Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Maaliman paras ja komein ja ihanin poikapändi tulee melkeen lähelle!

Kuva
Nyt on nimittäin ilopissan paikka! Kattokaa:


Miä nimittäin lähen tuonne, oli rahaa eli ei, syän loppuvuaden sitte vaikka kiviä ja omaa paskaa. Se on sellanen juttu että heviä tarvitten tän kohta kahen ja pualen vuaden regeilätkytyksen jälkeen, tuleepi noi nou vuman nou krait saatana jo korvista.

Pyärryn onnesta! Naama repee hymyyn!!!!!!  Podomit!!!!!!! (tuhat syrämmenkuvaa tähän)

YES WORRIES jossei kohta tuu Gordon Ramsayta

Kuva
Täällä Indoneessiahan menettää helposti hermonsa jos ja kun on tottunu semmoseen säntilliseen pohjois-eurooppalaiseen meininkiin. Että asiat hoituu niiku on luvattu ja kaikki on tip top, näin mennään, tsup tsup. Täällä jos missään oppii joustavaks! Miäki oon ollu ennen semmonen äksy ärripurri äänenikorottaja, jos vähäkää asiat ei mee just tismalleen niiku on sovittu, mutta nyt oon joka asiaan vaan et NO WORRIES.

NO WORRIES! Se on sananparsi joka on syytä takoa kalloon jos tällä suunnalla meinaa oleskella.

Oon aiemminki kertonu jotai juttuja, et ku piti mennä tällee, ni meniki sit tollee. Nyt vuorossa katsaus telkkarihommiin.

Miulta hävis yhtäkkiä telkkarikanavat joskus tammikuussa. Perkele. Justiisa ku oli tulossa The Following -sarjan ykkössiisönin finaalijakso ja oli sen lisäks tiukka koukussaolo kaikkeen missä Gordon Ramsay kireissä pöksyissään puhuu töksähdellen ja miälellään karjuu äkäsenä, uumama, kuuminta hottia. Eiku yhteys talonomistajaan, joka ei tiäteskä ole etuäteen mainin…

Joulu on taas!

Kuva
Mikään ei oo niin siistiä ku saaha suamesta ylläripakettia. Tänää tuli yks ja vaikka tiäsin et semmonen on postiin laitettu ni en tiänny et se tulee näin äkkiä (postitettu 5.2. ja jo nyt täällä!) plus sisällöstä ei ollu aavistustakaan. Eikä oo ihan viälkää vaikka oon paketin avannu ja ihmetelly.

Äiti laitto. Voi että. On Kouvostoliiton Sanomia ja pakurikääpää (voin kertoa että kun kaikki majatalon pojat kasaantu kattomaan et mitä ihmettä tapahtuu ni saletisti luulevat et jotain erikois-eksoottista huumetta on nyt kuvioissa) ja ööö jotain vuorenkilpiteetä ja joku pullo jotain missä lukee terva... höyheniä ei tullu mukana kuiteskaa. Ja hapankorppuja! Ai lav hapankorppus! Ja sit kaikkee jotain pientä sälää ja jopa aski tupakkia ja sitte kahvia.



Just ku oli röökiaskissa miulla enää yks pölli jälellä ja oli ajatus että loppuu tuo röökinvetäminen tänää, mut ehkä sit huomenna.

Äitille terveisiä että mahtava paketti. Mutta älä lähetä enää kahvia, koska indoneessialainen kahvi on maailman para…

Taalasmaan Ullan kampäk

Kuva
Sen verran oon kartalla että tiijjän että Taalasmaan Ulla on tehny Salkkareihin kampäkin. Kuin myäs täällä Hiekkakikkareella on kampäk-meininki! Hianon Eedenin Puutarhan emäntä läks lomille joten miä pojotan seuraavan kuukauen joka helvatun päivä mestoilla vahtimassa että kaikki sujuu, että pojat muistaa ottaa kauppakassin mukaan ku menee kauppaan (Eedenin puutarhas on nyt NO PLASTIC BAGS -politiikka, mikä pitäs olla kyllä voimassa koko helvetin Hiekkakikkareella.... eiku koko helvetin maailmassa), että pojat ei katto tyäajalla elokuvia, että kissat pysyy terveenä ja kukkaset kastellaan, että yhen huaneen ilmastonti korjataan, että yhen kämpän katto korjataan, että aamupalalle on varattuna kaikki tarpehet, että laskut maksellaan ja varaukset pysyy ojennuksessa ja mitähän viälä.

Kivaa. Ei o tekemistä kauheesti, kuhan notkun paikalla pitämässä pytinkiä pyärimässä. Ei tätä voi duuniks sanoo, tästä juurkaan miulle mitää korvausta ees tule, mutta miusta on kiva et on sellasta meininkiä el…

Kakkajutut ja pieruvitsit

Kuva
Perjantaita, oi Mordorin väki! Vaikka teistä näyttääki suuri osa olevan tällä hetkellä tääl Hiekkakikkareella. Mahtava meininki, kerrassaan. On kavereita, keitten saapumisesta tiäsin, ja on myäs yllärikavereita, jotka ovelina baastardeina ei mitää tiedotellu etukäteen, tupsahtivat vaan Kakkosen Koralpiitsin kuppilaan yks ilta, et terve. En oo viäläkään toipunu shokista. Mutta ihan mahtava ylläripylläri, kertakaikkiaan.

Se on muuten jännä kun sillo entises elämäs ku matkusti ni sitä oli välittömäst suu supussa ja sillai luikkimassa muihin suuntimiin jos hokas et lähistöllä liikkuu muita mordorilaisia. Oli sellanen meininki et vittu tänne ulkomaille oo tultu suamalaisia juntteja tapaamaan, saatana. Muistan kerranki ku olin Epsanjassa miun hispanjooliystävän kans jossain tapastamassa ja naapuripöytään pärähti mordorilaisia. Miä menin heti mykäks ja vaivaantuneeks ja kuiskutin kaverille että mein pitää lähteä muualle. Kaveri oli ihan huuli pyäreenä et mitä vittua ja ku päästii ulos ni san…

Sulkakynä suussa

Kuva
Miä olen viime ajat ollu aika käpertyneenä omaan himaan. Epäsosiaalinen meininki rules. Ihan niiku ennen vanhaan välillä Mordorissa. Siellä siihen tosin aina liitty depis ja ahistus ja paniikkikohtaukset, mutta nyt oon ollu himassa vähän muista syistä. Kun ei liiku mihinkään, ei mee rahaa. Ja kun ei liiku mihinkään, saa aikaseks ehkä jotain tuottavaa. Oon kirjottanu, mutta vähän vaikiasti se on sujunu. Työn alla on käyny pari lehtijuttua ja ajatuksen tasolla sykkii pari... eiku ainaki kolme, ehkä jopa neljä... kirjaa. Tiijä sitte näkeekö noista mikään loppujenlopuks päivänvaloa koskaan mutta saaha sitä suunnitella, ja tuhertaa. (Jos kirja joskus valmistuu ja ilmestyy ni ostatte sitte kaikki sen ihan viivana, okei? Oli millasta paskaa hyvänsä! Kiitos!)

Meininki on vaan välillä sellasta, et alkaa kiinnostaa pihan kuopsuttelu, kaappien siivoilu, ikkunoien peseminen ja yleinen istuskelu ja tyhjyyteen tuijottelu, enempi ku se tietsikan ääressä ongenkoukkuna jumittaminen. Oon kitkeny pihan …

Ei oo vaaleenpunasii linssejä pääs enää

Kuva
Kirjotin johonki feispukkiin tai jonneki tossa kissaklinikan ollessa kuumimmillaan, että ku tietää tekevänsä jotain oikiasti tärkiää ja merkittävää ni se antaa kummasti voimia jaksamiseen. Nyt miulla on asiaan toisenlainenki näkökulma, on ikäänku vimosetki ylevän hymisteleväiset vaaleenpunaset linssit säröilly silmiltä. Kun tekee tämmöstä hommaa, millä kokee että on on merkitys ja että se on tärkiää, ja missä on mukana sialu ja syrän pohjia myäten, ni se vasta tekeeki hommasta rankkaa ja raskasta. Kun ei voi kääntää selkää ja kävellä pois, kun ei voi laittaa puhelinta kiinni, kun ei voi olla välittämättä. Kun on pakko jaksaa, vaikkei jaksais enää yhtää.

Oi niitä aikoja IT-alalla kun ei välittäny paskaakaan ja pelissä oli vaan maine ja mammona, ei siis mitään universaalisti merkittävää.

Näin sitä alkaa kaihota menneeseen, vaikken nykytilannettain mihinkään toki vaihtaiskaan. Konttorirotan huoleton paperinpyörittelijä-elämä on saanu ylleen ajan kultaaman auvoisuuden harson. Tuntuu se ro…