sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Yö persetehtaassa, betoninen Buddha Park, vänkä Vientiane

Tätä kuvaa myyään siel sun tääl matkamuistoks. Kehyksillä tai ilman. On komia.

Terveisiä saatanan kuumasta Vientianesta, Laosin pääkaupungista siis, oi Mordorin kansa joka kinoksissa kahlaa. Päivälämpötilat siinä +37 hujakoilla, eli se on käytännössä niin että iltapäivisin ei ulkona liikuta vaan ollaan ilmastopakolaisina visusti hotellihuoneessa ilmastointilaitteen alla. Ulkona sulaa, palaa, pökertyy ja hikoilee.

Miä pahoittelen etten oo plokia kerenny moneen päivään tässä päivittämään. Olen ollu laiskalla tuulella, on ollu hyvä kirja kesken, eikä päässä vellovia ajatuksia oo nyt jaksanu oikein jäsentää kirjalliseen muotoon. Sekä oon täällä Vientianessa törmäilly tuttuihin liki enemmän ku Helsingin kaduilla konsanaan. Sellanen on vaatinu sitte höpöttelytuokioita, sekä iltaisin kaljaa. Ei ole kerenny notkumaan netissä naputtamassa liirumlaarumia. Eikä täältä ny niin kovasti mitään kerrottavaakaan ole. Mutta nyt kun tutut on poistunu kaupungista ja olen aamupäivän juossu kylää ympäri, vetäny kahviöverit (=päivänokoset voi unohtaa) ja paennut sen jälkeen hotelliin pakoon päivän kuumimpia tunteja ni kai tässä vois jotain koittaa lässyttää. Joo.

Kotikatu, Francois Ngin Street

Tulin Vientianeen siis torstaina. Kyyti tänne Vang Viengistä oli elämys sinänsä. Luvattu minivan ei ollu minivan vaan kääpiökokoinen epämukava ja täyteen sullottu bussi, eikä sekään lähteny sillon kun piti vaan tunnin luvattua myöhemmin. Lisäksi kyytiin änkes lauma kännisiä venäläisiä, joiden käsitys moottoriajoneuvon kyydissä matkustamisesta oli ilmeisesti se, että kännissä on hauskempaa ja jos oikeen lujaa lauletaan ni kaikilla muillakin on vitun mukavaa. Tuli oikeen nuoruus mieleen ku siellä apinat mylvii takapenkillä ja huutaa kusitaukoa ja laulaa ja mölisee. Ja miä olin se paheksuvasti mulkoileva kääkkä joka ei ymmärrä hauskanpidosta mitään. Lisäks viereen istu joku ADHD-jannu, jolla oli juuret Laosissa mutta asuu vissiin ämeriikassa, ja jätkä oli niin vitun sosiaalinen selostaja että teki mieli nakata se ikkunasta pihalle. Oikeen sellanen joka katto tarpeelliseks lukea ääneen joka saatanan kyltin joka tien varrella oli ja lisäks piti selostaa joka vitun muukin asia heinänkorsista alkaen joka tienposkessa oli. Käet vaan viuhu ja hirvee taukoamaton selostus ihan koko ajan. OOOO look at that, 3 girls on a motorbike, you know that is illegal in Laos to have more than 2 people on a motorbike, whooooo watermelons, I really REALLY loooooove watermelons, I eat them all the time, seriously, all the time!!!! LOOOOOOOK, cows, we have many many cows in Laos! Ja tätä rataa. PIKKUSEN raskas seppo, sanoisinko, saatana. Onneks oli musiikkia, Stam1na täysille ja tiukkaa tuijotusta ikkunasta pihalle ja pyhää välinpitämättömyyttä puheripulia potevaa vierustoveria kohtaan niin matkan jotenkuten kesti.

Kilometrejähän tossa välissä oli jotain 130 km, mutta tien kunto oli sellasen pernapellon luokkaa, joten vauhdin hurmasta ei varsinaisesti voida puhua. Keskinopeus tais olla siinä 30 km/h joten nelisen tuntia matkaan tuhrautui. Vientianeen saavuttiin justiisa sopivasti päivän kuumimpaan aikaan eli kahen maissa iltapäivällä. Kun ensimmäiset 7-8 majataloa, joissa toiveikkaana kävin huonetta tiedustelemassa, tarjos joko ei-oota, kallista tai dormeja, niin rupes zeniläinen mielenrauha murenemaan ja pinna vastaavasti kiristymään. Joten kun löyty eka paikka (Riverside Hotel) jossa oli vapaa ja kohtuuhintanen (180 000 kip/yö) huone niin otin, vaikka hotellin vieressä olikin epämukavuutta ennakoiva valtava rakennustyömaa ja huoneessa haisi persetehtaalle. Yheksi yöksi Persetehdas sai kuitenkin kelvata ja missona oli illan aikana löytää kivempi maja jostain. Se järjestyikin toki, ja perjantaiaamuna muutin vähän matkan päähän Lao Silk Hotelliin, ihan uus ja kiva ja siisti ja hajuton ja 25 dollaria yö.


Setä näyttää mihin suuntaan pitäis hajaantua

Persetehtaaseen majottumisen jälkeen painelin syömään ja kerkesin siinä justiisa näykkiä pizzan napaan ja keskityin olueen kun pöytään pärähti se komea epsanjalainen eli Tito ja kaunis tyttöystävänsä. Kuulumisten vaihtoa ja suunnitelmien läpikäyntiä ja yleistä kotkotusta heijjän kanssa siinä hyvä tovi, kunnes poistuin takas Persetehtaalle suihkuun. Ja sitten tuli viestiä Piritalta ja Jarkolta, että ovat tulossa Vientianea kohti, oiskos iltakalja mitään. Viimeks nähtiin tammikuussa Gilillä ja nyt sattumalta matkareitit kohtas täällä. Iltakalja it is ja tehtiin tällit yhteen brittipubiin. Kuulumisten vaihtoa ja suunnitelmien läpikäyntiä ja yleistä kotkotusta kera beerlaon peräti kello 23 saakka.  Lähti siis aivan lapasesta ja kolmen kaljan kekkuli oli tosiasia.


Neuvostoliittolainen joenrantapuistopulevardi


Perjantaina kaikessa rauhassa tallailin tuolla jossain ku rekisteröin sivusilmällä kadunvarren jossain kuppilan/matkatoimiston/guesthousen ulkopuolella istuvan seurueen ja siinä tutunnäkösen jäpikkään. Siinäpä Mordorin tuttuja taas lauma, ja nämä läpikulkumatkalla, juuri pohjoisesta saapuneena ja kyytiä eteenpäin Thaimaan puolelle odottelevina. Kuulumisten vaihtoa, suunnitelmien läpikäyntiä ja yleistä kotkotustahan siitäkin seuras. Olin ihan et jopas tääl nyt on trafiikkia. Osa tuosta poppoosta tuleepi ens viikolla Gilille, eli siel sit näemme jälleen.


Buddha Parkin makaava Buddha

Eilen käytiin Pirden ja Jarkon kanssa kattomassa Xieng Khuan  Buddha Park, erikoinen pieni puistopläntti tuolla noin 25 km päässä Vientianesta. Melkonen mesta, jonkinlainen naivistinen oodi betonille, sanoisin, mutta hauskemmalla tavalla ku esimerkiks Merihaka. Puistossa oli Buddhaa jos jonkinmoista, mutta myös ties mitä muita patsaita. Hauska paikka, mutta nopeasti nähty. Kannatti käydä kuiteski. Iltaa istuttiin Mekongin varrella rappusilla auringonlaskun aikaan, eväänä skumppaa ja olutta ja tupakkia, sen jälkeen vielä baarissa muutamat drinksut ja ihan yheksään saakka jaksettiin jauhaa paskaa.

Aurinko laskee


Pariskunta lähti tänään aamulla Vang Viengiä kohti joten nyt kaupunki lienee tuttavista vapaa. Ite kipitin tänään aamumarkkinoille pällistelemään ostosmayhemia, tarjolla oli kaikkea pesukoneista hiuslisäkkeisiin ja kelloista kalsareihin. Ostin kuiteski vaan uuden hiiren ku vanha hajoaa, mutta markkinahiiri tuli tietokoneeseen kytkettäessä havaittua yhtä tasokkaaks vempaimeks ku legendaarinen venäläinen perseensuristin joka ei surise eikä mahdu perseeseen, eli paskan ostoksen tein. Hiireen syttyy valot ja kursoria se liikuttaa. Ajoittain. Joskus jopa oikeaan suuntaan. Lisäks kävelin koko kaupungin läpi, eli tää mesta on nyt nähty. Loppuajan keskityn lukemiseen ja löhöömiseen. Harkitsen myös Laosilaisessa yrttisaunassa käymistä, mutta ainakaan hierontaa en siihen yhdistä. Piritta kert kävi eilen ottamssa sauna+hieronta-setin ja siel oli kuulemma miespuolinen hieroja keskittyny kyseenalaisella tarmolla sisäreisien ja nivustaipeiden pumppaamiseen. Kuten Piritta totes ni vaikkei ollu genitaalialueden hierontaa niin vahvasti sinnepäin. Miä en sellaseen uskalla, en pysty, ei näissä selibaateissa. Mutta saunassa saatan piipahtaa, kert sellanen on tossa ihan lähellä.



Patuxai. Kiipesin tieteskii tonne ylös. Hianoo.

Vientiane ei varsinaisesti ole nähtävyyksillä täytetty eikä kummonen paikka muutenkaan. Pimeellä oikeen kiva ja sympaattinen, mutta päivänvalossa näyttää paikoin Neuvostoliitolta. Sillä poikkeuksella, että sinne sun tänne on roiskastu kimaltavia temppeleitä, mutta kyllä tääl muuten aika esteettisesti vaatimatonta on. Ja vaatimatonta muillakin tavoin. Kaupunki on pieni, paikkaan ku paikkaan oikeestaan kävelee ilman suurempaa tuskaa. Viis päivää täällä on ihan liikaa, mutta onneks noi kolme ekaa päivä sujahti helvetin iisisti kun oli seuraa ja kun otti joka päivä piänet päivänokoset. Kyl täs silti tunnelma on ihan vaan odottelua, et pääsis jatkamaan matkaa.  Eessä enää Kuala Lumpur ja Bali, sit pääsee takas kotiin Gilille. Jeee!

Koska tuskinpa teen täällä enää mitään erikoista ni täs ois jo Vientianen yhteenvetely: majoitus on ainakin Luang Prabangiin ja Vang Viengiin verrattuna kallista ja tasoltaan vaihtelevaa, lisäks hotellit on näemmä useesti täyteen buukattu. Täältä siis kannattais varata se majotus valmiiks. Näkemistä ei kauheesti ole, mutta pisteet siitä, että kaupunki on käveltävissä. Iso beerlao 12 - 15 000 kipiä. Ruokaa ravintelissa, annoksesta riippuen, 25 - 60 000 kipiä, noin suunnilleen. Aski malporoa 15 000 kipiä. Läpikulkupaikkana ihan okei, mutta kyllä 2-3 yötä riittää täällä mainiosti, siin ehtii näkemään mitä nähtävissä on.

Kuala Lumpur on siis yhä edelleen ehoton suosikkini ääsiän pääkaupungeista. Sinne lennän tiistaiaamuna.

Buddhaparkin 3-päinen norsu

Buddha Parkin betonimayhemia

Tuttuja tyyppejä kalsareina

Suosittu iltahuvi: säästölipasten maalausta

Markkinapöperöä

Patuxai Park
Tää heppu vainoo mua, se on jokaisen nurkan takana kytiksessä!
Hautoja

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Laiskat päivät

Maisemaa vuorennyppylän jostain puolivälin alapuolelta räpsästynä

Se on viimonen päivä Vang Viengissä. Kyyti Vientianeen on huomisaamuksi ostettu. Tuli vaan aamulla herätessä vahva feeliksi, jotta on aika taas vaihtaa maisemaa. Suattapi olla että viitisen päivää Vientianessa on liikaa, mutta emmiä jaksa täällä Vang Viengissäkää enää olla. Vaikka ilonen yllätys tää olikin, ei ollenkaan niin kauhee mesta ku luulin.




Tällee miäkii oon tääl aikaani viettäny

En oo jaksanu tehä täällä MITÄÄN. Muil on ehkä aina välil varmat päivät, mut miul on ollu nyt ihan vaa laiskat päivät. Päivisin on niin saatanan kuuma, että ulkona kärventyy hengiltä, ja ku mummoutuneen muumion nukkumaanmenoajat ei anna mahollisuutta rajuun kreisibailaamiseen, ni vähissä on ollu äksöni. Oon siis keskittyny täällä Vang Viengissä lähinnä nukkumiseen ja makoiluun kirjan kanssa. Välillä kipassu sapuskalla, sillon kun on ruoka maistunu (pari päivää oli tuos et mikään ei mee alas, paitsi hetelmäpirtelöt ja ohrapirtelöt ja kahvipirtelöt). Laiskottelu on ihanaa. Silti on koko ajan vähä jonkinmoinen stressi et pitäs ny jotain touhottaa ku täällä kerran ollaan, mutta oon koittanu takoo puupäähäni et ei muuten oo pakko tehä yhtään mitään. Saa vaan olla, jos haluaa. Ja sitä oon nyt sit huolella harjottanu, sitä olemista vaan.



Tolle säälittävälle nyppylälle en uskaltanu kiivetä
Yritin eilen sentäs olla raisu seikkailija ja lähin tonne johonki riisipelloille tarpomaan ku siel oli viittoja et tuol on joku nyppyläjuttu mihin voi kiivetä ja komiat on maisemat. Sinne siis ja eiku kapuamaan. Mutta ku huterat ja vaaraa huokuvat bambutikapuutki reitiltä kävi vähiin ja kiipeeminen rupes tarkottamaan enimmäkseen ryömimistä jyrkän rinteen kivilohkareilla niin rupes pynkäämään pupu housuun. Yritin parhaani, mutta jossain kohtaa oli pakko kattoa omaa nynnyyttään silmiin ja todeta että tää homma ei nyt tuu onnistumaan. Ei varvastossuissa varsinkaan. Jos jatkan vielä metrinkään ylös niin en tasan pääse täältä enää ikinä alas. Takasin maan pinnalle siis, nöyränä ja luovuttaneena. Ja oli se alas tuleminenki niin hirveetä hätäännystä, et ihan hyvä oli kun luovutin leikin kesken. Kun sain maan kamaran taas jalkojen alle niin koivet täris niin että pyllähin vaan istuvilleen ja totesin että se meikäläisen vuorenvallotusura oli sitte tismalleen tässä. Kiitos kokemuksesta, en tuu uuelleen.


Turvallisen olosia tikapuita sentään oli osan matkaa


Siinä oikeestaan kaikki jännä mitä täällä on ollu. Lisäks törmäsin eilen tuttuihin eli Tontsaan ja Riikkaan. Olivat jostain hokanneet että no nysse yks punkero on täällä kans ja yhistyttiin sit eilen aurinkon laskun aikaan olusille ja kotkottamaan kokemuksista. Hyö ovat jo kuukausikaupalla reissanneet, junalla tulleet ääsiään ja Kiinat ja Mongoliat ja kaik o käyty. Mutta olipas mukavaa nähä ja ai että ku hauskaa puhua pitkästä aikaa suomea! Kolmen kaljan kekkulin siinä sais taas riivittyä, ja vasta ysiltä kömmin nukkumaan. On tää rajua! Pariskunta jatko matkaa Luang Prabangiin tänään, ja myö mahollisesti nähää seuraavan kerran toukokuussa Gilillä, jos heijjän reitti sinne asti kurvasee.

Jotta Vang Vieng on miun osalta aika lailla valmis. Yhteenvetely, olkaa hyvä:
Mainettaan ehottomasti parempi paikka, ei tää ookkaan mikään örisevä festarialue. Omaan silmään ei ainakaan oo osunu ihan hirveesti mitään sekoiluporukoita, mutta toisaalta oon joka ilta ollu nukkumassa jo ennenku zombiet on ryöminy koloistaan. Rento fiilis ja komiat maisemat. Ei kauheesti tekemistä eikä näkemistä, ellei oo innostunu luolista, kiipeilystä ym seikkailuista ja tubeilusta. Iso olut baarissa 8 000-15 000 kipiä. Täytetty patonki katukojusta keskimäärin 10 000 kipiä. Hetelmäpirtelö siinä 7 000 kipiä. Ravintelipöperö (jos jotain muuta ku patonkia) haarukassa 20 - 40 000 kipiä. Minivan-kyyditys Vientianeen 60 000 kipiä. Majotus: halpaa ku saippua, kevyesti vois majottua jollain 50 000 kipillä/yö, mutta ite oon maksanu tästä ihanasta koiranpentusesta majasta hurjat 120 000 kipiä yö. Majataloja on ihan vieri vieressä, eli ei tartte mitään etukäteen varailla, senku lampsii mitä vaan kadunpätkää ja käy kyselemässä. (Ja se rahan kurssi oli suunnillee et 10 000 kipiä on yks euro)

Mutta kannattaa ennen majataloon asettumista tarkistaa paikan järjestyssäännöt. Ettei tuu yllätyksiä niitten suhteen. Miun oman majatalon säännöt huomasin vasta tänään (ks. kuva alla). Onneks en veä huumeita enkä uhkapelaile enkä yhdynnöi enkä järjestele poliittisia kokouksia.



Ja se koiranpentupesue on käyty tarkistamassa taas moneen kertaan. Ja ny ku otin kameran mukaan ni heil oli siel just pöperöinti menossa.

Hauvvaäitee ja 8 hauvvavauvvaa

Että ei muuta täältä. Seuraava plörinä sit joskus muutaman päivän päästä Vientianesta. Molo!

Ja on täälläki temppeleitä! Yhessä kävin.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Vang Vieng onkii ihan okei

Kylänraitti


Noniin, possut, nyt jännittävää reportaasia Vang Viengistä!

Lähin siis eilen aamulla kahexalta Luang Prabangista minivanilla kohti Vang Viengiä. Pelonsekaisin tuntein, mutta seikkailumielellä. Käsitys Vang Viengistä oli lähinnä se, että siäl krebaava nuariso tubeilee eli pyärii huumepäissään jorpissa uimarenkaitten kans ja mölyää kaiket yöt. Etukäteistunnelma oli siis että en tule viihtymään. Mut ai miks sit pitää väen vängällä moiseen paikkaan painella? No siks, että en jaksanu noin 12 tuntia yhtä kyytiä jurnuttaa autolla Vientianeen, ja tää Vang Vieng on sopivasti just melkee siin puolivälissä. Ja Vientianeen ei ole kiire vielä, joten miksipä ei siis kävis kattomassa mikä se helvetin meininki Vang Viengissä on.  Yks ruksi lisää maailmankarttaan, kokemus se on paskaki kokemus, ja sillai. Ja pääsehän täältä pois jos on ihan kamalaa. Jihuu!


Maisema yheltä stopilta jostain vuoristosta
Autokyyti Luang Prabangista Vang Viengiin oli kertakaikkisen hiano, ai saatana miten komiat oli maisemat koko matkan ajan. Vuoristoisia kippurateitä kaahattiin, välillä hirvitti oikee ku tien reunan alta putoo satoja metriä rotkoa. Mentiin niin ylös että oltiin pilvessä ja tultiin haipakkaa alas. Alun vuorennyppylät vaihtu puolessa välissä kyytiä komeiks kalkkikivinyppylöiks ja ihan huikeeta oli vaa transsissa tuijotella vaihtuvaa maisemaa. Eikä ollu huano maisema autossa sisälläkään, oli sellanen niin helvetin nätti epsanjalaiskolli, semmonen Jonne VHB, vähän plondimpi, mutta herrantähren mikä TORO (kuvankaunis tyttöystävä toki kylessä kiinni, mutta nätti poika oli katella, oijoi). Musiikkia kuuntelin koko matkan, ja kaikesta vähän herkistyin. Oli aikaa taas ajatella asioita ja elämää, se tekee ihmiselle hyvää, ja suosittelen lämpimästi kaikille sellasta ittesä kanssa hiljaa olemista ja ajatustyätä. Kyyti kesti 6 tuntia, siin oli 3 stoppia, eli ei tarttenu kusikupla ottassa matkustaa.

VITTUSAATANAJUMALAUTA!
Ekalla stopilla jossain vuoren ylhäällä olevassa kuppilassa näin jotain niin pöyristyttävää etten tienny sellasta olevankaan. Karhuntassuponua. Vittu, oikeita karhujen jalkoja viinasaavissa. Ja eikö yks vitun ärsyttävä meijjän autolainen, sellanen känädäläinen leuhka rasittavuus, menny heti että hän toki maistaa naukun karhuntassuviinaa, oon niin vitun raju ja ennakkoluuloton ja rohkee sälli, kattokaa kaikki ja varsinkii ottakaa kuvia. Teki mieli mennä potkasemaan mutta lähin siitä vaa pois, ku tommonen piittaamattomuus ja sivistymättömyys vie joskus ihan sanat suusta. Miten kukaan voi olla noin tollo? Eikö ihan yleissivistys ja terve järkikii sen sano, että tommosiin tuotteisiin ei kajota? Mutta tää jätkä oli niin retee et syö varmasti pandapurilaisia ja pukeutuu tiikerintaljaan jos niitä jossain on tarjolla. RÄYH!

Siinä kahen maissa iltapäivällä saavuttii Vang Viengiin ja lähin siitä sit vaa oitis lampsimaan suuntaan jossa ajattelin että kreisibailun keskus saattaa olla. Kohti joen rantaa ja siitä eka majatalo, onks huonetta, onks siin ilmastointi, onks lämmin vesi suihkussa, mitäs maksaa, saaks kattoo ens, okei otan tän. Phoubane Guesthouse joen rannassa, 150 000 kipiä yö. Ei paha, maisema terdeltä komia, iso huone, yheks yöks aivan passeli. Mutta jotenkin paska tunnelma, eli sellanen viba että tähän en jää, etin jonkuu vieläki halvemman murjun, kert täällä niitä on, mutta tahon sellasen missä on hyvä fiilis. Sellanen sit löytykii tuolt ku kävin kylää jolkottamassa, Champa Lao Guesthouse, Tripadvisorissakin korkeelle rankattu ja kovasti kehuttu. Ei o kummoset huoneet, ei ees ilmastointia, siistit ja hyvät kuiteskii. Pelin ratkas oikeestaa halpa hinta (120 000 kipiä yö), helvetin ystävällinen, kiva ja mukava tyyppi respassa, rennot makaamot ja riippumatot pihalla, joka puolella makoilevat koirat sekä se, et respan poika ylpeenä kerto myös että heille on tullu perheenlisäystä. Siel on 8 vikisevää piäntä viikon vanhaa koiranpentua  tiluksilla kans. IIIIKKKK! Olin sit et joo, otan tän, jihuu! Sinne muutin tänää aamusella, siis, ja koiranpentuja oon käyny heti jo kattomassa, siel ne yhes majas sängyn alla vikisee, silmät on viel kii eikä jalatkaa kanna mut voi hellyytyksen multihuipennus! Arvatkaa vaa kui herkistyin ku sellasen pienen haisevan inisevän pötkylän sain syliin. Niisk ja snif! Niist hianouksista ei oo kuvii viel ku ei ollu kamera mukana mutta käyn kyllä niitä kattomassa varmaan vartin välein niin kauan ku täällä lorvailen ni pitää jossain kohtaa sit räpsiskellä sata kuvaa.



Selleck-Conneryn baarista otettu maisemaräps
Ja nyt on muutenki hyvä fiilis! Huoneen vapautumista aamulla ootellessa menin naapuriin kahveelle ja sielläkii niin perkeleen lupsakka meininki et jumituin sinne pitkäks ajaks. Sellain länkkärisetä siel hääräs ja heitti läppää ja kanto kahvetta eteen, semmoin Tom Selleckin ja Sean Conneryn risteytyksen näkönen viixekäs harmaantunu seppo. Asustaa tääl ja pitää sitä kuppilaa ja on opettajana kans ja tavattoman mukava ukkeli. Kivoja koiriaki siinä hääri jaloissa ja meininki erittäin hyvä.

Viihtyvyys siis koheni muuttamalla huikeesti, vaikkei siinä ekassakaan paikassa vikaa ollu, mutta jotenki vaa ankee tunnelma ja happamat akat respassa ja sellasta. Emmiä jaksa asioia minkää naama norsunvitulla olevien ämmien kans. Jos sellasia tahon kattella ni voin mennä takas Mordoriin ja kattoa peiliin, perkele. Iloset setät ja pojat eli ilosetät ja ilopojat on kivempii ku happamat eukot. Nii!

Ja noin muutenki ei ensivaikutelma Vang Viengistä ainakaa ihan niin kauhee ollu, komiat on maisemat ja sillai. Vitusti kaikenlaista matkailijaa joka suunnassa, joo, mutta se ny oli tiedossakin et niitä on, eikä siinä sinänsä mitään pahaa.  Itekin oon matkailija, joten ohan se melkosta nirppanokkasuutta sit paheksua et ai kauhee ku on turisteja, ku ite omalta osaltaan lisää tätä torveloitten määrää täällä ja kaikkialla missä käy.

Illan hämärtyessä eilen lähin sit rohkeena kattomaan et mikä on meininki. Löysin tuos joesta pojottavasta bilesaaresta jopa ROCK BAR -nimisen läävän, johon heti ottamaan kaljaa ja innosta kihisten oottamaan et nyt rokkia perkele, ja lujaa, kiitos. Ei tullu rokkia, mutta ihan kiva paikka, sellaseen makaamoon menin lötköttään ja kattelemaan meininkiä. Yhtäkkiä viereisen makaamon riippumatosta nous jonku nahistuneen gubben pää, en ollu ees huamannu et siin on joku, ja alko sielt sit mongertaa jotain. Äijä oli niin soseessa et shössötyksest ei meinannu saaha tolkkua, mutta itävällasta se tais olla ja on ollu täällä Vang Viengissa jo pitkään. Siltä näyttiki, oli sellanen Klonkku. Koitin sit kohteliaisuuren vuaks kysyy et no mitäs kaikkee täällä ny sit ois näkemistä, mutta tyyppi ei osannu sanoo muuta ku et on lualia. "I rheally rheeeallly lhike cavessssshhhhhhhh", totes Klonkku ja ootin vaan et koska se halaa drinkkiämpäriään ja suhisee et "my precioussssshhhhhhh". Olin että justiisa joo, että sitte ku vihdoin jonkun kanssa joutuu juttusille ni eikö oo heti tommonen ties minkä aineittein marinoima mörkö. Baarinvaihto tuli aika äkkiä ajankohtaseks.

Komiaa on


Törmäsin sitte kadulla aamupäivän miniväniporukkaan ja koska siinä oli se julmetun nätti epsanjalaispoikakii messissä ni lähin sit heijjän kans kaljalle, ku kelasin et kaljaa enivei viel tarvii ni mikäpä ettei sitä vois juua silviisii et on myäs silmänruakaa. Ajatella! Olin seurallinen! Vieraitten ihmisten kans oikee baariin! Samaan seurueeseen istumaan! Juttelemaan! Hyvät hyssykät sentään. Epsanjalaiskomeen nimi on Tito, tyttöystävänsä nimee en tieteskää muista koska muistan vaan tärkeet asiat, Madrista ovat ja 3 vuotta sitte lähteneet epsanjasta vähä reissaamaan, joskin olivat pitkään ausseissa töissä ja oppimassa enklantia, vasta tos viime vuoden lopulla sit lähteneet kiertelee aasiaa muuten. Helvetin mukava pariskunta, kerrassaan. Mutta siin oli pykälässä se vitun karhunjalkoja juova känädäläinen paskapää joka ärsytti minuu niin paljo et oli vaikee oikee olla. Siin oli muutama mimmi kans ja kysyin et mist he ovat (ränskäst ja känädäst) ja se karhunjalkamulkero siinä et hän on venäjältä. Tiesin jo siinä kohtaa et se vittu venäläinen ole ku olin päivällä minivänissä kuullu ku se kailotti et KÄNÄDÄ. Olin et good for you, miä oon suamesta. Ni sit se totes et ai, luulin et oot ryssä, ni ajattelin et hauskaa valehella et miäki oon ni sit rupeet puhuu mulle venäjää, heh heh heh HEH. Jumalauta. Vittu miten hauska jätkä, kertakaikkinen humoristi oikee, onkohan se harkinnu vaik uraa stand-up koomikkona? Vitutuskäyrä ihan tapissa siin kohin. Pari kaljaa siin kuitenkii heijjän kans sipasin, ja sit hilpasin nukkumaan. Hirveessä kekkulissa olin, kolmesta (isosta) kaljasta! Mutta ku ei oo aikoihin kunnolla juopotellu, se on ollu ölyt tahi max. kaks per päivä ja kasilta viimestää nukkumaan. Nyt hilluin ihan puol-kymmeneen saakka. Aivan kreisi meininki.

Tyypit pyys miuta myös mukaan tubeilemaan tänää, mutta vaikka niin mieluusti kattelisin sitä epsanjalaispoikaa ni sen känädäläisen persereiän lärviä en kestä enää sekuntiakaan, joten kieltäydyin kohteliaasti ja selitin jotain et joet pelottaa, en uskalla. En kehannu kertoo totuutta, eli et oikeesti miuta pelottaa persereikiin ryömivät kiipijäkalat. Plus jotenki ei nyt tunnu muutenkaa hyvältä ajatukselta lähtee jokeen uimarenkaan kans lillumaan ja ryyppäämään koko vitun päiväks, varsinki ku tuo alkoholinsietokyky on menny noin säälittävii lukemii. Huonostihan siinä kävis ennenku ton lillumisreitin olis juonu kotiin saakka. Ja niin hauskaa ku tuo meininki saattais ollakii, ni kyllä miä sen haluisin tehä jonkuu oikeen kaverin kans, jos ois pakko.

Jännäähän täällä on myäskin se, että baareista saa mitä vaan. Ihan tulee menu eteen missä on kaikenlaisia marihuanakakkuja ja magic mushroom pitsoja ja ties mitä oopiumisotkotuksia. Siitä voinee jo päätellä jonkin verran mikä täällä on meininki. Ihan vaan kaljalla toimiva tissuttelija tuntee ittesä ihan kalkkeutuneeks touhottajaks, ku suurin osa porukasta baareissa retkottaa selällään silmämunat väärinpäin.

Mutta positiivinen yllätys tää Vang Vieng on kuiteskii ollu. Ei oo niin kauheeta ku luulin, ja nyt ku löyty hyväfiiliksinen majotus ja mukavat huudilot muutenkii ni saa tässä varmaan viäl muutaman yön oltua.

Miä keskityn tääl siis vaa tallustelemaan mestaa ympäri sen verran ku jaksan, pari yätä ehkä viel. Ku ei ole kiire Vientianeen ja nyt on ihan mukavat oltavat. Ja on koiranpentuja! Iiik! Mutta tunnustettakoon se, et ei oikeestaan kiinnosta mitkään Vientianetkaan enää, on vähä sellanen ajantappomeininki täs kovasti päällä. Koska ootan oikeestaan vaan sitä et pääsee ens viikolla lähtemään takas kohti Giliä! Sinne on ihan hirvee ikävä ja  haluun vaa takasin kotiin Kakkosen Koralpiitsille. Siel on kissat ja regei ja MERI! Aaahhh! Pussaan Pirkon ruttuun ku saan sen syliin!


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Hei sun patongeilles, Luang Prabang!

Hupsis. Olenkin jo jättänyt Luang Prabangin zeniläisen munkkimayhemin taakseni ja siirtyny ihan toisenlaisiin mayhemeihin. Hyvää iltaa Vang Viengistä, siis. Mutta ei mennä asioitten edelle, miä tilitän ny äkkiä alta pois piänesti jonkuu yhteenvetelyn Luang Prabangista.

Hieno, hieno paikka, mutta jotenki miulla tuli eilen mitta täyteen. Rupes vaan ärsyttämään kaikki piänet asiat ja tuli jonkinlainen leipääntyminen kehiin. Tai patonkoituminen, koska patongit, nuo ranskalaisten veikeet pötkylät, ne oli munkkien lisäks semmonen paikan niin sanottu homma, patonkia tuli aamiaisella ja niitä tuli ostettua katukioskeista ja kaljan kyytipojaks silviisii et tulee jo korvista.

Niin mukava kaupunki ku Luang Prabang onkaan ni ehketi sain siitä vaan tarpeekseni. Ei jaksanu enää yhtää kullitettua temppeliä eikä kattoa enää ainootakaan oranssikaapusta hiipparia kadulla, rupes keittämään tosissaan jaloissa pyörivät kaupustelijakakarat ja se valtava turistien määrä. Ai tuos taas tulee yks lauma haaremipöksysiä sontasia rastahippitravellereita, wuppiduu jee ja katos ku tuossa menee taas lauma japanialaisia kääkkiä kamerat räpsyen ja jeejee. Ku viel naapurihuoneeseen tuli möykkääviä germaaneja ni meni yäunetkii (siinä yks syy miks olin niin patonki perseessä poikittain siel norsuretkelläkii) ni alko lauantain aikana hiipimään mieleen et vittu pitäsköhän siirtyä muualle. Mutta oli pyykit pesussa  ja siirtymisahistus ja mitä enemmän luin vang Viengistä ni sitä vähemmän sekää huvitti (tsekatkaa esmes Wikitravelin tarinat).

Kohtalon sormi kuitenkii neppas ottaa kun illalla hiippailin kylillä ni osu silmään yhen matkatoimiston kyltti et huomisaamulle viel pari paikkaa vapaana minivänissä Vang Viengiin, satatuhatta kipiä ja kyyti on siun (muissa halvimmat hinnat mitä olin jo kerenny kysyy ni oli siinä 125 000 kipiä). Kipasin siltä seisomalta takas kotiin määkimään pyykkejä et oisko ne jo, ja ku nekii sain, ni hilpasin takas matkatoimistolle ostamaan sen halvan kyyin. Sit vaa pelonsekasen innostuneen helpotuksen kourissa kotiin pakkaamaan Asshole ja unta palloon. Lähtö tuli ja mikäs siin, paikan vaihto tuli ihan tarpeeseen kyl jo.

 


Vetelen Luang Prabangin yhteen:
Iso Beerlao 10 000 kipiä, patonki mistä vaan noin 15 000 kipiä millä vaan täytteillä. Vitun hyvää kahvia saa joka paikasta, juokaa sitä, oijoijoi. Pitsa lähtee jollain 40 000 kipillä. Intialaisen mätön naanleipineen ja isoine oluineen voi mättää 50 000 kipillä. Aski röökiä (ei malporoa mutta hyvää menttoolia) 8000 kipiä. Majotus edukasta ja tasokasta, alle 20 egen kepeesti saa anaalisiistin uuen huoneen ilmastoinnin kera ihan siitä sykkivästä ytimestä. Kyyti lentokentältä ytimeen 50 000 kipiä. Pyykin pesetys 10 000 kipiä kilo. Minivan Vang Viengiin 100 000 - 130 000 kipiä, kestää 5-6 tuntia, ja kumma kyllä, hitaammat bussit on kalliimpia. Hieno, hieno kaupunki. Upeita temppeleitä, komiat maisemat, ja ois ollu vaikka mitä shopattavaa, jos ois voinu shopata. Mutta miulle riitti viikko. Ei se silti sitä sano ettenkö menis toisenkii kerran. Saa nähä.

Mut nyt miul on nyt kiire kattomaa mikä meininki tääl Vang Viengissä oikee on. Tuun kertomaan tilanteen ja selvittämään et MIKS olen täällä tossa myöhemmin, ehketi jopa heti huomenissa. Heippa!

(viimiset Luang Prabangin kuvitukset loppuun heeeeep!)

Lihatori
Paatteja Mekongilla
Munkeil oli rumputunti
IIK! Piäniä söpöyksiä!
Kippis!

lauantai 18. helmikuuta 2012

PAI! PAI! PAI!


Norsu ei istunut eilen päälle, vaan miä istuin norsun päälle, eli pirtelökone ei Karmilan köökissä vielä surahtele ns.  ittestään. Mut nyt raportoin eilisen retken, jossa oli ihan liikaa kaikkee ja ihan liian vähän aikaa ja jäi vähän sellanen "haukkasinko paskaa"-olo. Ehkä haukkasin, ehkä en, näin kuitenki aika paljon kaikkee ja opin puhumaan pari sanaa norsua ja kävin elefantin kans Mekongissa kylpemässä. Joo. Mutta...

Selvittelin tuos siis kaikenlaisia retkihommia, joihin sisältyis ainaki ny vähä jotain norsuhommia. Muutamat oli kauheen hintasia (liki 80 dollaria ykskii) joten ku sitte oli joka paikassa tarjolla sellasia yhistelmäreissuja mis oli norsuja ja Pak Oun luolia (missä halusin kans ehottomasti käyä) ja vähä veneilyä ja viskikylässä käymistä, ja aikani matkatoimistoja rampattuani yhestä sellasen sai 40 dollarilla (hintahaitari tolle ihan samalle retkelle oli matkatoimistosta riippuen 55 dollaristra alkaen alaspäin) ni ostin, ku aattelin et saan sit yhellä rykäsyllä koko paskan hoiettua ja saa sit loppupäivät tääl Luang Prabangissa olla vaan ja lorvailla. Kyselin tietysti sit kans et onhan sit hyvät norsut eikä oo mikään riistonorsula ja tietystihän vastaus oli että juu hyvät on norsuhommat, dount wöri.

Pikkusen jo siinä aamulla lähtiessä tuli olo et millekön paskareissulle tuli lähettyä kun hakemaan tuli sellanen rämisevä paku ja kuskit ei tuntunu löytävän hotelleja mistä porukkaa haettiin kyytiin, ja sit viel pysähyttii puoleks tunniks johonki lastaamaan kanootteja auton katolle, ku pari germaania oli ostanu kanoottiretken. Mutta miuta on ohjeistettu et ku Laosin valtion virallinen nimi on Lao People's Democratic Republic tai jotain eli Lao PDR ni se PDR tarkottaa tääl myös et PLEASE DON'T RUSH. Ni olin siinä sit vaa täynnänsä zeniläistä hätähousuttomuutta et kyllä tää tästä vaikka kestääki vitun kauan että mihinkää päästää.


Setä keittää tärpättiä
Ekaks porukka dumpattii markkinakojuilla täytettyyn "Lao Lao Villageen" joka oli pikkusen taas sellanen teemapuisto, mut tällä kertaa keskittyny paikallisen ponun eli tärpätin eli ns. Lao Lao -viskin valmistukseen. No siel pöris viinatynnyrit ja oli kaupan ties millä kärmeillä ja skorpioneilla täytettyjä pulloja. Itsehän keskityin taas mielenkiintosempiin asioihin eli kylän kissan- ja koiranpentuihin. Oi siellä oli sylissä piettäviä kehrääviä kissojaki, mitä tääl Luang Prabangissa ei oo paljon näkyny, vaikka kissoja vilisteleekin kaduilla, mutta ku ne ovat kaikki aika ujoa ja arkaa sorttia. Tuol viskikylässä oli seurankipeetä kehräysmirriä joten miä ihan tyytyväisnä siel jossain risumajan nurkalla penkillä istuin kissan kans tupakkia polttelemassa ja oottamassa kyytiä norsuja kattomaan.

Norsuja. Niin. Niitä oli siellä ns. "elephant campissa" ihan kaks kappaletta. No ei se mitään, miulle riittää ykskii norsu et sikäli jeejee. Ensiks oli vaan sellanen tyhmä pusikkokierros missä mentii istumaan norsun selässä olevaan penkkiin ja sit vietii pien lenkki lähistön metikköön. Onneks siinä sentäs nopiasti norsujen taluttajat kehotti hyppäämään sielt penkiltä ihan tartsaniks eli siirtymään ridaan siihe norsun selkään silviisii aivan niiku paljaaltaan. Se oli uus juttu, en oo ennen menny norsulla muuta ku just tollaviisii et siel on se sohva siel seläs ja istutaa siellä. Vähäsen pelotti ens ja ku aika karkeeta tikkusta karvaa on norsun nahka ni pisteli kinttuja ja hierti reidet ihottumalle, mutta yhtä kaikki, ihan jännittävä kokemus oli.



Lastuveneellä luolille
Norsuridauksen jälkee alkokii sit pikkusen miul jo käämi punottaa, oli lounastauko ja etee läiskästii kylmää vihannesta ja riisiä ja komento hotkasta huiviin niiku nyt, "we have 5 minutes, then we go to Pak Ou cave". Ekskjyysmii? Ihan viien minuutin lounastauko? Mutta ei auttanu, siitä miltei siivottii lautanen alta ku viel oli haarukka menossa suuhun ja hätistys avoauton lavalle (sitä rämisevää väniähän ei enää ollu missään) hirveen ihmislauman kans (niit ihmisiäki oli jostain tullu noin 5 lisää siitä ku aamulla lähettii), ja kauhee rytyytys johonki. Siellä jossain kiikkerä sellanen lastu-tyyppinen vene alle ja joen poikki Pak Oun luolille.


Eipä hieno tipu!
Kivat luolat sinänsä, ja siel sai tarpoo taas miljoona rappusta ja kaikkee, oli vitusti buddha-patsaita ja ehkä vielä enemmän turisteja, mutta ihan kiva oli käyä kattomassa kuiteski, maisemat sieltä oli komiat kans. Ja ku miähän suoritan kaiken tommosen töllistelyn aina ihan salamavauhilla ni pikkusen olin huuli pyöreenä ku just olin kerenny kattoa kaikki asiat ja valmistauduin johonki istahtamaan ja oottelemaan muita, ni siel jo tän tourneen järjestäneen Manifa-retkifirman (ainaki sellanen firma luki tyypin paidassa) punapaitanen jätkä komentamassa takasin veneeseen et on kiire jatkaa matkaa. Hei, kamoon, PDR! Ootsiä kuullu sellasta sanontaa et ÄLÄ VITTU KIIREHI? Mutta ei ollu tämä sälli sellasta sisäistäny. Se oli taas se kiikkerä lastu alle, takas mantereelle ja retki jatku. Siinä ohessa muuten oli yhen katukioskin terassin kaiteella pojottamassa kesy pöllö. Tai joku huuhkaja, mikä lie, mutta ihan törkeen hieno otus. Ensimmäinen ajatus toki oli et mikä sil on vialla ku se vaa istuu tossa, mutta en tiiä, ei se ollu siin millää kiinni ja kioskin pien ipanakii tuli siihen vaa ja paijaili sitä pöllöö ihan niiku tosta vaan. Ehkä se oli vaan kesy, mistäs sen tiätää. Komia tipu, ei voi muuta sanoo.


