perjantai 31. lokakuuta 2014

Lombokin kautta kotiin

Hiekkakikkareiden ohilento!


Lentopa rojahtiki eilen Lombokille 25 minuuttia etuajassa! Siistiä! Laskeutuessa sieltä korkealta näin kuinka meri on suuri ja Hiekkakikkare siellä pojotti. Oikeen syrämmestä kouras, oli niin ihanaa nähä oma kotisaari ku ties että sinne on menossa.

Kertonee jotain että tunnelmat on aina ollu tyystin toisenlaiset Mordoriin laskeutuessa. Siinä kohtaa on yleensä käyny miälesä mm. ladattu ase, rasvattu köysi ja junaradat.

Lombokilla pääsin maahan tuost vaan, imigrasin setä ei tällä kertaa huokaillu eikä pyöritelly päätään, se oli pläts vaan, leima passiin ja tervetulotoivotus päälle. Autokuski varto pihalla ja lähettiin vetää shopinkiturnee Mataramissa. Tulevaa klinikkaa varten tarvittin kaikkee yleisroinaa, plus desinfiointi-alkoholia. Piti käyä neljässä apsteekissa että sain tarpeeks monta lekaa todella tiukkaa viinaa. Eläinkaupassa kävin ja ostin sen melkeen tyhjäks. Kaupan täteille kun miun autokuski tulkkas että tää kahjo on avannu Gilille kissakaupan ja ostaa sinne nyt tavaraa ni tsup tuli laskuun 10% alennus! Jihuu! Tuli ihan semmonen pisnesnais-fiilis, tärkeä olo ja kaikkee.

Pyysin autokuskia myäs viämään miuta joihinki hyviin painotaloihin koska postikorttei ja paitoi tartteis painattaa ja toivoin et oisin saanu semmosia jo klinikalle myyntiin. Mutta autokuskin ja miun käsitys hyvästä ja laadukkaasta painotalosta poikkes aika rajusti toisistaan. Se vei miut johonki mestaan joka kuulema on "paras" mutta miä näin jo pihalta et nyt ei kyllä olla samoilla aaltopituuksilla ollenkaan. Joku rähmänen autotalli, ei ees tietokonetta näkyvissä missään ja ku pyysin et no onks teil ees näyttää mitää paitamalleja tai muuta, ni jostai paskasesta pahvilaatikosta kaivettiin joku vitun ruma riepu esiin, jonka painojälki oli sellasta et miä piirtäisin itte kynällä laadukkaampaa jälkee, ja paidan materiaaliki oli lajia "hiostava pelti".  Ei tullu pisnesnais-fiilistä siellä ollenkaan, kävelin pihalle.



Autoon murtautuminen
Mutta siit ei mein matka niin vaa jatkunukkaa. Auto sekos ja räiskäs ovet lukkoon ku koitettii mennä autoon sisää. Kuskin puhelin ja avaimet  oli luonnollisestikin sisällä, auto liki keskellä tietä ja käynnissä.  Miun puhelimella soitin yhelle kaverille, jolta sain sen yhen kaverin puhelinnumeron, jonka kautta saatiin kii autokuskin joku kaveri, joka tuli paikalle tuota pikaa. Siin oli työkalujen ettimistä ja kovaa yritystä murtautua autoon sisään. Hiukan katseita kerättiin siinä, mut ovet pysy lukossa. Sitte paikalle haettiin joku joka osas homman, se tuli mopolla mestoille, kaivo repusta pari rautalankaa, teki niillä jotain ja tsup, ovet auki, matka saattoi jatkua.

Pääsin takas Hiekkakikkareelle ja kotio ja kissat jihuu ja suihku ja nukkumaan. Olin ihan  jetläkeis ja pää hitaalla. Illalla ens kaverille ottaan bari rantabintsua ja sitte Kakkosen Kuppilaan vähä regeihin. Ajoissa kotiin ja unta, jetläki piti meiningin aika vaisuna eilen ku mitn ei jaksanu.

Nyt oon kissakaupalla ja oon ihan myhäil-myhäil kert alkaa näyttää hyvältä jo. On kissanruokaa, on leluja, tuttipulloja, kaulapantoja, maitovastiketta, kirppusamppoota ja -puuteria ja vaikka mitä. Ihmiset sais tulla ostelemaan like there's no tomorrow! Teen nyt sellasta pientä kokeilua et mitä miulta ostetaan, ni tiiän sitte jatkossa et mitä tarvittee ja mitä ei.

Tänne saapuville tiedoks että lahjotuksia vastaanotetaan. Raha on aina hyvä mutta tavarat ja asiat myös superjees, koska kaikkea miä en täältä enkä lähisaarilta löydä. Aina tarvitaan matolääkkeitä, kirppusamppoota ja kirppupuuteria, kissanpentujen tuttipulloja ja maitovastiketta, kaulapantoja, leluja. Saa tuua myös mitä vaan muutaki kissasälää ja tilpehööriä, miä myyn kaiken ja rahat menee kissojen hyväks. Ja kaupalle saa kantaa myäs kirjoja (enklanninkiälisiä mieluiten) ja vanhoja saronkeja/pyyhkeitä/lakanoita.

Hapankorppuja saa tuua kans. Ne menee kylläkin ihan miun hyväks. Kiitos.

Min mirrei!


Kissakaupan eka asiakas tänää

Alkaa olla ihan niiku oikee putiikki!


torstai 30. lokakuuta 2014

Sossuvisaretki Malesiaan



Päivää. Tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa jossain Johor Bahrun ja Lombokin välillä, matkalla takasin kotio. Kello on puali yhexän ja vielä on reilu tunti lentoa jälellä. Olen umpijäässä, Air Asialla tykätään pitää matkustajat mukavasti hypotermian rajoilla. Ja ku ennen lentoa jäädyin pari tuntia Johor Bahrun lentokentällä, joka seki oli ilmastoitu ihan pohjoisnavaks, ni alkaa olla huumori koetuksella. Oon jo pukenu kaikki mukana olevat vaatteet päälle, mutta ku oon vaa pikareissulla ni ei oo juuri mitää mukana. Lohduttaudun sillä, et jos miulla on yhteensä 5 tunnin palelukokemus tässä ny meneillään, ni mordorilaiset saa kitua 5 kuukautta pörröt huurteessa. Otan tän jäätymisen täten ihan vaan ilolla vastaan, muistutuksena siitä miten ihanaa on kun ei tarvi palella talvia siä pohjoses. Aah.

Lisäks olen iloinen siitä, että lentsikka on melkeen tyhjä, miulla on yksin kolmen perseen istuttava penkkirivi. Siihe sai oikastua ihan pötkölleen. Sain jopa nukuttua noin tunnin, kunnes heräsin siihen, että oli niin saatanan kylmä ettei voi olla. Uni tuli tarpeeseen, kert herätyskello soi tänää nelijältä. Hiukan jetläkiä pukkaa.

Mutta asiaan. Minulla on nyt - Hail Satan!!!! - uusi 60 vrk viisumi. Tällä kertaa miulla on ns. social visa. Se eroaa perus-60vrk-turistiviisumista siten, että ensinnäki tätä sossuviisumia saa edelleen jatkettua. Mahdollistaa siis 6kk oleskelun poistumatta maasta välillä. Lisäks viisumin hakua varten tarvittee vähän enemmän lipui ja lapui, koska sossuvisaa varten siulla pitää olla paikallinen sponsori. Se tarkottaa ihmistä, joka ikäänku takaa siun oleskelun Indonesiassa. Vaadittu paperisota on - perusviisumihärpäkkeitten (passi, passikuvia, lentolipui) lisäks - valokopio sponsorin virallisesta henkkarista, sekä ns. sponsorikirje. Sponsorikirje on indonesiaks joten miä en tiiä mitä siinä sanotaan mutta siinä pitää ainaki olla siun tiedot ja siun sponsorin tiedot ja sitte jotain höpöhöpöö. Paha sanoo kun en siitä paperista mitään ymmärtäny vaikka yritin. Siinä ei ilmeisestikään kirjoteltu mitään kaljasta, kissoista tai kananmunista. Sponsorikirjeen loppuun pitää tulla semmonen "matrai enam ribu" -nimellä tunnettu piäni postimerkin näkönen ja kokonen joku tarra, jonka yli siun sponsori sitte raapustaa nimmarinsa.

Miun sponsori on Lutwala Diven yks tyyppi. Miulla on hyvin paljon idonesialaisia tuttuja, mutta miä en jaksanu ees ajatella minkään ganjalla elävän rastahipin valjastamista sponsoriks. Semminkin ku nykyset uudet viisumisäännöt vaatii, että siun sponsorin on henk koht käytävä Imigrasissa kerran kuussa uusimassa se siun viisumi. Ai lav rastapojat mutta miä en luata että hyö hoitavat vittu yhtään mitään sillon kun pitää, ainakaan ilman että miä saan joka kuukaus hermoromahuksen.

Hermoromahus saattaa olla tiedossa toki nytkin, mutta olen varovaisesti toiveikas että miun sponsori hoitaa asiat, koska on näitä sponsorihommia ennenki tehny. Tosin pelkän sponsorikirjeen säätäminen oli ihan saatanasta, mutta kyllä se sitte lopulta järjesty. Katotaa kui käy sitte tuossa joulukuun lopulla ku miun viisumia tarvii ekan kerran uusia.



Konsulaatissa olin tietysti jo ennenku vastaanotto alko. Mutta eipä ollu jonoa! Luukul eka!


Viisumin hain Kota Kinabalusta Indonesian konsulaatista. Miksipä en hakis, koska KK:n konsulaatti toimii kuin unelma. Sinne aamulla klo 9 viemään paperit, ne antaa kaavakkeen täytettäväks, sitte ne hätistää siut naapurin pankkiin maksamaan 170 ringitin viisumimaksun, ja sitte kipität viä takas konsulaatin luukulle ja saat kuitin ja kehotuksen tulla kolmen neljän välillä hakemaan passin takasin. Jihuu!

Lisäks Kota Kinabaluun on Balilta suorat lennot, KK:ssa on halpaa majottua ja siel on emähyvät shopingit.

Ainoa miinus on että lentoja Balin ja KK:n välillä ei oo joka päivä. Esmes eilen ei ollu, vasta tänää illalla pääsis Balille suoralla lennolla. Sitä varten miä tein nyt eksoottisen ähellysratkasun, ja kaahasin eilen konsulaatista passi kainalossa suoraan lentokentälle ja lensin Johor Bahruun, Malesian mantereelle.  Johorissa otin lentokentältä taksin johonki, en tiä mihin, mutta joku ihan kelpo budjettimajotus jossain paikallisessa persereikälähiössä  ja muutama tunti unta, aamuyäl neljältä ylös ja lentokentälle. Ja kas: nyt istun jo lentokoneessa matkalla suoraan Lombokille! Laskeudun Lombokille puali kymmenen jälkeen, autokuski on vastassa, kreisishopinki Lombokilla, sit vene alle ja tadaa: olen jo iltapäivällä kotona Hiekkakikkareella! Sen sijaan että oisin niihi aikoihi viä Kota KInabalussa venailemassa lentoa Balille! Näpäkkää, vaikka ohan tässä saanu ihan riittävästi matkustella, jumaliste. Mutta pääasia on hoitaa hommat ja päästä mahollisimman sukkelasti takas kotio.

Ai kattos, alamma vissiin jo laskeutumaan. Suunta vahvasti kohti maankamaraa, mut mitvit, kello o vasta yhexän ja ei viel pitäs laskeutuu ja ja..... Pitää pakata tietsikka pois. Molo!



Maiskis!

Terveisiä kaikille Jareille. Jari tarkottaa indonesian, ja malesian, kiälessä jalkaa. Tämä on siis jalkaspaaaa.

Kota Kinabalussa parasta on ostarit

Vessas ei saa tehä mitää



Joku sorsa istu aidalla





En totellu Pizza Hutin manakementtia ku en halunnu heittää kaikkia henkilökohtasia tavaroitani roskikseen

Jotain
Morjes, Porneo, nähää sit taas ens kerral!


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Varikkostoppi Palilla

Pali


Päivää. Olen Malesiassa. Tarkemmat koordinaatit on Borneo, Sabah, Kota Kinabalu, Jalan Gaya, Fong Ip Cafe, kuudes pöytä aidan reunassa Jalan Gayan puolella olevan suuaukon kohalta laskettuna. Eessä on tuopillinen Kopi Susua, jäillä. Se on kahvia. Pöyällä tietsikka. Kello on noin kakstoista, ilma on kuuma ja kostea. Ohjelmassa raakaa ajantappamista, koska hotellihuonetta ei enää ole eikä repun kanssa jaksa kylillä täs heltees pahrustaa. Iltapäivän ohjelmassa passin hakeminen Indonesian konsulaatista ja sitte villi kaahaus lentokentälle että ehin lennolle Johor Bahruun. Kauheeta härdeliä on tämä viisumijuoksulla käyminen. Sen homman hoitamisesta, ja kuvia ah niin kauniista Kota Kinabalusta, tuleepi asiaa myöhemmin, sitten kun miulla on passi uuen viisumin kera taas kourassa.


Homestay Anne

Lähin Hiekkakikkareelta maanantaina. Ensimmäinen etappi oli Bali ja siellä Sanur ja Annen himahuudilot. Todellinen Homestay ja paras sellanen, koska siellä oli tavattoman sulosia kissanpoikasia, sain majottua ilmasiks ja seuraki oli hyvää. Eipä maistunu Bintang, ei lainkaan! Käytiin illalla oikee baarissaki, missä oli ihan mahtava palvelu ja ihana omistajapariskunta. Siinä het kättelyssä kerrottiin vaimon naistenvaivat ja isän eturauhastähystykset ja muut, siinä ei niiku senruuria yksityiskohissa paljon ollu kun balilainen miäs avautuu. Kun laittovat kuppilan kii, ni baarin äijä kipas viä mopolla hakemassa meille lisää kaljaa ja tupakkia ja vei meiät mopon tarakalla kotio. Ihan mahtavaa!

Anne on yks hyvä esimerkki siitä, että kyllä maailmalle voi lähteä vaikka olis perhettä. Lapset on messissä, käyvät koulua ja viihtyvät tropiikissa. Avartuu nimittäin maailmankatsomus, ei kasva kireepiposia persuja niistä, luulen. Niin moni käyttää lapsia syynä siihen, ettei voi sitä ja tätä, kun lapset, AJATELKAA LAPSIA. Kyllä minäkin mutta kun lasten koulu ja kaverit, ja sitä paitsi Mordorin maailman paras koululaitos on ainoa oikea ja suamalainen kaurapuuro pitää Timo-Kyllikin terveenä. Kyllä ne lapset kasvaa muunlaisissakin oloissa. Ja maailman näkeminen ja sen itte kokeminen, se ei oo koskaan pahasta. Ja jos vanhemmatki on elämääsä tyytyväisiä ni aina parempi.

Annella on ihana vuokratönö Sanurilla ihanalla rauhaisalla alueella. Hiukan tuli annoskateus kun tuon talon näki, se oli niin kiva. Oma Palatsi Hiekkakikkareella on seki ihana, mutta laastit putoo seinästä ja paikka muutenki hajoaa käsiin. Silti, se on miun ja kissojen hima, ja siksi maailman paras palatsi missään. Enempää en tarvittekaan ja jos nyt vähän on paikat rempallaan ni ihasama.

Koti-ikävä on jo nyt vaikka vasta toissapäivänä lähin. Onneks huomenna pääsen jo takasin kotiin. Aaahhhhhh! ja btw, huhut Hiekkakikkareelta kertoo että mein vesillä on nähty - jumalauta - KROKOTIILI. Jo kolme pongausta ollu tässä männäpäivinä.

Mitä vittua????? Krokotiili????? Meillä????? AAARGGHHHHHH!

Lähikauppa

Hurja trafiikki

Pensa-asema eli paikallinen Tepoil


Sisäänmeno Homestayhin

Kämppis

Annen ihana, ja vähän tyhmä, kolli. Tollo kiipee koko ajan talon katolle eikä osaa tulla sieltä itte alas

Söpöysöverit!!!!

Sikakiva pieni baari

Baarin setä, joka sekä soitti kitaraa, että kertoi isänsä eturauhasvaivoista. Kainostellut ei lainkaan.











maanantai 20. lokakuuta 2014

Avautumistarina

Uusimmassa Kodin Kuvalehessä (lehti nro 20/2014) on miusta juttu. Oikeen pari aukeemaa ja kauheen iso kuva. Tarina on semmonen elämäntarina, avautumisjuttu. Vitutuksen, depiksen ja haudastahaaveilun kautta elämänmuutokseen. Vähän noloo määkiä tollai julkisesti et voi ku oli niin rankkaa ja miä vaan töitä tein ja vittu kun vitutti ja masens ja lälläslää nyt oon tääl ja eipä enää paljo ahista. Mutta miähän avaudun mistä vaan jos pyyetään ja annetaan viä ite kirjottaa ja siitä vähän nuudelirahaaki maksetaan.

Jos nyt jotain tuosta jutusta toivosin että lukijat hiffaa, ni on ehkä se, että jokaisella on vastuu omasta onnestaan. Jos koko ajan vituttaa niin asioita on sillon pakko muuttaa. Ei kukaan tuu soittaa ovikelloa et moi, miä tulin korjaamaan siun elämän, istuha siä toho sohvalle ni miä laitan kaiken kuntoon ja koht siä vaan ruusuilla tanssit ja elämä on hianoo. Kyllä se pitää jokaisen ihan itte tehä. Ja toinen pointti on ehkä se, että raha ja tavarat ei tee onnelliseks, ja niistä luopuminen voi olla hyvinki helpottavaa. Kun on vähemmän sälää ympärillä ni on helpompi olla.

Mutta nää asiathan tyä miun kaikki kaks plokin lukijaa jo tiiätte, oon niistä niin usein tääl paasannu.

Ja Hiekkakikkareella kaikki hyvin. Sairastelin muutaman päivän kuumetta mut nyt oon taas tolpillain. Kissakonttoripuuhastelua ja muuta kivaa, jee! Ens viikolla ohjelmassa viisuminhakureissu Malesiaan. Se, rakkat lukijani,  kiinnostaa miuta ku kilo paskaa, voin kertoa.





keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kissakonttorilta hyvää päivää!

Konttorikissa



Terveisiä kissakonttorilta! Puuhastelut jatkuu ja Stam1na soi, täysillä. On kylttien maalausta ja tavaroien järjestelyä ja muuta puuhaa vielä ihan riittämiin.

Kaikki tavarat on roudattu mestoille, rojut järjestetty ja inventaario tehty. Puolet hyllytilasta on varattu kissapuodille ja toinen puoli klinikkatarpeille. Varastohuoneessa on korit, riepuja ja muuta sekalaista sälää.

On käyny jopa asiakkaita sekä lahjotusten tuojia. Oon myyny yhen kirppupannan ja yhen pussin kissojen herkkupaloja, vastaanottanu ison säkillisen kissaroinaa brittituristeilta sekä hiukan rahaakin on miulle tuotu. Kaupan eteen on asetettu kissoille vesi- ja ruokakuppi, ja tässä hengaakin kiitettävästi mirrejä, nytki tuossa retkottaa yks pallillinen kolli. Niin pitääkin, on hyvä jos lähitienoon kissat tuossa aikaa viettävät, koska kun lääkärit tulee saarelle ni nips naps lähtee värkit!


Löytövauva
Eilen olin jo kotona ku illalla soitettii että jostai kadunposkesta on löytyny muovipussi, missä oli saronkiin kääritty vastasyntyny kissanpentu. Perkele. Ei ku fillari alle, kissakonttorille, pikkurääpäle koriin ja kaahaus kotiin. Maitokorvikkeen pusaaminen ja tuttipullo ojoon ja sitä hommaa sitte 2-3 tunnin välein koko yö. Pieni rääpäle söi tosi hyvin, kakkas ja pissas ja muun ajan nukku. Sain onneks hänelle kasvatuslaitospaikan Lutwala Divesta, ja jos pieni jää henkiin ni löytäjäpimu lupasi antaa hänelle kodin. Nyt jänskätetään vaan että selviääkö tuo pieni, se on noin pikkusten kanssa aina vähän niin ja näin, vaikka ne emonki hoidettavana olis. Ihan vastasyntyny hän oli, veikkaan että eilen aamulla on syntyny, napanuoraki on vielä napassa kiinni. Mutta ollaan toiveikkaita!

Paljon onpi vielä tekemistä, mutta pikkuhiljaa, asia kerrallaan. Onneks on käyny vähä kavereita auttamassa (kiitos inventaarioavusta Stina ja Katja!) ja muutenki tyyppejä tsekkaas et mit vit täällä tapahtuu.

Bob. Hän oli eka asiakas, ja hän osti kirrppupannan

Kissakauppa

Klinikkaroina
Varastokoppero

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Meitsin koppero!

KISSAKONTTORI!


Oon ihan liäkeissä!!!!! Oon puuhastellu miun klinikka-toimisto-kauppa-kissainfossa koko viikonlopun ihan kreisinä. Hyllyt on maalattu ja paikat on kuurattu ja varastohuone saatu tyhjäks kaikesta paskasta mitä siälä oli. Raksamiäs on käyny asentamassa lukkosalvat varaston ja klinikan oviin. Ja oon maalannu todella törkeet kyltit, joista toisen laitoin miun pömpelin ikkunaan. Lisäks oon saanu prototyypin rahankeräysbokseista ja oon tilannu niitä lisää koska tuli niin hieno ja just semmonen ku halusinki.

On ollu sikasiistiä puuhastella jotain tämmöstä, heiluu maalisutin kans ja nysvätä kaikkee. Ku näkee vähän kyvyttömän kätesä jälkee ni aika jees. Ja sellanen kauhee into päällä et tää on ensinnäki sikahyvä juttu ja tästä tulee miulle työpaikka ja on hirveesti ideoita et mitä kaikkee touhotusta tuos miun pienes kopperos voi harjottaa.

Vittu miten siistiä! Meitsin koppero!

Taiteellinen lahjakkuus ei oo miuhun asennettuna mutta menkööt ny
Ennen kuurausta

Maalatut hyllyt
Rahankeräysboksin mallikappale. Miä viäl maalaan sen ja tuherran jotain koristeluja. Näitä oon nyt tilannu lisää, naapurit jätkät rakentaa.






perjantai 10. lokakuuta 2014

Tänää on kreisi siivousperjantai

Siin ei oo ees puolet miun mirreistä

Jihuu, rakenteluhommat eläinlääkäripytingissä on valmistunu. Viimosena eilen seinälle pykättiin muutama hylly, jotta voi sitte nätisti sinne järjestellä pillerei ja pulverei ja kaikenmaaliman ruiskuja ja kapistuksia. Seuraavana, tänää, ohjelmassa on klinikkahuoneen ja varastokomeron siivous ja kuuraus, sitte pitää maalata hyllyt, laittaa lamppua kattoon, varastohuoneen oveen lukko, roudata kaikki ympäri saarta säilössä oleva roina mestoille, tehä inventaario ja tilata puuttuvaa sälää, painattaa postikortteja ja paitoja myyntii, hakee Lombokilta kontillinen kissanruokaa myytäväks, painattaa infolehdyköitä, tehä kaikenlaisii paperihommii, teettää rahanlahjotusbokseja (demoversio on naapurin puuseppäjätkillä työn alla, jos tulee hyvä niin tilaan 15-20 kpl lisää ja ne menee sitte erinäisiin sukellusputiikkeihin ja muihin pisneksiin, jotka miun toimintaa kannattavat), kissamaalausta ulkoseinään, oveen kyltti et tässä on klinikka, jonkinlainen avajaistilaisuus tarttis ehkä pitää ja mitähän vielä, mietintämyssy on päässä ja tsiljoona asiaa hoiettavana. Mutta asia kerrallaan ja siivouksella alotan tänää.

Jahka klinikka on kuurattu ni sit on alkuillan ohjelmassa saaren siivousta eli roskienkeräystalkoot. Mennää tänää tonne mein kauheen kaatopaikan tienoolle. Tääl on nyt älytön tuuli, joka lennättää kaiken muovipussipaskan pitkin saarta ja siivo on kauhia. Muovipussit bääd. Ens viikolla talkoot on ehkä toivottavasti täs miun huudiloilla, ja pietää muutebnki näitä siivoiluiltapäivä nyt viikottain, koska toi paska ei täältä keräämällä lopu.

