torstai 2. toukokuuta 2013

Hieno ja ihana on Gili Air

Gili Air


Indonesian kielessä air tarkottaa vettä. Ihan en tiiä miks kolmas Gili on nimetty sillälailla, että Gili Air. Sopis paremmin Gili Menolle tuo nimi, koska Menolla on järvi siä keskellä saarta. Ehkä tässä tapauksessa "air" onki paikallista kieltä eli saskia ja tarkottaa jotain ihan muuta? No, eipä tuolla niin väliä.

Käytiin siis eilen päiväreissulla Gili Airilla. Se on näistä saarista se joka on lähimpänä Lombokia. Ja olemukseltaan ehkä jotain Gili Trawanganin ja Gili Menon väliltä, ollen kuitenkin lähempänä Menon hiljasta rauhallista huopikastehtailua ku Trawanganin säpinää.

Urpot lähti retkelle. Leanne, miä ja Oyet

Lähettiin Leannen kans aamulla retkeilemään hiukan huterissa fiiliksissä, oli edellisilta taas vähän venähtäny. Napattiin mukaan Kakkosen baarin Oyet ja joku sen kaveri, nimeehän en tietenkään muista. Miun pää on ihmisasioissa sellanen et ei jää nimetkään mieleen ilman jankutusta. Island Hopping vene satamasta alle ja merelle viuh. Aurinko korvens ihan hulluna ja nahat tiris. Kelpas eteerisenä (ks. kuva yllä) veneen nokassa matkaa taittaa.

Airilla käveltiin ensteks saari ympäri ja oltiin ihan et vau mikä mesta. Pelkkää rantaa, ja uimakelposta sellasta, koko saaren ympärillä, paitti venesataman kohilla. Ihania pieniä majataloja ja kuppiloita, paljon paljon rakentamatonta pusikkoa. Lehmiä. Muutama kissa. Älyttömän puhasta! Ei mitää sellasia roskaläjiä ja törkyä niiku Menolla ja Trawanganilla ku vähän kurkistaa takapihoille. Ei ollu ryähnää ees paikallisasutuksen lähistöllä. Ömeising! Lounastauon jälkeen pakotin muille seikkailumiältä ja saaren läpi kävelemään ja regeibaariin pohjoisrannalle lorvailemaan. Muut ei ollu kovin innoissaan, mutta miä nalkutin ja muut vikis. "Are we there yet?", "Is it still far away?" vikistiin selän takana koko matka. Puhumattakaan ku sitte iltapäivällä käveltiin takasin, sitä kitinän määrää.


Ohje reggaebaarin tiskillä
Mutta hiano päivä oli ja Gili Air oli ihana ja menen sinne uuelleenkin, ehkä jopa muutamaks yäks olemaan. Ehkä piirun sellanen jopa liaanki hiljanen, en vältsysti hirveen kauaa jaksais siellä olla sillä lailla lomailemismeiningeissä (vaikka mistäs miä tiiän mikä greiseeee zäpinä siel iltahämäris sit on). Mutta jos siellä vois ja sais sillä lailla elää ja touhuskella jotain, jos taivaasta tahi lotosta tipahtais rahaa niin Gili Air olis tishmalleen se saari, josta haluaisin rantatontin ja siihen pienen majotuspaikan ja baarin ja tilpehöörikaupan laittaisin. Ja miulle ja kissoille pihan perälle pieni talo. Myö viihyttäis siellä ihan varmasti. Se on miun unelma enkä elämältä muuta halua. Ei kellää ois heittää Pädelle-hyvä-mieli-meiningillä rahaa, sanotaanko nyt vaikka sata donaa euroina, näin alkuun? Kiitos.

Miulla tuli jossan kohin päivää oikeen sellanen itkettävä turhautunu ja epätoivonen olo, teki mieli heittäytyä maahan kirkumaan ja repiä tukkaa päästä. Kun haluaa jotain niin paljon että sattuu, kun tietää varmasti ja tarkasti mitä elämältään haluaa, mutta ei ole keinoja asian toteuttamiseen... se on kamala tunne.

Asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on joku tarkotus, koitan ittelleni hokea. Mutta ei se nyt hirveesti lohduta. Perse pystyssä, sillai henkisesti, ootan tässä jotain elämän pelastavaa onnenpotkua, jota tuskin koskaan tulee. Nyyh.


Tätä nakutellessa oon jo Balilla, Sanurin Saattohoitolassa ögen. Täältä ei raportoitavaa, se oli Assholen heitto Gustav Homestayhin, ruokaa, pieni shopinki supermarketissa, kahveelle ja internetille tähä kuppilaan ja seuraava etappi on suihku ja peti. Huomenna aamulla lento Singaporeen, lauantaina takas tänne Sanurille ja vimmatusti hankintojen tekemistä, sunnuntaina kotio Hiekkakikkareelle. Olo on orpo vaikka vasta tänää aamulla sieltä läksin. On ikävä kotiin ja kaipaan kissoja.

Saarenympärikävely
Pähee kissataulu yhes rantakuppilas

Just tuommosta ihanaa pitää saarihommien olla

Oyet relaa regeibaarissa

Joku vei ponin uimasille

Possu kävi kans kahlaamas Airin rantavees. Ja taas on kuvassa vino horisontti, on se ihme!

Gili Airilla on reggaebaari ja sen nimi on Legend.

Lehmiä ja palmuja ja vihriää

Iltapäivä oli siniin

Matkalla kotiin Trawanganille

1 kommentti:

Jabis kirjoitti...

Nyh oli tuttuja itkupotkuraivarit - saat sitte avustusta heti ku mä sen oman mestani löydän, promise *wink*