tiistai 15. tammikuuta 2013

Mato, aallot, lähtötutina, paluupuistatus ja vattan pulputus

Tässä vain murto-osa tän aamun aamiasseuralaisista.

Hiekkakikkareella sattunutta. Lyhyesti ja irtonaisesti, olen huterana ja hiukan potilaana, eikä syki runosuoli oikee viäkää.

Miullahan oli reidessä joku purema, joka ei vaan parantunu millään. Ni oliko se ny viime viikolla sitte ku alko hirviä kutina ja hokasin et voi saatanan perkele, siä menee mato! Siä oli jo hyvällä alulla piäni moottoritiän pätkä, ja oi siskot ja veikat, vaikka tääkii moottoritiä oli kuuma, ni miä pistin tieverkostohommat heti seis. Kattokaas ku oon opikseni ottanu edellisistä matokokemuksista, ni miulla on nyt AINA mukana vähintään pari pakettia toimivaa, oikeeta matolääkettä. Jotta napit huuleen ja sillä siitä tällä kertaa päästiin, ilman et tarttee kärsii ja kapsuttaa itteesä hulluuden partaalle.

Tääl on nyt muutenki sellanen hautovan kostee ilma, et mikään haava tai purema ei parane millään.  Kärpäsiäkii on niin vitusti, et tulee hulluks.

Oli se hurja aallokko männä viikolla. Sekoitti meriveet, söi kaistaleen saarta, hajotti tien, vyörytti roskaa ja paskaa rannat täyteen, pysäytti veneliikenteen jne. Toi tullessaan myös normaalia rajumpia vedenalaisia virtauksia ja veti näkyvyydet nollaan. Lähes kaikki lähivesien sukelluspaikat oli ns. ei-mitään-järkeä-paikkoja eikä niihin sukelluksia tehtykään. Täällä ei ollu pahimpina aaltopäivinä ku ehkä 2 ihan rannan tuntumassa olevaa sukelluspaikkaa, mihin ylipäätään pystyttiin menemään. Jokunen päivä sitten oli erään saaren sukelluspuljun toimesta kuitenkin viety 7 sukeltajaa sukelluspaikkaan Deep Turbo. Mukana yksi, YKSI!, divemasteri. Deep Turbossa on muutenkin yleensä melkosia virtauksia, saati sit nyt. Mutta tää yks putiikki heitti mereen 7 asiakasta yhen divemasterin kanssa. No mitäs kävi? Virta paiskas porukan ns. huitsin vittuun. Hälytystila päälle, kaikki sukelluspuljut veneillä merelle ettimään porukkaa. Joku kuulemma 3 ja puali tuntia siinä meni, ennenku suklaajat löyty tuolta noin 7 kilometrin päästä avomereltä. Kaikki hengissä toki, mutta kuitenki. Että sillä lailla. Tämon taas yks osotus siitä, et on erikoisen hyvä vähän kattoa minkä putiikin kanssa sukeltaa. Et mielellää sellasten kans, kekkä ei oo ihan hulluja.


Meri liplattelee taas ihan laiskasti
Aallokko on nyt rauhottonu, mutta näkyvyydet veen alla on yhä ihan hernekeittoa. Kävin eilen koklaas ja olipahan erikoissukellus, kun ei vittu nähny juuri mitn. Huhu kertoo myäs, että uus kreisiaallokko on tuloillaan ja pikaveneliikenne lakkaa ilmeisesti joko huomisen tai ylihuomisen jälkeen taas vähäks aikaa. Perkele sentäs, miun pitäs ens viikon alkupuolella päästä täältä takasin Balille. Saa nähä pääsenkö. Miulla onneks aikataulu joustaa, eli ei oo niin päivän päälle se lähteminen. Meen sit ku menee veneitä.

Aika Hiakkakikkareella rupiaa siis käymään vähiin. On jonkinlainen lähtötutina, johon liittyy sekä sellasta ilakoivaa jeejeetä et nyt matkustellaan mutta toki myäs ahistusta ja haikeutta, ku pitää lähtee poies täält mis on ihmisen hyvä olla. Lopunajan suunnitelmat eniveis on, että suoritan Nitrox-sukelluskurssin, jonka alotin tänää, teorialla, koska en voinu sukeltaa ku oon huutanu norjaa suureen valkoiseen puhelimeen koko yön eli kunto on hiukkasen hutera. Mistä tääkii oksentelutauti ny ponkas saatana, varmaan oon nialassu huamaatta sata kärpästä tai jotain.... mut nitrokurssista tulee sit nippelitason tilitys ku oon sen läpässy.

Torstaina, jos veneet kulkee, tulee tuttuja eli Mika ja joku. Heiän kans yhtä matkaa piti tulla myäs Juhiksen, mutta ku Juhis ajo marraskuun lopulla Thaikkulassa mopolla ns. vihreemmille niityille, ni hän ei oo nyt sit messissä noin fyysisesti, mut ehketi hyväksyvästi tsekkaa pilven reunalta et mikä meininki, ai tua noi regeibaarissa jumittaa, mokomat.

Piän kissoille yhen pallipäivän, ja lekuri on jo tilattu, tulee todnäk perjantaina ja sit lähtee kepexiä kolleilta ja vehkeitä ehkä parilta pimukissaltakii.

Muuten rauhaisaa oleskeluu vaa, asioien miätiskelyy, miälenrauhan hakemista, ku se on vähä päässy kaikenlaisten ressaavien juttujen takia välil hiukan käsistä lipeemään. Yritän olla hermoilematta mm. Mordoriin paluusta, mutta kyllähän se ajatus painostavana tua takaraivossa koko ajan nakuttaa, välil vallan puistattaa. Aina ei auta ees uuesta omasta kodista, Von Hertzen Brotherseista ja kuukausipalkasta (jännä, miusta on oikeesti KIVAA mennä takasin töihin!) fantasiointi. Ahistaa ajoittain, ihan vitusti, vaikka koitankii suhtautua tähän hommaa silviisii seikkailumielellä.

Mainitten tähän viäl sellasen, et miusta Mordor on ihan jees, siäl on paljo kaikkee ihanaa, niiku vaik Pirkka-pestokastike, Stam1na, karpalolonkero ja Fingerpori. Et ei ahista varsinaisesti se et MORDOR vaan se mitä miun elämä siellä oli ja se mikä miä siällä olin. Se oli se mikä aina vitutti. Ja nyt pelottaa et sujahan ehkä pienen alkuräpistelyn jälkeen takasin siihen samaan, mistä eroon halusin.

Ei, siihen en suostu, saatana. Täältä tulee ehkä edelleenkin yhenlainen vaikee ja vittumainen Tuonelan tienviitta, mutta nyt toisenlainen aivan. Miulla on elämässä uuenlaiset tuulet, oikee kunnon puhurit. Varokaa!

Sellasta oon kans ajatellu, et oisko se mahollista, voisko jotenkii, et josko koko (loppuun) elämäänsä osais suhtautua ikäänku matkana, reissuna, seikkailumiälellä. Että tää eessä oleva paluu Mordoriinki ois vaa yks etappi reissussa. Että menis asioihin ja tilanteisii sillai avoimin mielin et katotaa ny mitä tästäkii tulee. Ei tokikaan mitenkää tyhmästi et nyt juu kaikkeen vaa pää eellä, seikkaillaan, saatana, mut sillee et ei ihan heti kättelyssä ois kyrpä ottassa, vaan vasta sit hetken päästä. Ja muistais et joka asiasta ja tilanteesta pääsee aina pois, jos alkaa kyrsimään. Et kyllähän sieltä Mordoristakii sitä matkaa voi vielä toisaalle jatkaa, jos rupiaa sillä lailla lahkeet lepattamaan et mentävä on eikä tähän voi jäähä. Kaikki on mahollista, niin mahottomalta ku asiat etukäteen saattaa tuntuakii. Sen miä nyt ainakii oon tässä oppinu ja tajunnu.

Mikään ei ole lopullista, niin kauan ku henki pihisee. Ja sitte ku se pihinä lakkaa, ni mitä väliä millään? EI SMIDISH!

Ugh, olen mussuttanut. Painun petiin kuuntelemaan vattastani kuuluvaa jännää möyrintää ja pulputusta. Siä on vallan erikoiset ekosysteemit nyt selkeesti jyllimässä. Näin jännää täällä tänään! Moi!


Pirkko
Miun suosikkijumaluus

Ei kommentteja: