Henkiinjäämistaisteluissa


Tää viikko on ollu yhtä henkiinjäämistaistelua! Tarvis lomaa että tästä toipuu!

Ensiks miulta hävis alkuviikko tyystin kun tulin sunnuntai-iltana kipeeks ja makasin seuraavat kolome päivää kuumeessa sänkyn pohjalla. Muhin omassa hiessäni ja näin veikeitä unia. Kuume huiteli parhaimmillaan liki kolmeysissä, ja se vetää meikäläisen aina ihan johonki toisille linnunradoille. Miun normaali ruumiinlämpöhän on pikkusen jopa pakkasen puolella, oon kattokaas niin viilee tapaus. Että se ei vaadi ku piirun päälle kolmeseittemän kuumetta ni miulla alkaa olla vaikeuksia pysyä tolpillani ja tajuissani. Sitte ku lähetää yli kolmekasin lukemiin ni miä en tiiä maalimanmenosta hevonvittua ja hyörin vaan jossain psykedeelisis unimaailmois. Hommaan liitty aluks explosive-tason oksentamista ekana yänä ja sitte tärähti myäs - jälleen - korvatulehus sellasena, että miulla oli molemmat korvat melkeen umpeen turvonneena. Lääkärissä kävin eikä lekuri pystyny ees kattomaan korviin sisälle ku ei ollu reikää mihi kurkistaa. Jännä meininki ja oiva laihutuskuuri, kun en kolmeen päivään syänykää mitää. Pikkusen nimittäin heikotti, piti hampaita pestessäki levätä välillä ku ei jaksanu kättä liikuttaa.

Vitutti ihan vietävästi, koska tuli maanantaina kavereita kylään ja vaan viikoks, ja miä olin heitä oottanu niin innoissaa et oikee olin laskenu päiviä et kohta ne tulee, kohta ne tulee. Ja sitte ku Niko ja Marja vihdoin kaiken venaamisen jälkeen tänne tulee ni miä oon tossa rannalla selällään ja sanon öbaut moi ja sitte painun kolmeks päiväks nukkumaa. Mutta minkäs teet, siin on turha rimpuilla kun fysiikka sanoo sopparit irti.


Niko ja Marja ja Markus otti yks ilta pari drinksua
Ja hyvin ne tuossa ittiään viihyttivät, vaikka miä olin pois pelistä. Olivat kolmeen miäheen (tuli kans yks niien kaveriki tänne sitte) yks ilta vetäny paarissa kahen miljoonan laskun. Miusta mahtava meininki, kun olivat kiskoneet mm. 13 pinacoladaa ja 14 isoa kaljaa ja pari long island aistiitä ja rommishotteja ja YHEN pienen kaljan. Oi jospa oisin saanut olla mukana! Mutta kerettiihän myä sitte tuossa yks ilta meuhkata porukalla jonneki aamuviiteen saakka että kyllä miäki kerkesin ja kykenin bailaamaan. Oli mahtava meininki!


Toi vene yritti hukuttaa meiät
Ja ku kolmen päivän potemisen jälkee vihdoin tokenin ni ihan hyvin kerettiin myäs retkeillä ja käyä merihädässä! Henkiinjäämistaistelu, osa 2, käytiin perjantaina Gili Menon edustalla. Myä nähkääs lähettiin sinne päiväretkelle, otettiin tilausvene, sellanen piäni kaarnapursi. Ni päästii suoraan omasta rannasta Menon rantaan. Tallusteltii Menolla koko päivä ja syätii ja uitii ja oli mahottoman mukavaa. Sitte iltapäivällä otettii sama kittana kaarnapursi takasin kotio. Lähettiin siitä hyvissä fiiliksissä Menon rannasta, hii-o-hoi vaan. Oli pikkusen aallokkoa kyllä ja oltii vähä et taitaa tulla höykyttävä kotimatka. Ja eihän se vitun minipieni purtilo siitä rannasta päässy ku 15 metriä kun se paska huikkas pari aallollista vettä ja uppos siähen. Ei myä oikeen keretty ees tajuumaan mitä tapahtuu. Että ku ens ollaan siinä ihan et trallallaa, ja merille lähtetään ja fantasioitiin et kohta ollaan kotona uima-altaassa ja otetaan kylmät bintsut ja wuppiduu. Ja sitte siinä samassa ollaaki jo kainaloita myäten siä meressä (onneks oltii viä niin matalalla et jalat osu pohjaan!) ja autetaan venesetää pukkaamaan sitä sukellusveneeks muuttunutta merikelvotonta paskavenettä takasin rantaa kohti ja koitetaan kerätä siinä karkuun lilluvia varvastossuja ja mitä viälä.

Venesetä oli ihan sitä miältä että hän vaa äyskäröi purkkinsa tyhjäks ja sitte lähetää uuellee mutta myä oltii siinä kohin että elä unta näe, myä ei tolla lankulla lähetä enää yrittämään yhtään mitään. Saatii siitä sitte onneks samantien joku isompi vene alle ja päästiin kotio turvallisesti. Illalla tuli sit vielä yks pieni henkiinjäämistaistelu ku meinasin tallata käärmeen päälle ku kipitin rannalta kotio pissille. Kääk!

Sellanen elämysmatka Menolle oli, ei ihan äkkiä unohu. Ja kyllä sitä sitte on naurattanu, ku ei tuo tilanne ny mitenkään henkeä uhannu ku niin rannassa upottiin. Mutta jos ois oltu pikkusen syvemmällä ni siinä ois voinu hymy hyytyä ja ku aallot räimii päin pläsiä ja vene vajoo alta eikä jalat osu pohjaan ja äääk. Eksoottista oli!

Tänää mordorilaiset läks jo kotimatkalle ja miä oon taas ihan orpona tääl. Snif. Mutta jouluna nähään sitte taas!

On kyllä aina niin törkeen kivaa kun käy kavereita täällä kyläilemässä. Ni se on aina ku mikäki karnevaali ku tulee ystävät Hiekkakikkareelle.

Nyt miul on lähiaikojen suunnitelmat semmoset, et jahka täs viä kunnolla kuntoon pääsen ni jatkuu sukelteluhommelit ja kissa-asioien alullelaittelua ja tuhat ja yks asiaa pitää hoitaa muutenkii. Ja sitte on yhen aikakauden päätös kun ens viikolla muutan pois Kakkosen Koralpiitsiltä, omaan taloon, tuonne vähän matkan päähän tästä. Miä oon asiasta sekä innostunu että vähän haikeana. Asuminen rannalla jääpi taakse ja vaihtuu viidakkoon. Ei ole enää baaria omassa pihassa eikä uima-allasta. Mutta on oma pieni ihana mahtava talo, oma piha, keittiö, telkkari (IIIK!) ja rauhaisa huudilo. Asuntoesittely tulee sitte ku oon muuttanu!

Menolaiset veneet rannalla




Taidekuva

Huge cock

Kilpikonnan pentuja

Antti Tuiskun Kaveri on Menolla Sasak Cafessa duunissa.
Marja osaa seisoo päällään

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ai seitan, oma talo <3 <3 <3
Vähänkö mie oon onnellinen teitsin puolesta et sinne päätit jäädä!
Mie niin tuun talvel moiccaamaan teitsii.

Irmeli

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Järjestysnatsi

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely