Mutkutus



Seitinohut kävijäpiikki täällä plokissa oli tuossa ku se yks lehtijuttu miusta törähti julki joskus alkukuusta. Ja ihmiset on ottanu ahkerasti yhteyttä ja kyselly kaikenlaista, ja toiset oikee avautuu, hämmentävissäkin määrin tyystin tuntemattomalle ihmiselle. Miusta on hienoa että miun tarina inspiroi ihmisiä kattomaan sitä omaa kärvistelyään vähän sillä silmällä että vittu jos tuokii plösö ja rupsahtanu luuska ni miksen miekii. Hyvä, jatkakaa samaan malliin. Se on itte kullakin vaan tää yks elämä, eikä se muutu paremmaks jollei sille ITTE tee jotain. Ei tule haltijakummia pimpottaan ovikelloa ja sanomaan et istuha siä siihe sohvalle ihan rauhassa ni miä tässä muutan kaiken paremmaks. Niin ei tuu käymään, piste.

Vanha sanonta kissasta ja sen hännästä pitää todellakin paikkansa.

Oon näistä asioista kirjotellu useesti ennenki, mutta kerrataan ny vielä, ku on vissiin joku uus lukijaki jääny notkumaan mestoille. Pääpointit on TÄRKEYSJÄRJESTYKSEN TÄRKEYS ja naivi usko siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Ne seikat ku on kunnossa, sekä tavote kirkkaana mielessä, ni loput hommat on vaan järjestelykysymyksiä.

Antakaas ku avaan ihan rautalankatasolle:


"Kyllä miekii mutku...." -tyyppisiä viestejä oon saanu koko reissun aikana paljon. Kenellä on asuntolaina, perhe, maailman tärkein duuni, tulee ikävä kavereita, ei oo rahaa jne jne jne. TEKOSYITÄ, sanon miä! Miuta tietty helpotti ettei ollu asuntolainaa riippakivenä, tahi ukkoa joka määkis siinä et akkojen kotkotusta tommonen ulkomaille lähtemisestä haaveilu ja mikä siellä maailmalla muka ois paremmin, ei ollu ipanoita joilla koulu ja kaverit mitä ei voi jättää, ei ollu maailman tärkein duuni enkä eläny kuplassa kuvitellen olevani korvaamaton, ja olin ja olen epäsosiaalinen mörkö joka viihtyy yksin eikä koe olevansa surkee parka jos vaikka menee johonki kuppilaan yksin syömään.

Tossa mutkuttamisessa on kyseessä siun elämän tärkeysjärjestys. Mitä siä elämältäs oikeesti haluat? Siinä on järki ja tunteet vastakkain ja pitää miettiä kumpaa kuunnella. On tietysti helpompaa kuunnella järjen ääntä, ku mellastaa elämän läpi pelkästään tunteitten perässä. Niin miekii tein ihan liian kauan, olin aina se pinkee järki-ihminen ja suorittaja. Kelasin et vaan vastuuttomat lusmuilevat hipit ne lähtee maailmalle lorvimaan, saatanan pummit, ja kaiken lisäks vittu miun verorahoilla, varmasti.

Asunnosta ja duunista ja muusta saa helposti tehtyä ittelleen ylipääsemättömii tekosyitä sille, että emmiä voi koska sitä ja tätä, on yhtä sun toista estettä lähtemiselle ja elämän muuttamiselle. Järki sanoo että pitäis se asuntolainakin maksaa, oma koti on ihmisellä oltava. Tunteet sanoo, että toi hirsitalo on yks helvetin riippakivi, olis paljo helpompaa ilman sitä. Kuuntele tunteitas ja laita torppa myyntiin, tai vähintäänkin vuokralle. Järki sanoo, ettei kannata häipyä töistä vuodeksi tai pariksi, putoaa pahnan pohjalle ja muut jyrää yli. Tunteet sanoo, että eihän nää hommat ole kiinnostaneet pätkääkään enää aikoihin. Herää  ja tajuu, että kyseessä on vaan työpaikka! Jollet oo just keksimäs teleportaatiota tai parannusta syöpään, niin mitä todennäköisemmin teet elääkses duunia, jolla ei loppujen lopuks oo järin suurta merkitystä, noin universaalissa mittakaavassa. Ja hei, aim sou sori, mutta siä et ole korvaamaton, vaikka haluaisit niin uskoa.

Ja jos siinä lähtemisessä se isoin este ei ookkaan duuni tai asuntolaina vaan ihminen ni kyllä nekin esteet on ylitettävissä. Lapset ei oo ongelma jollei niistä tee ongelmaa. Penskat on sopeutuvaisia ja oppivaisia ja jumatsuiggeli minkä elämyksen ja näkökulman maailmaan niille tarjoaa lyhkäsempiki reissaaminen, jos mennään vähän perus-kanarioita kauemmas. Penskoista saatta siten kasvaa kielitaitosia ja avarakatseisia kunnon ihmisiä, jotka tajuaa että elämää on Kouvostoliiton ulkopuolellaki. Ne saattaa jopa oivaltaa, että ihmiset on ihmisiä muuallaki, oli niien iho minkä värinen hyvänsä ja harjottivat ne mimmosta uskontoa tahansa. Eikä ne ipanat heti kuole johonki hyttysen pistoon tai turistiripuliin. Täällä tropiikissaki ihmisillä on jälkikasvua eikä ne tual heti oikase koipiaan jos konttaavat vähä lehmänpaskaan.

Jos kapulana rattaissa on puoliso ni siihe miä toteen vaan että jääköt akka tai ukko sit sinne Eskolanmäen kerrostaloon kärvistelemään ihan keskenään. Jos siä uhraat unelmas jonkun toisen ihmisen takia ni siitä ei seuraa mitään hyvää, kenellekään. Ajan myätä niistä siun toisen ihmisen takia haudatuista haaveista kasvaa vaan valtava katkeruus. Ja onko sitte kivaa? Ei ole.


Ai ja tulee ikävä kavereita ja putoot kaiken sosiaalisen portaikon alimmille rappusille jos hilpaset vaikka vuodeks maailmalle? Herraisä, siä oot aikuinen ihminen, et siä voi roikkua kavereissas niiku mikäki läheisriippuvainen tollo, elä omaa elämääs!. Kaverit kyllä pysyy, jos ovat pysyäkseen. Eikä nykypänä yhteyksienpito vaikka tois pua maalimaa oo mikään onkelma. Ku on toi kansainvälinen tietoverkko missä feispuukit ja skypet ja whatsappit ja meset huutaa tauotta. Ja tuutpa poissa ollessas näkemään, että ketkä on oikiasti ystäviä, ketkä pysyy siun elämässä ja pitää yhteyttä. Ja hulluimathan saattaa vaikka riipasta jossain kohtaa siuta jonneki maaliman kolkkaan morjestamaan.

Ja mitä siihen aiheeseen raha tulee, ni se on vaan järjestelykysymys sekin. Jos siä mialummin shoppailet sälää ja tuut siitä onnelliseks ni jatka samaan malliin. Mutta jos siä haluat lähteä reissuun pidemmäks aikaa, ni laitahan se lähteminen rahankäytössäki tärkeysjärjestyksen ykköseks. Hämmentävän paljon ihminen voi karsia menojaan ja säästää, kuhan on tarpeeks haluttava tavote. Ei miullakaan ollu mitään rahakasaa jonka päällä istuin ku lähtemisestä päätin. Ei ollu kultalusikkaa perseessä poikittain. Duunia tekemällä ja vimmatulla säästämisellä ja kaiken tilpehöörin myymisellä miä reissurahat haalin. Enkä ole hetkeekään ollu täällä räkimässä rentona palmun lehvästöihin kenenkään muun verorahoilla, joka lati on miun omasta persnahasta riivitty. Ja edelleen maksan Mordoriin veroja miun pienistä tuloista, jotta tyä raukat siel pysytte pyöräteissä ja ilmasissa kouluissa. Sen sijaan itte en saa Mordorin yhteiskunnalta mitään, en ole oikeutettu ees kela-korvauksiin missään asiassa, jos vaikka joskus jollain Mordorin lomalla pitäs lääkärissä käyä. Koska Kela heittää pihalle kun oleilee yhtäjaksosesti ulkomailla vähintään vuoden. Että olkaa huoleti kallisarvosten verorahojenne suhteen, ne ei päädy miun taskuihin.

Pointti tässä vaahtoomisessa lienee se, että mieti mitä siä elämältäs OIKIASTI haluat. Ja sitte eiku laikka punasena sitä tavotetta kohti.

Ja btw, seki vanha sananlasku et yrittänyttä ei panna, sekin pitää paikkansa. Jos et ees koita ni mitään et elämässäs saa. Se on satavarma, ettet voita lotossakaan jollet ees lottoa.


Kuvan lottovoittaja ei liity aiheeseen


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Huomaatsie, kuinka alat pikkuhiljaa muistuttamaana Gilin kissoja? 😄
Noku siun monet lauseet alkaa mirrimäisellä naukaisulla: Miu-sta, Miu-ta...
😄
Anne Aksela sanoi…
Aivan loistavaa, jospa mutkut ees osa tajuis et ehka nyt...
hannael sanoi…
No huh, kylläpä osui ja upposi! Etenkin tämä: "Jollet oo just keksimäs teleportaatiota tai parannusta syöpään, niin mitä todennäköisemmin teet elääkses duunia, jolla ei loppujen lopuks oo järin suurta merkitystä, noin universaalissa mittakaavassa."

Ei hitto, puhuttelee mua. :D Mulla on takana vuoden kotirouvailukausi Kaliforniassa, työt jäivät Suomeen. Ajatuksia omasta elämästä ja työstä pyörii paljon mielessä. Tutuilla ja tuntemattomilla on usein sanottavaa mun elämästä, suuntaan ja toiseen. (Enkä edes elele omilla rahoillani, sehän vasta puhututtaakin...)

En ole aikaisemmin törmännyt sun blogiin (en käsitä miksi en!?), mutta nyt alkaa luku-urakka. Loistavaa.

Niin ja tänne mut ohjasi Matkalla jonnekin -blogin Emmi, joka linkkas tämän jutun omaan blogiinsa.

Terveiset Kalifornian Piilaaksosta!
Ei Kukaan sanoi…
Hyvin sanottu, hyva sie! Meilla oli Suomessa talo ja lainat, pieni ipana ja molemmilla vakituiset hyvat tyot. Ja paatettiin etta elama on muuten hiton lyhyt, nyt lahti! Taa tapahtui siis vuonna 2006, ja Uudesta Seelannista on tullut meidan perheelle tassa vuosien aikana koti! Penskakin on selvinnyt, ei ou kuollu "eksoottisiin tauteihin", on kaksikielinen nerokas kohta 12 vuotias joka on hiton ylpea Suomalaisesta taustastaan. Eli just niinko sanoit, itesta se kaikki on kiinni. Siita mita just SINA haluat! Asiat kylla lutviutuu jos jotain tosiaan haluaa.
Hanne sanoi…
Mutku oli ikää jo lähemmän 50. Oma yritys, koti ja mökki. Läheisiä huolehdittavana. Nyt jo yli kolme vuotta Norjassa lähinnä hevosia hoitelemassa. Omalla rahalla ja läheisillä Suomessa alkujärkytyksen jälkeen kaikki hyvin. Kaikki on mahdollista :). Oliko taloudellisesti järkevää? No ei. Karttuuko eläke? No ei toistaiseksi. Mutta oliko elämäni paras ratkaisu? Kyllä. Ehdottomasti ja ilman muuta :).
Anonyymi sanoi…
Järjetön säästäminen ja kova työn teko. Ole rehellinen.

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Järjestysnatsi

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely