Lääkäriä ja kreisishopinkia Kualassa


Myäs Kuala Lumpur on ihana! Astetta rähmäsempi ja sekavampi kuin Singapore, mutta sellanen lievä kulahtaneisuus on miusta vaan mukavaa. Ja Kualassa hintataso on kohillaan. Aijjettä.

Kyyti Singaporesta tänne Kualaan meni mukavasti, kuuntelin musaa ja tuijottelin pimenevää iltaa bussin ikkunasta. Bussikyyti kesti vajaat 6 tuntia, kuski ajo välillä sellasta kyytiä että siä sai rystyset valkosena puristaa käsinojia, mutta arvostin toki ettei kuhnailtu. Kyydistä ulospotkasu tapahtu kuitenkii vasta siinä vähän ennen kymmentä illalla, Berjaya Times Square -ostarin eteen, tuonne Bukit Bintangiin. Ei ollu perjantai-ilta ja megalomaanisen ostarin sulkeutumisaika se ihanteellisin kellonlyämä ruveta ettimään taksikyytiä. Vaikka taksilipukkeen sai luukulta ilman jonoa ostettua, pirssejä ei yksinkertasesti tullu. Onneks taksijononjärjestäjä äkkäs ruveta väsäämään kimppakyytejä ja survomaan ventovieraita samoihin pirsseihin jos suunta oli yhtään sama, ja homma alko silviisii sujua. Oli se silti jo jotain yhentoista hujakoilla, ennenku miä tupsahin Chinatowniin. Majotus tutusta Chinatown Boutique Hotellista, josta sain täl kertaa ikkunattoman pienen komeron sijaan ihanan ison huoneen, jossa on...IIIKKKK.... ikkuna. Lisäks ekasta yöstä eivät kyniny ku 70 ringittiä, koska tulin niin myöhään, ja tokan yönkii sain satasella (listahinta on kuiteski 120 RM/yö). Arvostin ja kaatusin saman tien petiin.



Tämä matolääke toimii!
Eilisen alotin kipasemalla ihan alkajaisiks Petronaxen tötteröille lääkäriin. Ilmastoinneissa hilluminen teki taas tehtävänsä ja yön aikana pärähti aimo lunssa. Ja koska täl kertaa alko korvakin juilimaan ni totesin et nyt on paree kurvaa tohtorin kautta, kert pitäs tuotapikaa lentää Sulawesille ja miä en oo ihan vakuuttunu et sieltä löytyy laadukasta lääkäriä ihan helpolla, jos tarvis tulee. Ja näin ku nyt oon raju sukeltelija niin noi korvaröörit on syytä olla ees jonkinmoisessa kuosissa.  Tohtorisetä toteskii lievän korvatulehuksen ja perusflunssan ja anto hirveen kasan lääkkeitä. Kurkkukipuun tuli sellasia puuduttavia imeskelytapletteja, jotka on ihan vitun hämmentäviä. Lutkutin yhen ni tuntu niiku olis koko pää pamahtanu tunnottomaks. Ja lääkäriltä pyysin myös kasan matolääkkeitä, vaikka huomasinkii jälkeepäin et noita toimivia lääkkeitä saa ihan perus-kemppareista täältä jos osaa vaa kattoa sinne alimmille hyllyille mihi on vissii häveliäisyyssyistä matolääkkeet jemmattu, sinne kaikkien peräpukamasuppojen (terveisä Toimitusjohtaja Sppokeisarille tähän väliin!) ja anaalirasvojen ja sienilääkkeitten sekaan. Pistäkee lääkepoksin ulkonäkö muistiin, jos tarvis tulee! (Ja joojoo, miä tiiän kyllä että matoja tulee elukanpaskasista rantahiekoista, mutta emmiä pysty olee koko aikaa kumisaappaat jalas ja kokovartalokortsu päällä. Se on tuurista kii, ja jos on pienikii haava jossai ja sattuu kakka alle ni voi mato möyriä nahan alle. Riskillä mennään, mutta lääkkeet matkassa mukana. Elän reunalla!)

Muutoin miä oon tääl vaa taas kävelly ympäriinsä, ja tykkään Kualasta kovasti myäskin siks, että täällä voi kävellä kohtuullisen helposti mihin vaan. Hiukan on katujen ylitykset jänniä, kun liikennevaloja ei joko oo, tai jos on ni ne ei toimi, tai niitä ei kukaan noudata. Paras tapa päästä autoja tukossa olevan kadun yli on seurata paikallisia porukoita ja kipittää tiukasti heijjän peesissä.

Ja oon shoppaillu, ihan kreisinä! Rojuvarastot on täydennetty, kaikkea on ny sen verran että pärjään 2 kuukautta vaikka en näkis yhtään kauppaa missään. Ainoo mitä piti hankkia ja mitä en saanu, oli parit uuet pikinit, ku entiset alkaa lahota ja on niin virttyneitä et ei meinaa pysyy päällä. Mut juu ei oo uusia piksuja, kert missään ei ollu sellasia kokoja joihin miun mordorilaiset onnettomat munkit menis. Tissivaatetuksessa aina aikasemmin luotettava ollu Marks&Spencerkii tarjos vaan kauheita mummouikkareita, ja niitäkin ihan vääriä kokoja. Vitun tissit, ne on aina tiällä.

Ja nytpä tähä rakoon se lopullinen kesäkuun budjettikatsaus: kesäkuussa meni... oo-äm-gee... 2 800 euroa. Kiitos lentely Floresille, sukeltelu, Singapore ja hajonnut kamera. Ilman noita kalliita pikku tsydeemejä ois ollu ihan siedettävä alle kahen tonnin kuukaus. Mutta miä oon lomalla, en oo köyhä enkä kipee, enkä jaksa kauheesti pillittää rahahommista. Vielä. Katotaa, miten tuo sukeltelu rupiaa kiristämään lompsaa. Kääk.

Ei muuta. Miä lähen nyt vetäsee aamiaiskahvetta johonkii katukuppilaan, ja sit rupian pikkuhiljaa siirtymään kohti lentokenttää. Eessä noin 3 ja pualen tunnin lento Sulawesille Makassariin. Siistiä! Ja jännää, kert ihan tyystin uuet huudilot. Onneks miuta tulee joku rastakolli lentokentältä hakemaa ni ei tarvi heti olla ihan helvetin tohkeissaan ja ihmeissään kaikesta. Seuraavat uutiset tulee sit joskus jostain, jos löytyy internetti. Tsau vaan!


Metrojuna-asemalla
Kuhinaa Jalan Petalingilla
Regeibaarissa pitää aina käyä sipasemassa yks olut. Ainakin yks.
Tiikerijuttu kiinalaisen temppelin seinässä




Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse