tiistai 31. tammikuuta 2012

Lähtötäpinä ja Erikoisseppo


ÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKK. Viimeinen päivä ät Hiekkakikkare! Enää yks yö omassa hikisen nihkeen kosteessa bambumurjussa!  Venelippu huomisaamulle on ostettu, ja pikaveneet näyttää tällä hetkellä jopa kulkevan, eli vahvasti näyttää siltä että huomenna miä täältä lähen. Jestas. Eli tänää pitää pakata Asshole! KÄÄK! Ja nyt jo alahuuli väpättää ku kissoja tulee niin ikävä ja sit on jännäkakkaki vähä housussa ku pitkästä aikaa palaa sivistyksen pariin. Toisaalta on myäs kova innostus ja suoranainen matkakuume, lähtötäpinät muu-muussa, niinku. Et jos ihan rehellisiä ollaan ni ohan se ihan vitun kiva lähtee käymään vähä jossain muuallaki välillä. Kaks ja pual kuukautta ku on vaa löhönny ni nyt jaksaa yhen helmikuun sit säntäillä maailmalla. Mut jännittää, kyllä, jännittää vähän kaikki!

Jännittää liikenne. Kaduilla on autoja! Sit jännittää kaikki jännät uuet asiat, esmes Singaporesta Kuala Lumpuriin meno bussilla. Jännittää Laos, ku en oo koskaan käyny. Jännittää et osaanko enää istua, koska oon marraskuun puolvälistä saakka ollu lähinnä selälläni.

Nää näin alkajaisiks ny tuli mieleen.



Pirkko puussa. Taas.
Hiekkakikkareen viimeiset päivät tääl on menny aika iisisti. Regeipändin perkeleki karkas viime viikolla Jaavalle soittelemaan, eli ei oo ollu sitä letkeetä klo 20  alkavaa jollotusta rytmittämässä iltaa. Kakkosen baari on ollu sen myätä aika lailla kuolleessa tilassa, ei siel ketää ole. Mordorilaiset on tästä kaikki, Lassea lukuunottamati, jatkaneet matkaa jo viime viikolla. Kakkosen Koralpiitsin bungalowit on aika lailla tyhjänä, jotain satunnaisvieraita on käyny yön tai kaks jossain olemas, mut muuten tääl ei o oikee mitää asutusta, paitti kahessa takapihan bambumurjussa (miul o numero 11 ja Lazariuksella numero 13). Ja koko saari on aika kovasti hiljentyny muutenki, johtuen noista veneliikennehommista. Syynä noihin merellisiin tsydeemeihin on näköjään ollu Iggy, eikä nyt puhuta Popin Iggystä, vaan trooppisesta sykloonista joka on jytyyttäny tantereita. Täsä pari uutista aiheeseen liittyen, jos ny jotain kiinnostaa:

http://www.thejakartapost.com/news/2012/01/25/bad-weather-cuts-three-islands-ntt.html
http://www.thejakartaglobe.com/home/tropical-cyclone-iggy-leaves-16-dead-and-trail-of-destruction/494546

Mut et rauhaisaa on ollu, eikä oo mitään ihmeellistä tapahtunu. Yhtenä yänä oli kyllä hirviä ukkosmyräkkä, ja vaikka trooppiset ukkosmyrskyt onki hienoja, ni huterasta bambumurjusta käsin sellasen kokeminen ei oo aina ihan rentouttavinta ajanvietettä. Tuuli niin vitusti että ikkunaverhoki sojotti vaakasuorana, vesi räimi sisään katonrajan tuuletusritilöistä, salamoi niin et ihan ku ois diskossa ollu ja jyrinä ja pauke tärisytti murjua niin et tuntu ku olis istunu vibraattorissa. Hurja on luonnon voima ja ihminen sen rinnalla aika pieni räpistelijä. Että ei täs taia olla sen kummempaa raportoitavaa, ku päivät on menny aika lailla löhöilles, lukies ja kissoja rapsutelles, ihan niiku kaikki päivät tähänki asti.


Pirkko tykkää pitkätukkasista pojista
Eiku joo, ohan jotain erikoista sentäs ollu! Tavattinha myä Lassen kans yks sellanen... ööö... aika persoonallinen tyyppi. Joo. Matkustelun yks hienoja puoliahan on se, et reissatessa tapaa kaikenlaisia kummallisia tyyppejä.  Nyt tuli sitte vastaan sellanen tapaus että vetää aika lailla sinne kärkikahinoihin, kun ruvetaan jakamaan palkintoja kuutamolla olosta. Miäpä kerron.

Tuos sunnuntaina mentiin Lassen kanssa toho naapuriin ottamaan hiukkasen päiväolutta. Naapurissa kun se happy hour alkaa jo klo 14, ja Bintangin kylkiäisenä saa kulhon popkornia. Siin istuttii, paskaa jauhettiin, parit Bintangit sipastiin, Edi liittyi seuraan, mukava meininki, aurinkoki paisteli. Läksin sitte jossain kohin käymään kotona suihkussa ja kahveella ja olin jonku tunnin verran pois ennenku menin takasin. Edin ja Lassen seuraan oli liittyny semmonen amerikkalainen ruskettunu kovasti pälpättävä gubbe. Siinäpä oliki sitte tapaus. "Erikoisseppo", kuten Lasse nasevasti jälkeenpäin määritteli.

Kesti hetken ennenku tajusin että tuo herrahan on, hyvänen aika, TODELLA kuutamolla. Tai oikeestaan ihan beyond the kuutamo. Tai jossain vitun sfääreissä joita lähellä en ole ite käynykään. Siinä vaiheessa ku miä liityin seurueeseen ni keskustelu, tai pikemminkin Erikoissepon yksinpuhelu, liikku lähinnä ravintoteknisissä seikoissa. Miten orgaaninen luomuruoka is the way to go ja noin, ihan selvä hommahan toi. Mutta miäs ei esmes juo edes vettä, koska vedessä voi olla jotain (jäi epäselväks et mitä) eli hää saa nesteensä hedelmistä, ja veteliki siinä vesimeloonia sen vaahtoomisen ohessa. Sit tuli selvitys et ei käytä mitää saippuoita eikä dödöjä eikä samppoita eikä rasvoja, paitsi of koors luonnonmukasia juttuja eli kookosöljyjä ja kristallidödöö ja noin.  Ei alkoholia eikä tupakkia, tietenkään, mutta pilvee ja sienii, tietysti, nehän on luonnontuotteita. Okei, nääki menee viel jotenki jakeluun, mikäs siinä, jonkinlainen sienilasti siinä ehkä oliki herralla alla, pohdiskelin. Lääke- ja elintarviketeollisuus on salaliitossa, ruuan tehtävä on tehä ihmiset sairaaks, jotta voiaan myyä lääkkeitä. Kyllä kyllä, myöntelin, oon itekin vähän samaa mieltä, ihmisiä ylilääkitään ja... noh, olen suuri salaliittojen ystävä noin muutenki.



Pirkko ja Kati
Mutta sitte rupes jutut menee joihin toisiin ulottuvuuksiin, on neljäs ja viides ulottuvuus, ja madonreikiä ja Maltalta menee tunneliverkosto suoraan vatikaaniin ja CIA kontrolloi kaikkea ja pyramidit ja Mayakalenterit ja karma ja edelliset elämät ja Erikoisseppo pystyy olemaan kahessa paikassa yhtä aikaa näiden eri ulottuvuuksien kautta ja aikamatkustaminen ja tietokoneet mädättää aivot (vaikka joka toisessa lauseessa mainitsi omat youtube-sivunsa ja siellä olevat videot) ja rahaa ei tarvi kukaan (väitti lahjottaneensa kaikki rahansa pois, mutta oli kuitenki antanu Edille rahaa et meeppäs hakee miulle hedelmiä).


Hällä oli kuitenki ihan viksujakin juttuja, ja tuntu tosiaan tietävän kaikesta kaiken ja joku tiedemiestaustahan sillä oliki, mutta kun sen kaiken järjellisen kätkee tollasiin toisiin ulottuvuuksiin ja aikamatkustamiseen ja muuhun ni jäähän siitä kuulijalle vähän sellanen olo että nyt ei oo Erikoissepolla ihan kaikki viinirypäleet samassa tertussa. Mut mistäs sen tietää, voihan se olla että totuutta joka sana, mut myä tietämättömät samppoonkäyttäjät ja sipsien mussuttajat ei vaan olla käyty niis ulottuvuuksis joissa nää totuudet selkenee.

Sellasta. Nyt kuulkaa ulkona alko porottaan arska, eli to the rantamakaamo, kuin viimeistä päivää! Ritvakii pamahti just ovesta sisään, eli pitää kiikuttaa se takas baariin. Seuraava tiedote tulee sit jossain kohin, lähipäivinä, Balilta. Jos vene ei uppoo ja netti tavottaa miun aivojenmädätyskoneen.



Pirkko vahtii et muurari muuraa oikein

Ministigu saa huomiota, ihan pyytämättä



lauantai 28. tammikuuta 2012

Pirkkojooga

Koska Pirkosta on tullu jo jonkinlainen piäni internettijulkimo, ni on pakko laittaa ihan vaan tämmönen enempi kuvallinen Pirkkoon keskittyvä reportaasi. Unohtakaa hotjoogat ja muut kotkotukset, Pirkkojooga on hiekkakikkareella kuuminta hottia! Alla parit asanat, olkaat hyvät.








Ja sit: oli pakko kaivaa kuva-arkistosta se ihan ensimmäinen kuva Pirkosta. Se on otettu 18.11.2011, kun Pirkko Kakkosen  Kuppilaan kurjana pienenä nälkäsenä likasena laihana surkimuksena ekan kerran tuli. Hyppäsi ihan oikeaan makaamoon ruikuttamaan ja kerjäämään sääliä, se sanottakoon. Sen koommin ei Pirkko tästä mihinkään oo lähtenykään.



Ja lopuks pari puussakiipeilykuvaa viäl, olkaat hyvät.



perjantai 27. tammikuuta 2012

Ritvan persaus ja meren raivo

Morjestapillua sinne Mordoriin, ja miksei muuallekin. Hämmästykseksein oon huamannu bloggerin tilastoista että miun kissa- ja kakkavoittosia jännittäviä reportaaseja luetaan tiäs mistä päin maailmaa. Hirvittää taas välillä tämä lukijoiren määrä (ketä tyä ootte???) ja tulee kohtauksia et kelaan kuinka pitäs vissiin vähän ees miättiä mitä tänne nakuttaa, mutta emmiä jaksa. Tämmöstä tää miun lomailu on, mitä sitä sievistelemään. Kun tropiikkiin lähtee niin faktahan se on että välil on vatta kuralla ja sit ku on laiska ihmiin ni mitä sitä rupeis täs esittämään et olis äksönintäyteistä jännän exoottista elämää, jos kerta ei oo viikkoon liikkunu tästä kotihuudiloilta mihinkään ja on vaa maannu riippumatossa lukemassa kirjaa tai regeipaarissa juamassa kaljaa.  Että samalla meiningillä jatketaan, joskin ehkä helmikuussa miul on muutakii kerrottavaa ku mitä kissoille kuuluu. Ku helmikuussa matkustelen taas enkä jumita omalla hiekkakikkareella. Se tuleekii olemaa jännää. Pitkästä aikaa to the sivistys! Lentokoneita! Kaupunkeja! Autoja! Kauppoja! Nähtävyyksiä! Mekkalaa! Elämää! Huh huh. Veikkaan et tuon kaiken aisteja ylikuormittavan seikkailun jälkeen tirahtaa onnen ruskea kyynel housuun sit ku taas maaliskuussa palaan takas tänne rauhaisaan omaan murjuun.


Poika Nimeltä Ritva on palautettu baariin
Mutta asiaan. Poika Nimeltä Ritvan pallikriisi on helpottamaan päin. Haava on parantunu hianosti, persaus näyttää oikeen siivolta ja hianolta jo. Eli Ritva on palautettu takas rantabaarin iloseks rapntapummikissaks ja siäl hää kilvan temmeltää. Mutta olipahan raskaat pari vuorokautta ku Ritva oli miun kämppiksenä. Ekana yänä se riipi moskiittoverkon irti ja kiipeili kaappien päällä tiputellen kaikki tavarat, roikku verhoissa, kiipes seinääkin pitkin (bambuseinästä saa hyvän otteen ku on kunnon kynnet) ja huus kurkku suorana. Mutta osas käyä hiekkalaatikolla ilman mitään erikoiskoulutusta! Oikeen liikutuin et voi että siin on meillä viisas mirri. Toinen yö meni jo iisimmin, Ritva tyytyväisnä nukku kainalossa miltei koko yön, mutta vähä jos liikahin saati oikeen nousin vaikka vessaan ni alko välitön huuto ja äksöni. Ritvalla on ihan selkeesti sekä koliikki että ADHD, ainakin. Olin kahen yön jälkeen ihan  näännyksissä ja helpotuksen huokaus oliki huikee ku keskiviikkoaamuna otin murjusta aamiaiselle lähtiessä Ritvan mukaan ja vapautin hänet tuonne baariin. Ai että! Mutta eihä siinä menny ku muutama tunti ku Ritva tuolta töpöhäntäsä kans tärkeenä kipitti takas miun murjulle ja rupes raapimaan ovee et nonii, ois päivänokosten aika, tahon sänkyyn nukkumaan. En heltyny, vaan otin mirrin kainaloon ja kiikutin takas baariin. Viesti meni perille eikä Ritva oo sen jälkee tullu enää onneesa kokeileen. Siel se baarissa iloisna kirmailee Pirkon ja Ministigun kans, ruokaa kerjää menestyksekkäästi ja vetelee nokosensa makaamoissa, ihan niiku kunnon rantapummikissan kuuluuki.


Meri vaahtoaa ja räyhää
Se kissoista. Koitan ny väkisin vääntää muutaki asiaa. Sää! Sehän meit ikäihmisiä aina kiinnostaa, ku elämäs ei oikein muuta sisältöö oo. Ja täällähän tuo sää on vähän sellanen juttu, että sen mukaan eletään. Nyt onki taas luonto näyttäny voimansa, on puhaltanu hurjaa tuulta ja pistäny meijjän meren sellaseks et eristyksissä on taas oltu muutama päivä. MIKÄÄN veneei ole kulkenu saarelta mihinkään, ja jopa Lombokin ja Balin väliä kulkevat hitaat isot laivat on pysyny kiltisti satamassa. Avomerikohta Balin ja Lombokin välillä on ollu kuulemma niin hurjaa aallokkoa että sinne ei oo mikään vesivehje lähteny pelleilemään. Ja meri on raivonnu täällä hiekkakikkareen tuntumassaki sellasena, että normaalisti niin seesteisenä liplattava kotirantaki on muuttunu surffirannaksi. Aallot on välillä vellonu niin hurjina että vesi on noussu baariin saakka ja ihan sekopäiseltä hirvitykseltä näyttäny koko meri. Että ei oo sinänsä tullu minkäänlaista houkutusta lähteä vesille. Ikäväähän tää on ollu niille, joiden olis ollu pakko päästä takas Balille ku lähtee vaikka lento kotiin, mut toisaalta tämmöses tilantees se on ihan turha polkee jalkaa ja ärhennellä, ei se meri siitä mikskään muutu vaikka kuinka tuol puis nyrkkiä rannalla. Ja kaiketi tilanne on jo rauhottumaan päin, kert tänää on ny vihdoin ilmeisesti ainaki nuo paikallisveneet ruvenneet taas kulkemaan Lombokille, joten ihmiset pääsee edes sinne ja voivat sit Lombokilta jatkaa lentäen Balille tai muualle. 

Pikkiriikkisen itellä täs alkaa kuiteski hermostumista jo puskee takaraivoon. Ens viikon keskiviikkona pitäs liikahtaa tästä Balille, joten oon peukut perseessä et toi lätäkkö tos ny ottais pienen lepotauon tosta raivoomisesta ja antais ees muutaman päivän ajaks pikaveneille mahollisuuden kulettaa ihmisiä ees taas. Ja mielellää silviisii ettei kyyti oo alusta loppuun silkkaa kuolemanpelkoo, mielellään en ois mikkihiirenä merihädässä, ku kuitenki aika arka oon tota vettä kohtaan. Katotaa miten käy ja millä vempeleellä takasin Balille pääsen.

Ja... ööö... ei helvetti. Ei miul oo muuta raportoitavaa. Viel oon siis 5 yötä tääl hiekkakikkareella ja voin kertoa että en aio tehdä yhtään mitään erikoista tahi ihmeellistä. Laiskottelen vaan. Ja se jos mikä on ihanaa!

Pirkko antaa Ministigun hännälle kyytiä

maanantai 23. tammikuuta 2012

Pallikriisin korjaus


Ihan vaan nyt lyhykäinen tiadotus hiekkakikkareen kuulumisista. Ku täällä on ollu kriisi. Nimittäin pallikriisi.

Viime postauksessaki jo mainittu Poika Nimeltä Ritvan pallikriisi alko näyttämään eilen siltä että pahaa teki. Haavasta tursus jotain lihaa ulos pinkeenä punasena pallona ja miä totesin et eihän tästä tuu vittu mitn, nyt on tehtävä jotain. Yhteys eläinlääkäri Gedeen Lombokille ja neuvottelu, ja hää lupas sitte ihan pelkän Ritvan jalkovälin takia tulla ens töikseen seuraavana aamuna tänne jos miä voin ystävällisesti maksaa hänelle matkakulut ja kaikki. No totta helvetissä maksan mitä vaan, kuhan saahaan Ritvan hanuri esteettiseen ja terveelliseen kuosiin. Ja tänää aamulla Tohtori Gede vaimoinee sitte paikalle saapu, ja laitettiin taas baarin pöyälle kissaklinikka pystyyn.



Tohtori Gede korjaa Ritvan bärsettä
Ritvalta taju pois ja sitte perseen korjaus. Yleisöä kerty operaation ympärille runsain mitoin ja varsinki paikallisia tuntu tilanne taas jotenki kovasti ihmetyttävän, et mitä ihmettä nyt taas tapahtuu. Videokamerat suris vaa ku tohtori Ritvaa operoi. Leikkeli sieltä jotain osia ja siivos ja putsas ja sitte tikkas haavan umpeen, voimakasta antibioottia piikillä perslihaxeen ja miulle  ohjeet jatkotoimien suhteen. Ritva on piettävä nyt muutaman päivän sisätiloissa haavansa kans, siel oli niin paha tulehus päällä et asian kans ei ole nyt leikkiminen, eli Ritva on arestissa bungalowissa jotta haava pysyis puhtaana. Thämä selvä, totesin, ja olin samalla ihan tukka pystyssä et mitähän helvettiä tästäki ny tulee, tyystin ilkamoivana rantapummi-kissana eläny mirri kun ei varmasti sopeudu kotiarestiin ilman taistelua.

Ja näihä se menee. Ritva tokeni tokkurasta nopeesti ja on sen jälkeen huutanu pää punasena miun bambumurjussa ja vaatinu ulos pääsyä. Miä oon sinne askarrellu paskarrellu hiekkalaatikon ja kantanu Ritvalle spagettia eteen ja juomakuppi on luonnolisestikin raikasta vettä täynnä, ja on saronkipeti lattialla, ja käyn paijaamassa ja rauhottelemassa, mutta katti senku rähjää.

Tästä tulee pitkät pari päivää, luulen.

Mutta ihan sama, pääasia että Ritva paranis ja haava paranis ja kaikki ois jee jee. Ainii, ja tästä hälytysluontosesta eläinlääkärivisiitistä maksoin Tohtori Gedelle 300 000 rupiaa. Miusta vallan kohtuullinen taksa siitä että hää tänne tuli hoitamaan hätätilannetta.

Muuten tääl ei kummosempaa. Meit mordorilaisii on taas Kakkosen bungalowit pullollaan. Yhet gimulit tuli eilen (toivat uuen Seiskan ja vanhan Hesarin ja kaikkia muitaki lehtiä, jee!) ja tänää tuli mainion mukava Lasse ja sit yllärinä tuolt pyyhkäs viel  yhet pojat ketkä oli täs aikasemminkii jonkuu aikaa hillumas. Toisel niist pojist on - uskokee tai älkää - VESIROKKO! Mitä helvettiä?

Semmosta. Pistäkeehä peukut ny olkapäitä myäte papanaluukkuihi että Ritvan värkki nyt paranis.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Zen Vessalaisuus, Pirkko ja Evil Dead

Pirkko

Hello, world! Tiedon valtatie kurvaa jälleen hikisen nihkeen murjuni kautta! Mahtavaa olla taas kosketuksissa ulkomaailmaan, pysyä ajan hermolla niinku. Voi halutessaan lukee kaikkee tärkeetä, vaikkapa Jussi Parviaisen tai Johanna Tukiaisen plokeja. Voi lueskella sähköpostistaan kivoja mainoksia mitä sinne ropisee (muutahan sinne ei tuukkaan), vakoilla kaikkien satojen yyberläheisten feispuuk-kavereitten kuulumisia, tsekkailla Mordorin säätietoja ja hykerrellä niitten parissa tyytyväisenä, ja jos oikeen innostuu ni voi - jumaliste  sentäs - kattoa vaikka pornoa. Siis Von hertzen Brotherseiden videoita ja kuvia. Mut moiset hupsutukset jätän ny toistaseks, ja keskityn plokieni päivittelyyn ja asioittein hoitamiseen ja matkasuunnitelmien täsmentelyyn. Kert kohta miä helvetti soikoon jätän hiekkakikkareen kuukaudeks ja lähen KAUPUNKEIHIN ILMASTOITUIHIN HOTELLEIHIN. Näin oon kysyjille viime aikoina vastannu ku oon kertonu et lähen helmikuuks muualle ja ne on sit kysyny et ai mihis oot menossa. Olen menossa ilmastointiin. Piste.

Mutta asiaan! Sitä onkii kuulkaa ihan helvetisti, tai asiaa ja asiaa... Noh, oli miten oli, miul on kirjotusripuli ku ei oo päässy pitkää aikaa kunnolla avautumaan. Ottakaa mukava asento ja klikatkaa siis johonki muualle, sillä tääl on luvassa vaan kilometrin verran silkkaa soopaa.


Rinjani näkyyv taas

Nonii, täst lähtee (varovasti, ujosti näin aluks mut ihan kohta tulee rajumpaa kamaa). Eli tääl on ollu uutispimennossa olemisesta huolimatta, tai ehkä just siks, mukavan lepposaa (sehän on toi tietämättömyys yks tie onneen). Senku on makoillu ja laiskotellu ja lukenu, lukenu ihan vitusti (kirjaplokissa tarkemmin et mitä)Sateet tuntuu nyt olevan vähenemään päin, monta päivää on jo ollu enimmäkseen pelkkää arskan porotusta ja sataa on tihuttanu ihan satunnaisesti vaan sillon tällön. On ollu jopa niin pilvetöntä että Rinjani, tuo tulivuorikomistus, on taas näkyny horisontis.  Ai että.

Ja nyt sitä rajumpaa settiä! Kerkesin kuulkaas täs kaiken kiireisen riippumatossa tai rannalla löhöömisen lomassa taas pikkusen sairastaa! Tän viikon maanantai hävis ihan kokonaan kalenterista, ku tulin kipiäks heti aamusta. Ensin tuli väsymys, sitten alko suolentyhjentymisriitit, sitte nous järjetön kuume ja sitte lähtikii jo taju. Enpä muista onko miul koskaan ollu aikuisiällä ainakaa noin rajua kuumetta ku mitä ma-ti-välisenä yönä oli, sen mitä pysyin tajuissani ja kuumetta kerkesin mitata ni aamuyöhän saakka silkkaa noususuhdannetta ja lähellä 40 kävästiin. Paleli niin vitusti että makasin sellasen lakana-saronki-pyyhekasan alla sängyn pohjalla hourimassa ja voin kertoo että aika tsykedeeliset on meiningit ku pistetään nuppi sekasin tollasilla lämpötiloilla. Miun mielestä naapurimurjussa on esmes koko yön joku miäs kuorsannu, laulanu ja ähkiny, mutta ei siellä ketään asunu. Muistan myös hämärästi kehitelleeni, tai oikeestaan oivaltaneeni, sellasella "lamppu syttyy pää päälle"-tyylillä, jonkinlaisen maailman parhaan salakirjotus-kielen. En muista miten se meni ja toimi mutta se perustu jotenkin kellonaikoihin ja lukuun 666. Sain lisäks ihan loistavia kirja- ja elokuva-ideoita, en muista kaikkia mutta yks oli trooppiselle saarelle sijottuva maailmanloppu-kauhutarina joka alkaa sillai et ekaks yks kaukainen hiekkakikkare jossain trooppisella merellä muuttuu pimeeks, et mikään maaliman valonlähde ei siel valase. Siel ei pala tuli, ei toimi sähkövehkeet, ei tule koskaan aamu, mikään ei valaise yhtään, pimeyressä pitää ihmisen siel vaeltaman. Jatkoa en muista mutta eihän toi ny hyvää lupaa toi alkukaan, jäi tosin kauheesti vaivaamaan et MIKS ny tollee. Vittu pitääkö täs kirjottaa kirja et saa tarinalle selityksen?  Luova olotila tuo hurja kuume!

Mutta aika puhistava kokemushan tuo kaikkinensa taas oli, voinki ehkä ruveta suunnitelemaan jotain Zen Vessalaisuuden uskonlahkoa. Ripulilla mielenrauhaan! Kuumeella yhteys universumiin!  Toki toivon että nyt ku elimistö tuli taas oikeen kunnolla tyhjennettyä niin ei tartte vähään aikaan taas potea mitään. Ja ihan mukavaa vaihteluahan toi vattapöpö taas oli, pikkusen oli jo ruvennu tympäseen se jatkuva lomaummetus, alko jo ollakii vähä sellain kiree ja pinkee olo ku mitää toimintaa ei oikee saanu aikaseks. Kyllä tuli toimintaa sitte, nimittäin. Ja arvostin myös että oli vaan sellanen noin 24 tunnin hässäkkä, eikä sisältäny kivuliaita kramppeja. Tiistaina olin jo ihan okei, varsinki ku Kuuma&Komee keitteli  heti aamulla taas kupillisen sitä hirviän makusta puunlehtiteeä et saatais akka tolpilleen, ja kumma kyllä, tuntuhan se taas tepsivän. Regeipojatkii kävi huolestuneena tiedustelemas vointia ja kehottamas ottamaan ny iisisti ja tuntu taas et vittu ku yhelle sanoo et oli aika raju kipeys ni puoli saarta tietää et no nysse akka on taas pipi oijoijoi.


Ukkospilvi valuu kohti
Alkaaks vähä ahistaa nää piänet ympyrät jo, saattaa siel joku vahingonilosena jo mietiskellä. Sitä oon miätiskelly iteki ja vastaus siihen on et tavallaan joo ja tavallaan ei. Miä saan sen oman epäsosiaalisen rauhani täällä jos haluan, se ei vaadi ku tiukkaa oman murjun riippumaton pohjalle majottumista, tai jos haluu sellasta semi-omaa-rauhaa, mis ollaa yksin mutta ihmisten parissa, ni voi istuu vaik kattomassa regeipändiä mut pitää nenän vaa kirjassa ja höyryy sellasta älä-häiritte-vibaa ni saa olla ihan rauhassa. Mut jos vähäkää ympärillee vilkuilee ni äkkiähä siin on joku regeipoika istumas ja jotaa horisemas. Naurattaa ku muut noist pojist aina senku vaa tulee ja istuu siihe, kysymättä mitää, eikä ne välttämättä ees puhu mitää, kuhan tulevat siihen seuran vuoks olemaa (arvostan muuten ihan vitusti sitä et vallan moni indonesialainen osaa sen mikä meil mordorilaisil on ihan geeneissä jo, eli sen et voi olla myös puhumatta jos ei oo mitää asiaa). Ihku laulajapoika sen sijaan kysyy aina ja joka kerta luvan et saako hää istuu tähän ja sit miä sanon aina et ya, PLEASE ja sit sitä aina vähän naurattaa. Kamoon, kuka KOSKAAN IKINÄ MISSÄÄN vois tuommoselle sanoo et ei vittu, mee pois, et istu siihen, oot liian siävä. Huh huh. Oon silti eniveis  päässy miun keski-ikäsen epätoivosen muumion ihastuksesta jo tyystin yli, en enää meinaa tipahtaa makaamosta joka kerta ku hää kävelee ohi, mutta tykkään kyllä yhä nättiä nuarta miästä kattella. Ja niitähän täällä riittää.

Silmänruaka, paras ruaka. Se pysyy sisällä, eikä se lihota.


Rämpytysilta
Rämpytys-Edi
Sade, tai joku, hajotti tuos yks ilta regeipändin soittokamat silviisii etteivät pojat voinu oikeeta keikkaa soitella. Ei haitannu, ei ollenkaa, oli vallan mahtava meininki ku katolliseen makaamoon sitte vaa kasaannuttii ja pojat rämpytti kaikenlaisii soittovehkeit mitkä ei sähköö tarvinu ja jollottivat siin sit kurkut suorana. Miä olin pistäny viimiset turkinpippurit votkuliks ja tissuteltiin ne, pojil oli tietty riisiviiniä ja bintangia sai baarista, ja oli niin helvetin hyvä ja lepposa meininki.  Ja pojat on niin mukavia ja kivoja et voi että. Täti vois vähän lipasta, mut onneks täti tajuaa että jotkut asiat ei vaan tuu koskaan tapahtumaan. Täti osaa luovuttaa ja täti hyväksyy et elämän ehtoopuoli, se on jyrkkää laskusuhdannetta se, kaikilla elämän osa-alueilla. Elämä, ei se enää iloksi muutu.



Mikä ihmeen soitin toi on?
Rämpytyssöpöys
Nimittäin, tajusin myös, miä ku olen mikä olen, että just nyt on menossa miun elämäni paras aika. Tän reissun jälkeen, kun tää joskus vääjäämättä pankkitilien tyhjenemisen myätä loppuu, ni miun elämäs ei oo enää mitään odotettavaa. Oikeesti. Mitä vitun helvettiä sitte kun (jos?) palaan joskus Mordoriin ni mitä sitte? MITÄ VITTUA SITTE? Hankin jonku murjun, palaan töihi, ravaan baareis olemas säälittävä keski-ikänen senioripissis, ja sitä rataa, ihan niiku ennenki, paitsi et sit TIEDÄN ja ymmärrän että parhaat ajat on ihan oikeesti jo takana. Okei, siel on Suitsu ja Humppa, ja siel on pari ihmistä joita oon kaivannu, mutta jumalauta se arki ja se... se... ei helvetti. Tätä jos rupee täs oikee kunnolla vatvomaan ni tulee mieleen et sit ku on se viiminen euro tuhlattu ni vois vaan snorklata horisonttiin kohti auringonlaskua ja se ois sit niiku siinä. En enää ollenkaa ihmettele niit mummeleita jotka jo 30 vuotta ennen kuolemaansa alkaa puhumaat et voi että ku pääsis jo pois. Se on se iän tuoma oivallus ja se tieto siitä et mitään parempaa ei ole todellakaan enää tulossa, pelkkää alamäkee vaan.

(välihuomautus: kirjottelen tätä murjuni terassilla ja ohi lampsi juuri ihan muina lizardeina sellanen noin metrin pitunen joku vitun tyrannosaurus rex... Helou vaan. Jumalauta.)

Mutta eih, en ajattele mitään Mordoriin paluuseen liittyvää vielä piiiiitkään aikaan. Eijeijei. Pitäkää Mordorinne ja kuvionne, miä piän hikisen kosteen elämäni täällä hiekkakikkareella. Vielä kymmenisen päivää, sitte miä lähen sinne ilmastointeihin! Ai että! Ensteks pari sopeutumisyötä Balilla Sanurilla, totuttelen siellä autoihin ja liikenteeseen (ja ILMASTOINTIIN). Ku on tässä koht 2 ja pual kuukautta väistelly vaan heppoja ja fillareita ja kanoja kaduilla liikkuessaan ni voi nimittäin olla melkonen aistien ylikuormitus kehissä ku pamahtaa takas moottoriajoneuvolliseen maailmaan.  Huh huh.


Pirkko tuli kylään
No eihän teitä vittujakaan miun ripulit ja suunnitelmat kiinnosta, kaikkia kiinostaa että mitäs Pirkolle kuuluu. Pirkolle kuuluu loistavaa. Tuossa se nukkuu miun terassin nurkassa, on epeli ruvennu aina sillon tällön kovasti notkumaan tääl miun bungalowilla, mutta enimmäkseen onneks pysyy ihan tuol rantabaarissa vaan.  Leikkauksesta on toipunu ihan täysin ja haava on parantunu jo ihan kunnolla. Hirvee biats Pirkosta on kyl tullu. Antakees ku kerron.


Kati
Täällä on Kakkosen Koralpiitsillä toki iso lauma kissoja, mistä lie tänne kulkeutuneet, mutta omistajilla on kaks ihan oikeesti omaa kissaa: Sosis ja Kati (tai Cathy se varmaan kirjotetaa mutta miä sanon Kati vaan) vanhoja isoja leikattuja lotkoja.  Kati on vähän sellanen erikoinen tapaus. Silmät on vähä kierot ja ihan töpö häntä ja en tiiä mikä sen lantiossa on vialla mutta kävelee silläviisiin oudosti persettään lieruttaen, vähä niiku venäläiset naiset jotka näyttää käyneen jossain lutka-akatemiassa opettelemassa ihan uuen muka-erotiikkaa-tihkuvan persekeskeisen kävelytyylin (toi akatemia on ilmeisesti sama mesta missä opetetaan pitämään liian pieniä vaatteita, oli vartalo millanen tahansa), eikä jotenki tunnu siltä että Katilla olis ihan kaikki whiskasit samassa ruokakupissa. Ihana kissa silti, joka on nyt vihdoin ruvennu jotenki tykkäämään miusta, ku oon ahkerasti rapsuttanu ja paijannu aina ohi mennessäni. Nyt Kati jo useesti hakeutuu ihan oma-alotteisesti sinne mis miä makailen. Aivan mahtavan sympaattinen tapaus. Ja sitte on Sosis. Sosis (= makkara suameks, käänt.huom.) on leuhka, kärttynen, itsevarma ja kuvittelee omistavansa nää huudilot. Ei arvosta ollenkaan silitystä ja paijausta, antaa herkästi kynnestä tai puree, mutta pyrkii kyllä aina jaolle ruoka-antimista, ja yleensä niin että ensin Sosikselle kaikki ja sit muut saa jos jotain jää. Tämä tilannehan on nyt hieman keikahtamassa tyystin toiseen suuntaan. Armas mirrimme Pirkko ei nimittäin todellakaan anna minkään roikkuvattasen leson vanhan makkaran hyppiä silmilleen, eikä varsinkaan jos on ruuasta kysymys. Kyllä se niin on että Pirkko syö ensin, ja muut sitten jos jotain murusia joskus jäljelle jää. Ja nähtiinpä tuossa yks ilta sellanenkin ihme että jostain puskasta tuli ensin hirveetä juoksua Sosis, ja Pirkko ihan kyrpä ottassa perässä, oli selkeesti päreet palanu jostain aivan täysin. Pirkko jahtas Sosiksen puuhun ja lähti sitte niskojaan nakellen siitä jatkamaan puuhiaan, vähä sillai et vittu siitäs sait, pysy sinä munapää siel puussa, täällä määrään nyt MINÄ. Sosis jäi sinne puuhun nolona ihmettelemään ja yritti hetken siel esittää et siis ei mitään hätää, oli vaan kiire puuhun, siks juoksin niin vauhilla tänne. Henkilökunta katto tilannetta monttu auki ja anto Pirkolle sen jälkeen aploodit.

Ja Pirkosta tykätään täällä kovasti, sen on miulle useempiki tässä käyny sanomassa. Luottavaisin mielin lähen  siis helmikuuks ILMASTOINTIIN, kyllä Pirkko täällä pärjää.


Pirkko testas riippumaton
Ministigu voi myös hyvin mutta Poika Nimeltä Ritvasta on nyt hieman huolta. Kauhukseni huomasin toissailtana että sen pallihaavahan on jumalauta umpilevällään, sieltä tursuaa jotain lihaisaa pihalle, vuotaa veristä visvaa ja kertakaikkiaan näyttää kauhialta. En tajua, se oli jo niin parantunu, mutta liäkö sitte jotkuu tikit siitä mirri itte riuhtonu irti  ja samal repiny sen haavan levällee vai mitä helvetin saatanaa on tapahtunu. Ritva sinänsä käyttäytyy niiku ei mitään, ei vaikuta kipeeltä eikä tuskaselta, syö ja juo ja kakkaa ja nukkuu ihan normisti. Miä oon nyt sit viestitelly epätoivosena Eläintohtori Geden kanssa ja vinkunu häntä käymään ja lupasi tulla mutta en tiiä et millo. Ohjeisti että pitää koittaa putsailla sitä haavaa nyt, ja oonkii puhtaalla vedellä yrittäny ja desinfiointiaineel kans ja Ritvahan saa niistä hirveen slaagin ku saletisti kirvelee ihan vitusti. Oon ihan hermorauniona ja toivon että se lääkäri tulee tänne ihan niiku än-yy-tee-NYT ja korjaa Ritvan värkin. Et sais sit senkii suhteen lähtee helmikuuks rauhassa sinne ILMASTOINTIIN, eikä tarvi hermoilla et Ritvan jalkoväli mätänee. Peukut pystyyn siäl et tästä pallikriisistä selvitään!



Mukavat pojat rannalla
Mordorilaiset poistu kaikki, mutta sunnuntaina tulee yks tuttu ja sitte pari tutuntuttua. Ja jo eilen tuli yks uus pariskunta tuoho miltei naapuriin, kuulin ku Pirkkoa siin ihastelivat selkeellä suamella ni piti heti ohjeistaa että sen mirrin nimi on sitte Pirkko. Mukavia tyyppejä ovat ja eihä siinä kauaa menny ku löyty yhteisiä tuttujakii. Maailma on niiiiiin piäni et välil oikee huimaa. Mut niihä sitä sanotaa et jokainen ihminen on vaa.... ööö.... jonkuu... en muista... päässä jokaisesta muusta. Olikse et joku neljä ihmistä väliin ni löytyy koneksöni vaik ämerikän presidenttiin. Itteeni kiinnostais enemmän koneksönit (ja ihan sellaset välittömät koneksönit varsinkii) ihan muihin tyyppeihin kyl mut jyy ket thö pikstö.  Joo... hmmm.... Mistäs olinkaa höpisemässä? Ajatukset rupes harhailemaan ihan.  BRUCE WILLIS, tule ja ota! Bruce on jostain syystä tänää miun (piakkoin jo räjähdysalttiiks patoutuneen) eroottisen latauksen ja höyryyvien fantasioitteni kohde, huomenna se on varmaan taas ihan joku muu.

Ja lopuks viel: LÄKEROLIN KAKTUS-PASTILLIT! Niitä on yhtäkkiä tullu ihan raivoisa ikävä, oon nähny niistä untaki jo ainaki kolmena yänä. Yks niist unist oli ihan hulvaton, ja kerrottakoon se tähän loppukevennykseks, kert - kumma kyllä - tää ei sisällä erotiikkaa. Tää oli kauhuelokuvauni: oltii jollain ihmeen porukalla jossain syrjäsellä mökillä. Mökki oli ihan sellanen rehti kunnon murju kaukana kaikesta, keskellä ei mitään. En muista ketä kaikkia siäl oli, perkeleesti porukkaa oli kyllä, mutta ainaski Mokoma-yhtyeen Kuisma Aalto oli paikalla. Enkä muista mitä tapahtu mutta Läkeröölin kaktus-nameja siinä syötiin kaikes rauhas, kaikil hyvä feelis, kaikki okei jynöy, kunnes yhtäkkiä... kaikki ketkä on nähny mainion leppoisan Evil Dead -elokuvan muistaa varmaan sen kohan mis pahuuden voimat alkaa kunnolla jyllätä, eli se kohta ku se yks kattoo ikkunasta ulos ja alkaa luetella pelikortteja mitä toinen siäl kauempana pöyän ääressä pakasta vetelee, ja sit lopulta se ikkunatyyppi kääntyyy sinne tupaan päin ja se on muuttunu ihan riivatuks ja seuraa kirkumista ja palottelua ja kauheutta ja hurjuutta. Eniveis, Kuisma, tuo pitkä ja komea ja sexykäs kitarasankari, rupes yhtäkkiä mättämään naamaansa niitä MIUN kaktus-läkeröölejä just sillai samalla tavalla riivatusti ku siinä Evil Deadissa se yks luetteli niit pelikortteja. Silmät sillee muljahdellen pääs ja tukka takus ja lärvikii jonkinlaisen halkeilevan hirviökuonan peitossa.

Siihen miä heräsin, taisin vähä siin kiljahtaa tai ainakii hiukan peloissani vinkasta. Hetki meni ennenku varmistuin siitä ettei riivattu Kuisma ole halkeilevan naamansa kans  misään miun murjun nurkassa popsimassa namejaan.

Aamulla nauratti kovasti.

Loppu. Vihdoinkin. Kiitos ja anteeks ja liuta taiteellisia luontokuvia perään.

Simpukka-pimpukka-asetelma
Ministigu lipittää maitoa
Jännä pilvi
Perhoin


Tämmöin isopalliin kollin rotkale käy miun terassilla usees ottamas piänet torkut




perjantai 13. tammikuuta 2012

Pili-pili-pom


Terveisiä hiekkakikkareelta, maailma! Pitkästä aikaa! Kaikki on ihan okei, ei ole hätäpäivää, kissat voi hyvin ja sillai. Mutta on myrskyävät kelit vähä aiheuttanu onkelmia, se on nyt sitte se sadekausi vissiin tässä kohilla parhaillaan, ja on antanu pikkusen niiku kyytiä. Täällä ollaan meinaan oltu vähän motissa, ja ollaan kyl viäläkii. Myrskyin ja mylväysten (jotka kuuleman mukaan jyllää pahiten Balin suunnalla) takia ollaan oltu niin informeissön haivein kuin matkailijoita tänne ja täältä pois kuskaavien pikaveneitten tavottamattomissa. Balin edustalla on tiettävästi ollu niin hurja aallokko että pikaveneliikenne pysäytettiin, ja nettiyhteyksii ei oo kotosalla ollu aikoihin. Mutta nyt löytyi nettiputka jossa justiisa tällä hetkellä on koneksöni maailmalle. Whoo-hoo. Kotona Kakkosella ei oo ollu wifistä tietookaan sitten maanantain, hitto soikoon.

Ja siitä veneliikenteestä. Ainoa mahis tänne ja täältä pois kulkemiseen on nyt viimisten muutamien päivien (ei hajuu miten nyt on) ajan ollu Lombokin kautta, joko lentäen tahi sitten hiiiiiitaalla laivalla, joka kuuleman mukaan ei ole mikään Caribbean Star eikä edes Tallink Princess. Ei ole kateeks käyny heitä joitten on ollu pakko se setti vetästä jotta ehtii Balilta lähteville lennoille, matkaan menee ainaki sellasta 12-15 tuntia kaikkinensa. Ja kuulin tuossa että jo pelkästään paikallisvenekyyti hiekkakikkareen ja Lombokin välillä on ollu hetkittäin poikki valtavan aallokon takia, ja silloinkin kun vene on tosta kulkenu niin ollu hurja kyyti, ihmiset on siellä itkeneet paniikeissa ja ollu ihan silkkaa kuolemanpelkoa koko homma. Tyytyväistä olen ite senku makaillu katosten alla sadetta pitämässä ja ollu onnellinen siitä, ettei oo ollu pakollista tarvetta jatkaa matkaa. Peukut on olkapäitä myäten papanaluukussa jotta tää keli rauhottuu lähiviikkoina, ainaki siinä kohin ku miun on päästävä Balille.


Kreisit aallot ja surffareita (on siel, kattokaa tarkasti!)
Ja arvakkaa mitä: ei tää sade oo haitannu oikeestaa yhtää, vaikka Esterin perse on pusertanu todellakin parastaan. Miulla on kirjoja ja katto pään päällä ni antaa tulla vaan, sadekausi, vettä niskaan. Ei tippaakaan harmita että saari on hiljentyny huomattavasti, ei haittaa että ei voi rannalla makailla (tai mikäs sen estäis mut enivei, oishan se ny vähä outoo kaatosatees ja kirjaki kastuis) tai et snorklailut on aika vähissä ku meri peuhaa tuos ihan raivona. Pikkasen kyl huusin vittua kun kävin yks iltapäivä vetämässä fillarilla saaren ympäri, kattomassa hurjia aaltoja joka puolella, tuijottamassa eteläkärjen jättiaalloilla meuhkaavia surffareita ja muuten vaa suhailemassa, ni just 50 metriä ennen kotia tömähti niskaan sellasena märkänä seinänä taivaalta putoova vesimassa et ei eteensä nähny. Siinä kohin sai hetken kaivaa huumorisulaketta ennenku alko vaan naurattamaan. Ja okei, murju on kostee, kaikki vaatteet on kosteita, tavaroista oon pongannu homettaki jostain ja on sellain yleinen nihkeys ku mikään ei kuivu eikä oo mitään kuivaa vaatetta päälle laitettavaks. Että ne helmikuussa oottavat ilmastoidut hotellimajotukset... näen niistä märkiä unia jo ja hekumoin miten aion vaa maata ötökättömässä tiivissä oikeessa hotellihuoneessa, puhtaassa hiekattomassa kuivassa sängyssä, valkosissa pehmosissa sileissä KUIVISSA lakanoissa, ilmastoinnin puhaltaessa niin että silmämunat kuivuu päähän ja tukka vetää huurteeseen. Ai jumalavita se tulee olee ihanaa!

Ja arvakkaa mitä? Olemiseen täällä on tullu jotenki arkinen ja uuella tavalla kotoisa olo. Tajusin tuos yks ilta sängyssä kirjan kans makoillessa et onpa muuten jotenki ihan älyttömän kotosaa, kodikasta tai jotain sellasta asettunutta oloa, mitä ei aikasemmin oo ihan ollu. Tähä asti ollu koko ajan sellanen "käymässä vaan"-fiilis, mutta nyt yhtäkkiä törähti sellanen oikeen niiku olemisen tunnelma. Ei oo jatkuvaa sellasta takomista alitajunnassa et tarttis tehä jotain et apua en oo tänää koskenukkaa snorkkeleihin tai nyt pyärälenkille jumalauta ku kerta pyärä on ostettu tai et kääk en oo käyny missää muualla syömässä moneen päivään tai jotai. On tullu sellanen rauha sialuun et ei tarvi vittu tehä yhtään mitään, et jos haluan joka päivä syyä oman baarin murkinaa ni fine, tai jos en jaksa raivolla vetää räpylät tulessa tota koralliriutan reunaa ni so what, tai jos tekee miäli vaan hakee kaupasta sipsipusi ja maata riippumatossa lukemassa ja sipsiä nakertamassa ni siitä vaan.  Mahtava olo! Ja tämmösen parin kuukautta samassa paikassa se näemmä vaati ennenku oikeesti, kunnolla ja vilpittömästi osaa antaa itelleen luvan asettua ja lopettaa höyryymisen. No, helmikuussa sit tunnelmat onkii aivan toiset, se on saletti että niis ilmastoiduis hotellihuoneissain en vittu todellakaan malta makailla ku on ei-niin-tuttua ja jopa ihan uutta huudiloo ympärillä ni tulee stressi ja suorituspaine ja pakko juosta pää hies jotaa kokemas koko ajan. Ihmisluonto, mikä ihmeellinen asia.

Sitte  muihi aiheisiin, viuh.


Mirrikasa
Kissat: voivat hyvin, kaikki 3. Pirkkokin tokeni parissa päivässä ja nyt on ihan entisenlainen puissa kiipeilevä ja ruokaa hotkiva riiviö, ja pojathan olivat ihan ennallaan jo lääkärivisiittiä seuraavana aamuna. Arvostin muuten kovin kun Tohtori Gede tiedusteli kissojen vointia textarilla tuos päivää operaatioitten jälkeen, kertoo miusta siitä, että on hyvä ja potilaistaan välittävä tohtorisetä. Pirkolla viel toki haava kyljessä paranemisvaiheessa muttei näytä menoa haittaavan. Piän sitä toki tiiviisti silmällä koko ajan, ja oon Pirkkoon muutenki niin kiintyny, et ihan hirvittää jo ku helmikuun oon täältä pois. Mutta luotan että Kakkosen Koralpiitsin väki pitää miun mirrilaumasta huolta, et kyllä Pirkko ja myös Ministigu ja Poika Nimeltä Ritva täällä pärjää. Miulla se vaan tulee olemaan hurjan rankka paikka lähtee täältä pois, eroahistus tulee olemaan taas kauhia ja varmaan hirvee ressi et kui se Pirkko nyt pärjää. Ku oon aina pelkästään yön ajan ihan huolissani et kauhia ku sataa et missähä Pirkkokii on ja onko se ny varmasti löytäny sateelta suojasan nukkumispaikan ja huokasen vasta aamulla ku Pirkko tulee naukumaan osuuttaan miun aamiaisesta. Miks pitää aina mennä kiintymään kissoihin? Mutta ku ei sille voi mitään et jos pitkän aikaa jossain on niin tutuiks tulee kaikki lähitienoon hommelit... ja miten tuommosiin pieniin kissanpoikasiin vois olla kiintymättä?

Maanjäristykset ja tsunamivarotukset: Sumatran suunnalla vissiin ollu joku järistys josta seuras tsunamivarotus tuossa männä päivänä. En ole lähelläkään Sumatraa eli täällä ei järissy eikä tuu tsunamia ku kaatosateena taivaalta. Muistutan taas, varsinki sinne Rautakorpeen äipälle joka on huolissaan kaikesta mahollisesta, että Indonesia on valtavan kokonen maa et mittasuhteet on toista ku Mordorissa. Et jos uutisoidaan jotain että Indonesiassa tapahtu ni ei se tarkota että koko maa on jonku hässäkän alla. Se on sama ku täällä uutisoitais et Euroopassa purkautuu tulivuori, ni eihän Helsinkikään laavaan peity jos se tulivuori on Islannissa. Eli ei miusta tarvi olla huolissaan ennenku uutisissa mainitaan tarkemmin Bali tai Lombok (olen niitten välissä lilluvassa meressä, siis). Mainittakoon muuten, et en oo ensimmäistäkään maanjäristystä täällä täl kertaa tuntenu. Viime huhtikuussahan ku tääl edellisen kerran olin ni niitä oli useempia, jotka bungalowia välillä ravisteli, joskus oikee kovastikii.


