tiistai 30. lokakuuta 2012

Seinän takana tapahtuu


No ny alko tapahtumaan. Seinän takana, siis. On jo päivän pari tampannu saatanasti univormuporukkaa pitkin kylän raittia ja aavistelinki et koht alkaa säpinä. Tänää sit ku tulin sukelluksia buukkailemasta, kurvasin tietä pitkin enkä viidakon kinttupolkujen kautta, aattelin ikäänku tsekata tilanteen.

Siäläpä sitte seinän takana kaatukin bungalowia ja majataloa hirveellä rytinällä. Paikallisia istu valtava lauma kattomassa, maastoasusia viranomasia hääräs vahtimassa ja leka heilu. Tunnelma oli  kireähkö. Ei siinä varmasti ketään naurata ku justiisa rakennetut komiat bungalowit pistetään palasiks. Monet noista paikoista jotka nyt laitetaan kappaleiks on ihan niiku bränd nyy, valmistunu vasta joskus tän vuoden puolella.

Rannan tuntumassa olevat majatalot ja pisnekset on toki yks asia, jo niien jyrääminen on yhenlaisensa tragedia. Mutta sieltä kaatuu ihmisten kodit kans. Tuonne keskemmälle saarta, voimalaitoksen taakse, on noussu hirvee lähiö, mihin ihmiset on pakotettu muuttamaan.



En uskaltanu osottaa kameraa ihmisiä, enkä varsinkaan viranomasia, kohti. Oli vähä sellanen fiilis muutenki, et siin ei paljo nyt kuvia räpsivän turistin seuraa kaivattu. Otin kuvia vaan lopputuloksesta. Ei o nättiä jälkeä ei. Vähä niiku ois maanjäristys tai tsunami pyhkässy yli.

Kriisireportteriretkelta ku tulin takasin kotio päi ni juttelin yhen tutun tyypin kans. Hää ei paljo hymyilly. Rupes huutaa miulle patti punasena et vittu toi siunkii mesta saatana missä asut, vittu, sieltä vaan kattellaan nenän vartta pitkin naapureita kohti jne jne jne. Joka toinen sana oli fucking ja miuta kehotettiin voimakkaasti kertomaan Kakkosen Koralpiitsin omistajille että haista paska.

Koska Kakkosen Koralpiits on ns. viiminen linnake ennen muuria. Kaikki tästä pohjoseen päin kaatuu lähipäivinä. Naapurit on äkäsiä, syystä jota tiedä enkä rupee arvailemaan. Mutta tästä etelään päin ei oo muureista tietokaan, eli asiat on kunnossa muillaki ku meillä. Sen seinän takana on "vaan" toi pätkä täst miun himahuudilolta tuonne pohjoseen päin, rannan päähän.

Mistä täs sit oikee on kyse? En vittu tiiä. Spekulaatiot ja huhut pyörii villinä, tokkopa kukaa loppujen lopuks tietää tismalleen mistä on kyse ja mikä tähän tilanteeseen on johtanu. Oon aiheesta jutellu vaikka kuinka monen ihmisen kans, on tullu tota raporttia huutamalla mutta myös kyyneleitä pyyhiskellen. Jokaista tarinaa yhdistää kuitenki yks asia: goverment takes the land eli hallitus vie maat. Kuka noi maat sitte oikeesti omistaa, se on vähä arvotus vielä, mutta jotain presidentin tms sukulaisia on mainittu. Yhen tarinan mukaan ihmisillä on ollu jonkinlainen sentrifikaatti maaplänttinsä hallintaan, ilmeisesti ei siis ihan niiku omistussuhetta. Ja nyt olis sitte viranomasten taholta ilmotettu et sori, voimassaolo loppuu än-yy-tee-NYT, roudatkaa rojunne ja pisneksenne muualle.

Yks täti miulle kerto, että kyse on nimenomaan Lombokin viranomasista. Väitti että Jakartan viranomasia on käyny asiaa selvittelemässä ja sieltä käsin koitettais paikallisväkeä jeesata. Yks taas sano et viranomanen ku viranomanen, vittu heitä kukaan auta.

Maa-alue, josta on kyse, on ihan vitun iso. Miuta hirvittää, että siihen lojahtaa joku saatanan Hilton ja pykää kasinon ja golfkentän, tai jotain vastaavaa. Kukaa ei viel tiiä, mitä tuolle alueelle tulee tapahtumaan, mutta tuskin mitää hyvää ja tunnelmaa parantavaa. Oli niin jees ku oli pieniä punkalowi-paikkoja vaan rivis ja kaikil hyvä meininki.

Miks nyt tämmöst tyhmää inhottavaa meininkii tääl? Ku kaikil ois kivaa ku ois sellain letkee iloin good vibrations vaan.

Mutta ku tää saarenkikkare on Indonesian vetovoimasin turistikohe ni... noh, rahastahan tässä on aika varmasti kyse. Money makes the world go round vai miten se ny meni.

Vittu meit turisteja, saatanaaaaaa! Täälkii saarel niin lepposasti elelty mutta sit myä saatanan läskit rynnitään massoina paikoille ja pilataan kaikki. Vituttaa.

Peloton kriisireportterinne jatkaa tilanteen tarkkailua.  Pysykää kuulolla!



maanantai 29. lokakuuta 2012

Tääl ei oo talvi, tääl on varpaat hiekassa


Moi, tyypit! Teil on siel kuulemma tullu talvi? Satanu oikee lunta? Autoilijat yllätty? Sellanen aina niin riemastuttaa kun ite saa nyt viettää elämänsä toisen talven poissa siält pakkasesta ja pimeydestä. Ei tarvitte aamulla arpoo et mikähän muhkura tuos parkkipaikalla ois se miun kaara, et mistäs alkas lapiolla kuokkiamaan menopeliä esille. Ei tarvitte pärstä jäässä liukastella viiman läpi lähi-Siwaan. Näkee päivänvaloo muualtakii ku toimiston ikkunasta. Saa pyllyillä miltei ilkosillaan, hautailla paljaita varpaita kuumaan hiekkaan. Voipi polskutella 30 asteisessa meriveessä tai kiehumispistettä lähentelevässä uima-altaassa. Kyllä kelpaa olla, enkä valita. Mistään!



Paitsi valitan siitä, et en voittanu lotossa 12,2 miljoonaa. Miul oli jo sellaset suunnitelmat sen rahapotin varalle, että ette uskokaan. Elämä nimittäin olis muuttunu, todellakin, ja lopullisesti. Saatana että vituttaa kun ei voitto lojahtanu oikiaan osotteeseen. Terveisiä vaan sille "helsinkiläiselle nettipelaajalle": haista sinä urpo vittu! Toivottavasti osaat tehä tolla onnenpotkulla jotain järkevää, siis muutakin ku ostaa pikkusen isomman joulukinkun ja käyä vähä kanarialla lomailemassa astetta paremmassa hotellissa ku pari talvee sitte. Saatanaaaaaaaa! En ole katkera, mutta.... no vittu olen katkera, kateellinen ja erittäin äkäin. RÄYH!

Mutta Hiekkakikkareen asioihin. Meijusuvas on toipunu taudista, muutki kissat kaikki kunnossa. Antibioottikuuri on tosin yhä päällä parilla mirrillä ja kyllä, miä tiedostan ongelman et antibiootti on bääd, mutta miä en muutakaa keinoa tiiä millä räkään tukehtuvia röhiseviä kissoja vois auttaa. Jos jollain on tuttu eläinlääkäri ni kysäskääs et mitä oikeesti tälle flunssaepidemialle tämmösissä olosuhteissa oikeen voi tehä. Kaikki neuvot on tervetulleita.


NOOOOOOO! Not my baaaaallllls! (Tauski huutaa)
Tauski on tullut jäädäkseen, näyttää siltä, joten täs pitänee ruveta kattelemaan Tauskin palleja sillä silmällä et kohta lähtee! Paratiisisaaren Pallirahastossahan on viälä miljuuna käyttämäti, joten kyllä Tauskilta lähteepi pallit ja lähtee muuten muutamalta muultakin tässä hyörivältä kollilta jos ne kiinni saan. Ja yheltä pimulta vehkeet pois kans. Sellanen musta nätti Neiti 69 on asettunu baariin. Se taitaa tosin olla jo paksuna, sen verran pallilliset kollit on sitä piirittäyny tuossa männä päivinä. Mutta kattotaan, josko hälle voi tehä abortaatio-tyyppisen strerilisaation. Kuhan saan lääkäriä käsiini. Ennenhän oon käyttäny Tohtori Gedeä Lombokilta, mutta oon kuullu nyt hänestä kauhutarinoita (pari kissaa kuollu Tohtori Geden antamiin rokotteisiin, ei tietoa missä vika, ilmeisesti yliannostus tai paskaa tököttiä) joten oon vähän et kuinkahan tässä nyt ja kelleköhän sitä sitten soittelis pallien tiimoilta. Mutta asia on selvityksen alla.


Kalasoppa ät meri
Sukeltelusta pidin puolentoista viikon tauon. Sitte en malttanu enää. Eilen kävin dippaas pari suklausta, ja oli niiiiiiiin siistii taas et innostus räjähti ihan räpylöihin. Varsinkii toisella suklauksella, ku pongasin vitun ison hain. Meinasin sinkoo märkäpuvustani ja kauhee hässäkkä ku divemasteri Josh ei huomannu sitä aluks yhtää, lillutteli ihan viärestä ohi. Miä räpylät kuumana sudin Joshin kiinni ja viittilöin villisti et katto ny taulapää, SHAAARKKKKKK! Mentii pohjaa istumaa ja töllämää. Hai uiskenteli ympyrän siin ja sit rupes tulee kohti. Ekaa kertaa tämmöin kokemus, hiukan siinä tais happea mennä ku tilanne oli aika jännittävä! Mutta hai kävi vaa vähä uhittelemas et nonii tyypit, ootte kattonu tarpeeks, painukaa vittuun siitä nyt et miä pääsen jatkaa päikkäreitä. Myä vilkutettii hyvästiks ja jatkettii matkaa. Ja nähtii samalla suklauksella viä toinenki hai, pieni vaan, mutta kuitenki. Ai että!

Tänääkii kävin yhen suklauksen pulahtamas ja siäl kans heti pongasin KAKS haita ja taas ennenku sukellusmaister huamas, piti taas räpiköiä tyyppi kii ja nappaa räpylästä ja sit vimmattu huitominen et katto ny perkele! Kaks haita mesos siin niin perkeleesti. Hienointa evö! Mut miul nyt vähä korvan kans onkelmia pohjaan mennes, eli vaik niin perkeleesti tekis miäl suklaa huomennakii ni pysyn kämäsen korvani kans maissa. Ihan tyhmää, mut ehketi sit ylihuameen uusiks. On kattokaas täysikuun aika, se tarkottaa aina vähä erikoiskalasoppaa tua meris. Ni eihä sieltä malttais pois pysyy!

Sit muihi asioihi: on Mordorilaisia käymässä, sikakivaa! Olli ja Sini, ne o Porist. Heijän kans on jokunen pintanki tuas tissuteltu, uh-huh. Nyt on muutama päivä ollu hiukan rauhaisampaa, Sini nappas jostaa ärhäkän vattapöpön ja toipuilee siitä edelleen tua Mataharin kräkkilualassa, mihi porilaiset majotin. Ja jo tän viikon sunnuntaina tuleepi Vähis ja SannaV, joten kokoontumisajotyyppistä toimintaa kehissä. Mikäs siin, kivaa nähä tuttuja pitkästä aikaa!


Unelmien Rastasulhanen kävi julkasemassa levyn
Unelmien Rastasulhanenkii kävi tääl pändisä kans, eli oli viikko sitte Ray D'Skyn tokan levyn julkkarikemut Sama-Sama-regeibaaris tua ytimes, ja sit yks päivä Unelmien Rastasulhanen pörräs koko päivän tuas miun rannalla. Käyskenteli siin niin komeena, rastojaan heilutellen, ja kävi soittamassa kitaraa ja laulamassa ja illal viä mein oman pändin kaa parii otteesee siä rämpyttelemäs ja lauleskelemas. Miä vahtasin silmämunat pinkeenä mut en tiätenkää ottanu sen lähempää kontaktia koska oon toivoton nynny ja ymmärrän kyllä, et ei mitään asiaa tuommosen suosioon. Meinashan siinä pissa tulla housuun jo siitä ku hää tervehti ja kyseli tykkäsinkö Sama-Saman keikasta. Ai tykkäsinkö? Toudellakin! Komia on kyllä, tuo Unelmien Rastasulhanen, mutta yhtä saavuttamaton (miulle) ku lottovoitto. Jotta ei siitä sen enempää. Positiivista tässä teinimäisessä vouhkaamisessa on kuitenki se, että sentäs joku kaxlahkeinen aina sillon tällön miun kiinnostuksen herättää. En oo tyystin sisältä kuallu siis! Nirso olen, sen myännän, mutta miusta se on parempi näin ku että on koko ajan mikä tahansa hampuusi jalkovälissä ihan vaan siks et PITÄÄ niiku olla joku, ku ilman ei pärjää ja yksin ei osata olla ja elämä pyärii sen munansaamisen ympärillä. Miä en täs iäs kelpuuta enää ketä hyvänsä, saatana, miul on korkeet kriteerit (vaikka se taitaa olla vähä niiku ampuis itteensä jalkaan), eli ootan et joku niiku Bruce Willis tai Robbie Williams tai 300-elokuvan kaikki 300 spartalaista tai Von hertzenin veljekset kroolaa rantaan, sit nimittäin lähtis miun tarkoin varjeltu kansallisaarre kiertoon ja villisti.

Kelit on täällä vitun kuumat. Merivesi on ku keittoa, 30 metrin syvyydessäki +29 asteista. Ilma on sellasta +32 varjossa ja veneen kannella eilen näytti sukelaustietsikka rapsakkaa +40 astetta. Tarkenee! Hiki vaan valuu, jos sattuu viä olee tyystin tuuletonta, niiku nyt on muutamia päiviä ollu. Jopa paikalliset vähä tuskailee et kyl on panas sekali eli erittäin kuuma. Mut ei täs mitää hätää, antaa porottaa vaan, kert tuos on aina meri johon voi mennä istumaan jos rupiaa tuskaseks.

Ja hei se on taas kuukauden loppu käsillä. Budjetillisen katsauksen aika siis. Lokakuu on ollu kohtuullinen: rahaa on mänt jotakuinkii 1500 euroa, sisältää asumisen ja sapuskat niin miulle ku kissoillekii, tatuoinnin ja kaiken muun paitti sukeltelut. Sukeltelujen osalta miul on Lutwalassa piikki auki ja maksan marraskuussa ennenku lähen täältä taas vähä matkustelemaan. Mutta sukelluspiikki ei oo mitenkää katastrofaalinen, miä saan aika reippaat alennukset siältä jo, kert oon suklannu heijän kans niin perkeleesti. Ja pari suklausta on tullu ilmatteeks, ku oli erikoishommia miks ne keskeytettii heti alkuusa.

Tuon 1500 egen päälle tulee viä 330 euron vakuutuslasku, eli ku lähties otin matkavakuutuksen vuodeks ni se umpeutuupi nyt. Vakuutusta ottaessa ennen reissua tein perkeleellisen selvitystyön et mistä saa minkäkihintasta vakuutusta jne ja saako jostaa sellasen, jota voi jatkaa sit jos matka jatkuu yli vuoden. Fenniasta näin kerrottiin, että kyllä onnistuu. Kysyin sekä puhelimessa että viä vakuutusta sit ottaessa. No totta vitussa nyt sit ku ilmotusluontosena asiana ilmotin et 6 kk jatkoa kiitos, ni alko nillitys et ei, tämä ei ole mahollista, matkavakuutuksia ei myönnetä kuin korkeintaan vuodeksi. Vastasin, että vittu olis syytä olla, koska näin miulle parikin virkailijaa teiltä kertoi ja tää oli yks tärkeimpia kriteerejä (hinnan lisäks) miks teijjän vakuutuksen otin. Taipuivaitten onneks sit ilman enempää hässäkkää ja myönsivät 6 kk lisää. Kertokaa ihmiset, jotka yli vuoden matkoja teette, miten nää vakuutusasiat ootte saanu hoidettua? Meettekö ilman vakuutusta vai mistä pirusta saa sellasen foevaah-tyyppisen matkavakuutuksen? Koska ounastelen, että moiselle vakuutukselle miulla tulee tarvetta tulevaisuudessa vielä....

Tarkistin tuossa männäpänä myös rahatilanteen sillai oikee kunnolla. Otin ns. pään pois perseestä ja kattoin totuutta silmiin oikee tosissaa, ku tähä saakka oon menny vähä sillai trallalaa-fiiliksillä et en oo jaksanu niin arkista asiaa ku rahaa oikee ajatella. Ja sen kyllä huomaa nyt! Tilanne ei siis ole hyvä, mutta ei myöskään ihan katastrofaalinen. Vielä. Mutta siitä ja muustakin lässytän tuossa muutaman päivän päästä, ku tuleepi VUOSI tätä parhauselämää täyteen.

Ajatella, että kohta oon ollu reissussa kokonaisen vuoden! Huh huh. Aika menee liian nopeesti. Nyt sais hidastua ja ruveta matelemaan. Miulla ei ole kiirettä palata todellisuuteen. Kiitos.

Ja joo, röökilakosta ei tullu sitte taaskaa hevonvittua. Mutta en lannistu, uus yritys taas jossai kohin. Lupaan ja vannon!

Nyt miul ei muuta. Palaan tossa parin päivän pääst tilittämään fiiliksii ku vuosipäivä lojahtaa kohalle. Kellohan on nyt jo reippaasti Bintang O'Clock eli to the regeibaaaar! Smiling and shining, everybody! Good vibrations! Jah, maaaan!

Pirkko
Laskuveen aika
Koralleis kasvaa tommosii viinirypälei
Taas puhkes konkelista takagummi ja se korjattii tällee liäkittämällä
Tyhjien pullojen kerääjä
Nemo!
Unelmien Rastasulhanen laulaa
Tauski rannalla
Komee taivas ät The Menggong Bar
Antti Tuiskun Kaveri on käyny mein baaris pitämäs seuraa. Hää on miun suosikkipoika.
Joku joutuu uimaan, halusi tai ei
Tauski kaivautui rantahiekkaan
Komia kuutamo eli moontamo

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Potilas Meijusuvas

Sairastuvalta päivää.  Itsehän olen niin terve kuin osaan, mutta on ollu paskahalvauksen aiheuttava kissakriisi tänää päällä heti aamusta. Ku en tästä murjulta nyt tohdi liikkua potilaan ääreltä mihinkään, ni kerrottakoon tämä tarina heti näin tuoreeltaan. Ni voitte kaikki kissaystävälliset lukijat sädettää parantavia viboja tähän suuntaan.

Heräsin aamulla kasilta, avasin oven ja terassilla makaa Meijusuvas. Meijusuvaksen koko pärstävärkki kuivuneessa veressä, toinen silmä rähmästä sumeena ja hengitys vaivalloista korinaa. Meinasin pyörtyä kauhusta. Eka ajatus oli et nonii, nyt se on yön hämärissä ollu törmäyskurssilla heppataksin kanssa tai vastaavaa, naama murskana ja nyt se kuolee. Itkua siin hetimiten tuhersin tiätysti. Mut ei ku kirppuläjä kainaloon, vesihanan äärelle pesemään ja tarkastamaan tilanne. Ei löytyny mitään ulkosia vammoja, mirri ei inahtanukaan ku runnoin paikat ja tongin suun ja kaik. Aivasti ja se selvittikin asian: on tullu rajusti nenästä verta. Verta nenästä kissalla! Mitvit? Sellasta veristä räkää lens pitkin seiniä.


Potilas Suvas. Kuivunutta verta viä naamassa ku en tohtinu kiusata pesemällä kaikkea kerralla, hällä oli muutenki tarpeeks vaikiaa.
Olin soittamassa lääkäriä hätäkäynnille mutta katos perkele ku on puhelinliittymä sulki ku oon unohtanu käyä hakemassa lisää saldoa. Mutta tilanne tuntu siltä, et tässä on eniveis nyt vaan ihan vitun raju flunssahomma päällä ja päätin ens töikseni kiitää fillarilla hakemaan antibioottia kaupasta ja ruutata reilulla käellä sellasta Meijun käkättimeen ja miettiä jatkotoimenpiteitä sen jälkee. Kauppamatka oli pii-paa-tyyppinen kaahaus lähimpään minimarkettiin ja jo ovelta huuto tutulle jätkälle että AMOXILLINIA! KOKO LEVY! ja lääkeliuskan kanssa kaahaus takas kotiin.

Meiju oli täl välil painellu kaapin taakse, makas siellä silmät harittaen ja hyvin vaikeesti hengittäen. Sellasta korinaa ja vinkunaa vaan, ja pahan näköstä haukkomista. Kaivelin kissan kaapin takaa ja tirvasin ruiskulla vesi-antibiootti-litkua turpavärkistä sisään, asettelin mirrin sängylle pyyhkeen päälle, siivosin veristä räkää sitä mukaa ku hää sitä pärski ilmoille. Paijailin ja kääntelin kylkiasentoon. Parissa tunnissa tilanne rupes kuitenki olennaisesti paranemaan. Liisterin aivastelu rauhottu, hengitys muuttu helpommaks ja se kuolemalta kuulostava rahina ja korina rupes vaimenemaan. Lopulta Meiju ihan tyystin uupuneena nukahti, ku vihdoin rupes löytymään asentoa missä pysty hengittämään.


Jee! Se syö!
Vetelin siinä seuraks iteki piänet nokoset ja ku heräilin ni entistä paremmalta näytti ja kuulosti. Äsken Meiju jo ihan oma-alotteisesti söi. Juomaan ei suostunu, mutta oon töötänny väkisin ruiskulla vettä suuhun. Nyt se nukkuu taas, ja näyttää niiku hengittäis osittain jo ihan kärsänki kautta. Rahinaa ja korinaa kuuluu vielä vähän ku se hiukan asentoa vaihtaa, mutta muuten näyttää niiku rupeis kissa taas muistuttamaan itteensä.

Miä oon peukalot olkapäitä myäten perseessä, että Meijusuvas tästä toipuu. Mutta kyl täs muutama päivä menee ennenku miä kykenen yhtää rentoutumaa tuon suhteen.

Onpa vitun raju flunssa, jos tää ny sitä on. Eilen illalla näin Meijun viimeks ja hiukan se on nuhasena ollu, ja oon kattonu et pitääpä seurata tilannetta täs ny. Ni sit tänää aamulla kissa makaa tekemässä kuolemaa tuos miun terdellä, jumalauta. Luajan kiitos, ettei se menny mihkää piiloo kuolemaan vaan ymmärs tulla tohon oven taakse. Ja luajan kiitos tää tilanne tuli päälle nyt ku miä olen täällä. Muuten vois olla, ettei Meijua ois enää kauaa tässä ollu.

Miten miä voin IKINÄ lähteä täältä mihinkään ku tämmösiä tilanteita voi sattua ja tapahtua? On lisäks ollu kissoilla kalanruotoo ja kananluuta kitalaessa pystyssä ja aina jotaa pientä. Paikalliset kyllä pitää huolta et kissoil on ruokaa ja juomavettä, ja oon siitä tavattoman ilonen, mutta eihän hyö sen enempää näien perään kato.

Se on tää länsimaisen naisihmisen suhtautuminen elukoihin kuiteski HIUKAN toisella tasolla ku vaik paikallisen luonnonläheisesti kasvaneen miäshenkilön. Ja miä varsinkii olen sellanen vitun pölvästi kiintyjä, et ei tarvi ku kissan kattoa kohti ja sanoa MIAU ni miä oon heti et nonii, ai lav jyy. (Onneks tää meininki miulla kuiteskii suuntautuu kissoihi, eikä miähiin. Tiiän aika monta naisihmistä jotka on ns. sarjarakastujia ja vittu niillä ne kriisit vasta vaikeita onkii ja niitä ei antibiootilla paranneta. Lobotomiaa ne tarvis.)

Potilas Suvas alkaa taas muistuttaa itteään


Oon netistä täs lueskellu kissaflunssajuttuja ja kaikis sanotaa, et tähä ei sinänsä hoitoa ees ole. Antibiootin oon kuitenki todennu toimivaks, mutta oon havainnu, että annostuksen kanssa ei piä olla liian varovainen, muuten räkätauti menee näemmä vaan vähäks aikaa lepotilaan ja räjähtää käpälöihin heti kun antibiootin ruuttailun kissaan lopettaa.

Tuol on esmes yks Musta Raato -niminen ei-kenenkään.kissa, se hilluu tässä meiän huudiloilla, ja se on häilyny ihan manalan rajoilla kauan. Oon lääkinny sitä ties kuinka monet kerrat, on lääkäriki käyny tuikkimassa sille antibioottia ihan piikillä perseeseen ja mikää ei oo auttanu.  Tos pari viikkoa sit se katti, antipiootista huolimatta, oli taas siinä kunnossa et muutkii asiakkaat alko tässä olemaan kauhuissaan. Katti vaa makas tuos pihas pärstä räässä vaikka kuinka sitä kävin niistämässä, ei syö, ei juo, riutuu siihen vaa. Totesin, et tuo Raato on nyt sairastanu niin kauan, et nyt kokeilen viimisen kerran ja annan tuplajämäkän annoksen ja kahtee kertaa päivässä ja jos ei sitkää mirri tokene ni pitänee soittaa lääkäri antamaan viiminen piikki. Tuommosta hengiltä kitumista pysty kattomaan.

Nyt jumalauta Musta Raato vetää tua pitkin naapurien huudiloita tomerana, käy esmes Melatissa kerjäämässä pizzaa ja kipittää tua pallit sojossa pitkin pusikoita. Räkää en oo sen nenässä nähny yli viikkoon.

Tää on ihan saatanallinen vitsaus täällä. Yhen tutun yks kissa just männäviikolla tämmöseen kuoli. Ku saari vilisee kissoja ja nää elää laumoina ja peuhaavat ja nukkuvat yhes, ni ku yks sairastuu ni kohta pärskii kaikki. Ja milläs ennaltaehkäset, ku ei näytä rokotuksetkaa toimivan. Miun kissoistakii osa on rokotettu kissaflunssaa vastaan mutta vittu en tiiä mitä vissyä se lääkäri noille rokotteena anto, yhtä lailla pärskivät ku muutki kissat. Eikä lääkärin antamat antibioottikuuritkaa oo mitää auttanu.

Et oon nyt tällä Kreisin Kätleidin omatekosella lääkintälinjalla tässä, eli ihan ihmisantibiootista teen puhtaaseen veteen pillerin liuottamalla lääkenestettä, jonka saa sit ruiskulla tirvastua kissojen suihin. Miä en tiiä teenkö miä oikein, mutta täs on vähä keinot vähissä ja ainaki tuntuu että tää alkeelliskemiallinen lääkintä tepsii.


Miä haluaisin tänne eläinlääkäriaseman  ja sinne kunnon eläinlääkärit joil on kunnon välineet ja lääkkeet ja tilat ja meiningit. Lukeeks tätä kukaa eläinrakas emärikas, jolla ois hyväntekeväisyyskohde hakusessa? Anna rahaa ja lähetä pari lääkäriä samalla, kiitos!

Nonii. Kreisin Kätleidin huolestunu paasaus loppuu tähä ja nyt saa ruveta sädettämää niit parantavia viboja tähä suuntaa, kiitos.

(PS. Muista asioista lätisen joskus myöhemmin ku pystyn miettimää muutakii ku kissoja)

perjantai 19. lokakuuta 2012

50, The Wall, Tauski, ihmisen sileys, ääh.


Perjantaita, arvon lueskelijat. Hiekkakikkareella on jo iltapäivä pitkällä. Ukkonen möyryää Lombokin yllä ja jytistelee komiasti. Tänne se ei kuiteskaan taia vyöryä, yritys on viime päivinä ollu raju, mutta myräkkä hilpasee aina ohitte. Pändi tua treenailee rantakuppilassa. Miä istuksin omalla terdellä, kissoja retkottaa jaloissa, lipittelen pintankia, naputtelen tietsikkaa ja kuuntelen uusinta Viikatetta. KAUAN KULKENUT OON MINÄ TÄHTIEN TEITÄ!

Ei, ei ole ikävä Mordoriin, mutta jos ois teleportaatio, saattasin sädettää itteni yheks illaks johonkin keikalle kattomaan vähä kaakosta kumpuuvaa melankoliaa ja tirskumaan Kaakatteen Villen jutuille. Kyllä sellasta yhen illan jaksais, jos sais kuitenki aamulla taas herätä Hiekkakikkareelta ja kopsahtaa rannalle tursuilemaan.

Miulla ei oo sinänsä mitään asiaa ja runosuali ummessa edelleen. Mutta kerron teille taas sekalaisia juttuja, sillä onhan perjantai, sen kunniaks siis papanaa plokiin!

Toissapänä meikä dippas viiennennennenkymmenennenen (50) sukelluksensa. Aika hyvin, ottaen huamioon, että sen ekan suklauksen tein kesäkuun 18.päivä eli jotakuinkii 4 kk sitte. Lisäks sukeltelin ihan vitun hyvin, ei ollu mitään hässäköitä, keskityin hengittelyyn ja oli viä reippaasti ilmaa jälellä ku lähettiin pintaan. Joltaa muulta loppu ennen miuta! Party on ja liput salkoon ja piäni käyrätorven töräytys! Kiitos muuten kaikille vinkeistä tähän hengittelyyn ym liittyen, oon ottanu neuvoista vaarin, ja esmes suhaan tual snorkkelit päässä ees taas ihan vimmalla ja harjottelen samalla hengittelyä oikee sillai ajatuksella ja hartaasti.  Nyt miä piän kuitenki taas piänen tauon suklailuista, ihan budjetillisista syistä. Plus ootan et Lutwala ottaa uusia sukelluskohteita katalookiinsa ja semmosia on kuulema tulossa ihan tuota pikaa. Miä oon nimittäin käyny jo niin monta kertaa Shark Pointilla ja Turbossa et voisin jo vetää sukelluksia sinne. Mut ne on hienoja paikkoja silti, ja Turbo on ehketi miun suosikki suklauspaikka tääl.


The Wall eli Seinä: tilanne on se, että seinä pojottaa tuos edelleen. Siihen on laitettu lisäks kylttejä, et tän seinän takana on laittomia rakennuksia ja turistien ei ole sallittua näissä majottua. Tilannettahan ei kukaa kuitenkaa vissiin vahi, mutta siä on ny muurin takana olevien punkalowien kans ns. asiakkaan markkinat. Halvalla lähtee. Muurin takana olevat paikalliset asukkaat on joutunu purkamaan talonsa ja siirtämään ne uusiin paikkoihin. Majatalot viä sinnittelee eiväkkä oo tehny mitää paitti rakentaneet rappusia muurin ylitte, siirtäny kioskitoimintaa muurin ulkopuolelle ja sellasta. Huhu kertoo myös, että koko saaren rantaviiva tullaan siivoomaan ns. laittomista rakennelmista joskus tässä vuoden parin sisällä. Se tulee tarkottamaan sitä, että rannoilta puretaan KAIKKI kiinteät rakennelmat. Tälle asialle miä huuan hurraa! Ei oo nääs luvallista rakentaa mitään rannalle, mutta homma on riistäytyny käsistä jo ajat sitte. Saaren ytimessä ei varsinaisesti oo kunnolla ees rantaa yhes kohas, koska koko ranta on rivitalomaisesti täynnä ravinteleita. Okei, jos kaikki ois maisemaan sopivaa kivaa heinäkattosta makaamoo ja katosta ja risumajaa, mutta ku vittu tua pojottaa tiäs mitä ankeeta betonikuutioo paraatipaikoilla. Rakennuksia nousee ku sieniä sateella koko ajan, mutta nyt luulis loppuvan, kun kaikki nykysetki tullaan lähivuosina laittamaan maan tasalle.


Tauski tuli pöperölle
Kissalaumaan koittaa kovasti kehräillä ineen yks uus mirri. Hän on lajia kolli, vielä nuori ja tavattoman söpö. Tuolla Melatissa, naapurin popkorni- ja pizzabaarissa,  hää on ikäänku asustellu, mutta yks iltapäivä ilmesty aivan omin nokkinee määkimää miun terassille. Pakkohan se oli antaa sapuskaa ku toinen niin nälkäsen olosena huus patti punasena siin. Sitte alko hengata mein regeipaarissa. Miä oon ny päiväkaupalla kantanu sitä takasin Melatiin, mut eihä se siäl pysy. Tietää jo et Kakkosen Koralpiitsillä on aina raikas juomavesi, kissaystävällinen meno ja sit siel asuu se yks kaheli akka jolla on aina nakkeja kassissa ja jos oikee söpösti kattoo silmät pyäreenä ni aina silt heltiää makupala ja paijaus. Tänää luovutin, ja kävin vaa kertomas Melatin Adille (kenen kissa se ikäänku oli) et se siun katti on tua meil hillumas ja Adi sano vaan et ei se mitää, olkoot siäl sit. Että näin.  Seurailen viel tilannetta et jääkö hää vai palaako takas pizzojen ääreen. Mutta kyllähän miä sitä jo Tauskiks kuttun.

Kolleista tuli miäleen se yks veistoksellinen nuari miäs, josta aikasemminkii mainittin. No miähä jouduin vahingossa sen kanssa ikäänku treffeille, maailman paskimmille sellasille. Tai siis luulen, et ne koitti niiku olla treffit, ainakii sen klopin miälestä, mutta ehä miä osaa, plus miuta ei niin vittujakaan kiinnostanu mutta homma vaan meni niin että jankutuksen kautta ikäänku menin lopulta sanomaan et no okeiokei, tulen sinne-ja-sinne kello sillon-ja-sillon. Vaik miä aina uhoon et juu, kuhan on pulssi ja pippeli ni kyllä kelpaa, täs iäs ei oo varaa nirsoilla, mut ei se ny ihan niinkää kyllä ole. Miulla ei ollu tommosen kaksvitosen jätkän kans mitään  puhumista ja seki vähä mitä yritin epätoivosesti länkyttää ni siitä mitää tullu ku jätkä ei pal enklantia puhu. Sitä tuntu kiinnostavan kyllä erikoisen paljon että oonko yksin reissussa ja onko miul poikaystävää tai aviomiestä ja ku sanoin et ei oo ni tuntu olevan oikee vastaus. Mut voi vittu saatana, miuta ei tilanne lopulta enää ees naurattanu. En kykene olee se ketä kaikki säälivästi vilkuilee, et katos, täti on ostanu ittelleen ilopojan. Plus kamoon: tyyppi näyttää livenäki siltä niiku se olis photoshopattu, ni ei saatana. Ihmisen ei piä olla niin epäluonnollisen silee, jos se koittaa luikerrella rupsahtaneen vanhan naudan suosioon, jumalauta.

No, oli elämäni ankeimmat ja vaivaannuttavimmat tunti tai pari mitä sen hyypiön kans kärvistelin. Lopulta se onneks tajus häipyä. Moikataan yhä jos nähää, vaik miä parhaani mukaan väistelen. No, eiköhä seki hokannu et tosta kääkästä ei irtoo mitn, on syytä kattella helpompaa apajaa jostaa. Ja niitä kyllä riittää, en epäile hetkeekää.



Et juu, ei miust oo mihinkää. Mut tuokaapa kuulkaa joku mordorilainen kulahtanu pitkätukkanen hampuusi tänne, joka ehkä on supliikkimiähiä, ymmärtää huonojen vitsien pääle, kenties vähä kitaraaki rämpyttää, saa olla vaikka satanisti, tatuoinneista plussaa, ni olen melko varmasti heti ihan lääbällään.


Voisin kirjottaa tämmösest ihmissuhre-aiheesta ehkä jopa romaanin, vaikken selkeesti asioista mitää tiiäkää, mut sellasen tunnevammasen ihmettelyjä sisältävän hämmästelyteoksen. Mut en jaksa. Ainakaa just nyt. Toteen vaa lyhkäsesti et nää ihmissuhreasiat ei oo miun juttu ja miä en vittu tajua. Miten vittu ihmiset ikinä päätyy mihinkään naimisiinmenojuttuihin ihmisten kans joitten kaa niil ei oo ees yhteistä kiältä? Joojoo, internäsiönääl längvits of lööv, kikati-kikati, mutta miten siä nussimalla kerrot toiselle että tuokko hei kaupasta juustoa ja murjaset muutaman tunnelmaa keventävän vitsin? No, rakkauren nimissä sitä kai ihminen menee vaikka solmuun ja paskat keskustelusta, se liänee toisarvonen hommeli. On se ja yhenlainen mielenterveysongelma, oikeesti. Siis se rakkaus. Siihe ois syytä keksiä joku lääke.


Röökilakko on muuten taas alkanu! Jeeejee! Viies päivä menossa eikä tee tiukkaakaan. Ja huom: röökilakko piti jopa sen maailman piinaavimman treffin. Lähellä oli etten lähteny hakee sataa askia röökiä kesken sen vaivautuneisuuden, mutta totesin et tää tilanne on niin naurettava, ettei tää oo sen arvosta et rupeen taas polttamaan.

Hiekkakikkareelta ei tälläkään kertaa rajumpia uutisia. Mutta kattellaan mitä ens viikolla on kerrottavaa. Tänne töpsähtää huomenna tuttuja Mordorista (PÄÄSEE PUHUU SUAMEE!)  ja maanantaina on Ray D'Skyn levyjulkkarikeikka tua saaren säpiseväs ytimes. IIIKKK!

Sekalaisii kuvii lopuks ja sit miä lähen kaljalle. YKSIN. Saatana.


Katolliset rantamakaamot
Aurinko laskee
Aaltoja!
Jätskiauto
Kääpiöt pestään tääl tällee
Tien päälystelyy
Yks rantapaari tua pohjoses
Indy kurvas kuvaan just ku olin ottamassa The Wall -fotoo
On sulla muodot veenuxen, daa-dirlan-jne
Meijusuvas tuli käymään
Tauski ottaa Ritvasta mittaa
Meijusuvas ja Tauski
Meijusuvas on...ööö... no, läski se on, mitä sitä kaunistelemaan.
Kreisi pelleilykuva Ritvasta



sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Ihmiskuvia

Hiekkakikkareelta ei mitään uutisoitavaa. Oon lähinnä parannellu koipee eli tiikeritatuaatioo, oon siis lähinnä rötköttäny katoksen alla rannalla tahi murjulla tuulettimen alla lukemassa kirjoja. Oon jolkotellu pitkin rantaa ja käyny töllistelemäs auringonlaskuja ja turisemas paskaa tuttujen kans. Oon mietiskelly kaikenlaisii asioi ja pähkäilly elämää ja miettiny että miten tästä eteenpäin. Ja sitte oon tissutellu bintankia ja kattonu kaiket illat ku pändi rämpyttää. Meil on nyt uus kuvio Kakkosen rekeipaarissa: 3 iltaa viikossa soittelee The Menggong ja 4 iltaa viikossa S2B. Ei enää yhtää vapaailtaa siis, hyvänen aika. Evri nait regei nait! Smiling and shining! Kyl miulle passaa, iloisnahan tuota vahtaa ja kuuntelee, letkeetä rekeitä.

Koipi sietää jo veessä puljaamisen, eli kohta pääsee taas suklaileen! Jihuuu! Haikalat, riviin järjestykää, miä tuun kohta töllistelemään!

Niin ja ei, en oo heilutellu tissejäni, kiitos vaan kysyjälle. Emmiä sittekää jaksa leikkii verevää vosuu. Rupes jo vituttamaan koko ajatus ja vituttavilla asioilla ei ole sijaa miun elämässä nyt.

Eilen räpsittiin hassuja kuvia ku miun kameras on kaikkia pöhköjä erikoistehosteita. Nyt siis ihmiskuvia vaihteeks, ku miul niitä kerranki muutama sattuu olemaan.


torstai 11. lokakuuta 2012

Popkorni henkitorves, tatuointi, lihavuus, lehmä on ihme sekä muuta sekavaa

Iso-Stigu kerrankii silmät auki

Miul on runosuoli hiukan tukossa. Ummettaa muutenkin. Itse asiassa kaipaisin jo sellasta rehellistä, räjähtävää vattatautia. Sellasta ei oo ollu aikoihin. Miusta siinä on jotain niin puhistavaa, ja sellasta... tavallaan niiku uuen alku kun kaikki kuona lentää molemmista päistä oikee kaaressa. Miun pötsi on näemmä tottunu paikallisiin pakteereihin ku ei minkäänäköstä raibul-tyyppistä toimintaa. Nämä lienevät ns. kuuluisat viimeiset sanat ja kohta alkaa tapahtua. Niihän se aina menee ku jotaa oikee päivittelee.

Eniveis, Hiekkakikkareella kaikki hyvin. Mitähän sitä nyt kertois ku kaikki menee niiku ihan kepeesti, elämä on raiteillaan ja noin. Noh..öööh....  alanpa vaan sinnikkäästi pusertamaa jotaa papanaa, katotaa mitä kaikkee saan ulostettuu. Tulee varmaan jaarittelunomaista lätinää mis ei oo päätä eikä häntää mut kattokaas ku välil pitää antaa vaa vapautuneesti asian tulla.

Sukeltamisesta of koors aina on sanomista. Täräytin tuos pari sukellusta ja kyllä oli jännää taas. Räimästii viime maanantaina kaks syvälle menevää suklausta. Ensmäisessä kävi jänniä, ku yhen mukana olleen tyypin ilmamittari rupes yhtäkkiä sekoomaan, viisari vispas vaan. Kamat oli tietysti tsekattu ennen meree molskahusta, mutta jotaa siinä sitte vissiin hajos. Se oli samoin tein tyypille Davidin varaletku huuleen ja lähettii hetimiten kohti pintaa. Miähä olin taas ihan täpinöissä, kert tapahtuu erikoisjuttuja, mutta oli ihan jännä kokemus tuo, että ollaa noin 29 metrissä ku tulee äkillinen sukelluksen keskeytys ja lähtää pintaan. Hämmentävän kauan sieltä syvyyksistä pintaan polskiminen muuten kestää, jotenki aatellu et sieltähä ponkasee ku korkki konsanaan mut ei suinkaan. Onneks kerettii kuiteski näkee hiano hai, ei menny ihan harakoille se dippaus. Toinen suklaus tehtii Deep Shark Pointtiin, sama mesta mis koitettii Davidin kans tuos aiemminkii käyä, mut mist ei sillo tullu mitää ku virtaus heitti meiät heti ulapalle ja piti sen takii lopettaa suklaus ennenku ehti kunnolla ees alkaa. Nyt meni kaikki hianosti, päästii pohjaan siin kohtaa mis pitikii, ja koko sukelluksen ajan miä osasin jotenkii ihan tosi hyvin. Virtas kyllä taas, mutta nyt osasin lillutella melkee vattanahka pohjassa kii ni ei ollu mitää hätää. Törmättii siel semmosee kohtaa mis oli 4-5 mustekalaa, oikee niit kunnon octopuseja. Aivan huikee meininki! Oli kuulkaa ku ois diskossa oltu ku octopusit vaihteli värii ku mitkäkii strobot. Enkä muuten ollu tällä kertaa se, kekä ekana joutu viittilöimää että alkas olla ilmapuntarissa pintaanmenolukemat! Miul oli viä 80 lasissa ku suklauskaveri viittilöi viittäkybää! Jihuu! Pystyinkii nyt oikee keskittymäl keskittymää hengittämiseen, ku muut hommelit meni niin hianosti eikä hätäännyttäny mikää. Hengittely on asia jota miä koitan nyt kovasti harjotella, ni jos se siitä sit alkais menee vähempi kuluttavaks.

On muuten ollu yks parhaita hankintoja tuo miun virtaviivanen kokopitkä märkäpuku. Ja käsineet kans. Nyt ku on paikat suojattu, ni miun on helpompi mennä lähelle kiinteitä asioita, en pelkää koko aikaa et raapasutan itteni verille johkii kiven murikkaa ja sit tulee hai ja syö. Hokasin tos kans, et tuleehan siin vähän sellain supersankarifiilis ku vetää sellasen kireen vartalomyätäsen kokovartalokortsun päälle, töppöset jalkaan ja lapaset käteen. Vapise, Wonderwoman!

Enkä oo viäkää kusenu märkäpukuun. En kai miä ny jumaliste omaan märkäpukuuni ala kuseksimaan!


Kucit satuttaa miuta ja joku äijä vahtaa
Ja sit, otin uuen tatuoinnin. Tiikeri on miun ehoton ykkössuosikkielukka, tiätysti, ohan se vittu isoin kissimirri mitä on, ja tiikeritatuoinnista oon haaveillu kauan mut en oo oikee  ollu selvillä et millasta sellasta. Nyt kuiteskii heinikossa kyyristelevä tiikeri pojottaa toises sääres ja se on hiano. Miun vakkaritatskataiteilija Kucit teki. Kucit on hyvä, mutta ikänä tatuoinneista ei tuu sellasia ku on sovittu ja paperille luonnosteltu ja aina niisä tulee vähintää tuplasti isompiakii ku mistä on etukätee puhuttu. Miuta ei haittaa, lopputulos on aina ollu hyvä, ja ku miä en ota tatuointihommia niin kuolemanvakavasti. Mahotontahan se oiskii, ohan se vähän naurettavaa tämmösen keski-ikäsen plösön koristella ittiään, et tietynlaisel huumoril tähä pitää suhtautuu. Kuhan ei hakaristejä ja pillunkuvia minuu piirusta ni antaa mennä vaan. Mutta oli täl kertaa taas niin vitun kivuliasta hommaa, että saatto olla miun viiminen konetatuointi. Miä en jotenkii kestä sitä kipua enää ollenkaa, vittua ja perkelettä karjuin siel naama punasena, itkua tuhersin ja meinas taas taju lähtee ku tatuaatio oli valmis ja nousin ylös. Tarttee löytää bambulla hakkaajia täst eteepäi, kert bambuhommat ei satu juur lainkaa.

Vittumaista nyt vaa ku koipi on jauhelihana, ei voi uia muutamaan päivään (tässä kostees ilmastos tatuaatiot onneks paranee nopeesti, ei oo sellasta kahen viikon rupihässäkkää niiku Mordorin kuivas ilmanalas) ja pitää väistellä aurinkoa. Tääl on turkasen kuuma ni ei oikee voi ku päivät makoilla murjulla tuulettimen alla. Iltapäivästä onneks alkaa aina tuulemaan ja viilenee muutenkii, sillo pystyy hyvin lampsii naapuriin pintankille ja popkornille, ku tuuli vilvottaa.


Pehmeel palo käämi paperiservettien kans
Eilen just pakeninkii naapuriin ryystään kaljaa ja nakertaa popkornii, ku kotona tuli taas sähkökatko ja tuuletin ku ei pyöri ni murjusta tulee sekunnissa ihan sauna. Istuksin siin Pehmeen ja Iso-Stigun kans ja ohitte ajo fillarilla yks sellain veistoksellisen nätti nuorimies, joka on vissii tuos melkee vieres yhes matkatoimistos töis. Ainakii siin rappusel aina istuksii ku oon suhannu fillarilla ohitte, ja miä meinaan aina ajaa päin betonimuuria ku se leväyttää siält sellasen pepsodenthymyn ja moikkaa. Oon kattonu aina et vittu siin on kyllä aika helvetin hyvin muodostunu nuori herra kyllä juu, täti vois vähä lipasta, jos täti ois noin sata vuotta nuorempi eikä näyttäis sammakolta. No, eilen se saatanan miäsjumaluus suhas fillarilla siin ja pongas miut siitä rantakatoksen alta kaljaa ryystämäs ja teki fillarilla uukkarin ja kurvas siihe sitte. Niiku juttusille tuppas. Miullahan oli välittömästi popkorni henkitorves ku tajusin et no voi saatana se tulee tähän ja salee aikoo puhua jotaa et mitä helvettiä miä nyt teen. Reisillehän se sitte meni eikä sillai hyvällä tavalla niiku on joskus reisille menny. Se koitti siin parhaasa mukaa jutunjuurta vääntää mut miä pölkkypää ja sosiaalisesti monivammanen vastailin ykstavusilla sanoilla ja tuijotin tyhmä hymy naamalla. Lopulta sit vaan tuijotettii hiljaa molemmat ja sit se polkas fillarisa vauhtii ja huikkas et okei, bai.

Että näin miä nyt sitte treenaan sitä varten ku Unelmien Rastasulhanen tulee ens viikol takas saarelle ja aikomus ois osata puhua sille kokonaisia lauseita. Kymmenen pisteen ja babugaijamerkin paikka oikee tuo eilinen suoritus! Mut en luavuta, miä tiiän missä rappusella se kloppi istuskelee, lähen illemmal ku viilenee ni ihan muina naisina vähä kävelylle ja miten sattukii et just siit ohi kävelen. Koitan heittää sille jotaa nokkelapokkelaa, jos se sattuu olee mestoilla. Harjottelen niiku tämmöst normaalii kanssakäymistä komeitten kollien kans. En tiiä kyl mikä täs tää ongelma oikee on, normaalistihan oon aika säpsäkkä supliikkinainen ja aikoinaa nimenomaan puhumalla pääsy eräisiikii pöksyihin, ns. vitsillä sisään, mut nyt oon jotenkii ihan avuton. Unelmien Rastasulhasta varten oon kyllä jo puheenaiheet miettiny valmiiks et aion osata jutella kohtuullisen järkeviä ees vähä. Ja sit aion myäs varovasti vähä heilutella tissejä ja kikattaa eli esittää naista ja koitan antaa ymmärtää et ota tästä.


Rose ja sen uus vauva

Indonesialaiset ihmiset on muuten mukavia, noin pääpiirteissään, oon vissii sanonu jo. Ainakii ku kirjotin kirjaplokii yhen kirjan innottamana rajuu yleistystä kaikenmaaliman kansalaisista. Miä tykkään näist tyypeist kyl ja oikee melkee liikutti ku Rose, miun kotikuppilan manakeri, sano et minuu ei ollenkaa enää aatella niiku vieraana vaan oon niiku osa perhettä. No, syytä ollakii, aika lailla tässähän miä aikani vietän ja kannan kaikki rahani tähän mitä en mällää sukelteluun.  Mut on indoneessialaisis jotai hassujakii juttuja. Miuta esmes naurattaa noien poikien kummalliset vartalokompleksit. Täällähän vallan kainostelemati kommentoiaan että "ootpas siä lihonu", esim. kun oltii huhtikuu Camipamin kans syömässä läpi Mälesiän ja vyöryin sen jälkee takas tänne, eikä siinä mitää, kyllä miä sen itekii tiesin että rikoot kiristää taas. Mutta  jännää miten nuo pojat sitte murehtii jos joku heille vastaavaa kommenttia heittää. Opai, S2B:n syätävän nätti laulaja, eilen tuli miulta huolestuneena kysymää että mitä miältä miä oon, onko hää läski, ku toi yks sano et oon. Miä olin iha  et herrajumala, sius ei oo mitää vikaa, siä et oo läski ku oot ihana ja just hyvä tommosena ku oot (huomakkaa: tutuille pojille, joitten sepalukseen en haluu tarrata, ni heijjän kaa osaa jutella mistä vaa ilman suurempaa hätää). Myös Edi on miulta kerran oikee naama vakavana kysyny mielipidettä, et "oonko miä siun mielestä nyt lihavampi ku mitä viimeks nähtii, sano ihan rehellisesti". Miä oon ihan et mitä vittua?

Hiekkakikkare on pieni saari ja piirit on pienet. Välillä miuta riepoo et jos yhelle jostaa asiasta sanon, ni huomenna joku tyystin muu tyyppi tulee kysymää samasta hommasta. "Miä kuulin että..." Jos oon vaik ollu kipee ni kaikki tietää ja ku seuraavan kerran pystyn liikkuu ja nilkutan tonne lähikauppaan ni siellä kysellään heti että no ootko jo parantunu ja voivoi. Täällä siis juoruillaan ihan yhtä lailla ku Mordorissakii, vaikkakii enimmäkseen taitaa juoruilla noi pojat. Kaikki tietää kaikkien asiat ja sillai. Mutta riepoo välil, et kaikki tietää miun asiat ja miun nimen, jopa ihmiset ketä en oo sillee "virallisesti" ees tavannu. Muutenkii miun on vitun vaikee muistaa ihmisten nimiä, saati sit sillai, ettei niitä oo miulle ikinä kerrottu. Tyyppejä tulee vaa ku liukuhihnalta tervehtimään et apa kabaaaaaar ja sit perus-moikkarituaali et yläfemma-nyrkit yhteen-läpsy syrämmeen. Miä oon  siin et kabaaaar baiiiiik trallalaa ja mietin samal et kukahan vittu siekii olet. Noloohan tää on ku on yhä ihmisiä joitten kans oon jauhanu tääl paskaa kohta vuoden enkä viälkää tiiä niien nimiä. Ku ei oo koskaa tullu puheeks ja täs vaihees se ois vähä noloo kysyy et nii btw, mikäs siun nimi muuten on. Kiitos feispuuk, sieltä oon pongannu aika monta tyyppiä et aijjaa, ton nimi on toi, ja sit lesona huutelen ku seuraavan kerran nähää et APA KABAAAAAR -nimi tähän-.

Oon kauheen tottunu tiettyihi asioihi tääl. Esmes siihen et koko ajan moikkaillaan, se tuntuu jo ihan ittestään selvältä. Et ku suhaan tua fillarilla pitkin viidakkoo ni missä vaan ihminen vilahtaa ni sinne heilautetaa kättä ja huuetaa hyvät huomenet tai päivät tai illat. Vääränpuoleinen liikenne on miusta jo ihan normaalia. Moskeijan mölinä kuuluu äänimaisemaan. On täysin normaalia että lehmät, kilipukit ja kanat juoksentelee valtoimenaa pitkin maita ja mantuja. Kui sitä osaa enää jossai mykässä Mordorissa olla mis kaikki on niin säänneltyy ja autotkii ajaa väärää pualta ja lehmä on ihme?

Yks asia mitä en yhäkää ymmärrä on toi vuorovesi ja kuu. Ei mee jakeluun. Miten vittu on mahollista et välillä kuu nousee tuolt tulivuoren takaa vasta ku on pimiä ja välillä se pojottaa taivaalla jo ennenku aurinko on laskenu? Miten toi meri on välil sillee ettei uimaan pääs ku laskuvesi on nyysiny veden ja välil tää tilanne tulee illalla ja välil aamulla ja välil päivällä ja välil ei ollenkaa (esmes tais olla maaliskuu ku ei ollu oikeestaa kertaakaa niin et meri pakenis ollenkaa, nyt saatana toi lätäkkö suhaa ees taas koko ajan)? Missä bumphead parrotfishit on muina aikoina ku niit ei oikeestaa nää ollenkaa paitti sillo ku on täysikuu?

Kaipaan suomekspuhumista ihan vitusti. Onneks enää reilu 3 viikkoo ni tulee Vähis ja SannaVee, kotkotan ne akat kyllä kumoon ku saapuvatten tänne. Kissoilleha miä höpötän suomee koko ajan, mut se on vähä ykspuolista jutusteluu ku vastaukset on lähinnä et miau.

Ja sit viel nolo tunnustus: röökilakko on ihan kuralla. Kaikki alko siitä ku The Kokkos tuli miun kaa lomailemaan elokuun lopus, nuo perketin menttoolitupakinpolttelijat. Siitä se sitte lähti pikkuhiljaa luisumaan. Mutta miä nyt annan ittelleni lempeetä silmää täs asias, ja otan uuen yrityksen heti ku on sellain skarppailufiilis. Nyt ei oo, plus ku ei voi suklaa tuon tatuoinnin takia, ni tulee tissuteltua kaljaa ja se on huikka pintankia ja rööki on huulessa saman tien. Mutta miä tän asian viä taistelen uusiks, lupaan.

Jaa. Oho, tulihan tätä lätinää ny kuitenki ihan vitusti. Mut nyt miä en jaksa jaaritella enää. Mitähä sitä sitte tekis? Oon täs ny aurinkoo väistelles nyhjänny tääl murjul (koska on tuuletin) ja tehny kaikenlaiset kotihommat eli varmuuskopioinu tietsikkaa ja tyhjennelly kameraa ja tehny matkasuunnitelmia ja oon siivonnu kämpän (oon ehkä paras asiakas koskaan, ku siivoonkii itte vaikka se kuuluis toki hintaan). Noh, ehketi kellistyn tuulettimen alle lukemaan ja ootteleen nälkää. Tänää on ehottomasti tempeburger-päivä!  Tsau vaan hei!

Sadekausi tulee kohta!
Oji piirustaa uusia drinksuja listalle
Viidakokaupalla on ihan Meijusuvaan näköin kissanpoikain
Meijusuvas se osaa ton olemisen taidon
Tää on yleensä tilanne ku tuun kotio
Aurinko tekee illoista vähän pinkkejä
Ritvan kanssa punasen lampun alla
Uusi, kipeä koipi