tiistai 29. toukokuuta 2012

Sterilointitehdas

Valmiina steriloitavaks

Täällä ollaan, elkää huolehtiko. Miä oon vaan ollu totaalisen puhki kun oon puolen vuoden mitääntekemättömyyden jälkeen päässy oikeen puuhaamaan jotain, en oo kerenny enkä jaksanu plokia käyä naputtelemassa. Mutta nyt on kissaklinikkaorjan hommat saatettu kunnialla päätökseen ja voin siis kertoa kui hommat suju (surffatkaa muualle jollei kissat kiinnosta, ei miul tässäkään postauksessa muuta asiaa oikeestaa ole).

Kuuen päivän Gili Eco Trustin kissaklinikka saarella piettiin ja miä olin siäl tiäteskii into piukeena joka päivä jeesimässä, 8-9 tunnin päiviä pakerrettiin. Oltiin 4 ekaa päivää Trawangan Diven tiloissa ja viimiset 2 päivää Lutwala Divessa. Yhteensä klinikalla kävi miun laskujen mukaan lähes sata kissaa, joista noin 85-90 mirriä steriloitiin, eli varsinainen sterilointitehdas tässä pieltiin. Loput klinikalla vierailleista mirreistä oli joko liian pieniä leikattavaks, jo aikasemmin steriloituja tai sitte sen verran sairaita (kissaflunssassa lähinnä) ettei voitu operoia. Kuuleman mukaan ainoostaan 2 kissaa jouduttiin lopettamaan ja ne sitä varten lääkärin pakeille tuotiikin, olivat huonossa kunnossa. Muutamia jo raskaana olevia narttukissoja kävi myös operaation läpi, ja parit abortit miekin vahingossa satuin näkemään. Pahaa teki, mutta homman nimi on kissapopulaation rajottaminen, joten sikäli asia oli ihan päivänselvä, että pennut otetaan pois. Ei tokikaan mitään aivan viimisillään olevia ruvettu aukomaan, mutta sellasia, joista ei vältsyyn vielä ees päälle päin näkyny että jaahas, siel on jo pullat uunissa.


Leikkaussali
Lääkäreitä oli 3, joista yks aussi ja kaks indonesialaista, joista toinen miun tuttu tohtori Gede Lombokilta. Lisäks oli lauma lähinnä kanadalaisia eläinlääkäriopiskelijoita auttamassa, ja sit muutamia meitä tumpeloita jotka ei osaa mitään, mutta joilla syrämmet läpättää kissojen taajuuksilla. Samaan aikaan pyöri saarella myös heppaklinikka, joten lääkäreistä ja opiskelijoista osa oli siellä, ja kissaklinikoita piettiin myös naapurisaarilla, joten pääasiassa meijjän klinikalla oli paikalla yks lääkäri ja pari kolme opiskelijaa. Viimiset päivät miä oon ollu yksin heräämön puolella, ku muita vapaaehtosia ei oo paikalle saapunu. Ei oo haitannu, tajuttomat potilaat on helppoja, niiten kans mie selviin kyllä. Vahtasin, että hengittävät, siivosin pissaa, paskaa ja oksennusta, ja rauhottelin ku alkovat heräilemään ja olivat kännissä ku käet.

Gili Eco Trust makso paikallisille 10 000 rupiaa per kissa jonka ne klinikalle toi, ihan kannustaakseen paikallisiakin osallistumaan talkoisiin. Aika vähän kuiteski hyö asiaan osallistu, mutta olivat auliisti hengessä mukana ku myö juostii tuol pitkin pusikoita aamusin pyydystämässä kissoja. Ekan päivän jälkeen miun ei tarvinu ku kadulla kävellä ku sieltä ojenneltiin kissoja että vie tää kans. Parhaina päivinä steriloitiin parikymmentä kattia, hiljasin päivä oli eilen ku vaan 8 kissaa pääs värkeistään eroon. Mutta kokonaissaldo on miusta huikeen hieno (se noin 85-90 kissaa) ja se lienee jo sellanen määrä, että sen vaikutus alkaa täällä näkymään.

Steriloinnin lisäks kissoja madoteltiin, lääkittiin ja paikkailtiin. Jokaiselta steriloidulta kissalta napsastiin korvasta pala pois sen merkiks, että ne on käsitelty. Lisäks niille laitettiin muutamia päiviä pysyvää vihreetä väriä naamaan, ettei pyydystelty samoja kissoja tän klinikan aikana.


Heräämön pahnoilla
Hommat meni hienosti, lähes vammoitta selvisin (mitä nyt pari kollia puri käteen niin että piti hakea antibioottikuuri kun käsi turpos sellaseks puhalletuks kumihanskaks) ja on ollu ihan älyttömän mukavaa ja palkitsevaa olla mukana tämmösessä asiassa, joka  on miulle suurena kissojen ja muittenki eläinten ystävänä lähellä syräntä, ja lisäks vaikuttaa positiivisesti tän hiekkakikkareen elämään. Ja miä rakastan tätä kämästä hiekkakikkaretta, jota moni toki vihaakin, mutta miä viihyn täällä ihan älyttömän hyvin ja pala syräntä ja sielua jää tänne kyllä joka kerta ku täältä lähtee. Yleisen sädekehän kiillottumisen lisäks täs on ollu hienoo tavata hienoja ihmisiä (kelatkaa! Ihmisiä, saatana!), ja varsinki on ollu kivaa huomata että miä en oo ainoo kaheli täällä. On niitä muitaki, jotka on ihan kissahulluja ja siten siis elementissään tällä saarella.

Lutwala Divessa varsinkin oli älyttömän hyvä meininki, siellä paikan täti teki meille ruuat ja hääräs siellä koko ajan kysymässä tarvitaanko jotain. Ja ku sinne tuotiin pieni laiha surkee kissanpoikanen, jolla ei ollu kotia, ni sinnehän se sitten jäi, Lutwalan uueks kissaks, vaikka täti niin vanno että heille ei tähän enää yhtään kissaa tule, kun on jo neljä, jotka syö heiät konkurssiin. Mutta eihän sitä koditonta pientä rääpälettä voinu kadullekaan heittää. Siellä se sukelluskaupan tiskillä nukku, vatta pullollaan kanaa, ja joku aina kiikutti rannalle pissimään ja kakkaamaan ja sit takas sisälle turvaan. Kissanpäivät koitti sille, päätellen siitä millasia punkeroita Lutwalan 4 muuta kissaa oikeen on. Hillittömiä plösöjä, jopa miun Mordorin mirrit Humppa ja Suitsu on niiten rinnalla sutjakoita.




(Lutwala Divessa oli myös sukeltamisen suhteen niin rauhallisen näkönen meininki, että miut on viittä vaille ympäripuhuttu kokeilemaan heijjän kanssa sukeltamista. Lupasivat, mukavan hinnan lisäks, että pääsen parin vuoden takasen sukelluskokeilun jättämistä traumoistani ku tuun heijjän opejen kans koklaa kaikessa rauhassa, ilman kiirettä, hässäkkää ja päälakeen hakkaavaa veneenpohjaa. Saatana, on jo nyt kyynel visiirissä ja kakkapökäle kuvitteellisessa märkäpuvussani! Mutta tää asia realisoituu tossa parin viikon päästä vasta. Jos realisoituu.)

Jo tajuihinsa tulleet mirrit laitettiin kanakoreihin selviämään
Näin meni kissaklinikka ja miä oon valtavan ilonen että sain olla tässä mukana, vaikkei miusta ny muuta apua ollu ku heräämön puolella tarkkailijana enimmäkseen. Toisaalta se vapautti asioita osaavat ihmiset tärkeempiin hommiin, ku miä hoitelin kännisten kissojen vahtimista ja erilaisten eritteiden siivoomista. Ja kyllä miekii jotain 7 vai 8 kissaa omin käsin pyydystin ja kiikutin steriloitavaks, osa tuttuja katteja naapureista täst omilta huudiloilta ja osa ihan jostain kadulta napattu. Ja kävin myös tolpillaan pysyvät katit sitte palauttamassa sinne mistä ne oli haettu.


Kyl oli mahtavaa ja miä oon ollu aivan liekeissä ja innoissani ja kelannu, että tältäköhän tuntuu niistä ihmisistä jotka on töissä ns. kutsumusammatissa. Että vaikka illalla on niin poikki että kaatuu vaan sänkyyn, ni samalla tuskin malttaa oottaa että tulis taas aamu ja pääsis takas hommiin.

Mut nysse on ohi, ja miul on täs eessä pari päivää pelkkää löhöömistä, en tee mitään enkä liiku mihinkään täst omilta nurkilta. Perjantaina miä sit hyppäänkii pikaveneeseen ja posotan Balille. Sieltä lennän lauantaina Labuan Bajoon Floresille. Kelatkaa! Lähen kuin lähenkin vihdoin sinne helvetin Komodolle kattomaan ne perkeleen isot liskot. Siinä kävi näet sillälailla, että viime keskiviikkoiltana miä viäl hiukan hiirtä heilautin, ja pongasin Komodo National Parkista yhen päheen olosen saarenkikkareen. Siellä saarenkikkareella on tismalleen yks majotuspaikka, ja meilasin sinne et onks heil tilaa jos kesäkuun alussa tuun. Kelasin, et se on miun nopanheitto tälle asialle, et jos sinne pääsen majailee ni meen, ja jos heil on täyttä ni kassellaan sit vaik syssymmällä uusiks. Mut niin vaan sieltä vastattiin samantien et tervetuloo, punkalowi on puumalle varattu. Eipä siin sit kummempaa, naapurista matkatoimistosta sain shopautettua lennon ja se on sit niiku menoks.

Mutta siitä kerron sit enempi ku siellä jossain oon (jos siellä on mitään yhteyksiä ulkomaailmaan) ja Jurassic Parkissa on vieraltu. Nymmiä painun suihkuun, oon yltä päältä kusessa ja paskassa ja yrjössä ja muussa kuonassa. Moi!

Kissaemo ja sen viikon ikäset vauvat kävi lääkärintarkastuksessa
Potilaalle meinas tulla vilu
Tiettävästi saaren ainoa pitkäkarvanen rotukattikin steriloitiin

Mitään en oo ottanu!
Heräämö Lutwala Divessa
Öri-öri!
Päästäkää jo poiiiiiiiiiiiis!!!!!!

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Isoa kissaklinikkaa, pieniä suunnitelmia ja hyvän mielen settiä

Ei niin pahaa (SAINIn katoaminen) ettei jotain hyvääkin. Gili Eco Trust alottaa huomenna viikon kestävän kissaklinikkahomman täällä miun hiekkakikkareella, ja - ihmeiden aika jne - apuni toivotettiin liki syrämmellisesti tervetulleeks. Herranpiaxut. Miä jo eilen sain nivaskan tilaisuuden mainosläpäreitä, jotka juoksentelin into piukassa teippailemassa lähitienoiin puihin, tolppiin, kaupan ikkunaan ja yhteen baariinkin, ja samassa saarnasin sormi sojossa kaikille että tänne nyt tuotte sit kaikki oman huudilonne mirrit ni nips naps, ei oo niitä kissanpoikasia joka nurkalla koko ajan. Samaan aikaan on myös heppaklinikkaa mihin paikallisen heppataksiyrittäjät voi viiä pollejaan hoidettavaks. Hianoa toimintaa, ilolla tervehdin tämmöstä, ja tekee kyllä pelkästään hyvää tän saarenkikkareen käsiin räjähtäneelle kissatilanteelle.

Miä kerron siitä sit kaiken ja vähän enemmänkii jahka oon käyny muutaman päivän kattomassa että mitä oikeen tapahtuu.

