lauantai 15. kesäkuuta 2013

Hepot ja katit

Hevoiskuiskuttaja Al kuiskuttaa Veli Hummalle että kohta viilataan hampaita, no worries

Eläinklinikat on jotakuinki tältä erää ohi. Hevoisia ehkä vielä tuolla yhelle tallilla hoitavat tän iltapäivän mittaan, mutta noin periaatteessa hommat on ns. paketissa. Kissoja steriloitiin ehketi vajaa 50, jotakuinki puolet vähemmän ku vuos sitte. Hevosia hoidettiin en-tiä-kuinka monta, mutta reilut 150 uutta kenkää on koneille asennettu.

Uusia kokemuksia tää tän kertanen klinikkarupeama ainaki tarjos. Olen vähintäänkin melkein pätevä kissojen hoitaja ja eläinlääkärin apulainen nyt, kun on käestä pitäen opetettu antamaan erilaisia piikityksiä ja leikkaamaan pala korvasta sen merkiks että tämä kissa on steriloitu. Kylä vanhaki kääkkä viä uutta oppii, jos häntä tarpeeks aihe kiinnostaa. 


Kupillinen palleja
Tänää olin ihan vaan silmät lautasena, peurana ajovaloissa, kattomassa ku hevosia steriloidaan ja muutenki hoidetaan. Se vasta on hurjaa puuhaa. Ison hevoisen kepexet on nyrkin kokoset ja muutenki tuommosen useita satoja kiloja painavan elukan käsittely... huh huh. Villimpienki sähinäkissojen käpistely on aika pientä siihen verrattuna ku iso orhi ei suostu yhteistyöhön ja alkaa vähä kapinoimaan. Hurja meininki, jännää seurattavaa näin hevoisummikolle, joka lähinnä pelkää koneja. No mut ku ne on niin isoja ja en heiän kans oo koskaan ollu tekemisissä enkä tiiä niien ajatuksenjuoxusta yhtään mitään. Ni aika varuillani siinä kyllä olin, liikkeet oli sukkelat jos heppaa rupes liian lähelle tuppaamaan. Tiäs vaikka purasisisisisvat tai kaviosta antasivat jos ei satu punkeron olemus miellyttämään.

Mutta olihan se aika vaikuttavaa katteltavaa kun oli australialainen hevoislääkäri Al paikalla ja tiesi tasan mitä tekee ja ymmärtää Veli Humman meiningit. Oikeen sellanen hevoiskuiskaaja oli hän ja siinä samalla koulutti myös paikallisia hevosasioissa. Al ja rouvansa Shelley ovat muutenki ihan mahtava pariskunta, veivät miut eilen pizzalle ja kaljalle, ja ovat kertakaikkiaan eläinystäviä ja haluavat auttaa. Oon heiän kanssa paljon puhunu varsinki kissatilanteesta ja hyö olivat jo antamassa rahaa että laita ny jotain toimintaa alulle ja myö lähetetään siulle tarvikkeita ausseista ja muuta. Kieltäydyin rahalahjotuksesta viä täs vaihees, kun ei miulla oo mitään muuta ku toiveita, haaveita ja ideoita, mutta yhtä kaikki, hyö ovat loistava kontakti eläinasioissa, jos sitte joskus kun ja jos ja ihme ja lotto ja sillai. Myäs oli hyvä tavata Jakarta Animal Aidin ihmisiä ja yks kloppi heist on järjestön perustajia ja hänen kans paljo haastelin et mitä hyö oikeen tekee ja noin.


Miun äitikissa valmiina operoitavaks
Tän kertasesta klinikasta miulle jäi hyviä kokemuksia ja oppia ja oli hianoa olla taas tässä mukana. Mutta jäi myäs juttuja hampaankoloon ja oon ajoittain ollu aika helvetin ärsyyntyny siihen, miten hommat oli organisoitu, tai pikemminki jätetty organisoimatta (olen IT-alan projektipäällikkö, haluan että asiat tehään järjestelmällisesti ja hyvin, se on luissa ja ytimissä sellanen et pitää JÄRJESTÄÄ). Että vähän sellanen fiilis et vittu kun tämmöstä järkätään, ni eikö voi tehä kunnolla. Miusta ei tiedotettu tarpeeks (ja seki mitä tiedotettiin ni sitä tuost vaan muutettiin, kissaklinikan sijainti vaihtu päivää ilmotettua aiemmin ja koko kissaklinikka lopettiin jo eilen vaik piti olla viä tänää) ja oli vähän pulaa perustarvikkeista niiku vaik kanakoreista joissa kissat oottaa vuoroaan lääkärin pakeille ja sellasta pientä mutta tärkiää. Et ku ei se ny hirveesti ylimäärästä ähräämistä ois vaatinu et ois vähä jotenki ollu hommat paremmin ojennuksessa. Oisivat vaikka käyttäny miun aikaa, mielellään oisin säätäny asioita ja jeesiny järjestelyissä, ja miä oon kyllä varsin monta kertaa muistuttanu et hei, jos tarttee jotain jeesiä näis asiois ni tääl oon, mutta ku ei ni ei. Ja kreisinä kätleidinä toki vitutti että ylipäätään kissat oli vähän niiku sellanen sivujuoni koko hommassa. Ei tokikaan lääkäreille, hyö painoivat pitkää päivää ja ovat aidosti eläimistä pitäviä, mutta sillai muuten tuntu et hevoset hevoset. Hevoset on tärkeitä kans ja niien meiningissä täällä on todellakin helvetisti parannettavaa, mutta kyllä tää järjetön kissapopulaation määrä täällä on kans aika helvetin tärkee asia, jonka takia kissojen sterilointa pitää tehä ja paljon. Ja useammin.


No, ehkä en vaan tiiä mistään mitään ja oon vaan hysteerinen idiootti kissojeni kans, mut...vitutti välillä aika rajusti.


Mutta toki tässä klinikan aikana oon tavannu paljon täällä asuvia ihmisiä, jotka pitää huolta kissoistaan ja suhtautuu niihin (liki) yhtä suurella syrämmellä ku miä. Siitä tulee aina hyvä mieli ku näkee kissoja joilla on koti, missä niistä pietään huolta ja niistä välitetään.

Että näin täl kertaa. Hienoa mahtavaa että klinikka oli, ilman muuta ja ehottomasti. Mutta pitäis olla useammin, se on selvää.

Seuraavat hommelit miulla on palata merenpohjaan, eli sukeltelujuttuja alan ähräämään huamenna. Kauhee, tuntuu jotenki kiireiseltä ku ohjelmaa ollu niin kovasti. Mutta kivaa ohjelmaa. Oi jos voisin tienata elantoni hoitamalla elukoita ja sukeltelemalla. Sitte oisin maailman onnellisin possu.

Muita juttuja, tai fiiliksiä: miulla on vähän sellanen kiree ja hermostunu ja ahistunu olo. Johtuu ajan liian nopeasta kulumisesta ja siitä et koko ajan joku on tenttaamassa miun suunnitelmia. Ei ole mitään suunnitelmia nyt, oon niiku se joku sellanen strutsi vai mikä tipu se on joka tyäntää päänsä hiekkaan. Et haluan olla ajattelematta tulevaa, vaikka ymmärrän että kohta on pakko ja on vitusti asioita joita PITÄIS miettiä ja joille jotain tarttis tehä mut... ei pysty, kun kaikki vaan muistuttaa siitä et loppu on lähellä. Pieniä järjestelyjä koitan täällä päässä hoitaa, sen verran nyt kuiteski oon aktivoitunu. On käynnissä Vuokraa Talo -projekti. Kimppakämppähomma ois aikeena, myös aivan rahallisista syistä ja muutenki, plus sitte siellä kaverit huolehtis miun kissalaumasta sen jälkee ku koittaa Doom Day ja joudun.... eih, en ajattele sitä.

Siinä lähtee Veli Hummalta pallit
Hevoiskuiskuttaja Al hammaslääkäröi
Näin lähtee pieneltä ponilta taju, ja sen jälkeen siltä vietiin kepexet
Jakarta Animal Aidin eläinlääkäri Dani steriloi miun äitikissan
Ryhmäpotretti. Siin on Jakarta Animal Aidin tyyppejä ja hevoiskuiskuttaja Al ja yks Hiekkakikkareen hevospimu

1 kommentti:

Zepa kirjoitti...

Mut hienoa että elukoitten lääkäriasioita kuitenkin hoidetaan, vaikkei mukana viimeisimmissä leikkaussalitrendeissä. On jotain järjestelmää ja sterilointisavottoja ja ahkeria elukkaislääkäreitä ja aina vaan lisää pätevöityviä vapaaehtoisia, kuten sä. Olen siitä tosi iloinen!