torstai 31. tammikuuta 2013

Ukkosmyräkän jälkeinen lähtötunnelmapäivä

Pojat riahaantu hyppelehtimään

Huonosti nukuttu yö takana. Puolilta öin iski sellanen ukkosmyräkkä, et siinä meinas tulla kakka housuun, vaikka kuivassa ja turvallisessa petonisessa tiivissä mörskässäni sitä sainki ihmetellä. Ikkunat helis ja tanner tömis, vettä satoi niin vitusti et tuntuu että tönö sulaa, salamat läiski niiku ois päpärätsiarmeija ollu ikkunan takana mesoomassa. Pari tuntia se jylläs suoraan päällä, myö Tauskin kanssa valvottiin ja ihmeteltiin luonnon voimaa.

On lähtötunnelma. Eilen siis todellakin peruin kaikki helmikuun pläänit ja menetin siinä ihan vitusti rahaa kun oikeestaan mistään jo maksetusta (lennot + yks hotelli) ei saa mitään takasin. Mut tämmöstä sattuu ja vaikka pudjetti on ihan vituillaan muutenki, ni emmiä jotenki jaksa nyt tuota asiaa ees ajatella. Tilanne on kuiteski se, et läytännössä miulla ei vaihtoehtoja täs ollu ja tämmösen päätöksen tekemistä ei tarvinu oikeestaan ees miättiä. Ja tuli muuten ihan vitun helpottunu olo kun sai kaikki asiat hoiettua ja se helpotuksen tunne jo kertoo sen, että päätös oli oikea. Lähen siis huomenna ja tuun takas maanantaina. Nopee pyrähys Balilla ja Singaporessa vaan. Singaporesta ootan eniten Starbucksin frappeja ja Subwayn patonkeja. Länsimaista ketjumässyä, kiitos! Muuta en aio tehäkää ku syyä paskaa, kävellä ympäriinsä sekä käyä ehkä elokuvissa jos jaksan, sekä eläinkaupassa jos löyän. Se riittää täl erää.

Ohjelmassa tänää on siis lähtövalmisteluja eli lähinnä rojujen lajittelua ja pakkausta, asioien hoitamista, velkojen elikäs piikkien makselua tonne ja tonne ja tonne (sukelluspiikki oo-äm-gee, se on raxuttanu joulukuun alusta saakka ja on HUIKEA, mutta rahahommista raporttia tulee ehketi seuraavassa postauksessa huamenna tai joskus kun tilanteen totaalinen katastrofaalisuus on kyetty kylmä hiki ottalla laskemaan)... Vaikken tästä poistu ku kolmeks päiväks ni kun on liki 2 kk ollu aloillaan ni ohan tässä kaikenlaista, kun tarttee murju tyhjentää ja laiska perseensä tästä liikekannalle laittaa.

Rinkka, reppu ja roinan varastointikassi (siis joka on kokoluokkaa lätkäkassi ja jää aina tänne Kakkosen Koralpiitsille jemmaan ku lähen käymää muualla) on ollu tossa yhessä murjun nurkassa aloillaan, koskemattomana siitä saakka ku viimeks tähän rojahin. Jahka siitä oli ensteks isoimmat hämähäkin seitit ja kuolleiden hyttysten kerrostumat rapsittu vittuun, että uskals ees avata ni kappas vaan... Reppu oli homehtunu eikä muutkaan romppeet järin raikkaassa kuosissa olleet. Homeessa oli myös vaatepinon alimmaiset loimet, tuolla yhellä tuolilla, joka vaatekaapin virkaa toimittaa. Kuuman kostee meininki meitzin neitzeellisessä murjussa hei!

Nyt ku kyseessä on vaan pyrähdysmäinen piipahdus nykyajassa ja kaupunkiolosuhteessa, ni lähes koko omaisuus jää tänne Hiekkakikkareelle jemmaan. Rinkan otan mukaan, miltei tyhjänä, mutta kuitenkin. Balilta pitää takas tullessa kuiteski raahata taas perkeleesti kaikkea, koska perkeleesti kaikki on siellä halvempaa kun täällä. Esimerkki: pullo iholle suihkittavaa hytysmyrkyä maksaa täällä 25 000 rupiaa, Balilla supaaahmarketissa vajaat 8 000 rupiaa.


HÄN SYÖ TAAS! Aivan itse!
Tauski on tänääkii syäny aivan itse! Olen liäkeissä! Hän muutenkin on eloisampi. Tepastelee ja maukuu (hänellä on aivan uusi ääni, kurkussa ollu tulehus on tuonu maukunaan tyystin uuenlaista raspia), vahtii ikkunasta ulkomaailman menoa ja terassilla lötköttäviä muita kissoja, ja koittaa joka oven avauksella livahtaa pihalle.

Huomisaamuna Tauski laitetaan kuljetuskoriin ja hän pääsee Lutwala Diven äitimuari Trishin kammariin asustelemaan maanantaihin saakka. Kävin eilen Trishin kanssa juttelemassa asiasta ja olin vähän vaivautunu kun kuitenki tuo potilas on yhä ympärivuorokautisen hoidon ja vahtaamisen tarpeessa, ja tarvittee ruiskulla syöttämista ja juattamista, vaikka itekin jo hiukan syä. Että kauhee vaiva heille ja sillai. Trish oli ihan että kuule, jos on kissa hädässä ni kissaa hoietaan, no problem, täällä on ennenki kissoja elävien kirjoihin hoiettu ja ruiskulla ruokittu, ällös huolehi. Miä oon niin kiitollinen, et meinaa pää nyrjähtää, mutta ku liki tippa silmässä kiittelin ni Trish totes vaan et meiän kissaihmisten täytyy pitää yhtä, ja siä hoivasit meiän pikkurääbälettä kun myö apua tarvittiin, ni tässä ei oo mitään ihmeellistä.


Tauski lötköttää

On mahtavaa kun on tuommosia ihmisiä olemassa. Ja on mahtavaa sekin, kuinka Tauskille on hyvää vibaa ihmiset lähettäny. Upiaa, kun yhen piänen rantapummikissan kohtalo ja vointi ihmisiä koskettaa, vaikka maailmassa on muitakin murheita ja jokaisella on elämässään muutenki kaikenlaista häslinkiä ja tärkiää. Feispukkiin oon kovasti Tauskin kuulumisii kans raportoinu ja siäl on tullu valtavasti liketystä ja tsemmppausta kans. Niiku yks Vesa (terkkuja!) eilen kommentoi siäl, ni "tällä menollä täällä on kohta lööpeissä kaks Tauskia yhtäaikaa!"

Hyvä meininki siis. Kivakumaraa viime päiviltä tähä lopuks. Seuraava kuuluminen tulee sit tuos viikonloppuna jostaa ku jaksan kirjotella.

Eppan koittaa saaha ton jutun lentoon
Oyet mutustaa nuudeleita kuivana. En tajuu!
Rudille tuli danssausfeelis!
Agus teki lemmekästä settiä rannalle ja piti saaha varpaita ympärille
HYPPEL!
HYPPEL!
Puita parturoitii eilen
Sahaushommaa
Kauheen kiukkunen tää kissanpoikain
Pöperöllä keittiön nurkalla
Tauski ikkunalla

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Toipilas Tauskin kuulumisia

Katseessa alkaa olla kirkkautta ja olemuksessa tauskimaisuutta


TAUSKI SÖI TÄNÄÄN IHAN ITE! Hallelujaa! Liput salkoon! Raketteja! Torvisoittokunta! Tööt!

Jumalauta nimittäin. Eilinen näytti siltä, et nyt otetaan takapakkia toipumisessa ja mitähän tästä tulee. Lääkärin kanssa on soiteltu joka päivä ja kissapotilaan kuulumisia sinne viestitelty ja suunnitelmia tehty. Eilen näytti illalla siltä, et tänää lähtää takas Lombokille ja Tauski jää lääkärin hoteisiin vähäks aikaa. Kun se perkele ei suostunu itte syömään eikä juomaan, ja muutenki koko eilisen vaan nukku ja oli hyvin voimattoman olonen.


Ruiskulla syötettävää herkkupuuroa
Miä oon siis häntä pakkosyöttäny ja juottanu. Hain kaupasta kissanpenturuokaa ja sitä survoin muru kerrallaan mirrin naukuluukkuun. Saatanan sotkusta puuhaa kun Tauski syleskeli aina suurimman osan pitkin seiniä. Eilen keksin sitte, että teen maidosta, vedestä ja kissanruuasta lirua puuroa, joka kulkee muoviruutan läpi. Syöttöhommat helpottu ja tuuttailin eilen muutaman tunnin välein kissan kitusiin tuota oksennuksen ja ripulin näköstä velliä. Meni perille, vähän väkinäisesti, mutta kuitenki. Silti huoli oli kauhia kun kissa ei syö itte. Koko yön Tauski nukku aivan miun kylessä kiinni, vähän kehräili mutta hyvin vetelänä oli.



Tänää aamulla sit ku kaatelin muitten kissojen nappuloita astiaan ni potilas hyökkäs naama eellä siihen hyörimään ja rupes mättämään nappuloita naamaan. AI JUMPE! Söi myös nokareen kissanpenturuokaa oma-alotteisesti. Yrjöpuuroa kuiteski annan yhä ruiskulla, koska ei tuo tarpeeks kuiteskaan itte vetäny napaansa. Käytös on nyt muutenki kissamaista, silmät kirkkaana tarkkailee vähä toimintaa, kävi terassilla ja haluais muutenki ulos, mutta ei todellakaan oo kuosissa ulkoilemaan, eikä sairaana varsinkaan oo suotavaa minkäänlainen kanssakäyminen muitten mirrien kans. Sisällä arestissa yhä. Tuossa hää nyt sänkyllä pötköttää ja ihmettelee ku pojat ulkopuolella möykkää (kaatavat puita).

Ei siis lähetä Lombokille, vaan tarkkaillaan tilannetta tää päivä. Ruiskuruokintaa siis yhä, mutta toivon, et hää oma-alotteisesti kävis välil nakertamas mässyä aivan ittekii.

Miulla on saarelta poistuminen eessä ylihuomenna ja takas olisin tulossa vasta 8.maaliskuuta. Näin ei tule käymään, sen oon jo päättäny. Filippiinit kyllä pysyy siä filippiineillä vastakin, mutta tuo kissa tarvittee miuta nyt. Ja vaikka Lutwalan tyypit lupas ottaa Tauskin hoiviinsa, ni kun tuo kuiteski vaatii tommosta 24/7-sairaanhoitoa viälä varmasti pitkään, ni en voi heille tämmöstä kissaa viikkokausiks jättää, plus miä tiiän itteni sen verran, etten täs tilantees pystyis yhtään nauttimaan mistään helvetin seikkailuista, kun ois jatkuva huoli Tauskin voinnista. Näinpä ollen tämän plokipäivityksen jälkeen miulla on ohjelmassa lentojen perumista/muuttamista, majavarausten ja muitten perumisia/muuttamisia ja suunnitelmien uusikslaittoa muutenkin. Miä lähen perjantaina, käyn noppaa Sinagpores visarunilla ja tuun takasin tänne. Sillä välin Tauski on joko Lutwalassa tai sitte lääkärin hoteissa Lombokilla, se päätös tehää huomenna.

Että yhen kissan takia akka laittaa suunnitelmat uusiks ja todnäk menettää tässä muutamalla sadalla eurolla jo ostettuja lentoja ja juttuja, kyllä näin on. Mutta niiku sanoin, tuo kissa tarvittee miuta nyt enemmän ku mitä miä tarvin elämyksiä jossain muualla. Miulle täs ei oo mitään epäselvää, miun ei tarvi tärkeysjärjestyksiä tässä sen kummemmin miettiä, on ittestään selvää että Tauski on nyt tärkein. Kun Tauskin suhteen on nyt lähetty täysillä taistelemaan niin tehään kaikki mahollinen. Miä kerkeen kyllä matkustelemaan myöhemminki. Tismalleen!

Mut pielkää peukkuja pliide viä, ei tässä ihan huokasta vieläkään!

Tauskin suun ja nenän ympäristö on ollu ihan umpitulehtuneessa tilassa. Tältä näyttää nyt. Myös ikenet ja kieli on ollu ihan kauheessa kuosissa, ja siks varmaan ei oo itte halunnu syyä. Nyt kieli kuiteski on enimmäkseen jo ihan normaali vaaleenpunain.

Tauskinhoitotavaroita. Muoviruiskuja syöttämistä, juottamista ja lääkitsemistä varten. Lääkettä. Betadinen suudesiä, jossa kastetulla pumpulilla on putsattu suun ympäristöä ja kieltä ja ikeniä.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Punain ilta


Meil oli eilen hieno, hieno punain ilta. Ukkospilvet ja aurinkonlasku teki illasta hetken ajaks ihan ihmeellisen värisen. Passas vallan hyvin, semminkin kun oli läksiäiskemun aika, oli valoshoulle ikäänku tilausta sen tiimoilta. Mika ja Antti lähtivät tänään takasin Balille ja huomenna jatkavat Singaporeen, menevät pariks yäks ennen Mordoriin paluuta possuilemaan Marina Bay Sandsiin, mokomat! Samaten tänään jatkovat matkaa kolome mahtavan mukavaa raahelaista piäntä tipua (baarin pojat anto gimuleille lempinimen "Three little birds"), eli mordorilaisprosentti Kakkosen Koralpiitsillä on vahvassa laskusuhdanteessa.


Lavastettu esitys
Bailattiin siis eilen, laitettiin nuatio liäkkeihin, siinä soi joku mandoliini ja pongorumpu, soitettiin omista soittimista heviä ja Harmajaa ja Palefacee ja juatiin alkoholijuamia ja tyypit leikki pändiä (kuppilan omat regeipändit ei oo ny ollu soittelemassa, hyö ovat kaikki rastamusikantit jossai Jaavalla ja muualla keikoilla, tulevat takas vissii tuos ens viikolla tai joskus helmikuussa änyväy). Mahtavan mukava meininki oli eilen kyllä. Haikiaa hiukan kun ystävät läks, mutta ihanaa kun kävivät!


Toipilas Tauski
Toipilas Tauski on voimistumaan päin. Miltei onnen kyynel tirahti yällä kun nukkumaan könysin, ja Tauski aivan itse, omalla kiälellään, nuali persettänsä ja pesi turkkiaan. Semmosta hän ei oo tehny lainkaan tän kauhian episoodin aikana. Ruokakuppiinki yritti tänään oikeen naama eellä hyökäten, niikun Tauskilla terveinä päivinään yleensäkin oli tapana, mutta syöminen on vielä hiukan vaikiaa. Tahtoa on, muttei jotenkin onnistu ilman apua. Miä oon sitte tunkenu friskies-purkkimättöä kitusiin ja ruiskulla maitoa ja vettä perään ja sillä tavoin hän hieman saa murua rinnuksen alle. Käytös hänellä on muutenkin kissamaista, tauskimaista, ja nukkumisasennot joogamaisia, eikä enää pelkkää vetelänä makaamista siinä asennossa mihin sattuu tuupertumaan. Kehrää. Ilmassa on vahvaa toiveikkuutta ja tilanne näyttää varovaisen hyvältä. Perjantaihin saakka on aikaa saaha kissa kuntoon, sittehän miä joudun tästä lähtemään, mutta ihanat Lutwalan tyypit lupasivat jo, että jos siltä näyttää ettei Tauski ole ulkosalle vapautettavassa kunnossa ni hänelle ilman muuta löytyy Lutwalasta kammari ja täysihoito. Onko Lutwala Dive ehkä maailman parhain sukelluspulju mitähä?

Tällä erää ei muuta raportoitavaa. Menen uima-altaaseen. Molo!

Punain ilta, Mika ja Antti, nuatio
Kimpassa on kivaa
Irwanin synttäreitä juhlittiin kans eilen, hänelle tarjoiltii joku käntty
Kolme biäntä tipua sekä Antti ja Mika esitti pändiä
Pari iltaa sitte oli tän väristä
Täysikuu

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tämän tavarataivaan alla tuuli puhaltaa

Potilas Tauskin kanssa piellään hellettä murjussa. Potilasta on koko yä ruiskulla juatettu, maitoa ja vettä. Hänen kiälenpää on punain ja turvonnu, ja siks vissiin ei oikein itte halua juua, jos kiälen pää ei tajua makujen päälle mittää ja on kipiä. Mutta ku ruuttaa ruiskulla suuaukon perukoille nin maistuu kaikki. Ruokaakin on väkisin kitusiin tunkemalla laitettu mutta se solahtaa alas vähän vaikeemmin. Mutta hän käyttäytyy kissamaisesti ja nukkuu paljon ja pissaa ja ihan jopa on kakankii hiekkalaatikkoon pykertäny! Muutaman tunnin välein pitkin yötä mylvähteli miut hereille ja pojotti useimmiten odottavaisna vesikupin äärellä et tuus antaa huikka, ja ku sitte hänelle juomaa suuhun hoitelin ni sit nukuttiin taas pari tuntia. Hän on myös äärimmäisen seurankipeä, tuli mukaan jopa suihkuun eilen, piti oikeen tuuppia kauemmas et älä ny pöljä tänne veen alle tuu. Ja muutenki heti jos liikahan ni Tauski tulee perässä. Olen toipumisen suhteen varovaisen toiveikas.

Miulla siis ajantappohommia murjussa, ku en tohdi tuota potilasta yksikseen jättää ku ihan hetkittäin. Kirjottelen siis, ny ku ens aamupäivän tässä surffailin ja lueskelin kaikkia paskalehtiä (missä on Matti Nykänen?????) ja uutisia ja sit selasin jotai kivoi plokeja ja sillai.

Mainioista mainioin Zepa oli käyny kattomassa Tavarataivas-dokkarin. Oon siitä lukenuki, olikohan joku aika sit Hesarin sivuilla juttu tuosta ja joku oli siitä miulle tänne plokiinki kommenttia laittanu et tsek it out. Tavarataivastyyppi siis vie KAIKEN (vai veikö? Siis rahat ja pankkikortit ja kaikki vai?) varastoon ja saa hakea sieltä yhen tavaran päivässä. Siis oikeasti, varastoon menee aivan kaikki, ja rojekti alkaa siitä, että heppu on kikkelisillään tyhjässä asunnossa. Ni että tällä tavoin sitä katotaan, mitä ihminen oikeesti tarvii. Helvetin mielenkiintonen kokeilu, miuta kiinnostaa mitä ne oli sit ne 365 tavaraa jota sillä oli varastosta noukittuna kun vuosi totta kokeilua ja dokumentin vääntöö tuli täyteen.

Hatunnoston paikka kyllä. Miusta ei moiseen meininkiin olis, niiku Zepaki kirjotti ni hänest ei ois juoksemaan joulukuun yönä munasillaan varastolle hakemaan sitä ekaa tavaraa (joka oli takki, btw). Työssä kodin ulkopuolella käyvälle semmonen ois ihan sula mahottomuus noin ihan yleisön suojelun kannaltaki. Siinä vois tyäkavereilla naama venähtää kun painelis töihin pillusillaan, ja olis että ni josko se meiän maanantaipaltsu sitte, mites hommat sujuu hei.

Mutta oli keino mikä hyvänsä, ni sitä miältä olen, että materian vähentäminen ympäriltä helpottaa kummasti. Itte koin hilpeetä vapautumisen tunnetta kun tyhjentelin Mordorin murjuuni ennen tänne reissuun lähtöä ja hankkiudun eroon kaikesta turhasta paskasta jota kaappeihin ja vinttikomeroon olin hamsteroinu. Ihminen ei tarvi 168 mustaa t-paitaa jossa on pääkallon kuva tai joku bändilogo. Eikä se tarvitte 67 paria kenkiä kun jalkoja ei kuiteskaa oo ku kaks. Kuuen hengen astiasto yksin asuvalla erakolla, joka ei mitään dinnerpartyja järjestele, on ihan silkkaa kaappitilan tuhlausta.

Aihetta tavallaan sivuaa myäs Timothy Ferrisin 4 Hour Work Week -kirjassa miulle ekan kerran tutuks tullu Pareto-periaate. Lukekaa wikipeediast lisää jos kiinnostaa, mut se on sellain 80-20-periaate. Simppelisti niin et siul on 10 farkut, mutta 80% ajasta siä käytät niistä vaan kahta paria. Ni paskaaks niitä 8 muuta farkkua siä kaapissa pitää vanhenemas, hus pois semmoset. (Olipa muuten jännä kaivaa tuo em. kirjan arvio miun kirjaplokista esiin, näemmä se potkas perseelle aika lujasti, koska se oli pari viikkoa tuon kirjan lukemisen jälkeen kun ostin menolipun tälle reissulle...no, se ei ollu yksin tuon kirjan ansiota, siinä oli paljon muutakin, ja pääasia on että päätin ja lähin!)

Koska Zepa oli listannu minimivarustuksensa plokipostauksensa perään kommenttina, et mitä hänel pitäs vähintää olla ns. alotuspakkaukseks, ni miä innostuin pykää omaa listaa näin tropiikissa pitkään matkailleen näkökulmasta. Tätä voi sitte verrata miun mukaan lähteneeseen rojuarsenaaliin, jos jaksaa.

Ni et lets gou, katotaas mitä ilman miä en yhäkään pärjäis, vaikka yli vuos on jo pahrustettu tavaramäärän kans, jonka jaksaa itte kantaa (vaikka yhä isompi rojumäärä miul joka kerta jää tänne Hiekkakikkareelle jemmaan ku lähen jossain käymää, mut se on toinen juttu se).


Pacsafen travelsafe-pusi
Tässä siis nyt reissun aikana jalostunu sellanen nämä-aina-messisä-lista:

  • Asshole eli rinkka (rinkka on ihan toimiva vekotin juu mutta oon ruvennu haikailemaan jonkin muun mallin kantovälineen perään, sais olla vesitiivis, noin 60-70 litranen nyssäkkä, jonka saa myös selkään, mutta jota on helppo liikutella myös muulla tavalla)
  • Käsväsky (mitä lajia vaan, mutta miulla on hankintalistalla aika korkeella vesitiivis käsväsky nyt, sellanen mihi mahtuu läppäri ja muut ns. käsimatkatavarat. Nyt miulla on reppu, joka on yhtä vitun saatanaa sillon kun on Assholeki viä pykälässä)
  • Oceanbag, tuo kosteiden olosuhteiden ykköskassi
  • Passi ja luottokortit ja pankkitunnarit
  • Puhelin, kamera, tietokone + säkillinen johtoja heihin + muistitikkuja backuppeja varten  + vesitiivis pussukka tietsikalle
  • Pacsafen ns. travelsafe eli turvapussukka, josa voi säilöö tärkeet pikkuasiat ja jonka saa lukittua mihin vaan kiinteeseen asiaan kiinni, ja tää on käytössä koko ajan. Harvemmin miun hintatason majapaikois on tallelokeroita, joten mielenrauhan vuoks tää pusi on best.
  • Vähintää kahet pikinit
  • Varvastossut
  • Muutamat kalsarit ja rintsikat
  • Ohut huppari
  • Yhet mukavat löysät trikoopöxyt matkustamista varten
  • Jotkut lököt muutenvaan-housut
  • Hihattomia toppeja vähintään kolme
  • Sortsit
  • Minihamoinen
  • Saronki
  • Aurinkorasva, suojakerroin 50
  • Bepantenia
  • Hammasharja + tahna
  •  Kristallidödö (PARAS ostos evaaah! Ostin omani syyskuussa Kuala Lumpurista, käytän joka päivä, se on kulunu ehkä jonku millin miljardisosan, eli kestää ikuisesti. Ja toimii! Suosittelen!)
  • Samppoo ja hoitoaine
  • Desinfiointiainetta (käsidesikin käy, mut kirveltää haavoissa, suosin minipienii puteleita Betadinee, ei kirvellä, kovin paljoo)
  • Palasaippua (jonka kuljettamiseen jostain pongasin mainion vinkin: saippuakotelon pohjalle leikkaa paksusta tiskirätistä tms sopivan kokosen palan, ja kas: kosteus imeytyy siihen eikä saippuakotelo vuoda visvaa pitkin kamoja sillon kun matkustetaan. On testattu ja toimii. Plus se tiskirätin pala kuivuu sikanoppaa ku laittaa hetkeks ulos aurinkoon, plus sil voi vähä siivota lavuaarin reunoja tai kuurata vaikka itteään)
  • Pinsetit, sakset, kynsleikkuri, kampa, joku renksu jolla saa tukan kii
  • Kuukuppi
  • Aurinkolasit ja silmälasit
  • Parasetamoolia, matolääkettä (nevah forget!), antihistamiinia, ripulilääkettä
  • Hyttysmyrkkyä
  • Sukelluskamat: märkäpuku, maski, töppöset, hanskat, surffialuspaita, tietsikka, lokikirja (nää on täl hetkel, koht on varmaan räpylätkii...)
  • Taskulamppu
SMELLY NO MORE! Ristallidödö, blingbling!

Tommosella minimivarustuksella miä voisin mainiosti pärjätä. Kaiken muun saa reissusta hankittua aina sit ku tarvis tulee. Antibioottikuurit ja lukemista ja mitä vaan voi ostaa paikan päältä, mut nuo yllä mainitut asiat on aina kiva jos on valmiina ku uutee mestaa hönkäsee. Ni ei tarvitte heti lähtee hakee jotaa saippuaa.

Tota ny jos vertaa miun pakkauslistaan ennen reissuun lähtöö ni hiukan lyhkäsempi lista on. Mukana on kulkenu ihan täysin turhaakin tavaraa. Ja yllä olevan listan lisäks messisä kulkee paljo sellasta et "kivaa ku on tää", pientä luksusta siis. Esmes termari mikä pitää juamaveen kylmänä. Pikineit miun taitaa olla kuuet ja vaatetta muutenkii ihan vitusti, mutta niist suurin osa pysyy säilössä tääl Hiekkakikkareel, reissuilla mukana kulkee minimivaatetusvarustus ja silti joka kerta huomaan et on ollu messisä loimia mitä en kertaakaan oo päälle kiskassu.

Moskiittoverkkoa en oo käyttäny kertaakaan. Bedbug-lakanaa pari kertaa, mutta tuskin siitä mitään hyötyy oli, luteet hyökkäs sillon kun sitä vähiten osas aavistaa. Rinkan suojaksi olevaa lukittavaa turvaverkkoa oon käyttäny kerran. Lonely Planetin Southeast Asia On A Shoestring on vanhentunu ja ihan paska kirja muutenkin, ja kun on nettiyhteydet niin wikitravel on yleensä paljon hyödyllisempi tietolähde. Indonesian kielikurssikirjoihin en oo koskenu ku pari kertaa. Riippumaton heivasin helvettiin jo ajat sitte, kun aika monessa mestassa se matto killuu valmiina jos on sellanen tönö mihin sen saa ripustettua.

Näit materialistisii asioit on hyvä pohdiskella välillä. Mitä oikeasti TARVII ja mitä vaan HALUAA? Miulle oli aika valasevaa aikaa se, kun tyhjentelin kämppää ennen tänne matkalle lähtöö ja luovuin muutenkii kaikesta mikä ei oo välttämätöntä. Peruuttelin kaikenmaaliman lehtitilaukset ja maksulliset tv-kanavat ja muut hömpötykset, ja huomasin et ei täs ny mitenkää tuu olo et onpa nyt elämäni laatu sujahtanu alamäkeen ku miul ei näykkää enää 170 telkkarikanavaa (joista yleensä kattoin ehkä kolmee).

Yhenlainen rojekti tulee sitte siitä, kun Mordoriin paluu on ajankohtanen ja rupeen aika tyhjästä pykään asunnosta kotia. On miul varastois/kavereil säilös/jossain joku 10 pahvilaatikollista aarteita, jotain huonekaluja ja 2 matkalaukullista vaatteita, mutta ei muuta. Miä yritän saaha kodin aikaseks erittäin edullisesti ja kaikenlaista kierrätystä/dyykkausta/kirppariahommaa/kerjuuta hyödyntämällä.

Semminkin kun on tunne, että suottaapi Mordorista vielä lähtö tulla, ni on parempi ettei  hamsteroi ympärilleen mitää tavarataivasta. Pitää simppelin minimivarustuksen holleilla, niin että mahtuu virkistävä tuulenvire puhaltamaan kun ikkunan aukasee. Ja voi tarpeen tullen liikahtaa nopiallakin aikatululla viimeiselle matkalle (kohti lentokenttää, siis).

lauantai 26. tammikuuta 2013

Potilaan paluu Hiekkakikkareelle

Puuh. Voi tätä elämää.

Isot tattikset taas kaikille, jotka on kissa-asioissa myätäeläneet ja jaxuhaleja lähetelleet. Herttaa itkeskelen varmaan vielä pitkään, hän oli ikimuistoinen kissapimu ja mahtava persoona ja oisin suonu hänelle pitkemmän laiffin. Mutta nyt kävi näin. Murheen alhosta on punnerrettu pinnalle ja nyt keskitytään taas Tauskiin.

Tauskinhakumatkalla Lombokilla kävin tänää. Matkalla pysähyttiin Senggigissä Rambo Pet Shopissa, vähän kissanruokaa ostin ja sitte halusin sellasen oikeen, tai ees jonkinlaisen, kissankuljetuslootan hankkia. Puodin valikoimasta oli kissan kuljetukseen sopivat lootat loppu, mutta täti soitti jollekin, joka pyys miut puhelimeen, ja sano et 65 000 rupiaa (oisko se ny sit noin 5 egee) ni saat hänen vanhan lootan, se on paljon käytetty ja vähän rikki, mutta kuitenki. Kaupat tehtii puhelimessa, ja tupakin verran (aivan, viime aikasten häpeninkien keskellä ihan turha ees ajatella mitään röökilakkoja) siinä oottelin, ni pyhkäs joku pimu mopolla mestoille ja toi ihan kelpo kuljetuslaatikon. Pitää narulla sitoa kansi kii, mutta on kuiteski parempi ja kissallekii kivempi ku hiestävä nariseva styroksipoksi. Hinta-laatu-suhre kohillaan.

Sitte matka jatku Senggigistä Tohtori Geden luo Mataramiin. Tauski oliki siä jo pihalla valmiina käyskentelemäs. Pakkasin potilaan uuteen vanhaan lootaan, sain lääkäriltä lääkettä mukaan sekä pussillisen kalaa. Ja sit eiku auto ympäri ja takasin Teluk Koden laiturille.

Tauski mylvi kovaa, tuijotti miuta silmiin sieltä kuljetuspoksin rakosista, otti tirsat välillä ja sit taas mylvi. Tuntu, et hää vähän ripitti että MIKSI JÄTIT MIUT TUONNE? VIE HETI KOTIIN! Venekyyti meil oli hiukan höykyttävä, tänään on tuulinen päivä, mutta miä karjuin venejätkälle et HATI-HATI, MEIL ON KISSA KYYISSÄ ni hää sit ajo vähä varovaisemmin. Kotilaiturilta viä heppataksi alle ja sit takas Kakkosen Koralpiitsille ja miun murjulle.



Potilas on siis palannut Hiekkakikkareelle. Nyt Tauski nukkuu, voipuneena, ja unta hän kyllä varmasti kaiken tän jälkeen tarvitteekin. Lisäks tarvittee juua ja syyä. Nieleminen onnistuu jo, mutta vähän heikonlaisesti hän mitään suuhusa laittaa, eli pitää tässä ny muutama päivä vahtia ja avustaa tarpeen mukaan. Tarjolla on vettä ja maitoa ja kalaa ja papanoita ja rohkasen kovasti koko ajan et suuntima kuono eellä ruokakippojen ääreen, hei. Antibioottia saa viä aamuin illoin. Että tässä on ny ympärivuarokautista potilaan paapomista ohjelmassa jälleen kerran. Mutta mikäpä tässä ny muka tärkeempää ois? EI MIKN.

Toivon todella, et voimistuminen alkais nyt kunnolla edetä. Miulla alkaa käyä täällä päivät vähiin ja olen totaalisen paskana et pitää perjantaina täältä lähtee. Jos Tauski on viä sillon heikos hapes ni toivon et hää pääsis vaikka Lutwalan porukoien hoiviin siks aikaa et miä tuun takasin. Siitä pitää käyä lähipäivinä vähän alustavasti kainosti tiedustelemassa, et saisko hätätilassa apua tähä asiaan. Kassellaan.

Tämmösten kriisien keskellä on tullu ajoittain ihan perkeleen yksinäinen ja orpo olo. Sellanen, et miä luhistun tän kaiken alle, miä en jaksa yksin kantaa tätä asiaa. Joskus, varsinkii tämmösen surun ja murheen ja huolen keskellä, haluis et ois joku taho joka kannattelis, kun tuntuu et omat voimat ei jaksa enää yhtää mitää. Miä oon aina ollu se vastuunkantaja, välillä vähä liikaakii, vaikka haluisin ni en välttämäti ees osaa antaa muille päätösvaltaa asioissa. Mutta aina välil se tulee vahvallekin kontrollifriikille se hetki, et haluis vaan hajota ja antaa jonkun muun hoitaa asiat ympärillä, ottaa ohjat käsiin, et sais ees hetken aikaa olla avuton. Mutta kukas se kissan hännän jne.

Ilmeisestikin tarvin siis poikaystävän, mutta näyttäkää minulle poikaystävä josta on vittu yhtään mihinkään, varsinkaan vastuunkantamiseen ja joka ei oo ihan nolo urpo muutenkaan ja joka sukeltaa, tykkää kissoista, haluaa asua tääl tropiikis, jolla on hyvä huumori ja verbaalinen ulosanti, jota silmä kestää ees jostaa kulmasta kattella ja joka tykkäis rupsahtaneesta vaikeesta sammakon näkösestä läskistä nakkimuijasta... nii, ja kenel ei oo katkaravun kokonen kulli eikä 15 muuta horopersettä kierroksessa ja joka ei halua kakaroita. Jos jossain sellain vapaana maleksii ni pistäkää postimerkki perseeseen ja lähettäkää tänne. Olen valmis ikuisesti kestävään tosirakkauteen (muunlaisiahan ei olemassa ookkaan)!

Jep, tiiän, tällä vaatimustasolla ni forget it, mutta parempi ilman ku köpön kompromissin kans.

Onneks on kuitenki ystäväpoikia, onneks Mika ja Antti on täs ollu mestoilla just nyt kun tää kaikki on rojahtanu niskaan. Henkisenä tukena ja ymmärtäväisiä hyö ovat olleet, ainaki olevinaan. Tärkeintä on, et Mika ja Antti on tarjonnu juttuseuraa ja sitä myäten vähäsen muuta ajateltavaa, ni en oo ihan 24/7 vaa märehtiny ja kyynelehtiny kissamurheita.

Tauskin hoitokulut, tähän mennessä, tekee muuten huikeet...kalkulaattorit ja muistiinpanot sanoo rapi-rapi... 4 265 000 rupiaa. Tästä oli lääkäripalkkioita (täysihoito 4 päivää lekurilla + lääkkeet siellä) miljoona, 365 000 rupiaa oli miun ostamia lääkkeitä + kuljetuspoksi, loput eli liki 3 miljuunaa on matkakustannuksia (pikaveneet Lombokille, siellä auto+kuski, heppatakseja). 3 miljuunaa, joka oli Pallirahaston kassassa vielä, on siis tähän humahtanu aika vauhikkaasti. Loput miä pulitan ite, ja työ kaikki ihanat jotka ootte Tauskin hoitoon rahaa jo tarjonneet, ni pistäkee sitte kupeitanne kaivellen ku maaliskuussa huutelen Pallirahaston tiimoilta pienten avustusten perään.

