tiistai 3. joulukuuta 2013

Klinikkahommelit - loppuraportti




Täällä ollaan. Henkisä yhä. Kissaklinikka on saatettu päätökseen, olen kerenny jopa kaljalle tässä ja saanu tänää nukkua pitkään. Uumana, kyllä tuli unonen tarpeeseen! Miä kerron teille nyt asiat klinikasta ja palaan sitte muilla horinoilla later.

Kissaklinikka meni ihan valtavan hyvin. Loppusaldo oli et 203 steriloitua kissaa, mikä on ihan huikee määrä! Muutama kymmenen sen lisäks kävi saamassa lääkitystä matoihin  ja silmätulehuksiin ja semmosiin. Kolme kissaa menehtyi: yks kipeä kuoli omistajan käsiin kun se oli sitä tuomassa klinikalle tapaamaan lekuria, toinen kipiä oikas myöskin koipensa ihan itekseen ja yks raukka jouduttiin lopettamaan. Lopetettu tapaus oli kissanpoikanen, joka oli ehkä jääny heppataksin alle. Hänen kanssa miä päästelin huutoitkut kun kissaraukka oli takajaloistaan halvaantunu tai jotain, raahas itteään etutassuilla, silmissä epätoivonen katse. Että raasto sielua semmosta kattoa, mutta lohtuna se, että hänet tuotiin klinikalle ja ei tarvinu jossain ojassa kitua hidasta tuskasta loppua oottamassa.


JC uuessa himassa
JC, kissa joka oli naulattu tassuistaan johonkin, sai kodin Lutwala Divesta ja on siä palleroiteltavana ja sen hän kyllä ansaitseekin. Voi hyvin, tassut paranee pikkuhiljaa. On ollu välillä tuskissaan ja vaikean olonen, mutta parempaan suuntaan menossa koko ajan. Tykkää olostaan nyt, kun on turvallista olla, saa hellyyttä ja hyvää ruokaa. Saa nähä millaset menopelit sen tassuista enää tulee, ainaki yks käpälä on semmonen että kaikki sisällä on rikki, kun tassussa oli ainaki 3 naulanreikää, hän ei pysty vetämään kynsiäkään sisään. Kyllä miä sanon että vittu kun sais käsiinsä sen joka tuon on JC:lle tehny ni miä repisin siltä pään irti ihan paljain käsin. Ollaan paljon JC:n kohtalosta puhuttu ja kaikki ollaan sitä mieltä että on vaikia uskoa että kukaan paikallinen ois syyllinen. He ei välitä kissoista kauheesti, ei heitä kiinnosta ja suuri osa on haluton kissoihin ees koskemaan. Myä veikataan jotain sienipäissään hillunutta länsimaista psykopaattia.


Tämmönen korillinen tyyppejä muutti miun pihalle

Miun hoteisiin klinikalta pääty neljä kissanpentua. Helvetti soikoon. Mutta miä en yksinkertasesti kyenny noita pieniä toimittamaan takasin kadulle tuonne keskelle hulinaa ja ravaavia heppatakseja, ei siinä auttanu muu ku pakata tyypit koriin ja tuua kotio. Lenita tuli ekana, semmonen ruma ja rupinen ja paskanen ja rähmänen tulehtunu mustavalkonen isokorvanen otus. Sitte lauantaina klinkalle tuli 3 erillistä pienihäntästä kissanpentua. Yks löyty ihan vaan kadulta yksikseen, toinen pelastettiin jostain seinän välistä missä se oli huutanu apua jo pari päivää eikä kukaan ollu vaivautunu tekemään mitään. Kolmas oli edellispäivänä meiän klinikalla emonsa ja broidinsa kanssa; yks turistitäti toi ne meille ku oli aamulla avannu punkalovinsa oven ja heiän terassille oli joku tuonu sätkivän säkin missä tää kissapesue oli sisällä. Täti-ihminen tuli itkien mein klinikalle ja oli aivan järkyttyny asiasta, mutta miä lohutin että hyvähän tämä nyt on, kissat on nyt täällä, saavat hoitoa, emo leikataan. Että joku oli huomannu että työ tykkäätte kissoista ja siks jätti ne teiän terdelle ja parempi niin et ku ois vieny ne johonki tiesmihin. Pesueen äitikissa oli tavattoman stressaantunu ja kun kissaperhettä seuraavana aamuna mentiin vapauttamaan, emo oli mäiskiny toista pentuaan raivolla pataan ja lähti sen toisen pennun kanssa menemään. Toi yks rääpäle oli jääny ihan  parkana siähe sitte itkemään ni se tuotiin takasin klinikalle et ei häntä sinne voinu yksin jättää. Nyt nuo kaikki kolme hilluu täs miun huushollissa, aattelin että okei, tuon ne tänne kert miun huudilot on rauhaisat, ei oo heppataksiruuhkaa ja hulinaa ja hulluja turisteja, tääl on tilaa ja rauhaa olla, et ehkä hyö tuosta johonki sitte painelevat. Paskat ne mihinkän o lähteny. Miun keittiössä kun on ruokaa tarjolla ni mihis tästä ny kandeis liikkua. Kaikki kolme oli silmätulehuksisia kirppusia ja paskasia ja helvetin pelokkaita ja äkäsiä sähinäkissoja, mutta alkavat nyt asettumaan. Saan jo koskea ja kaks on epähuomiossa pöräyttäneet kehräyksenki ku oon pitäny sylissä ja väkisinrapsuttanu.

Omista kissoista miä käytin klinkalla Hietsun, Huutonetin, Seekin ja Pallienhierojan. Lisäks miun naapurustosta vein klinikalle yhen saatanasti metelöivän roikkupallisen ison ja ruman kollin joka on terrorisoinu ympäristöä täs pitkämällä hirveetä mekkalaa kaiket yöt. Se haukkuu ku koira ja kaiket yöt saa kuunnella missä me menee ku hirvee VUH VUH -tyyppinen tiedotus on hällä koko ajan päällä. Nyt on ollu 2 yötä hiljasta. Lisäks vein 5 muutaki kissa tästä lähistöltä.

Myö piettiin klinikkaa 7 päivää tua sykkivimmäs ytimes ja sit vika päivä oltii tääl miun huudeil pohjoses, Lutwalassa tieteskii. Meil oli valtavan hyvä porukka. Ihanat eläinlääkärit Rini (Jakarta Animal Aidista) ja Carmen Känädästä. Kaks opintojensa loppusuoralla olevaa eläinlääkäriopiskelijaa Tsekeistä ja ne pimut oli ihan valtavan hyviä ja oppivat tän viikon aikana ihan älyttömästi. Pääsivät ekaa kertaa tekemään operaatioitaki ja olivat ihan liekeissä. Sitte BARC, eläinsuojelujärjestö Balilta, tuli tänne ison tiimin kans, toivat säkillisen tarvikkeita ja koreja ja juoksivat viikon päät punasena ympäriinsä pyydystämässä kissoja. Lähettivät viikon puolvälissä meille viä lisää lääkkeitä ja yhen eläinlääkärinkii pariks päiväks. Muutamia vapaaehtosia turisteja kävi kans jeesimässä välillä. Ja tosi monet saarella asuvat toivat omia ja naapureittena kissoja leikattavaks.

Palaute oli 99% pelkkää hyvää, kiitosta sateli ja rahalahjotuksiaki sain vastaanottaa ihan mukavasti. Viestejä on ropissu niin feispukin ku sähköpostinki kautta. On tullu kyselyjä että voisitteko tulla tänne ja tänne kans ja mites meil tääl Sulawesilla saatais tommosta toimintaa aikaseks ja muuta. On ihan mahtavaa että sana on levinny ja ihmiset tietää että täällä tämmöstä tehään. Kyllä miä olen vähän polleena tässä, kun on kerranki olo että on tehny jotain jolla on oikiasti merkitystä. Semmosta duunia, jonka päämäärä ei oo vaan rahan tuottaminen jolleki voittoa tavottelevalle ahneelle taholle.

1% paskapalaute vituttaa miuta suunnattomasti. Se on kumma tää mordorilainen ihmisluonne, että kiitoksen vastaanotto on vähän sellasta et no-ehämmiä-täsä-mitään mutta paska palaute, se korpeaa. Mein paska palaute oli että sekaannumme Jumalan tahtoon ja saahaan tästä päällemme pahaa karmaa. Jos tää ois tullu paikalliselta, ni olankohautus, mutta kun vittu tämä tuli yheltä länsimaiselta ämmältä, joka pitää tuolla ihan ytimessä riepukauppaa. Sillä on siinä kaupan portaalla purkki ja iso kyltti että DONATE TO THE CATS OF THE ISLAND ja sillä makaa siä pitkin kauppaa kissoja ja kissanpentuja. Keskellä pahinta hulinaa ja noin. Tää rouvashenkilö ei ollu mestoilla ja hänen puodistaan BARCin tiimi toi kissoja klinikalle ku siä oli kaupan työntekijä ollu että yes, please, help the cats. Kun kaupantäti tuli takasin ni oli saanu hirveet kilarit ja ku sitte näki BARCin tytöt siinä kadulla ni oli huutanu pää punasena niille että mitä vittua työ ootte tehny miun kissoille, Jumalan tahto on että kissat tekee pentuja päläpälä bad karma räyh-räyh. Ja sitte se antaa mestastaan kuvaa että ooooh kissanystävä tässä. Saatana.

Olikohan kaks päivää tämän episodin jälkeen kun hänen kaupan nurkissa makoilevan kissalauman muutama pentu oli kuollu ni alko meiän apu taas kelpaamaan. Sieltä lähettiin pari rähmästä pentua klinikalle lääkittäväks, että josko kuitenki toi eläinlääkärihomma on ihan jees.

Päivät klinkalla oli pitkiä, ja uuvuttavia. Miä olin enimmäkseen ns. päällepäsmärinä ja organisoimassa asioita, suhasin fillarilla hakemassa millon mitäki tarviketta tai kissoja, säätelin kissojen tulemista ja kotiin menemistä ja roikuin puhelimessa millo minkäkii asian tiimoilta. Aamusin ysiltä alotettiin ja välillä oli sellasta että illalla tulin kotio seittemältä ja sillon vasta ehin syyä päivän aamiaisen. Voitte uskoa että oli eilen takki tyhjänä kun sain kaikki viimisetki hommat laitettua pakettiin, eli palautettua viimiset kissat omille huudiloilleen, pakattua kaikki kamat ja hoiettua ne säilöön. Piti juosta kylille viemään kululaskuja ja hakemaan niistä rahat ja semmosta. Sen jälkeen kaatusin päivänokosille ja olin ihan et zzzzzzz.

Tämmönen oli rupeama tällä kertaa. Seuraava klinikka meil on jo tammikuussa ja sitä pitää ihan just ruveta ähräämään, mutta kyllä miä nyt viä päivän pari ihan vaan hengitän. Ja juan kaljaa.

Nyt miun pitää naputtaa sepostus viä kissaplokiin ja sitte jossai kohin pitää juasta kirppupuuterin kans yhtee mestaan kirputtamaan yks kissalauma ja illalla jos menis rastajätkien risupaariin kaljalle ja sitte huomenna jos miä pitäsin sähköpostittelupäivän ja tiäs vaikka tuun tänne kertomaan muitaki ku kissajuttuja. Aijuu ja toki on viä tulossa kuvia miun uusista kissapoikasista kans, halusitte tahi ette!

Mutta täsä viä vähän kuvia klinikalla käyneistä tyypeistä.


















6 kommenttia:

salla90 kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
salla90 kirjoitti...

Toi on hienoa työtä ja voisin jopa sanoa että oot mun suurin idoli :D Eiköhän se rättimammakin pian ymmärrä työtänne kun kissat vaan lisääntyy ja voi huonosti ja osa kuoleekin, kamala asia mutta tollaset ihmiset ei kyllä muuten ymmärrä, on niin jästipäitä. Ihanaa että joku tekee mun unelmatyötä :) Oon pelkästään onnellinen sun puolesta enkä katkera, tjaah noh, ulos katsoessa ehkä hieman katkerakin :D Loistavaa työtä ja millä oikeasti on merkitystä! Suomalainen kreisi kätleidi pelastaa maailman kissa kerrallaan ;)

Ode kirjoitti...

Tosi hienoa duunia! Mitenkäs heppaklinikalla meni?

Anonyymi kirjoitti...

"Lenita tuli ekana, semmonen ruma ja rupinen ja paskanen ja rähmänen tulehtunu mustavalkonen isokorvanen otus."
Huutonaurua! :D Oiva nimivalinta!
Itkukin tuli JC:n kohtalosta lukiessa. Ihmiset on ihan paskoja.

Tsempitykset sinne elpymiseen ja tulevien koitosten keskelle.

M-A

Zepa kirjoitti...

Nää jumalan tahdosta mesojat vois taitella ja työntää perseeseen. Kaikilla ei oo valot ihan päällä :-(

Hyvää työtä teiltä! Peukku peukku ja kaikki varpaat kans!

Mari kirjoitti...

Joo, toivottavasti tuo Jesuksen kohtalo jää ainoaksi. Kamala ajatus, jos siellä liikkuu joku hullu kissavihaaja. Ei se kovin kaukana voi olla, kun kerran Jesus jaksoi kävellä hoitoon. Toivottavasti katti paranee ja kivut hellittävät.

Ja eipä voi kun taas kehua miten hyvää työtä teet siellä. Toivottavasti sitä kautta myös paikallisten suhde eläimiin muuttuu vähitellen. Ja myös muiden.

Ja alkaa sulla olla kissoja, mutta minkäs teet, en voisi itsekään jättää pieniä yksin selviytymään. Dimmulle ja Heikille kavereita lisää, voi olla meno jo aika hurjaa :-).