Sulkakynä suussa

Komiaa kenkömuotia Lombokin monokaupassa

Miä olen viime ajat ollu aika käpertyneenä omaan himaan. Epäsosiaalinen meininki rules. Ihan niiku ennen vanhaan välillä Mordorissa. Siellä siihen tosin aina liitty depis ja ahistus ja paniikkikohtaukset, mutta nyt oon ollu himassa vähän muista syistä. Kun ei liiku mihinkään, ei mee rahaa. Ja kun ei liiku mihinkään, saa aikaseks ehkä jotain tuottavaa. Oon kirjottanu, mutta vähän vaikiasti se on sujunu. Työn alla on käyny pari lehtijuttua ja ajatuksen tasolla sykkii pari... eiku ainaki kolme, ehkä jopa neljä... kirjaa. Tiijä sitte näkeekö noista mikään loppujenlopuks päivänvaloa koskaan mutta saaha sitä suunnitella, ja tuhertaa. (Jos kirja joskus valmistuu ja ilmestyy ni ostatte sitte kaikki sen ihan viivana, okei? Oli millasta paskaa hyvänsä! Kiitos!)

Meininki on vaan välillä sellasta, et alkaa kiinnostaa pihan kuopsuttelu, kaappien siivoilu, ikkunoien peseminen ja yleinen istuskelu ja tyhjyyteen tuijottelu, enempi ku se tietsikan ääressä ongenkoukkuna jumittaminen. Oon kitkeny pihan rikkaruohoista ja pessy ikkunat ja järjestelly komeroita ja poltellu saatanasti tupakkia.  Tuttua meininkiä opiskeluajoilta: vaikka muuten paskat välitti että keittiön kaapit on kaaoksessa, ni ans olla ku tenttiin pitäs lukea ni jo vain löyty valtava inspiraatio järjestellä jotain helvetin munakuppeja sieviin riveihin.

Asioitten ajatuksen tasolta paperille saaminen, varsinki järjellisessä muodossa, onki aika haasteellista. Plokin nysvääminen on helppoa: täl ei oo niin järin väliä mitä paskaa tänne tuuttaa, tajunnanvirtaa ja yleistä älämölöä, kepeesti kiroilevaks kymiks väännettynä. Mutta sitte ku pitäs jotain oikeesti julkasukelposta saaha aikaseks ni tuleepi ummetus. Asiallisen tekstin näpertäminen sillai, että se vielä tuntuu omalta, se on hankalaa, kun ei oo semmosta aikoihin joutunu kirjottelemaan. Ja tekstin tiivistäminen on miulle kauhia haaste, kun tuppaan jaarittelemaan ja vääntämään rautalankaa. Miun on vaikia antaa lukijalle vapaus oivaltaa itte, pelkään että ymmärretään väärin, ja siks aika hanakasti perustelen kaiken ja mussutan taustoista ihan liikaa.

Näin esitän tässä potevani luomisen tuskaa, on kattokaa niin vaikiaa tämä kuvitteellisen kirjailijan elämä. Sulkakynääni tässä pohtiva ilme naamalla tuskissani imeskelen ja koitan saaha inspiraation hännästä pysyvän otteen.

Olen kyllä käyny pari kertaa kylillä rimpsalla, vetämässä ns. lärvit, kun on ruvennu tuleen feelis et ihan unohan melkee missä olen ja kaatuupi kohta risuaidat päälle kun ei kotoa poistu ku lähikauppaan ja satunnaisille kissareissuille (matolääkettä sinne, antipioottia tonne, rokotusta tuonne). On tullu tarpeeseen semmonen varpaat hiekassa istuskelu, regein kuuntelu, bintang time ja semmonen, ja hauskaa on ollu. Se on vaan sen verran kallista lystiä ettei tohi joka ilta. Enkä nykysin pystykää sellasee bailuputkihommaan, miä oon aina kuppilakippistelyn jälkeen seuraavan päivän täysin kyvytön tekemään muuta ku makaamaan ja hikoomaan. Vanhuus, se ei tuu yksin.

Kissat voi hyvin. Kissarojektin tiimoilta edelliseen postaukseen tulleet kommentit on kaikki tosi jees ja siel on hienoja ideoita. Kun ois vaan aikaa tarttua kaikkeen ja tehä niille jotain. Just siks ois pähee jos siä Mordoris ois joku joka säätäis noita hommeleita.

Mitä siähen seikkaan tulee, että pitäs tulla käymään Mordorissa ja sitä ja tätä ni Zepa oli asian ytimessä: hyvä idea mutta vaatii suunnitelman ja valmiiksi sovittuja tapaamisia sellasten tahojen kanssa, joista ois asian edistämiselle oikiaa apuva. Ja se vaatii myäs rahat lentolippuun ja Mordorissa olemiseen, eikä sellasta jackpottia oo nyt aivan justiisa kiikarissa. Mutta kattellaan.

Asioilla on tapana jne.

Missäs välissätässä kerkiäis sukeltamaan? Kysyn vaan.

Mut nyt miä meen värjäämää tukan ennenku muutun ihan plondiks. Mustaa päähän räyh ja sit jos kävis vähän Rastajätkien Risubaarissa rapsuttamassa pukkeja! Kilipukkeja, nimiitäin!






Mainio kenkämainos. Tässä on piälessä niiku kaikki!

SamaSamassa regeihommaa

Ozzyn kuppilassa on henkilökunta aina hyvillä fiiliksillä
Kiälenopiskelua


Kommentit

Jutta sanoi…
Miä! Tässä! Vapaaehtonen ja enemmän ku innokas kissa-asiainhäärääjä! Ootaha kun laitan mailia sulle nii aletaa pyörittelee kuinka saadaan tänne yhdistys pykättyä ja pian meil onki ne tilukset ja klinikka ja kaikki! >:-)
Anonyymi sanoi…
Jutta! Joo! Miäki! Oon jo päässy niin pitkälle asiassa että katoin intterwebistä että ei se järin vaikeeta oo ja kolme tyyppiä pitää olla siinä pykäilemässä. Tietenkin tässä persemaassa on toi verottaja aina kyyläämässä kaikkee et se pitänee selvitellä. Pannaan (kih) meilit ja veispukit laulamaan näs!
Kristiina
Minna Arponen sanoi…
Hei kuulkaas edelliset kommentoijat eli Jutta ja Kristiina: olisin itsekin kiinnostunut jotenkin auttamaan Pädeä tän asian kanssa, niin olisiko mahdollista auttaa teitä jotenkin? :) Jos siis oikeasti olette asian eteen tekemässä jotain. :) Kun mun ei ole mahdollista suoraan lahjoittaa rahaa, kun olen niin pirun köyhä. :(
Anonyymi sanoi…
Hei! Täällä myös olisi yksi toinen (Minna) täysin sydämensä kissoille menettänyt blogin lukija, joka haluaisi kantaa kortensa kekoon ja auttaa Pädeä. Miten voisin auttaa? Siis oikeesti....
Anonyymi sanoi…
Elä nyt ainakaan sukellushommia lähde vetämään siellä Balilla, ettei vielä käy ryhmälle näin: http://yle.fi/uutiset/balin_sukellusonnettomuuden_vesialueelta_loytyi_ruumis/7095583

Dr. Otam

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse