Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Myrsky piipahti

Kuva
Meijän yli pyyhkäs eilen ihan älytön myrsky, luonto näytti jälleen et kuka täällä komentaa ja ketä täällä totellaan.

Mie huomasin että jotain tavallisesta ukkosmyräkästä poikkeevaa on meneillään kun kissakauppaan törähti joku 10 ihmistä kirkuen sisään. Kurkistin ulos ja siinäki oli porukkaa pitämässä saetta ja osa höpötti tohkeissaan. Sitte siitä kannettiin tajutonta pimatsua (kissakaupan kuppilassa on duunissa yks yhtenään pyörtyilevä pimu, luulen että se oli taas sama tsirbula) ja oli itkeviä tätejä. Totesin että nyt on lähettävä kattomaan et mitä vittua tuolla tapahtuu.

Tuuli oli yltyny sellaseks ettei rannalla meinannu pysyä pystyssä. Veneet meni meressä miten sattuu, puita kaatuili ja tavaroita lenteli. Hurja meininki, jollasta ei täällä juur ikinä koeta. Yks paikallistuttu sano että kerran on hänen elämäsä aikana ollu vastaavanlainen puhuri.

Oli parasta koittaa pysyä sisätiloissa, mutta miulla tietysti huoli omasta Palatsista ja kissoista, joten lähin tuulia ja kaatuvia puita u…

Ehkä maaliman pähein kissakauppa!

Kuva
Meitsin biänestä kissakaupasta tuli tänää ehketi maaliman viilein coolein kissakauppa. Kävi taiteilia kaukaa Mordorista suihkimassa sellaset kissagraffitimaalaukset kaupan seinään ettei enää sokiatkaan kävele ohi huomaamatta että mikäs kauppa se siinä on. Kattokee!

(hiukanko nyt näyttää noi miun maalaamat piänet kyltit entistäki surkeemmilta...aaargh)





Ja sitten hautasin Lipsasen Dannyn

Kuva
Miä olen aivan hajalla. Lipsasen Danny lähti vihreemmille niityille eilen illalla.

Sain sunnuntai-iltapäivänä tekstarin että Lutwalaan tuotiin just iso narttukissa, joka oli melkeen kuallu, mutta koitetaan hoitaa, voinko kipasta kaupalta hakemasta sitä ja tätä. Miulle tuli heti jotenki outo tunne, jonkinlainen aavistus pahasta. Kaahasin kaupalle ja Lutwalaan ja kun tuon kissan näin ni tunnistin heti että sehän miun Danny. Pulska kolli eikä mikään läski pimu. Danny oli löytyny jostain polulta makaamasta, hädin tuskin hengitti, oli jo sinertävä ja todella huonossa kunnossa. Ei tiietä mitä on käyny, jonkinmoinen onnettomuus, törmäys heppakärryn kanssa tai jotain on veikkaus. Mutta tuotapikaa lääkkeillä, 100% hapella ja hyvällä hoidolla hän tokeni, tepasteli ja oli tolkuissaan. Eilen aamulla vielä näytti hyvältä, hengitys oli parempi ja olin positiivisella mielellä.

Eilen iltapäivällä menin uuelleen mein kissasairaalalle kattomaan ja Danny oli ottanu käänteen huononpaan. Ei oikeen jaksanu…

Ihmiset bääd ja ihmiset guud

Kuva
Hiekkakikkareella sattuu ja tapahtuu. Tuossa viime viikolla täällä etittiin kuumeisesti kadonnutta brasilialaista nuorta kloppia. Hukkuneenahan hän sitten Lombokin edustalta löytyi. Liekö sienipäissään menny mereen ja köpelöstihän siinä käy semmosessa. Ja sitte erään baarin pitäjät (kuulemma germaaneja) oli huumannu ja raiskannu parikymppisen ruotsalaistytön. Hyvä meininki. Jätkät vissiin vieläki pakoilee polliisia jossain.

Sattuu ja tapahtuu aivan liikaa tämmösiä negisjuttuja. Miä en jumalauta tajua, että pitää tulla tänne saakka sekoilemaan, hukkumaan ja raiskailemaan. Ihmiset!


Itseä korpeaa myös jossain kuppiloissa tapahtuva täysin avoin kusetusmeininki. Kato ku on viime aikoina jokusen kerran käyty omien mukavuuskuppiloien ulkopuolellakin, ihan kylillä saakka. Ni niissä sitte koitetaan viilata pölvästiltä näyttävää sammakkoa linssiin. Ostan kolme bintsua, tilaan laskun, ja laskussa on pari jotain ihmedrinksua joita en ole todellakaan tilannu. Kun älähän, ollaan sori-sori ja tuuaan…

Kilpparivauvoi

Kuva
Oltiin toissailtana bintsuilla tuossa Kilpparihautomon naapurissa kun alko munat kuoriutumaan. Kilpikonnain munat, nääs. Hirviä kuhina alko saman tien, kilpparivauvat sinkoili mihin sattuu ja niitä kerättiin vatiin ja vietiin Kilpparihautomon altaaseen kasvamaan.

Piänet kilpikonnavauvat on ihan älyttömän söpöjä, ja biäniä.

Jälkeenpäin sitte kuulin, ja miten kuulinki vasta nyt, että tuo saaren kilpparihautomo on ihan höpöhöpöö. Vaikka siellä killuu kyltti missä lukee että "Turtle Conservatory" niin mesta on lähinnä rahan nyhtämistä kilpikonnien varjolla. Oikea tapa olis ollu antaa kipparivauvojen sutia mereen. Mutta naivina luulin että hommalla on puhtaat jauhot pussissaan ja tietävät mitä tekevät.

Miksköhän tälle asialle ei ole tehty mitään? Jos tuo hautomo kerta on ihan pelkkää perseilyä niin mitä helvettiä se tuossa enää tekee?

Joskus hippasen turhauttaa. Mutta koitan pitää putkinäön ja huolehtia vaan kissaprojektista. Siinä on ihan tarpeeks.




Helmikuun höpinä

Kuva
Helmikuun kolumni ilmesty eilen. Klikakkaa tästä ja lukekaa.

Lisää asiaa kohta, ja kuvia vastakuorituneista kilpikonnavauvoista!

Avotakka-moment

Kuva
Että voikin huoli ja stressi ja sitä seurannu onneton loppu ja suruun totaalisesti murtuminen viiä ihmisestä mehut. Eilen myähäsenä iltapäivänä ku pääsin Taalasmaalailun ja Kissakauppailun jälkeen kotio ni meinas lähtiä taju. Muistin etten ollu syänykää mitää ni pamahti sellanen niagarana valuva tuskanhiki, tärinä ja vintissä vippaaminen, että piti oikeen istua alas. Nakersin ensiavuks jotain paahtoleipää ja juustoa ni alko helpottaan. Viäläki on aika vetelä fiilis, mutta kyllä tää tästä.



Muuta ajateltavaa nyt, sitä tarvitaan, jottei vaan tukehu suruun ja poraamiseen. Teen täten teille pirtsakan Avotakka-henkisen asuntoesittelypostauksen. Ihan näyttääkseni ettei täällä kaikki asu jossain vinoissa bambumajoissa tai rapistuvissa Palatseissa. Jotkut asuu tyylikkäästi ja komeesti, ja niillä saattaa olla keittiössään jopa UUNI. Sellasta ei ole täällä juuri kenelläkään. Mutta Edenin Majatalon omistajallapa on. Miä oon täällä Taalasmaana tän viikon, lähinnä aamut vaan, iltapäivät oon kissaka…

Vihreät niityt, jälleen kerran

Kuva
Tarja kuoli viime yönä. Vielä kahden aikaan yöllä oli hengissä, mutta kun aamulla seittemän jälkeen menin kissasairaalalle potilasta kattomaan niin kankeena hänet sieltä löysin. Käärin tyynyliinaan ja vein kotiin, hautasin takapihalle muitten kissojen viereen.

Oon parkunu silmät päästäni. Ei tämmöseen totu koskaan. Varsinkin kun Viikatemies vie oman kissan, jonka on pennusta saakka tuntenu ja aikuiseks saanu, ja kun on jo kerenny vähän huokasemaan että tuo on kasvanu isoks ja rokotettu ja kaikkea, ei tarvi olla huolissaan. Ni sitte käy näin. Odottamatta ja nopiasti.

Olen ihan paskana, tietenkin, mutta elämä jatkuu. Jos jotain positiivista, niin Tarjan velipoika Koukku ilmaantu aamulla keittiölle, oli kolme päivää kateissa ja pelkäsin että sairastunu on hänkin ja jääny johonkin yksinään kuolemaan. Mutta oli vaan ollu jossain huitelemassa.

Hommat jatkuu, pakko jatkua. Pientä helpotusta tuo se, että en ole tässä enää yksin. On Lutwalan Kissasairaala ja siellä Tori, joka hoitaa potilaita. …

Paskakasasta Pinkkiin Päntteriin

Kuva
Ei viime viikko ihan pelkkää paskaa ollu. Rojahti järetön ylläri perjantaina eteen. Ekana joudun kärsimään jonkun leikkimiälisen aarrejahtitsydeemin mutta kannattihan se. Ja aarrejahdissa joka rastilla oli tehtävänä juoda pullo kaljaa, ettei se ihan silkkaa tervanjuantia ollunna. Varsinainen kliimaksi löyty sitte vikalta rastilta: ihan uus tuliterä POLKUPYÄRÄ! Kiitokset, Makke ja Vöömi, tyä ootte hulluja! Pyärässä oliki lappu teipillä kii missä luki et ÄLÄ HUUA MEILLE, kun arvasivat että miun on vaikia vastaanottaa lahjuksia. Kissoille saa kantaa selkä vääränä mitä vaan mutta ei miulle mitään hapankorppuja ja Hesarin kuukausiliitteitä kummosempaa. Mutta okei, väänsivät rautalankaa että kissa-asioissahan miä pyärää tarvitten ni siks. Menkööt ny, olkoot uus pyärä Virallinen Catbulance tästä lähin (ja on sillä jo potilaita kuskattukin ja kaahattu hippulat vinkuen hakemaan lääkkeitä ja muuta). Kiitos.

Myännän toki, että tämä lahjus -  jos ikinä mikään - tuli enämpi ku tarpeeseeseen, Vanh…