Ihmiset bääd ja ihmiset guud

Hiekkakikkareella sattuu ja tapahtuu. Tuossa viime viikolla täällä etittiin kuumeisesti kadonnutta brasilialaista nuorta kloppia. Hukkuneenahan hän sitten Lombokin edustalta löytyi. Liekö sienipäissään menny mereen ja köpelöstihän siinä käy semmosessa. Ja sitte erään baarin pitäjät (kuulemma germaaneja) oli huumannu ja raiskannu parikymppisen ruotsalaistytön. Hyvä meininki. Jätkät vissiin vieläki pakoilee polliisia jossain.

Sattuu ja tapahtuu aivan liikaa tämmösiä negisjuttuja. Miä en jumalauta tajua, että pitää tulla tänne saakka sekoilemaan, hukkumaan ja raiskailemaan. Ihmiset!


Itseä korpeaa myös jossain kuppiloissa tapahtuva täysin avoin kusetusmeininki. Kato ku on viime aikoina jokusen kerran käyty omien mukavuuskuppiloien ulkopuolellakin, ihan kylillä saakka. Ni niissä sitte koitetaan viilata pölvästiltä näyttävää sammakkoa linssiin. Ostan kolme bintsua, tilaan laskun, ja laskussa on pari jotain ihmedrinksua joita en ole todellakaan tilannu. Kun älähän, ollaan sori-sori ja tuuaan oikea lasku. Jos tää tapahtuis kerran, menis vahingon piikkiin, mutta kun tapahtuu uuelleen, plus kun myös koko pöytäseurueen laskut on päin persettä niin ei ole vahinko enää. Tai kun ostan jossain paskabaarissa kolme bintsua ja maksan ne heti siinä  tilatessa niin vaihtorahoista ei tuu ku murto-osa ja kun napisen ni tulee vähän lisää ja sitte vähän lisää ja vasta huutamalla saa loput. Jumalauta että vituttaa. No, näihin baareihin en enää mene, pitäkööt persläpensä.

Lisäks miun kissakaupan kyltti on nyysitty. Jumalauta miä sanon. Kuka helvetin munapää tarvii kylttiä jossa lukee Cats Of Gili ja on nuali joka osottaa tohon suuntaan? Piirtelin uuen kyltin, ja tästä tulee sellanen että se killuu tua tien poskessa ainoostaan sillon kun puoti on auki. Koska tässä on jo niin kovaa taiteellista lahjakkuutta laitettuna vanerilevylle että on arvokas!

Uusi kyltti tien poskeen. 


Joskus mättää, ja sillon kun mättää, niin poikkeuksetta syy on ihmisissä.

Koska ihmiset bääd.

Mutta ihmiset myäs guuud! Sellasiakin on. On mahtavaa kun pölähtää tyyppejä kissakaupalle ja tuuppaa rahalahjotusta tai muuten on et jeah, hyvä meininki. Tai ylipäätään välittävät sen verran, että tuovat huonona olevia kissoja tai pieniä pentuja emoineen tai emoitta, kaikkee semmosta. Etteivät vaan kato että ai kauhee ja kävele ohi ja toivo että JOKU MUU kyllä huolehtii. Justiisa tuli yhet sukellusopet kahen orvon nälkiintyneen kissanpoikasen kanssa tähän, biänet oli niin nälässä että nillä meinas päät nyrjähtää ku tuuppasin whiskasia nenien eteen. Hotkivat mätöt ja ovat nyt matkalla Lutwalan kissahoitolan pahnoille.

Muutoin Hiekkakikkareella kaikki hyvin. Mitä nyt viime aikoina on taas sähköt pätkiny koko ajan, mutta semmosta se on kun eleleepi meren keskellä piänellä saarella, ei oo meininki niiku Punavuaressa.


Seuraavaa kissaklinikkaa säädän patti punasena, kirjotushommia, yhtä ja toista säätämistä, oottelen kavereita käymään, ja varsinki oottelen maaliskuussa olevaa regeifestaria. Niin siistii ku on tarjolla vähä normaalista poikkeavaa musisointia ja pändilöitä ja meininkiä. Kivaa! Eihän mikään Unelmien Rastasulhanenkaan tiäteskää oo niiku Bodomit tai Von hertzen Brothers mutta ihmisen on hyvä olla tyytyväinen siihen mitä saa, eikä aina haikailla vaan sen perään mitä ei oo just nyt eikä juuri koskaan saatavilla. Enerkian tuhlausta on se, jos täällä koko ajan ois naama norsunvärkillä kitisemässä että heviä perkele.

Ja sit ku regeikiintiö ja se maalimaa syleilevä rastaheppujen good vibration -meininki alkaa ylittää sietokykyy ni voi aina istuu illan Golfin kuppilassa ja kattoa vaikka Bodomien deeveedeetä pahimpaan ahistukseen. Helepottaa semmonen.










Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse