Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2014.

Lehmänpaskahengitys is the new black

Kuva
Puuuhhhh. On olevinaan kiirettä, vaikkei oikeesti ees oo. Helvetillistä sähköpostirumbaa, lähinnä tuon seuraavan ison elukkaklinkkarypistyksen järjestelyä, sen pysyvän klinkan kans ähräämistä, rahankeräyskirpputorin pusaamista ja muuta sälää. Lisäks Master Chef USA vitoskausi alko just (Gordon Ramsay.... mmmmmhhh....) ja on kissanpennut ja erikois-Seppo ja flunssa joka ei paranen näköjää ikinä ja pihaa pitää kuopsuttaa ja kastella ja kauppareissut ja tiskausta ja  pyykkiä ja ja ja... kaljallaki tarttee keretä käymään. Ja hyvin oonki kerenny. Kun ei sukeltamaankaan voi mennä, korvat on umpitukossa, ni mitä sitä muutakaa tekis ku istuis regeibaarissa? Kotonakaan ei jaksa ihan joka päivä jumittaa, alkaa seinät kaatua niskaan kun muutamanki päivän nyhjää himassa vaan eikä mee ees portista ulos. Paitsi sunnuntaisin kyllä jaksaa olla kotona koska sillon tulee Master Chefin uuet jaksot. Uumama.


Saari on saatanan kuiva. Hienon sileeks muussautunu huudilo lentää tuulen mukana joka läpeen, kei…

Mirri poikineen

Kuva
Tuli jo noottia että lisempää kuvia kissoista ja varsinki kääpiöistä. Se on ollu tyän alla, mutta miun nettiyhteys pätkii niin ettei tästä julkasusta meinaa tulla hevonpersettä.

Pientä positiivisuutta on ilmassa Mustan Kääpiön kanssa. Hän söi hiukan kissanruokaa ja kävi Lumikin tissilläkin. Mutten uskalla vielä ajatella pitemmälle. Päivä kerrallaan.

Mutta kuveja tässä, olkee hyvät. Nyt klikkaan tota nappulaa ja toivon että netti sykkii sen verran että meneepi läpi. Trallalaa!




























Koti makee koti

Kuva
Home sweet home, koti makee koti, ja muita latteuksia, mutta jumaliste on ihanaa olla taas kotona Hiekkakikkareella! Vaikka high season on kuumana ja saari turvoksissa porukkaa ni jo se yksinkertanen asia, ettei oo mopoja tai autoja pärisemässä miun äänimaisemassa, se tekee paljon. Sialu lepuuttaa.

Tulin kotio viime perjantaina. Venekyyti Balilta Hiekkakikkareelle oli taas tapansa mukaan yhtä saatanaa. Balin päässä Padang Bain lähtökaaos on aina sellasta, että järki lähtee. Mestan laituri ei pysty hanskaamaan liikennettä ja ihmismäärää joka siellä pyrkii veneisiin. Ja kun liki kaikki paatit yrittää lähtee samaan aikaan ni kaaos kauhee. Tolloja turisteja laituri täynnä, matkalaukkuja ja reppuja, kaupustelijoita, kaiken saatanan säätäjää. Vaatii pitkää pinnaa, ja kaikilla ei hermo oikeen kestäny. Ilmassa väreili äänenkorotusta ja yleistä kireyttä niin töpäkästi, että ois voinu veittellä leikellä. Kun kaiken lisäks miun vene lähti noin tunnin myöhässä ni rupes zeniläinen mielenrauha ole…

Mordorille kiitos ja näkemiin!

Kuva
Loma Mordorissa on ohi. Tätä kirjotellessa olen jo Balilla, Sanurin Saattohoitolassapa tietenkin. Tutussa ja turvallisessa Gustav Homestayssä. Aina mukavaa tulla tänne. Majatalon täti kertoi heti että olen lihonut. Tiedetään, vartalolonkerot ja rakettispaketit ja pestokastikkeet Mordorissa tekivät hyvää. Lärvi on turvoksissa ja jopa munahousut kiristää. Röyh. On vähän sumuset meiningit, jetläkiä kyllä, ja kauhee flunssa, et meneepi aika laiskotellen ainaki tää päivä.

Viimiin viikko Mordorissa meni vahvasti viihteellisissä merkeissä. Kävin toki moikkaamassa entisiä tyäkavereita Espoossa, tepastelin ympäri Hietsun hautausmaata ja morjestin Speden. Kävin kuikuilemassa vanhaa kotikatua. Asuin entises elämäs Kalevankadulla, joka tuolloin tunnettiin nimellä Puutteenkuja. Nyt miulle on kerrottu ettei ole puutetta enää sillä kujalla. Hutsut päivystää huudiloilla öisin. Mutta näinhän se aina menee. Missä miä asun niin sieltä erotiikka kaikkoaa ja osoitteeni on aina ja forever Puutteenkuja, si…