torstai 4. heinäkuuta 2013

Riutat, tsek!

Siitä käymästäni Reef Check Eco Diver -kurssista piti kertomani. En oo vaa ehtiny. Mutta nyt on kirjotteluaikaa, koska tänää ei oo sukeltelupäivä, tänään nappailen tropei ja napei ja koitan toipua kummallisesta kuumehässäkästä, joka miut eilen kellisti.


Reef Check Eco Diver -kurssi on ihan oma juttunsa. Se ei oo PADI:n kurssi, vaan Reef Check on aivan erillinen järjestö. Hyvä. Tästä kurssista puuttuki sellanen tekopirtee PADI-meininki, jota miä oon jo kurkkuani myäten täynnä. Reef  Check on maaliman isoin kansainvälinen koralliriuttojen tilaa tarkkaileva järjestö, jonka nimissä vapaaehtoset sukeltelijat ja tiädeihmiset kartottaa ja vahtaa koralliriuttojen tilaa ympär maaliman. Arvokasta tyätä on tuo.

Tänne miun Hiekkakikkareen huudiloille on viime joulukuussa perustettu vihdoin muutama kartotus- tahi tarkkailupaikka, ja lisää on tulossa.

Kartotuspaikka tarkottaa tiettyä kohtaa jollain koralliriutalla, ja kyseisiin paikkoihin tehään kartotus neljä kertaa vuodessa. Aina koitetaan kattoa just tismalleen sitä samaa paikkaa et tuloksissa ois sit jotain järjellistä vertailukelposuutta kans. Sinne vejetään 100 metrin pitunen mittanauha riutalle, ja sitte kirjataan ylös tiettyjä asioita sellasen 5 metriä leviän ja 5 metriä korkian tunnelin kohalta pitkin kyseistä mittanauhaa. Kartotukset tekee asiaan koulutettu sukellusporukka. Kaks tyyppiä laittaa ensin mittanauhan varovasti sinne pohjaan, sitte ootellaan vartti tilanteen rauhottumista. Sitte lähtee kalakartottaja uimaan mittanauhaa pitkin ja kirjaa ylös tiettyjä kalalajeja joita matkalla pongaa, se kattoo mittanauhan kohilla ikäänku sellasta 5 metrii leviää ja 5 mertiä korkiaa tunnelia ja kirjaa mitä siinä tunnelissa sattuu ohitte uimaan. Perässä tulee tyyppi joka kirjaa ylös pulen metrin välein mita mittanauhan alla on: kovaa korallia, pehmeetä korallia, kiviä, hiekkaa, levää, roinaa, siäntä jne. Sitte on yks tai kaks tyyppiä jotka mittanauhaa pitkin menee kans mutta kattovat 2,5 metrin kaistaletta molemmin puolin mittanauhaa ja kartottavat määriteltyjä pohjaelukoita ja juttuja sekä korallien mahollisia sairauksia ja muita juttuja. Kartotussukelluksen jälkeen tulokset kirjataan ylös ja laitetaan etiäpäi Reef Check -järjestölle.

Jotta saa pätevyyen osallistua tuommosiin kartotussukelluksiin, ni pitää käyä tuo Reef Check -kurssi. Se kestää periaattessa 3 päivää, mutta myö nyhrättiin 6 päivää ku porukka oli vähä flunssissa ja korvatulehuksissa. Teoriaa on paljo ja se on jännää, lähinnä siis opeteltiin tunnistamaan niitä asioita mitä pitää kartotusta tehessä ylös kirjata. Kalojen tunnistus ny viä jotenki suju, ja kyllä miä hyvin jotkut piänet rapuset ja merimakkarat ja jättiläispimpukat pongaan, mutta sitte ku lähetää töllistelemään muita asioita ni morjes. Onks tää nyt kovaa korallia ja pehmeetä, vai onks tää korallia laisinkaan, ehkä jonkinlainen siäni, ja oho tos on selkeesti levää mutta onko se ny just sitä levää mitä kartotuksessa pitää hakee. Helvetti soikoon. Että jos oli yksinkertasena ihmisenä ajatellu et jos asia on kovaa ni se on kovaa korallia, ja jos se siä lötkönä huojuu ni pehmiäähän se on. Ehei! Asioita pitää kattoa paljo tarkemmin. Kaikki mikä näyttää vaik korallilta, ei suinkaan ole korallia.


Kuvassa on kaloja
Mutta kyllä miä sit kuiteski ku aikani pänttäsin ni osasin ihan vitun hyvin, koska oon hikari ja asiat oli oikeesti törkeen mielenkiintosia. Kurssiin kuuluu kolme teoriakoetta, eli asioiden tunnistamista kuvien perusteella. Kalakokeessa on 50 kuvaa (miulla oikein 45), selkärangattomista pohjamöyrijöistä ja korallien sairauksista yms on kans 50 kuvaa (miulla 47 oikein) ja sitte koralleista, siänistä yms oli 100 kuvaa (miulla 98 oikein). Sitte käytii yhen kerran snorklaamalla kattelemassa mitä merenpohjas kasvaa, ja sit oli 4 sukellusta. Eka sukellus oli lähinnä noien korallien ym syynimistä ja tunnistamista, ope meni eellä ja käski sit paikalle ku löys jotain jännää ja pyys kertomaan mitä se on. Tokalla sukelluksella katottiin sit kaikkea mahollista, piti tunnistaa kaloja ja kaikkee. Kolmannella sukelluksella opeteltii laittamaan sitä mittanauhaa ja tehtiin testikartotus 20 metrin mittaselle pätkälle. Neljäs sukellus oli sit ihan oikee kartotussukellus, eli täysmittanen sadan metrin pätkä, ja siitä tulokset kirjattiin ylös ja laitetaan etiäpäin.

Ja ny ku on kurssi suoritettu ni voi jatkossa osallistua noihin kartotussukelluksille aina jos tarvetta tulee tai johonkii menee missä sellasia tehään.

Kurssi oli törkeen hyvä ja opin ihan vitusti. Meil oli myäs mahtava ope, sellain kundi joka on ihan kreisi korallinörtti, tietää niistä kaiken ja osaa kaikki nimet latinaks ja noin. Sellain asiastaan todela innostunu ja intohimoin, ni kyllähän se sellanen fiilis tarttuu, ku siulle luennoi ihminen joka oikeesti tietää ja joka suhtautuu asiaan innostuneesti. Ja kurssin myätä sukeltamiseen tuli uutta jännää kun tietää asioista enemmän ja nyt tulee pongailtua juttuja noin ihan muuten vaan miälenkiinnosta. Ku jotaa outoo siä pojottaa ni nyt tiiän millä miä tunnistan et mikäs vittu tuo on, onko se korallia vai mitä. Tai jos on koralli heikos hapes ni osaan kattoa et katos perkele, siä on drupella-niminen kotilo joka sitä syä tai et sillä on black band disease. (Ois hauskempaa jos ois black metal band disease! Mut sitä taietaan tavata vaan Norjassa).

Kyllä miun silti tekee vieläki tiukkaa hyväksyä että korallit on eläimiä. Ei helvettiläinen.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Viimeinen kappale sai naurahtamaan.

T

Anonyymi kirjoitti...

Hiano kirjotus taas.. Mäki haluun oppii noi korallit, sit kun asun jossain kivassa lämpimässä.. Lisää sukelluksia nyt ensin..

Punamulta kirjoitti...

Siis Wau!! Upeata että sulle löytyy noin mielenkiintoisia juttuja, olet todellakin sen asian äärellä missä sun pitää ollakin. Todella jälkijunassa täällä seuraan elämääsi. Juuri tätä kyseistä kirjoitusta lukiessani tuli tunne, että minullekin on jossain tiedossa jotain todella mukavaa hommaa, siis jossain muualla kuin Suomessa.... kunhan vaan saisi luunsa ja romukoppansa liikkeelle täältä.

P.S. Kun sun blogiasi täällä (aika lähellä Kouvostoliittoa) luen, niin pääsen aina johonkin muuhun maailmaan, ja sitten kun nostan katseeni ruudulta. tulee aina pientä shokkihoitoa kun huomaan edelleen olevani täällä liian kylmässä ja pimeässä, aarrgghhhh :).