Lembsukan Nusal jäätymäs

Lembsukan Nusa


Mola-molaa miä mezästän, tahdon nähdä suuuuuuuren! Siinä on lyhyesti se, mitä miä täällä hianolla Lembonganin saarella oikeen puuhastelen. Mola-mola on wikipediasta päätellen suameks möhkäkala ja se on helvetin iso jos se on iso, ja vaikkei olis iso yksilö, ni ainaki se on todella, todella kummallisen näkönen otus. Pistäkeepä kuuklen kuvahakuun piän tiadustelu ni ymmärrätte miks tämmönen vouhkaaminen.


Nusat
Nusa Lembongan on siis piänehkö saari aika lähellä Balia. Kuuluupi sellaseen kolmen saaren ryppääseen, joist isoin on Nusa Penida ja sit on piäni Nusa Ceningan ja sit tää miun alla nyt oleva Nusa Lembongan. Eli nusa sitä ja nusa tätä, tää on yhtä nusaamista tää huudilo. Miä oon käyny täällä kerran aikasemminkii, joskus muutamia vuosia sitte, mutta sillo ihan vaan sellasen big-fun-tyyppisen päiväretken puitteissa. Että ihan ei oo sataprosenttisen uutta elämystä tämä kikkare, mutta ei ny mikää täysin tuttukaan saarenkäntsä. Meininki on balilainen, elikäs on balin näköstä temppeliä ja pytinkiä. Fiilis on rento ja lupsakka. Porukka on sukeltajia ja surffareita, eli helvetisti komeit uroit on huudiloilla. Mut on myäs mopoi ja autoi ja ne vähä ahistaa ku kauhee pärinä.

Tulin tänne Lembonganille toissapäivänä. Hirveessä rapulassa matkustin, ja venekyyti oli jälleen ihan yhtä helvettiä, kuten se tuntuu aina olevan ku Hiekkakikkareelta pois oon lähössä. Järjetön oli aallokko, kuski ajo ku hullu ja tuntu ku ois menty raketilla, vene lens välillä ilmassa ja jysähti sitte takas aaltoihin niin että tuntu ku ois häntäluu menny sirpaleiks ja munuaiset paukahtanu kainaloihin saakka. Miä tulin oikeesti ihan vitun merisairaaks ja oxennusta senku piättelin ja kuolemaa pelkäsin. Jossai kohin huomasin et kaikki muut kyytiläiset vilkuilee miuta hyvin hermostuneen olosina ja supisee jotaa. Ilmeisesti näky naamasta että tuolla kalkkunalla on nyt oikiasti todella rankkaa. Kyllä siä oli muitaki, kenellä pikkusen hymy hyyty, mutta miun lärvi tais olla kaikista syviten vihreenä. Ottalla helmeili kylmä krapulainen hiki ja varmuus kuolemasta sai miltei uskomaan Joulupukkiin. Teki miäli suuteloia rantahiekkaa ja kyynelehtiä hieman ku vene vihdoin kopsahti Lembonganin rantaan.


Pizinen rinsessapeti Bundaseiskassa
Majotus löyty ihanan helposti. Venepuljun ukko lastas miut autoon ja vei toivomaani majapaikkaan, josta löyty hetimiten yks koko reissun ihanimpia huoneita. On ihana rinsessapeti mis on piziset verhot ja kämpäs on tilaa ja kaik on kiiltävän puhasta  ja pihas on piän uima-allas ja puutarhamaiset olosuhteet. Eikä oo muuteskaa mitää narisemista, paitti jääkylmä vesi suihkussa ja maaliman hitain internjetkoneksön, mut vittuuks niistä, ku muuten on kaikki mukavasti. Bunda 7 on paikan nimi ja iso tattis Lasselle, ken paikan miulle vinkkas, ai lav it! Sijainti on Jungut Batu -rannan melko välitön läheisyys. Jungutbatu ei millää lailla oo sovelias jos kaipaa sellasta rannalla retkottelua ja meres lillumista, täs on rajut vuoroveden vaihtelut ja hillitön merilevän viljely, mutta miä halusin ainoostaa asumaan lähelle Blue Corner -sukelluspuljua ja sen kriteerin Bundaseiska ja Jungut Batu -piitsin tuntuma täyttää hyvin.