Saattaa olla tän kreisin siivouspäivän jälkee  illalla sellanen pollee olo että bintang on tänää ansaittu. Jos jaksaa, tai ees huvittaa, mihkää lähtee.


Tuommoset kaakeliset työtasot on rakennettu
Kiitollinen olen tuesta jota oon klinikan pykäämiseen saanu ja rahalahjotukset on tullu tarpeeseen, vaikkei tuohon klinikkaan oo järettömiä summia uponnukaan (nyt oon maksanu Pallirahaston varoista reilut 300 euroa rakennustarvikkeita ja raksaukkojen palkkoja ja tällä rahalla on saatu komeet kaakeloidut työtasot sekä hyllyt seinälle). Yks kaveri makso isoimman osan raksamiesten liksoja, yks tuttu lahjottaa jääkaapin ja Lutwalan tyypit kustantaa rahankeräysboksien teettämisen. Lutwalan tyypit on myös potkinu miuta perseelle oikeen tosissaan, että siun pitää nyt saaha rahaa tähän hommaan, ja se tarkottaa myös että maksat ittelles palkkaa. Miusta vaan tuntuu väärältä ottaa kissoille annetuista rahoista itelleni mitään, mutta miun pitää nyt ajatella asiaa niin, että miun aika menee aika lailla kissaprojektiin ja kissaprojekti loppuu lyhkäseen jos miulta loppuu rahat. En oo nyt ees ronkkinu Pallirahastosta ropoja miun vuokraan, vaikka kämppä onki täynnä kissoja ja kissarojua, ja vierashuoneen vuokraaminen kenellekään on käytännössä mahotonta. Joten mietin tätä asiaa nyt. Paljonhan miä en elämiseen kuukaudessa tarvitte, eli isoista summista ei ole kyse.

Marraskuun ison elukkaklinikan järjestelyt pitää kans potkasta teholla vauhtiin. Vaikkei sinällään oo juuri muuta ku säätää lääkäreille majotuksia ja semmosia, mutta sähköpostirumba vie aikaa ja muutenki äheltämistä riittää.

Sitte on kotihommat ja omat kissat ja kaikki muu elämä kans. Talonmiähelle eli omalle Seppo Taalasmaalle ois tilausta, et ees jotkut asiat hoituis ikäänku ittestään sillä välin ku mie teen tärkeempiä juttuja, mutta onneks vaikeimmissa hommissa naapurin jätkät tulee aina jeesaamaan. Seksibambuverhot keittiöön on asennettu, jee!


Hannu. Hannu on aivan huipputapaus. Hänessä on niin paljon edesmennyttä rakasta Dimmua, että välillä ihan  vahingossa kuttun Hannua Dimmuks.
Talk about kreisi kätleidi, jumalauta. Laskin just oikee kynän ja paperin kans että miulla on 22 omaks laskettavaa kissaa ja niien lisäks ruokin vähintään kymmentä satunnaista kattia jotka miun ruokapatojen äärellä melkeen päivittäin piipahtaa. Näistä noin kymmenestä on viä 4 tai 5 semmosta joita ei oo leikattu, ovat perkeleen arkoja ja kiinni saaminen on vaikiaa, vaikka osa hengaa tässä päivittäin - nytkii tuos yks isopallinen pyöreesilmänen kolli torkkuu, mutta lähtee livohkaan heti ku koitan mennä lähelle. Omista kissoistakaan ei tässä Palatsilla hengaa vakituisesti ku ehkä puolet, muut käy aamulla ja illalla syömässä mutta muuten huitelevat omilla teillään.  Kääpiöt on ruvennu pysymään pihassa kohtuullisen hyvin. Häviävät välillä Lumikin perässä johonki mutta tulevat kyllä takasin. Muumio on yhä ihan luuranko, lääkekuuri ollu nyt 3 viikkoa päällä mutta mirri on ihan ruipelo edelleen. Nyt tosin ihan viime päivinä hän on hiukan osottanu parempaa fiilistä, kissamaista käytöstä ja jopa kehränny. Toivoa on, uskoisin.

Kaiken "pitäs tehä sitä ja tätä ja tota"-menon keskellä otin vähän aikaa sukelteluun. Kävin pari päivää pulikoimassa, ihan vaan ottamasa tuntumaa veden alle ku tuossa oli taalasmaalailun ja korvaongelmien takia pitkä tauko. Oli kyllä saatanan hienoo, heti oli 15 valtavaa bumbhead parrotfiskii lillumas ku täysikuun aika justiisa ja oli mustekaloi ja kaikkee siistii. Dive Masterismihan miulla on yhä kesken, kahta suoritusta vaille vaan, mutta niihin molempiin tarttee vähän valmistautua eikä ne mee tost vaa heittämällä. Mutta sitte ku ehin keskittymään ni on niien aika. Eikä oikeestaa haittaa nyt pysyy maakrapuna, meillähän on täällä ns. talvi, eli vesi on asteen pari normaalia kylmempää. 27 astetta. Siellä Mordorissa tuhahdellaan, kun valitan kylmästä vedestä, mutta menkääpä ite tunniks istumaan tuon lämpöseen veteen ni kylmä tulee. On ollu menininki sitä ettei pintaan tullessa tunne sormiaan eikä varpaitaan ja horkka kestää pitkään ennenku alkaa luuska sulamaan. Lisäks meil on helvetilliset tuulet nyt, eli aallokko on ihan järetön. Eilen oli sellasta henkiinjäämistaistelua pinnalla kärvistely ja veneen oottelu, et lopetin eiliset sukellukset aamun ekan pulahduksen jälkeen. Vaikka pinnan alla on seesteinen meininki ni miä en vaan tykkää hirveessä myräkässä merellä olemisesta. Venekyyditki on ollu yhtä kuolemanpelkoo ni miä nynny ootan seesteisempii kelei. Paitsi jos en malta.


Hän on semmonen ovela veitikka
Lutwalan papukaijat on ihan mahtavaa sakkia! Ne juttelee, sanoo aina heti et HELLO HELLO ku siihen menee, ja käynki niitä koko ajan moikkaamassa ja koitan opettaa mordorilaisii kirosanoi.  Kreiseintä on kun ne nauraa ihmisnaurua. Yks päivä sille isoimmalle tipulle tarjosin kättä, et tuuha siihe (on ollu miun päällä jo tepastelemassa ennenki) ja se esitti ekana olevansa ihan messissä, laitto jalkaa siihen ja noin. Sit ihan varottamatta nokkas miuta helvetin kovasti. Ja kaks nuorempaa ja pienempää alko samantien nauramaan ihan kreisinä. Meinasin pissiä housuun.

Viisumihomma on aiheuttanu aika helvetisti ylimäärästä päänsärkyä. Työlupa-ym-hommat on tavallaan hoidossa, ja asiaan on tulossa täydellinen ratkaisu,  mutta se ei järjesty ihan tosta vaan sormia napsauttamalla et zäp. Väliaikaisratkasu on ns. social/cultural visa, mutta senkin säänöt muuttu hankaliks, eli hiukkasen on säätämistä tässä. Asioilla on tapana järjestyä. Joka tapauksessa tän kuun vikalla viikolla poistun maasta muutamaks päiväks hakemaan uutta jonkinlaista viisumia jostain. Kiinnostus liikkua täältä mihinkään on tasan nolla mutta kun on pakko niin on pakko.


Kääk miun pitää nyt keitellä kahvit ja sitte lähen ostamaan klinikalle luudan ja ämpärin ja siivouslitkuja ja maalia ja sudin ja semmosia, ja sit alkaa kreisikuuraus!



Seksiverhojen asennus

Jeeee, seksiverhot on asennettu ja keittiö suojattu sateelta ja kyllä noi nyt suojaa vähän tuuleltakii. Huomatkaa et miul on myös bambusta tehdyt tuolit, eli maailmanloppu on todellakin tulossa. Tuolei en tosin oo itte pillu märkänä ostanu vaan ne tuli ikäänku talon mukana. Mutta varmasti omistaja on ollu muna pystyssä kun nuo tualit on käyny ostamassa.