Sossuvisaretki Malesiaan



Päivää. Tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa jossain Johor Bahrun ja Lombokin välillä, matkalla takasin kotio. Kello on puali yhexän ja vielä on reilu tunti lentoa jälellä. Olen umpijäässä, Air Asialla tykätään pitää matkustajat mukavasti hypotermian rajoilla. Ja ku ennen lentoa jäädyin pari tuntia Johor Bahrun lentokentällä, joka seki oli ilmastoitu ihan pohjoisnavaks, ni alkaa olla huumori koetuksella. Oon jo pukenu kaikki mukana olevat vaatteet päälle, mutta ku oon vaa pikareissulla ni ei oo juuri mitää mukana. Lohduttaudun sillä, et jos miulla on yhteensä 5 tunnin palelukokemus tässä ny meneillään, ni mordorilaiset saa kitua 5 kuukautta pörröt huurteessa. Otan tän jäätymisen täten ihan vaan ilolla vastaan, muistutuksena siitä miten ihanaa on kun ei tarvi palella talvia siä pohjoses. Aah.

Lisäks olen iloinen siitä, että lentsikka on melkeen tyhjä, miulla on yksin kolmen perseen istuttava penkkirivi. Siihe sai oikastua ihan pötkölleen. Sain jopa nukuttua noin tunnin, kunnes heräsin siihen, että oli niin saatanan kylmä ettei voi olla. Uni tuli tarpeeseen, kert herätyskello soi tänää nelijältä. Hiukan jetläkiä pukkaa.

Mutta asiaan. Minulla on nyt - Hail Satan!!!! - uusi 60 vrk viisumi. Tällä kertaa miulla on ns. social visa. Se eroaa perus-60vrk-turistiviisumista siten, että ensinnäki tätä sossuviisumia saa edelleen jatkettua. Mahdollistaa siis 6kk oleskelun poistumatta maasta välillä. Lisäks viisumin hakua varten tarvittee vähän enemmän lipui ja lapui, koska sossuvisaa varten siulla pitää olla paikallinen sponsori. Se tarkottaa ihmistä, joka ikäänku takaa siun oleskelun Indonesiassa. Vaadittu paperisota on - perusviisumihärpäkkeitten (passi, passikuvia, lentolipui) lisäks - valokopio sponsorin virallisesta henkkarista, sekä ns. sponsorikirje. Sponsorikirje on indonesiaks joten miä en tiiä mitä siinä sanotaan mutta siinä pitää ainaki olla siun tiedot ja siun sponsorin tiedot ja sitte jotain höpöhöpöö. Paha sanoo kun en siitä paperista mitään ymmärtäny vaikka yritin. Siinä ei ilmeisestikään kirjoteltu mitään kaljasta, kissoista tai kananmunista. Sponsorikirjeen loppuun pitää tulla semmonen "matrai enam ribu" -nimellä tunnettu piäni postimerkin näkönen ja kokonen joku tarra, jonka yli siun sponsori sitte raapustaa nimmarinsa.

Miun sponsori on Lutwala Diven yks tyyppi. Miulla on hyvin paljon idonesialaisia tuttuja, mutta miä en jaksanu ees ajatella minkään ganjalla elävän rastahipin valjastamista sponsoriks. Semminkin ku nykyset uudet viisumisäännöt vaatii, että siun sponsorin on henk koht käytävä Imigrasissa kerran kuussa uusimassa se siun viisumi. Ai lav rastapojat mutta miä en luata että hyö hoitavat vittu yhtään mitään sillon kun pitää, ainakaan ilman että miä saan joka kuukaus hermoromahuksen.

Hermoromahus saattaa olla tiedossa toki nytkin, mutta olen varovaisesti toiveikas että miun sponsori hoitaa asiat, koska on näitä sponsorihommia ennenki tehny. Tosin pelkän sponsorikirjeen säätäminen oli ihan saatanasta, mutta kyllä se sitte lopulta järjesty. Katotaa kui käy sitte tuossa joulukuun lopulla ku miun viisumia tarvii ekan kerran uusia.



Konsulaatissa olin tietysti jo ennenku vastaanotto alko. Mutta eipä ollu jonoa! Luukul eka!


Viisumin hain Kota Kinabalusta Indonesian konsulaatista. Miksipä en hakis, koska KK:n konsulaatti toimii kuin unelma. Sinne aamulla klo 9 viemään paperit, ne antaa kaavakkeen täytettäväks, sitte ne hätistää siut naapurin pankkiin maksamaan 170 ringitin viisumimaksun, ja sitte kipität viä takas konsulaatin luukulle ja saat kuitin ja kehotuksen tulla kolmen neljän välillä hakemaan passin takasin. Jihuu!

Lisäks Kota Kinabaluun on Balilta suorat lennot, KK:ssa on halpaa majottua ja siel on emähyvät shopingit.

Ainoa miinus on että lentoja Balin ja KK:n välillä ei oo joka päivä. Esmes eilen ei ollu, vasta tänää illalla pääsis Balille suoralla lennolla. Sitä varten miä tein nyt eksoottisen ähellysratkasun, ja kaahasin eilen konsulaatista passi kainalossa suoraan lentokentälle ja lensin Johor Bahruun, Malesian mantereelle.  Johorissa otin lentokentältä taksin johonki, en tiä mihin, mutta joku ihan kelpo budjettimajotus jossain paikallisessa persereikälähiössä  ja muutama tunti unta, aamuyäl neljältä ylös ja lentokentälle. Ja kas: nyt istun jo lentokoneessa matkalla suoraan Lombokille! Laskeudun Lombokille puali kymmenen jälkeen, autokuski on vastassa, kreisishopinki Lombokilla, sit vene alle ja tadaa: olen jo iltapäivällä kotona Hiekkakikkareella! Sen sijaan että oisin niihi aikoihi viä Kota KInabalussa venailemassa lentoa Balille! Näpäkkää, vaikka ohan tässä saanu ihan riittävästi matkustella, jumaliste. Mutta pääasia on hoitaa hommat ja päästä mahollisimman sukkelasti takas kotio.

Ai kattos, alamma vissiin jo laskeutumaan. Suunta vahvasti kohti maankamaraa, mut mitvit, kello o vasta yhexän ja ei viel pitäs laskeutuu ja ja..... Pitää pakata tietsikka pois. Molo!



Maiskis!

Terveisiä kaikille Jareille. Jari tarkottaa indonesian, ja malesian, kiälessä jalkaa. Tämä on siis jalkaspaaaa.

Kota Kinabalussa parasta on ostarit

Vessas ei saa tehä mitää



Joku sorsa istu aidalla





En totellu Pizza Hutin manakementtia ku en halunnu heittää kaikkia henkilökohtasia tavaroitani roskikseen

Jotain
Morjes, Porneo, nähää sit taas ens kerral!


Kommentit

Matkatar sanoi…
Kiva kun on viisumit taas hankittu ja elo voi jatkua... :)
Anonyymi sanoi…
Oisko noi jotaimet, jotain mauste yrtti heinä ruoho rehuja?

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Järjestysnatsi

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely