lauantai 31. toukokuuta 2014

Toukokuun mirriklinikka



Kissaklinikkahomma tältä erää hoiettu ja päätökseen saatettu. Puuh. Se oli sheitshemän päivän tehokas rypistys ja meni huomattavasti helpommin ja paremmin ja vähemmin itkuin kun tammikuun megaklinikka. Kattokaa, vanhaki oppii, virheistään. Tällä kertaa oli hommat orkanisoitu paljo paremmin, mutta nythä ei ollukaan sataa lusikkaa samassa sopassa vaan miulla oli likimain kaikki narut omissa räpylöissä ja tiesin kuka tulee tekemään mitäkii. Ei ollu näsäviisasta nuarisoa besserwisseröimässä ja semmosta. Saatana.

Klinikka oli siis viikon pitunen ja oltiin vaan täällä miun Hiekkakikkareella. Meil oli mahtavat eläinlääkärit, Suamesta ja Hullannista ja naapurista Balilta. Osasivat hommansa eikä tunaroineet. Meillä kävi 173 kissaa, joista 125 steriloitiin. Viikon aikana 7 kissaa jouduttiin lopettamaan, eli tyystin itkemättähän ei tämäkään klinkka menny, mutta näille asioille ei vaan voi mitään. Kaikkia vaivasia ei saaha pelastettua, vaikka kuinka tahtoa olis.

Klinikan aikana sain ihan kivasti lahjotusvaroja, ja roinaa. Nyt on kissanpoikasille äitinmaitovastiketta ja tuttipulloja ja miulla on huusholli turvoksissa lääkkeitä ja tarvikkeita.


Vapaaehtosia oli laumoittain auttamassa ja kivoja tyyppejä, osa ehkä vielä miutaki kissahullumpia. Hienoa oli että jeesimään tuli ihmisiä jotka tuli tänne ihan vaan tismalleen tätä klinikkaa varten ja ähräsivät koko viikon päät hiessä. Ilman vapaaehtosten apua mistään tulis mitään, koska tärkein homma on se kissojen saaminen lääkäreitten käsittelyyn. Kun ei ne taulapäät, kissat siis, tajua itte tulla mestoille kiltisti jonottamaan että miau, voisitteko poistaa pallini/pimuvärkkini. Porukka juaks siis korien kanssa ympäri saarta ja kanto mirriä klinikalle solkenaan. Miun rantapummikissa Stigukin tuotiin kahteen otteeseen, ja Poika Nimeltä Ritva kertaalleen.

Eikä ny ihan ilman hässäkkää hommat menny, vaikka noin yleisesti kaikki sujuki tosi hyvin. Lauantai-iltana miulle soitettii Blue Marlin -sukelluspuljusta, missä mein piti klinkkaa koko viikko pitää, et nii, btw, maanantaista alkaen työ ette sitte voi enää käyttää tuota luokkahuonetta klinikan hommiin. Pieni stressinpoikanen paukahti housuun, koska vaihtoehtosta tilaa ei Blue Marlinissa meille ollu. Onneks heti seuraavan päivän aikana saatiin hoiettua meille mesta Trawangan Divesta, minne myö muutettii sitte maanantaina aamulla, ja piettiin klinikkaa siellä vimoset kolme päivää. Asioilla on tapana järjestyä, varsinkin kun asia on hyvä.


Seppo
Suamen vetskupoppoo piipahti pariin otteeseen miun huushollilla kotikäynnilläkii. Seppo Räty katottiin mutta eihän Sepolle oikein mitään voi tehä. Miun lomaltapaluun jälkeen Sepolla oli taas muutaman päivän rankka jakso kohtausten kanssa, ja tilanne näytti aika kauhialta. Seurailin meininkiä ja siivoilin kusta ja paskaa Sepon jäljiltä, kun sillä ei oikeen sulkijalihakset pitäny kohtausten aikana. Mutta niin vaan yks aamu Seppo oli taas ku uus kissa ja kohtaukset loppu siihen. Kyllä se vieläki saa semmosia pieniä todellisuudentajun hukkaamisia, vilkuilee ympärilleen eikä oikeen hokaa mitään, mutta ei tärise eikä sätki. Jotain hänellä on päässä vialla, ja näkö ja kuulo on vissiin aika heikot, mutta hianosti hän nyt taas pärjäilee. On villi ku mikä ja niin nätti. Pallejahan siltä ei voi koskaan poistaa, kun ei häntä uskalla nukuttaa. Muutenki hän tarvittee selkeesti tutun ja rauhallisen meiningin, kun ei oo ihan kartalla kaikesta samalla tavalla kun normaalit kissat. Seppo on erikoisseppo. Jos pahoja kohtausjaksoja vielä tulee, ni miulla on nyt Sepolle nyt lääkettä jolla saahaan se kohtauskierre toivottavasti nopiasti poikki. Ku miusta näytti siltä että ne kohtaukset vähä niiku ruokkii ittiään, että niitä ens alko tulla sillon tällön ja sitte vaan kiihty, ja lopulta niitä tuli ihan koko ajan. Mutta niiku sanoin, muutaman päivän jälkeen ne loppu ku seinään ja sitte Seppo oli taas normaali näykkivä ittensä. Se tykkää jahata miun kinttuja ja napsii hampailla. Rakkauresta se näykkii vaan.

Klinikan jäljiltä miun huushollin kissapaletti on ihan sekasin. Pari miun vanhaa kissaa on ottanu ritolat, kun oon joutunu tuomaan kotio potilasta ja pentua klinikan aikana. Eivät oo tykänny uusien mirrien löyhkästä. Hietsu ja Adam Lambert on lähteny menee mutta mie toivon että tulevat takasin. Persekissa on hävinny jo miun loman aikana, eikä oo näkyny sen poikaystävääkään, et ne on lähteny johonkii perustamaan perhettä varmaan.


Toi asuu Sepon kans miun makkarissa
Klinikalta miun käsiin on jääny hirviä läjä kissoja. Pentuja, tai sairaita jotka tarvittee pitkän lääkityksen ennenku heiät voi laittaa takas maailmalle. Talo on täynnä ja miun käet on täynnä ja miusta tuntuu etten miä muuta tee ku huolehin noien sapuskoista ja siivoan hiekkalaatikoita ja tuupin lääkkeitä. Vierashuoneessa asuu kaks kollia, Skinny Boy ja Sick Boy. Skinny Boy tuli klinkan ekoina päivinä ja oli mein hoteissa loppuun asti. Se oli ihan luuranko ku tuli mutta alkaa nyt saaha vähä lihaa luien ympärille. Sick Boysta ei vielä oikeen tiiä, se on välillä parempi ja välillä huonompi mutta toivoa on. Aika näyttää.

Kylpyhuoneessa majailee yks äitikissa jolla on kaks omaa pientä pentua ja kaks orpoa pentua jotka se adoptoi. Sen omat pennut oli semmosia just silmät aukasseita ku tuo pesue klinikalle tuli ja adoptiolapset vähän isompia. Eihä tuommosta sakkia voinu pihalle heittää, et koittakeehan pärjäillä. Tarvittivat turvallisen paikan missä lapset saavat huoletta kasvaa.

Sepon kanssa makkarissa asuu pieni nätti tyttökissapentu, jolla ei vielä oo nimeä. Seppo vähän höykyttää sitä, mutta pienellä on luonnetta ja pärjää kyllä Sepon rajuissaki otteissa ja osaa antaa takas samalla mitalla.

Naapuritalossa asuu miun kaverit Ande ja Kristiina, ne on siis ihmisii, ja niilläki on huusholli piukassa kissanpoikasia. Useimmille on jo löytyny koti, ja ens viikolla sieltä laitetaan uusin himoihin suurin osa pennuista.

Meil oli viiminen klinikkapäivä keskiviikkona ja sitte myö pailattiin pari iltaa ja oli kissahommien suhteen rauhallista. Niin rauhallista ku se nyt voi olla jos talossa on sisällä 9 kissaa ja pihalla ties kuinka monta. Mutta tänää jo on alkanu puhelin soimaan, että moi, miun kissalla ois sitä ja tätä. Anden ja Kristiinan yks hoidokki on kans kipiänä ja siitä myö ollaan kovasti huolissaan, mutta toivotaan parasta.

Miä oon sikatyytyväin siihen kuinka tää klinikka meni, mutta miä olen nyt myös aika väsyksissä, ja huolissani tulevaisuuesta. On muutama erittäin iso ongelma. Yks on se, että kotien löytäminen kissanpennuille tai hoivaa tarvitteville isoille kissoille on ihan vitun vaikiaa. Miun kaverit täällä kyllä kiitettävästi on tällä saralla auttanu, mutta siitä huolimati miun käsiin jää näitä himaa tarvittevia kissoja ihan liikaa. Mutta kun niitä EI VOI tuupata tuonne selviytymään omin nokkinee, jos ne on ihan pieniä tai tarvittee lääkitystä. Toinen onkelma on se vanha et nyt ollaa taas tilanteessa ettei ole eläinlääkäriä saarella enää joten miä olen se jonka puoleen käännytään. Nää kaks onkelmaa taas synnyttää onkelman numero kolme, eli että miun kaikki aikaa menee tähän kissahommaan, josta taas seuraa se, että missähän vitun välissä teen asioita joista saisin rahaa elämiseen.Tää kissarojekti kun ei maksa ees puolta miun vuokrasta.

Tarvitten apua. Monenlaista.

Miä en tiiä miten oisin tänki klinikan hoitanu, jos esmes ei ois Ande ja Kristiina ollu täällä. On helpottanu paljo esmes se, että ne on nyt voinun ottaa noita kissanpoikasia huusholliinsa väliaikaishoitoon. Ku miun torppa on  täys potilasta ja poikasta. On myäs kaikin tavoin ihan mahtavaa, ku ne vuokras miun vastapäisen talon tuosta, ni on sikasiistiä ku on kavereita naapurissa ja meil on pieni mordorilainen lähiö tässä nyt. Ihan perseestä sitte ku ne tuossa kesäkuun puolvälin hujakoilla joutuvat lähtemää. Buuuu.

Miä oon miättiny sellasta, että josko miä maksaisin ittelleni vähäsen palkkaa kissaprojektin lahjotusvaroista. Ees sen verran että saisin vuokran maksettua (tarkottais 3 miljonnaa rupiaa kuukaudessa mitä tarvisin). Se kyllä tuntuu miusta vähän kauheelta, kissojen rahoja on joka penni ja tarkka olen niistä ollu ettei mene senttiäkää mihinkää miun nuudeleihin vaan kissoille joka lati. Toisaalta miulla on huushollissa ollu melkee koko ajan jotain kissapotilasta vierashuoneessa ja kylppärissä ja makkarissa, että tavallaan miun Palatsi toimii tämmösenä saatanan kissasairaalana suurimman osan aikaa, et se on hyvin harva jakso semmonen että esmes miun vierashuone ois vuokrattavissa jolleki kylään tulevalle ihmiselle. Sillä lailla voin jotenki puolustella tätä ajatusta, että talon pitäminen on tavallaan kissarojektin kuluja, kun tämä on paikka mihin erikoistarpeiset kissat yleensä päätyy hoitoon. Mutta sanokaa tyä jotka ootte lahjotuksia antanu, et mitä mieltä olette.


Hyviä asioita sen sijaan on esmes se, että Balilta olleet eläinlääkärit tykkäs ihan mahottomasti olla täällä hommissa. Lupasivat jutella pomonsa kanssa tästä tilanteesta täällä, ja mietittiin että josko heillä pomot antais vihriää valoo sellaselle, että vaikka kerran kuussa sieltä sais kaks eläinlääkäriä tänne päiväks tai kaheks. Että voitais pitää sellasia miniklinikoita joka kuukaus. Miä uskon et päiväks tai kaheks löytyis aina jostain tilat, ja lekureille majotus, ja homma piettäis muutenki vähän semmosena pienempänä. Käytäis jonain kuukautena Airilla ja Menolla ja sillai. Ois ihan älyttömän helpottavaa ku tietäis aina että kerran kuussa ois eläinlääkärivastaanotto. Helpottais painetta miun niskasta ja helpottais elämää monin tavoin ja ois ihan helvetin hianoa ja sellanen pieni askel pysyvän eläinlääkäriaseman suuntaan. Kattelaan kui käy, olen toiveikas.


Semmoin oli toukokuun klinkka ja nyt kun se on ohitte ni jotenki voi asettua ja palata arkeen. Pitäis palata myös veteen, se dive master -koulutus ois iahn vitun tärkiä saaha äkkiä tehtyä loppuun. High seasonia alkaa pukata ja kun ois paperit kourassa ni vois vähä sukellusduuniaki joskus tehä. Jos kissahommilta kerkiää. Aijoo ja se kirja tarttis kirjottaa ja ois sitä ja tätä, mutku.

No, asioilla on tapana järjestyä.


(sori en tiä miks toi kuva ei tuu oikeessa asennossa, saletisti otettu jollain iPaskalla kun temppuilee) HUOKAUS. Se riepukauppa tuolla sykkivässä ytimessä, se missä on välillä kuolleita kissanpentuja pitkin lattioita, vetää omaa kampanjaansa. Myöhän sen kaupan sekopääomistajan mielestä sekannutaan jumalan tahtoon jne. Hänen mielestä kaiketi on parempi että kissat senku lisääntyy ja sitte kuolee kipeinä kuka mihinki. Hohhoijaa.

Äitee ja sen omat vauvat. Hiaman tän kuvan jälkeen äitee sai kaks adoptiolasta. Koko lössi asuu ny miun kylppärissä.

Timo Rautiainen kävi klinikalla hammaslääkärissä.


Mein vetsku Ari kävi soittamassa I shot the seriffiä

ja Ande kävi vetämässä Metallicaa. Rokenroul!




tiistai 20. toukokuuta 2014

Are you deaf yet?



Nonii. Miä olen täällä. Kotona Hiekkakikkareella jo, mutta siitä lisää tuonnenpana. Nyt mennään Bangkokkiin juomaan kaljaa ja kattomaan Bodomeja. Olinhan miä siinä ennen Bangkokkia muutaman päivän Kuala Lumpurissa, mutta siel oon ollu niin monesti ja tälläki reissulla et paskaaks siitä kirjottelemaan. Kaik on jo sanottu. Kiva kaupunki.

Oli mukavaa mennä Bangkokkiin, koska en ollu aikoihin, vuosiin, käyny siellä, enkä muuallakaan Thaimaaseessaksessalla. Tuli todellakin olo että nyt oon vakavasti ulkomailla. Malesia kun on jo niin kotosa, kun on tullu nuohottua, puhuvat tutun olosta kieltä ja toiminta on Malesiassa muutenkin sellasta mikä tuntuu jo ihan normaalilta. Thaimaa on miulle ulkomaa. Riipasin asumaan Khaosan Roadille eli reppureissarigettoon, ja aivan tarkotuksella. Se on kauhee mesta, mutta miä tykkään tuommosista hulinapaikoista. On kiva istua hetkonen jossai katukuppilassa ja töllistellä kaikenmaaliman hahmoja jota hiihtää ohi. Ja niitä hahmoja tua Kaaos Roadilla nimittäin riittää.


Khao San Road
Miulla oli aikomus tuolla suorittaa jotain nähtänyystyyppistä hommaa ja hoitaa ittelleni viisumi Indonesiaan, mutta kummastaa asiasta ei tullu mitää. Nähtävyyksiin en jaksanu ees yrittää, ohan ne nähty, plus kun Bangkokin reissu osottautu melkoseks kokoontumisajoks vanhojen ja uusien tuttujen kans ni se tarkotti melkosta määrää kaljaa ja melkosta väsymystä päivisin. Mihinkä jaksanu lähtee, päivänokoset hotellissa oli ohjelmassa koko ajan. Viisumihomma taas kusi siihen että lähetystö vietti jotain arkipyhää eli passin saaminen sieltä ulos ois viivästyny sillai, et nou kän duu ku piti jo lauantaina lentää sieltä poies ja passin oisin saanu takas vasta maanantaina. No mut ihan sama.

Lisäks kesken Bangkokin ilotteluja kävi ilmi, että miun luottokortti, ainokaiseni, tukiverkostoni ja survival settini, on jossain kohin kopioitu ja sillä villisti ruvettu shoppailemaan netissä. Piti siis sulkea kortti ja nyt on pieni kiipeli tässä kun ei oo luattoa. No mut ihan sama. Johan tässä on yli 2 ja pual vuatta maalimalla perseilty ja vasta nyt sattu tuommosta. Olihan se odotettavissa et ennemmin tahi myöhemmin noin käypi.

Myö hengailtiin kolome iltaa Khaosanin tienoolla, mutta siellä istuttiin illat vähän siellä jossai syrjässä yhen piänen kaposen kadun varressa olevassa minipienessä kioskityyppisessä baarissa. Älyttömän mukava paikka. Oli rauhallista eikä koko ajan ollu joku sammakon raapija ja skorppionitikkarien myyjä siinä hönkimässä niskaan ja tuputtamassa jotai. Kaljaki oli halpaa ja oli kivoja koiria siinä ketä sai rapsutella.

Yks ilta siihen pälähti semmonen joku hipsterin olonen brittijätkä, joka oli sekasin ku seinäkello. Ihan ekana vittuili baarin omistajalle, sellasta fuck off -tyylistä neroilua. Heti seuraavaks alko kysyy et oisko kellää kovia huumeita. Ketamiinia, kokkelia, heroiinia, anything. Jätkän suu kävi koko ajan ja kysy meiltä joku sata kertaa et mistä myö ollaa. Lopuks kukaa ei enää ees yrittäny jutella sen kans ku se oli ihan eri aurinkokunnassa ku myö kaljankittaajat. Sitte se alko aukomaan et myö ollaan tylyjä, mutta pöytäähän hän ei vaihtaa silti halunnu vaan siinä vaan huoju ja vittuili. Miulle räyhäs että miten naivi ja idiootti olen jos en ymmärrä että heroiini on PUHDAS LUONNONTUOTE ja sitä kannattais ennemmin vetää ku kaliaa. Voi saatanan perse. Siähen ei tehonnu ees useaan kertaa suaraan sanottu fuck off, hänet saatiin pois vasta kun baarin henkilökunnan jäbä sen siitä poisti. Ilmassa oli pientä orastavan nyrkkitappelun vibraatiota siinä kohin, mutta thaimaalaiset osaa oikiat otteet ja saivat sen idiootin siitä pois pilaamasta tunnelmaa. Saatana.

Perjantaina - päivänä jota oon ehkä ihan hiukan oottanu - myä, osa porukasta, muutettiin kylille sikahienoon hotelliin. 70 egee yö, kyllä kirpas, mutta en oo ikänä niin hianossa hotellissa asunu. Siä tuli tervetuliaisdrinkki ja niskahierontaaki tarjottii het kättelys (en ottanu, en tykkää hieronnoista) ja huone oli spektaakkeli ja ikänä oo niin isoa sänkyä nähny ku mitä siä oli. Kylppärissä oli sekä suihku että amme, erillisinä osatoina oikee ja vessanpöntön viäres oli puhelin ja pöntön takana peili. Pojille kiva ku voivat tuijotella vehettää ku käyvät kusella. Uima-allas-osasto oli huikee ja muutenki olosuhteet kohillaan. Ja hevimuusikot asu samassa hotellissa ni sehän kätevöitti meininkiä kivasti.


Bodomien keikka oli jossain ihan huitsin vitussa, jonkun junalinjan päätepysäkin kupeessa Centre Point Studiosilla. Hyvä keikkamesta, ja kauhiasti porukkaa. Ja saatana olihan se nyt ihan mahtavaa, meinas tulla pissa housuun ku mättivät menemään. Miulla aina tuntuu pöxyissä kun Alexi Laiho ottaa tukevan haara-asennon, kattoo ylöspäin ja räkäsee kattoon. Se aina jotenki vattanpohjassa juilii, miusta siinä on jotain tavattoman ihanaa. Se vois tulla miun sängyn päätyyn seisoon kitaran kans sillai ja räkiä miun makkarin kattoon ihan enitaim. Mitää muuta ei tarvis. Miä senku vikisisin onnesta siin sit. "Allu, sylkäse kerran viä!" miä anelisin. Oi näitä varhaiskeski-ikäsen kääkän eroottisia fantasioita!




Yleisö oli siä ihan kreisinä. Siellä seilasivat kumiveneellä ja jossai kohin joku juoks siellä ympyrää liäkkeihin tuikatun kuminyrkin kanssa. Raju meno, pikkusen toista ku Kakkosen Koralpiitsin regei-illoissa. Ihan saatanan hianoo, miä oon viäki ihan täpinöissä ja toivosin et oisin juur nyt Kiinassa kattomassa lisää heviä.

Keikan jälkee myä paineltii mein hotellin huudiloille. Siinä oli ihan viäressä semmonen joku Rock Bar, missä soitti joku älyttömän ankea thaimaalainen pändi. Ihan hirviää paskaa. Tai kyllä ne kai ihan hyvin soitti, mutta laulaja oli semmonen karismaatiton vinkuja että päähän sattu. Ja ku on justiisa tullu kuuroks maaliman parhaan Bodomien keikalla ni joku onneton covereita päin vittua jyystävä paskapändi ei järin kovasti kiinnostanu muutenkaan. Siirryttiiki sitte johonki siihe lähelle juomaan MaiTai-kannuja ja ku siellä laitettii paikka sulki ni viä vähän kaljaa hotellissa.


Joku kauhee paikallinen pändi
Myähään meni, ja aamulla oli ihana herätä seittemältä. Hotellissa oli tarjolla ihan älytön aamiainen, mutta miulla oli niin hirviä rapula etten pystyny syämään huoneen hintaa takasin, vaikka siä kuinka oli munaa ja briejuustoa ja kaikkee herkkua pöyät notkollaan. Vitutti kyllä.

Myä Pariskunta Kiisken kanssa lähettii sitte lentokentälle ja Kuala Lumpuriin, Bodomit läks lentokentälle ja Taiwaniin, Miikka ja Ossi jäi viä yheks yäks Bangkokkiin ja menivät sitte takas Mordoriin, Toni jäi Bangkokkiin viä kolmeks yäks ennen Mordoriin paluuta, ja Jenni tais jatkaa matkaa Chiang Maihin. Terveisiä kaikille ja olipas kivaa.

Meil oli Kiiskien kaa Kuala Lumpurissa vaan yks yä ja ei jaksettu lähtee ytimeen ku oli hiukan väsy ja sunnuntaiaamuna helvetin aikasi piti olla taas lentokentällä, ni oltii varattu majotus jostain lentokentän läheltä. Paikan nimi oli Enstek, semmonen paikallinen Kuusankoski, ja sepä vasta oliki menomestojen ykkönen. Kattokaa kuvaa, siinä on hulinaa kerrakseen.

Enstekin lauantai


Sunnuntaina lennettii Lombokille, ja tultii Hiekkakikkareelle. Home sweet home. Miä olen ihan vitun kiireinen ku kissaklinikkaa pukkaa ja oon heti ihan stresseissä ja nukkunu huonosti ja ihan sellain zombie-meininki. Mutta kyl tää tästä.

Kissaklinikka alkaa ylihuomenna ja miä ounastelen, etten sen aikana ehi enkä jaksa paljo mitää tähän plokiin kirjotella. Seurakkaa kissahommia kissaplokista ja varsinki tualta miun kissarojektin feispuuksivuilta, sinne koitan joka ilta laittaa kuvia ja jotain pientä raporttia et kui mäni.

Palaillaan sitte tuossa loppukuusta asioihi. Molo vaan!

Kovat säännöt Khao Sanin hotellissa

PERKELE!

Mikä ihme on tämän firman bisnes? PORN FROM METAL???


Kaljuuntuva läski Kouvolasta ottaa tatuointia






Enstek, menomestojen ykkönen. Tuonne täytyy lähtee parin viikon lomalle joskus.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kapasen tyäleiri suoritettu


Voihan Kapasen saari. Vittu että oli ihana viikko siellä. Miä olen mykkänä meiningistä, oli niin kivaa ja siistiä ja kaikkee. Ja kuppilan pitäjä Hans on yhä yhtä komia ja ihana ku ennenki ja sillä oli mahtavia uusia tyyppejä duunissa ja kaikkee. Miä join viikon aikana melkeen 50 tölkkiä kaljaa ja söin hyvin ja makasin rannalla ja luin kirjoja ja asuin Hansin varastohuoneessa. Se kuttuu sitä kyllä tittelillä Homestay mutta varastohan se on, semmonen miähekäs autotallityyppinen kaaos. Puuttuu vaan tikkataulu (tulossa!) ja alastomien pimujen kuvia seiniltä (tulossa niitäkin, Hans väittää). 


Meininki tuolla Kapasella on erittäin sosiaalista. Miä oon semmosesta yleensä aika karvat pystyssä ja en jaksa enkä oikeen osaa olla, on vaikia olla heti sellanen et jeejee kaikkien kans lässynlässyn päläpälä mutta tuolla jotenki se ilmapiiri on niin viihtysä että jopa miun kaltanen mörkö alkushokin jälkeen on ihan et no vittusaatana, ollaan sitte yhtä suurta perhettä. Tiätysti miä pari päivää vähän tarkkailin ja olin aika ripustautunu Hansiin ku en muita viel tuntenu ollenkaa. Mutta pikkuhiljaa siitä sitte rupes rentoutuu. Miäkii asustelin sujuvasti kahen ventoviaraan pojan kans Hansin varastomurjussa. Vaikka miulle oliki tehty sinne takaosaan oma kammari, oli seinät ja ovi ja kaikki ja oli laitettu peti ja moskiittoverkko ja suklaakeksejä pöyälle. Hans tiätää miut ja totes et siulle tehtii vähä tämmönen oma huone, ku siä tarvit vähä sitä omaa rauhaa välillä. Hianosti ajateltu. Asuttii silti niiku samassa talossa poikien kans. Pojat oli ranskasta ja germaaniasta. Mainioita tyyppejä molemmat. Ei voi olla muuta ku hyvä tyyppi, jos siulla on perskannikassa tatuointi missä lukee HORNY COCKHORSE ja on kuva hevosesta jolla on pippeli. Tämä sankari oli tietysti se germaani.



Hansin mesta on KBC-ravinteli ja vieressä on KBC-majatalo. Ne on eri puljut, vaikka nimi on ainaki vielä sama. Kummassaki on sellanen oma sisäpiiriporukka, ja enimmäkseen siel näytetää myös pysyvän omis porukois. Majatalon jengi ei pahemmin Hansin kuppilassa käy, ja päinvastoin. Kummassaki on kuiteski samanlainen työleiri-meininki, jos siä niin haluat. Pakko ei ole, ihan vapaasti saa vaa olla ja juua kaljaa, mutta jos alkaa löhööminen käyä tylsäks ni eipä hätää! Voit suikkaa sukkana sisään porukoihin ja ruveta touhottaa jotain helvetin projektia. Aina on jotain askarreltavaapaskarreltavaa, viilattavaa höylättävää, järjesteltävää ja kuokittavaa. Tiskattavaa ja tarjoiltavaa ja lakastavaa. Välillä nauratti kattella ku joka saatanan thaimaalaisissa kalastajapöksyissä haahuileva reppureissari siä hiki päässä ja aivan innoissaan nysvää jotain helvetin asiaa, kuka höylää pöytää ja joku maalaa ja yks haravoi ja mitä millonkii. Miusta ihan hauska meininki. Miä puuhastelin lähinnä tiskaamista, tarjoilemista ja muutaman iltapäivän pidin baaria pystyssä yksiksee ku muu porukka oli tauolla. Neljästä seittemään miä myin limpsaa ja kaljaa like there's no tomorrow. Ja välillä miun piti vaan pitää Hansille seuraa, esmes kun se alotti sen varastomurjunsa uuelleenjärjestelyn. Se ähräs siellä ja järjesti kaikki uusiks ja miun piti vaan istuskella sohvalla ja höpötellä sen kans. Ei haitannu, kyllä miä ihan miälellään kattelen komiaa urosta kun se puuhastelee miähekkään olosena kaikenmaailman ruuvvimeisselien ja putken pätkien keskellä hiki valuen. Avot.

Sain miä kyllä lomaillaki vaan ja ihan riittävästi. Nahka on punain ja meressä oon lillunu ihan perkeleesti. Vitutti ku koko viikon oli flunssa niskassa ni sukeltaa en pystyny menee ku kaikki röörit tukossa. Täten keskityin sitte kaiket illat kaljan kittaamiseen.

Oli ihan mahtava viikko ja kyllä miä toivottavasti meen pian takasin lomailemaa sinne vähän lisää.

Tänää oli kyllä vähä alahuuli lerpallaa ku piti lähteä, oisin miälellää ollu viä toisenkii viikon. Kyllä siinä vähä tuli tippa silmään ku miä jouduin kapuumaan veneeseen ja lähtemään pois. Rahaa miulla ei menny tuohon viikon lorvailuun ja kaljan kittaamiseen paljo paskaakaan, alle sata euroa koko viikosta, sisältäen jopa ne melkee 50 tölkkiä kaljaa. Hans on kavereilleen överisti reilu ja höveli ja vieraanvaranen ja kova tarjoomaan. Ja hei miä tiskasin ihan perkeleesti kyllä, jollainha piti esmes ilmanen majotus kuitata. Mutta sinne jäi nyt kaikki. Kapasen sosiaalinen working holiday -meininki, komia Hans, Horny Cockhorse, mahtava ja aina niin iloin Sha, kitaranrämpyttäjä ATM, keittiön Mia ja Hansin kissat Josephine, Nike, Puma ja Adidas, ja kaikki muut tyypit. Kaipaus on takasin, mutta kyllä miulla on myös jo aika kova ikävä kotio. Kotio Hiekkakikkareelle siis.


Mr. Singh ja yks niistä Hankan&Zäckin kaksosista
Ku päästelin veneellä takasin manterelle, ni Mr. Singh, Hansin taksikuskituttu, haki miut Marangin satamasta ja käytii hänen kans sit viä Terengganussa morjestaa miun tuttua, Hankaa. Hanka on tsekeistä ja se on naimisissa malesialaisen Zackin kanssa ja ne sai jotn 3 viikkoa sitte kaksoset. Ni ikäänku piti mennä niitä ihmisvauvoja kattomaan, miä olin arvatenki ihan vitun innoissani, mutta oli kiva nähä Hankaa ja niillä oli ihana kissa, ni en ollu kauheen vaikeena siinä kuitenkaa keskellä kaikenmaailman vaipanvaihtoja ja imetyksiä, koska miulla oli kissa mitä rapsutella siinä samalla. Ja ne ihmisvauvat oli älyttömän pieniä ja semmosia puikulapäisiä pötköjä. Poikia. Toinen oli ollu aluks vähä heikos hapes ku oli syntyny, joutu olee viikon teholla, mutta ny ne molemmat on ihan kondikses ja kotoon. Ja opin uutta: tässä kylddyyrissä nainen on synnytyksen jälkeen 40 päivää vähä niiku kotiarestissa. Ei saa lähtiä kylille laisinkaan. Ihmehomma. Hanka sanokii et ku se 40 päivää tulee täytee ni hän pakkaa ipanat kärryihin ja liipasee tuosta ovesta ulos eikä tuu ihan hetkessä takasin.

Nyt miä oon Kuala Lumpurissa. Oikeessa hotellissa. Oma suihku ja vessa ja ilmastointi. Woooot-wooooot, tsuppiduppiduu, koska viikon tua Kapasella käytössä oli vaa henkilökunnan rähmänen toiletti ja suihku. Yks yä siä vessassa oli niin vitun iso hämähäkki et meinas lojahtaa paska housuun. Että nyt arvostan kyllä omaa kylppäriä ihan mahottomasti.

Huamenna miä hoitelen asioita, internettihommia, sähköposteja ja plokeja ja kaikkea perkeleen säätöä. Ja sit sen minkä jaksan ja kerkiän ni käyn jossai huudiloil vähä kävelees ja pälyilees. Maanantaina pitää löytää hammaslääkäri ja semmosta yleistä haahuilua. Tiistaina miä lennänki sitte Bangkokkiin. Loman loppuhuipennus elikäs Bodomien keikka lähestyy. Ilopissa on jo melkee housussa.

Lentämisestä tuliki miäleen että saatana sentäs. Air Asia on muuttanu uuelle lentokentälle, KLIA2-kentällä, eilisestä alkaen. Tuli heti ikävä vanhaa köpöö LCCT-kenttää koska tuo KLIA2 on julmetun iso ja eihä sieltä perkele meinannu löytää ees ulos. Hyvää tuossa on että uuella kentällä on KAIKKEA (SUBWAY! STARBUCKS!) ja pikajunayhteys (only 33 minutes!) Kualaan. Mutta junakyyti makso 35 ringittiä joten miepä sitte aivan nöyränä ettin tutun Starshuttle-bussin ja huristelin sillä pualtoista tuntia Chinatowniin. Bussi maksaa vaan kympin ni emmiä raaskinu sikailla millää junalla. Ni että tiedoks vaan kaikille, jotta meininki on tuolta osin siirtyny vahvasti nykyaikaan. Uus kenttä on siis julmetun kokonen ja sienne onki syytä mennä tosi hyvissä ajoissa. Siellä ei nimittäin ihan parissa minuutissa juosta lähtöportille.


Hansin Homestay / miesvarasto
Min huane


Hansin kuppila vasemmalla ja jihuu, sukelluspulju oikialla. Sukelluspuljun kohalla oli ennen rämä käytöstä poistettu toilettirakennus. Nysse on rempattu ja saaren sukellusputiikki asuu siinä. Miten kätevää!






Pelastin tän rotan kiipelistä. Se oli menny roskapönttöön eikä tiätty päässy sieltä liukkaita muoviseiniä pitkin poies. Miä ohikävelles kuulin sieltä jotain mekkalaa, menin kattomaan ja rotta oli siel ihan näännyksissä roska-astian pohjalla. Siä oli vettä ja tyhjiä pulloja ja rotta ihan hädäs siel koitti kellutella pullojen päällä ettei huku. Asensin sinne kepukan ja rotta tapitti miuta nappisilmillä ens vähä aikaa, miusta ihan selkeesti katse sano että KIITOS, ja sitte se kiipes kepukkaa pitkin vapauteen ja paineli viidakkoon.






Josephine