Muuten tääl on sujunu meininki hikiseen malliin, on ollu helvetin kuuma, huomaa että se hot ja high season alkaa tosissaan kaatua niskaan. Meri kutsuu ja miä kuuntelen. On ollu kreisii regeikemua kun kävi joku vieraileva pändi Lombokiltaki tuos rämpyttelemässä ja sellasta. Ja oli miul muutaman päivän taas mainiot hanimuunittajat elikäs häämatkalaiset, Tanja ja Jani, seurana. Hyöhän olivat täällä jo aikasemmin, mutta lähtivät Balille toteemaan että eissaaatana. Tulivat sieltä viime viikon lopulla takasin, leveet hymyt naamalla (se on vakio kun tänne tulee) ja heijjän kanssa sitte tuossa tuli hilluttua siihen mallii että miun kello ei vähään aikaan enää naksaha siihen Bintang Time -asentoon. Saattelin heijjät eilen aamulla veneelle ja matkalle kohti Mordoria, eikä nimittäin käy kateeksi, säälitti oikeen ku ties ettei heitäkää se arkeen paluu varsinaisesti tainu houkutella. Terveisiä vaan, sekä kertaalleen viel kiitos, kirjoista ja seurasta ja kaikesta.


Kreisi regeikemu



Joten nyt kun on hupsutteluseura saateltu saarelta poies ni meininki palautunee normaalin mummoilun tasolle. Erittäin hyvä, miul on kuitenkii toi seuraava viikko ankaraa kissaklinikalla puuhastelua, halusivat tai eivät. Ja sen jälkee....nii. Miä oon varovasti vähän pohtinu sellasta että lähtisin vihdoin käväsee siel perkeleen Floresilla ja Komodolla mihin oon ollu muka menossa joka helvetin kerta kun oon tänne päin tullu. Ja ikiin en oo saanu persettäni irti tästä omalta hiekkakikkareelta. Mutta josko nyt? Oon surffannu netissä ja pää savuten eilen juossu saaren matkatoimistoissa kysymässä erilaisia vaihtoehtoja Floresille menemiseen, mutta näyttää että Floresille pääsy on jo halpaa mutta vaikeaa, tai kallista ja helppoa. Eli tässä on suuri todennäkösyys sille että paskat miä mihinkää tästä lähen. Mutta katotaa. Voiha se olla, että riahaannun ja repäsen itteni tästä liikkellee. Jännä nähä. Ja suunnitteluhan on eniveis aina hauskaa, vaikkei siitä suunnitelmia kummosempaa koskaan materialisoituiskaan.



Hyvän mielen kissat
Nii ja sit apua kääk. MoveMe - Liikuttavia Ajatuksia -blogin Taina laitto miulle oikee nimetysti jonkuu tommosen ihme haastehomman. Miä en tajuu näitä plokimaailman kotkotuksia, eikä minuu oo tiätääkseni aikasemmin haasteltu, haistateltu on kyllä... mutta toisaalta en kehtaa olla tarttumatta tähä, ku on tän asian kans niin jännittyneen neitseellinen olokii. Haaste sanoo että pitäs listata 10 asiaa mitkä tekee onnelliseks tai mist tulee hyvä miäli tai jotain sellasta yltiöpositiivista settiä enivei. Miä miätin kaikenmaaliman liirumlaarumeita tossa horisonttiin tuijotellessani mutta aattelin sit lopulta ohittaa tän asian tälleen lyhyesti (asiat ei oo tärkeysjärjestyksessä vaan sekalais-):
  1. KISSAT
  2. MATKUSTAMINEN
  3. JUUSTO (paitsi sinihome ja vuohen)
  4. LUKEMINEN
  5. MERI
  6. NUKKUMINEN
  7. VALO (ei Ville, vaan päivänvalo, niinku)
  8. KIRJOTTAMINEN
  9. KAVERIT (pakko laittaa joku ihmisryhmä tähän listaan ettei vaikuttais aivan psykopaatilta)
  10. MUSIIKKI (kuunneltuna ja kateltuna, itzehän olen musikaalisesti, kuten useilla muillakin tavoilla, täysin lahjaton)



(ja hyvän tavan mukaan tää haiste pitäs vissiin aina heitellä eteepäin, mutta miä jätän tän ihan vapaasti tästöä poimittavaks jos joku innostuu... suosittelen kyllä. Ihmiselle tekee hyvää miättiä välillä mitkä asiat elämässä on hyvin ja mistä tulee hyvä feelis. Tiättekste.)

Kiitos ja kuulemiin. Miä tuun tuossa muutaman päivän päästä kertomaan miten toi kissaklinikkahomma toimii ku sitä tehää oikeen isosti.


Kävin näyttämässä hanimuunittajille saaren nyppylältä aukeevat maisemat
Kreisi regeibile
Tuliswoh kerranki ihan omassa paarissa

tiistai 22. toukokuuta 2012

SAINI kävi ja SAINI meni


Huonoja uutisia: SAINI on kadonnu.

Ilmeisestikin varastettu, jos tarkkoja ollaan. Viime perjantaina hää vielä niin iloisna tuossa sinkoili, mutta ku iltapäivällä miun silmä hetkeksi vältti ni jo oli jotkut turistit sen kanssa tuos pihas peuhannu, ja sen jälkeen SAINIsta ei mitään havaintoa. Liekö se pölvästi lähteny seuraamaan leikittäjiä vai liekö ne pölvästit ottaneet SAINIn siitä mukaan. Oon juossu lähitienoota läpi, ollut kissatutka tanassa kylillä liikkuessani, laittanu pihan puuhun tuonne kadun varteen etsintäkuulutuksen, et jos veit tästä pienen kissanpennun niin tuo se takasin. Mutta ei niin minkäännäköstä havaintoa SAINIsta. Miä tiätysti siinä vuorokauden verran itkua piättelin ja yhä on sellanen ontto olo sielussa ja syrämmessä, kerkesin taas niin helvetisti kiintymään et ei mitään järkee. Mutta asialle ei muuta oikeen voi, ku pitää vaa ajatella että semmonen söpö kyllä saanee ruokaa ja majapaikkaa kuhan vaan maukasee. Toivottavasti on löytäny hyvät huudilot. Snif ja nyyh.

Voi kissanviixet miä vaan sanon.

Muihin asioihin palaan myöhemmin sit ku runosuoli toimii vähän paremmin. Nyt on jumissa kaikki suolet ja miä en jaksa tätä tiatokonetta nyt enää yhtään nakuttaa, oon istunu tässä matkasuunnitelmia tekemässä jo vaikka kuinka kauan. Niistäkii avaudun täs joku toinen kerta sit enemmän.

torstai 17. toukokuuta 2012

Kissabulanssi

Meijusuvas ja Pirkko ottaa kohta matsia

Moi, tyypit. Kiitän kommenteista, oon ihan nolona ku kehutte, mut jatkakaa ihmees.

Täs tulee nyt melkeesti oikeestaa pelkkää kissa-asiaa, koska sillä rintamalla on nyt tapahtunu taas. Taulapää-Paula on ilmeisesti jatkanu matkaa, eilisaamun jälkeen häntä ei oo näkyny eikä varsinkaan kuulunu. Mutta oli sen verran terhakkaan olonen otus, että hää varmasti pärjää ja ehkä johonkii osaa asettua olemaan, eikä vaan piipahtele koko rannan pätkän kaikissa kuppiloissa käymässä. Ties vaikka vielä törmätään. En oo hänen suhteen lainkaa huolissani, enkä luojan kiitos ehtiny ihan kauhiasti kiintymään, et eroahistus ei tässä oo järin rajuna niskassa.


Bali pilvien seassa ja laskeva arska vieressä
Mutta ku yks läks ni tuli toinen tilalle. Miä olin toissailtana tuol tois pua saarta kattomassa komeen auringonlaskun, ku vihdoinki oli keli sellanen että ei ollu pilvet eessä. Balin tulivuoret siinti horisontissa ja arska laski komeilla väreillä. Huikee shou, kyllä toi luonnon valoshou aina kaikenmaaliman ekkupeltomäkien tekeleet päihittää kuuskuuskuus-nolla, sanokaa miun sanoneen.  Siel oli aurinkonlaskun paarissa muutenki riehakas meininki, koitin siinä jossain reunimmaisessa pöyässä parhaani mukaan yksin murista kirjani kans, mutta siitä mitään tullu. Ku yhet huumekauppiaat sai siitä ajettua pois ni jo oli seuraava jonossa. Yks sinnikäs yritti avuliaisuus-taktiikkaa, haki miulle kaljan ja katto sen jälkeen olevansa oikeutettu istumaan ihan vitun viereen omistajan ottein, siihen sätkää käärimään ja tekemään itteensä tykö (olikohan toi nyt sellanen gili cowboy eli kikkolo? Ei se ainakaa komee ollu). Mutta ku tyrmäsin pössyttelyt ja sit ku se tiedusteli voitaisko kuitenki jatkaa iltaa ja yätä yhessä ("can you be with me tonight, jees?") ja totesin et ei voia, miä en oo nyt sellasta seuraa hakemassa, ni en kerenny ees moimoita sanoo ku se oli jo vaihtanu seuraavaan pöytään jonkuu toisen pimun kylkeen lässyttämään. Toivottavasti se flaksi jostain löyty. Eiköhän.

Mutta ku sitte oli jo ilta pimentyny ja lähin siitä polkemaan kotio, ni keskellä ei mitään pimiää nään ku joku pieni möykky keskellä tietä mitä eessä menevät fillarit väistää ja miul jo nous heti kissa-pulassa-antennit ihan sojoon ja vittu, ihan saatanan pieni kissanpentuhan se siinä huutaa patti punasena keskellä tietä. Takaa tulee heppataksi-armeija kauheeta kyytiä, ja miä ihan hädässä vippaan fillarin puskaan ja syöksyn nappaamaan sen tolvanan pois tieltä ja heppojen alta. Mitä vittua? Kohassa missä ei oo lähellä MITÄÄN pojottaa kissavauva, joka on hyvin, hyvin ihmisystävällinen, ei pelkää näemmä mitään, eikä kyllä tajuakaan mitään kun keskellä tietä pimeessä istuu vaikka hevostakseja ja fillareita menee eestä ja takaa hirveetä kyytiä koko ajan. Nappasin mirrin pyöränkoriin ja aattelin et vapautan sen vähän matkan päässä olevan ekan resortin pihaan, sieltä sen on pakko olla tullu ku muutakaa ei lähellä ole. Mutta eihän se pölvästi siihen jääny vaan huus naama punasena vaan ja paineli takasin tielle. Ihmisiä pysähteli siinä ja kaikki vaa et ou-mai-gaad-miten-söpö ja jatko matkaa ja miä touhotan ikiliikkujan lailla kissan kantamista resortin pihaan ja sama uusiks sekunnin päästä ku se on juossu takasin tielle.  Kas, mikä neuvoksi? En ois halunnu sitä pientä siitä omilta huudeiltaan mihinkään viiä, selkeesti ois emon tarpeessa viel, mutta en ois ikinä saanu sielulle rauhaa jos oisin sen vaa jättäny sinne tielle istumaan ja oottamaan et millo ajaa heppataksi yli. Ei auttanu muu ku kissa pyörän koriin, fillarista tuli kissabulanssi, ja hirveetä kaahausta kotiin. Vieläkin on vähän omantunnontuskia että teinkö väärin, ehkä sen emo oli jossain lähellä, mutta miä en siinä tilantees muutakaan keksiny ku pakata mirrin mukaan.

"Jos on kissa bulassa, soita paikalle kissabulanssi!" Tämmösen palvelun ajattelin nyt sitte perustaa. Joo.


Kissabulanssin kyydillä tulin ja tähän miä jään
Kissavauva on nyt siis tässä miun pesueessa uutena jäsenenä ja hällä on lokosat oltavat. Hää on hyvin, hyvin pieni, arvioisin sellasta 7-8 viikon ikää. Silmätkii on viel sinertävät, saa nähä minkä väriset niistä tulee. Mutta syö omin nokkinee jo, osaa murista muille jotka tuppaa samalle ruokakupille ja on kovin hellyyttävä. Aika rajua imemisrefleksiä on vielä, koittaa ihan raivolla imee miun sormia ja varpaita ja läskejä ja hermostuu ku uus äippä ei eritä sapuskaa ihohuokosistaan vaan nappaa vaan niskasta kii ja nostaa maitokupille. Oon pitäny nyt pari yötä sen miun mökissä nukkumassa, että pysyy tallessa ja tajuaa et tässä on uuen kodin huudilot, mut ens yönä koittaa ulkoruokinta. Saa koisia täs miun terassilla, missä Herttakii nykysin yönsä nukkuu.

Harvoin noin pienen kissanpennun kans oon ollu tekemisissä. Nyt vasta oon hokannu et vittu kissanpennuilla on isot päät. Ihan ku tuonkii kuuppa ois yhtä iso ku koko muu kroppa yhteensä.


SAINIn melkeen kalju tassu
Mirrivauva on tyttö ja sen nimeks tuli SAINI (kirjotetaan isoilla kirjaimilla, en tiiä miks, mutta tuntuu oikeelta). Siitä piti tulla SAIMI, koska niiku kaimallaan Hoyerilla ni tälläkin on karvanpuutosta. Kulmakarvat kyllä on, mutta toinen etutassu on melkeen kalju. Siksi SAIMI, joka muuntui baarin poikien vaaimuksesta muotoon SAINI, koska yks keittiön pimu on Saini, ja heist on hauskaa et kissalla on sama nimi. SAINI it is. Ja tässä SAINI nyt hilluu ja miä kannan maitoa kaupasta ja piän huolen et ruokaa tulee eteen säännöllisesti. Hirvee huoli täs on koko ajan, ku tuo on niin helvetin pieni ja avuton vielä, mutta eiköhän se siitä kasva. Miulla on vielä monta viikkoa aikaa sitä hoivata ja ruokkia täs, ennenku lähen muualle. Eilen makasin ite kuumeessa ja oudossa kuvotuksessa, en pystyny syömään mitään (mutta ei tullu mitään mistää uloskaa, sori, ei tuu ripulitarinoita, vieläkään), mutta hoipuin enivei illal tilaa annoksen seafood-spagettia, suoraan miun mökin terdelle toimitettuna. Sain ite alas ehkä yhen haarukallisen, mutta SAINI ja Hertta saivat vattat todella turpeiks.


Ritvan kalju
Muita kissajuttuja. Poika Nimeltä Ritvalla lähtee karva. Ihoon on tullu tummia outoja länttejä joista putoo karvat pois. Osaaks joku sanoo mistä helvetistä on kyse? Miä hänet tänää kuurasin kirppusamppoolla, en tiiä tepsiikö, ku ei tuo nyt ihan kirpuista johdu. Kirppuja on kaikilla kissoilla täällä, eikä muut kaljuunnu. Jos joku tietää mitä toi vois olla ni pliis kommenttia. Osaan sit lääkäriä ohjeistaa ku tulee et on tämmönenki onkelma. Kuva oudosta tummasta kaljusta iholäiskästä tos vieressä (kuva isonee ku sitä klikkaa).

Lääkäristä puheenollen, miun kissasteriloinneista on juttu kulkenu. Yks tuttu poika tuolt vähän matkan päästä tuli yks ilta käymään ja kysymään et voisinko mitenkää heiltä kahta tyttömirriä steriloituttaa ku hyö on jatkuvassa pulassa kissanpentujen kanssa. Lupasin että hoijjetaan heti ens kerral ku lääkäri tulee. Ens viikolla ilmeisestikin siis.

Kuulin huhua, että edellisessä postauksessa mainittemani Gili Eco Trust on ens viikolla myöskin järkkäämässä kissaklinikkaa, oikeen isosti. Nöyrryin siis, ja laitoin sille happamalle ranskalaispimulle taas kieli ruskeena meiliä et hei oon tääl, jos mitenkään apu kelpaa ja tarvitte kissaklinikalle jeesiä ihan vaikka vaan vahtimaan herääviä kissoja niin erittäin mielelläni tulen auttamaan. Katotaan ny. Ehkä se vastaa niiku ennenkii, et jees, greit, ai wil kool jyy, meibi next week. Jännityksellä jään odottamaan. Jos ei nytkään orjatyövoima kelpaa ni sit miun osalta homma oli tässä, keskityn vaan oman Kissabulanssi-toimintani pyörittämiseen tääl omil nurkil.

Nyt miä lähen suihkuun ja sit kaahaan kauppaan hakemaan kissoille lisää maitoa ja miulle tupakkia. Ja koska vattassa ei kierrä, kuume on laskenu, pystyin syömään, ruoka pysyy sisällä... ehkä sitä iltasella regein tahtiin vois bintangin tai pari sipasta? Hmm.



Komia valoshou by Arska
"Jos yhtään ryppyilet nimmää tapan sut!" Hertta on pahis.

Ritva kävi suihkussa. Hirvee homma tos kuivaamisessa!
Tsäkspäröy se jaksaa ton rumpunsa kans
Mä oon SAINI ja mul on aina nälkä ja koko ajan jano!

SAINI
Meijusuvas kattoo ku SAINI juo sen maidot

tiistai 15. toukokuuta 2012

Rastaamo, Taulapää-Paula ja kuva isosta kakasta


Elämä hiekkakikkareella on lupsakkaa, joskin viime päivinä hiukan myrskyisää. On tuullu perkeleesti, en tiiä ollaanko taas veneliikenteen tavottamattomissa vai kuinka. On satanu ihan saatanasti ja miä oon kiitollinen ollu oman himan reiättömistä seinistä ja tiiviistä katosta. Sääliks kävi miun entisissä bambumurjuissa asustelleita, ku tiiän että tuppaa roppaamaan vettä niskaan vaikka kuinka koittais sadetta sängyssä lötkötellen piellä.

Mutta ei oo sentäs ihan tauotta satanu, ja sillo ku ei oo satanau ni miä oon koittanu käyä vähä vieraissa, eli jopa liikahtaa omilta huudiloilta muualle. Sekä fillarilla että ihan jalan-jalan. Oon käyny istumassa oudoissa kuppiloissa, tuijotellu uusiin horisontteihin. Oon eksyny keskelle saarta mutasille pelloille lehmien sekaan, oon rämpiny pusikoissa hämähäkkejä peläten ku polku alta on yhtäkkiä loppunu kesken.

Ni että on tehny muutakii ku maattu raatona rannalla. Hirveetä äksöniä siis!


Hiano paari
Eilen törmäisin hauskaan pieneen baariin tuol ihan saaren pohjoisrannalla. Tai oon sen paarin aikasemminki nähny, mutta sillo siel ei ollu ketää ja aattelin et liekö tuo toiminnassa lainkaan. Mutta just sellanen kiva ite tehdyn näkönen ja olonen, vähä repsottava joka suunnasta, simpukoita ja koralleja ja regeivärejä ja bobmarleyta koristeena. Olin tepastelemassa päämäärättömästi johonki, kun riehakkaat tutut rastapojat sieltä räpylät pystyssä tervehtivät ja huutelivat jotta tuu tänne sieltä tarpomasta, on kylmää juomaa ja musiikkia. Miähä oitis sinne siis, päiväkaljan sipasemaan ja siin sivussa sit seurasin ku pojat väkers jolleki jannulle rastoja päähän. Miä en oo tiänny että rastojen tekeminen on kivuliasta, enkä oikee taho uskoo asiaa vieläkään, mutta siin semmonen ihan aikuinen miäs jumalauta miltei itkua vääns ku pojat anto tukkapöllyä ja pykers rastapökäleitä jannun kuuppaan. No kai se voi olla ikävää jos on hirveen herkkä päänahka tai jotain, tai ehkä miun tutut rastapojat on julmetun kovakourasia sen tukkapöllytyksen kans tai sillai.  Mutta mukava paari eniveis, sieltä sai bintankia velaks, heil ei ollu antaa rahasta takasin vaikka yritin kovasti kyl maksaa. Meininki on kaiken suhteen sellanen "Don't worry! No hurry! Later!". Tykkään.


Tyyppi Rastaamon käsittelyssä


Miä luulen, että miuta pietään täällä vähän kajahtaneena. On toi kissahomma joo, kreisi kätleidi jeejee, plus tää miun yksin viihtyminen on selkeesti herättäny keskustelua ja huolta tyyppien parissa. Oon sillälailla hieman outo, mut so what. Eilen pitkää juttelin Tsäkspäröyn kanssa, oikeen henkeviä ja vakavasti, ja koitin sille selventää tätä miun miälenlaatua, ja kyllä se tuntu tajuavan että miä en vaan oo sellanen perseenheiluttajaplondi joka pyrkii jatkuvalla syätöllä seuroihin. Juteltii myä paljon muutakii, hänen ihmissuhteista ja jutuista, ja ku miä sit avauduin että en oo varsinaisesti omannu sellasta oikeeta ja päivänvalon kestävää poikaystävää yli 10 vuoteen, on ollu vaan sellasia... totaniin... juttuja, enkä miä mitää sen kummosempaa oo halunnukkaa, ni hää silmät ymmyrkäisnä siin et herraisä, OTA NY TÄÄLTÄ JOKU, tossahan noita kolleja hyörii! Nauratti. Kaunis ajatus, mutta emmiä saata, saatana. Mut meil oli hyvät keskustelut ja Tsäkspärou on ihan sikahyvä tyyppi. Vähän niiku kaikki muutkin poijjaat täällä. Kaikki on kivoja.


Paulapää. Ainoa kuva joka siitä on. Se ei pysy paikallaan.
Kissahommat! Saakeli sentäs. Jostain taas tupsahti baariin hillumaan uus sikapiäni kissanpentu tuos pari päivää sitte. Miä en tiiä mistä se tuli, ja mihi se on menossa, mutta tuossa se nyt on sinkoillu. Huutaa ku helvettilääne koko ajan, mutta ei malta rauhottua, että saisin sen kissakuiskattua kesymmäks, ei tajua maitokupin päälle oikee mitään, koittaa olla rohkee mutta sit saa taas hirveen hepulin ja syöksyy pakoon. Ihan totaalinen taulapää, jonka johdosta hää sai nimen Paulapää, eli Paula vaan, tuttujen kesken. Eilen illalla sain sen piettyä sylissä sentäs muutaman sekunnin ja tänää aamulla se hiukan lipas maitoa, mut muuten se vaan säntäilee. On kuiteski pysyny tuossa Kakkosen rantakuppilassa, ei oo jatkanu matkaa, ainakaan vielä. Ihan helvetin suloinenhan hän toki on, on kunnon pitkä häntäkii, eikä mikää nysä saparo, niiku esmes Hertalla on. Herttahan tietysti vihaa Paulaa, kuten lähestulkoon kaikkia muitakin kissoja, Pirkkoa ja Meijusuvasta lukuunottamatta. Hertta murisee vaan kaikille, ja kaikki pelkää sitä. Paulapäänki Hertta ajaa heti pois. Hertasta tule viel ihan hirviö. Ja niinku sekii oli pienenä sellanen että kyhjäs vaan surkeena eikä ruokakaa maistunu. Nyt se vaan riehuu ja rähjää kaikille.

Kaikki kissat on kuitenki ihan noin periaatteessa okei. Ritva ja Raato (se yks nimetön musta luurangonlaiha räkänenä) on kyllä yhä flunssasen olosia. Ritva yskii ja Raato vuotaa taas räkää. Lääkäri tuleepi ehkä loppuviikosta tai ens viikolla, saapi tuua lisää lääkettä noille flunssasille. Ja naapurissa, Gili Viewssä, missä on tuttuja sekä ihmisiä että kissoja, ni siellä oon käyny keskustelemassa että heitä ei varmaan haittaa jos tästä joku päivä haen parit mirrit steriloitavaks. Ei haittaa. Sieltä siis seuraavat puukon alle, kert omassa baarissa alkaa olla jo kaikki pallittomia ja piuhattomia. Pari kollia, joil on valtavat kepexet, tosta kulkee välillä ohi, mutta niien löytäminen ja pyydystäminen justiisa sillo ku lääkäri on käymässä on ihan silkkaa sattumaa.  Mutta naapurissa ja lähistöllä on vielä paaaljon mirrejä, toiminta laajenee siis siihe suuntaan!


Tääl on viel jätehuollon kanssa vähän tekemistä ja opettamista
Tää on nyt sit miun se ns. vapaaehtoishomma, eikö nii? Moottoripuuman Kissahoitola. Miunhan piti täällä toimivan Gili Eco Trustin leiviin mennä pykään mitä vaan avustavia hommia, mutta miul on vähä palanu päreet sen homman kans. Ennen tänne tuloo meilailin kovasti siihe suuntaa ja sielt oltii heti et welcome, tekemistä kyllä löytyy. Heti ku tulin tänne marraskuussa, kävin tapaamassa hommaa vetävää ranskalaista pimua, ja sillokii oli meininki et juujuu, heti ens viikolla on kaikenlaista tekemistä. Sitä ens viikkoo oottelen yhä. Lähetin sata tekstaria ja sähköpostia, ja kyselin et mitäs mitäs, ja ilmottelin koko ajan et oon edelleen täällä hei, tai et no nyt miä poistun kuukaudeks ja sit et no miä oon taas täällä ja yhä käytettävissä, ja vastaus oli aina et jeesjees, ihan kohta on hommaa joo. Viiminen niitti oli kun viimeks siihen akkaan törmäsin ja ihan ystävällisnä tervehdin vaan et helou ni hää totes tylynä että "I'm really busy" ja painu johonki puun alle kiihkeesti keskustelemaan tärkeistä asioista jonkuu ukon kans. Miä en oo nyt sit enää ees ilmotellu että täällä ollaan taas, mietin kyllä et pitäskö, mutta jotenkii miulle on menny nyt jakeluun että miun taidottomalle avulle ei siel ole tarvetta. Gili Eco Trust tekee edelleen täällä hienoo työtä, on saatu jätehommia järjestykseen ja sillai, eikä miul oo mitää pahaa sanottavaa (tän enempää), mutta vähäsenhän oudoksuttaa että ilmanen orjatyövoima ei kelpaa. Tajuun toki ,et jos on rajalliset resurssit ni minkää kädettömän tampion (kuten miä olen) opettaminen tekemää mitää hyödyllistä vie liikaa aikaa, mutta vois sitte ihan suoraan saoo et hei sori, nyt tilanne on tää, mut kiitti kuitenki ku tarjouduit jeesimään. Eikä olla vaan et joojoo, ihan kohta saat jotaa tekemistä, jos se kerta on ihan paskapuhetta. Kyl miä pikkusen luulen, että täs on kyse ihan vaan henkilökemiallisista jutuista, se ranskalaisakka ei miusta varmaankaan vaan tykänny. Pitäkööt tunkkinsa, saatana, miulla on täs jo omat kuviot ja ihan oma kissahoitola pyörimässä.

Nyt näyttää siltä, että ulkona kirkkenee. Josko ois sateet taas tältä erää ohi ja pääsis rannallaretkottelun muudiin taas kiinni? Miäpä lähen kokeilee. Arvaan kyllä et jahka saan pikinit päälle ja leviteltyä itteni tonne rantamakaamoon ni wooosh-wooooosh lojahtaa taas joku helvetin ukkoskuuro niskaan.

Kiva baari tääkin!


Ota siänii ni oot hauska.

ISO KAKKA! Kadulla. Lehmän vika (ei miun).

Kas, saaren poliisilaitos on vihdoin miehitetty

Taidekuva

Kohta sataa

Puihin on ripustettu pullopostia

Villieläimiä

Taidekuva
Siäniä sateella
Kävelyllä
Tää hautausmaa tulee aina vastaan
Regeibile, paras bile!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Missä kaupassa niitä kikkoloita myyään?

Täysikuu oli ja meni

Hiekkakikkareella ukkostelee ja satelee, joten miun ylevät suunnitelmat kreisistä pyöräilyhommelista ristiin rastiin saarta typisty vallan lyhkäseen. Just kerkesin jonneki saaren keskelle kinttupolulle lehmien sekaan eksymään ku alko rippaa vettä niskaan. Eiku takas kotio ja muuta puuhaa. Meijusuvaksen kanssa miun terassilla siis piellään sadetta. Meijusuvas nukkuu, mie teen vähä matkasuunnitelmia ja majotusvarailuja hiukkasen tuonne tulevaisuuteen ja tuhertelen kaikenlaista muuta. Tämmöset laiskat päivät on kivoja. Muutenhan miun päivät on touhua täynnä: aamulla rannalle makaamaan ja illalla suihkun kautta rantapaariin makaamaan. Kauheeta äksöniä koko ajan, ni on se kiva ku sataa ni ei tarvi ees mökistä poistua. Tämmösiäki päiviä tarvii, ettei vaan tuu ressi kaiken löhöömisen tuoxinas.

Elämä Hiekkakikkareella on siis asettunu tutuille uomille. En tee mitään, paitti luen ja löhöön ja snorklaan ja fillaroin ja vahtaan kissoja ja juon kaljaa ja katon rekeitä. Ja kissathan voi hyvin, mutta pien Hertta tuossa yks päivä oli nyhtäny tikit haavastaan auki, ja nyt se leikkaushaava pikkusen on turvonnu ja puskee jotain epämäärästä töhnää ulos. Miä putsaan aamuin illoin ja kyttään ihan neuroottisena haavan tilaa jatkuvalla syätöllä, toinen sormi jo puhelimen näppäimellä että lääkärikö pitää taas kuttua käymään, mutta kai se haava jo hiukan parempi on. Lirautin siihen vähä flunssasilta kissoilta ylijäänyttä antibioottinestettä kans, näytti jeesivän. Mutta tilanne tarkkailun alla edelleen. Muuten mirrit voi hyvin. Ainoo katastroofi tässä on ny se että kissanruoka on loppu, ja kattilauma on siis pääasiassa miun omien ihmispöperöitten varassa. Hyvä laihutuskuuri tämä taas, kun kissat syö suurimman osan miun sapuskoista. Ei haittaa, malesiassa mässäsin varastoon, nyt voi hyvin olla nälässä. Pääasia että kissat saa vattat täyteen. Ja sentäs ne ei miun kaljoja juo, jotta jotain jää miullekin.

Miulla on nyt aika epäsosiaalinen olo, mikä toki pohjavireenä miulla on aina, mutta nyt jotenki oikeen korostuneena. On vähän sellanen vetäytymisfiilis ja oon viettäny aika paljon aikaa ihan vaan tyhjyyteen tuijotellen ja mietiskellen, tai sitte sivusta ihmisiä tarkkaillen. Yks päivä oli taas pari sellasta... miten sen ny kauniisti sanois... ööö... melkoisesti elämää (ja ruoka-annoksia) nähnyttä aussimammaa tuos kotikuppilassa käymässä, ja matameilla oli parikymppiset komeet paikalliskollit siinä seurana. Kihnuttivat siin niin lesoina niitten poikien kylessä, et ei jääny kenellekään epäselväks asian tola. Hirveetä kattoo, oikeesti. Vaikka niiku oon ennenki näitä juttuja kohdatessani todennu, ni mistäs vitusta miä tiiän vaikka kuinka ois tosirakkaus kyseessä, mutta kyllä miun ensimmäinen ajatus oli että katos pirulauta, mammat on ostanu kikkolot. Ja se seuraava ajatushan toki oli et missä kaupassa noita myyään? Onks Balilla joku marketti vai miten? Ihan siis vaan kiinnostais tietää kui noi tommoset toisensa löytää, ei sen kummempaa, miun epätoivo sillä saralla ei oo viel niin tanakka että alkaisin kauppoja hieromaan. Koska siis oon kuullu villejä huhuja, että kuten myös Balilla, ni jopa täällä miunkii Hiekkakikkareella on kuulemma kauhee lihakauppa käynnissä koko ajan, pojanklopit tarjoo naisihmisille palveluksiaan rahallista korvausta vastaan, mutta ei miulle oo kukaan tullu mitää sellasta myymää. Vaikken ostais ni oishan se ny jumalauta kohteliasta tulla ees kysymään, saatana, mut ei, miuta lähestyy vaan korukauppiaat ja cd/dvd-kauppiaat, eikä enää nekään ku tietävät jo et tuo luuska ei osta ikiin mitää. Oon vähä närkästyny kyl et (edes) mieshuorat ei lähesty, mutta saattaa siin olla sekii että ne pyörii ettimässä niit rupsahtaneit harppuja tuol hulinaisessa ytimessä, eikä tääl saaren pohjoispään rennonletkeil regeihuudiloil.

Miun pitää ehkä joku ilta lähtee tonne ytimen hulinaan. Ihan vaan kattomaan saisinko ees rahalla.

Paitsi et en jaksa kuitenkaa. Hulinainen ydin on liian hektinen.

Mitäs muuta? Täs on ollu parikii suomalaispariskuntaa hillumassa hetken verran. Toiset olivat häämatkalla mm. täällä ja vallan hauska oli heijjän kanssa tuos hiukkasen bintangia ottaa ja örveltää. Sellanenkii ihme tapahtu et jopa mie jaksoin yks yö hillua jonneki neljään saakka. Ihmeiden aika, bintangin voima jne.  Terveisiä vaan Janille ja Tanjalle, kiitoksia seurasta ja hyvvee hanimuunin jatkoa!

Miun lähikuukausien suunnitelmista on kaverit kyselly, ni selvennän ny sit kaikille. Oon mahollisesti kesäkuun loppuun saakka tääl omal hiekkakikkareel. Mahollisesti, koska hirvittää kesäkuussa alkava high season. Jos meno äityy ihan kauheeks ni voi olla että pitää vaihtaa maisemaa jo ennen kesäkuun loppua. Sitte siinä joskus vissiin ku on juhannus ollu siel teil Mordorissa, ni miä hilpasen taas Singaporeen ja meen nöyränä Indonesian lähetystöön kokeilee saanko taas 2 kk indonesia-viisumin. Singaporesta sit taas bussilla Kuala Lumpuriin hetkiseks, siellä varusteiden täydennystä, ja sit lento Makassariin Sulawesille. Sulawesilla miul on aikaa elokuun loppuun saakka nuohota saarta, kattella miten ramadania vietetään ja käyä kaikenlaisil Sulawesin rannikolla lilluvilla hiekkakikkareilla. Ootan Sulawesin kiertuetta ihan sikana. Miä luulen että siellä on ihan vitun hienoa.

Ei tän kummempaa nyt, mutta laitan vähä sekalaisii kuvii viel lopuks, ku niitä kerran on täs kertyny ku en oo kauheesti kirjotellu muuta ku jotaa kissa-asiaa ja yleistä paskaa. Seuraavat kuulumiset tulee sit... ööö... joskus sit ku miul on jotaa asiaa tai juoruttavaa.

Ilta väräjäs taivaan

Laskuvesi kävi


Nousuvesi kävi



Fried tempeh, sikahyvää


Rämpytimies



Pojil oli rantafutishommat


SUOMI!


Joku hääpari tuli rannalle kuvattavaks


Iso-Stigu käy kylässä melkeen joka päivä