Myrskyinen taivas
Mordorilaiset: ovat poistuneet suurin osa tästä pikkuhiljaa, mut on meit täs viel muutama jälel. Mutta kyl joka suunnas tuntuu koko ajan joku mordorilainen olevan, millo kävelevät tuost ohi tai notkuvat baarissa. Emmiä tajua miten justiisa nyt niit (meit) tääl näin paljo kuhisee, ku meni alus moooonta viikkoo ettei ollu ketn misn, paitti jotaa miun tuttuja. Saankohan syyttää tästä itteeni ku oon niin leuhottanu kui mukavaa tääl on ? Unohtakaa kaikki mitä oon hourinu. PASKA PAIKKA! ETTE TUU TÄNNE ENÄÄ! (paitti ne keille annan luvan)

Jalkineet: joku rupiperseinen runkkari nyysi miun upeet Wonderwoman-varvastossut tuost bungalowin eestä. Ei niin et niit oisin paljon käyttäny, varpasillain oon kipittäny melkee koko ajan ja jalkapohjiin on parkkiintunu sellaset platform-kenkien tyyliset kivettymät jo, mut silti. Jouduin siis ihan kreisinä törsäämään uusiin varvastossuihin, saatana. Mihin voi valittaa? No tänne plokiin näköjään. Mut onpahan nyt uuet valaanpunaset lätyskät joita voi tuos kuistilla seisottaa ku ihan saatanan ahistavalta tuntuu nekii. Saisin varmaan shokin ku vetäsis tennarit jalkaan, hyvä ihme sentäs.

Sää: saatana, siellä paistaa aurinko! Hurjaa! Nyt äkkiä takas kotiin ja kaikki kosteet lumput pihalle kuivumaan. Vaikka aavistan kyllä että tää porotus ei kauaa kestä, kohta tulee taas vettä silviisii että saa kahlata kadulla. Ei se mittää, miul on kirjoja! Miul on kissat! On kaljaa! On regei! On ihana elämä! Moi!

(Seuraava päivitys tulee sit joskus ku internetti suostuu palaamaan miun murjulle saakka, et ei piä huolestuu taas jos ei pitkään aikaan kuulu mitään. Ku eihän täällä mitään ees tapahu ni ette missaa mitn)

(Nii ja joo, kaverit ja frendit: textarilla tavottaa parhaiten, en lue emaileja enkä hillu feispukissakaan ku kert ei oo sitä internettiä kotona, jynöy)


Sataa. Pili-pili-pom.


sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Gudbai, kepexet!

Terveisiä hiekkakikkareelta, täältä on vaihteeksi jopa jotain ihan oikeeta kerrottavaa. Ennenkuulumatonta, suorastaan. Pitäkee siis pipoistanne kiinni.

Aikasemminki taisin jo kirjottaa että täällä ei asiat tapahu sillo ku ne sovitaan vaan sillo ku tapahtuu. Olin tuossa siis männäpäivänä eräänä soittanu Tohtori Gedelle, joka on eläinlääkäri Lombokilla ja kyselly hiukan kissojen steriloinneista, että voiko tehä noin nuorille (mitähä noi on, jotain 4-5 kk ikäsiä vasta, mutta joo, tääl ei voi oottaa ekaa kiimaa ja leikata vasta sitte, kert kissa on tiineenä heti ku pikkasen pipariaan jolleki kollille menee livauttaan). Sovittiin että ens viikolla hää tulee tänne ja sillai ja palataa asiaan täs viel ennen ens viikkoo. Kuinka ollakaan, eilen aamulla huomasin kännykästä että Tohtori Gede oli laittanu viestiä että tulen saarelle tänään klo 11. No ei kait siinä sit mitään. Tohtori kävi ens muilla asioilla ja tuli sitte avustajana toimivan vaimonsa kans tänne Kakkosen Koralpiitsille että noniin, alettasko hommiin. Siihen vaan ravintelin pöyälle piäni klinikka pystyyn, paskanen saronki alle, ja miä juaksemaan huudiloilla hakemassa kissoja.

Ekana pyydystin Ministigun, jolle rauhotuspiikki takajalkaan ja tovin odottelu. Sitte löyty Pirkko, jolle sama homma, ja lopuks viel Poika Nimeltä Ritva (jep, ei se ollukaan tyttö). Kissat tappeli vastaan ja riehu ja silppusivat miun käet niin et veri lens. Miä ihan shokissa kans ja käet täris ja jotenki ohan se aina surkia kattoo ku kissa tainnutetaan. Ministigu ja Ritva meni unosille helposti, mutta Pirkko on taistelijaluonne ja vaati KOLME rauhotuspiikkiä ennen lopetti sätkimisen ja oikeesti nukahti.

Pojiltahan lähtee pallit helpolla: lääkäri nyppi kulkuset kaljuks, teki pienen viillon ja pikkusen puristi ja PLLLLOP, sielt putkahti kepexet pihalle. Haava umpeen, jotn desinfioivaa puuteria päälle ja viäl pitkäkestosta antibioottia piikillä takapuoleen ja sit eiku mirri makaamoon, josta tehtiin heräämö. Siin ei menny ku 5 minsaa per kolli ku oli miäheys mennyttä ja tulevaisuuden rietastelut haavetta vain.



Tohtori Gede leikkaa Pirkkoa
Mutta Pirkko... se oliki sitte vähän sen näköstä touhua, että miä en pystyny kaikkee kattomaan ja pienen itkuki siinä tirautin ku oli niin hurjan näköstä. Kylkeen haava ja sieltä lääkäri sitte sormin ja pihdein tonki jotain asioita ulos. Jossai vaiheessa huus miut takas paikalle et miten tehää: haluunko että Pirkolla säilyy libido ja tulee seksielämä vai viiänkö kaikki. Valitsin et viiään kaikki, oon julma, mut ajatellen tätä meininkiä täällä ni en nähny mitään tarvetta sille et Pirkolla tulis kiimoja ja kollilaumat jonottais köyrimään sitä. Eli kaik o Pirkolta männy, ja hyvä näin. Koko operaatio keski ehkä noin puol tuntia. Hurjan näkönen tikattu haava Pirkolla oli kylessä ja eiku sinne heräämöön poikien kans.


Heräämössä
Ministigu tuli tajuihisa aika nopeesti ja helpolla, vähän säikkyili siinä ja koitti koko ajan karata vaikkei kunnolla jalat kantanu. Vasta ku se oli kunnolla jaloillaan ja tajuissaan (tarkottaa et silviisii skarppina ettei jää tietä ylittäessään hepan tai fillarin alle) niin päästin menemään. Ritva taas heräili iisimmin, oli selkeesti jossain shokissa, vapis ihan kauheesti ja pää vaan heilu puolelta toiselle. Ei yrittäny niin hanakasti karata ku Ministigu mutta lähti kyllä liukkaasti sitte ku rupes känni ja krapula helpottamaan.


Potilas Pirkko
Mutta Pirkolle tääkin oli vaikeeta. Toki se sai kolme lastia rauhottavaa, ja on noista viel pienin, ja operaatioki oli rajuin. Tuli tolkkuihisa kyllä, mutta ei elettäkään et ois yrittäny liikkua. Oksenti heräämöön, kakanti siihen kans, ja myä vahtijat (tääl on nyt paljon meitä mordorilaisia, siitä lisää myöhemmin) siivottiin yhteistuumin. Pirkko onneks tyynty nukkumaan ja myö hoiettii porukalla, siin bintangin siemailun ohes. Miä jätin kuitenkii regeikemun lyhkäseks ja vein Pirkon murjuuni nukkumaan, ei ois tullu kuuloonkaan et sen ois voinu oman onnesa nojaan jättää. Ukkosta ja sadetta pukkas ja kauhia bilehomma.


Pirkko nukku yön niin tyytyväisnä, oli pessy haavansa ku aamulla tarkistin ja pikkusen, pari korkillista, vettäki siemas. Omin jaloin käveli aamiaiselle mutta ei paljon juoksuaskelia ottanu ja sellanen surkian olonenha se oli. Ja on yhä. Ei suostunu munakokkelii aamulla syömään, ja nukku vaan. Välillä koitti kovasti riipiä tikkiä kylkihaavasta, ja siitä oon vähä huolissani. Nyt hää on piilossa pändikorokkeella kajareitten alla olevassa kolossa, söi pikkusen spagettia ku vein ja ku muut toi sille äsken pari palaa läskiä ni oli vetässy ne ihan hotkasulla. Ruoka rupiaa maistumaan, hyvä merkki. Mutta ei ollenkaa oma ittesä ole vielä, varmaan on kipiä ku on tongittu ja ronkittu sisuskaluja oikee urkalla. Voipi olla et ens yön Pirkko saa viel nukkua murjussa, josko sit alkas huomenna jo olemaa enempi entisellään. Huoli on Pirkosta kova, mutta luotan siihen että hää toipuu kyllä.

Mirrein operaatiot makso yhteesä 700 000 rupiaa, eli oisko se ny vaikka jotain 60 euroa. Kollit 200 000 rp kappale ja narttumirri 300 000 rupiaa. Ei paha hinta ollenkaa, ku siihen kuulu toi että lääkäri tulee tänne paikan päälle hoitamaan hommat. Ja kovin mukavan olonen tohtorissetä, ei menettäny hermojaa ees siihe miun hysteriaan ja hermoomiseen ja vollotukseen ja ku märisin siin koko ajan et ELÄ SATUTA NIITÄ. Rauhotteli vaan että kuule, oon näitä aika paljon tehny, elä hermoile. Harmittaa vaan ettei Iso-Stigua löytyny mistään, sillä on siis vielä pallit (ja isot onki) ja viettien ohjaama elämä, mutta katotaa jos hänetkii sais jossai kohin leikkauspöyrälle. Kert hinta on kohtuullinen ja kyllä miusta on ihan hyvää toimintaa tämmönen että kissoja leikkauttaa.

Vaikka täällä toki on kissoja niin saatanasti että muutaman sterilointi ei tunnu oikeestaan missään, niin ainaki näien kolmen elämä tulee nyt olemaan iisimpää. Varsinki Pirkon, sen ei tarvi koko ajan olla tiineenä tai paimentamassa poikasia. Voi keskittyä syömiseen ja nukkumiseen, se on sitä kissan elämää. Silti, tää saari kaipais massiivista hyväntekeväisyysprojektia, jolla tätä asiaa hoidettais. Useita eläinlääkäreitä viikoks pariks tekemään liukuhihna-meiningillä sterilointeja, ni tähän hommaan tulis joku tolkku. Aamuyön tunnit tossa jo suunnittelin jotain rojektia ja ihmettelin ettei sellasta ole jo käynnissä. Miksei vois olla ravinteleissa ja jossain rahankeräyslippaita et "Help us sterilize the cats of Gili" ja sillai? Ku ei toi hinta ole kenenkään matkabudjettia romuttava.  Miun täytyy tää asia ehkä ottaa puheeks esim. Gili Eco trustin kanssa, mutta heijjän kiinnostus kissoja kohtaan tuntu olevan aika laimee, ja ku ei oo VIELÄKÄÄN miun tyrkyttämää tyävoimaa hyädynnetty, vittu, yhtään mihinkään, vaikka oon toistuvasti asian perään jopa kyselly ja muistutellu et nii hei, oon tääl yhä, USE ME, ni en tiiä kyl enää et miten heijjän kans mitään toimintaa sais aikaseks, ku ei ilmasta orjaakaan oo otettu käyttöön. Mutta kattellaan, josko tää ei jäis ihan vaan pohdiskelun asteelle.

Joka tapauksessa, nyt ku miul on eläinlääkärikontakti ja homman toiminta on käytännössä hyväks todettu, niin varmasti jatkossaki teen ihan vaa tätä omaa henkilökohtasta kissojen hyvinvointiin tähtäävää rojektiani eli et leikkauttelen tuttuja ja puolituttuja mirrejä täällä käydessäni. Matkapudjettini ei siihen kaadu. ja satavarmasti alan kohta kiristämään rahaa kanssaturisteilta et mite ois, antakaa 200 000 rp ni saahaa yheltä kollilta pallit pois. Miksipä ei?

Että tämmöstä jännää täällä. Ainaki viäl tää päivä menee siis täs Kakkosen baarissa kissoja vahtiessa, tai Ministigu ja Ritva ei tartte erikoistarkkailua enää, ne on ihan entisellää, iloisna ilman pallejaan kirmailevat ja syövät ja juovat ja kakkaavat. Mutta Pirkkoa pitää vahtia vielä ja käyä tuputtamassa ruokaa ja juomaa. Voi toista.

Ja niiku jo vähä mainittin ni täällä on nyt mordorilaisryysis. Meit synkän pohjolan synkkiä tyyppejä asuu täl hetkel pelkästää täs Kakkosella peräti 10 kappaletta, eli on vallattu koko paska. Kaks pariskuntaa, jotka ite tänne oon buukannukii, ja hyvä niin, kert hurjan mukavia ovat, ja sitte eilen ihan oma-aloitteisesti tuli myös sellain viien nuoren pojan retkue. Ja tuossa ku äsken istuskeltiin ni jo toi yks Niko pongas tuttuja tuosta kadulta ja... no, meitähän täällä nyt riittää. Kumma kyllä, ei haittaa eikä ees häiritte. Mukavaa, mahottoman mukavaa, jauhaa paskaa suomeksi siinä bintangin tissuttelun ohessa ja arvostan suuresti myös hurjaa kirjapinoa jonka oon ilolla vastaanottanu.  Mutta mistä ihmeest tää äkillinen mordorilaiskansanvaellus on tänne yhtäkkiä tömähtäny? Kääk.

Ja joo, helmikuulle olen matkajärjestelyjä ja selvityksiä tehny ja varaillu ihania ILMASTOITUJA hotelleja. Mutta niistä lässytän lisää sitte ku ne asiat on ajankohtasempia. Nyt ei muuta, heippa!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Hullun kreisii lentoshoppailua

Setä vei hepan uimaan. Taustalla siintää Balin tulivuoret.

Täällä ollaan yhä, elkää ny ressatko siällä. En vaan jaksa ihan joka helvetin tai ees joka toinen päivä tulla horisemaan jotain puutaheinääpaskaa ku tääl ei oo kertakaikkiaan mitään uutisoitavaa, enkä tunnetusti tee yhtään mitään järkevää. Makaan rannalla tai riippumatossa ja luen kirjoja ja sitä samaa soopaa mitä oon tässä vimoset kohta 7 viikkoa tehny. Voin kertoa että vähä jo hävettää tää plokin sisältö, ku sitä ei varsinaisesti ole, mutta vastuu on lukijalla, ja varotin kyllä etukäteen että tämmöstä tää voi sitte olla, ja tää on miun loma. Muut juoskoot kiälet vöitten alla suorittamassa ja tekemässä ja kokemassa, miä panostan aikani makuuhaavoihin. Tai siis näin tässä menee vielä tää tammikuu, mutta sit.... no, lukekaaha etiäpäi.

Joo. Vakavasti puhuen, oon vakava ihminen kert, ni sentäs jotain oon saanu aikaseks. Olin kaks päivää polttamatta tupakkia ja juomatta kaljaa. (fanfaareja tähä kohtaa) Ja sitte oon maksanu tammikuun majotukseni eli murjun vuokran, ja ku tarpeeks tinkasin ja vinkasin ni sain pikkiriikkisen kinuttua alennusta taas, eli ny mennään 130 000 rupialla yö helmikuun ekaan päivään saakka. Ja sitte Moottoripuuman Matkatoimisto on varannu yksille mordorilaisille täst taas bungalowin, hyö tulevat huomenna, enkä heitäkää entuudestaa tunne mutta lupasivat tarjota kaljan ja kuuleman mukaan tykkäävät kissoista, eli saavat näillä suosituksilla kyllä tänne ihan vapaasti tulla.

Ja sitte... huh huh... oon varovasti selaillu Lonely Planettia rannalla maatessani ja tuijottanu siin ohes aina välillä pitkiä aikoja aprikoivan näkösenä horisonttiin ja ajatellu asioita, lähinnä siis että miten tästä eteenpäin. Piäni sellanen innostunu tutina tuli lipokkaaseen että joo, saakeli, miä muuten lähen ihan oikeesti käymään helmikuussa jossain. Jumalaare, siitähän tuli oikeen ressi, meni yäunet ja kaikki ja kiäriskelin sänkysä aivan hapoilla ja haaveilin (ilmastoinnista lähinnä.... ja kaupungeista, mikä on todella outoo) ja tajusin sit et ei helevettilääne, miullahan on MATKAKUUME vaikka olen jo siäl matkalla. Kui kummallista seki nyt sit on?  Joten nyt oon sitte surffaillu tomerana Air Asian sivuilla ja pällistelly lentoja paikkoihin ja ihmetelly että mihin sitä menis ja kattellu Asiaroomsin sivuilta ihania kiiltäviä tiivisseinäsiä ilmastoituja hotelleja ja polttanu pari tupakkia ja laittanu sitte täyren rähinän päälle ja luottokortin parkumaan.


Tähän puuhun hylätyt varvastossut kiipeää kuolemaan
Mutta jumalauta miusta on tullu pihi! Sulovileeniys on kohonnu aivan uusiin ulottuvuuksiin ja oon ihan otta kylmällä hiellä ku vaik joku lento maksaa 70 euroa, et eissssaaaatana hirviä hinta, emmiä pysty ja olin sillee et kyttään juu tarjouksia vaan ja sitte. Mutta fakta on että tarjoushintoja ei varmaan kauhiasti tule kun pitäs matkustella jo ens kuussa, ja jos jätän nää hommat siihe kyttäämisee ni vittu se on kohta helmikuu ja makaan yhä tos riippumatos vetelänä. Eli laitoin äsken silmät kii ja ostin lentoja kauhian kasan, makso mitä makso, ja ihan vitusti maksokin, aih, Sulo Vileeniä oikee pumpusta otti. Mut vaikka kui kirpas ni luulen että sillä rahalla saa sen vert elämyksiä taasen että ei se sitte niin kauhiaa oo jos ny saatana muutaman satasen törsää ihan horona lentelyyn. Kylä näin on.

Jotta suuruudenhullu ja lähinnä kaupunkilomailuun ja ilmastoiduissa hotelleissa asumiseen keskittyvä suunnitelma helmikuulle olis hilpasta täältä Gililtä Balille helmikuun alussa, ja lentää siitä sitte Singaporeen (vajaat 70 egee, auts) ja hipsiä sieltä sit busseilla Kuala Lumpuriin. Kualassa muutama yö jossain ihanassa ILMASTOIDUSSA hotellissa ooh lääh ja aah. Sitte sieltä lento Siem Reapiin Cambodiaan (noin 85 egee, aaargggghhh)  Ja sinne ihan siks että ensinnäki siellä on mukavaa (oon tieteskii käyny siel jo ja oon tämmöin kaavoihin kangistunu tolvana joka tykkää mennä kivoihin paikkoihin uurelleen), siellä on kivaa, siellä on näkemistä (kyllä, Angor Watin temppelit voi ihminen käyä pällistelemällä useempaankiin kertaan) ja kaiken tän lisäks: siellä on törkeen halpaa majottua. Asiaroomsin tarjontaaki saa selata monta sivua ennenku majotushinnat menee ees yli 20 euron yö. Siel voisin olla siis viikon tai mitä nyt sattuu huvittamaan ja sitte painun pikavisiitille ja pintapuoliselle raapasulle Laosiin (meen sinne uuemman kerran joskus toiste, sit nuahoan kaikki ne paikat missä kaikki muutkii käy), en tiiä millä ja miten mutta seikkailumielellä menen. Kenties meen maateitse Siem Reapista Laosiin Pakseen ja hillun siinä hetken ja otan sitte jonkuu kyydin Laosin pääkaupunkiin Vientianeen, jossa ihan vaan siinä kaupungilla hillumista ja lähitienoolla retkeilyä. Sitte lento Vientianesta takas Kuala Lumpuriin (145 egee, hyvä luaaja, nitroja tänne!), missä yks yö ja helmikuun vika päivä lento Balille (noin 90 egee, riistoa!), josta heti maaliskuun eka pikavene alle ja takas omaan murjuun Gilille.  Ja siinä sit röhnötän maaliskuun lopulle asti. Singaporeen lennän taas 29.3. (AirAsia, vajaat 39 euroa, jihuu, osu kerranki tarjoushinta kohille) missä on tärät Camipamin kans, ja sieltä lähtää sit rähisemään ympäri Malesiaa huhtikuuks.