Näin puhutaan norsua
Sit onneks täs kohtaa hommat vähän rauhottu, koska suurin osa porukkaa jatko matkaa johonkii vesiputouksille, mutta miun retkipakettiin kuulu lisää norsuhommaa. Piti olla ns. mahout training, elikäs pikakurssi norsujen käsittelyyn. Tuata... mitä sitä kaunistelemaan, se meni tällee: se leipääntyneen olonen koko ajan hoputtanu opasjätkä kirjotti lapulle liudan komentoja, joilla norsuja käsketään tekemään asioita, ja anto ne laput sit miulle ja kahelle muulle pimulle joilla oli sama mahout-homma ostettuna. Sen jälkee se kloppi luki ne komennot kerran äänee: PAI - go, MAP LONG - sit down ja sitä rataa. Siinä se kurssi sitte olikii ja sen jälkee heppu alko kyselee meilt koululaisilta et no mistäs siä oot kotosin ja nii onko siulla poikaystävää. Siin vaihees miul alko jo aika lujaa hermo kiristymään mut oon kohtelias enkä sit sanonu äänee mitä ajattelin eli et MITEN VITUSSA NÄÄ LIITTYY TÄHÄN NORSUHOMMAAN, SIÄ VITUN ÄLYKÄÄPIÖ.

Mutta kun nää siviilisäädylliset paskanjauhannat oli hoiettu ni päästii takas asiaan. Eli norsujen kyytiin. Miun norsu oli niistä kahesta pienempi ja jääräpäisempi, sitä ei huvittanu siis yhtää mikää, minkä miä kyllä ymmärsin oikeen hyvin, ei ois minuukaa huvittanu sen norsun sijassa mikää. Istuin siel korvien takana ja kimitin pää punasena et PAI! PAI! PAI! mutta miun ronsu se vaa siinä tuhahteli et vittu pai siä paksukainen ihan vaa keskenäs. Mutta ku ne oikeet norsujen ohjaajat sit tuli käskemää ni lähtihän se miunkii heppu siitä liikkeelle, laiskasti mutta kuitenki. Mentii pihaa ympäri ja sit eiku jorppiin kylpemään, elikäs norsun kans Mekong-jokeen. Se oli jännää ja olihan se ny elämyksenlainen juttu kun norsun selässä ollaan joessa ja norsu sielt suihkii vettä päälle. Miun norsuhan siel joessakii kapinoitteli, ei suostunu istumaan veteen ja olin siit ihan hyvilläni. Pysy perse pinnan yläpuolella, ei tule kiipijäkala takapualeen, yks huoli vähemmän.

Periskooppi


Norsut oli periaatteessa vapaana koko ajan, niil oli kyl sellaset narut viritetty toisen korvan ympäri, mutta enimmäksee ne nartsat sai laahata maata. Mikä oli erittäin hyvä, koska huomasin et miun norsulla on korva veressä, ku se naru oli sellasella teräsrinkulakoukku-hommalla sieltä korvan ylhäältä jotenki niiku tuettu/säädetty/viritetty. Ni oli sit hiertäny haavoille sen korvantaustan ja verta tuli et niiku AIH ja VOI VITTU. Miä koko ajan korjasin sitä lenkkiä sillee ettei osuis siihe kipiään kohtaan ja ku päästii vihdoin takas norsukämpille ja kapusin sielt alas ni nostin äläkän. Ens oli kyl vähä sellain kainostelevain olo et no mitä miä täs heijjän norsuista alan motkottamaan mut sit vaan vitutti niin paljo sen norsun verinen korva plus se saatanan ärsyttävä "opas" et miul vaa hirtti hermo ihan täysin ku rojahin sielt norsun selästä takas alas ja se mulkero oli siin muikeena kysymäs et no, oliks kivaa, kih kih. Rähjähin et vittu kattokaa nyt, jätkän korva on ihan paskana ja vuotaa verta, et kamoon, miun toinen reisikii on ihan norsunveressä et fucking do something. Ni opasmulkku sielt vaa et "oh, aim sori, but you can go wash yourself in the toilet". Olin et ei hyvää vitun päivää siä saatanan tampio, et eihän minua ny vittu se tässä huoleta et olen ite norsun veressä ku toi norsu, et haloooooooo, I DON'T LIKE THIS SHIT AT ALL. Ne siinä sit vähä vaivaantuneena norsukuskit ja se älykääpiö-opas hyörivät, varmaan vaa muodonvuoks jotenkii katteli sitä ronsun korvaa et oijoi sentäs, miten nyt tollee, mut ottivat sentäs sen hiertävän nartsan pois ku miä tuhisin raivona siin vieres. Norsut pääs sit siitä onneks ihan vapaina aterioimaan eikä ollu enää mitää turistien kuljetteluhommia tiedossa sille päivälle. Että siitä hommasta jäi kyllä hiukkasenverran paska maku suuhun, vaikka norsut oliki ihania mutta ihmiset vitutti, taas kerran.



Mun jääräpääfantti
Takas kaupunkiin tultii sitte sellasella avolava-autolla, jossa sen lavan häkin mis myä turistit matkattii ni sen enimmäkseen täytti pari kanoottia. Mukava oli siellä sitte jurnuttaa tunnin verran takasin kylille.  Mutta mitäs läksin halvalla ostamaan elämyksiä, ei voi ku kattoa peiliin ja todeta et tollo mikä tollo. Kaikkine hoputuksineen ja paskaoppaineen tää ois kuiteski jääny plussan puolelle, jos ei ollu veristä norsun korvaa loppuhuipennuksena.

Ni että semmonen retkihomma. Tulipahan käytyä, ei siitä kai sen enempää.

Luulen, et miun Luang Prabang on tällä erää nyt aika lailla valmis. En aio täällä tehä enää mitään erikoista, jätän isommat jokiristeilemiset ens kertaan ja laosilaiset eksoottiset yrttisaunomiset hoian sitte vaikkapa Vientianessa, jahka sinne tästä pääsen. Siirtymissuunnitelmien teko on tässä nyt kiihtymässä, oletettavasti maanantaina jatkan matkaa. Siitä, ja muutamasta muustaki asiasta, lisää kenties huomenna.

Näin tehään LAOLAO-viskiä
Drinksua jos jonkinmoista
Rapsutusmirri
Maisemaa luolan rappusilta katottuna
Ihmisryysis
Buddharyysis
Fantti! <3