perjantai 28. helmikuuta 2014

Maaliman paras ja komein ja ihanin poikapändi tulee melkeen lähelle!

Nyt on nimittäin ilopissan paikka! Kattokaa:


Miä nimittäin lähen tuonne, oli rahaa eli ei, syän loppuvuaden sitte vaikka kiviä ja omaa paskaa. Se on sellanen juttu että heviä tarvitten tän kohta kahen ja pualen vuaden regeilätkytyksen jälkeen, tuleepi noi nou vuman nou krait saatana jo korvista.

Pyärryn onnesta! Naama repee hymyyn!!!!!!  Podomit!!!!!!! (tuhat syrämmenkuvaa tähän)

torstai 27. helmikuuta 2014

YES WORRIES jossei kohta tuu Gordon Ramsayta

Täällä Indoneessiahan menettää helposti hermonsa jos ja kun on tottunu semmoseen säntilliseen pohjois-eurooppalaiseen meininkiin. Että asiat hoituu niiku on luvattu ja kaikki on tip top, näin mennään, tsup tsup. Täällä jos missään oppii joustavaks! Miäki oon ollu ennen semmonen äksy ärripurri äänenikorottaja, jos vähäkää asiat ei mee just tismalleen niiku on sovittu, mutta nyt oon joka asiaan vaan et NO WORRIES.

NO WORRIES! Se on sananparsi joka on syytä takoa kalloon jos tällä suunnalla meinaa oleskella.

Oon aiemminki kertonu jotai juttuja, et ku piti mennä tällee, ni meniki sit tollee. Nyt vuorossa katsaus telkkarihommiin.

Miulta hävis yhtäkkiä telkkarikanavat joskus tammikuussa. Perkele. Justiisa ku oli tulossa The Following -sarjan ykkössiisönin finaalijakso ja oli sen lisäks tiukka koukussaolo kaikkeen missä Gordon Ramsay kireissä pöksyissään puhuu töksähdellen ja miälellään karjuu äkäsenä, uumama, kuuminta hottia. Eiku yhteys talonomistajaan, joka ei tiäteskä ole etuäteen maininnu että ovat vaihtamassa telkkarikanavien toimittajaa Indovisionista OrangeTV:lle. Lupasivat et NO WORRIES, kaikki vanhat kanavat näkyy, mutta vaihtavat tsydeemin koska Orange on parempi.


Metsurit
Kesti tiätysti tovin enneku se Orangen asentaja tuli laittaan uutta satelliittilautasta ja virittämään tsydeemiä, mutta tuli se sitte lopulta ja avot, alko töllä skulaan. No eihän siä ollu pualiakaan min suosikkikanavista valikoimassa enää. Ei Animal Planettia, ei Crime Investigationia, mutta tilalla noin biljoona jotain vitun urheilukanavapaskaa! AAARGH! Mutta kelasin että olkoot, tänne oo tultu telkkaria kattomaan ja ainahan voi kattoa elokuvia jos niixeen tulee.

No kerkesin sitte kuiteski jäähä koukkuun johonki BiiBiiCiin kanavaan, missä pyörii liki tauotta Gordon Ramsay -ohjelmia, ni eikö sitte taas yks ilta kesken jonku Gordon-spektaakkelin kanavat pimentyny. Venailin pari päivää ja sit pistin taas textaria talonomistajalle et mit vit ny. Lupasivat selvittää. Tulivat käymään ja kävin sit sanomassa et ei muute näy viäkää mitää kanavia paitti firman infokanava, plus et toi OrangeTV on ihan arsesta muutenki ku ei oo mun suosikkikanavia enää. Lupasivat et hoitavat mulle sen Indovisionin takas, mutta laittavat siks aikaa sen Orangen kanavapaketin näkymään.

Siitä on ny muutama viikko. Ei näy Orange. Toissapänä tuli kyllästyminen paskalaatusten diiviidii-leffojen toljotukseen ni eiku textaria talonomistajalle. Ne oli äimänä et what, koska oli setvitty Orangen kans kaikki ja pitäs toimia. Ei toimi. Eilen oli sitte käyny joku asentaja pällistelemässä satelliittilautasta talon nurkalla ja totes että pitää karsia puita ku ne on siinä tuuheena päällä ni ei pääse Gordon Ramsay taivaalta miun lautaselle saakka.

Pojat tuli eilen sitte metsuroimaan ja karsivat yhen puun siitä sitte hirveellä rytinällä. Nyt ei näy enää nimmitään kanavia, ei enää ees se infokanava.

Tänää tulee EHKÄ Orangen asentaja jopa sillai että olen itte himassa, ni se voi tehä muutaki ku raapia päätään ja ihmetellä huudilon vihreyttä.

Talonomistaja pyytelee koko ajan anteeks ja säätää asiaa, miä hoen NO WORRIES NO WORRIES, mutta kyllä miä kohta haluaisin telkkarikanavat näkyville.

Jos oisin - tai viä parempaa: jos mulla olis Gordon Ramsay - ni vois olla et kommentti ois jo pikemminki et YES WORRIES. Perkele.

Siinä muuten ku pojat silppus puita ni pihaan kipitti ihan vitun siisti kukko. Sellanen lyhytkoipinen biäni ja tomera joku kääpiökukko. Ihan mahtava tapaus! Nokka ylpeesti pystyssä sipsutti touhukkaana ympäri taloa eikä suostunu millään poistumaan. Miun kissoja pelotti.

Haluan tommosen piänen kukon. Small cocks are cute! Kattokaa ny!






keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Joulu on taas!

Mikään ei oo niin siistiä ku saaha suamesta ylläripakettia. Tänää tuli yks ja vaikka tiäsin et semmonen on postiin laitettu ni en tiänny et se tulee näin äkkiä (postitettu 5.2. ja jo nyt täällä!) plus sisällöstä ei ollu aavistustakaan. Eikä oo ihan viälkää vaikka oon paketin avannu ja ihmetelly.

Äiti laitto. Voi että. On Kouvostoliiton Sanomia ja pakurikääpää (voin kertoa että kun kaikki majatalon pojat kasaantu kattomaan et mitä ihmettä tapahtuu ni saletisti luulevat et jotain erikois-eksoottista huumetta on nyt kuvioissa) ja ööö jotain vuorenkilpiteetä ja joku pullo jotain missä lukee terva... höyheniä ei tullu mukana kuiteskaa. Ja hapankorppuja! Ai lav hapankorppus! Ja sit kaikkee jotain pientä sälää ja jopa aski tupakkia ja sitte kahvia.



Just ku oli röökiaskissa miulla enää yks pölli jälellä ja oli ajatus että loppuu tuo röökinvetäminen tänää, mut ehkä sit huomenna.

Äitille terveisiä että mahtava paketti. Mutta älä lähetä enää kahvia, koska indoneessialainen kahvi on maailman parasta ni siin ei pal juhlamokalla oo sanomista, äläkä lähetä tupakkia koska koitan lopettaa ja täällä röökiaski maksaa noin euron, ni mitän järkeä lähettää Mordorista viien euron röökiaskia.

Mutta ajatus on tärkein ja miä oon ihan liikuttunu.

Ihanaa saaha postia! Kiitos, äippä!

Peeääs. Tämäkin paketti, kuten joka ainoa joka on miulle tänne postitettu ulkomailta, ni on ollu indoneessialaisen posti/tullilaitoksen avaama ja läpi syynäämää. Mutta pakurikääpät pääsi läpi! Eli tiedox kaikille teille tsiljoonille lukijoille ja tovereille ketkä nyt säntää vimmalla laittamaan miulle paketteja postiin ni elkää pistäkö mitään järin arvokasta. Elkääkä pornoa. Kiitos.

Taalasmaan Ullan kampäk

 
Kanat käy nykysin koko ajan hillumassa miun pihassa tai aitojen päällä

Sen verran oon kartalla että tiijjän että Taalasmaan Ulla on tehny Salkkareihin kampäkin. Kuin myäs täällä Hiekkakikkareella on kampäk-meininki! Hianon Eedenin Puutarhan emäntä läks lomille joten miä pojotan seuraavan kuukauen joka helvatun päivä mestoilla vahtimassa että kaikki sujuu, että pojat muistaa ottaa kauppakassin mukaan ku menee kauppaan (Eedenin puutarhas on nyt NO PLASTIC BAGS -politiikka, mikä pitäs olla kyllä voimassa koko helvetin Hiekkakikkareella.... eiku koko helvetin maailmassa), että pojat ei katto tyäajalla elokuvia, että kissat pysyy terveenä ja kukkaset kastellaan, että yhen huaneen ilmastonti korjataan, että yhen kämpän katto korjataan, että aamupalalle on varattuna kaikki tarpehet, että laskut maksellaan ja varaukset pysyy ojennuksessa ja mitähän viälä.

Kivaa. Ei o tekemistä kauheesti, kuhan notkun paikalla pitämässä pytinkiä pyärimässä. Ei tätä voi duuniks sanoo, tästä juurkaan miulle mitää korvausta ees tule, mutta miusta on kiva et on sellasta meininkiä elämäs et aamulla on herättävä kuuelta, piste, ja seuraava vapaapäivä onpi joskus maaliskuun lopussa. Ei voi örveltää tua kuppilois, ei voi vaa maata raatona sängyssä, säästyy rahaa. Ja täs samal ku vahtaan et majatalo pysyy pystyssä ni miul on aikaa hoiella omiaki juttuja. Kohta kuulkaa alkaa sähköpostit ujeltaa, miul on oikee huano omatunto ku en oo pitkää aikaa jaksanu meilaille ees niille yhelle tai kahelle kekkä jaksaa miulle yhä tuuttailla posteja. Sori, kohta tulee meiliä, malttakee viä hetko!

Aamu alko heti hianosti ku tuassa laittelin asioita siähen malliin että seuraavan kuukauen tässä istun enkä muuta voi. Naapurikämpästä rupes kuulumaan kauhee ulina ja uikutus ja vikinä ja rynkytys. Joku sai munaa. Piän kateuden pistos ehkä tuli siinä kyllä. No höps. Täsä oon sivusta seurannu parin ystävättären miässäätöjä ja kyllä voin todeta että miä en ees munaa saahakseni vittu jaksais tuommosta jatkuvaa draamaa. Millon on mitäkii häslinkiä. Mutta yks tykkää yhenlaisesta meiningistä ja miä oon sitte asia erikseen. Tunnevammanen, sisältä kuallu paska, siis.


Kaik mordorilaiset kaverit, yhtä tänne oletettavasti toistaseks ainaki pysyvästi asettunutta lukuunottamati, on hilpassu saarelta poies. Elikä senki pualesta elämä on rauhottunu. Kyllä oli kivaa nähä tyyppejä mutta maksahan siinä meinas viheltää ja kunto loppua. Seuraava satsi kavereita tuleepi joskus tuossa keväämmällä ja syssymmällä vissiin, tai sitten ei. Mist sen tietää. Koko ajanhan joku vaahtoo että juu tullaan tullaan ja kyselee vitusti kaikkea ja 99,9% niistä tuu kuiteskaa. Nykysin ku joku kysyy jotain et kuis ja mites ja häh ni sanon suorilta et kyselehä sitte kuule uuelleen ku siulla on OIKEASTI ostettu ne lennot tähän suuntaan, ni kattellaan sitte niitä venekyytejä ja sitä majotustarjontaa ja semmosta. Yleensä ei sitte kuulukaan enää mitään, vaihtuu ne Hiekkakikkareen lomailupläänit johonki Torremolinoksen äkkilähtöön ja pitkään viikonloppuun Kouvostoliitossa vissiin. No iha sama, ne tulee tänne kekkä saa aikaseks. Tää vaan tämmösenä välihuomautuksena.

Meil o tääl sadekausi vahvasti helpottamaan päin. Toki välillä räimii vettä, muttei kauhiasti. Keli on kuumaa ja perkeleen kostiaa, ilmastointia on pakko himassa huudattaa koska kaikki homehtuu muuten. Kaikkialla on vihriää ja viidakkopolkuja ku fillarilla  suhaa ni pöheikkö kasvaa melkeen ottaan saakka.

Kissat voi hyvin. Piänet on rokotettu ja ulkoilevat nyt pitkästä aikaa, toki yät viä sisällä nukkumassa. Ovat niin liikkiksiä. Jossai kohin yätä herään aina siihen et Silvennoisen Heikki kaivautuu ihan kylkeen kii ja alkaa lutkuttamaan sarongin kulmaa kauheen kehräyksen kera. Heti sen jälkee Pössy hiffaa et aha, nyt on tää aika ja tunkee siähen sekaan ja ottaa oman kohan saronkia ja alkaa mussuttaa. Sitte kohta kuluu MIAU ja Zorro hyäkkää sekaan ja rupee hulluna jyystään joko Pössyn tai Heikin korvaa. Kaikki kehrää niin et ikkunat helisee. Kyllä välillä on fiilis et mielellään oisin jatkanu unia mutta miusta tuo on niin hulvatonta touhua et ei voi ku hekotella, oli kello kuinka aamukolme tahansa. Lystikästä.


Perse ja sen perse
Perseen perse on taas ihan hyvällä mallilla, mutta siin on nyt taas kääre päällä ku se urpo riipii sen vimosen pienen rupikohan sieltä muuten auki heti ku saa keploteltua itteltään sen muavitötsän päästä pois. Miä en kestä, ku se pöljä ei tajua et ku antais sen perseensä olla ni koittais kohta vapaus. Se on ny kaks kuukautta ollu miun vierashuoneessa asumassa ja kyllä silläki alkaa varmaan seinät kaatumaan päälle, vaikka kyllä miä päästän sen päivittäin juoksemaan ympyrää muualleki sisätiloihin. Ihana kissa se kyl on, ja hauska. Hänelt ei lähe ääntä lainkaan, kuulostaa ihan Darth Vaderilta ku aukoo suutaan ja siältä kuuluu vaa sellanen kähinä.

Muista kissa-asioista lisää myähemmin, tässä on asioita tyän alla, ja kaikista kommenteista mirrijuttuihi liittyen tänks, palajan niihi later.

Aijoo ja jos ette hokannu ni poistin mainokset täältä ja kirjaplokista. Ne oliki kehissä ihan vaan seikkailu- ja kokeilumiälellä, ja tuloja kerty vähän päälle euro, eli vittuun moiset turhanpäiväset paskat miun plokista. Persaukisen oli pakko koklaa, mutta joku raja kuiteski.

PS. Sponsorit tahi rikkaat isomunaset könsikkäät, ottakaa yhteyttä, toivoo nimimerkki Kohta ei oo rahaa ees nuudeliin mutta Mordoriin en tule -69

Aurinko nousee

Hän on Mikko, Karmilan Mikko. Palliton iso kolli, joka aiemmin terrorisoi huudiloita haukkumalla ku koira kaiket yät, mutta sitte sain häneltä marraskuun klinikalla pallit veke ja nyt hän on ystävällinen, rauhallinen ja ihana. Ihan niiku miun ystävä Mikko Mordoristaki on!

Hietsun  Kirppis

Rautiaisen Timo

Äitikissa viihtyy aitojen tolppien päällä, siält on hyvä vahtaa mitä naapurustossa on meneillään

Zorro

Silvennoisen Heikki

Zorro ja Pössy on bestikset

Silvennoisen Heikki osaa ton rennosti ottamisen jalon taidon kyl tosi hianosti




perjantai 21. helmikuuta 2014

Kakkajutut ja pieruvitsit


Asensin itzelleni uuet kulmakarvat

Perjantaita, oi Mordorin väki! Vaikka teistä näyttääki suuri osa olevan tällä hetkellä tääl Hiekkakikkareella. Mahtava meininki, kerrassaan. On kavereita, keitten saapumisesta tiäsin, ja on myäs yllärikavereita, jotka ovelina baastardeina ei mitää tiedotellu etukäteen, tupsahtivat vaan Kakkosen Koralpiitsin kuppilaan yks ilta, et terve. En oo viäläkään toipunu shokista. Mutta ihan mahtava ylläripylläri, kertakaikkiaan.

Se on muuten jännä kun sillo entises elämäs ku matkusti ni sitä oli välittömäst suu supussa ja sillai luikkimassa muihin suuntimiin jos hokas et lähistöllä liikkuu muita mordorilaisia. Oli sellanen meininki et vittu tänne ulkomaille oo tultu suamalaisia juntteja tapaamaan, saatana. Muistan kerranki ku olin Epsanjassa miun hispanjooliystävän kans jossain tapastamassa ja naapuripöytään pärähti mordorilaisia. Miä menin heti mykäks ja vaivaantuneeks ja kuiskutin kaverille että mein pitää lähteä muualle. Kaveri oli ihan huuli pyäreenä et mitä vittua ja ku päästii ulos ni sanoin et noku ne tyypit kekkä tuppas siähe naapuripöytää ni suamalaisia jumaliste. Kaveri ei tajunnu yhtää, ja miä koitin selittää et ei meit suamalaisii kato kiinnosta matkoilla muut suamalaiset. Kylä tuli pään pyärittelyä, ja ihmettelyä, ja selvitys et herraisä et jos miä oisin sin luana käymäs Helsinkis ja missään huomais et ois kanssa-hispanjoolia lähimaillakaan ni se ois välitöntä kälätystä ja pondausta. Niinpä. Hulluja nua hispanjoolit.

Mutta ny ku on ollu itte maalimalla näin kauan jo ni on sitä aina vähä liäkeissä ku tapaa suamalaisia. Jo senki takia että on ihanaa päästä puhumaan omaa kiältä ja heittämään läppää. Ohan se fakta, ettei sellases kansainvälisemmäs seuruees voi mitään kakkajuttuja ja pieruvitsejä laukoa ilman että pualet porukasta tuijottaa monttu auki ja alkaa hipsimään muihin pöytiin. Mutta myä mordorilaiset, meiän kesken voi vapautuneesti olla huonojen juttujen Tonava. Se on ihanaa.


Kiakkokatzomo
Kyl on ollu hauskaa. Niin hauskaa että taivuin jopa kattomaan Suami-Venäjä-jääkiakkoa kokonaista pualtoista (viimeistä) minuuttia. Voitettiin 3-1. Hähä.

Näistä hommista johtuen on plokin päivitys vähä jääny. Plus nettiyhteys tökkii ja hiiri on rikki ja miä vihaan tollasella touchpädillä niivittämistä, vituttaa suunnattomasti. Olen vanhanaikanen. Ja vanha.



Zorro terrisoi Pössyä ja Heikkiä korvanlutkutuksella
Kissat voipi hyvin. Pienimmät (Heikki, Zorro ja Pössy) on viä rokottamati ja sitä varten sisällä yhä, pääsevät ulos vasta ku on rokotettu (eni dei nau). Myäs Perse, eli se kenen perse oli palanu, asuu viä sisäl koska sil on yhä muovikaukalo päässä ku se pöljä repii muuten perseensä - kirjaimellisesti - heti jos sen tötterön ottaa poies.



Äkäin
Ja arvakkaa: Äkäin ilmesty yks ilta Kakkosen Kuppilaan! Äkästä en oo näny ku syyskuussa viimeks, tiijä missä se on luuhannu, mutta pongasin sen rannalta tepastelemasta ihan muina Äkäsinä. Kipitin paikalle ja kiljasin et ÄKÄIN ja se tuns heti nimesä ja miut ja kiähnäs loppuillan siinä ympärillä. Seuraavana päivänä sitä ei enää näkyny mutta jossain se majailee ja saa ruokaa, kert oli tosi hyvässä kunnossa. Kyllä oli ihana nähä. Miä taas jo elättelen toiveita et ties vaikka Tauskiki viel ilmaantuis jostain.

Järjestän muuten toukokuun lopulle kissaklinikan ja tämän aivan täysin itse, eli siis miun mirrirojekti maksaa viulut ja kulut. Miun on pakko näin tehrä, koska on kestämätön ajatus että tääl ei ois eläinklinikkaa vähään aikaan. Ja Hiekkakikkareen ympäristöyhistys nääs ilmotti että turha kuvitellakaan et ennen loppuvuotta rahaa laitettais mihinkään kissoihin liittyvään, täällä on muitaki asioita hoiettavana ja on kiire ja mitähän vielä. Minä ymmärrän, ai vittu että minä ymmärrän, mutta sanoisinko että tuonki asian voisi esittää monella tavalla.... Joskus miulla keittää niin vitusti mutta pakko vaan niällä sappinesteet ja koittaa itte pysyä kohteliaana. No ihan sama, miä järjestän klinkan itte ja imekööt muut tunkkiaan, kuten vetskuhoitsu Riija miulle jo aiheesta totes (terveisiä Käpälämäjelle!). Tämä tarkoittaa eniveis sitä, jotta Pallirahasto vastaanottaa sponsoritukea vallan mieluusti ja selkä notkollaan, kert ei tuon klinikan järkkääminen ihan ilmasta tieteskään ole. Eläinlääkäriä täällä tarvitaan, kipiästi, ihan vaikka jo heti. On taas ollu kaikenlaista mistä miulle soitellaan ja apua pyyellään ja hiukan on avuton olo kun on asioita et "kissalta on silmä puhki, whot-kän-ai-duuuu". Huokaus.


Semmosta täällä. Kaverei on huudiloilla vielä tovin joten miäpä alan miättimään että maistuiskohan se bintangi taas tänään. Eilen ei maistunu mutta nyt on uus päivä ja hiukan ois fiilis että mikäjottei! Kuulema jotain helvetin kiakkoaki tulee illalla, olkoot se sitte vaikka tekosyynä tissuttelulle! Rairai!



Ihan ku ois ollu BINTANG TIME! Mitä luulette?

Tämmöner meininki

Indiana kävi vetääs pitkästä aikaa inkkarijollotusta, oli ihan sikahyvä

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Sulkakynä suussa

Komiaa kenkömuotia Lombokin monokaupassa

Miä olen viime ajat ollu aika käpertyneenä omaan himaan. Epäsosiaalinen meininki rules. Ihan niiku ennen vanhaan välillä Mordorissa. Siellä siihen tosin aina liitty depis ja ahistus ja paniikkikohtaukset, mutta nyt oon ollu himassa vähän muista syistä. Kun ei liiku mihinkään, ei mee rahaa. Ja kun ei liiku mihinkään, saa aikaseks ehkä jotain tuottavaa. Oon kirjottanu, mutta vähän vaikiasti se on sujunu. Työn alla on käyny pari lehtijuttua ja ajatuksen tasolla sykkii pari... eiku ainaki kolme, ehkä jopa neljä... kirjaa. Tiijä sitte näkeekö noista mikään loppujenlopuks päivänvaloa koskaan mutta saaha sitä suunnitella, ja tuhertaa. (Jos kirja joskus valmistuu ja ilmestyy ni ostatte sitte kaikki sen ihan viivana, okei? Oli millasta paskaa hyvänsä! Kiitos!)

Meininki on vaan välillä sellasta, et alkaa kiinnostaa pihan kuopsuttelu, kaappien siivoilu, ikkunoien peseminen ja yleinen istuskelu ja tyhjyyteen tuijottelu, enempi ku se tietsikan ääressä ongenkoukkuna jumittaminen. Oon kitkeny pihan rikkaruohoista ja pessy ikkunat ja järjestelly komeroita ja poltellu saatanasti tupakkia.  Tuttua meininkiä opiskeluajoilta: vaikka muuten paskat välitti että keittiön kaapit on kaaoksessa, ni ans olla ku tenttiin pitäs lukea ni jo vain löyty valtava inspiraatio järjestellä jotain helvetin munakuppeja sieviin riveihin.

Asioitten ajatuksen tasolta paperille saaminen, varsinki järjellisessä muodossa, onki aika haasteellista. Plokin nysvääminen on helppoa: täl ei oo niin järin väliä mitä paskaa tänne tuuttaa, tajunnanvirtaa ja yleistä älämölöä, kepeesti kiroilevaks kymiks väännettynä. Mutta sitte ku pitäs jotain oikeesti julkasukelposta saaha aikaseks ni tuleepi ummetus. Asiallisen tekstin näpertäminen sillai, että se vielä tuntuu omalta, se on hankalaa, kun ei oo semmosta aikoihin joutunu kirjottelemaan. Ja tekstin tiivistäminen on miulle kauhia haaste, kun tuppaan jaarittelemaan ja vääntämään rautalankaa. Miun on vaikia antaa lukijalle vapaus oivaltaa itte, pelkään että ymmärretään väärin, ja siks aika hanakasti perustelen kaiken ja mussutan taustoista ihan liikaa.

Näin esitän tässä potevani luomisen tuskaa, on kattokaa niin vaikiaa tämä kuvitteellisen kirjailijan elämä. Sulkakynääni tässä pohtiva ilme naamalla tuskissani imeskelen ja koitan saaha inspiraation hännästä pysyvän otteen.

Olen kyllä käyny pari kertaa kylillä rimpsalla, vetämässä ns. lärvit, kun on ruvennu tuleen feelis et ihan unohan melkee missä olen ja kaatuupi kohta risuaidat päälle kun ei kotoa poistu ku lähikauppaan ja satunnaisille kissareissuille (matolääkettä sinne, antipioottia tonne, rokotusta tuonne). On tullu tarpeeseen semmonen varpaat hiekassa istuskelu, regein kuuntelu, bintang time ja semmonen, ja hauskaa on ollu. Se on vaan sen verran kallista lystiä ettei tohi joka ilta. Enkä nykysin pystykää sellasee bailuputkihommaan, miä oon aina kuppilakippistelyn jälkeen seuraavan päivän täysin kyvytön tekemään muuta ku makaamaan ja hikoomaan. Vanhuus, se ei tuu yksin.

Kissat voi hyvin. Kissarojektin tiimoilta edelliseen postaukseen tulleet kommentit on kaikki tosi jees ja siel on hienoja ideoita. Kun ois vaan aikaa tarttua kaikkeen ja tehä niille jotain. Just siks ois pähee jos siä Mordoris ois joku joka säätäis noita hommeleita.

Mitä siähen seikkaan tulee, että pitäs tulla käymään Mordorissa ja sitä ja tätä ni Zepa oli asian ytimessä: hyvä idea mutta vaatii suunnitelman ja valmiiksi sovittuja tapaamisia sellasten tahojen kanssa, joista ois asian edistämiselle oikiaa apuva. Ja se vaatii myäs rahat lentolippuun ja Mordorissa olemiseen, eikä sellasta jackpottia oo nyt aivan justiisa kiikarissa. Mutta kattellaan.

Asioilla on tapana jne.

Missäs välissätässä kerkiäis sukeltamaan? Kysyn vaan.

Mut nyt miä meen värjäämää tukan ennenku muutun ihan plondiks. Mustaa päähän räyh ja sit jos kävis vähän Rastajätkien Risubaarissa rapsuttamassa pukkeja! Kilipukkeja, nimiitäin!






Mainio kenkämainos. Tässä on piälessä niiku kaikki!

SamaSamassa regeihommaa

Ozzyn kuppilassa on henkilökunta aina hyvillä fiiliksillä
Kiälenopiskelua


tiistai 4. helmikuuta 2014

Ei oo vaaleenpunasii linssejä pääs enää


Kirjotin johonki feispukkiin tai jonneki tossa kissaklinikan ollessa kuumimmillaan, että ku tietää tekevänsä jotain oikiasti tärkiää ja merkittävää ni se antaa kummasti voimia jaksamiseen. Nyt miulla on asiaan toisenlainenki näkökulma, on ikäänku vimosetki ylevän hymisteleväiset vaaleenpunaset linssit säröilly silmiltä. Kun tekee tämmöstä hommaa, millä kokee että on on merkitys ja että se on tärkiää, ja missä on mukana sialu ja syrän pohjia myäten, ni se vasta tekeeki hommasta rankkaa ja raskasta. Kun ei voi kääntää selkää ja kävellä pois, kun ei voi laittaa puhelinta kiinni, kun ei voi olla välittämättä. Kun on pakko jaksaa, vaikkei jaksais enää yhtää.

Oi niitä aikoja IT-alalla kun ei välittäny paskaakaan ja pelissä oli vaan maine ja mammona, ei siis mitään universaalisti merkittävää.

Näin sitä alkaa kaihota menneeseen, vaikken nykytilannettain mihinkään toki vaihtaiskaan. Konttorirotan huoleton paperinpyörittelijä-elämä on saanu ylleen ajan kultaaman auvoisuuden harson. Tuntuu se rojektipäällikön ura siä Mordoris jo niin helpolta ja stressittömältä. Mitä miä siitäki kitisin oikee? Ja kannoin järkkyä painetta niskassa koko ajan ja ähelsin ku hullu? Älytöntä.

Kyllä sitä vanhaki nauta oppii menneitä asioita arvostamaan kun tarpeeks elää.

Kissaklinikka on siis ohi, vimonen päivä oli viime viikon torstaina. Viä perjantaina juoksin siivoomassa ja pyykkäämässä ja pakkaamassa ja varastoimassa ja hoitamassa rahahommia ja se oli sit siinä. Oli ihan vitun rankka klinikka. 16 päivää, helvetisti ihmisiä ja valtava määrä kissoja. Miä en ala tässä ruotimaan sen tarkemmin, mutta sanonpahan vaan että kissojen kanssa miä pärjään, mutta ihmiset on ihan toinen homma. Peiliin voin kattoa toki myäs, en oo mikään helppo tyyppi, ja oisin voinu organisoia hommat vähän säntillisemmin. Mutta olin tuudittautunu sellaseen, et ku viimeksiki suju niin huoletta ja hienosti, ja ku nyt indoneessiassa ollaan ja asiat tehään semmosella "no worries"-meiningillä, ni hullunahan ne pitää jos alan natsittamaan ja pykäämään jotain vitun taulukoita ja aikatauluja. Voin kertoa, että nyt otin opiksein. Ens klinikalla on saatana sellanen meininki, että siä joka iikalle joka tulee lähellekään klinikkaa ni lyyään laminoitua ohjeistusta räpylään. Aikataulutan vessatauotki, perkele. Ja on sovittava etukäteen, että kuka tätä hommaa oikeen viime käessä vetää ja sen on oltava miä. Ja kaikille yhteiset pelisäännöt, kiitos nam. Nyt oli liian monta kauhaa tässä sopassa ja miullahan palaa käämi sekunnissa kun aletaan hyppimään silmille ja suoranaisesti vittuilemaan. Plus rahahommat meni päin vittua, johtuen just siitä, että porukkaa lappas ties mistä, ties kenen lähettämänä, eikä kaikille ollu kerrottu esmes sellasta yksinkertasta asiaa että vain lääkäreille on piikki auki tuossa kuppilassa ja vain lounasta varten.


Boan pentu kävi saamassa tikkejä nahkaan ku joku tipu oli sitä nokkassu pahasti
No, ei siitä sen enempää. Ihmiset on perseestä, mut eläimet on kivoja. Meil kävi liki 400 kissaa klinikalla, joista noin 240 steriloitiin. Lisäks kävi yks lintu, yks vuohivauva ja yks boa-käärme-vauva. Lisäks käytiin niituilla tarkistamassa yks toinenki vuohi sekä hoitamassa yhtä lehmää. Sairaita kissoja oli perkeleesti ja jouduttiin tekemään eutanasioita, ja miä itkin niistä jokaista jonka aikana paikalla olin. Itkeskelin muutenki melkeen joka päivä, ihan välillä väsymyksen takia, välillä vitutuksen ja välillä yleisen sellasen hädän takia, kun nyt näki kunnolla mikä kissojen tilanne oikeen on. Ja se ei oo hyvä.

Varmistu sekin, että kissaruttohan meillä täällä jyllää. Siitä seuras sitten ihmisväestössä sellasta yleistä hysteriaa, joka osaltaan kaatu miun niskaan, paniikkipuheluina ja tiedusteluina ja ihmisten hätänä omien kissojensa puolesta. Miä olin iteki aivan kauhupaska housussa ja vollasin et nyt kuolee kaikki, mutta oon nyt jo rauhottunu. Gili Eco Trust tilas heti erän oikeita, kunnon rokotteita kissaruttoa vastaan, jotta ainaki nyt osalla kissoista on suoja tota mustaa surmaa vastaan, niillä onnekkailla joilla on koti joka kustantaa rokotteen (ovat kallihia, ei oo varoja massiiviseen rokotukseen vaan rokotteita on pieni erä ja ne myyään halukkaille). Miä oon ostanu Pallirahaston varoilla rokotteet omalle jäljellä olevalle kissalaumallein. Seek and Destroy ja Hietsu ei rokotetta ilmeisesti tarvi, koska sairastivat ruton jo ja selvisivät, ja saivat sitä kautta luontasen suojan. 

Tautiepidemian takia koitin olla tuomatta kotio yhtään kissaa noilta klinikoilta. Gili Airilta sitte yks surkia erikoiskissanpentu miun hoteisiin pääty, kun ei ollu vaihtoehtoja. Oli mahtava kissatapaus, todella erikoistyyppi. Miä en hänestä voi tän enempää nyt kirjottaa, koska hänet jouduin eilen illalla saattelemaan hautaan. Tuli pieni hermoromahdus eilen kyllä. Että eikö tää paska koskaan lopu.

Kun sen lisäks miun puhelin soi koko ajan ja sähköposti huutaa et tuol ja siel on yks kissa kipeenä, voitko auttaa, ni miä alan olla aika vitun finaalissa. Miä saan tästä hommasta kuukausittain minimaalista korvausta Gili Eco Trustilta, summan jolla en maksa ees puolta miun vuokrasta. Miun pitäis keretä myös tekemään asioita joilla elätän itteni, mutta tää kissahomma juoksuttaa koko ajan. Olen sikäli ns. kusessa. Mutta ehä miä voi sanoa et sori, nyt ei pysty, ku joku ottaa yhteyttä ja jossain kärsii kissa. Pakkohan miun on yrittää parhaani mukaan auttaa jotenkii. Tässä on just se kakspiippunen juttu, et kun pelissä on mukana syrän ni sano siinä sitten ei.


Mutta oli kissaklinikalla hyviäki hetkiä. Ihania söpöjä TERVEITÄ kissanpentuja ja mahtava eläinlääkäriporukka mm. Mordorin Käpälämäki-eläinlääkäriasemalta ja valtavan upeeta osallistumista paikallisväestöltä Gili Menolla ja Gili Airilla, mukavia ihania ihmisiä jotka välitti ja lahjotti rahaa ja kiittivät työstä mitä tehään ja semmosta. Että vaikka oli raskasta ja hajottavaa ni oon kyllä myös hiukan ylpiä siitä mitä tehtiin.

Fakta: tänne tarvitaan pysyvä eläinklinikka. Fakta: miun on saatava tää kissaklinikka homma sellaseks että oikeasti veän tätä itte. Fakta: tarvin apua. Muita ihmisiä auttamaan ja jakamaan ja tekemään. Fakta: tarvin tästä itelleni enemmän palkkaa, koska loppuu lysti lyhkäseen, jos en ehi elättämään itteeni tän homman ohessa. Fakta: tarvin oman rahotuksen klinikkatoiminnalle, jotta voin suunnitella itte millon on klinikoita, eikä miun tarvi kerjätä muilta tahoilta suostumusta (ja saaha vastauksia joissa sanotaan että tässä pitää nyt keskittyä muihinkin asioihin kun kissoihin plus meni liikaa rahaa viime klinikkaan plus rahojen pitäis mennä enemmän meren suojeluun eli kattellaan loppuvuodesta uuelleen). Fakta: tarvin sinne Mordoriin jonkun joka siellä päässä säätäis asioita.

Mainittakoon vielä, että Pallirahaston rahat ja Kissaplokin lahjotusnappulan kautta tulleet rahat on kaikki pennilleen sellasta, jonka päällä miä istun. Niistä ei mene penniäkään minkään näsäviisaitten hippien iltapaloihin ja espressoihin ja smoothieihin, vaan joka lati menee tasan ja tismalleen kissoille. Siitä miä piän hualen ja sen asian kanssa olen tinkimätön natsi. Miusta on pöyristyttävää käyttää lahjotusvaroja muihin ku sellasiin tarkotuksiin mihi ne on annettu.

Ei kellää ois heittää noin 20 donaa näin alkuun? Saisin sillä tosta naapurista sopivan tontin, joho sitte senku rupeis laitteleen tiiltä pinoon ja pysyvää eläinklinikkaa pystyyn. Siitä ois sitte hyvä lähtee etiäpäi.



Kissaplokiin tulee klinikoista sitte vähän toisen sävynen teksti. Sitä lukee, ja ymmärtää, niin moni ettei siä tohdi ruveta päätään aukomaan. Pitää vaa hymistellä kohteliaasti ja kiitellä kaikkia tahoja ja trallallaa.






Paikallisipanat poseeras ku kävin viemässä heiän kissan klinikalta takasi kotio
Meikän Zorron paha silmä on enää muisto vain. Tikitkii on poistettu jo. Kiitoksia Käpälämäjen vetskuille silmämunan poistosta! Ja läks siinä samalla Zorron muutki munat.

Palliton Heikki Silvennoinen teeskentelee siin, et hänel ei muka mitään osuutta tähän vessapaperikatastrofiin

Sadan tonnon pallit. Huudiloita terrorisoineen kollin kepexistä oli palkkio vetämässä sille ken hänet saa pyydystettyä.

Käytii tsekkaas tän vuohen vointi

Ja hoitamssa tän ruipelon lehmän kipiää jalkaa


Takajalaton kissa Gili Menolla