Hurjaa. On vähä sellain hämmentyny olo, et vittu, lähen matkustelemaan. Poistun hiekkakikkareeltani. Ilmastoinnit odottaa! Huh huh. Ihmeiden aika ja sillee. Oon miä kuulkaa aika raju, näinki vanhaks sammakoks.

Tän päivän ohjelmas on mm. toipumista tosta kauheesta rahan tuhlaamisesta. Sekä sitte koitan järjestää asioita yhen eläinlääkärin kans, sain puhelinnumeron mihi tarttee kohta soittaa. Pistän rahaa haisemaan ja steriloitutan muutaman kissan, nimittäin. Jotain on pakko nääs tehä, oon jo nyt aivan hermostuneena et mitä jos ku tuun maaliskuus takas ni Pirkolla on lauma piäniä surkeita rähmäsilmäsiä vauvoja. Ni miun on pakko hoitaa tää asia silviisii että miun mirrit ei täällä ala vääntämään ipanoita. On sitte yks huolenaihe vähemmän. Ja samassa syssyssä lähtee muuten Stigulta pallit jos vaan sen saan kiinni sillo ku tohtori tulee tänne munaleikkureittesa kans. Katotaa miten toi homma onnistuu, jos menee hyvin ni sitähä vois miättiä että rupeis kiristämään kaikilta porhoilta turisteilta jotain kissanpaijausrahaa, ni sais lekurin tänne useemminki sterilointihommiin.

Mut nyt lähen viemää fillarin korjaamolle (kettinkit lähti eikä pysy ollenkaa kohillaan enää) ja sitte kauppaan ja sitte rannalle Lonely Planetin kans tekemään suunnitelmia. Joo.

Peeäs. Tähä loppuu ois yks pyyntö ja kysymys: onks kellään antaa vinkkiä  hyvästä ja KOHTUUHINTASESTA Singaporen majotuksista? Tiiän et saattaa olla ihan mahoton yhtälö, mut vittu ku ahistaa minkä hintasta siäl on, ni aattelin heittää tähä utelun, jos vaik jollaa ois joku suurena salaisuutena pietty hiano erikoismajotus tiedossa. Ku en mitenkään taivu mihinkään iloseen ja nuarekkaaseen dormi-hommaan, et tarvin sen oman huoneen ja oman kylppärin kans.  Ja siisti pitää olla ja kertauksen vuoks mainittakoon viäl et ilmastointikii ois kiva. Eikä mialuusti sijainniltaan mikää sellain et katuhuarat läpsii naamalle ku menee ovesta ulos. Joo, ei varmasti löydy tuollasta ihmettä millään järjellisellä hinnalla. Höh.

Aurinko laski

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Lisko sanoo kukkuu

Räiskis!
Selamat tahun baru, elikäs hyvää uutta vuotta. Vappu on juhlittu, tai ainaki omalta osaltani bailu on suoritettu, mutta tuol rannalla on yhä porukkaa jotka ei oo vieläkään sammunu, kreisibile jatkuu vaan, öri-öri siellä, mongert-mongert tuolla. Ja siel on kyllä vissiin otettu muutaki ku bintangia ja yrttejä, ounastelen, sen verta sojottaa silmämunat joillaki päässä et ei vaadi Herlokki Solmusen hoxottimia että asian tola tulee selväks. Dislike! No mutta kukin tavallaan, miä tissuttelen kaljaa vaan, vähä salmarii ehketi, kenties gintonicin silloin ja toisen tällöin, muut tunkekoot kitusiisa mitä tahtovat, vittuakos se miulle kuuluu, kuhan eivät tuu miulle mitään tuputtamaan.

Koitin mennä aamiaiselle tonne rantapaariin, niiku joka aamu, mutta totesin viies minuutis että joo ei, en pysty olee tääl, kauhee sekoilu joka suunnassa ja koko ranta on ku siel ois räjähtäny joku kaljapullojen ja tupakannatsojen ja spurgujen täyttämä pommi, ja kävinkii sanomas pojille samoin tein et tuokaa se kokkelinen muna tuonne miun murjun terdelle vaa, kiits. Missähän Pirkkokii on, herrantähre? Oli se eilen illal dinnerillä miun kans, puhvetista kalaa tarjosin, mutta sen jälkeen helvetti repes kunnolla valloilleen ja toivon vaa et kissat on pärjänny ja osannu väistellä. Saatana.


Kippis!
Miten sen ny sitte sanois? Jos luulin toissapänä et ai kamala ku on porukkaa, oijoijoi, ni vittu eilen se mayhem vasta kunnolla sit alkokii. Täällä ei ollu saletisti sijaa yhessäkään majatalossa,  kakkosen pungalowitkii oli ekaa kertaa täynnä miun tääl oloaikana, rannalla on telttoja (!!!!) kuin Törnävänsaarella tangomarkkinoiren aikana konsanaan, porukkaa nukkuu tuol ties missä pusikoissa ja hietikoilla ja siinä puolen päivän jälkeen alko jo torvet soimaan ja mölinä raikumaan. Ja ku normaalina iltana kotikadulla ei liiku ku joku satunnainen heppataksi ja lähistön kanat niin nyt ihmisiä valu yhtenä letkana ihan ku jonku helvetin stadion-konsertin ulostautuminen ois tohon polulle paskannettu.

Että jos tätä on se high-season, joka tänne kunnolla ajottuu tossa joskus kesä-heinä-elo-syyskuun kieppeillä, ni juu ei kiitos, en ole täällä vaan jossain ihan  muualla. Oon sellain low-season ihminen, mikä tässä iässä on ihan hyvä jo ollakkii. Onneks tää haisiisöni täl kertaa kestää vaa tän viikonlopun, luulen et suuri osa porukkaa poistuu jo tänää. Vilkuti-vilkuti ja tervemenoo vaan!

Kotipaarissa oli tieteskii uuen vuuen regeipile, ja hyvä pile olikii, oli hauskaa, bintangia siemailin ja salmarit vejettii tuttujen kans ja  Indiana kävi joikaamassa hianon inkkarijollotuksensa (ai lav it!) ja porukkaa ihan saatanasti ja raketit sinkoili ja... no, kyl tyä tiijjätte mitä kreisi ja bile on. Joskus yhen aikaa taisin luovuttaa ja ryämiä murjuuni nukkumaan, hyvä miä, taputapu.

Vuoden vaihtumisen hetkessä ei ollu tääl kummempaa maagisuutta, koitin ite jotenkii tarkkana kattoo et nonii nonii nyt se kohta vaihtuu ja ajatella jotaa ylevii ajatuksii mut paskat, samanlainen kellonaika se 00:00 viime yänä oli niiku mikä tahansa muukii kellonaika koskaan missään. Olin vaa valtaisan onnellinen siitä et sain täl kertaa mennä täällä uuteen vuoteen, varpaat tanakasti hiekassa ja regein tahdissa. Kyllä sitä kurjemminki on joskus, aika usein, vuotta vaihettu, vaikka täs nyt niin kovasti koitankii napista ja uhota et voi kauhee ku tääl on ihmisiä, hyvänenaika, ja ai hirvee ku on oikee juhlittu ja se on kauhiaa se. Ei se ny niin hirviää oikeesti ollu, kuhan täs ny esitän vaa paheksuvaa ja ärhäkkää. Salaa tykkäsin kovastikin. Ja vallan mukavaa oli kaikinpuolin muutenkii alottaa ihan uus vuos, kert on tutina puntissa että hyvä vuosi on tulossa, eikä sitä pilaa ees se 21.12.2012 (vai mikä se päivä nyt taas olikaa) tuleva maailmanloppu.


Ihmismayhem ät ranta. Rajulla zoomauksella otettu, en uskaltanu mennä lähemmäs.
Silti, vaik mul lysti ol, niin aion pysytellä omalla terassilla tänään, sulakkeitten latailua ja riippumatossa retkottelua ja erakkomeininkiä siis. Poistun korkeintaan kauppaan hakemaan vettä ja toho lähellä olevaan kuppilaan hakemaan TAKE AWAY -PIZZAA (hallelujaa!) ja ehkä ohimennessä varovasti kurkistan kotipaariin et mikä siel on meininki ja näkyyks Pirkkoa.  Saatan olla raju ja jättää jopa illan regeipileen väliin, keskityn vaa röhkimään omassa murjussani. Luulen että pystyn siihen kyllä, ohan toi pändi jo ihan muutaman kerran tällä reissulla nähty, ja niin vallan mainio orkesteri ku onkaan ni voi ehkä yhen keikan jättää kattomati. Kyl ne varmaan rekeipojat pärjää ilman et oon siel jossai takarivin makaamon nurkassa silmämuna kovana vaanimassa.

Mut nyt meen polttamaan viimeisestä tupakkiaskistani viimeisen tupakin ja sitte alkaa röökilakko, joka kestää ainaki... öö... ehkä jopa iltaan saakka. Ku pitäähän sitä aina uuen vuuen alkaessa jotain ylevää höpöö touhottaa ja uutta elämää alotella. Jep ja moro!

Peeäs. Jos murjun seinät on bambua niin äänieristystä, sitä ei ole, ja jos murjut on ihan vierekkäin ni kaksinverroin intiimimpää hei! Naapuruus on iloinen asia! Siltäki osin ootan että ihmiset lähtee muualle ja saan majailla tääl ihan keskenäni vaa. Vaikka ohan se mukavaa että jollain ees on seksielämä, kivat heille joo, taputapu, mutta aamulla herätessä ei ihan ekana jaksais kuunnella ku naapurit nusbaa menemään. Sitä uikutuksen ja läähätyksen määrää, voi jumalauta miä vaan sanon. (ja joojoo, oon vaa kateelliin, of koors)

Ja tähä sit viel liuta kuvii, kert asiaa ei oikeestaa niiku ollu ollenkaa. Kattokaa ainakii mikä hiano otus oli eilen murjun seinässä (ulkopualel)  huutelemas et kukkuu! Sen oloin ääni noist oikeesti tulee, tai ainakin luulen että se kukkuu tulee noista. Jänniä tyyppejä nuo liskot. Että hyvää liskojen yätä vaan kaikille. Kukkuu!

Hiano lizardius, joka sanoo et kukkuu






Laivoja

Stigu tuli käymään! Syrän syrän!
Kaikki tääl on auki kunnes ne laitetaa kiinni

Leijjonakuningas!