Oon taas kotoon Hiekkiksel ja oon niin iloin!

Tässä lasissa on pirskahtelevan helmeilevää Bintangia!

No nyt on taas meininki kohillaan! Oon takas kotona Hiekkiksel elikäs Hiekkakikkareella, elikäs Gilillä! Ja omassa murjussa numero 10! Jihuu!

Ähellys Sempornasta tänne vei pari päivää. Perjantaina ensin autolla Tawauhin, sit lentsikalla Kuala Lumpuriin, jossa yövyttiin lentokenttähotlassa ku ei jaksettu illalla ruveta nykiin Kuala Lumpurin ytimeen, ku sinne matka hyvälläki tsägällä kestää tunnin suuntaansa. Lauvvantaiaamuna lento Balille, jossa SannaVeen kanssa hajaannuttiin. Sanna jatko Lembonganille, ja miä jäin yheks yöks Sanurin saattohoitolaan. Sanurilla juoksin otta hiessä hoitamassa hankintoja (kissanruokaa, myrkkyjä, samppoita-hoitoaineita-lääkkeitä-yms) ja tappelemassa venelippua sunnuntaiaamuks.

Sananen Balin, tai anaki Sanurin, matkatoimistoista Gilien suuntaan matkaaville: elkää uskoko niitä! Ne sanoo aina ens että se pikavenelippu maksaa 600 000 rupiaa per naama per suunta. Eikä maksa! Piletin saa 200 000 - 250 000 rupialla, hulluimmat on saanu tolla hinnalla jopa menopaluun, mutta yhen suunnan kyyti tuolla hinnalla varmasti irtoaa jos vähän jaksaa olla vaikea asiakas. Saattaa vaatia parissa matkakiskassa käymisen, mutta joku aina kuitenki haluaa tehä pisnestä ja lipun tuolla hinna myy. Miulla vaati lauantaina kolmessa kioskissa käymisen, ennenku irtos. Ekassa ukko tylytti että 400 000 rupialla yhteen suuntaan ja mistään et saa halvemmalla, "it is december, HIGH SEASON, boat full!". Tokassa kiskassa suorastaan suivaannuttiin ku esitin et mitä oon ehkä valmis maksamaan. Kolmas kioski oli ystävällinen, ei vittuillu eikä nakellu niskojaan, poika soitti saman tien pomolleen, pomo hyväksyi hinnan ja asia oli no problem ja kyyti sunnuntaiaamuks hoiettu. Arvostin.

Sunnuntaina aamuvarhain tuli kyyti majapaikasta noutamaan. Olikin vallan ihastuttava autokyyti Sanurilta padang Bain satamaan, saatana. Autossa miun lisäks 4 umpikännistä viinalle haisevaa kiinalaisukkoa, jotka ei ollu hiljaa ku vuoroissa (joku heistä oli koko ajan sammuneena ja ku yks heräs ni toinen kuukahti). Hihat meinas palaa täysin, semminkin kun he vallan riemastuivat että kyytiin tuli nainen. Lähestymisyritykset tyrmäsin kyllä nopeesti, yks tappava katse ja voimakas VOI VITTU anto sentäs rauhan olla omissa oloissaan.

Ai ja high season? Normisti Padang Baista lähtee aamulla hirvee pikaveneiden arsenaali, nyt veneitä lähti tasan 4 kpl ja joka ainoa oli korkeintaan puolillaan. Kihertelin tyytyväisyyttä jo veneessä, koska ounastelin että tää lupaa rauhallista kikkare-elämää, edes hetkeksi ennen joulun ja uuden vuoden helvetillistä mayhemia. Ja hiljasta täällä onkin! Ei ketään missään! Päivällä saa makailla rannalla ihan yksikseen ja ruuhkaa ei oo myäskään illalla baarissa. AI LAV IT! Täs on niin pitkään ollu nyt seuraa ja seuramatkailua, et tarvinki nyt hetkisen rauhallisuutta ja epäsosiaalisuutta, eli semmosta normaalia miun meininkiä. Omassa rauhassa olemista, kirjojen lukemista ja kissojen rapsuttelua ja meressä pulikointia. Vittu kun on ihanaa olla taas täällä! Ette uskokaan!

Saapuminen Hiekkakikkareelle on aina yhtä ihanaa. Se kun pikapaatti rantautuu, ja sen kyydistä hyppää siihen turkoosiin rantaveteen. Varpaat hiekassa oottelee et myös Asshole purkautuu veneestä. Ottaa siitä rantaraitin varrelta heppataksin alle ja klopoti-klopoti kotihuudiloille. Jo matkalla sieltä sun täältä huuellaan WELCOME HOME ja saa räpylä ojossa moikkailla tonne ja tonne. Kakkosen Koralpiitsin pihaan, jossa heti tyypit tulee sutimaan yläfemmoja ja huutelee WELCOME HOME, SISTAAAH. Kantavat kamatki kämpille ja jahka vääntäydyn rantabaariin ni tiukkaa kuulumisten vaihtoa. Jostain ilmestyy miun fillariki murjun eteen puun alle, vaikken oo ehtiny mihinkään vielä huudella et mistäs vois konkelin käyä noukkimassa. Illalla regeipändi rämpyttää ja toivottelee joka välissä tervetulleeks ja huutelee KIPPIS. Olen kotona. Home sweet home.


Aamiaishommat
Saapumispäivän stressaavin ohjelmanumero on aina kissalauman kokoominen.  Huoli kaivertaa vattassa siihe saakka et kaikki miun lauman mirrit on löytyny. Tällä kertaa meni iltaan saakka ennenku oli koko lössi koossa. Puolitutuista, ei-ihan-täysin-mun-laumaa-kissoista on viä Pehmee ja Musta Horo hukassa, mut ehketi hyökin jostaa ilmaantuvat vielä. Kaikki voivat hianosti, Meijusuvaski on ehkä piirun verran hoikistunu, mutta läski se on edelleen. Kissoista on pietty hyvä huoli ja oikee iloisna kattelin ku pojatki nenäliinan kans pyyhkivät kissoilta räkäsiä neniä ja rähmäsiä silmiä (flunssa jyllää yhä, mutta kukaan ei ole pahasti kipeenä) ja keittiön tätit katto illalla keittiön edustalle kunnon puhvetin kissoille. Huudiloilla pyörii valtavasti vieraita uusia kissoja, johtuen The Wall -asiasta (tilannekatsaus kaming in ö minit). Se on lääkärin tilaus ohjelmassa asap, pitää järjestää kunnon mirriklinikka ni säilyy sopu paremmin ku viiään pallit ja pillut.

Niin, The Wall. Sen lisäks että muurin takaa on jyrätty kaikki maan tasalle, ni tällä välin ku olin Borneolla hillumassa ni myös rannalta koko muurin pituudelta on laitettu aivan kaikki nurin. Ei ole ensmäistäkään rantabaaria enää, ei makaamoja, ei MITÄÄN. Pelkkiä raunioita ja roskaa vaan. Ei baaria, ei ruokaa kissoille. Simple as that. Siks kissapaletti täällä suunnassa saarta ihan sekasin, ku kaikkien hajotettujen rantabaarien kissat joutuvat nyt ettimään pöperönsä jostain muualta. Ainakin kymmenkunta uutta kissa pyörii Kakkosen Kuppilassa. Yks melko pieni kissanpentuki tuossa on tänää hyöriny, roskiksia käy dyykkaamassa ja norkoilee keittiön nurkalla, mutta hän on niin perkeleen arka, ettei anna mennä ees lähelle, sähisee vaan ja juokse pakoon karvat pystyssä. Kesytystaistelu on käynnissä!


Rääbäle on kasvanu mulkosilmäsestä alienista ihan oikeeks kissanpoikaseks!
Kissanpoikasista puheenollen, muistanetta miulla marraskuun alussa muutaman päivän hoitovauvana olleen biänen Rääbäleen???? Kävin häntä eilen heti morjestamassa Lutwala Divessa, ja oi sentään: Rääbäleesta on kasvanu kissanpentu! Ei oo enää sellanen isokorvanen mulkosilmänen alien, vaan vallan börröinen, sellanen sulonen niiku kissanpennun kuuluuki olla. Niin iloinen oon että hän voi hyvin ja kasvaa kohisten.

Mitäs viä? Kelit. Sää, siis. Ai mää vai? Joo. Sadekausi it is, näyttää hiukan siltä. Nyt kahen päivän kokemuksella tuntus menevän sillai et tiukkaa arskan porotusta aamusta tonne puoleen päivään, sit alkaa jyrinä ja vyöryy pilvimassat päälle. Sataa kaatamalla ja ukkostaa muutaman tunnin, sähköt katkee ja paikat tulvii. Tai sitten ei. Tän päivän ukkonen on jääny viä toistaseks pelkäks uhittelevaks jyristelyks ja noin kolmeks sadepisaraks, mut ehketi täsä viä illan mittaan tulee kunnon ryminä.

