Koti makee koti

Koti ilman kissaa on vain asunto. Miulla ei ole sitä ongelmaa.


Home sweet home, koti makee koti, ja muita latteuksia, mutta jumaliste on ihanaa olla taas kotona Hiekkakikkareella! Vaikka high season on kuumana ja saari turvoksissa porukkaa ni jo se yksinkertanen asia, ettei oo mopoja tai autoja pärisemässä miun äänimaisemassa, se tekee paljon. Sialu lepuuttaa.

Tulin kotio viime perjantaina. Venekyyti Balilta Hiekkakikkareelle oli taas tapansa mukaan yhtä saatanaa. Balin päässä Padang Bain lähtökaaos on aina sellasta, että järki lähtee. Mestan laituri ei pysty hanskaamaan liikennettä ja ihmismäärää joka siellä pyrkii veneisiin. Ja kun liki kaikki paatit yrittää lähtee samaan aikaan ni kaaos kauhee. Tolloja turisteja laituri täynnä, matkalaukkuja ja reppuja, kaupustelijoita, kaiken saatanan säätäjää. Vaatii pitkää pinnaa, ja kaikilla ei hermo oikeen kestäny. Ilmassa väreili äänenkorotusta ja yleistä kireyttä niin töpäkästi, että ois voinu veittellä leikellä. Kun kaiken lisäks miun vene lähti noin tunnin myöhässä ni rupes zeniläinen mielenrauha olemaan hippasen koetuksella miullaki. Tuon helvetin perään sit vielä saatanallisen rynkyttävä venekyyti ni avot. Ihmiset oksenteli ja steppaili rauhattomana ympyrää, osalla naamat vihreenä. Miä olin matkapahoinvointitablettipöhnässä ja kuuntelin heviä ja toivon että pääsen hengissä perille.

Melkeen pussasin rantahiekkaa kun vene karahti kotisaaren rantaan ja pääs sieltä yrjönhajusesta purtilosta pihalle.

Palatsini oli pystyssä ja hyvässä kuosissa ja kissat kaikki hengissä ja tallessa ja terveenä. Seittemää pientä kääpiötä sai vähän etsiskellä, Lumikki tuppaa pesueensa viemään koko ajan naapurin raksaukkojen huusholliin ja miä käyn heitä sieltä yhtenään keräämässä ja hakemassa kotio. Raksaukot auttaa aina ja naureskelee miulle. Kääpiöt on kaikki - yhtä lukuunottamatta - pontevia ja reippaita ja vilkkaita, ihania ja sulosia. Yks heistä ei kuitenkaan voi hyvin, pieni musta kääpiö, hän ei oikein syö, ja hengittää kummallisesti. On kovin hoikka. Lääkitys on menossa mutta en uskalla oikein toivoa mitään. Mustien kissojen kanssa kun miulla tuntuu olevan pelkkää surua ja murhetta.



Seppo ja sen tyttöystävä Anita Hirvonen
Seppo Rädyn hain Lutwalasta kotio. Seppo on fyysisesti hyvässä kuosissa mutta henkinen puoli on vähän niin ja näin. Hän on täynnä testosteronia ja kun ei muutenkaan oo kaikki whiskasit samassa kupissa, näkö on heikko ja mitään oikee kuulekaan, ni Seppo on ajoittain varsin vaikea tapaus. Äkäin ja agressiivinen, kiimasen lisäks. Miulla on hänen kanssa ollu melkosta episodia tässä, kun hän päätti ettei enää halua ottaa lääkkeitään. Miulla on kädet ja kintut haavoilla, huuli auki ja naamassa muutama reikä lisää. Hän tuli niin sanotusti silmille ja aivan tappajan aikein. Sepon elämä ja elämänlaatu miuta tässä nyt kovasti askarruttaa, ja surettaa, mutta minkäänlaisia toimenpiteitä tässä ei voi tehä ennenku saan eläinlääkäriä saarelle. Marraskuussa viimeistään on ratkasujen aika. Pallit pois, se on vähintäänkin edessä, vaikka voi olla ettei Seppo nukutusta kestä.


Bintang time oli
Perjantaina oli ohjelmassa tietysti saapumiskippikset ja hauskaa oli. Oli kivasti miun saarikavereita mestoilla, pändi rämpytteli, meininki hyvä ja tunnelma kiva, tanakka hutikkahan siitä seuras. Kuulema johonki neljään saakka oltiin rannalla möyritty. Eilenki kävin vähä regeihommissa, ja hyvä kun kävin koska Unelmien Rastasulhain pärähti mestoille ja kävi laulaa luikuttamassa. On se komia. Koitti se tulla jotain puhumaanki ja yritti istua miun makaamossa mut miä taannuin heti ujostelevan aivottoman älykääpiön tasolle enkä saanu yhtää järkevää lausetta suusta ulos. Kun en osaa ni en osaa. Tai osaan kyllä normaalien - ja varsinkin mordorilaisten - miästen kans, mut jotenki tua Rastasulhain lojauttaa miulta välittömästi paskat sukkiksiin. Tarkennan, että miulla ei ole hänen suhteen mitään intressejä, en lähtis hänen matkaan vaikka pyytäis, ei oo siis sellasesta kyse että miun pörrö ois tulessa. En ymmärrä miksen voi olla normaali älykäs ja säkenöivä itseni jos tuo lampsii samaan kuppilaan. Heti ihan pasmat sekasin.

Mutta ohan se hyvä tietää etten oo sisältä ihan kuallu, sentäs reagoin johonkin, jotenkin. Miulla on tunteita kyllä muutenki, oon huomannu jo muutama tovi sitten. Ja oon kova itkeskelemään nykysin. Miä liikutun ihan mistä sattuu. Oon tirauttanu kyyneleen mm. kun oon kuunnellu Rytmihäiriön Olen kännissä -piisiä. Mutta ehkä asia on niin että kun ei oo vuosiin uskaltanu tuntea oikein mitään ni jossain kohtaa se pato murtuu.

Miä oon nukkunu ihan älyttömästi, vedelly semmosia 12 tunnin unia melkeen joka yä. Asiaan on syytä tulla muutos, ku ei saa mitää aikaseks kun heräilee vasta puolilta päivin. Ei se mitää, oon kyllä aivan nautiskellu semmosesta kotona nyhjäämisestä kissojen kans ja telkkarin toljottamisesta ja ihan vaan ittekseen olemisesta. Oon sentäs kerenny suhaamaan kissahommissa ja palavereissa. Ja kävin kattomassa miun tulevan ELÄINLÄÄKÄRIASEMAN! Kyllä, jumalauta, sellanen on miulle tuonne kylille rakennettu ja on ihan viittä vaille valmis jo. Tila on pieni, mutta kelvollinen ja kylkeen oli vielä laitettu hyvänkokonen varastotila. Kohta alkaa eläinlääkäritoiminta sekä pimeä kissanruokakauppa ja muu pisnes, saakeli! Hirviä ähellys eessä tietty että saan homman pyörimään mutta ohan tuo nyt aivan upiaa. Semmonen ranskalaispariskunta tuon pytingin miulle rakensivat. Miä en oikee vieläkää usko asiaa todeks. Valokuvia tulee sitte ku tönö on valmis ja siivottu, eli ihan lähipäivinä.

Marraskuussa on tulossa iso klinikkarypistys ja sen kans on jo nyt kiirusta. Kaikki eläinlääkärit oon jo saanu varmistettua ja on niin mahtavaa et Mordorista tuleepi jälleen lekurei ja oikeen kolme kappaletta täl kertaa. Kyllä kannatti mussuttaa Hesarissa paskaa, koska sen jutun jälkeen alko sähköposti huutamaan, erityisesti eläinlääkärit ottivat yhteyttä et hei luin hesarista, kerro lisää. Marraskuun megaklinikasta tulee aika rankka rupeama, vejetään melkeen 2 viikkoa ja käyään muilla saarilla kans.

Vaikka oon jo melkeen viikon ollu kotona ni vielä on vähän sellanen rauhaton asettumismeininki. Palatsi on ihan epäjärjestykses ku en oo jaksanu orkanisoia, tavarat kaikki ihan levällään (kih tirsk hihi tavara levällään tirsk kikatikikati) ja muutenki on vähän sellain lomailufiilis. Olihan Mordorin reissu niin raju, että kyllä sen jälkeen niitä kahentoista tunnin nokosia ja ihan vaan lorvimista tarviikin.

Mordorin reissua vähän sulattelen vieläki, ihan henkisesti ja fyysisestikin (viis kiloa lihoin, mutta so what, ne lähtee sitte joskus). Kavereita on kyllä ihan hirviä ikävä, mutta onneks sieltä on tulossa porukkaa kylään pitkin syksyä, ei taia olla montaa viikkoa koko loppuvuonna etteikö ois jotain tuttuja huudiloilla. Se on kyllä aivan mahtavaa! Että nekin kaikki jotka on kohta kolme vuotta jauhanu sitä että juu tullaan käymään ni voisivat tajuta ettei tänne tuleminen ny niin helvetin vaikiaa ole, vähän perselihaksia vaatii lentämisessä mutta muuten ihan piis of keik ja parhaassa tapauksessa tänne suhauttaa Helsingistä noin 24 tunnissa, ns. ovelta ovelle. Lentolippuja saa esim. internetistä.

jaa kappas, internettiyhteys hävis taas. Vittu että menee hermo. Tämä tuleepi siis nettiin jahka tuo paska suvaittee skulaa. No ei se mittää, laterrrrrrr!
Miau



Irvan tulkitsee täysillä




Kommentit

Matkatar sanoi…
Kivaa että kisulit voivat hyvin ja olet kotiutumassa hiekkakikkareelle. Hei mulle tuli idis. Noi kuvasi kissoista ovat monet niiiiiin ihania räiskyvine väreineen että kannattaisiko niitä teettää korteiksi ja myydä blogisi kautta? Tuotto kisuille tietty :D Kuvaan voisit vaikka lisätä omia hauskoja tekstejäsi tai kisujen nimiä tms.
Zepa sanoi…
Tosi isot onnittelut tulevasta elukkaislääkäritalosta ja vetskujen kiinnostuksesta työtänne kohtaan! Aijai miten hienoa. Tulosta syntyy kun tehään!

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hei me rakennetaan!

Työlupauutiset