tiistai 30. huhtikuuta 2013

Tikusta asiaa: draamaa ja onnee ja sukelteluu ja rahaa


On laitettu nuotio rannalle
Sen lisäks että internetti toimii ehkä jopa eläkkeellä olevan siipirikon kirjekyyhkyn nopeudella, niin tietokoneen päälle sinnikkäästi kiipeevä hellyyrenkipeä kissa hankaloittaa miun kirjottelemista. Pärkeles. Sen enempää en kissoista tässä sepustuksessa mainitte, lupaan.

Elo Hiekkakikkareella on ollu viimeisen viikon ajan tavallistakin mukavampaa. Tuli kaveri ausseista tänne lorvailemaan, joten on jokusen verran vietetty pitkiä iltoja, bintsujen kera. Tai siis minä tissutan kaljaa ja Leanne tilaa baarista kokista ja jäitä ja lorauttelee sekaan viskiä. On valvottu aamuun saakka vahtaamassa kuunpimennystä (ei nähty), on katteltu regeitä, on kaakatettu poikien kanssa ja kuunneltu kun ne rämpyttää kitaroita, on istuskeltu nuotion loimotuksessa ja juoruiltu. Mutta ei ny aivan joka ilta. Välillä oon pitäny vissylinjaa, ni oon päässy sukeltelemaanki. Tänää kyllä ehkä pitää ottaa pari pulloa onnellisuutta, kuten myö nykysin bintsua hellästi kuttutaan. Se taas johtuu siitä, kun yks päivä yks paikalliskloppi tuossa koko päivän tissutteli ja oli illalla aika pierussa ja siitä hekotellen huomautin. Tuli närkästyny vastaus että "Nooooooo, I'm not drunk, I'm just happy!" Asia selvä!!!! Bintang - bottle of happiness!

Oonko muuten sanonu, et sukeltelu on parasta??? Tänääki kävin, näkyvyys oli kymmeniä metrejä ja kilpikonna kakkas meiän päälle. Järkyttävän kokosen pökäleen se bärsseestään pykers, oikee semmosen miehekkään jöötin, matkalla pinnalle happea haukkaamaan.


Lutwalan rempattu maalattu hieno vene laitetaan vesille

Maailman parhaassa suklailupuljussa, elikäs Lutwalassa on tapahtunu hurjia. Kaks pitkätukkasta sukellusopeheppua, sänkipäitä ovat nyt! Mikä shokki! Mutta kyllä ne on komeita ilman hulmutukkiakin. Lisäks siellä rempattiin toinen sukellusvene ja sen vesillelasku oli tuossa männäpänä. Meitä hommassa jeesas reipas nousuvesi ja raisu aallokko, sekä varmaan kaikki ohi kulkeneet, joka iikka mätti fillarin pusikkoon ja säntäs avuks. Tykkään tästä auttamishommasta täällä. Naapurissa samana päivänä aallokko paiskas ison veneen rantaan sellasella rytinällä että siinä kaatu puita ja alle jäi saman resortin pikkuvene, joka katkes rysäyksessä kahtia. Aallokon voima jne. Siinäkin tilanteessa porukkaa juoks paikalle auttamaan joka suunnasta. Viime päivät täällä on aika kreisinä tuo meri möyrynny aina iltapäivästä alkaen, se on komiaa katteltavaa.

Kakkosen Koralpiitsilläkin on tapahtunu. Yks yö oli ollu tappelu, siinä oli oikeen hivautettu pullolla toiselta osapuolelta kuuppa auki niin että veri lens. Sitä draamaa ehketi vieläkin jossan viidakon uumenissä selvitellään. Tarkkaa kuvaa ei oo et mistä oli kyse, vaikka täällä oo muusta pariin päivään puhuttukaan, ku tuo oli niin erikoinen juttu. Normaalistihan kaikki on täällä vaan smiling and shining, good reggae vibration, yhtä suurta perhettä, ja sitte yhet pojat, kavereita keskenään ja kaikkee, alkavat tuollaviisiin mellakoimaan. Jännää. Mukavampia tapahtumia on ollu et Rudi, Kakkosen yleisrastamies, käväs Sulawesilla naimapuuhissa ja tuli pari päivää sitte tuoreen rouvansa kanssa tänne. Rouva on huivitettu muslimi, ainakin toistaseks, ja hiukan hämmentyneen olonen. Mutta kovin mukavan tyypin vibaa antaa hän. Kielimuuri tässä hieman on mestoilla, mut so what, kai se ny kohta kymiä puhuu?

Tämmöstä täällä, ei siis juurikaan muuta ku tikusta asiaa ja sillai. Elämä on ihanaa ja lupsakkaa ja miä niin maan perkeleesti viihyn näillä sijoillani.

Hurjaa muuten ajatella, et jos miun virhehankinnan, joka myös asuntona tunnetaan, olis valmistunu aikataulussa, ni miulla olis tässä todelliset lähtötunnelmat käsillä tällä hetkellä. Huhhutihuijakkaa. Kiitos, nykypäivän asunnonrakentajat, joilla aikataulut lipsuu eikä siellä muutenkaan oo näemmä mikään menny niinku on suunniteltu. Joka vitun kaakelistakin on tullu meiliä, että se mitä valitsitte vessan seinään, sitä ei nyt sitte tullu, mutta laitetaan jotain muuta. Hyvä meininki. Vituttaa koko kämppä. Mutta pääseehän siitä eroon jos tarvis tulee!

Muuta asiaa miul ei oo. Tää on muutenki laitettava pakettiin, ennenku nettiyhteys on tyystin kaputski.

Eiku vielä raha-asiat. On olo etten ehkä maaliskuun kuluistakaan raportoinu, ja oon laiska pläräämään tätä paskaa taaksepäin et mitähän vittua on tullu kirjoteltua.

Maaliskuussa meni rahaa noin 2 150 euroa. Tuo hurja summa ei sisällä edes miun maaliskuun sukelluksia, koska ne maksoin vasta täs huhtikuun puolella. Mutta kuluihin on selitys: Singapore. Se oli kallis muutaman päivän pyrähdys kun siellä Camipamin ja Miljan kanssa maaliskuun alussa temmellettiin.

Huhtikuussa on rahaa palanu hiukan alle 2 000 euroa. Sukelluksiin tuosta  parista tonnista meni liki 800 euroa, sisältää kaikki miun maaliskuun sukeltelut sekä huhtikuun alkupuolen sukeltelut tääl Gilillä, 10 sukellusta Lembonganilla sekä uuet räpylät ja töppöset, jotka ostin Balilta. Lembonganin jälkeen tääl Gilillä oon hiukan sukellellu kans, mutta maksan ne vasta ens kuussa. Piikki on Lutwalassa auki! Että ilman sukelteluja oon asumiseen ja elämiseen ja Lembonganilla käymiseen saanu kulumaan 1 200 euroa. Se on miusta kohtuullinen rahamäärä yhelle kuukaudelle. Mutta ai perkele että tuo sukeltelu vie tuhkatkin pesästä! (Pesä! Kih!) Varsinkin seuraavien kuukausien aikana, kun meikä taas vähän kursseja käypi. Argh!

Näihin tunnelmiin tällä erää. Huomenna repästään ja ollaan rajuja Leannen kanssa: lähetään päiväretkelle Gili Airille. Eikö ole kreiseeeeee? Siitä lisää sitte joku päivä. Tulossa myös tilitystä, et miltä tuntuu nyt kun reissu täyttää jo puoltoista vuotta! Kelatkaa! Huomenna tulee tishmalleen 18 kk siitä kun Mordorista läksin. Enkä ole vieläkään päivääkään katunu, eikä ole ikävä takasin. Mutta fiiliksistä lisää tuonnempana, sitte ku jaksan fiilistellemmin kirjotella semmosia henkevämpiä plörinöitä.

(Kuvat on sitte mitä sattuu, aurinko heijastaa näytölle, ja netti ei toimi sisätiloissa sitäkään vähää mitä pihalla. Ja yhen kuvan tänne saaminen kestää iäisyyden. Graah! Hermohan tässä menis jos en ois täynnänsä zeniläistä mielenrauhaa!)

On ollu täysikuun ajat, se tarkottaa aina rajua vuoroveden vaihtelua. Iltapäivisin meri vetäytyy ja pennut kirmailee paljastuneessa merenpohjassa tonkimassa jotain, mitälie.


Nää on niit magic mushroomseja, ticket to the mooooon, tiket ke bulan. En oo kokeillu koskaan, enkä kokeile.
Näin avataan kookospähkinä
Hän tykkää tuoreesta kookoksesta
Täyskuu
"I'm not drunk, I'm just happy!", sanoo Moosa
Matkailupossu, tuo irstas sika, mukana bileissä. Se karkas jo kerran, mutta löyty rantahietikosta.
Bileet!
Irwan tulkitsee täysillä


No tästähän ei tule hevon vhittua!

Mutta meil on hauskaa!
Jostain syystä paikallisilla on vaikeuksia erottaa kirjaimia F ja P toisistaan, oon useesti nähny jotain kylttejä ja muita missä nuo kirjaimet on iha sekasten. Silloin voi käydä vaikka näin, että ruokakärryssä lukee LOCAL POOD. Hyvin myy silti, Agus on siinä just ostoksilla.

Kissavauvat

Ikää miltei 3 vuorokautta!

Päivää. Meillä on täällä nyt niin onnettomat internettiyhteydet että katotaan tuleeko plokin päivityksestä ns. hevon ns. vittua. Siksipä asiaa nyt pieninä paloina, yks aihe kerrallaan. Ja alotan tuuttaamalla söpöysoverdosea, elikäs kissavauva-uutiset.

Pesue ja mutsikissa voivat hyvin. Suloisia vauvoja, oikeen ihmeneloset, niitä vois tuijottaa 24/7 eikä aika kävis pitkäks. Kaikki neljä mirrinpoikasta kasvaa silmissä, kun ovat koko ajan mutsikissan tisseissä kiinni. Vikinä on kovaa ja syömisen lisäks ne vähän laatikon pohjalla, miun vanhojen risojen pöxyjen päällä, möyrii. Eteneminen on sellasta ryömimistyyppistä, päätä heilutetaan samalla puolelta toiselle. Sellasta vähä niinku, tiättekste, samanlaista toimintaa mitä tänään vappuaattona oletettavasti näkee siä Mordorin kaduilla ja puistoissa.

Kissapesueelle oon koittanu löytää sijotuspaikkaa, semminkin kun miulla viisumi umpeutuu ja on lento Singaporeeen perjantai-aamuna ja suunnitelmat käyä Malesiassa lomailemassa. Kahelle pennulle löytykin paikka, kun yhen tutttavan emokissalta katos pennut, mikä lie lisko tai kärmes käyny ne yön hämärissä popsimassa. Emokissa oli tietty aivan murheen murtama, vaelteli huudiloilla ja maukui surkeena. Tissit turvoksissa maitoa ja noin. Soittivat sitte miulle että mitäs jos jaetaan 4 pentua, ja tuolle pentunsa hukanneelle emolle veisin kaks. Kissanpennut sais sieltä sitte tulevaisuuen kodinkin itteleen. Kokeiltiin tätä eilen, eli vein 2 pentua vieraalle emolle. Emokissa meinas hajota onnesta, kehräs niin että meinas pyörtyä ja heittäyty aivan onnessaan pötkölleen tissit levällään. Mutta miun pienet eivät suostuneet vieraanhajusiin tisseihin kajoamaan, eli se suunnitelma unohettiin sitte kun ei siitä tullu yhtikäs mitään.

Ja kun tuommosen tarinan mystisesti kadonneista kissanpoikasista kuulin ni hyvänen aika, en yksinkertasesti pysty tuuppamaan emoa ja pentuja pihalle johonki kiven koloon tai mökin alle, että koittakaa pärjätä. Semmonen ei tule kuuloonkaan!


Ihmenelosille pitää kyllä sitte myöhemmin löytää uuet kodit, Kakkosen Koralpiitsillä alkaa olla kiintiö täynnä, ja kyllä miekin sen tajuan, vaikka haluaisinkin pitää joka helvetin mirrin omilla huudiloilla, ja kiinnyn jokaiseen joka hiukkaakaan katsoo silmiin, pikkuisen puskee ja kehräyksen pöristelee. Tuolla pyörii aikuisten kissojenki lisäks 6 kissanpentua jo ennestään. Heistä yhelle, ehkä jopa kahelle, on jo uuet kodit tiedossa. Koitan tässä jonkinlaista kissa-adoptio-hommaa saaha vireille, mutta vaikeetahan se on kun joka nurkalla on jo valmiiks kissoja niin perkeleesti. Kattellaan. Asioilla on tapana järjestyä!


Mutta kuinka järjestää kissapesueen olotilat nyt ku miun täytyy viisumin takia poistua? Eihän se sitte loppujen lopuks ongelmaks lainkaan muodostunu! Nokkelimmat siellä saataakin jo aavistaa, että vittu miä mihinkään Malesian lomalle lähe. Kipasen Singaporessa visarunilla ja tuun takas. Päätös oli kaikin puolin helpotus, sillä ei miuta suoraan sanoen juurikaan kiinnosta täältä lähtee, vittu, yhtään mihinkään. Oon pois kolme päivää ja kissaemo pentuineen asuu sen aikaa miun bungalowissa niiku ennenki ja miun täällä lomaileva kaveri Leanne pitää miun avaimen ja käy kissaperhettä kattomassa ja huolehtimassa että heil on kaikki hyvin ja emolla on ruokaa ja raikasta vettä ja käyttökelponen hiekkaloota.


Samalla, tämän asian käydessä päälle, oon luopunu kaikista muistakin matkailusuunnitelmista. Turha ees yrittää, väkinäistähän se vähän tässä jo pitkään ollu, lähteminen on aina murheen paikka ja kaipaus takasin musertavaa. Miun koti on täällä ja täällä pysyn, enkä liiku kuin viisuminhakuvisiiteille. Ennenku on ihan viiminen pakko lähteä. Ja se viimeisen pakon lähtö, se on kauhea ajatus.

Mutta asioilla, niillä on veikee tapa järjestyä. Sitähän ei tiiä mitä tässä vielä eteen tulee.

Muita asioita tulee tuokion kuluttua, jos tiedon valtatie sen suvaitsee.


Tässä he ovat jotakuinkin tismalleen vuorokauden vanhoja



lauantai 27. huhtikuuta 2013

Synnytys





Tänää meil Kakkosen Koralpiitsillä synnytettiin. Synnytettiin nelijä kissanpoikasta! Elämän ihme ja sillai.

Oli yks sillon tällön tässä huudiloilla käyskentelevä kissiemo menny resepsuunin liinavaatekomeroon pusaamaan vauvoja maailmaan. Pojat hokas asian tolan tuossa iltapäivällä ja kauhean huuon kanssa tulivat hakemaan miut. Miähän menin ihan tohkeisiin ja juoksin viivana mestoille ja siinä sitte otta hiessä istuin kätilöimässä respan lattialla pari tuntia. Ku menin paikalle ni vauva numero 1 oli jo puoliks ulkona. Sitte tuli heti perään numero 2 ja sen jälkeen oli pitkään ihan toimetonta. Kunnes sitte kissaemo rupes rauhattomaks ja plop vaan tipahti takapualesta kaks poikasta lisää.

Sotkusta hommaa ja kauhee vahtiminen oli ettei emo siinä asentoja vaihellessaan istu vauvojen päälle, semminkin ku kesti aina aika kauan että vauvat kunnolla irtautu, napanuorasta roikkuvat pitkään siä persauksessa.

Kaikki vauvat on eloisia, ovat hokanneet tissit sekä pitävät yllättävän kovaa mekkalaa. Mutta ne on niiiiiiin pieniä! Voi että mitä rääpäleitä.

Kissapesuehan on tietysti nyt pahvilaatikkoon majottuneena miun kylppärissä. No eihän niitä voinu pihallekaan heittää ja respaan eivät voi jäähä asumaan ku siinä kauhee hulina koko ajan.

Emo ja vauvat nukkuu nyt. Miun äidinvaistot on ihan tapissa, meinaan pakahtua.

Voi ihme!






torstai 25. huhtikuuta 2013

Kakkosen Keittiö kokkaa: tofucurry

Terveisiä Kakkosen Keittiöstä! Se on ruokaplokimoment täällä jälleen! Viimeksihän kokattiin miun suosikkimöttö, eli Tempe Manis. Tänään valmistettiin miun suosikkipöperö numero kaks, eli tofucurry! Se tehtiin tälviisiin, antakees ku kerron, kuvien kera.

Ensteks tarttee tehä curryn pohjustukseks semmonen currytahna. Sitä voi tehä ison satsin, ja laittaa sitte vaikka pakkaseen valmista tököttiä säilöön ja sieltä sit sipasta käyttöön ku sellanen hetki tulee. Currytahnan valmistus oli nopiaa ja helppoa, siin ei kauaa nokka tuhissu. Ja sitte ku se on tehty ni itte pöperön kokkaus hoituu muutamassa minuutissa.

Tarvitaan kaikenlaisia asioita.
Inkivääriä (tuo vaaleampi köntsä) ja sitte tuota oranssia, sanovat että se on tumeric, enkä tiiä mikä se on suomeks. Saa kertoa jos joku tietää.
Pähkinöitä laitetaan kourallinen, nää oli kuulemma candle nuts, mitä neki sitte suomeks oikee on, sitähän en myöskään tiiä.
Pari isoa punasta chiliä ja sitte tietysti valkosipulia, useita kynsiä
Kaikki pilkotaan pieniks
Hiukan ihan perussipulia kans
Sitte maustellaan. Suolaa hyppysellinen.
Umamia toinen hyppysellinen
Sitte tätä kummallista ruskeeta settiä. Se on jotain katkarapuista tehtyä maustejuttua tai jotain...
...tämmösessä paketissa sitä enivei myyään. Vähän nyt merenelävä-ruuista kieltäytyjää ahistaa, mutta koitan olla niuhottamati.
Kaikki yllä mainitus asiat mätetään tehosekottimen kippoon ja sinne pistetään sit viel vettä loraus
Blenderöiään niin et senku surina kuuluu, ja niin kauan et lopputulos on sellanen notkee silee puuro. Rose vahtii tarkkana kuin porkkana.
Sitte mennään lieden ääreen. Pannulle laitetaan aimo loraus öljyä ja kaadetaan puuro sinne porisemaan.
Annetaan pulputtaa joku kymmenisen minuuttia. Siinä ikäänku paistuu vesi pois ja tulee öljy tilalle. Ku on valmista ni saa jäähtyä ja sitte lopputuotoksen voi pakata muovipurnukoihin ja laittaa jääkaappiin tai pakkaseen. Ellei sitte heti rupee tekeen miäli currysapuskaa. Miun rupes.

No nyt meil on currytahna kokattuna ja sitte tehään tofucurrya. Se nimittäin oli niin nopia toimitus etten meinannu kameran kans perässä pysyä.

Ensteks tarvitaan tietysti tofua. Se kuutioidaan aseella.
Ja kas tässä meillä onkin jo valmista currytahnaa!!!! Sitä oteaan aimo köntsä.
Köntsä currytahnaa laitetaan kattilaan porisemaan. Siellä oli ennestään vettä kiehumassa.
Tofukuutiot räimästään öljyyn tirisemään rapeiks

Currykastikkeen sekaan meni mausteeks suolaa, pippuria ja sitte jotain valkosta rakeista juttua, joka ei ollu umamia enkä tiiä mitä se oli ku en ymmärtäny kokkaavan Sainin selvitystä asiasta. Kielimuuri tuli keittiöön, siis. Mutta tuskin nuo mausteet ny niin kovin tärkeitä enää on, se currytahna jo ihan ittekseen hoitanee makua mässyyn ihan kivasti.

Ihanan näköstä paksua kermasta kookosmaitoa tai kookoskermaa lorotetaan currykastikkeen sekaan anteliaalla otteella.

Se kookosjuttu tulee keittiöön tämmösissä paketeissa

Saini sekottaa

Annetaan porista kunnolla. Ja viimiseks sekaan laitetaan siä naapuripannussa öljyssä tirisseet tofukuutiot.

Valmis tuotos laitetaan kuppiin, kylkeen keko riisiä, koristellaan tommosella kuivatulla/paahdetulla sipulisilpulla ja kannetaan punkerolle rannalle syötäväks.


Näin kokattiin tänään ja on nimittäin ihan helvetin hyvää. Tuon tofun sijaan curryynhan voi heittää mitä vaan. Eläintensyäjät laittaa useesti kanaa, tai kalakuutioita (fisucurry oli miun suosikki ennen, mutta nythän en syö kalaa enää). Sekalaiset kasvikset passaa kans hyvin, tempeäkin voi laittaa, ja myäs kananmunaa. Munacurryy kokeilin kerran, en tykänny yhtään. Tempecurry miul on viel testaamatta, se täytyy koklaa joku päivä.

Kakkosen keittiö kiittää, ja pullukka asettuu nyt vattansa viereen pötkölleen. On ruokalevon aika. Röyh vaan!