keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Tippuripatja

Sankarimatkailijanne on tehnyt ihmeen, ja saanu perseensä irti Hiekkakikkareesta. Sankarimatkailijanne on ulkomailla. Lomalla, saatana.

Sankarimatkailijanne on ihan vitun väsyny ja haluaa takasin kotiin. Hiekkakikkareelle. Kissojaki on ikävä jo nyt.

Kaikkihan meni jotakuinkin hienosti aika pitkälle tänään. Olkoonkin että moskeija herätti viieltä, mutta herätyskello ois soinu puali-kuus enivei ni ei haitannu. Oli ehkä piäni sellanen olo että kaljaakin tuli vimosena iltana otettua. Ihan vaan muutama, mutta kyllähän suussa maistu sellanen vanha ja mätä sukka. Muutenki oli paskanen olo, koska vedet oli huushollista koko tiistain poikki ja ei ollu päässy suihkuun, piti ihan peseytyy sellasella perinteisellä sanko-ja-kuuppa-loiskutuksella. Ei tullu vettä aamullakaan ku heräsin, eli oli tosi raikas olo.

Kuha olin laitellu torpan kuntoon kaveria varten (kamu asuu siinä ku oon liatsussa, hoitaa kissat, paitti Sepon, Seppo menee Lutwalaan täysihoitoon) ni kello oliki jo sen verran että sai laittaa lipokasta toisen eteen että kerkes seiskan veneeseen. Paikallisveneellä Bangsaliin Lombokille, misä autokuski jo oottikin siä rannassa heti räpylä ojossa. Parin tunnin autoajelu Lombokin lentokentälle. Tsekin ja oottamaan lentoa. Pieni hiki oli ku immigrasionin kanssa asioiminen aina jänskättää, varsinki ku nyt en ollu maasta poistunu kuukausiin.

Passissa toki kaikki asianmukasesti kunnossa, mutta eihän nua imigreissönin setät mitään ihan tolloja ole. Haiskahtaahan se, jos on aukeematolkulla pelkkää Indonesian viisumia ja niien jatkoja, ja välil ei oo mitää saapumisleimoja mihinkää muihin maihin, vaikka muka on maasta poistuttu. Miun passia aika pitkään selattiin ja sitte kysyttiin että puhunko indonesiaa. Ymmärsin kysymyksen mutta ajattelin että nyt on parasta olla ihan vaan tyhmä turisti eikä tajuta mistää mitää. Enklanniksi sitte tiedusteltiin että asukkonää täällä. NO EN TIÄTENKÄÄN ASU! Matkustelen vaan. No misäs oot käyny. Luettelin liudan paikkoja mitä mieleen tuli akselilta Flores-Lombok-Bali. Setä Imigrasi pyöritteli päätään ja kysy vielä että nähäänkö huomenna tuolla maahantulon imigrasissa? Miä siihen ihan ihmeissäni et no ei tiäteskää, emmiä oo huamenna takasin tulossa. Tuukko ylihuomenna? No en tuu. No millos? Emmiä tiiä, kuhan nyt meen Malesiaan ensin. Just just ja pläts-pläts leima passiin ja morjes.


Lento oli ajallaan ja meni sujuvasti. Sitte laskeuduttiin Kuala Lumpuriin LCCT-terminaaliin. Miä oon LCCT:n kautta menny sata kertaa ja ikinä ei oo ollu siellä imigreissöniin sellasta jonoa ku tänää. Jumalauta. Siinä kohin alko keittämään. Olin jo tosi väsyny, ihan hirveessä nälässä ku mitää ollu syäny ja muutenki sellanen haisevainen ja tuhnunen olo. Sitte alko kiilailijat puuhastelemaan. Jono oli tosiaan satoja metrejä ja kiemurteli pitkin hallia valtavana pötkönä ja vaikka siä oli vartijat vahtimasa ni aina jostain suikkais joku (kiinalainen) joka koitti luikertaa ja oikoo. Onneks miun takana oli yks äijä joka huus aina suuree äänee jos pongas etuilijan. Hianoja tyylejä oli näillä etuilijoilla. On niitä kekkä ikäänku vihellelen tulee vaa siihe johonki seisomaan ja rupee menemään jonon mukana ihan ku muka kuuluis siihe. Miulla palo hihat yhen (kiinalaisen) akan kanssa, joka jostain sluibas miun selän taakse. Sen taktiikka oli semmonen et ei katto ketään, puhuu (muka) puhelimeen hirveen tohkeissaan ja muutenki vetää roolia et on joku kauhee kriisi ja tilanne päällä. Miun silmät selässä seuras vaivihkaa kui homma etenee. Ku akka pääs miun kohalle ja koitti luikkia ohitte ni siinä kohin miä karjasin et nyt saatana TÄSTÄ siä et eteepäi mene. Eikä menny. Pakitti jopa uiseta metrejä kohteliaammille jonotushuudiloille.

Kuhan pääsin lopulta Malesian maaperälle ni äkäsee bussi alle ja kohti Kuala Lumpuria.No ihan vitullinen liikenneruuhka tiätysti. Chinatownissa olin vasta joskus kuuen jälkeen. Miulla oli henkisesti Subwayn pötkylä jo huulessa ja olin intoo täys. Into läsähti kyllä ku löysin miun majapaikan. Ihan vitun hirveä huonehan miulla on. En miä niin daiju toki ole että oisin kuvitellu noin 6 egee yöltä maksavan kämpän sisältävän huonepalvelua ja flyygeliä ja isomunaista veistoksellista orjaa, mutta siitä hualimati kyllä naama vähän venähti ku tän kopperon alleni sain. Noin niiku muuten ihan "okei", mutta sänkysä oleva patja on niin visvanen ja kauhee et saletisti saan siitä sukupuolitaudin, vaikka kuinka ois kolme saronkia päällekkäin patjan ja miun välissä. Vähäkö sitte nimittäin vituttaa, jos tippuri tulee, noin niiku ihan turhanpäiten. Ei siinä mitää jos sen ois hankkinu ihan niiku oikeen tekemällä, mutta tälviisii, oha se vähä vittumaista.

Huoneen katossa on lisäks helvetin iso aukko johonki katon yläpuoliseen synkkyyteen. Odotan rottia ja torakoita ens yän viihenumeroiks. Wuppiduu.

Lisäks tää mesta on hostellityyppinen persereikä, eli täynnä saatanan sosiaalista nuarisoa jotka juttelee toisilleen ja on sellasta... nuarisoo. Saatana. Sekin viälä.

No, koska miä olen niin persaukinen ni nöyränä otin kuitenki tän hikisen tippurikolon kaheks yöks ny ainaki. Säästän kaks yätä ja sit voin mennä yheks yöks johonki piirun kivempaan. Saa maksaa vaik 10 tai 15 egee yä, lupasin sen ittelleni jos kaks yätä kihnutan täs persereiäs. Ja kolmen yän jälkee miä lähenkii sit Kapasen saarelle, majotuksen taso on sielläki aika beisik, mut se ei haittaa ku... no ku se on Kapain.

Ku olin majottunu ni lähin heti oikee kipittämällä Subwayhin. Kuala valu pitkin suupiäliä ku mehustelin miälessäni veggiepatty-pötkylää mihi lääpästyin Singaporen Subwayssa, ni EIHÄN NIILLÄ TÄÄLLÄ SELLASTA OLE. Voi jumalanmunat miä sanon. No okei tosi jees oli ihan pelkkä rehu-juusto-pötkyläki mutta ei kuitenkaa aivan sama asia. Kyllä vähä kaihoten siinä kattelin tonnikalapötkylän tilannutta asiakasta et oijoijoi tuo se on hyvää (miä en oo yli vuoteen ny syäny enää mereneläviäkää, mitään niistä, eli meikä elää rehuilla, ja munalla ja juustolla, jos juustoa raaskii ostaa).

Sitte menin vähä depiksissä tuost Subway-fiaskosta viä Chinatownin reggaebaariin ottaan oluen ja tähtäimes oli iso Tiger Beer mutta paskat niillä Tigeria ollu. Saatanan Carlsbergia perkele piti sitte tuoppi ottaa vitutukseen.

Lisäks jotenkii ihan shokkia paukahtaa suorilta tänne hirveeseen hulinaan. Ennenhä oon aina menny balin kautta, siäl on kerenny vähä totutella autoihin ja semmoseen, mut nyt ku täräytin bussista ulos tuos Chinatownis ni meinas kyllä tulla lusikallinen housuun ku aistit ylikuormittu ihan vitusti. Ihmisii autoi metelii ryysistä ahasta äääääääääää. 

No juu. Miä oon varma et JOS tässä persehostellissa saa ylipäätään nukuttua ni miä oon huamenna ihan toisilla fiiliksillä. Miä oon nyt vaan ihan yliväsyny ja sellasessa väsyn aiheuttamassa mökötysfiiliksessä. Et ikäänku kaikki ois päin helvettiä. Vaikkei kaikki todellakaan ole. Mutta ku väsyneenä ei jaksa oikee mitää.

Huamenna miä aion vaa tepastella täs lähihuudeilla, tai saapa nähä kui käy ku lähen pienelle kävelylle. Tiijä mistä sitä ittesä löytää. Tykkään kävellä kaupungeissa ja useesti tuleeki pohrattua perkeleellisiä matkoja. Meinaan huamenna myäs vähän shoppailla pienesti asioita mitä kipeesti tartten, ja saatan käyä kampaajalla. Sitte perjantaina miulla on vitusti virallisia asioita: Indonesian lähetystöön könyyminen (uutta viisumia oisin tietysti taas vailla), hammaslääkärissäki voisin käyä ja semmosta.

Sitäpaitsi, asiat ei todellakaan ole päin helvettiä, sillä enää 2 viikkoa ja 2 yätä Bodomien keikkaan. Sitä kohti!

Nyt miä käyn tosi rentoutuneena tähä visvaselle tippuripatjalle pötkölleen ja rupeen oottaa niien rottien ja torakoitten vyäryä tuolta huoneen katossa olevasta reiästä. Hyvää vappuyötä, moi!

Ps. sori ku ei o mitää stylei matkakuvii, on ollu niin raskasta tää suureen maalimaan täräyttämiin ettei oo kameraa jaksanu tänää ees koskee mut laitan tähän kuvan Bodomeista. Voi pojat!


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kohta lähen ulkomaille! IIIIIIKKKKK!!!!!


Viikko lomaan! Lähen nähkään ULKOMAILLE! Malesiaan pariks viikoks ja sitte Pankokkiin kattomaan heviä, eli Bodomeja. IIIK! Olo on innostunu, lievästi sanoen. Ilmassa on tanakkaa matkakuumetta. Oikein on täpinä ku mietin että ihan kohta rinkka selkään ja reissuun. Luvassa suurkaupunkeja, Starbucksin frappeja, Subwaysn pötkylöitä, vaatehankintoja oikeista kaupoista (Marks&Spencerin tissiliiviosasto, hinkkini ovat tulossa!), hammaslääkäri, viikon makailu Kapasin saarella, viihettä ja bailausta kavereitten kanssa. Aijjettä!

Lähtö kun lähestyy niin kiire kasvaa. On tuhat ja yks asiaa hoidettavana koko ajan. Koska oon kaks ja pual viikkoa pois Hiekkakikkareelta, ja seuraava kissaklinikka painaa päälle, asioita on hiukkasen organisoitava tässä jo niiku nyt. Sähköposti huutaa ja pitää käyä nöyränä mestoissa kinuumassa eläinlääkäreille majotuksia ja on säädettävä lääkelahjotusten saamista Australiasta tänne ja on yhtä sun toista pientä tehtävää. Lisäks on uutishommia ku vaa ehtis uutisia ettiä ja on kirjotushommia ja jopa haastatteluhommia (sekä miuta haastatellaan että miun pitää/pitäs haastatella) ja kaikenlaista. Ohessa tarvii kuopsutella ja kastella pihaa ja käyä kavereita morjestelemassa ja kaljalla ja sukeltamaaki ois kiva keretä ja millo on pyykin viemistä ja hakemista ja torilla käymistä ja kissanruuan hankkimista ja jumalauta on oltava aikaa myäs seurata telkkarista Australian Master Chefiä ja sarjamurhaajadokumentteja, ja ennen kaikkea, on oltava aikaa istuskella, tekemättä mitään. Se on tärkiää. Muuten tulee stressi.

On ollu kavereitaki täs käymässä. Sara tuli Palatsin vieraskammariin vajaaks pariks viikoks. Helppo vieras, koska on ollu täällä ennenki ja tietää Palatsini säännöt (ei saa tuua miähiä eikä hevosia) ja osaa lomailla ilman jatkuvaa hyysäystä. Menee omia menojaan eikä vaadi 24/7 paimentamista, löytää kotiin myös yksin ja pimeessä. Plus tällä kertaa ekat 3-4 päivää se makas 39-40 asteen kuumeessa. Oiva asukas miun palatsilla semmonen, kun ei siitä juurikaan ole vaivaa, jos ei se tee muuta ku makaa ja nukkuu. Mutta kerettiin sitte käyä viihteelläkin hiukan, jahka tuo pääs taas tolpilleen. On Leanne ja Mary käymässä kans ja se tarkottaa istuskelua rannalla iltasin varpaat hiekassa ja yleistä kotkottamista. Mukavaa.

Pääsiäinen oli ja meni ja se näky täällä hirveenä hulinanananannanana. Perkeleesti porukkaa joka paikassa. Kävin pääsiäismunajahdissaki oikeen, kun Lutwalassa piettiin pääsiäispileet, jossa yks ohjelmanumero oli munanmettästys pimeellä rannalla. Löysin yhen mutta seki hajos. Noi on noi munahommat aina ollu miulle aika haasteellisia, ei niitä ennenkää oo voinu mitenkää kuvata et ois ollu great success.

Kissat voi hyvin. Sepolle kasvaa karvaa takasin kaljuihin kohtiin ja hän on oppinu vihdoin käyttämään hiekkalaatikkoa. Välillä vieläki kyllä lirahtaa pissa ja törähtää paska mihin sattuu, mutta pääosin hän muistaa mennä ihan oma-alotteisesti hiekkavatiin kupsuttamaan ja vääntämään asiansa. Käytös on kaikin puolin kissanpentumaista ja hän on aivan ihana tapaus. Kauhian villi kyllä, hyökkii kinttuihin ja näykkii, ja on pari kertaa purru miuta naamastaki. Mutta ihan vaan rakkaudella.

Kääk pihaan tuli just kana ja se on tua kuopimassa miun kukkapenkin ihan vituiks. Meen jahtaamaan sen helvettiin siitä.

Äkäin kävi kylässä

Kylänraitti

Oli ukkoin

Iltabaari

Psoriasis paskalla

Polliisit kävi helikopterilla suhaamassa yks päivä

Täysikuutamo nousee

Lutkutushommat. Pössy lutkuttaa pyyhettä ja Zorro Heikin korvaa

Komiat pilvet

Nää pikkutipuvauvat oli tipahtanu pesineen päivineen puusta Edenissä. Onneks siel on se yks lintupoika töissä joka rupes heti näien emoks.

Mörkölehmä, jonka persettä päin eilen illalla melkeen ajoin pyärällä. Saatanan kopukka. Yleensä nää väistää heti jos vähäki siinä mylväsee, mutta tää ei liikkunu mihinkään. Piti peruuttaa ja tulla toista reittiä kotio. Huomatkaa hieno kuvakulma. Lehmän naama näyttää ekalla vilkasulla aika kreisiltä.


torstai 17. huhtikuuta 2014

Master Chef of Hiekkakikkare kokkaa: nuudelikatastrofi

Milja toivo ruokaplokipostausta kuvien kera, ku menin lesoomaan feispukissa että väsäänpä lounaaksi koiranoksennukselta näyttävää paskaa. Milja älähti heti että kuvia kiitos, joten tässä tulee, nauttikaa, syökää silmillänne, on meinaa  gurmeet kohillaan kun meitzin Palatsilla laitetaan ruokaa.


Tarvkkeemme ovat: nuudelia, tempeä, sibul, valkosibul, hili ja sitte tommonen tempelle ja tofulle vartavasten tehty mausteseospussukka

Mausteseospussukka sisältää tommosta jauhoa

Siihen lisätää tilkka vettä ni siitä tulee sitte tommonen vesiripulin näkönen litku

Vapautetaan tempeköntsä muovikääreestään

Kuutioidaan

Sitte laitetaa tempekuutiot sinne vesiripuliin ja sotkotetaa ja annetaa niien siinä hetki muhia

Ja sit laitetaa tempet pannulle tirisemään

Kun tempet on siä pannulla tirisemäs ni silputaa valkosibul ja hili

Ja se perus-normaali-sipuli kans laitataa piäniks

Heitetää nuudelit kattilaan kiahuun

Ku tempet on siä pannulla tirissy rapsakoiks ni paiskataa sibul, valkosibul ja hili sekaan

Ai pirnattu, tarvikkeemme ovat myös kookoskerma

Ku sipulit ja muut on siä pannulla tempejen kans sulassa sovussa kivasti muhinu pehmosen olosiks ni pannulle vipataa loput vesiripulista ja tilkkanen ihan perusvettä kans

Ja lorotetaa sitä kookosjuttua kans, ihan reippaalla otteella koska toi kookosjuttu on ihan parasta

Annetaa villisti porista sen aikaa et rupiaa homma, ja jännitys, tiivistymään

Mäiskästää keitetyt nuudelit sekaan

Alkaa näyttää valmiilta

Valmista! Oksennus lautaselle, haarukka kylkeen, telkkari auki, joku ruokahalua hivelöivä sarjamurhaajadokumentti Crime Investigation -kanavalta pyörimään ja ruoka kupuun. Maiskis!

Nakuseppo

Seppo voi hianosti. Hän on riehakas ja touhukas, hyökkii kinttuihin kiinni ja peuhaa kovasti. Hän myäs tipautti melkeen kaikki karvansa veke, ja melkonen näky on ollu ku tuommonen naku kissapoikanen tuossa viipottaa. Mutta nyt karvanpölinä on rauhottunu ja pientä untuvaa on ruvennu kasvaa kaljuihin paikkoihin. Jihuu! Sepon loft-asunto on myäs purettu poies, hän asuu nyt miun kämppiksenä miun makkarissa ja viihtyy hyvin. Ulkonaki käyää joka päivä vähä muita kissoja häiriköimässä. Mutta ulkoilu tapahtuu ainoostaan miun valvovan silmän alla, kert Seppo ei vielä pärjää ilman vahtimista. Häntä aina välillä alkaa pelottamaan kaikki ja sillo on parasta olla syli lähellä.

Hiekkalaatikon päälle se ei tajua vieläkään mitään, vaikka kuinka oon koittanu opettaa. Sen sijaan hänellä on hiano tapa tunkea väkisin mukaan suihkuun kun miä sinne menen. Yks päivä ihan muina seppoina tunki sinne suihkun alle ja väänti siihen kuset ja paskat aivan niiku ei mitään. Vettä tulee niskaan mutta ei haitannu. Sitte kipitti poies villisti ittiään ravistellen. Erikoisseppo.

Seppo kävi kylvyssä
Seppo sai tuommosen hianon petin lahjaks miun naapuritutuilta

Erikoisseppo

Naaaapurin kukko

Naapurin lyhytkasvunen erikoiskukko käy pihassa välillä riehumasa. Jahtas yks päivä ittiään viis kertaa isompia kanoja ympäri miun palatsin puutarhaa niin että pusikot vaan rytis. Sain tyypin vihdoin vähän videolleki. Olkaa hyvä. Eikö oo ihan ältsin miältsin hiano tyyppi?

Peeääs. Lisää asiaa tulee ihan kohta, jos sähkö suo. On taas sähkökatko menossa ja tietsikan akku loppuu ihan just.


torstai 10. huhtikuuta 2014

Korvanlutkutusvideo


Tos on teille video missä Zorro lutkuttaa Seekin korvaa. Oli parempiki pätkä, missä Heikilla menee korvanlutkutukseen hermo, mutta ku se oli sen verran pitkä ni sen lataamisessa ois menny koko loppuviikko.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Golfkentän pulu


 


Varmaan vuoden rakenteilla ollu minigolf-rata on vihdoin valmis ja avattu. Siä on pingpongia ja tikanheittoo ja siistit maahan upotetut trampoliinit ja baari ja ainii se minigolf ja siellä pyörii AC/DC:n dvd tai muuta rokimpaa ja miun kaveri Jim on siälä(kin) pomona. Siks en juurikaan siitä onnistu koskaan suhauttamaan fillarilla ohitte kun aina kuttutaan kaljalle. Että tuu ny yhelle, miä tarjoan. Köyhä puli ei koskaan saa sanottua et emmiä nyt. Aina on aikaa bintsulle.

Parasta minigolfkentällä on kuiteski heiän punain pulu. Joku papukaijan tyyppinen lintu se on. Miä en linnuista kauheesti tajua mutta tää tyyppi on ihan huippu. Ihan älyttömän utelias, seurallinen ja viksu. Tykkää kun sille juttelee ja on kova esiintymään. Se haluu myös maistaa kaikkea, esim. sormia ja kameraa. Miä en oo kauheen innoissani et sil on aika pieni häkki, mutta onneks Jim antaa sen olla vapaana kans, eikä se mihinkää lähe. Oon kyllä sanonu että tuo tarvii isomman häkin ja kavereita, ja on kuulemma tulossaki joku kreisi palatsi ja seuralainen. Hyvä.

Koitan opettaa sitä sanomaan perse, ja saman enklanniks. Ja toivottavasti se oppis AC/DC:tä kans.

Tässä on läjä kuvia. Niiku näätte, hän ei paljo ujostele.










Seppo

Onneks miulla ei ollu mitään nutistuslääkkeitä kissoja varten! Onneks miusta ei ollu muilla keinoin pientä kissaa niittamaan! Katsokaa häntä nyt!



Sen verran on nyt toiveikkuutta ilmassa että nimenhän tuo tarvittee, vaikkei sitä kuuliskaan. Hänen nimi on Seppo Räty, on sen verran erikoisseppo, ja hän pärjää kyllä, kunhan kukaan ei vie sitä Saksaan. Ja nyt kun oon hänen meininkiä tarkkaillu, kun hän vatta pulleena touhuskelee niin ettei se kuulkaa jo näkis ja kuulis hiukkasen. Jokainen päivä tuo jotain edistystä, ja eilen kyllä olin hokaavinani että kyllä se jotain näkee ja kuulee. Kun liikuskelee vapaana (sillo ku olen kotosalla) ni tulee sinne missä miä olen. On seikkailijan luonnetta. Paitsi jos menee vessanpöntön taakse ni ei taho löytää sieltä pois ja sillon seikkailijan luonne vaihtuu kauhiaan metakkaan ja vaativiin huuteluihin että nyt tarvittais saattajaa että täältä kiipelistä pääsee jatkamaan matkaa. Pää kääntyili myös kun sen eessä lelua liikuttelin. Ja kehrää, kehrää ihan koko ajan. Kehrää kun pesen tassuja ja kehrää kun syö ja kehrää kun kävelee ja kehrää kun annan lääkettä ja kehrää sylissä ja lattialla ja joka paikassa. Sepon vastaus kaikkeen on tyytyväinen hurina.

Kauhiaa sotkua hän kyllä saa aikaseks. Ei oikeen muista missä ois vessa, kun luonto kutsuu. Kakkapökäleet, miehekkään kokoset btw, se punnertaa vähän mihin sattuu, mutta onneks hänen loft-asuntoonsa kuuluu room service joka siivoaa ahkerasti, ni ei tarvitte siä omassa sonnassaan asua.

Fiilikset on positiivisen toiveikkaat piänen Erikois-Sepon suhteen. Todellinen ihmekissa!

Sepon loft-asunto. Siä on vessa, pöperöpiste, kuumavesipulloja lämmikkeeks ja pari lelua. Ovi on normaalisti auki kun miä oon kotona ni Seppo pääsee tutkimusmatkailemaan.

Ja kas tässähän Seppo onkin juuri tutkimusmatkalla viipottamassa

Kaikki on vähän jännää kyllä ku ei oikee nää eikä kuule, mutta ei tunnu menoa haittaavan

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Paskakasa on nyysitty!


Aamu

Pieni monivammanen superkissarääpäle rupes eilen KEHRÄÄMÄÄN! Kyllä saatto tirahtaa pieni onnenkyynel siinä kohin. Hän viihtyy sylissä, hän syö ihan mahottomalla ruokahalulla ja hän KEHRÄÄ. Yhtään ei oo kohtauksia tullu enää. Aijjumalaare että on siistiä! Ja siistimmäksi käynee tänään kun illalla taitaa olla ohjelmassa kylvetys. Hän on jumalattoman paskanen, kun kohtaustensa kourissa kaatuili millon ruokakuppiinsa ja millon vessaansa ja miä en sillon häntä tohtinu rääkätä viä jollain kylpemisellä. Nyt ku hän on voimistunu ni taitaa olla piänen vaahtokylvyn paikka. Saahaa hänestä sitte puhas ja sievä.

Muitaki kissahommia on ollu. Ja vuohihommia. Rastajätkien risubaarin lemmikkivuohet on ollu vähä apeena ja vetelänä. Jätkät tuli miulle että siun on tultava kattomaa. Miä olin et vittu ehä miä tajua vuohista mitää, ei miul oo mitää vuohilääkkeitäkää! Mutta oli mentävä kattomaan ja miulla sattu onneks olee kanisteri sellasta matolääkettä jääkaapissa joka on niin kissoille ja koirille ku hevoisille, lehmille ja muille. Varmaan käy vuohille kans, joten kanisteri messiin ja vuohia kattomaan. Ihan hyvässä kuosissa ne oli mutta tööttäsiin niille matolääkkeet naamioon. Eiköhän ne siitä.

Sitte yks päivä miun yks tuttu soitti ja kuulin äänestä et nyt on jotain. Se oli siä ääni väristen et voitko mitenkää tulla tänne heti nyt, heiän kissalla on joku outo juttu vattassa. Kissa on miulleki tuttu ja huolestuin tavattomasti ja säntäsin mestoille. Se outo juttu kissan vattassa osottautu NÄNNIKSI. Miä en tiänny itkee vai nauraa, ku rouva oli siellä jo pinsetit valmiina että pitää nyhtää se ulos, se on mato joka tulee ihosta pihalle. Sanoin sille rouvashenkilölle että nyt rauhotu (ei ole eka kerta kun se soittaa aivan hädässä, esmes,. kerran soitti miulle aivan itku kurkussa että nyt tuo kissa aivasti, tuo antibioottia) ja anna tuon kissan olla, se on terveen olonen ja hyvässä kunnossa ja se syö ja juo ja touhuaa kissahommia, et elä tongi sitä koko ajan ja hae merkkejä jotain kauhiasta.

Toissailtana kymmenen jälkeen soi puhelin, miä olin jo käymässä nukkumaan. Yks paikallisrouva siä selittää jotain ja miä en tajunnu mitä vittua on tapahtunu mutta ymmärsin että asiaan liittyy kissa ja että miuta vaaditaan paikalle. Koska mesta mihi miuta tarvittii oli ihan Kakkosen Koralpiitsin vieressä ni oli pakko mennä, ku peljästyin et siel on joku miun rantapummikissoista nyt pulassa. Ei ollu. Siellä oli tän rouvan pieni tytär, parku naama sinisenä ja sylissä oli pieni kissanpentu. Kissanpentu oli kuollu. Ei miulla siinä ollu mitään tekemistä enää muuta ku tarkistaa tilanne ja todeta että kyllä, kuollu on. Miä en tiiä mitä oli tapahtunu, väittivät että joku iso kissa tuli ja puri, mutta kissanpennussa ei näkyny kyllä mitään vammoja ulospäin. Hirviä tilannehan se oli tietysti. Pentu (siis ihmislapsi) rääkyy siinä ja maaliman sulosin kissapentu hengettömänä. Parasta oli rouvashenkilön vilpitön kysymys: "siullahan on paljon kissoja, voitko antaa tuolle tytölle uuden tän kuolleen tilalle?". JUMALAUTA. Miä laskin sataan ja selvensin että miun kissat on MIUN, ne ei oo mitään jakotavaraa että otahan tuosta. Saatana. Kysy miulta vielä eilen uuelleen ku menin siitä ohi, et eikö siulla ny ois uutta kissaa antaa, pentua mielellään. Meinasin jo lyyä et vittu jätä miun kissat rauhaan saatana, huolehtisit omistanne paremmin ei kävis tämmöstä.


Villa Kokita

Kissapoikasen selviytymiskamppailun ja muitten kissahommien ja GiliNews-hommien lisäks tää viikko onki menny taas Taalasmaan Ullana. On kattokaa kysyntää. Nyt oon Villa Kokita -nimisessä vähän luksuksemmassa mestassa, joka sijaittee aivan rannalla. Ihanaa! Meri tuos loiskuttaa menemää, miä arvostan. Miun kaveri tätä normaalisti pyörittää, mutta hän läks muutamaks päiväks vapaille ja nakitti miut tänne vahtaamaan että huvila pysyy tolpillaan. Aivan hyvä, persaukisen on pakko äheltää, vaikka täs pikkusen alkaa jo vapaapäivän kaipuuta olla. Kerkesin  Eedenin Puutarhan jälkee ihan kaks päivää olla vapaalla, ni on sillä viisii elämä ihan sekasin ku ei voikkaa joka päivä vaa olla tekemättä mitää. Mutta nuudelirahaa on jostain revittävä, ja eihän tää ns. töissä oleminen täällä miltään työltä tunnu.

Taalasmaalle ois enempiki kysyntää, miut eilen soitettii yhtee majataloo haastateltavaks. Siel ois ihan vakituinen pomon paikka auki eli vautsivau uumama OIKEA duunipaikka. Majatalo on pieni ja uusi ja oikein kiva, mutta miä en oikee saanu siitä omistajaukosta positiivista vibraatiota. Kattokaa ku valaistuneet ihmiset,  niiku miä, tekee päätöksiä elämässään vibraatioitten perusteella. Se omistaja oli sellanen puunaamanen huumorintajuton päällepuhuja. Jos ei läppä lennä ni emmiä sellasen kuivan häiskän leiviin voi lähteä millään. Lupasin miettiä asiaa mutta olen nyt miättiny ja todennu että ensivaikutelmaan on luottaminen, miä en ala. Lisäks kun miun kaveri Jim, joka miusta oli sille tyypille vinkannu, ni totes miulle eilen illalla bintsun ääressä että tiiätsiä, miä en taia tykätä siitä tyypistä yhtää. Olin heti et AI NOU, emmiäkää! Et se siitä.

Ja miul on nii paljo muutakii tekemistä täs et emmiä mitää vakituista tyäpaikkaa ees halua.Vapaus, siitä on piettävä kiinni ku sellasen on vihdoin saanu. Ellei sitte tuu joku tosi-tosi-super-hyvä-juttu vastaan. Joo.

Ei muuta tällä erää. Nyt miä lähen tonne kylille ettimään miun jarrutonta rämisevää ruosteläjää. Sitä on joskus kuttuttu polkupyöräks, mutta tuo miun menopeli on nykysin ihan vaan Paskakasa nimeltään. Olin eilen kattokaan Jimin kanssa Kakkosen Kuppilassa vetämässä pienen kekkulin (kyllä, käyn kaljalla sillon tällön myös MIESTEN kanssa) ni ku oltii lähössä koteihin (ennen kymmentä jo, säälittävää, mutta miä oon vanha ja Jim on jopa miutaki vanhempi, ei kääkät jaksa bailaa tuon pitkemmälle) ni vittu joku saatanan rupiperserunkkari oli nyysiny miun Paskakasan. Mitä helvettiä? Piha oli piukassa kiiltävää komiaa menopeliä ja joku siitä on sitte valkannu että otanpa tuon saaren paskimman konkelin.

Miä toivon että se rupiperserunkkari on ollu vaa joku rastajätkistä, joka on sitä lainannu johonki tärkeään menemiseen ja et Paskakasa on palautunu Kakkosen Kuppilan pihaan. Sain miä onneks Jimin hotellista pyörän eilen lainaks ni ei tarvinu kävellä kotio mutta kyllä miä tahon miun oman Paskakasan takasin. Olen kiintyny siihen. Olkoot huono ja risa ja rämisevä ja hengenvaarallinenki (läheltä on pitäny, usiamman kerran jo), mutta ku se on MIUN.

Räyh.

Konttorimaisema

Kokitan piha
Yks min tyäkavereista
Tästä maksoin 50 000 rupiaa. Menee hyväntekeväisyyteen, mutta silti!
Hämähäkki oikeinpäin

Tavattoman utelias tipu