tiistai 24. kesäkuuta 2014

Taalasmaa kuittaa


Tämä rupeaman viimoset tovit Taalasmaana menossa tässä ja nyt. Tarkoittaa sitä, jotta huomenna takasin mereen ja dive masterin loppusuoraa pusaamaan ihan peräsuali lotkollaan. Perkele, menen märkäpukuun enkä siitä poistu ennenku tua paska on valmis. Räyh.

No, vaatinee se kuitenki usiamman päivän ja muutenki olen jo niin ihottumissa ja ties missä paiseissa, ettei voi märkäpukuun pysävästi asumaan muuttaa. Pitää antaa sekä tavaran, että muun ruhon, henkittää välillä. Juu.

Ei miulla sen kummepaa asiaa tällä erää ole. Tulin vaa kertomaan, että lähiaikoina ei ploki varmaan kauhiasti päivity, sillä miä äheltelen pitkiä ja rankkoja sukelluspäiviä Lutwalassa ja sen jälkee ku kotio pääsee ja kissojen asiat hoitaa ni siinä ei paljo muuta jaksa ku kaatua petiin.

Mut pitäkee kaikki peukkuja perseissä oikee tiukasti, ja lähettäkää hyvää vibaa, jotta saan tän divemaster-ikuisuusrojektin nyt mahollisimman sukkelasti viimeisteltyä.

Palaan asioihi sitte kun sitä on ja toivottavasti sitä on aika pian! Taalasmaa kiittää ja kuittaa ja se o tältä erää MOLO! Ja kuvia kissoista, mistäpä muustakaan, tähän perään.

Kreisin kätleidin keittiössä. Eikä tässä ole läheskään kaikki hääräämässä.

Pienet kääpiöt saa jo vähän ulkoilla ja heitä se kovin jännittää, kun kaikki on niin suurta ja ihmeellistä

Koti ilman kissaa on vain asunto. Miulla ei ole sitä ongelmaa.

Lempparityäkaverini Rags. Rags on tosi ahkera duunari Edenissä, koko ajan on jotain meneillään.


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Helsinki Suomi Finland Mordor Perkele

Henkinen valmentautuminen Mordorin lomaan jatkuu.

Löysin pari mahtavaa nettisivua, jotka on pakko jakaa.

Depressing Finland -sivulla pietään hauskaa Suamen ja suamalaisten kustannuksella. Mitä eilen kirjotin siitä, että myä ollaan piäni outo kansa, ni kyllä paikkansa pitää ja todistusaineistoa on tää Depressing Finland -sivu pullollansa..


Taiteilia Pekka Niittyvirran mahtava Greetings From Helsinki -rojekti. Huikeita postikortteja Hesast. Nää päihittää mennentullen ne peruspostikortit misä on aina lunta ja jotn vitun poroja ja temppeliaukionkirkko ja avantouimari ja sauna.

Yks esimerkkipostikortti tosa alla. Eikö ole hiano!Siinä on sellasta oikiaa eksotiikkaa ja tunnelmaa.


Hulluuden parras



Vaikka olenki oppinu joustavuutta ja sellasta "no worries"-meininkiä, ni kyllä välillä meinaa hihat palaa käytännön asioien kanssa. Viime aikoina on ollu ihan peräkanaa asioita Palatsillani, ja näien juttujen setviminen on ajanu miut ajoittain aivan hulluden partaalle.

Suamalaiset, ja saksalaiset, myö halutaan että asiat hoituu tsuit tsait tsukkelaan, tai ainaki sillon kun on sovittu. Indonesiassa asiat hoituu millon sattuu, mutta sellanen nyrkkisääntö pätee että asia ei hoidu ainakaan sillon kun on sovittu tai luvattu. Jos sanotaan että lauantaina neljältä tullaan korjaamaan takapihan puhvelinesinahkavesipumppu, ni oikeasti pumppua tullaan korjaamaan sunnuntaina joskus viien jälkeen. Perusmeininki.

Muutama muu esimerkki.

Case Sähkömittari
 
Täällä on viimeaikoina, jo useita viikkoja, pätkiny sähköt aivan perkeleesti. Samoin puhtaan veden toimitus hanaan saakka takkuaa aivan saatanasti, en ees muista millon oon viimeks kyenny käymään kunnolla suihkussa. Ihan ei oo tarvinu lähtee lammelle pillua pesemään, mutta alkaahan tua nyppimään tuammonen saavi+koussikka-kylpeminen jo. Mutta sille asialle ei mitään voi, saaren vesilaitoksen kapasitetti ei vaan riitä enää. Liikaa on rakennettu, liikaa on ihmisiä.

Sähkökatkot on kuitenki ehkä vielä vittumaisempia, varsinkin jos sellanen paukahtaa illalla ku on pimiää ja siä haluisit vaan röhnöttää petissä ja kattoa telkkaria tai lukea kirjaa. Kun sähköt menee, säkkipimeys on tosiasia. Siitähän selviää taskulampuin, mutta kun tuuletin lakkaa hurisemasta, sisällä ei voi olla 10 minuuttia kauempaa, koska saattaa hukkua omaan hikeensä.

Miä hokasin pari viikkoa sitte, että miun Palatsilla sähköt pätkii jopa silloin kun naapureilla valot palaa like there's no tomorrow. Yleisen sähkönjakelun onkelmien lisäks miulla on siis myös joku henkilökohtanen onkelma. Tai niitä on toki useita, mutta tää sähköongelma on nyt aivan uus. Hokasin nopiasti, että Palatsini seinässä oleva prepaid-sähkömittari temppuilee, se heittää miut pihalle sähköverkosta, vittuilee näyttämällä ruudullaan tekstiä "LOGGED OUT" ja vilkkuu siinä ihan muina mittareina mutta ei anna miulle sähköä. Nää blackoutit kestää noin 30 sekunnista muutamaan minuuttiin, joskus pidempään, ja näitä tulee pahimmillaan 10-15 minuutin välein. Hermoja raastavaa, varsinki jos just telkkarista tulee Australian Master Chef tai jotain huikeeta paskaa tyyliin "My 600lb life".

Kun tilanne ei näyttäny menevän ohi, ni laitoin viestiä talon omistajalle. Se lähetti mestoille pari ukkoa, jotka istuskeli pihassa pari tuntia ja venaili että tulis black out mutta ei tietty tullu. Ne ukot kuitenki tärkeenä koitti jotain siinä olla touhuuvinaan ja asioista ymmärtävinään, ja lopputulema oli että "madam, water heater problem". Miä olin hajota ja totesin että DON'T BULLSHIT ME, vedenlämmitin on ollu pois päältä ainaki 3 kk kohta, en oo sitä käyttäny, joten se ei vittu todellakaan aiheuta mitään ongelmia, plus se ongelma on tuo vitun mittari joka tempppuilee. METER TIDAK BAGUS työ saatanan runkkarit. Kielimuuriki oli siinä kyllä juu. Koitin puhelimessa selventää talon omistajalle asiaa, se kun enklantia puhuu, mutta koska hän on miäs niin miäs ei usko kun akka vaahtoo teknisistä asioista. Koska sitä mittarin LOGGED OUT -tilannetta ei ollu kukaan ukko omin silmin nähny, ni sellasta tilannettahan ei siis ole oikeasti olemassa, se oli vaan akkojen kotkotusta.

Viime viikolla oli taas yks ilta että mistään tullu mitään. Sähköt tuli ja meni ja olo oli ku olis diskossa eläny, kun sähkömittari huuti logged outtia 5 minsan välein. Lopulta se heitti miut kunnolla pihalle ja tilanne jäi päälle, sähköjä ei tullukaa heti takasin ennenku joskus tunnin päästä. Ja hähää, sattu olemaan talonomistaja Erik täällä, naapurissa, joten painelin hakemaan että nyt vittu kattomaan. Erik tuli ja toi kaverisa kanssa ja se oli yks vilkasu mittariin ja "oooooo, the meter is broken!". SITÄHÄN MIÄ OLEN VITTU KOITTANU VIIKKOTOLKULLA SELITTÄÄ! Perkele.

Lupas että seuraavana pänä tulee sähkölaitoksen ukko kello 5 illalla kattomaan ja korjaamaan. Ei oo vielä tullu. Mutta tulossa on, joku päivä, joskus.

Case Ilmastointilaitteen vuosihuolto

Ilmastointilaitteen huollon luulis olevan sellanen  rutiinihommeli että hoituu tuost vaan zäp. Mutta ei miun Palatsilla tiätenkään. Miun palatsin kahesta ilmastointivehkeestä huollettiin vaan toinen ja siihen meni 2 päivää ja herra tiäs kuinka vitun monta tuntia. Ja yhet hermot, tietysti miun, ihan totaalisti.

Talonomistaja ilmotti tuos toissaviikolla et ilmastointilaitteet tullaan hualtamaan keskiviikkona kello viish. Huoltoukko ilmestyki aikataulusta jopa hieman etuajassa ja alko hommiin. Miä olin sopinu puali kasiks dinneriä kavereitten kans ja olin siinä et jahka tuo äijä tuosta noppaan nua vekottimet hualtasee ni se on suihku (eli tynnyri+kuuppa-loiskutuspesu) ja syämään.

No eipä sitte menny niiku ajattelin. Ukko rassas miun makkarin ilmastointivehettä ja totes että "madam, problem". Ok. Yritin sanoa et selvä, tuu huomena takasin, miun tarttis tästä lähteä, mutta kielimuuri ja kaikkee ni ukko vaan jatkaa siä rassaamista. Peruin dinneripläänit ja meni johonki puali ysiin illalla ennenku sain sen ukon pihalle ja sovittua että se tulee aamulla takasin ja ymmärsin sen verran että joku osa on ilmastointilaitteessa rikki mutta no problem, vaihetaan aamulla ja asia selvä. Hianoa!

Ukko tuli seuraavana aamuna kympiltä ja alko ihmettelyn. Toi oikeen velipoikansa mukana että oli kaks äijää siä raapimassa päitään. Homma ei näyttäny etenevän mihinkään. Kolmen aikaa iltapäivällä sanoin että jos ei ole valmista kello viiteen mennessä, ni työ lopetatte hommat enivei, koska miulla on muutaki tekemistä ku istua kotona kattomassa kun ukot ei saa mitää aikaseks (oli Kakkosen Koralpiitsin vuosijuhlabileet nääs). Ja äijät totes et jees, no problem, almost ready, laitetaa vaa joku uus osa vielä. Neljältä tuli "madam, we have a problem" ja en tiä mikä oli hätänä mutta enivei. Miulla alko hulluuden partaat häämöttää jo ja soitin talonomistajalle että tästä tule hevonvittua. Talonomistaja selvitti että ukot on sitä mieltä et ilmastointivehe pitää viiä Lombokille korjattavaks mut et ne voi siirtää vierashuoneen ilmastointilaitteen miun makkariin siks aikaa. Totesin että ihan  turhaa persehommaa, ei tarvi, koska pärjään tuulettimella eli ukot vois nyt ottaa sen min makkarin vekottimet irti ja PAINUA VITTUUN MIUN PALATSILTA koska miun ihan oikeesti pitäs päästä tästä muualle. Sovittiin, että näin tehään. Luulin.

Siinä oli ilmastointihuoltaja, sen velipoika ja talonomistajan luottoduunari Heru kaikki kyykkysillään Palatsin eessä puhelimet korvilla ja kauhee kälätys. Kävin siinä puhisemassa et hei kamoon, äksön, NAU mutta mitn tapahtunu. Sitte miulle tultii selvittää et eiku nyt haetaa kyliltä yhestä paikasta tuommonen samanlainen ilmastointilaite ja vaihetaan se tuohon tilalle. Koitin sanoo et ihan vitun sama, tuutte tekemään sen huomenna, mutta no madam, only takes a minute. Niinpä vissiin. Miä totesin et ihan vitun sama, hoitakaa se asia, mutta kello 18 minä painun tuosta portista ulos, laitan mestat lukkoon ja työ olette sillon ulkopuolella, oli tilanne mikä hyvänsä. No problem madam.

Se oli lähempänä kaheksaa sitte ku vihdoin sain äijät kammettua ulos. Ilmastointilaite on vaihettu ja toimii jotenkuten.

Vieraskammarin vehettä ei ole ees vilkastu vielä (se tosin toimii kuin unelma edelleen) ja en ihan hetkeen kyllä noita ukkoja himaani päästäkään.


Näin. Välillä tarvis jotain valiumia tai vastaavaa.

Toisaalta miun elämässä draaman ja hässäkän määrä on kuitenki aika mitätön. Toista se on niillä jotka omistaa täällä jotain, jotka koittaa pisnestä pyärittää ja joilla saattaa viä kaikenhuipuks olla parisuhreyritelmä paikallisen kanssa. Mitä olen sivusta seuraillu muien elämiä ni helpolla pääsen kun oon köyhä pihtari mä vain eikä miul o mitää eikä ketää.

Mistä tuliki mieleen et seuraavaks voisinki kertoa mitä tapahtui kun menin TINDERIIN.

Seek rentoutuu, häntä ei paljo rassaa vaikkei toimi sähkömittarit ja vesipunput ja ilmastoinnit.






sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Henkistä valmistautumista Mordorin matkaan



4 viikon päästä olen Helsingissä, oletettavasti, sekä krapulassa, oletettavasti. Olen justiisa tullu Tampereelta ja nähny siällä elävää rokinsoittoa ja saatanan komeita, miähenkokosia, oikeita miähiä. Nääsnääs kun on siä esiintymässä sellaset erotiikkaa tihkuvat seksipommit kuten Mokoma ja Turmion Kätilöt ja Rytmihäiriö. Saattaapi siinä kitukasvusten 30-kilosten ei-eroottisten indonesialaiskääpiöitten parissa vimoset reilu kax ja pual vuatta viättäny pihtarikanttura löytää ittestään viä toimivan hormoonin tai kaks, jossei tarkkana ole. Pahoitteluni jo etukäteen, jos joku pahaa aavistamaton väärään aikaan väärään paikkaan osuva parka joutuu miun lemmenkipeitten lähentelyjen uhriks. Emmie tahallaan, enkä pahalla. Ihan on vaan hyvät miälessä. Sori.

Tämä alustuksena sille, että lomamatka eksoottiseen Mordoriin häämöittää peloittavan lähellä. Lentoliput on printattu ja niitä olen epäuskon vallassa tuijottanu. Silti ei oikeen mee jakeluun että ihan vitun kohta olen siellä, mihin harvoin päivä paistaa. Käääk.

Minä olen suamalainen. Olen tosi paljon mielummin suomalainen ku minkään muun maan maalainen. Minusta on mahtavaa olla kotosin pienestä oudosta maasta, jonka ihmiset on outoja ja puhutaan outoo kiältä mistä ota helvetinkään tolkkua.Olen outo suamalainen ja ihan helvetin ylpeä siitä.


"You finnish people... you're fucking weird!", niiku yks miun täkäläinen ystävätär on miulle sanonu.

Se, että olen ylpiästi suamalainen, ei silti meinaa sitä, että haluaisin siä Mordorissa asua. Ei. Vaikka siällä onki paljon hianoja asioita, ni siellä on liikaa kaikkea, mistä miä en tykkää. Miä viihyn paremmin täällä muualla ja varsinki täällä lämpösessä.



Ohjeita matkailijalle, eli että EI NÄIN.

Kun en oo yli kahteen ja pualeen vuateen Mordorissa käyny, ni oon nyt aikani kuluks ja muuten vaan itteeni huvittaakseen surffaillu netissä ja lueskellu kaikenlaisia suami-juttuja. Valmistaudun henkisesti jo tähän eksoottiseen elämysmatkaan. Miä olen tulossa turisti-asenteella, aion olla matkailija Mordorissa, käymässä vain. Siksi hyvin tärkeää on nyt lueskella että miten siellä eletään ja toimitaan ja ollaan. Ettei tule törppöiltyä, ja että osaa toimia natiivien kanssa. Opettelen myäs sanomaan "kiitos" enkä "terima kasih".

Dajuuddegsde gu on ollu jo dosi monda bäivää vege Finlandist ni doi niigu doi suamen längvidtsh rubee gangistuu? Jynöy?


Tämä maa jonka talvi on pitkä ja sisältää kesän.

Olen valmistautunu myäs tutkailemalla säätietoja, ettei sitten tule pakkaset yllätyksenä ja noin. Villasukat otan mukaan ja kaivan tennarit jostain, missä lienevätkään, en muista kun en ole yli kahteen ja pualeen vuateen niitä tarvinu. Jossain ne on ja jollei oo homeessa ni mukaan. VARKUT otan kans! Minähän ostin Bangkokista varmarihousut, oikeen aidot ja virtaviivaset levikset, kun halvalla sai, ja kun piti mennä Bodomien keikalle, ei kehannu mennä missää lökömunahousuissa. Olin järkyttyny kun mahuin 28 tuuman pöksyihin. Ja kun en ole yli kahteen ja pualeen vuateen nähny persettäni varkuissa niin näyttipä muuten aika hyvältä. Omasta miälestäni.

Löysin miälenkiitosia artikkeleita netistä, erityisesti goscandinavia.about.com -sivulta. Kyllä miulla pikkusen nous agressio kun joku vitun nirppanokkanen, saletisti ämerikkäläinen, ämmä oli kirjottanu kärkkään kymmenen kohan listan asioista joitten takia Suameen ei kannata matkustaa. Suomalainen piirre on tämäkin: MINÄ, suomalainen kun olen, saan haukkua ja louskuttaa leukojani niin paljo ku sielu sietää, mutta älä SINÄ ulkomaalanen pelle tule päätäs aukomaan. Tosin, tämä piirrehän meissä suamalaisissa menee niin pitkälle, että myäskään ulkosuamalaisilla ei ole oikeutta arvosteluun. Jos on jumalauta perkele lähteny lottovoitostaan muille maille ni turpa kiinni, ja sitäpaitsi, kun nyt alotettiin ni sen verran vielä että turha  muuten tulla tänne sitte sydänvikoja vanhoilla päivillä hoidattamaan, saatanan pummi ja petturi.


ULKOMAALASET HILJAA! PYSYKÖÖT KOTONAAN JOS EI KELPAA!


Miä oon jo aiemmin tehny listoja Mordorin kivoista ja huanoista asioista, ni en lähe uusia tekemään, asiat on miun miälessä pysyny samana. Jos aihetta reissun jälkeen ilmenee niin sitte päivitetään tilanne.


Kärmiön Tutilot, aina paras!
Nyt kun Mordoriin laskeutumiseen aikaa 3 viikkoa ja 4 yätä niin odotan tältä suerpjännittävältä elämysmatkalta kaikista eniten:

  • sen selviämistä, miltä miusta tuntuu olla Mordorissa. Tämä asia jänskättää.
  • erinäisten kavereitten tapaamista ja sellasta niien kanssa hengailua ja paskanjauhantaa ja tyhmiä vitsejä joita vain suamalaiset ymmärtää
  • suamalaisia syömistarpeita: raejuustoa ja juustonaksuja ja juustoja ylipäätään ja hyvää sualasta eikä makiaa  oikeaa kunnon leipää ja Pirkka-pestokastiketta ja mainitsinko jo juustot? Elokuun puolivälissä takaisin Hiekkakikkareelle palaa läski, jonka perse ei todellakaan enää mahu 28 tuuman levixiin
  • suamalaisia pändejä livenä eli elävinä keikoilla. Erityisesti Turmion Kätilöiden shouta odotan tosi kovasti koska ne on aina semmosia spktaakkeleja että on nimenomaan näkemistä. Toivon että Kärmiön Tutiloien keikalla yhä lentää veri ja sinkoo kipinät ja että siellä vieläkin pukeudutaan elmukelmuun ja injektioneuloihin ja pakaroiden väliin survastuun suklaapatukkaan, tai johonkin vastaavaan hienouteen.
  • karpalolonkeroa
  • sitä, että asiat toimii (vai toimiiko ne enää?)ja että on mm. hintalappuja ja aukioloaikoja ja samat hinnat ja säännöt kaikille
  • aisaa (jos käy flaksi)
  • Helsingissä hengailua, koska kyllä Hesa on tosi kiva kaupunki. Haluan siellä olla ainaki yhen päivän niiku oon ollu muissaki kaupungeissa reissun aikana, eli aion kävellä ympäriinsä ja räpsiä kuvia kuin mikäki tsäpäniäläinen tursake konsanaan. Ja fiilistelen fiiliksiä ja sitte istuskelen jossai terdellä kadun varressa kaljalla (lonkerolla!) ja kattelen kun Helsinki valuu siitä ohi.
  • elokuun yhettätoista päivää, jolloin lähtee lento takasin Singaporeen 


Oikean kokosia ja näkösiä erotiikkaa tihkuvia mordorilaisia könsikkäitä. Kattokaa nyt miten hienoja! Kyllä nimittäin silmä lepää, aijjettä.






lauantai 21. kesäkuuta 2014

Unelmansieppaaja

Vuorossa (taas) saarnausta ja paasausta ja sellasta herätystoimintaa. HERÄÄ, pahvi, lopeta ruikutus ja TEE elämälles jotain. Niinku. Tästä aiheesta miä jaksan vaahota, ku kaivelee niin kovin että tuhlasin itte vuoskausia elämästä paskaan, vaikkei ois tarvinu. Jos ois tajunnu aikasemmin TEHÄ asioille jotain.


Oon siis itte oman kokemuksen kautta oppinu sellasen asian, että unelmat on toteutettavissa. Jos tarpeeksi haluaa ja jos vaan pistää kaikki paukut sen haluamansa päämäärän saavuttamiseen. Jos sitä asiaa haluaa tarpeeks, ni kyllä se järjestyy. Uskon siihen.

Vastuu omasta onnestas on siun ja yksin siun. Piste.

Mut emmiä jaksa enempää vääntää tuommosta vitun valaistunutta liirumlaarumia, oon sitä tehny tarpeeks jo aikasemmin. Haluun esitellä teille yhen hianoimman, elävän, oikean, todellisen esimerkin siitä, kui laitetaa mahottoman tuntunen unelma toteutumaan.

Esittelen teille Janin ja Tanjan Tarinan (sori, Jani ja Tanja, tää tulee lupaa kysymättä, ja yhen valokuvanki varastin tein nettisivulta ihan tuosta vaan, mutta miusta tää teijjän stoori on niin hiano että tulee ihan kylmiä väreitä ja miusta ihmisten pitää saaha tää tarina kuulla!).


Miä tutustuin Janiin ja Tanjaan reilu kaks vuatta sitte ku hyö oli täällä häämatkalla. Viihyttii porukassa hyvin ja juttu luisti ja kalja maistu. Oli mahtavan mukavaa. Miä muistan hyvin vieläkii ku makoiltii Kakkosen Koralpiitsin makaamossa ja siitä liplatteli joku semmonen katamaraani-purjealus ohitte ja Jani se tais olla joka totes että tuo se vasta olis elämää. Purjehtia paikasta toiseen, vaikka maaliman ympäri, ilman kiirettä. Mainittakoon, että Janilla ja Tanjalla ei kummallakaa ollu minkäänlaista kokemusta purjehtimisesta, liäkö kumpikaa koskaan ees purjeveneen kyyissä ollu. Myä sillo juteltii paljo myäs siitä, et miten miä olin saanu aikaseks tämmösen menolipulla karkaamisen ja kuinka kaikki asiat oikeen järjesty.

Tämä oli toukokuuta 2012.

Jani ja Tanja läks parin viikon lomailun jälkee kotio Mordoriin ja laittovat aina välillä sähköpostia ja kuulumisia. Jossain kohin pistivät kiitosta inspiraatiosta ja sellasesta uskon antamisesta siihen, että kyllä kaikki on mahollista jos tarpeeks haluaa. Ja kertovat, jotta nyt on heilläki unelma työn alla.

Kävivätten purjehduskurssilla. Reilu vuosi sitte ne ostivat semmosen komeen katamaraani-purjebotskin, jonka nimi on Dreamcatcher. Ja oliko se ny viime vuoden elokuussa vai syyskuussa ku hyö nostivat ankkurin Mordorista ja lähtivät menemään. Unelma muuttu todeks. Euroopan rannat on käyty, Atlantti ylitetty, Karibian saaret koluttu ja Panaman kanavan läpiki on jo lilluttu.

Nyt juhannuksena 2014 ne on sen katamaraaninsa kans Galapagos-saarilla. Sieltä matka jatkunee pikkuhiljaa Tyynenmeren aaltoja pitkin pieniä saaria koluten ja pikkuhiljaa lillutellen tätä miun pallonpuoliskoa kohti. Ja jossain kohtaa, loppuvuodesta ehkä, ne töräyttää tuohon johonki Kakkosen Koralpiitsin edustalle parkkiin ja voin sanoa että sitte nimittäin on BINTANG TIME!

Janin ja Tanjan unelmapurjehdusta voipi seurailla täältä: http://sydreamcatcher.net/


Janin ja Tanjan alus

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Hitaasti hyvä dive masteri tulee


Tos se Dive Around The World -hyväntekeväisyyssukelluksilta kasattu kollaashio.

Sukeltelemisesta. Surffaa muualle jos ei kiinnosta!

Lutwalan kaikkien aikojen hitaimmin edistynyt dive master -oppilas täällä päivää. Olen täten tehnyt historiaa näiltä osin. Mut hei, hitaasti hyvä dive masteri tulee ja muita latteuksia!

Kävin jo tuossa kesäkuun alkupäivinä pariskunta Kiisken kans pulikoimassa ahkerasti. Mutta se oli sellasta fandaivingii lähinnä, ei tarttenu suoritella mitää taikatemppuja maalla tahi meressä. Kuhan tauon jälkee totutteli taas vesielävänä olemiseen. On se saatana vaan hianoa hommaa.

Viime sunnuntaina miä sitte suikkasin takas tositoimiin, eli tiukka tavote on nyt valmistua - vihdoin ja viimein - dive masteriks, ja valmistua niin pian ku suinki mahollista. Käytiin ekana miun jo rispaantunu ja homehtunu koulutuspaperinivaska läpi  ja todettiin, et ei kauhiasti puutu. Miut heitettiin mereen ja sillä välin viksummat tekivät suunnitelmia, millä tää ikuisuusrojekti saahaan äkkiä päätökseen ja miulle virallinen pätevyys opastella sukelluksia. Ku viälä siähen Lutwalan omistaja heitti tyätarjouksen kehiin ni oli hoiettu tuo motivointiosuuski aika hyväks. Että heti ku valmistut ni töitä on tiedossa, high season on tulossa ni puuhaa on. Kättä lippaan, liukkaasti suikaten märkäpukuun ja maanantaiaamusta alkaen tosissaan hommiin.

Neljäsä päiväsä kymmenen sukellusta, hypotermiaan saakka viäneitä uima-allassessioita ja hiukan teoriaosuuksissa mukana hengaamista. Olen oppinu tekemään solmuja ja nostamaan 10 kilon painovyän liftbägillä meren pohjasta. Oon valmistellu merenpohjaan koulutuspaikan ja hinannu väsynyttä sukeltajaa (mikä oli onneton suoritus, koska uupunutta esitti miun ope Roland ja sen kanssa hommat ku hommat menee aina ihan vitsailuks ja hauskanpitämiseks, siitä tullu mitään mutta ei se ny oo niin nuukaa).

Oon täl viikol opastanu useempia sukelluksia, jopa yhen kerran viäny ihan oikeen maksavan asiakkaan mereen, siis sellasen joka ei oo miun kaveri tai tuttu ennestää. Tämä siks et meil oli eilen vähän tilanne, ku pari opee oli Airilla freedive-kurssilla, yks ope kipeenä jne, ni todettiin että kyllä miuta voi jo käyttää ihan niiku oikeeseen duuniin. Vejettiin asiakkaan kanssa hianosti melkeen 60 minsaa veen alla ja sen verran oli virtausta että ku yheltä sukellukspaikalta alotettiin ni samalla reissulla suhattiin toisenki läpi ja pintaan tultiin kolmannen mestan lopussa. Hyvä kyyti oli. Asiakas tosin oli vähän sellanen läheisyysriippuvainen. Ei siinä mitää, parempi niin, että ku ois sellanen joka pyrkii karkailemaan, mutta oha se ny hiukan ahistavaa siinä koittaa sukellella menemään ku joku hönkii koko ajan niskaan ja roikkuu melkee siun happiputelissa kiinni (sanoin HAPPI! ÄÄÄK! Äkkiä antakaa närkästynyttä palautetta!).

Meres on nähty haita ja lukematon määrä kilpikonnia ja sitte tua naapurisaaren edustalla hengaa sikahieno eagle rayn poikanen ja on ollu mustekaloi ja kaikenlaisii valtavan hienoja kalaparvia. On eksytty syväsukelluksella ihan totaaliseen sineen ja jouduttu lopettaan sukellus kesken. On ollu kivoja hyviä sukeltajia messissä ja on ollu ärsyttäviä tolloja jotka luulee et ne osaa mut vittu ku ei ne kuitenkaa osaa, eikä varsinkaa tajuu. Ne on oikeestaa pahimpia. Mielummin aidosti asioista tietämätön ja kokematon alottelija, ku sellane joka luulee olevansa oikee silakka mutta sitte törttöilee koko ajan. Ne tyypit kun ei ota palautettakaan vastaan, ku ne on sitä miältä et ne osaa. Välillä on ollu lähellä sellaset kansainväliset käsimerkit mitä ei PADI:n opaskirjoista löydy. Että vittu jos ei siä pysty kontrolloimaan ittiäs silläviisii ettei siuta tarvi viien minsan välein olla nyppimässä ylöspäin ku siä sudit räpylöilläs mein korallit ihan pillunpäreiks, ni älä vittu tule ihan lähelle pohjaa sitte, saatana. Tai et jos siä oot sellanen ääliö joka kelaa vaan et syvemmälle, syvemmälle, mut siul pässillä ei oo ees omaa sukellustietsikkaa ni voi jumalauta. Et ku sanotaa ennen sukellusta selkeesti että ku siul ei oo omaa tietsikkaa ni on tosi tärkiä että ET MENE MIUTA SYVEMMÄLLE ni eeeeeei ku pitää mennä koko ajan vattapohjaa eikä paskaa välitetä että on vähä niiku terveys ja jopa henki pelissä jos pelleilee deco-hommien kans tuolviisii.

Sukeltaminen, se on ihanaa. JOS EI OLIS MUITA SUKELTAJIA. Näin kärjistettynä.

Oon ollu myäs mukana viämäsä paskat housussa olevia enskertalaisia mereen ja yllättäen se oliki miusta aika kivaa hommaa ja sai taas miättiin et josko sitä kuitenki ihan sukellusopeks saakka.... Kyllä sinä tuli jotenki sellanen hyvä fiilis ittelleki ku tyypit oli etukäteen ihan kurat pöksyssä ja veen alle menemisestäkää ei meinannu tulla aluks mitää, mutta sitte ku homma läks sujumaan ni posotettii melkee tunti ja nähtii joku 15 kilpikonnaa ja alottelija-asiakkaat oli pintaan tullessa niin liekeissä ja tohkeissaan et meinannu pysyä märkäpuvuissaan. Enskertalaiset on, useimmiten, porukkaa jotka tottelee aika kiltisti ja kunnioittaa merta ja sitä vetistä ympäristöä, sekä ne kattoo siuta vähän ylöspäin. Se on miusta outoa, miä oon jotenki omasta miälestä vielkii vähä alottelija, jotenkii. Tai ehkä se on se mordorilainen anteekspyyteleväisyyteen taipuvainen ihmisluanne. Et ehämmiä mitää ja muut ne vaa kaikkee. Kyllä miun pitää ruveta jo hiukan kattomaan ittiäni niin, että olen jo Sukeltaja isolla äshällä enkä mikää ihan tumpelo alottelijaräpiköitsijä.


Miulla on yhä tiettyjä asioita jotka ei mee ihan niiku ois kiva et menis, mutta miä tiadostan nää asiat ja osaan niien kanssa toimia. Miä hengitän ihan vitun nopiasti, varsinki syvällä ja varsinki nyt kun oon (taas) lopettanu röökin. Mutta pystyn keplottelemaan asian kanssa, kun tiiän miten miun nahistuneet keuhkot skulaa, eli kun tulevaisuuessa veän sukelluksia ni niitä ei tarvitte lopettaa kesken siks että divemasteri ryyppää putelinsa vartissa. Sit miä en yhäkään pidä voimakkaista virtauksista, ne on aivan perseestä. Niiku oon ennenki sanonu ni lentolupakirjat on erikseen. Miä tykkään mennä omalla vauhilla ja niin et on aikaa kattella. Ja miun pää ei edelleenkään kestä nopiaa syvälle menemistä, eli tulee typpikännioireita jos posottaa suorilta kolmeenkymppiin. Ja välillä miuta huimaa kovasti jos tullaan haipakkaa matalempiin vesiin. Mutta näien asioien kanssa pystyn elämään ja olemaan sukeltelija.

Siitä on muistaakseni melkee, ellei tismalleen, päivällee 2 vuatta ku ekan kerran sukelsin, oikeesti ja kunnolla. Nyt on öbauts 230 sukellusta tehty ja divemasterismi siintää lähitulevaisuuen horisontissa. Iha hyvin vesipelkoselta uimataidottomalta vanhalta ja raihnaselta pullukalta, eikö? En ois tätä kyllä kuunaan uskonu, jos ois joku sillo 2 vuotta sitte ennustanu. Että nyt MIÄ viän ihmisiä sukeltamaan ja oon ihan et trallallaa eipä tässä mitn hätää.

Miä en muuten muista yhtää miten vaikia asiakas olin sillo 2 vuotta sitte. Roland jaksaa vittuilla miulle nykysin koko ajan, et miten miä olin sillo semmonen joka ei suastunu ees puhumaa kenenkää muun sukellusopen ku Davidin kans. David kun oli se, joka vei miut mereen ja näytti miulle että sukeltaminen voi olla myös valtavan upee kokemus, eikä mikää ahistava paniikkikohtauspaska. Miä jotenki sitte leimaanniun Davidiin ja vedin yhtäsuuruusmerkin kivan sukeltamisen ja Davidin väliin. Et ramppasin Lutwalassa millo mitäkii asiaa kysymäs tai ihan vaa sukelluksii buukkaamas mut jos David ei ollu paikalla ja muut koitti et voiaaks olla avuks, ni olin vaa nakellu niskojani et EI, miä tuun takas sitte ku David on täällä. Kuulema 2-3 kuukautta olin tuommonen Davidiin ripustaunu riippakivi.

Dive Masterismi on siis ihan tuas nurkan takana. Kyllä miun pitäs parin viikon sisään, viimeistään, saaha kaikki tehtyä. Miulta puuttuu vielä jotain ihan pieniä iisibiisijuttuja, ja sitte pari pahaa, jotka kyllä sudin jotenki. Ja sitte puuttuu se pahin eli skill circuit. Se tulee olee miulle kaikista vaikein. Siinä pitää siis joku 20+ erilaista temppua tehä veen alla, sukellusopetasosesti, eli hyyyyvin  hitaaaaaaaasti ja sillai lentoemotyylimäisin viittomin säestettynä, askel askeleelta, että nyt miä otan maskin pois nääääääin ja sitte laitan sen takasin nääääin. Vittu miä vihaan noita skillsejä, mutta ne on vaan pakko oppia. Kyllä miä ne opin. Ei jää mistään helvetin viittomakiälisistä rekulaattorin hukkaamisista tämä homma kiinni. Saatana. Kun on alottettu, ja maksettu, perkele, ni tehään loppuun saakka. Vaikka siinä vähän aikaa viärähtäis. Ja sitte on se vimonen niitti, eli snorkkelitesti, mutta miä taian sen kohalla vedota johonki.... ööö... emmiätiiä mihin vetoon mutta sen tiijän että miä en vittu lähe tuonne johonki helvetin irkkubaarin kemuihin hummeripuku päällä pelleilemään. Piste.

Muita sukelteluhommia: Lutwalassa vaihtuupi porukka ja miä oon siitä vähän depiksessä. Kaikki vanhat tutut opet lähtee, suurin osa on lähteny jo ja loputki poistuu seuraavan parin kuukauden aikana. Nyyh. Mutta on onneks tullu jo ihan sikakivoja uusia tyyppejä töihin. Meil on uusia esmes Steven, indonesialainen superhyvä sukellusope joka löytää tualta merestä asioita mitä miä en oo ikinä ennen täällä ees nähny. Stevenillä on suamalainen vaimo Annika ja miusta on mahtavaa et uus mordorilaistuttavuus Hiekkakikkareella, joku jonka kans voi kälättää suameks. Sitte on Gaspard, päriisiläinen nuari poika, joka on tosi mukava, mikä on jatkuva ihmetyksen aihe, koska sehän on ranskalainen! On Bryn, komia ja asiallinen sinisilmänen britti, luulisin, tai oon ainaki jostain syystä sellasessa uskossa. Ja ihan superkiva tsekkiläinen (tai slovenialainen, enivei, sieltä jostain) pariskunta Tom ja Kris. Ne tulee asuu miun Palatsiin siks aikaa ku miä oon Mordoris lomailemas. Saavat asua ilmasiks, kuha pitävät talon pystyssä ja mättävät kissoille whiskasia kuppiin. Win-win-situeissön siis.

Näin. Ens viikolla, ku on Taalasmaan pesti hoiettu alta poies, ni sitte hetimiten paluu sukellushommiin. Jeeee! On se nimittäin vittu niin kivaa ja siistiä ja mahtavaa. Vaikka ois millanen kyrpä ottassa ja stressi ja vaikka mitä ni ku tuonne mereen menee ni ei paljo enää vituttele mikään.


Hyvää nussia! Ja asioien järkevä ja itsekäs tärkeysjärjestys.




Juhannusaatto eli on jussi eli nussi! Hyvää jnussia, evribadi, elkää hukkuko, tahi tappako toisianne. Tahi ittiänne. Tai hukkukaa ja tappakaa vaa, paskaakos se miuta liikuttaa.

Jälleen pahoittelut, etten oo kauheesti kirjotellu. Selityksiä next. Miulla oli ens liikaa kaikkee äksönii, sitte tuli pieni burn out (kyyyyllä, se on mahollista vaikka kuinka olis aikaa istuskella tekemättä mitään) ja piti ottaa muutama päivä ihan sellasta himassa yksin homostelua eikä nähä ketään, jos suinki mahollista. Siinä kohin oli sitte vihdoin myös aikaa ja rauhaa olla tuokio iisisti ja ajatella mennyttä ja varsinki tulevaa. Ku vaikka kaiken tohinan keskellä ostaa lojautin ne helvetin lennot Helsinkiin (ja - ennen kaikkea - myös pois sieltä) ni emmiä oikeen oo ehtiny sitä asiaa vieläkään tajuumaan (miä tajuan et miulla on lentolippu mutta miä en tajua että kuukauden päästä olen MORDORISSA). Ja piti myös surra miun Mordorin kissan, Humpan, lähtöä vihreemmille niityille. Se on ollu miulle aika rankka paikka.

Miullaha oli melkosta kiitoa tuo toukokuu, oli lomareissua ja working holiday Kapasilla, Bodomia Pankokissa (viäläki pyärii kalsarit jalassa, ne oli niiiiin hyviä!), kissaklinikkaa Hiekkakikkareella ja ennen kaikkea kavereita käymässä. Kaikki oli tosi jeejee, mutta ku miä oon tämmönen ajoittain epäsosiaalinen mörkö, joka tarvittee aikaa ihan vaan yksin olemiseen, jotta saa piettyä ajatukset kasassa ja ymmärtää mikä on meininkien tola, ni semmoseen ei tuossa oikee mitää rakosta ollu. Ku Kiisket viime viikon keskiviikkona lähtivät, ni miä jotenki vähä kans masennuin, koska oli niin vitun siistiä ku ne asu naapurissa ja kerkes tuos muutamassa viikossa niin tottumaan siihen, ja tuli olo että nuo KUULUU tuohon ja tänne. Ni miä heijän lähön jälkee vedin lärvit, sitte muhin yhen päivän rapulassa, yhen päivän yksin ajatuxia selvitellen ja tulevaisuutta mietiskellen. Ja sitte olin valmis taas avaamaan Palatsini portin ja lähtemää ihmisten ilmoille.

Miun on ollu pakko tehä muutama raaka päätös. Eka on se, että miun täytyy priorisoida ajankäyttööni ja on pakko keskittyä ennen mitää muuta säheltämistä sellasiin asioihin, jotka tuo nuudelia kattilaan ja sitä kautta varmistaa sen, että miä voin jatkaa täällä elämistä. On yksinkertasesti pakko olla itsekäs ja ajatella asioita järjellä, eikä pelkällä tunteella. Miä en yksinkertasesti voi enää olla niin, et ku joku soittaa et miun kissalla on nuha ni miä tipautan kaiken käsistäni ja hyppään pyärän selkään ja lähen kattomaan ja viämään lääkettä. Nyt oon tiukasti sanonu näissä asioissa että tervetuloa hakemaan antibioottikuuria tai matolääkettä tai muuta miulta täältä, mutta miä en nyt ehi kiitämään tästä mihinkään. Tai jos on vakavammasta asiasta kysymys, ja ku miä tiädän etten VOI tehä yhtään mitään jos on vaikka kissalla koipi poikki, ni jakelen vaan Lombokin ja Balin eläinlääkäreitten yhteystietoja. Ihmisten on pakko ruveta ottamaan hiukan vastuuta kissoistaan itte, ja moni toki ottaaki, mutta jotkut on ruvennu soittamaan miulle suunnilleen jos kissan paska on puoli sävyä edellistä jööttiä vaaliamman väristä et ÄÄÄÄÄK mitä miä teen, voitko hei tulla kattomaan tätä uuen väristä kakkaa. Joskus ei tiiä pitäskö antaa avokämmenellä herätyställi vai pitäskö vaan nauraa. Esmes "Miun kissalla on pahoja hengitysvaikeuksia! Apua!" kun osottautu tilanteeks, että kissa KEHRÄÄ onnellisena. Että tämmösiä asioita.


Kello kahestatoista oikialle: Laku, Seppo, Santtu Hämäläinen, Tarja Ylitalo ja Koukku.
Miulla on hima täynnä kissoja ja miulla menee oman pesueen asioien hoitamiseen jo kepeesti pari tuntia päivässä.Vieraskammarissa on Lumikki ja Seittemän Piäntä Kääpiötä (yks pentu läks vihreemmille niityille viime viikolla, mutta seittemän porskuttaa). Makkarissa on Seppo ja sillä öisin seurana sisarusparvi Tarja, Koukku ja Santtu, sekä hieno musta poika Laku. Pihalla asuvat kissat siähen päälle. Ruakkimiset ja hiekkalaatikoien siivoomiset ja silmien putsaamiset ja Lumikin vitamiinit ja Sepon epilepsialääkkeet ja Kääpiöitten pesäkorin riepujen pyykkäys ja muu siivoilu (voin kertoa että sheitshemän pientä kissanpentua sotkee IHAN VITUSTI!). Oman huushollin mirrit hoian tiätysti, mutta muitten kattien perässä en nyt ehi juoksemaan. Puhelinpalvelu skulaa ja lääkkeitä saa hakea miulta, mutta thäts it.

(Ja kissojen hoitamisen päälle viä Palatsini puutarhan hoitaminen ja yleinen siivoilu ja tiskaaminen ja kaupassa käynti ja millon pitää hakee pulsaa sähköön tai puhelimeen ja kissanruakaakaan ei saa ku keskustasta ja pyykit ja miulleki joskus ruokaa pitää laittaa ja ja ja... tarvin poikaystävän, joka on kätevä käsistään ja aikaansaava, tai jonkun muuntyyppisen, ilmasen, kotiorjan. Hakemukset emaililla, kiitos).

Miun prioriteettilistan ygösenä on nyt asiat joista tulee rahaa, tai joista tulevaisuuessa tulee rahaa. Näin ollen miä palasin viime sunnuntaina määrätiatosin ottein mereen, koska se kutzui ja minä kuuntelin. Dive Master - uurastus on nyt tärkeysjärjestyksessä ekana ja hommat on laitettu uuelleen käyntiin, koulutuspaprut on katottu läpi ja tekemäti olevat hommat on mietitty ja niitä on nyt ahkerasti suoritettu. Valmistuminen on eessä ihan lähiaikoina, jollei joku saatanan korvatulehushärdeli taas pilaa kaikkea. Mutta miäpä nakuttelen sukelteluista ihan oman jutskan myähemmin, ku höyryyminen siitä hommasta ei kuiteskaa kaikkia jaksa kiinnostaa.

Konttoripäivä

Nyt miä oon muuten Taalasmaan Ullana Edenissä. Ihan vaan tämmönen neljän päivän juhannushomma, piän majataloa tolpillaan sen aikaa ku omistaja Suzanne onpi käymässä Balilla shoppailemassa sisustusrojua. Suzanne rakentaa parhaillaan omaa, oikeeta taloa tuohon Edenin tontin kulmaan ni tarttee sinne kaikkea. Siitä tulee ihan vitun hieno talo ja oon kateudesta vihriänä. On miunki palatsi kiva ja sympaattinen mutta sehä ei ole oma ja ohan se vähän rempallaan joka suunnasta. Suzannelle nousee tuahon sikahieno kakskerroksinen spektaakkeli misä on oikee länsimainen keittiö missä on jopa oikee uuni (!!!!) ja tulee olohuanetta ja terassia ja parveketta ja laaturompetta joka läpi, eikä mitään köpöö shittii, joka hajoo ja ruastuu sekunnissa. Tuommosen linnan pykääminen alusta loppuun, täysin asumisvalmihiks, tuleepi maksamaan kuulema noin 30 000 euroa.

Lottovoitto, missä viivyt? En paljoa vaatis! En tarttis ees miljuunaa!

Btw, oon nyt ollu 7 päivää polttamatta tupakkaa. Ja juomatta kaljaa. Aika rajua!

Oggamogga, tää nettiin, sit muien asioien hoitelua, ja sukellusjuttuja tuleepi sit laterrrrRRRRRRRR. Molo!


Tarja Ylitalo katzoo kameraan.

Laku

Koukku ja Hämäläisen Santtu puussa. Noille on ollu kahtee otteesee uus koti löytyneenä, mutta eka mesta peruutti, ja tokalle miä ilmotin eilen että vittu miä en anna noita enää poies. En pysty. Kiintymys on ja itku tuli kun mietin et nuo pitäs antaa jonkuu vieraan mukaan.

Siähen tulee hiano linna

Tyäkaveri Eedenissä

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Hyväntekeväisyys hyvä, sukeltelu hyvä, hyväntekeväisyyssukeltelu extrahyvä!



On täällä tehty muutaki ku höyrytty kissanpentujen kans. Olen käyny sukeltelemas! Dive masterismi on yhä vain pilkkeenä maskin nurkassa mutta koitan sen ährää tässä aivan tuota pikaa valmihiks. Nyt oon kuitenki käyny suklailee ihan vaa huviksee, että saa taas tuntumaa tuohon vetiseen elementtiin, jota merex kuzutaan. Ja aijjettä se on mahtavaa hommaa tua sukeltelu, ihan parasta! Piänen tauon jälkee ni kyllä maistuu pulikointi!

Eilen myä osallistuttii semmosee hyväntekeväisyyssukellukseen. Oli kattokaas Ocean's Day ja siks eiliselle oli järkätty maalimanlaajunen Dive Around The World -sukellus. 13 vai 14 sukelluspuljua ympäri maaliman suikkas porukalla veteen jotakuinki yhtäaikaa, tai niin pal yhtäaikaa ku aikaerojen ym takia on mahollista. Sukellusten hinnoista tietty osuus lahjotettaan Guy's Trust -järjestölle, joka taas on perustettu yhen semmosen tyypin muistoks, Guy nimeltäns, joka kuoli muutama vuos sitte liitovarjo-onnettomuudessa. Guy oli sukellustyyppejä ja meri-ihmisiä ja oli mm. mukana perustamassa Manta Watch Indonesiaa.

Olipa aika hauskaa kun mein piti saaha koko sukelluskööri yhteiskuvaan veen alla. Onnistuhan se sitte lopulta. Meillä oli kirjain U, ku idea oli se et jokaisella noista sukellusksista on yks kirjain mukana ja sitte otetaan valokuva ja kaikkien tiimien kuvista kasataan joku kollaaaaashio ja sitte kirjaimista muodostuu tuo Guy's Trust -teksti ja jotain härpäkettä lisäks.

Päivän kuvasatoa täsä. Fotot otti miun sukellusopekaveri Daniel.

Eka meist otettii tämmöin ryhmäkuva, jolla myä osotetaa tukee haitten suojeluun Etelä-Afrikan vesillä. Miä oon toi virtaviivain nahistunu märkäpukubeibe aurinkolasit päässä tuossa oikialla. Huomakkaa että on surffipaitaki yllä ku viluhiirelle ei riitä pelkkä pitkä märkäpuku. Vedet on 28-29 asteista ja miä oon muutaman sukelluksen jälkee ollu ihan horkassa ja jäässä. Kuivapukuko pitää kohta hommata että tarkenee? Jo ny on perkele.

Siin myä viitotaa mantaa


Pariskunta Kiiski ja miä heiän välis

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Vierashuoneessa vilinää ja vilskettä




 
Voi helvettilääne. Kattokaa mitä miun Palatsin vierashuoneessa asuu! KAHEXAN kissanpoikasta ja superäitikissa. Äitikissalla oli alun alkaen vaan kaks pentua. Sitte löyty kaks orpoa jotka se otti hoiviisa. Ja sitte miut toissapänä hälytettii yhtee mestaa ku siel oli ansassa kissaemo ja 4 pientä pentua. Ei ruokaa eikä juomaa, näännyksis siel. Miulle on vieläki epäselvää miksei heiät löytäny huolestunu matkailija yksinkertasesti avannu ansaa ja päästäny pesuetta karkuun, mutta whatever. Lopputulema on tämä. Pentujen oma emo oli niin hepuleissa ku ansa aukastiin että se lähti saman tien menee eikä saatu sitä kiinni. Kissapennut, 4 kpl, siis koriin ja miun vieraskammariin. Superäitikissa otti sitte nuoki hoiviinsa. Äitikissa saa nyt vitamiinia ja maukasta ruokaa niin paljo et siellä naukuu pentujen lisäks äitikissan napakii. Ja pennut onneks kaikki syö myös kissanruokaa eikä pelkästään ime äitiä kuiviin.

On ne niin söpöjä, mutta auta armias ku ne tuosta vielä hiukan kasvaa ni saatana mikä hulina alkaa!

Tuommosesta ansasta löytyvät. Miä hajotin tuon paskan.

Neljä uutukaista







Mordor! Minä tulen!



Nii. Kattokaapa tuota. Se on kopsu ostoksesta jonka tein eilen. Äiti antoi rahat. Lentolippu Mordorin sykkivään ytimeen eli Helsinkiin. Saatana. Miulla on asian suhteen ristiriitaset fiilikset ja jännäkakka pöksyssä. En tiijä mitä ajatella.

Onneks on lentolipussa myös paluu sieltä takasin Ääsiään, se helepottaa. Ja kyllä sitä tuon muutaman viikon Mordorissa kärvistelee vaikka hampaat irvessä. Jotenki. Käymään vaan, eikä olemaan. Se on hyvä.

On kivaa tulla käymään, kai. Kivaa ainakin että tulen kun siellä on kesä. Toivottavasti on lämmin kesä, ku ei miulla oo ku munahousutyyppistä riapua ja varvastossuja. Kaverin kellarissa on kyllä pari matkalaukullista jotain rääsyjä, mutta ne on varmaan liian isoja ja sitäpaitti ahistavia. Miun aladoobit on tottunu oleen joustovyätäröissä ja henkittävissä asuissa eikä missään kiristyksessä.

Kivaa nähä kavereita kans, muutamien tyyppien tapaamista ootan ihan valtavasti. Mutta samalla ahistaa kans. Kun useimpia en oo nähny siinä kohin kahteen vuoteen ja melkee 9 kuukauteen ni kyllä siinä on väistämäti sellanen kuilu väliin tullu, varsinki niien ihmisten kanssa joien kanssa ei oo sanottavasti yhteyttä pielty. Mitä miä niien kanssa ees puhun? En ehkä puhu mitää, oon hiljaa vaa. Hermostuttaa väistämättä edessä oleva sosiaalisuusoverdose, mutta koitan ottaa seikkailumiälellä. Eihän siinä mitään jos (kun?) meininki stadin pyörylöis on samassa jamassa ku miun sieltä liipastessa vittuun, että on bilettä ja iloista ristiinnussiskelua niiku ennenki. Ongelma saattaa vaan olla se, että miä en ole enää sama ihminen joka sillon marraskuussa 2011 lähti ns. menee. Olenhan valaistunut ja ymmärtänyt mitkä asiat elämässä oikeasti merkitsee. Voin toki sitte kattella nokan vartta pitkin ylevänä kun akkakaverit kaakattaa kuka-pani-ketä-ja-kato-miä-ostin-uuet-kenkät. Säteilen sellasta viisasta, sisäistä, persaukista valoa siinä.

Sitte miuta ahistaa kun miulla ei ole rahaa, ja joudun aika pummilomaillen koko reissun nykimään. Noloa. Olen 44 vuotias ja lähen Helsinkiin kerjäämään. Pitää pakata rinkka täyteen nuudeleita ku täältä lähen ni ei nälkä tule.

Jännittää myös, että miltä miusta siellä tuntuu. Tää visiitti tulee olee aika ratkaseva noin tulevaisuuen kannalta. Jos käy kuten luulen, eli että en koe kaipuuta hesalaiseen elämään, vaan koen kaipuuta takasin kotio Hiekkakikkareelle, ni asia on aika selvä. Miun koti on täällä. Mutta pelottaa että jos miun päässä naksahtaaki jotain ja oonki ihan et jeeee, vitun siistiä, kaupoista saa raejuustoa, mahtava meininki. Jos sellanen länsimaisen yhteiskunnan huuma iskee. En usko että iskee, mutta entäs jos.

Monta asiaa siis on mitkä pelottaa ja jänskättää, mutta kyllä miulla silti on päällimmäisenä - vähän yllättäenki - sellanen aika kova innostus. Mordorin kiertueohjelmaa tässä hahmottelen ja luvassa on ainaki Helsinkiä ja Espoota ja Tamperetta ja Kouvostoliittoa ja vissiin Lappeenrantaa ja Mäntyharjua. On siinä jo ohjelmaa. Pitää nähä kavereita ja entisiä heiloja ja miun Mordorin kissoja ja äitiä ja kummipoikaa ja mummia (joka täytti just 100 vuatta!) ja työkavereita (entisiä semmosia, vaikka jotenki miä henkisesti kuvittelen yhä olevani siellä töissä) menen morjestamaan ehottomasti ja sitte pitää mennä kattomaan Mokomaa ja Turmion Kätilöitä ja Von Hertzen Brotherseja ja Stam1naa ja on pijettävä grillikemuja ja puistopiknikkejä ja istuskeltava Loosessa ja käytävä Majavassa ja Kaivarin Kansanjuhla on ja jos siähen jonku festivaalinki sais survastua sekaan ni aika kova setti on tulossa.

Pitää lentää ku päätön kana, koska ei tiijä millo seuraavan kerran sinne kauas pohjoseen ähellän.

Tämmöstä jännää. Pää on sekasin, ja peloittaa, mutta on kyllä ollu vähän hianoa huamata millanen hulapaloo tästä asiasta synty ku feispukissa ilmotin että tulossa ollaan. Vaikka miä oonki vaikee ja vittumainen akka ni on siä Mordoris aika hianoja tyyppejä jotka kovasti haluaa miuta vielä nähä. Ihme juttu.

Ja koitan pitää sellasen seikkailumiälen ja sitte myäskin ottaa homman ihan turistin kannalta. Käyn kattomassa nähtävyyksiä. Ainaki Näsinneulasta otan kuvan ja käyn Hietsun hautuumaalla kattomassa Speden hautaa. 

Ei meinaa mennä jakeluun et ENS KUUSSA olen Helsinkissä. Herraisä.