keskiviikko 27. elokuuta 2014

Lehmänpaskahengitys is the new black

Good times!
Puuuhhhh. On olevinaan kiirettä, vaikkei oikeesti ees oo. Helvetillistä sähköpostirumbaa, lähinnä tuon seuraavan ison elukkaklinkkarypistyksen järjestelyä, sen pysyvän klinkan kans ähräämistä, rahankeräyskirpputorin pusaamista ja muuta sälää. Lisäks Master Chef USA vitoskausi alko just (Gordon Ramsay.... mmmmmhhh....) ja on kissanpennut ja erikois-Seppo ja flunssa joka ei paranen näköjää ikinä ja pihaa pitää kuopsuttaa ja kastella ja kauppareissut ja tiskausta ja  pyykkiä ja ja ja... kaljallaki tarttee keretä käymään. Ja hyvin oonki kerenny. Kun ei sukeltamaankaan voi mennä, korvat on umpitukossa, ni mitä sitä muutakaa tekis ku istuis regeibaarissa? Kotonakaan ei jaksa ihan joka päivä jumittaa, alkaa seinät kaatua niskaan kun muutamanki päivän nyhjää himassa vaan eikä mee ees portista ulos. Paitsi sunnuntaisin kyllä jaksaa olla kotona koska sillon tulee Master Chefin uuet jaksot. Uumama.


Kuivaa näivetystä on huudilot
Saari on saatanan kuiva. Hienon sileeks muussautunu huudilo lentää tuulen mukana joka läpeen, keittiö on jatkuvan pölisevän maaston ja lehmänpaskapölyn peitossa, ja samaa huttua tulee hengitettyä ämpäritolkulla joka päivä. Ei ihme että kaikki tuntuu olevan tukossa ja nuhassa. Arvostaisin sellasta vedenpaisumus-tyyppistä ukkoskuuroa nyt varsin kovasti että sais ees päivän pari hengittää ihan vaan ilmaa eikä tätä liki kiinteää ruskeeta pölinää. Mut ehkä tää pulveroituneen huudilon ja naudansonnan ineen puuskutus on uus musta? Päihittänee Putin-juustot, koska on ilmasta!

Sellasta vedenpaisumusta ei oo näkyny, mutta meil oli ihan naseva maanjäristys tuos yks ilta. Kyllä meinas tulla papana housuun kun alko torppa tärisemään. Sänkyssä just makailin tietsikkahommia tuhertaen kun Mutsi Maa käynnisti vibraattorin. Jännää näissä järinöissä on se kummallinen muriseva ääni joka edeltää hytkytystä. Tää järinä oli 4.5 magnitudia ja suoraan Lombokilla, eli siksikin tuntu aika rajusti, kun se suunnilleen suoraan perseen alla tapahtu. Ihan hyvä muistutus taas siitä, että ruutitynnyrin päällä asustellaan ja maaperä takaliston alla on hyvinkin napakasti elossa ja liikkeessä.


Muumio ja sen kaveri. Tyypit tarvii kyl kohta nimii. Ehotuksia?
Kissat voi hyvin. Musta kääpiö, jonka nimi on Muumio, syö hyvin ja voi paremmin, ja saa pikkuhiljaa vähän tavaraa luurankosa päälle.Emokissa Lumikki on aivan huippu, ja ansaitsee kyllä jonkun äitiyden Nobel-palkinnon. Se imettää seittemää käääpiötä ja pihalla asuvat Hämäläisen Santtu ja Koukkukin käy sen tisseillä koko ajan.  Lumikki ei oo hinkeistään järin tarkka, tissihoro on hän, huomaan, näyttää vahvasti silt jotta kuka tahansa joka ohi menee ja haluu vähän imasta ni Lumikki ei oo milläskään, kellahtaa vaan kylelleen ja antaa mennä. Lisäks Lumikki kunnostautuu naapurilähiön pahimpana varkaana todella kunnioitettavasti. Hän häippäsee tästä aina johonki ja tulee tovin päästä takasin raahaten jotain saalista. On tuonu pussillisen keksejä, puolikkaita kaloja, kananluita, puoliks syötyjä nasi goreng annoksia ja mitä vielä. Joka aamu saan siivota keittiön lattialta kalanruotoja ja kappaleiks rouskuteltuja kananluita ja tyhjiä paperisia ruokapakkauksia ja muovipusseja.

Elämä Hiekkakikkareella on uomissaan ja ihanaa. Just yks ilta tuossa istuttiin muutamakin tuokio yhes mestas miun parin kaverin kans ja vaahottiin miten tääl on kivaa elää. Vaikka jokainen päivä on periaatteessa samanlainen kun edellinenki, ei ole eroa onko lauantai vai tiistai, niin se on vaan hieno asia. Hommia ei tarvi sopia kalenterit käessä, eikä oikeen mitenkään muutenkaan. On aina se paikka tai pari mihin voi pyyhkästä jos kaipaa seuraa, aina on tuttuja jossain. Eikä oikiastaan tarvitte kun lähteä ovesta ulos niin heti on joku tervehtimässä. Luonto on heti tuossa ulkona, kanat, kukot, vuohet, lehmät, hepat ja kissat juoksentelee valtoimenaan. Pidän myös Kakkosen Kuppilan uudesta baarimanagerista. En oo häntä ees montaa kertaa tavannu ja jo nyt se tuppas halaamaan kun olin ollu kuppilasta pari iltaa pois ja menin takas mestoille. Welcome welcome, we missed you here, hope the beer is cold enough tonigh. Pidän.

Jos jotain pitää napista niin ärsyttää joskus kun rahaa on niin helvetin niukasti. Suurin osa miun tutuista täällä omistaa jotain ja tienaa hyvin ja joskus siinä on sellanen miepä-en-sano-mitään-meininki kun muut länkyttää projekteistaan ja virityksistään ja ite on siinä et no kuhan nuudelia saa ostettua ni ei kai tässä hätää. Lisäks reklamoisin tontuille että takapihan puuhun asettunu helvetin iso hämähäkki vois muuttaa vaikka naapurin pihan puihin ja et joka päivä miun pihaan tuleva kana ja kukko voisivat lopettaa miun kukkapenkkien ja takapihan kompostiprojektin mylläämisen koska miä en jaksa koko ajan olla lapioimassa ja lakasemassa sotkua jonka hyö saa aikaseks.

Ja muurahaiset, jotka yrittää sinnikkäästi muuttaa miun palatsiin asumaan, voisivat painua vaikkapa helvettiin. Eilen illalla lötkötin kääpiöitten kans petissä kun huomasin että kappas, tuolla makkarin nurkassa velloo joku valtaisa elävä massa. Muurahaisarmeijahan se siinä päätti muuttaa sisään. Myrkytin heidät.

Myös miun panaanipuut sais kasvaa nopeammin ja ruveta pukkaamaan tsikiittaa niiku olis jo.

Ja nettiyhteyteni vois toimia esim. ees 50% ajasta. Just taas hävyksissä, tietysti heti kun tää lätinä ois niiku redi ty gou.

Massiivisia ovat ongelmat Hiekkakikkareella.Kuinka tästäeteenpäin? KYSYN VAAN!


Lumikki koittaa syyä mut Hämäläisii pukkaa tisseille.
Tän nimi on Naamio

Naapuri. Vaikia oppii indonesiaa ku suurin osa naapureista puhuu lehmää.

Muu? Muu!

Mini-Seek
Kylmää kaljaa, pehmiää juomaa, eloisaa musaa, siäntä, kaikille kaikkee. Jos haluu.

No Wirman No Cry

Ai miä asun yksin? No enpä vissii.




Ei kommentteja:

Tsekkaa myös nämä