Paskakasa on nyysitty!


Aamu

Pieni monivammanen superkissarääpäle rupes eilen KEHRÄÄMÄÄN! Kyllä saatto tirahtaa pieni onnenkyynel siinä kohin. Hän viihtyy sylissä, hän syö ihan mahottomalla ruokahalulla ja hän KEHRÄÄ. Yhtään ei oo kohtauksia tullu enää. Aijjumalaare että on siistiä! Ja siistimmäksi käynee tänään kun illalla taitaa olla ohjelmassa kylvetys. Hän on jumalattoman paskanen, kun kohtaustensa kourissa kaatuili millon ruokakuppiinsa ja millon vessaansa ja miä en sillon häntä tohtinu rääkätä viä jollain kylpemisellä. Nyt ku hän on voimistunu ni taitaa olla piänen vaahtokylvyn paikka. Saahaa hänestä sitte puhas ja sievä.

Muitaki kissahommia on ollu. Ja vuohihommia. Rastajätkien risubaarin lemmikkivuohet on ollu vähä apeena ja vetelänä. Jätkät tuli miulle että siun on tultava kattomaa. Miä olin et vittu ehä miä tajua vuohista mitää, ei miul oo mitää vuohilääkkeitäkää! Mutta oli mentävä kattomaan ja miulla sattu onneks olee kanisteri sellasta matolääkettä jääkaapissa joka on niin kissoille ja koirille ku hevoisille, lehmille ja muille. Varmaan käy vuohille kans, joten kanisteri messiin ja vuohia kattomaan. Ihan hyvässä kuosissa ne oli mutta tööttäsiin niille matolääkkeet naamioon. Eiköhän ne siitä.

Sitte yks päivä miun yks tuttu soitti ja kuulin äänestä et nyt on jotain. Se oli siä ääni väristen et voitko mitenkää tulla tänne heti nyt, heiän kissalla on joku outo juttu vattassa. Kissa on miulleki tuttu ja huolestuin tavattomasti ja säntäsin mestoille. Se outo juttu kissan vattassa osottautu NÄNNIKSI. Miä en tiänny itkee vai nauraa, ku rouva oli siellä jo pinsetit valmiina että pitää nyhtää se ulos, se on mato joka tulee ihosta pihalle. Sanoin sille rouvashenkilölle että nyt rauhotu (ei ole eka kerta kun se soittaa aivan hädässä, esmes,. kerran soitti miulle aivan itku kurkussa että nyt tuo kissa aivasti, tuo antibioottia) ja anna tuon kissan olla, se on terveen olonen ja hyvässä kunnossa ja se syö ja juo ja touhuaa kissahommia, et elä tongi sitä koko ajan ja hae merkkejä jotain kauhiasta.

Toissailtana kymmenen jälkeen soi puhelin, miä olin jo käymässä nukkumaan. Yks paikallisrouva siä selittää jotain ja miä en tajunnu mitä vittua on tapahtunu mutta ymmärsin että asiaan liittyy kissa ja että miuta vaaditaan paikalle. Koska mesta mihi miuta tarvittii oli ihan Kakkosen Koralpiitsin vieressä ni oli pakko mennä, ku peljästyin et siel on joku miun rantapummikissoista nyt pulassa. Ei ollu. Siellä oli tän rouvan pieni tytär, parku naama sinisenä ja sylissä oli pieni kissanpentu. Kissanpentu oli kuollu. Ei miulla siinä ollu mitään tekemistä enää muuta ku tarkistaa tilanne ja todeta että kyllä, kuollu on. Miä en tiiä mitä oli tapahtunu, väittivät että joku iso kissa tuli ja puri, mutta kissanpennussa ei näkyny kyllä mitään vammoja ulospäin. Hirviä tilannehan se oli tietysti. Pentu (siis ihmislapsi) rääkyy siinä ja maaliman sulosin kissapentu hengettömänä. Parasta oli rouvashenkilön vilpitön kysymys: "siullahan on paljon kissoja, voitko antaa tuolle tytölle uuden tän kuolleen tilalle?". JUMALAUTA. Miä laskin sataan ja selvensin että miun kissat on MIUN, ne ei oo mitään jakotavaraa että otahan tuosta. Saatana. Kysy miulta vielä eilen uuelleen ku menin siitä ohi, et eikö siulla ny ois uutta kissaa antaa, pentua mielellään. Meinasin jo lyyä et vittu jätä miun kissat rauhaan saatana, huolehtisit omistanne paremmin ei kävis tämmöstä.


Villa Kokita

Kissapoikasen selviytymiskamppailun ja muitten kissahommien ja GiliNews-hommien lisäks tää viikko onki menny taas Taalasmaan Ullana. On kattokaa kysyntää. Nyt oon Villa Kokita -nimisessä vähän luksuksemmassa mestassa, joka sijaittee aivan rannalla. Ihanaa! Meri tuos loiskuttaa menemää, miä arvostan. Miun kaveri tätä normaalisti pyörittää, mutta hän läks muutamaks päiväks vapaille ja nakitti miut tänne vahtaamaan että huvila pysyy tolpillaan. Aivan hyvä, persaukisen on pakko äheltää, vaikka täs pikkusen alkaa jo vapaapäivän kaipuuta olla. Kerkesin  Eedenin Puutarhan jälkee ihan kaks päivää olla vapaalla, ni on sillä viisii elämä ihan sekasin ku ei voikkaa joka päivä vaa olla tekemättä mitää. Mutta nuudelirahaa on jostain revittävä, ja eihän tää ns. töissä oleminen täällä miltään työltä tunnu.

Taalasmaalle ois enempiki kysyntää, miut eilen soitettii yhtee majataloo haastateltavaks. Siel ois ihan vakituinen pomon paikka auki eli vautsivau uumama OIKEA duunipaikka. Majatalo on pieni ja uusi ja oikein kiva, mutta miä en oikee saanu siitä omistajaukosta positiivista vibraatiota. Kattokaa ku valaistuneet ihmiset,  niiku miä, tekee päätöksiä elämässään vibraatioitten perusteella. Se omistaja oli sellanen puunaamanen huumorintajuton päällepuhuja. Jos ei läppä lennä ni emmiä sellasen kuivan häiskän leiviin voi lähteä millään. Lupasin miettiä asiaa mutta olen nyt miättiny ja todennu että ensivaikutelmaan on luottaminen, miä en ala. Lisäks kun miun kaveri Jim, joka miusta oli sille tyypille vinkannu, ni totes miulle eilen illalla bintsun ääressä että tiiätsiä, miä en taia tykätä siitä tyypistä yhtää. Olin heti et AI NOU, emmiäkää! Et se siitä.

Ja miul on nii paljo muutakii tekemistä täs et emmiä mitää vakituista tyäpaikkaa ees halua.Vapaus, siitä on piettävä kiinni ku sellasen on vihdoin saanu. Ellei sitte tuu joku tosi-tosi-super-hyvä-juttu vastaan. Joo.

Ei muuta tällä erää. Nyt miä lähen tonne kylille ettimään miun jarrutonta rämisevää ruosteläjää. Sitä on joskus kuttuttu polkupyöräks, mutta tuo miun menopeli on nykysin ihan vaan Paskakasa nimeltään. Olin eilen kattokaan Jimin kanssa Kakkosen Kuppilassa vetämässä pienen kekkulin (kyllä, käyn kaljalla sillon tällön myös MIESTEN kanssa) ni ku oltii lähössä koteihin (ennen kymmentä jo, säälittävää, mutta miä oon vanha ja Jim on jopa miutaki vanhempi, ei kääkät jaksa bailaa tuon pitkemmälle) ni vittu joku saatanan rupiperserunkkari oli nyysiny miun Paskakasan. Mitä helvettiä? Piha oli piukassa kiiltävää komiaa menopeliä ja joku siitä on sitte valkannu että otanpa tuon saaren paskimman konkelin.

Miä toivon että se rupiperserunkkari on ollu vaa joku rastajätkistä, joka on sitä lainannu johonki tärkeään menemiseen ja et Paskakasa on palautunu Kakkosen Kuppilan pihaan. Sain miä onneks Jimin hotellista pyörän eilen lainaks ni ei tarvinu kävellä kotio mutta kyllä miä tahon miun oman Paskakasan takasin. Olen kiintyny siihen. Olkoot huono ja risa ja rämisevä ja hengenvaarallinenki (läheltä on pitäny, usiamman kerran jo), mutta ku se on MIUN.

Räyh.

Konttorimaisema

Kokitan piha
Yks min tyäkavereista
Tästä maksoin 50 000 rupiaa. Menee hyväntekeväisyyteen, mutta silti!
Hämähäkki oikeinpäin

Tavattoman utelias tipu

Kommentit

Mari sanoi…
Hei, olipa hyvä uutinen, taitaa tulla vihdoin se ihmeparannus pienelle rääpäleelle. Onko sillä muuten vielä nimeä? Ja nyt tuli kyllä pieni kateuden pihahdus, kun katteli tuota siun konttorimaisemaa, ei paha.

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse

Raksaprojekti loppusuoralla!