisesta lukee mieluusti.

Niin kuin useissa muissakin taidoissa, niin siinä vaiheessa kun uskoo osaavansa kaiken, niin on vaarallisinta. Sulla se ei ole vielä muutamaan hetkeen.

Rauhallisia sukelluksia.
Sami Tsokkinen sanoi…
Ei sitä koskaa tiä mitä ihmine voi touhuta. Jos joku ois nuorempana sanonu mulle tällä korkeenpaikan kammolla et tuun harrastaa kiipeilyä ni oisin pitäny hulluna. Mut ku kilahtaa ni kilahtaa ☺

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Hei me rakennetaan!

Blogiremppa