Sukelluspuljuun majottumistakii vahingossa mietin, mutta muistin sit miten raskasta sakkia sukeltajat on, ja miulle kyllä riittää et heijjän kaa hengaa päivät. On ihanaa et on sit oma kiva pakopaikka mihi pääsee olemaan rauhas ilman sukeltajien big-happy-family-tyyppistä yltiösosiaalista halailevaa meininkiä, mis istuskellaa vieraitten ihmisten kans ja puhutaa sukeltamisesta.  Mikä ihme siinä oikee on? Miutakii eilen yks sukelluspuljun jätkä jo taputteli perseelle, ja miä en oo kyseisen hyypiön kans viä ees sukeltanu, oon sanonu moi ja vaihtanu pari puutaheinää-tyyppistä smooltookki-lausetta, mut ei se mitää, koska ollaan sukeltelijoita ni ollaan automätik niin tuttavallisia että voi jo persettä läpsytellä. No ei se mitää, ens-närkästyksestä ja peljästymisestä ku tokenin ni olin ihan myhäileväisnä, pakara kuumottavana ja kalsarit kikkaralla siin et jesssss, komee kloppi läpsi miun persettä. Sellasta ihmettä täs ei ookkaa tapahtunu sitten.... jaa? En ees muista.

Blue Corner on eniveis tosi jees sukelluspulju ja hommat näyttää toimivan ja meininki on osaavan olosta. Siel on myäs kaks kissanpentua eli en voi ku tykätä. Blue Cornerin valittin siks, että miun oma sukellusope, se miesmallinnäkönen, maailman paras David, sano et mee sinne, ne pitää siusta hyvän huolen, ja sitte ku viä miun kreisisisti sukeltava kaveri Lassekii suositteli et ne on hyviä, ni ei miun tarvinu muita putiikkeja ees käyä kattomassa.



Tääl on jokunen sukelluskohe
Mola-molaa en oo viä nähny, vaikka on jo neljä sukellusta täällä ährätty. Ettiminen jatkuu viä huameen ja ylihuameen, eli aion sukeltaa täällä kaikki helvetin sukellukset mitä suinkii ehin ennen ku matka taas tiistaina jatkuu. Maisemat veen alla näis vesis on huikeet, siel on vaikka mitä otuksia ja oon ihan täpinöissäni koko ajan ku ei yhtää tiiä mitä siel voikaa nähä. Vesi on täällä myös piirun verran haastavaa ja nyt oon taas laskeutunu märkäpukuuni ton pienen leijailun jälkeen mis luulin et oon aika vitun hyvä suklaa. Nyt ymmärrän taas, etten tajua sukeltamisesta hevonbärssettä. Jos väitin et Kilil on ollu "kreisei virtauksii" ni voin vaikka imee kynttilää, en tiänny mistä puhuin ja ilmeisesti koitin vaa esittää rajuu et mikn ei enää hätkäytä. Vittu, kyllä hätkäyttää! Tääl on ollu jo miun miälestä rajumpaa kyytiä ku Kilillä ikinä, ja siltikin kaikki sano et olipas vetelät virtaukset. Aijjaa. Tuskin maltan oottaa et tulee sellasia OIKEESTI hurjia virtoja vastaan. Peloittaa taas hiukkasen joka kerta ku tonne veteen kaatuu mutta se lienee ihan terve olotila. Lisäks tua menee ihan hullun kylmiä virtoja, jotka näkee silmällä etukäteen, vesi muuttuu sellaseks oudon oloseks ja hyytelön näköseks ja sit tuntuu siltä niiku uis jääpalaan. Mutta viileet rajut virtaukset tuo isot kalat syvyyksistä, eli joku järki niissäki siis on.


Nää tyypit on jotenki tutun näkösii
Mutta sukeltelusta vie toki jonninverran viehätystä se, et alkaa pukkaa hypotermiaa. Ku häviää tunto sormista ja varpahista ni siin ei kauheesti sit enää pysty keskittyy minkää molojen kyttäämisee, vaan se on lähinnä viittilöintiä sukellusopakselle että Päde tääl alkaa sinertää. Kylmän takia ryystelen myäs happiputelini aika vauhilla. Et vittu, se on kreisii shoppailuu tiedossa. Tartten sukellusvaatteita. Lapaset ja pipo ja pilkkihaalari vissiin, sellast kaikkee mitä en tiänny ennen tänne tuloo ees tarvittevani. Eikö tää rahanmeno tähä hommaa lopu ikiin? No vittu ei.

Miä oon oikeesti todellakin sopeutunu paikallisiin sääoloihin. +24 asteen vesi tuntuu hyytävältä (se on sukellusvesien kylmyysenkka eiliselta syvän meren pulahukselta), ja iltasin palelee rannallakii ku lämpötila on "vaan" jotain +25 tai +26. Ni että kui pystyn ikinä enää elämään Mordorin pakkasissa? En kuinkaa, luulen. Siin taas yks ruksi siihen sarakkeeseen, jossa lukee et "syitä pysyä matkoilla".

Se sukelluksista. Muuta tosin en tääl (täl kertaa ainakaa) ehi enkä aio kauhiasti tehä. Pikkusen on ny ollu aamuisin aikaa jolkottaa kattomassa maisemia, sukellukset on lähteny yleesä vasta puoliltapäivin ku ennen sitä ei oo merta ja veneet makaa kuival maal. Oon siis hiukka tepastellu tuol ja todennu et eri kiva saari on tämä ja lämmöllä suosittelen kelle vaa kekä täälläpäi lorvailemas käy. Seuraavan kahen päivän suklaukset onkii sit aikasii aamuja, lähtö on jo seikan tienoil. Mut ihan kiva, jää iltapäivät aikaa makoilla vaiks uima-altaal tai tepsutella pitkin saarta. Jos jaksaa.

Ja oon törmänny tuttuihin. Maailman pienuus jne. Yks hollantilaiseukko, kenet tapasin Sulawesin Togeanilla, ni lampsi vastaan just ku olin torstaina tänne tullu, majottunu, käyny sukelluspuljulla ja olin jolkottaas kotio tualt yhen pusikon kautta. Kuulumisten vaihto ja hyvää matkaa Hullantiin, hää lähti eilen takas kotio. Ja sit oli miun kotihiekkakikkareen sukelluspulju Lutwalan omistajaperhe  tääl kahen yön breikillä juhliis setän synttäriä. Ja oli oikeen mukavaa et hyö tääl huilaisivat ja heijjän kaa muutamat bintankit eilen riipasin. Miä tykkään siitä huushollista kyllä, ne on mukavaa sakkia ja tykkäävät kissoista. Tänää ne läks jo takas Hiekkakikkareelle, on highseason jne ni ei parane pal lomailla.

Oon tääl Lembsukan Nusal yhteesä viis yätä, tiistaina siirryn taas geriatriseen lomakeitaaseen elikäs Balin Sanur Beachille yheks yöks. Sen jälkee alkaa lorvailu Malesiassa. Seki on kyl emäkivaa!

Kaikki on kivaa! Elämä etenkii!  Siis tää miun elämä, teil muil ei kyl oo yhtää näin siistii.

Ny miun on painuttava jo nukkumaa. Kello tulee kohta kahexa illalla,  se ny on siveesti elelevän muumion rinsessapetiin koteloitumisen aika muutenkii, mutta varsinkii tänää. Huamenna on aamusuklaukset ja sukelluskaupalla on oltava jo ennen aamusheitsemää. Molo-molo vaan ja hyvää yätä!

Majapaikan naapuris hengaa kai Mr. Fuck ja muuta rajumpaa sakkia

Sisäänkäynti Bundaseiskaan
Paikallinen hautuumaa

Blue Cornerin sukelluspulju
Laskuvesi vei meren, se saatanan laskuvesi, aina sama homma
Merilevää ne tääl viljelee, koko matalikko on sitä settiä täynnänsä
Meinasin pussaa mut miul ei oo nyt aikaa prinsseille eikä heijjän nakeilleen
Siltä varalta etten nää sitä mola-molaa ni otin kuvan täst molamola-hökötyksest
Rantabulevaard
Tää on sit kai ei-rantanen-katu
Kaikki näyttää vähä siltä että kyllä, Bali on lähistöl
Jotain rajuu tässä on, luulen
100% truth kyllä miuta pikkasen houkuttais, oli asia sit vaikka empty.
Suklauspuljun koriste
Miau. Miä oon suklauspuljun toinen emäsöde kissanpoikain. Onks siul jotai asiaa vai?
Penidan Nusa. Tos edustalla suklailtii.
Hämärtyy se ilta täälkii
Aurinko lasettaa sinne
Toimintaa Jungut Batu -rannalla nousuveen aikaa. Täti ährää merilevien kaa, pojat ährää leijojen kaa.
Kotikatu

Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse