perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kuvia Singaporesta


Singapore on ihana. Miä tykkään. Oon nyt 2 päivää kävelly täällä ees taas ristiin rastiin, pitkin shoppailuhelvettien täyttämiä katuja, ihanilla veden äärellä pojottavilla rantapulevaardella, pilvenpiirtäjien seassa, kiinalaisilla kuhisevilla pikkukaduilla. Kävin jopa Marina Bayn Arts&Science Museumissa kattomassa Andy Warhol -näyttelyn, josta tykkäsin kovasti, vaikken noin yleensä jaksakaan missään museoissa homehtua.

Warhol-näyttelyssä ois saanu askarrella itellee Warhol-pahvilasit. Miä en jaksanu.


Miä oon kuitenki taas parin kuukauden ei-niin-sivistyksessä-olon jälkeen arvostanu ehkä eniten länsimaisia ketjukuppiloita. Starbucksin frappet! Subwayn patonkipötkylät! Ai jumpe! Vaikka PITÄIS varmaan syyä jossain ruokamarkkinoilla paikallisten kans, järsii siel jotai friteerattuja rotan häntiä ja jossain vihrees kiisselis kelluvia taskuravun kepexiä tms jännää ja PÄRÄYTTÄVÄÄ, mut ihan vitun sama. Miä en oo kulinaarimatkailija, miulle ruoka on vattantäytettä, eikä mikää elämys. Vaikka ohan hyvä ruoka hyvää, mut välillä sitä tarttee vaan ihan jotain tavallista paskaa.

Singaporessa on siistä ja turvallista ja puhasta. Tavaroissa on hintalaput, jopa jossain tuol katumarkinoilla. Ei tartte koko ajan olla tinkimässä ja sit miettimässä et kuinkahan paljon miä maksoin liikaa. Eikä oo sellasta päälle hyökkivää tuputustoimintaa, korkeintaa vienosti kujerretaa et saisko olla jalkahoitoo tai muuta.

Singapore on paikka, missä miä haluisin olla tekemässä töitä, kun kerta töitä pitää ihmisen tekemän. Miä oon vähä kateellisena tuol pilvenpiirtäjien seassa kattellu kiireisen ja tärkeen näkösinä kipittäviä bisnesihmisiä, et voi juma, noi senku asuu ja elää ja tekee töitä täällä. Hirveesti on meinaan länkkäri-ihmisiä tuol kans hiki pääs puolijuoksemas touhukkaina johonkii tärkeisii bisnesasioihin.

Singapore on siisti ja toimiva. Metro vie mihin vaan, mutta ytimen alueella kävelee ihan iisisti paikasta toiseen, kun ei kiirettä piä. Singapore, ai lav jyyyyyy (paitsi et siun hintataso on ihan liian tyyris)!


Et näin.  Nymmiä tapan täs lähinnä aikaa ja teen erinäisiä internetillisiä selvityshommia tulevia matkakohteita silmälläpitäen. Huoneen luovutus klo 12, sit kylille hillumaan (ekana lähimpään Starbucksiin hakemaan joku maukas frappe), oottamaan et klo tulee 15 ja saa hakea passin Indonesian lähetystöstä. Sen jälkee pirssi alle, kaahaus hakemaan Asshole hotellilta, kaahaus Golden Mile Complexille ja sieltä ensmääne mahollinen bussikyyti Kuala Lumpuriin ja hus pois täältä porsastelemasta. Kualaan saapunen joskus helvetin myöhään tänään, mutta ei se mitää. Huominen siellä, varusteiden lopullinen täydennys, ja sitte sunnuntaina Sulawesille, jeeee! Siel on eka kohe Makassar, kaupunki jota kukaan ei tiettävästi oo koskaan kehunu, mutta ei se ny niin hirvee voi olla ku vaikkapa Jakarta. Plus miulla on siellä tällit yhen regei-lyömäsoittaja-klopin kans, en oo ihan varma kenen kans, mutta Hiekkakikkareen regeipändin pojat sano että kyllä miä oon sen tavannu. Tämä selvä. Elikäs paikallisopastusta luvassa ja hää lupas jopa tulla lentokentälle vastaan jos kerkiää. Kivaa!

Ainii. Miä jouduin ostamaan täällä uuen kameran. Vanha taantui käyttökelvottomalle tasolle. Uus kamera on Olympuksen punain ja söpö ja vesitiivis TOUGH-sarjan mainio vempele, jossa on valmiina kaikkia hienoja erikoistehosteellisia kuvausasetuksia, mm. PUNK-asetus. PUNK ratkas pelin, sen jälkee ei tarttenu enää muita kameroita hiplailla. Miä en siis oo mikää valokuvaaja, miä vaan räpsin, eli tartten aina kameran joka on tehty idiooteille, eli ei vaadi mitään osaamista, eikä varsinkaan minkäänlaisten manuaalien tavaamista.

Täsä teille siis kivakumara, ku vähä uuen kameran kans oon pelleilly. PUNK-kuva heti ekaan. Kuvat on siis kaikki ihan suoraan sellasenaa ku kamerasta tulee. En oo käpistelly (koska en osaa enkä jaksa) muuten ku rajaamalla ja pienentämällä. (PS. jostain syystä ainakii miulla osa kuvista näyttää ihan tuhnusilta ku ne iskee tänne plokkeriin, en tiiä miks, enkä jaksa selvittää. Mut OIKEESTI ei oo suttusia kuvia nämä vaan ristallinkirkkaantarkkoja. Kiitos, Olympus.)

Singapore goes PUNK!













torstai 28. kesäkuuta 2012

Sananen sukeltelusta

No nyt niihi sukellusjuttuihin. Skipatkaa jos ei kiinnosta tää aihe, mut miun pitää nyt avautua, huolella ja pitkästi, jaaritellen ja jauhaen.

Vaikkasiis... miähän en haluis olla sellain rasittava sukeltelija, joka ei muusta puhukkaa ku sukeltamisesta. No mut sori, miä oon tuore tulokas alalla, miul on oikeus ny vähä mesota. En hirveesti oo ajatellu muuta ku sukeltelemista täs ny sen jälkee ku sain sen elämäni ekan hyvän sukelluskokemuksen viime viikon...öö... maanantaina. Taisin mainita jo jossai kohin et ku miä jostaa innostun ni miul on paha tapa sännätä asiaan ku asiaan sellasel kaikki-tai-ei-mitään-tyylillä. Että nyt sitte on vuorossa tää sukeltaminen, saatana.

Enkö halvempia pillastumisen aiheita pysty keksimään? En.

Miä oon nyt sukeltanu 6 kertaa (tai oikeestaa 7, mutta en laske sitä 2 vuoden takasta kauhukokemusta mukaan, koska se ei ollu sukeltamista, se oli maksullinen paniikkikohtaus), eli nythän miä tiiän aiheesta kaiken (tai siis "tiiän" ja "kaiken") ja miulla on asiasta mielipiteitä. Tää varotuksena mainittakoon näin alkuun.

Sukelluksista 2 viimosta ollu sellasia "oikeita", eli miä oon ollu virallinen kurssin läpässy sukeltaja, enkä mikää paniikissä räpiköivä oppilas. Molemmat oli Gilillä ja Lutwala Diven järkkäämiä, tiäteskii. Näist kahesta sukelluksesta eka oli kivan Jamesin kans, jonka kans sain ihan kahen kesken pulikoia. Se oli hyvä, sain rauhallisesti harjotella sukeltamista jonkuu muun ku miut kurssittaneen ihanan Davidin kans. Ja meil oli Jamesin kans sikahyvä pulahdus, missä miäkii osasin melkee kaiken. Nähtii paljon kaikkia juttuja ja oltii niin syvällä ku miun kanssa saa olla ja oli ihan sikasiistiä. Mutta ku sukelluksen lopussa nähtii eagle ray -fisuja, ni miä huomasin et miun ykkösongelma on et jos miä innostun tai jos muuten tapahtuu jotaa erityistä, ni miun hengitys sekoaa, ja sillo katoaa totaalisesti tilanteen hallinta. Ja nyt ku ne eagle rayt tärähti näkökenttään ni miä meinasin pökertyä innostukseen, unohin hengittelyn, hukkasin kaiken opitun ihan saman tien. Aloin sit vaa ihan korkkina kohota pintaan, enkä päässy takas alas enneku James tuli nappaamaan kiinni ja hinas miut takas syvyyksiin. Mutta nymmiä tiiän onkelman ja osaan ens kerral ehkä sen kans jotenkii paremmin toimia, ilman että tartten apua.

Toka "oikee" sukellus oli pienes ryhmäs, vetäjänä oli sellain joku gimuli, jota en aikasemmin ollu tavannu ja jonka kans ei ollu niin kivaa sukeltaa ku Davidin ja Jamesin kans. Sukelluksen aikana tuli jotenkii olo et sitä tyyppiä ei kauhiasti kiinnostanu paimentaa meit alottelijoita, tuntu et meit ei viety niin syvälle ku ois voitu ja et tuupattii pintaan vähä jotenkii hätäsee, et äh ei jaksa enää. Se ei myäskää havainnoinu siel meres oikeestaa mitää, ihan toisin ku David ja James jotka pongas koko ajan vaikka mitä otuksia. Miä en tiiä kuuluuko se asiaan, et se ns. sukellusopas myös osottelee jos vastaan tulee jotaa erityistä, ehkä miä vaan opin semmosille tavoille ku David ja James oli molemmat sellasia intoilijoita et ettivät oikee kaikkee jännää mitä miulle sit sai esitellä. Ja se on miusta ihan mahtavaa, koska ku ei oo ite täs paljoo sukeltanu ni ei osaa viel huomata kaikkia juttuja mitä tuol meres voi nähä. Et aika paljon menee ohi jos ei oo joku viksumpi siin sormel osottamas et katoha, tuol kivenkolos on mureena. Mut on koettu ny sit tämmönenki, et joutuu sukeltaa ihmisen kans jonka kans ei kemiikat oikee kohtaa.

Et tämmöset kokemukset oli miun 2 ekaa "oikeeta" sukellusta ja ootan innolla et pääsen sukeltelee lisää.

Mutta siis sukeltaminen noin yleensä. Oon miättiny sitä ihan vitusti, ja kaikenlaisia siihen liittyviä juttuja. Ja on mielenkiintosia tuntemuksia mitä siihen hommaan liittyy.


En ihan tiiä miks miä innostuin tästä nyt niin täysillä. Ehkä miä viäl leijun täs ihan siitä syystä, et tuo sukelluskurssin läpäsy oli miulle sellain asia jota en ikipäivänä voinu ees kuvitella että suorittaisin, saati että sen läpäsisisisisisisisisisin. Pää meni sekasin pelkästään siitä syystä, et tein jotain joka on miulle oikeesti ollu ihan 100% varmuudella ei-ikinä-tason hommia. Mutta ittensä ylittämisen lisäks miä oon aivan pähkinöinä siitä, et pääsen näkemään asioita joita ei oikee muulla tavalla pääse kattomaan. Oon toki yhä sitä miältä, et herra ties mitä otuksia meressä elää, kaikkia ei todellakaan tartte tavata, mutta ohan se ny ihan mahtavaa päästä kunnolla pinnan alle. Se on ku toinen todellisuus, toisenlainen maailma. Ja ne otukset mitä siäl on... emmiä tiiä. Ohan tota variaatioo maallakin, mutta vittu mitä tyyppejä tuol meris elää. Pistää miun uskon evoluutioon koetukselle. Ei voi olla et noi kaikki on vahingossa kehittyny jonkun sattuman kautta, et eka oli big bäng, sit pulputti alkuliemi, tupsahti joku yks solu ja tuli snadi mutaatio ja zzzzäp, seuraava mitä tajutaa ni meil on hummereita ja tiikereitä ja haikaloja ja Von Hertzen Brothers. Epäilen, et mein evoluutio on ollu tarkotuksella ohjattua toimintaa by ulkoavaruuden olennot. Uskokaa pois!

Yleisen uuen maailman kattelun lisäks sukeltelutoiminnas on miulle muutakii jännää. Ensinnäkii, huomasin jo siinä kurssia äheltäessäni, et sen lisäks et opettelen sukeltamaan, joudun opettelemaan aika nöyränä muutamia muitaki asioita. Päällimmäisenä ehkä sellain et ku sukelletaa, nii siinä on pakko luottaa toiseen ihmiseen, ja useimmiten vieläpä ihan ventovieraaseen. Miä oon sitä miältä, noin lähtökohtasesti, että ihmisiin ei piä luottaa, ennenku ne luottamuksen ansaitsee. Sukelteluhommassa joutuu tästä tinkimään, ja luottamaan siihen, et se siun sukelluskaveri ei siun selän takana polskiessaan sahaa siun ilmaletkua poikki, eikä täytä siun rotsin taskuja kivillä. Pitää luottaa siihen, että jos tulee hätä, ni tuo ihminen auttaa, vaikkei miuta ollenkaa ees tunne.

Sitte sellanen läheisyys ja koskettelu, ilman panemistarkotusta. TODELLA outoa miulle ja miulla oli hyvin epämukava olo jo kurssin aikana ku piti opettajan kans olla läheisis tekemisis ja kosketella ja muutaman sukelluksen aikanakii on oltu ihan märkäpuku märkäpukuu vasten tai menty jopa käsi käessä. Miun se oma sellain reviiri on aika iso ja ahistun heti jos on ihmisiä jotka tulee seisoo liian lähelle tai muuten tuppaa miun ilmatilaan ni hermostuttaahan se.  Sukellushommissa joutuu olee vieraitten ihmisten lähellä, välil melkeen älästi ja enimmäkseen märkäpuku päällä. Tosi jännää hommaa miulle.

Ja ylipäätään se sellanen vähä rasittavakii sosiaalisuus nois sukelluspiireis. Ollaa niin big happy familyy heti ja noin. Et pikkusen miulle vaikeeta toimintaa, välil, ku ei koko ajan jaksais jaaritella jotaa ja olla koko ajan länkyttämäs joittenkii ventovieraitten kans et no mist siä oot ja kauanko oot ollu tääl ja missäs oot sukeltanu ja blaablaa, ku ei miuta vittu kiinnosta tietää jokaisesta samas venees istuvasta kaikkee, tai oikeestaa yhtää mitää. Mut sukellushommis on se hyvä puoli, et ku mennää sinne meree ni loppuu se smooltoolkki, saatana, siel ei kommunikoia ku viittomakielellä. Ja okei, myännän, että siihe sukelluskurssin suorittamiseen verrattuna tommonen pienimuotonen sosiaalinen toiminta on ihan pala kaakkua. Tai ainakii pitäis olla.

Mutta koska miä oon mikä oon, eli seitinohkasesti moniongelmainen, ni miulle on ihan hyväks ja opettavaista että joudun nyt väkisin olemaa sosiaalinen ja peuhaamaan ventovieraitten ihmisten kans, jos meinaan tätä harrastusta jatkaa. Ja meinaanhan miä, saatana. Miulla on jo nyt hinku syvemmälle, mutta räpiköin nyt näillä luvilla sen aikaa että alkaa sujumaan ilman ylimäärästä hermoilua. Sitte ku sujuu ilman häslinkiä ni sit alan kattelee jotaa jatkokursseja.

Sukeltamisesta vois aatella et siin on erotiikkaa ja kiimaa kehissä koko ajan, et sukellusresorteissa on varmaan rietas meno. Kyllähän melkee kaikki sukellusjätkät ketä oon nähny on ihan vitun komeita ja niist huokuu joku sellanen itseluottamus ja yleinen cooleus, mikä on aina vetoavaa, ja miä niit aina oon jo ennenkii ihaillu sillee varovasti salaa et ohhoh, onpas siinä, ja kylläpäs kertakaikkiaan huh-huh. Ja oon miettiny et varmaan pelkkää vonkaamista ja flaksia toi noittenkii, ja ylipäätään kaikkien ketkä sukeltelee, elämä.  Ku siin kuitenkii vähis vaatteis peuhaillaan ja aurinko paistaa ja matkalla sukelluspaikalle ja sieltä pois makoillaan puolnakuina veneen katolla ja ollaan kuumia ja ruskeita. Mutta kyl miun miälestä sukellushommista on erotiikka ihan helvetin kaukana. Ensinnäkii toi märkäpukuhan on ihan pitkiin kalsareihin verrattavissa oleva seksintappaja, sanoisin. Ei tullu yllätyksenä, että märkäpuku yllänsä ihmiin ei varsinaisesti tihku seksiä. Mutta se kui paljon sukeltamiseen liittyy sellasta räkää ja limaa, se oli aika ylläri. Ei tietty kaikilla, mutta miulla ainakii tuntuu et sisuksista tulee ämpärillinen jotain liisteriä ulos ku tunnin puljaa merenpohjas. Pintaan tullessa tuntuu joka kerta et maski on puolillaan räkää ja eka minuutti pinnalla on ihan pelkkää visvan kaapimista naamasta. Mut miä toivon et toi homma rauhottuu, jahka keuhkot on saanu tuupattua kaiken paskan pihalle näin röökinpolton lopettamisen jälkitunnelmissa.

Tosin, se et miä pärskin räkää ja näytän märkäpuvussa vanhalta kurttuselta makkaralta, ei tarkota sitä etteikö kaikkien muitten sukeltelijoitten elämä ois yhtä eroottista festaria. Mut ei se mitää, miä keskityn sukeltelemisee.

Oiskohan täs nyt kaikki mitä miul on asiasta sanottavaa, täl hetkel? Ehkä. Paitsi ainii, sellasen oon kans huomannu et aika ei mee missää niin nopeesti ku meres. Joka kerta oon ollu pintaan tulles sitä miältä et vastahan myä tonne jorpakkoon kuperkeikattiin, ja aina yllätyn ku oon kuullu et siel syvyyksis sujahtikii keskimäärin se tunti, mitä siel uppeluksis aina suunnilleen ollaa. Jännää. Ehkä se paine kuiteskii tuuttaa myös ajan jotenki lyttyy? Tai ainakii ajantajun.

Nii, sit lopuks viel, huamiooooo, sukeltelevaiset menstruaalisessa iässä olevat naiset, miul on kymysys! Uskaltaahan varmaan käyttää kuukuppia jos menee sukeltaa sillai et on menkat? Varmaan joo? Rupesin vaa miettimää et mistäs miä tiiän mitä noi paineen vaihtelut tekee, et emmiä taho sellastakaa tapahtumaa olla kokemas et ku tullaa pintaa kohti ni miulta sinkoo kuukuppi pildestä suoraan takana tulevan ottaan. Näin niiku kärjistäen, ku antaa mielikuvituksen vähä laukata.

Aiheesta ei muuta tällä erää. Täs menee nyt ehkä pari viikkoa, ennenku oon seuraavan kerran sukellushuudiloilla. Sulawesillehan siis oon suuntaamassa ja siel käyn ensteks vähä muualla ku rannoilla tahi saarilla. Mutta viimestään kun saavutan Togeanin saarikikkareet niin painelen hetimiten merenpohjaan, molskis ja loiskis vaan!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kaupungin kuhinassa

Singapore on tänää tämmöin
Iltaa vaan. Miäpä olen jo varikkostopilla Sinagporessa. Moneskohan kerta tällä reissulla ku tätä kautta kurvasen? Aika mones. Mut ei se mitää. Täällä on edelleen mukavaa, mutta kallista. Majapaikkakii on ihan kauhee koppero, ja maksaa ihan pöyristyttävät 50 egee yö. Mut onneks nyt en asu kaukana kaikesta ja keskellä iloisia taloja ja jännää hutsuäksöniä, vaan vähän toisella lailla sykkivillä huudiloilla Chinatownissa. Paikka on nimeltäns Econ Inn @ Chinatown. Sijainti on sikajees, kaikki on ihan täs lähel, mutta muuta hyvää täst murjusta ei oikee voi murjasta. Okei, en oo viä nähny yhtään torakkaa, se olkoon kans plussaa.

Tulin Singaporeen eilen illalla myöhään. Oli ihan kauhee matkustuspäivä, koska oli ihan kauhee rapula. Ku jotenki se viimisen Hiekkakikkare-illan vietto maanantaina siin kotibaarissa lipsahti ihan mahottomaks kaljan lipitykseks ja örveltämiseks. Mut oli ihan älyttömän hauskaa ja ei vaan saanu itteään potkastua ihmisten ajois nukkumaan, oli niin mukavaa ku poijjaat rämpytteli kitaroita ja laulovat ja tähet loimotti taivaalla ja kaikki oli vaan sillee ihan helvetin kivasti. Ni piti sitte ikäänku bailata vähä varastoon ku nyt ei sit Hiekkakikkareen tähtikirkkais illois muutamaan kuukauteen istuskella.  Ja sen varastoon bailaamisen sain todellakin tuta kun eilen noin 12 tuntia ähelsin erilaisten kulkuneuvojen kans että pääsin Gililtä Singaporeen. Ei paljo hymyilyttäny.

Itketti muutenkii Hiekkakikkareelta lähtö, kissojen hyvästely ja kaikki sellain. Ja sit siihen viel  krapulainen ahistus päälle, ni oli lähellä etten Balille saapumisen yhteydessä repiny päitä irti kimppuun hyökkiviltä kaupustelijoilta. Vittu miä sanon. Ku ei auttanu ees että painu autoon istumaan ja pakoon, sieltä sinnikkäimmät kampes perässä ovesta sisään määkimään joittenki vitun aurinkolasien tai saatana vaikka vanhojen naulojen kans et OSTA OSTA OSTA. Voin kertoo että hiukan hiersi ihmistä siin kohtaa.



Oon shoppaillu, mut täst kaupast en tarttenu mitää
Mutta Singaporeen pääsin tappamatta ketään. Oon tääl tänää rampannu hoitamassa asioita: viisumianomukset Indonesian suurlähetystöön, Camipamille kenkien ostaminen ja niien postiin tuuppaus, miulle pientä varusteiden täydennystä hajonneitten/hajoavien romujen tilalle (tosin suurimman osan varusteiden täydennystä jätän Kuala Lumpuriin, siäl o halvempaa). Shoppailun ohessa oon  puolihuomaamatta kävelly varmaan sata kilsaa. Oon hiihtäny tual ympäri kylää siihen mallii et saa nähä pystyykö huomenna kävelemään metriäkään mihinkään. Jalat rakkuloilla ku pitkästä aikaa on tarttenu oikee läpsyjä käyttää, saatana ku nekii ahistaa. Varpaat tykkää olla hiekassa eikä varvastossussa.


Niin, ja  tärkein asia, jota miettiessä siel varmaan muutamatkii tyypit on viettäny unettomia öitä. Se mato joka miun jalassa on temmeltäny: hän on menehtynyt. Sain eilen jo illalla lentokentällä apteekista oikeet lääkkeet, samoja nappeja ku viimekskii vetelin ku jylläs se vitunmoinen matohässäkkä. Haen niitä tepsiviä pilsuja viä puoli repullista lisää ennenku lähen mihinkään. Ihan vaan varmuuen vuoks.

Mut juu, kyllä Sinagpore on mukava, vaikka oonkii enempi saarihommien suuri ystävä, enkä kaupunkien kuhinasta niin välittäis. Mut jos jossain kylil pitää olla ni ihan mielellää miä tääl oon. Viälä mialummin oisin Kuala Lumpurissa, mutta sinne pääsen onneks jo perjantaina. Miä saan perjantaina passini takas Indojen lähetystöstä ja sen jälkee miun hippulat senku vinkasee ku lähen halvempaan Malesiaan.

Tääl Singaporessa ku on ihan vitun kallista kaikki. Rahanmeno ahistaa ihan perkeleesti, koska tää kuukaus on muutenkii ihan budjetillinen disasteri kaikkine Floresin reissuineen ja sukelluskursseineen (ja niist sukellushommista miä tuun tilittämään täs ihan lähipäivinä enempi, ne hommat vaatii ihan oman postauksensa). Mut katoaa tos muutaman päivän päästä kuinka järkyttävän vituiks tää kesäkuu rahallisesti oikeen menee.

Lopuks vähä kuveja viel. Ja sit eiku hyvää yätä, miä painun nukkumaan ja toivon et aamulla pystyy kävelemään. Aattelin et huomenna jatkan tutkimusmatkailua elikäs tallustelen kaupunkia ristiinrastiin. Jos rakkulat sen suinkin suo.

Viimisen illan kemut täs aluillaan. Ihanat pojat.
Pojat soitti ja huus

Bile!

Ja ai että meil olimukavaa!
Singaporen kotikatu on tällä kertaa tämmöin
Piäni temppeli tuli vastaan jossain sivukadulla mis seikkailin


Hianoja noi tommoset talot

AMPIAISMIÄS!

Chinatownis on kauhee markkinahumu
Buddhan hampaalle on rakennettu pieni temppeli


Krääsää
Taidekuva

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Lähtö lähenee, seikkailu odottaa, ääääääää

Aurinko just nousi

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKK! Tokavika päivä omalla Hiekkakikkareella alkaa kääntymään kohti iltaa. Viimeiset regeit on luvassa tänään (koska huomenna pändillä onpi vapaapäivä) ja huomenna pitää pakata Asshole. ÄÄÄÄÄKKKK. Miun on pakko siis nyt pikasee tilittää viimiset Gili-kuulumiset vähään aikaan. Huomenna ei kerkiä kun on viimiin päivä ja kaikenlaista tekemistä (mm. SUKELTAMISTA! Jepjep, koukussa ollaan ja konkurssi tulee!) ihan vitusti aamusta iltaan. Koitan lätistä lyhkäsesti ja olla vain hiukan sekava ja laitan tyhmiä kuvia aimo läjän.

Tääl on ollu vimoset kaks viikkoa ihan ältsin kivaa. Ainahan tääl on ältsin kivaa, mut nyt jotenkii viel enemmän ja vähä eri tavalla ku aikasemmin. Miul on outo fiilis päänupissa, siel on joku ratas nyrjähtäny taas uuenlaisee asentoo, tai jotaa muuta kummallista täs on ny ilmassa. Ehkä miun elämä vaan tuli johonkii kosmiseen pisteeseen, minkä kohalla alkaa taas tapahtumaa.

Sukeltamiin on tietty se isoin ja ihmeellisin asia mikä täs on tapahtunu (mut siihe aiheeseen miun pitää palata ihan  erillisellä avautumistilityksellä, miul on aiheesta jo vaikka kuinka paljon sanottavaa, olenhan kurssin läpäissyt virallinen sukeltelija). Lisäks oon lopettanu tupakinpolton (jo 12 päivää polttamatta!!!). Oon ollu sosiaalinen ja tutustunu aimo liutaan ihmisiä. Ja ihan selvinpäin, en oo juonu kaljaakaan ku parina iltana täs vimosen parin viikon aikana. On ollu kyllä mukavaa. Miä oon tääl vaan niin hyvillä fiiliksillä koko ajan et välil pitää oikee nipistellä itteesää et onks tää ees todellista.

Miä en varsinaisesti haluis lähtee täältä yhtään mihinkään, miä haluisin jäähä tänne asumaan foevah, mutta meen ny suhauttaan Sulawesin Seikailun ku oon uhonnu.  Lähen siis tiistaina, hilpasen ensteks Singaporeen köyhtymään, siellä hiukkasen mm. viisumiasioita hoitelen, ja sitte heti ku saan passini asianmukasin viisumein varustettuna takasin ni jyrään kiireenvilkkaa bussilla halvempiin olosuhteisiin elikäs Kuala Lumpuriin. Kualasta lento Sulawesille Makassariin ens viikon sunnuntaina. Sulawesille oon varannu aikaa 2 kuukautta ja ootan sitä kovasti, miul on tunne et siel on jännää ja erikoista. Jos suoritan nopeemmin kaiken mitä siel meinaan suorittaa, ni miul on takataskus muutama ns. Plän Bii (niistä lisää jos tarvis tulee). Syyskuun aikana miä meinaan käyä parit mestat Malesiassa, ennenku sit syyskuun ihan lopulla palaan takas tänne Gilille. Bailaan miun synttärit täällä, regein tahdissa. Tervetuloa kemuihin, evribadi!

Ni että ku tiistaina lähen täältä ni oon poissa liki 3 kuukautta. Voi saatanan perse. Tuleepi saletisti tippa silmään ku jäähyväisiä tääl jättelen.

Ei miul muuta. Palaan asioihin jossai kohin ens viikkoa! Heit tein heiluville!

Hän on valmis! Allasbaari on viel hiukan kesken, höh.

Jani ja Tanja lähetti miulle paketin ja siel oli tämmöin! Ehkä maaliman hienoin ALUS! Tsiljoonat kiitokset!


Välil ku menee aamiaiselle ni ei meinaa löytyä sijaa makaamoista, ku voipuneet juhlijat on vallannu ne...

...tosin, pändilavakin käy vuoteesta...
...tai sit on vaa muuten hirvee bileen jälkeinen sotku.
Superhessupähkinät on ehoton apu kun lopettaa röökinpolton. Saa jotain näpertämistä, eikä oo koko ajan pölli mielessä.
Yks päivä oli kauhee aallokko ja sit kävi taas näin.
Bläk (vasemmal) on mahtava yhen miähen viihdytysjoukkio. Se on ihan huikee taikatemppujen tekijä.
Setä menee kalastaa
Värjäsin tukan. Eka väri väitti olevansa ruskee, tukasta tuli violetti. Ostin sit tämmösen korjaussarjan. Nyt on nimittäin ihan vitun musta ja synkkä vooki. Mutta parempi sekii ku sellain pirkkoliinamaa.
Hänen nimeks tuli Pehmee. On niin pehmoin turkki,.
Tempeburger. Parasta!
Iso-Stigu lähettää Helmille terveisiä et "emmiä aina oo unisen näköin, kato ny, ihan skarppina tässäkii!"

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Maitoa ja nakkeja mirreille

Kyl on kuulkaa korkee aika jo kissauutisille! En oo kerenny heist vouhkaamaan tänne ku on ollu tässä kaikenlaista muutakii jännää mist on pitäny kirjotella. Mutta lyhkäsesti: Hiekkakikkareen kissat voipi hyvin, meil ei oo ollu mitää isompia kriisejä tässä nyt. Muutamaa nuhanenää on tässä hoiettu ihan omin avuin, eli haettu ihmis-antibioottia kaupasta, liuotettu sitä veteen, laimennettu ihan vitusti ja ruutattu sitte litkua tippa flunssasten mirrien kitusiin. Tätä päätin kokeilla koska eläinlääkärin antamat perskannikkaan piikitettävät antibioottikuurit on jo kahtee kertaa kokeiltu, eikä oo tepsiny. Flunssa on hyökänny voimalla takas heti ku on lääkekuuri lopetettu. Näyttääpi ny tää omatekemä lääkekuuri tepsivän, kissit voivat huomattavasti paremmin ja toivotaa, ettei pöpö iske takasin enää.

Flunssan jylläämisestä johtuen ei oo voitu tilata lääkäriä viimeisteleen rokotushommia, ku eihän noita kipeitä oo voinu rokottaa. Se operaatio jää siis syksyyn. Pallirahaston saldo siis ennallaan (miltsi kassassa oottamassa, jee!).

Ja miun kissat on melkeen jo läskejä! Ku tulin Floresin pyrähykseltä takas, toin tietty sata kiloo kissanruokaa Balilta ja tääl oon lisäks hauskuuttanu yhtä viidakkokaupan (viidakkokaupassa on halvempaa, noi  rantakadunvarren kaupat on kaikki hirveis hinnois, siks suhaan aina fillarilla tonne pusikkoon ostoksille) setää ku haen siltä jatkuvasti maitoa ja nakkeja mirreille, "susu dan sosis di kucing". Setä nauraa veet silmissä siel aina ku käyn ostoksilla ku sen mielestä on maailman hulvattominta et joku kantaa selkä vääränä maitoo ja nakkeja KISSOILLE. No mut kamooooooon, miksipä ei!

Miun poissa ollessa tänne oli ilmestyny lomaileen yks ruattalais-malesialainen pariskunta Luci ja Bläk, joien kans oli välitön bondaus kissahommien tiimoilta, ja hyö on muutenkii ihan huippuporukkaa. En oo siis Kakkosen Koralbiitsin ainoo kreisi kätleidi ollu tässä, kilpaileva ruokala kissoille on auki tuol yhen bungalowin terassilla ihan 24/7. Luci juoksuttaa Bläkiä hakemaan sardiineja ja tonnikalaa ja muita herkkuja vissiin joka päivä. Miä oon siten saanu ajoittain syyä paarissa oman ruokani jopa ihan kokonaan ite!

Mut ens viikolla läskit joutuu pakosta dietille, ku sekä miä että Luci+Bläk täältä tiistaina lähetään.

Hyvä luaaaaaja että tulee kissoja ikävä ku täältä lähen menee ja kauhee ressi että kui ne ny pärjää ja oijoijoijoi. Mutta kyllähän ne pärjää ja niistä tääl huolehitaa. Ei toki sillä hysteriaa lähentelevällä intensiteetillä millä miä kissoja vahtaan, mutta kuitenkii.

Kissat on  ihan silkkaa parhautta! Ne on pehmosia ja söpöjä ja ne sanoo hurr ja ne on sopivan kokosia ja niitä saa rapsuttaa ja ne on ihania. Ja kun kissa kattoo silmiin ja sanoo miau niin miun syrän sulaa aina.

Täs on siis teille kreisi kuvakimara Kakkosen Koralbiitsin mirreistä. Täs ei oo ihan kaikki ketkä täs asuu tai tässä säännöllisesti hengaa, mut suurin osa kuiteskii.

Iso-Stigu. Hää on tullu vihdoin takas kotiin, näköjään ihan jäädäkseen. Elämä rauhottu kun pallit lähti!


Hertta puussa



Iso-Stigu murkinalla


Hänel ei oo viel nimee, mutta näyttää jäävän tähän asumaan. Hää on ihana ja pehmonen, mutta vähän huono sietämään muita kissoja vielä.


Laiha-Raato. Potenu kissaflunssaa ihan saatanan kauan, on lääkitty moneen kertaan. Toivottavasti nyt paranee.
Veli ja sen sisko. Hyö olivat karkureissulla, pari päivää asuivat täs mein regeibaarissa, kunnes omistaja löys ja vei ne takas kotii.
Meijusuvas

Sama uus ihana ja pehmoin kolli
Meijusuvas osaa ton rennosti ottamisen
Hertta
Poika Nimeltä Ritva valtas miun makaamon
Meijusuvas. Se on vähän tämmöin kaheli.
  
Ritva löhöö
Korisevan Arja eli Kortsu. Kortsu on semmoin bungalowien terassikissa, aina jollain rappusella löhöömässä. Ei osaa maukua, narahtelee vaa. Siksi Koriseva. Kortsulla on ollu kans kauhee flunssa, mut nyt paranemaan päin.

Pirkko vauhti päällä
Pirkko
Ritva
Meijusuvas viidakossa
Mini-Stigu
Ryysis aamiasella
Se uus ja pehmee
Ritva
Iso-Stigu
Aamiaisella
Iso-Stigu