torstai 30. huhtikuuta 2015

Tiistaikävely Saattohoitolassa

OLEN LOMALLA! Olen myös puhelimeenvastauslakossa (satunnaisiin textareihin ehkä vastaan jos on supertärkeetä), feispuuklakossa ja sähköpostilakossa ja kaikissa vitun whatsapp/mese/whatever-lakoissa. OLEN LOMALLA! Saatana. Epäsosiaalisuusmatkat Oy Ab Cd ehkä jopa DVD:n järjestämällä latausmatkalla siis. Älkää puhuko minulle, antakaa olla rauhassa, kiitos.

Laitan kuitenkin päivittäin yhen tai kaks lomakuvaa min feispuukrohviiliin ja tiedotan et HOLIDAY, jotta äiti ja miun yks tai kaks ystävää tietää et on se hengissä vaikkei kommunikoi.

Ja katsokaas, höpönassukat, päivitän myös blogia. Kuvapainotteisesti, koska miulla on ulosannillinen tukos runosuolessa ja miun pää käy miljoonilla kierroksilla, nyt kun se vihdoin saa olla itekseen. Sen huomasin heti, että sellanen ittesä kesken oleminen on jääny viime kuukausina niin vähiin, että jo senkin takia alko vintissä vippaamaan aika rajusti. Ei oo ehtiny sulattelemaan kaikkea mitä on ollu, kaikenlaisia kuolemisia (kissoja ja ihmisiä) ja kaikenlaisia ihmisjuttuja ja kaikenlaisia muita juttuja. Niistä lisää joskus toiste, kunhan oon saanu kaikki sisällä vellovat olotilat käsiteltyä ja järjestettyä, kuten kontrollifriikki ne tykkää käsitellä ja järjestää. Mutta sen voin näin tiiserinä kertoa että jos tunnevammaisuudesta ja yleisestä mielen kiemuraisuudesta myönneittäis Nobeleita niin miulla ois jo muutama.



Mut aivasama, koska MIÄ OON LOMALLA! Läksin maanantaina Hiekkakikkareelta ja posotin kuolemanpelossa velloen pikavenekyydillä Balille. Oli taas sellanen rytkytys että siin oli vähän vitsit vähissä. Matka kesti 3 tuntia ja kun lähettiin avomerta ylittään ni tuntiin en nähny veneen ikkunasta mitn muuta ku vesiseinämän. Se anto sellasta mittakaavan tuntua ihmiselle, että pieni ja mitätön olet, luonto on suuri ja syä siut tuosta vaan jos sille fiilikselle sattuu. Luukutin kaverein tuomaa uutta Mordorilaista musaa päähän täysillä ja siinä kuolemanpelon ohessa liikutuin taas vähän kaikesta sanomisesta millon missäkin piisissä. Snif. Oli roskaa silmänkulmassa.

Maanantaina olin viä sosiaalinen, koska oli hirvee kaljanhimo. Käytiin Annen (kekä asuu Palilla) kanssa vähä Sanurin Saattohoitolan sykkivässä yäelämässä. Siä ei sykkiny nimittäin mikään! Mutta bintsu oli kylmää ja täytti sen tarpeen joka miun sylkirauhasia oli koko päivän kolottanu. Ja oli kivaa Annen kanssa höpöttää ja otetaa uusiks jahka palajan huudiloille.

Tiistain muhin vaan omissa oloissani, joskin riipasin sellasen pienen "lähen ihan lyhkäselle kävelylle"-päivätepastelun, joka kesti jonku kolme tuntia ja joka pisti jalat vesikelloille. Ei se mitää, oli jees, sillai päämäärätönnä tallustella, räpsiä kuvia ja antaa aivojen olla narikassa. Onnistuneen haahuilun päätin kivassa vegeravintelissa, missä mässytin törkeen hyvän tyystin vegaanisen purkerin. Oli älyttömän sellanen terveellinen ja hyvä olo sen jälkeen.

Keskiviikkoiltana lensin Kuala Lumpuriin, mutta siitä lisää kohta. Sen verran tähä jo tuuletusta et pääsin sentäs maasta ulos ihan vaan pienellä tenttaamisella (passini näyttää hirviältä taas ja rupee ihan liikaa kiinnostamaan imigration-viranomasia...). Mutta hyvin toimi I JUST LOOOOOVE INDONESIA, tissien heilutus ja neitimäinen kiherrys perään ja kas, se oli siin, pläts leima asiakirjaan ja tervemenoa. Terima kasiiiiiih!

Kuvakollaasi keski-ikäsen hermoromahdusta ja burnouttia potevan tunnevammasen läskin päiväkävelystä Sanurin Saattohoitolan sivu- ja rantakujilla next.









Sit ku voitan lotoissa ni haluan palatsin mis on tämmöin portti. 




















Ei kommentteja: