Kissanpentujen synttärilahja ja miun sisäinen sukelluspaimenkoira

Tämmöset aamut, hyvät aamut

Moi. Kuulumiset niist kahest asiast jotka miun elämään mahtuu eli aiheena tänään, kuten aina ennenkin: kissat ja sukellus. Oon niin miälenkiintonen ja täynnä säihkettä ja jännittäviä tilanteita! Eiks vaa!?

Kissanpennut täytti lauantaina 4 viikkoa. Saivat syntsälahjaks oman hiekkalaatikon eli sellasen matalareunasen muavivatin mihin piäni pystyy helpolla kapuamaan. Kyllä siinä kuulkaa liikutuksen kyynel meinas tulla, kuin myäs ylpeyteen pakahtuminen, kun kumpikin pieni hokas välittömästi et ai tää on mein vessa! Touhukas kuopsutus, ilopissa ja jopa miehekäs pökäle sinne samoin tein väkerrettiin, ja miä pyyhin silmänurkkia siinä viäressä ku niin otti melkeen pumpusta ku pienet osas.



Jesssss, saatiin syntsälahjax oma vessa!
Heistä on tullu lisäks ihan hirviöitä. Äitikissaki välillä juoksee miun luokse ja kattoo anovasti silmiin että tee noille jotain, ku pienet on ihan mahottomia. Korissahan ne ei siis ole pysyny enää vähään aikaan, ja äitikissa onki ny hiffannu et hän jos menee pyykkikoriin ni saa ottaa nokoset ihan rauhassa, eikä oo lapset kiipeemässä päälle tai järsimässä tissejä tai muuten häriköimässä.

Tuossa ne nytteki ravaa ympyrää, äitikissa tuijottaa ja koko ajan toinen pieni on jossai kiipelissä huutamassa. He alkavat ihan kohta ulkoilemaan muutenki ku terassin penkillä pötkötellen, se on vissi. Elämä on ulkona, ei tääl miun murjussa aiheuttamassa jatkuvaa kaaosta.

Mutta ohan nuo niin sulosia et ei mitn järkeä. No mut kissapennut aina on. Ja enenevissä määrin vaikuttaa siltä et se pienempi, rumempi ja riehakkaampi touhuuja on pimu ja se pyöreepäisempi tiikeriraitanen kiltimpi "oon hiljaa ja näytän hyvältä"-söpö on poitsu.

Siinä kissanpentu-uutiset lyhyesti. Pahoittelen kuvasaaliin vähyyttä ja tasoa, mutta heist ei saa otettua mitään kuvia jos ovat hereillä, vauhti on niin huima. Plus miul ei oo ollu aikaa oikeen ees ottaa kameraa esille.

Kas, siinähän miltei aasinsilta tulikin: ei aikaa, on kiire, kuis nyt näin....eli elämäni toinen asia. Sukeltaminen.



Rantaraitti Lutwala Diven kohalla
Eilen olin sitä mieltä et tää divemasterismi on idioottimaisin idea koskaan, ja believe me rakkaat kaksi lukijaani, miä en ole tunnettu hyvistä ideoista et siellä paskemman puolella on useimmat ollu.
Ja tää fiilis et nytpä vasta jöötin haukkasin tuli muutaman hassun päivän jälkee ni kelasin et jos jo nyt tuntuu tältä ni miten helvetissä jaksan loppuun saakka?


Mutta tänää oon taas ihan tohkeissani ja liäkeissä et vittu ohan tää aika siistiä. Rankkaa on kyllä, eilen varsinki olin ihan täysin finaalissa ku pääsin illalla kotio, olin silläviisiin viittä vaille väsymysitkun partaalla. Mut tänää ku sain lähtee kotio jo ennen neljää ni tuntu ihan et ois saanu lomaa. Käytin ylimääräsen vapaan ajan siihe, et söin hyvin ja join yhen bintsun. Ja nyt päivitän plokin, kert ei tiiä millo on seuraavan kerran hetki aikaa johonki, mihinkään.

Päivät menee siis silviisii et herätys viimestää seiskalta, ehkä jo puali-sheitshemän. Kissoille aamusafka, mulle munakokkel, kamat kasaan, fillarointi Lutwalaan, siellä erinäisiä askareita aamukasista johki nelijään-viiteen, sitte kotio, kissoille iltaruoka, ittelle suihku, sit läksyt, taju pois. Ja huamenna sama uusiks. Ja erinäiset askareet sukelluspuljulla tarkottaa mitä vaan sukelluskamojen kasaamisesta paperihommiin, sukellusopettajan assarina toimisesta kahvinkeittoon. Päiviin näyttää aina sisältyvät 2-4 tuntia uima-altaassa olemista, 1-2 sukellusta ja tunnin verran teoriaa.

Eilen siis joo vitutti koko homma aika rajusti. Tuli vaan sellanen et vittu tää on tyhmää. Kun väsyttää ihan vitusti, joka helvetin kohtaa ruhossa kolottaa, polvi on paskana, rannetta särkee, kroppa on täynnä haavoja ja puremia ja ties mitä jotka ei parane koskaan ku niitä hautoo koko ajan märkäpuvussa, jalkapohjassa on mätivä haava (ja saletisti kohta taas mato, edellisen häädin vasta viime viikolla), suupielet on vereshaavarevenny ehkä jostai vitamiinipuutoksesta, korvassa on vettä, nenäs on sisäpuolel joku outo kipee kohta, mahaan koskee ja naama on täynnä hormoonipaiseita (naiseuden ihanuus aina kerran kuussa), huojuttaa kun on aallokkoista ja veneessä/veessä saa heilua koko ajan, hermo kiristyy eikä voi ees röökiä vetää ku oon taas lopettanu moisen ihanuuden, eikä tietookaan millo vois istahtaa hetken, think about nothing ja ottaa yhen bintsun. Ni tuli fiilis et vittu täs o mitn järkee, miks rupesin, mitä vittua oikeen kelasin.


Vitutus alko oikeestaa jo toissapänä, jolloin tuli ekan kerran huomautus että pitäis olla sosiaalisempi esmes ku mennään veneellä (VASTA kolmas päivä ku oon daivmaster-orjahommissa ja tää asia otettii esille!!!! Saavitus! No, kyllä hyö tiesivät et oon mörkö ja ootinki et millo älähtävät...). Pitäis olla sellain pirtee asiakkaitten kanssa smalltalkkaaja. No, miä en oo sellanen ja jos siä jo 4 mein ihmistä viihyttää pepsodentit säihkyen mukana olevia asiakkaita ni ei varmaan kukaa tunne oloaan orvoks jos miä istun yksin katolla tai veneen nokassa ja hengittelen. Lisäks miun oma ope on ollu noin 3 päivää ihan vitun ärsyttävä ja vittuillu vaan kaikille. Tai sitte miä otan kaiken vaan ihan vitun henk.koht. ja oon herkkähipiäin, ja vaikkei oo miulle vittuiltu (paljoo) ni yleinen väsymys on saanu kaiken pienenki paisumaan miun mieles mahottomiks. Mut miun ei onneks oo tarvinu miun oman open kans nyt olla tekemisis, se on saanu sen intialaisen riesakseen (se on mestoilla yhä ja kattotaan saako nuo Lutwalan gurut koulittua siitä minkäänlaista sukeltajaa) ja se ehkä selittääkin et miun omal komeel Rolandilla on hieman pinna kireenä. Miä oon nyt kuiteski ollu tänää - ja oon  kaks seuraavaa päivääkii - mein sikakivan hispanjooliope Danielin kans kouluttamas yhtä brittipariskuntaa sukeltamaan. Daniel on siis epsanjalainen ja nuo latinothan tiijetään, kovia sellasia flirttailijoita (luulen et se on sitä mitä flirttailuks kuttutaan mut en o varma ku en osaa ja oon ihmisasioissa jälkeenjääny retardi) mutta miä tykkään, vaikka läppää tuleekii ihan selkeesti vähän sillai säälistä. Et pitää kai tolle nahistuneelle kääkälleki olla vähä et vink vink.

Ja arvakkaa mitä? Miusta on ollu jopa aika helvetin kivaa olla messisä opetustuokioissa, ja se on aika kumma juttu, ku oon tämmöin et ihmiset ei niin pal kiinnosta ja ääh. Ni nyt miusta onki ollu aika hauskaa noi kurssihommelit. Itehän oon lähinnä mykän apulaisen roolissa ku koulutetaan, mut ku on esmes tehty totaalista maskin poistoa veen alla, joka oli miulle omas Open Water -kurssissain se hirvein asia, ja josta oon nähny yhäki painajaisia (eiliseen saakka, kert vasta eilen opin ite tekemään sen ilman et lojahtaa paska märkäpukuun), ni miä osaan hyvin antaa säikylle oppilaalle vinkkejä et kuule, miä sähläsin tuon homman kans ihan mahottomasti, mutta onnistuin siinä tämmösil vippaskonsteil. Et pystyn tarjoo sellasta kokemuksen syvää rintaääntä paremmin ku joku mega-dive-instructor joka ei oo ikinä pelänny veessä mitään ja on niiku sillä meiningillä et "if you panic, just stop and breathe". Ei siinä hätätilanteessa vittujakaan kiinnosta mitkään zeniläiset mielenhallintaohjeet, siinä on mielessä tasan yks asia ja se on pintaan pääsy. Piste.

Lisäks oon tykänny olla mukana sukelluksilla, vaikka sukelluksiin on tullu nyt ihan toisenlainen meininki. Siä en enää polskuttele menemään ja tzuumaile jotai kivenkoloja et kattos vaan katkarapu, vaan miä oon nyt aivan paimenkoiravietin vallassa ja sellasena touhukkaana sukelluspaimenkoirana kyttään ja vahin heitä kenet on miulle vahittavaks annettu (en siis yksin vie ketää veteen viel, oon assarin ominaisuudessa opettajan mukana). Mut kauheet kiksit on tullu ku on voinu jotaa pulas olevaa sukeltajaa ihan pikkujutuissa jeesata. Et vaik ku tyypillä maski vuotaa ja äääääääh ja hän ei hokaa et siä on puali kuantaloa välissä ni miä käyn hälle esittämäs "ekskjyysmii, ottatukkanne on maskin ja ottanahan välissä"-pantomiimin ja kas, asia sillä ratkiaa ja tyyppi voi keskittyy sukelteluun eikä tartte ährää maskin kans. Ja kaikkee sellasta. Ja sit on kivaa ku ne tyypit kiittää et hei, tänks, ja sori ku olin vähä urpo ja sit voi sanoo et nou problm, oisippa nähny ku miä alotin sukeltamisen, ni siinä urpoilun leveleillä oli maskin välissä oleva tukka pienin murhe.

Ja on se kiva kans ku noi sukellusopetki kiittää et hei thänks ku jeesasit tuos ja tuos asias. Toi kiittely kyl kuuluu satavarmasti PADIn sukellusopekoulutukseen, siä on saletisti joku "pidä divemaster-orjasi onnellisena"-osuus oppimateriaaleis. Sillä ei itsestäänselvyyttä jota ei PADIn kurssimatskuissa olis sanoiks ja testikysymyksis puettu. Miun aivot on meinannu mätääntyä välillä kun oon lukenu Dive Master Manuaalia, et vittu pliis.


Mutta tää on vasta ihan alkumetreillä tää homma. Veikkaan että tässä palaa päreet viä moneen kertaan, kyllä tulee itkukin jossain kohin, varmasti vihaan Lutwalan porukoita joku hetki ihan täysillä ja joku toinen päivä saatan luulla et oon ihan löööv ainaki kaikkiin miäspualisiin sukliopeihin. Tulossa on huikeita epäonnistumisia ja fiilixiä et en osaa mitää, mut varmaan tulee viä sellasiaki juttuja et jumalauta, osasin!

Ja vaikka on jo kysytty useeltaki taholta että nii, ihan meinaakko sukellusopeks, ni vastaus on yhä sama: asia kerrallaan. Sellasia hulluuksia miätin sitte jos tän divemasterismin saan ährättyä läpi ilman hermoromahusta.

Rahaa muuten menee täl hetkel elämiseen tosi vähän. Okei, sukellusorjuuden hinnasta 5, mut eläminen noin muute: asun toki ihan överikalliisti (noin 16 egee/yö),  mut muut kulut: ruokaan menee peruspäivänä noin 80 senttiä viiva euro kuusköt (aamiainen sisältyy majotukseen, ja lounaan veän yleensä suklipuljun lähistön paikallismässykioskista misä ruaka on halpaa ja hyvää paikallispöperöä, tai sitte Lutwalan äitee tekee jotai hyvää), illalla ostan ison pullon vettä (40-50 senttiä). Iltasin en yleensä syä mitää ku ei o nälkä eikä jaxais vaik ois. Röökiä en polta (tällä hetkellä) eikä täs ehi kaljaakaan juamaan. Jos oikee on uupunu olo, et TARVIN jotain oraalista lohtua, ni saatan illalla ostaa piänen sipsipusin tai keksipaketin, ehkä revittelen jopa mehujäällä tai limpsalla. Kokonaiskulut asumisineen kaikkineen per päivä jää enivei keskimäärin alle 20 egeen. Ei järin paha. Ja jos täällä niiku asuis-asuis eikä vaan lomailis-käymässä-vaan-asuis ni asumiskulut sais helpolla puotettua johonki kolmasosaan nykysestä. Mutta sellasta sitte jos ja kun....

Ny kello tulee ilta-kasi, sukelluspaimenkoiraorjan nukkumaanmenoaika. Uujeah ja kissapennutki nukahti, eli nyt hissunkissun untenmaille miekii ennenku nuo riiviöt herää! Eiku ääh... äitikissa haluaa ulos, eli min pitää kupuroia viä sen aikaa et se käy kylil riekkumas ja tulee takas. No mut tää plokimussutus loppuu tält illalt nyt just tishmalleen tähä.

Täysikuun ajat eli vuorovesi vaihtuu isosti. Tässä nousuves ahmassu koko rannan.

Piänet käy jo äitin tissin lisäks äitin  ruokakupeilla



Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kuulostaa juuri niin orjan duunilta kuin kuvittelin, mutta hyvältä sellaiselta. Kyl sie jaksat.

T

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Raksaprojekti loppusuoralla!

Herra Ylpön Perse