Ei haittaa vaikka sataa, se on se sade kuitenki lämmintä. Ja trooppiset ukkosmyräkät on aina komiaa katteltavaa.

Elämä on ihanaa, varsinkin juuri nyt ku oon takas täällä missä miä parhaiten viihyn. Ja varsinkin ku Mordorista ei oo nyt enää ihan pahinta stressiä päällä. Siä oli miun omien kissapullukoiden hoitopaikan kanssa vähän... sanoisinko että näkemyseroja. Mutta nyt on miun armaat Humppa ja Suitsu muutettu väliaikasesti talvilomailemaan Torkkelinmäelle! Ja lähipäivinä hyö siirtyvät varsinaiseen uuteen majataloonsa, jossa heil tulee varmasti olemaan makosat oltavat. Ja josta käsin miullekin heiän touhuista varmasti kertoillaan. Ni että nyt ei tarvi enää olla huolissaan et kui heillä sujuu. Täältäki käsin kaikille asianosasille ja tilanteessa jeesiä tarjonneille tuhannet kiitokset! Arvostan niin että sattuu!


Tää on tää mun maisema
Luulen muuten, et elo on täs ny jonku aikaa kovin rauhaisaa ja lepposaa. Uutisoitavaa tuskin hirveest tulee olee, ja vaik tuliskii ni ehken kattokaas tuukkaa kaikkee tänne kotkottamaan. Niin saakeli. Sitähän ette tiiäkkää vaikka tääl kuinka kreisinä bailaisin ja irstailisin ja touhuisin ties mitä mikä ei päivänvaloo kestä!!!! Hähä. Miättikääpä sitä.

Miä koitan tän min vauhdikkaan löhöömisen lomassa nyt kuitenki ährätä tänne plokiin asiaa IHAN VITUSTI. Tai ainaki vähän. Miul on paljon ajatuksia, tai ainakin ajatuksia, ja yleistä hourimista, jotka vaan tarttis muistiinpanoista ja tekstinraakileista jalostella julkasukuntoon. Jos sellasia sais tässä lähiviikkoina tuherrettua? Sitähän ei tiiä!

Nyt miä lähen suihkuu ja sit ehkä vähän bintankille ja popkornille tuohon naapurin maanmainioon popparibaariin. Kräks ja poks vaan!

Tässä oli vielä 4 viikkoa sitte Gili Viewn rantabaari. Ei ole enää.
Tässä oli Gili View Bungalows. Ei ole enää.
Ritva huutaa apua kun Tauski käy pilliin kii
Ihmeelliin rapu, joka on podannu ton toisen hanskansa tommoseks hulluks beefkakeks.
Loppukevennys. Kuala Lumpurin lentokentän Starbuckissa oli lehti minkä takakannes oli tämmönen kalonkimainos. Pöllin sen lehen mukaan ja olen tuijottanu tätä kuvaa niin pal et silmämunat putoo kohta päästä. Että toi Pekhami on komee. Oikee niiku epätodellinen otus. Ja kauhee pullotus tua pöksyis. Salee on fyllinkiä laitettu, ei noin komeel VOI olla iso. Sil on salee oikeest sellain onneton katkarapu. Kylä näi on oltava.,

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hih. Ettei nyt olisi löytynyt oma Taavetti ja rakkauden portti narahtanut auki? Muistetaan suojaus. Kuvasta ja jutuista vaan laskeskelin x+x+x = xxx ...
Dr. Otam
Anonyymi sanoi…
...Kyllä muistaakseni Victoria "Posh" jossain haastattelussa vihjaisi, että iso on. Oikeasti. Kääk.
Anonyymi sanoi…
http://www.iltalehti.fi/viihde/2012020315163545_vi.shtml
- Sanotaanko niin, että en tarvitse mitään ylimääräisiä täytteitä sillä osastolla. Olen aika OK, Beckham arvelee.

Miks käytin keskellä yötä vartin ettiäkseen tuon artikkelin kaikilla erilaisilla epämääräisillä hakusanoilla haha.

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hei me rakennetaan!

Työlupauutiset