Pitäkää tyypit yhä peukkuja! Tauski tarttee yhä kaikki hyvät vibat mitä liikkeellä on!


Muutama ei-kissa-kuva lopuks.


Oltiin eilen Mikan ja Antin kanssa viis ja pual tuntia yhtä soittoa uima-altaassa. Ei haitannu vaikka sato välillä ihan älyttömäst!
Rambo Pet Shopilla Senggigissä Lombokilla oli tämmönen
Liäkö tän nimi sit se Rambo? Ahist ku toisel noin pien ja tylsä häkki.


torstai 24. tammikuuta 2013

Älä jua ittees sokeeks tai kualleeks

Niin täällä Hiekkaikkareella, kuin myäs Balilla ja Lombokilla, ja muuallakii maailmassa varmasti, on ollu viime aikoina tämmösiä metanolimyrkytyksiä. Uusimmassa Lombok Guidessa oli aiheesta isot jutut. Jos kiinnostaa ni kuvat isonee ehketi luettavaan kuntoon ku niitä klikkaa.

Mitä tästä opimme? Sen verran, että votkulit ja arak atakit voi jatkossa unohtaa. Bintsulla mennään!




Lombok on vihree

Lombok on tommoin

Jonkinlainen reissun aallonpohja on tässä ja nyt, meininki on että tukehun suruun ja poruun. Mutta elämä on.

Juttua ei nyt hirveesti tuu, ei oo sellain fiilis, mutta kuvia tulee ja paljo.

Käytiin tänää Mikan kans Lombokilla. Mika jäi haahuilemaan Senggigii siks aikaa ku miä kävin Tohtori Geden luona kattomassa Tauskia.

Hän on tolpillaan!
Tauski maukui, tepasteli, kehräs ja JOI. Ihan itse vesikupista lipitti varovaisesti. Syömään hän ei viel pysty, selkeesti on nälissään, mutta kurkku yhä sellain, ettei muuta ku nestettä pysty niäleen. Lääkäri on tuupannu vitamiinia ja muuta vastaavaa kitusiin kyllä. Tiputusta ei tarvitte siis enää, antibioottia saa piikillä aamuin illoin ja kunto on siis hitaassa, mutta hyvässä noususuhdanteessa. Lääkäri oli sitä mieltä, että Tauski pysyy hällä täysihoidossa viä pari päivää, ja sitte ku pystyy syömään ni pääsee kotio. Menen ylihuomenna lauantaina taas käymään ja toivon, et sit sais Tauskin takas Hiekkakikkareelle.


Tauski (syrämmenkuvia tähä)


Ei varmaan tartte ees mainita, et täs on retkeilyt Ubudiin ym pläänit unohettu tyystin. On tärkeempiäki asioita täs nyt tapetilla ku joku orgaanisen rairuahomehun lipitys jossain joogakuppilassa, saatana. (Miulla on vakava asennevamma tuon Ubudin suhteen, kiitos Eat, Pray & Love!)

Ihan hirveetä on, että ens viikon pe miun on PAKKO lähteä. Vintti pimenee ku sitä ees ajattelen.

On tunne, että miun elämän tarkotus ois jäähä tänne. Lottopallot, ne paskiaiset, ei vaan suastu yhteistyähän. Haista vittu, lottoporukka Tampereelta, nääs. Ne(kin) rahat oli MIUN! Tääl ois jo Hiekkakikkareen eläinlääkäriasema ja animal rescue centre harjakokeures jos ois rahat tullu oikeesee osotteesee. Vittu että vituttaa.

Mutta Lombok! Hän oli vihreä ja kukkulainen, vuoristoinen ja merenpoukamainen. Mataram, tuo Lombokin ei-niin-esteettiin pääkaupunki, oli ruuhkain ja likain, mutta tavallaan ihan sympaattinen. Kuvia next, ku miulta ei tän enempää juttua nyt lähe. Osa kuvist on räiskitty liikkuvasta autosta naps vaan ja laatu on sen mukasta. Lisäks vähä jotaa kuvia täält kotinurkilt kans.

Voimakas jaxuhali miulle! Menen nyt itkemään itkemään itzeni uneen, joten hyvää yätä!

Hiekkakikkareen laiturilta kuva räps
Siniin maisema
Gilit siintää siä horisontis
Lompok
Mataramissa on liikennettä
Senggigi
Teluk Koden laituri
Teluk Kode
Onkisetät jäi Teluk Koden laiturille huiskuttaa ku myä lähtii Mikan kans takas Hiekkakikkareelle
Uima-allas on hiabno kexintö
Pirkko
Meijusuvas
Meiju dyykkaa roskista
Käytiin Lompokilla tankkaas autoa. 50 000 rupialla eli vajaalla 4 eurolla saa reilut 11 litraa pensaa
Hepokatti poikittain
Skorppari
Tohtori Gedellä on Tauskin lisäks tämmönenki potilas. Hän on aika majesteettinen tipu ja hänellä on siipi rikki. Tohtori Gede korjaa.