Palatsini uuet kissapoikaset


No nyt niitä kissapoikasia sitte, on jo huueltu et laita ny jotai.

Kissaklinikalta jäi siis käsiin 4 kissapoikasta. Kahella on vasta nimi: Lenita on mustavalkonen ja ruma, sil on silmätulehusta ja karvattomia laikkuja ympäri nahkaa, mutta parempaan päi menossa. Sitte on Saatana, joka näyttää siltä et on kaivautunu ulos helvetistä. Saatanalla on vahvasti mustat silmänympärykset ja katseessa viekkautta, hän on likanen, ei tykkää yhtään jos koitan koskee. Sit on kaks muuta, toinen on kesyyntyny ja on kova määkimään, toinen on hoikan puoleinen, pehmeä ja pienin porukasta.


Saatana
Muu kissalauma on ottanu tulokkaat vastaan vähän hämmentyneenä. Lisää suita ruokakupeilla, piru viä, mutta isommat antaa pienten yleensä syyä rauhassa, ja oottavat itte vuoroaan. Pienet juoksentelee tuossa pihalla, eivät juurikaan poistu aidan tuolle puolen. Olkoot ny sitte.

Hyvää viihettähän nuo on, hirviä kirmailu ja peuhaaminen on mahtavaa katteltavaa.

Dimmua oon koittanu nyt vierottaa pihakissaks, on se muutaman yönki jo ollu ulkona, mutta heti aamulla ku vähäkään ovea raotan, se juoksee sisään kauheeta kyytiä, painuu suoraan sänkyyn ja oikasee siihen ja taju pois. Viestittää vähän sellasta et mitä vittua, miä olen sänkykissa, enkä mikään pihalla nukkuja.


Heikki on taas ennallaan
Silvennoisen Heikin kanssa oli hirviä huoli ja stressi pari päivää sitte. Hän oli yhtäkkiä kovin vaisu ja havaittin, et sen oli vaikia päästä jaloilleen ja pysyä tolpillaan. Kaatuili, ja oli sellasta sätkimistä ja äheltämistä makuulta ylös nouseminen. Etujalat näytti voimattomilta ku ei jaksanu ees ruokakupin äärellä olla jaloillaan vaan makas siinäki vattallaan samalla ku söi, ja jäi hiekkalaatikkoonki selälleen ku kävi pissillä. Olin aivan hädässä ja valmistauduin jo siähen että kohta on hautajaisten aika. Mutta parin päivän lepäily vei vetelyyden ja nyt tuo on taas ennallaan, luajan kiitos. Heikkiä en kestäisi menettää, hän on miun superrakkaus, koska hän oli niin toivoton tapaus saapuessaan ja koska hän oli niin pieni ja pulloruokittava ku tuli, että oon häntä hoivannu enemmän ku muita miun kissoja koskaan. Tunneside on valtaisa. Ja Heikin persoona on aivan ihana, joskin siinä näkyy vahvasti Dimmun esimerkki, kun hyö ovat Dimmun kanssa yhessä sisäkissoina tässä olleet ja yhessä kasvaneet. Heikki on riehakas ja villi, ja nyt on jopa Dimmu välillä sen kanssa helisemässä. Dimmu kun on jo paljon pihalla ja purkaa energiansa siellä, ja haluaa käyä sisällä vaan nokosilla, ni hermohan siinä menee kun Heikki on välittömästi naskalihampaillaan korvassa tai koivessa kiinni, meiningillä et jesh, painitaan!

Miä haaveilen jostain porhosta joka lahjottais miun kissaprojektille maatilkun ja rahaa rakentaa siihen kunnon tilukset. Siä ois miulle oma palatsi, kissoille tilaa, tukevat aidat ympärillä, vakituinen eläinlääkäriasema, pieni toimistotila, sympaattinen puoti misä myytäis kissanruokaa ja kaikkee kivaa roinaa paikan pyörittämiseks ja kaikkee semmosta. Oisko kellää ylimäärästä hei?



Lenita










Kommentit

Anonyymi sanoi…
Jos ikänään saan ison lottovoiton, tai ees pienen, niin annan sulle kissapalatsirahat. Kuhan luppat kirjotta plokia aina ja ikuisesti.
Zepa sanoi…
Hyvää itsenäisyyspäivää jne, täällä sataa räkää.

Mäkin laitan sulle kissapalatsirahat (heti kun on semmonen ylimääräinen tupsaus) jos lupaat kirjoittaa blogia ikuisesti :-D

Saatana on kyllä aika paljon ittensä näköinen, jos näin nyt saa sanoa kissanpojasta.

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hei me rakennetaan!

Työlupauutiset